HYVIN LAADITTU TILASTOKUVIO Vesa Kuusela Johdanto Kerätyn tilastotiedon 1 hyödyllisyys riippuu pitkälti siitä, miten se esitetään. Tietoa voi käyttää hyödyksi vasta, kun se on esitetty sellaisessa muodossa, että asianosaiset ymmärtävät, mitä se tarkoittaa. Tilastot saattavat olla rakenteeltaan hyvinkin monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, eikä riitä, että tilaston tuottanut henkilö tai hänen lähipiirinsä osaavat tulkita ne. Tiedon tuottanut henkilö tai organisaatio ei välttämättä itse ollenkaan sovella tietojaan käytäntöön. Tärkeämpää onkin, että mahdollisesti hyvinkin etäällä oleva tiedon soveltaja ymmärtää tiedon merkityksen, koska hän tekee päätöksiä ymmärtämänsä perusteella. Kerättyjen tietojen julkaisemisella tai esittämisellä on tästä syystä keskeinen rooli tiedon tuotannossa, koska se on se osa tuotantoketjua, joka viime kädessä auttaa tai vaikeuttaa tiedon soveltamista käytäntöön. Huolimattomasti toteutettu esittämistapa saattaa pahimmassa tapauksessa turmella ja tehdä tyhjäksi kaikkien edeltävien vaiheiden saavutukset. Tilastotietoa voidaan välittää tekstin, taulukoiden ja kuvioiden avulla. Taulukko on perinteinen ja ylivoimaisesti tavallisin esitystapa. Tilastokuvioita on alettu käyttää taulukon ohella yhä enemmän, koska oikein tehtynä kuvio välittää asian havainnollisemmin ja tehokkaammin, ja usein antaa aiheesta paljon syvällisemmän käsityksen kuin taulukko. Esitystavat eroavat toisistaan sen suhteen, miten ne välittävät sanomansa. Taulukon ja kuvion eroa voi verrata siihen, miten digitaalisesta ja viisarikellosta syntyy käsitys ajasta. Toisen viesti välittyy numeroina esitetyn tiedon ja sitten miettimisen kautta eli digitaalisesti; ja toisen symbolisesti esitetyn tiedon, usein alitajuisen tulkinnan kautta eli analogisesti. Tilastokuvion voima ja samalla ongelma on, että lukija ei välttämättä edes itse tiedosta omaksuneensa jotakin uutta tietoa. Tilastokuvion tärkein tehtävä on siis tiedon välittäminen visuaalisesti. Kuviolla voi olla myös muita oheistavoitteita, kuten tutkiminen, huomion kiinnittäminen, koristelu tms. Yhtä kaikki, kuvion mielletään aina välittävän tietoa. Kuvion laatijan vastuulla on, että kuvio antaa kuvion lukijalle oikean käsityksen asioiden todellisesta luonteesta eli välittää oikeaa tietoa. Tilastokuviota voidaan käyttää: esittämään aineiston rakenteellisia ominaisuuksia tiivistämään suuria tietomääriä osoittamaan, kuinka asiat ovat keskenään kytkeytyneet välittämään ajatuksia ja johtopäätöksiä luomaan asiayhteyteen haluttu tunnelma Hyvä tilastokuvio kertoo tarinan. Se voi olla osa laajempaa tarinaa tai se voi olla koko tarina. Tavoitteena on, että kuvio yksinään välittää oleellisen tiedon ja edellyttää mahdollisimman vähän muualta haettavaa tietoa. Tämä vaatimus edellyttää, että kuviossa on otsikko (joka vastaa kysymyksiin Mitä? Missä? Milloin?) tai kuvioteksti; koordinaattiakselit on nimetty riittävällä tarkkuudella ja ilmoitettu niissä käytetty mittayksikkö; koordinaattiakselien asteikkomerkinnät ovat selviä ja riittävän suurella kirjasinkoolla tehtyjä; kaikki kuvioelementit (viivat, osat, sektorit jne.) on nimetty; poikkeavuudet on tuotu esiin ja selvitetty; kuvion tulkintaa ja johtopäätöksiä helpottavia välineitä (kuten hilaviivoja, referenssiviivoja jne.) on kuviossa riittävästi, mutta ei häiritsevän paljon. Kirjoitetussa raportissa tekstillä, taulukoilla ja kuvioilla on kullakin oma tehtävänsä niiden erityisluonteesta riippuen. Taulukossa tarkkuus on oleellista, kuvio taas on nopean tiedonvälityksen väline. Ero on, kuten edellä 1 Oikeammin pitäisi puhua kvantitatiivisesta eli määrällisestä tiedosta. 1
todettiin, suurin piirtein sama kuin ajan katsominen digitaalikellosta tai viisarikellosta. Suuria tietomääriä ei kannata esittää kuvioina, vaan taulukkona. Kuvioiden, taulukon ja testin roolit menevät hieman toistensa kanssa päällekkäin, mutta eivät kovin paljon. Kuviolla tuodaan esiin merkittävimmät tulokset ja ne tulokset, joiden viestittäminen on tärkeintä. Jonkin asian esittäminen kuviona on ikään kuin alleviivaus. Lisäksi on muistettava, että monet ilmiöt ovat sellaisia, että niiden luonteen kuvaaminen on mahdollista vain graafisesti. Erityisesti säännönmukaisuuksien ja riippuvuuksien esittämisessä kuvio on ylivoimainen. Parhaille tilastokuvioille on ominaista muun muassa, että ne välittävät tiedot visuaalisesti; o kuvion pitäisi toimia ilman sen yhteyteen liitettyjä lukuja. välittävät suuren määrän tietoa pienessä tilassa; o parhaimmat tilastokuviot tiivistävät suuren tietojoukon ja toisaalta parista luvusta ei kannata kuviota tehdä. Tosin suurten tietomäärien esittäminen kuviona vaatii taitoa. Vähäisellä taidolla ja/tai harkinnalla tuloksena voi olla sekasotku, josta kukaan ei ymmärrä mitään. eivät vääristä tietoihin liittyvää sanomaa; o tilastokuvioissa määrää (tai osuutta) kuvaava tieto esitetään kuviona ja eri määriä esittävien kuvioiden suhde on oltava sama kuin määrien suhde. Siis kaksi kertaa suurempaa määrää kuvataan kaksi kertaa pidemmällä pylväällä. Tällöin ns. valekertoimen arvo on 1.00. esittävät tiedot liittäen ne asiayhteyteensä; o riittävällä otsikoinnilla ja muulla oheisinformaatiolla esitys saadaan liittymään todellisuuteen. antavat katsojalle monitasoisen oivalluksen; o parhaissa tilastokuvioissa on monta tasoa: niistä näkee jotakin silmäyksellä, lähempi tutustuminen antaa jotakin uutta tietoa ja tutkimalla kuviota löytää vielä jotakin. saavat katsojan kiinnostumaan kuvion sanomasta, ei kuviosta sinänsä; o Katsojat ovat kiinnostuneempia asiasta kuin tekniikasta ja kikkailu häiritsee. Tilastokuvion osat Tavoitteena on, että kuvio, samoin kuin taulukko, yksinään välittää oleellisen tiedon ja edellyttää mahdollisimman vähän muualta haettavaa tietoa. Tämä vaatimus edellyttää, että graafisten osien eli ikonien lisäksi kuviossa on oltava tiettyjä muita osia helpottamassa ikonien tulkintaa ja vertailua. Tällaisia ovat muun muassa: otsikko, joka vastaa kysymyksiin Mitä? Missä? Milloin?, joskus otsikon voi korvata kuviotekstillä; koordinaattiakselit on nimetty riittävällä tarkkuudella ja ilmoitettu niissä käytetty mittayksikkö; koordinaattiakselien asteikkomerkinnät ovat selkeitä ja riittävän suurella kirjasinkoolla tehtyjä; kaikki kuvioelementit (viivat, osat, sektorit jne.) on nimetty; kuvion tulkintaa ja johtopäätöksiä helpottavia apuvälineitä (kuten hilaviivoja, referenssiviivoja jne.) riittävästi, mutta ei häiritsevän paljon mahdolliset poikkeavuudet on tuotu esiin ja selvitetty; 2
Kuvio 1: Kaavamainen esitys tilastokuvioiden tyyppilisistä rakenneosista Kuviotyypit Eri kuviotyyppejä ovat mm. viivakuviot, pylväskuviot, piirakkakuviot ja kartogrammit. Monilla kuviotyypeistä on lukuisia alatyyppejä. Viivakuvio ja pystypylväät Yhteistä viivakuviolle ja pystypylväskuviolle on, että x-akselina on jatkuva-arvoinen ominaisuus, yleensä aika, ja että ne soveltuvat parhaiten aikasarjojen esittämiseen. Vähimmäisvaatimus on, että asteikolla on järjestysominaisuus. Viivakuvio korostaa vaihtelua ja kehityssuuntaa eli trendiä. Pylväskuvio korostaa määrää ja määrän muutoksia. Tästä johtuen viivakuviossa y-akselin asteikon katkaisemisella on vain vähän merkitystä kuvion sanoman kannalta, mutta pystypylväskuviossa y-akselin katkaisu turmelee visuaalisen tiedonvälityksen. Viivakuviossa on muistettava, että x-akselilla on oltava ominaisuus, jolla on jatkuva mitta-asteikko, esim. aika; määräasteikon eli y-akselin asteikon ei ole välttämättä alettava nollasta; x- ja y-akselin asteikon suhde, niin sanottu aspektisuhde, vaikuttaa ratkaisevasti kuvion ulkoasuun ja suhde on määrättävä niin, että tasaista kasvua kuvataan 45 kulmassa kulkevalla suoralla; sekä y- että x-akselin asteikkojen on oltava tasavälisiä, vain logaritmiset asteikot ovat poikkeus; varsinaisten tietoviivojen on erotuttava selkeästi apuviivoista kuten hila- ja viiteviivoista; kuviossa ei saa olla liikaa tietoviivoja ja kunkin viivan on erotuttava selkeästi muista viivoista. Pystypylväskuvioissa on muistettava, että x-akselilla on oltava ominaisuus, jolla on jatkuva mitta-asteikko, esim. aika; y-akselin asteikkoa ei saa katkaista. Jos muutama ylipitkä pylväs latistaa muut pylväät, voi ylipitkät pylväät katkaista yläpäästä ja merkitä luvuilla niiden pituus; sekä y- että x-akselin asteikkojen on oltava tasavälisiä; 3
pylväiden väli on 25 % - 50 % pylväiden leveydestä; pylväsryhmissä on korkeintaan kolme pylvästä rinnakkain; x- ja y-akselin asteikkojen suhde vaikuttaa kuvion ulkoasuun; pylväiden rasterointi vaikuttaa kuvion ulkoasuun. Paras tulos saadaan tummuusasteiden ja sävyjen avulla. Vaakapylväät Vaakapylväät soveltuvat luokkiin tai ryhmiin liittyvien määrien kuvaamiseen. Y-akselilla olevan ominaisuuden ei tarvitse olla jatkuva-arvoinen. HUOM! vaakapylväskuvio ei ole vaihtoehto pystypylväskuviolle. Vaakapylväskuvioiden kohdalla on muistettava, että x-akselin asteikkoa ei saa katkaista. Ylipitkiä pylväitä voi katkaista yläpäästä; pylväät on sijoitettava suuruusjärjestykseen (yleensä pisin ylimmäksi) paitsi silloin, kun luokilla on luonnollinen järjestys; pylväiden väritys vaikuttaa kuvion ulkoasuun, paras tulos saadaan tummuusasteiden ja sävyjen avulla. Pylväät voivat olla erivärisiä osoittaen ryhmitystä tms. Piirakkakuviot Piirakkakuviossa ympyrä jaetaan sektoreihin ja sektoreiden pinta-ala välittää määrällisen tiedon. Tämä on otettava huomioon silloin, kun piirakoita sijoitetaan vierekkäin ja piirakoiden koko on suhteessa esitettävien asioiden "kokoon" (ympyrän pinta-ala kasvaa suhteessa säteen neliöön). Piirakkakuviolla voidaan välittää vain suhteellista jakaumaa (prosenttijakaumaa) koskevaa tietoa ja se välittää tietoa huomattavasti epätarkemmin kuin viiva- tai pylväskuvio. Piirakkakuviota ei pidä käyttää, jos haluaa välittää tieto tarkasti. Piirakkakuviossa tulisi muistaa, että sektoreita saa olla korkeintaan kuusi; asiat järjestetään siten, että sektorit ovat piirakassa suuruusjärjestyksessä, suurimmasta pienempään; sektorit lähtevät joko klo 12:sta myötäpäivään tai nykyisin yleisemmin klo 3:sta vastapäivään. rinnakkain piirrettyjen piirakoiden pinta-ala voi välittää tietoa, mutta (jopa samankokoisten) piirakoiden vertailu on vaikeata. Kartogrammit eli teemakartat Kartogrammit ovat karttapohjalle tehtyjä tilastokuvioita ja niiden tarkoituksena on kertoa asian tai asioiden maantieteellinen jakauma. Kartogrammi voi olla pistekartta; niin sanottu karttapohjainen piktogrammi, eli esitys, jossa kartan päälle on sijoitettu tavanomaisia tilastokuvioita; tai varsinainen kartogrammi eli koropleettikartta, jossa maantieteelliset alueet varjostetaan eri tummuusasteilla osoittamaan yhden asian suhteellista jakaumaa. Näyttävyyden lisääminen kuvioihin Tilastokuvioiden laadinnassa näyttää heräävän voimakkaana tarve koristaa kuviota eli lisätä kuvioon elementtejä tai rakenteita, jotka eivät kytkeydy millään tavalla määrällisen tiedon esittämiseen. On hyvin vaikeata ymmärtää, miksi kuvioita pitäisi koristaa ja tehdä näyttävämmäksi. Taulukkojen yhteydessä tällaista ei juuri esiinny. Jos esitettävä asia ei tunnu kiinnostavalta, sitä tuskin kannata esittää ollenkaan. Koristamisella korostetaan vain asian mitäänsanomattomuutta! Hahmokuviot Hahmokuviot ovat esityksiä, joissa pylväiden sijasta käytetään symbolisia hahmoja, esimerkiksi ihmisen kuvia. Näitä käytetään yleensä populääreissä esityksissä niiden mielenkiintoa herättävän ja dramaattisen vaikutuksen 4
vuoksi. Kuvioita on kahta tyyppiä; ns. symbolihahmokuvio ja yksikkösymbolikuvio. Jälkimmäinen muodostuu siten, että sijoitetaan useita samankokoisia figuureja peräkkäin tai päällekkäin niin, että muodostuu pylväs. Symbolihahmokuvio on niin vaikeasti hallittava kuviotyyppi, että sen käyttö pitäisi jättää kokonaan. Tilastografiikan periaatteiden mukaan oikein tehtyjä symbolikuvioita on lähes mahdoton tehdä. Jos esityksestä halutaan tehdä vetoava ja kansaan menevä, on yksikkösymbolikuvio hyvä ratkaisu. Sellaisen laatimisessa on noudatettava samoja periaatteita kuin pylväskuvioiden teossa. Kolmiulotteiset kuviot Kuvioiden näennäistä kolmiulotteisuutta suositaan luultavasti samasta syystä kuin symbolihahmokuvioitakin eli sillä saadaan vaatimattomastakin asiasta vaikuttava esitys. Vain harvoissa tapauksissa kuvioon tuotettu lisäulottuvuus kantaa informaatiota. Yleensä kyseessä on esityksen koristelu, joka lisäksi haittaa tiedon välittymistä eli useimmiten kolmiulotteisuus on ns. kuvioroinaa. Kolmiulotteisuuden käyttö pitäisi rajoittaa vain niihin tapauksiin, jolloin kolmas ulottuvuus todella kantaa informaatiota. Jos kuitenkin jostakin pakottavasta syystä on tehtävä näennäisesti kolmiulotteinen kuvio, on ensin syytä tutustua projektiotekniikkaan ja ennen muuta arvioida toimiiko näin saatu esitys enää tiedon välittäjänä. Yleensä ei toimi! Yleisiä ohjeita Tunne yleisösi ja mediasi. Kuviota tehtäessä on pidettävä mielessä, ketkä kuviota lukevat ja otettava huomioon yleisön vastaanottokyvyn erilaisuus. Esimerkiksi laajalevikkiseen sanomalehteen ja suppealle asiantuntijapiirille ei kannata tehdä kuviota samalla periaatteella. Myös esitystapa (internet, televisio, esityskalvo, lehti, tms.) on otettava huomioon, koska jokainen media toistaa esityksen eri tavoin. Myös esitysfoorumilla on merkitystä. Tunne rajoituksesi. Pahiten epäonnistuneet esitykset ovat luultavasti syntyneet siksi, että kuvion tekijä on langennut yleiseen uskomukseen "kuka tahansa osaa tehdä tilastokuvion tilastografiikan perusteisiin tutustumatta" tai ei ole tuntenut esitettävää asiaa kyllin hyvin. Älä tyydy grafiikkaohjelmien esitykseen. Mikrotietokoneissa toimivia grafiikkaohjelmia on monen tasoisia: onnettomasta lähes hyvään. Valitettavasti yksikään niistä ei ole täydellinen. On suuri kiusaus tyytyä siihen, mitä grafiikkaohjelmat antavat myöten, vaikka tulos ei tuntuisikaan kovin hyvältä. Myös toinen äärimmäisyys, ohjelmistojen monista mahdollisuuksista innostuminen tuottaa usein epäonnistuneen lopputuloksen. Älä ainakaan tyydy grafiikkaohjelmien oletusarvoihin. Tilastografiikkaa varten on erikoisohjelmia, joilla pystyy tekemään tavallisimmat kuviot. Ohjelmistojen oletusasetukset on kuitenkin tehty lähinnä myyntitarkoituksiin. Usein syntyykin huono tulos, jos tyydytään ohjelmistojen oletusarvoihin. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytää useimmiten paremman ratkaisun. On hyvä huomata, että ohjelmistojen tekijöistä vain harvat ovat perehtyneet tilastografiikkaan ja ohjelmistoja kehitetään pitkälle markkinointia silmällä pitäen! Käytä harkiten kolmatta ulottuvuutta. Kolmiulotteinen esitystapa on perusteltu vain siinä tapauksessa, että kolmanteen ulottuvuuteen sisältyy tietoa, jonka esittäminen muulla tavoin on vaikeata. Yleensä kolmiulotteisuus hävittää kuviosta niin sanotun visuaalisen vertailtavuuden ja siten haittaa kuvion kykyä välittää tietoa. Joissain tapauksissa kolmiulotteisuus hävittää kuvion informaation lähes kokonaan. 5
Vältä "ankkoja" ja kuvioroinan käyttöä. Ankaksi kutsutaan kuvioelementtiä, joka ei millään tavoin liity esitettävään asiaan (esimerkiksi ankka), vaan on kuviossa vain huomion kiinnittämiseksi. Tällaista kutsutaan joskus kuvioroinaksi. Kuvioroina on kuviossa olevaa koristelua tms., joka ei välitä tietoa. Yksi esimerkiksi tarpeeton kolmas ulottuvuus on kuvioroinaa. Älä käytä ollenkaan ns. hahmokuviota. Hahmokuviolla tarkoitetaan kuviotyyppiä, jossa symbolinen hahmo (esimerkiksi ihmisen silhuetti) ajatellaan pylvääseen verrattavaksi kuvioelementiksi ja näiden symbolien ajatellaan välittävän tietoa kuten pylväskuvio. Tämä kuviotyyppi on niin vaikeasti hallittavissa, että sen käyttämisestä tulisi luopua kokonaan. Tasapainota tekstin taulukoiden ja kuvioiden osuus esityksessä. Kullakin tiedonvälitystavalla on oma roolinsa ja tehtävänsä. Kuvioilla kannattaa esittää keskeiset ja mielenkiintoiset asiat sekä sellaiset asiat, jotka vaativat vakuuttelua. Opiskele kuvioiden laadintaa! Alaan liittyvää kirjallisuutta Kuusela Vesa: Tilastografiikan perusteet. Edita, 2000. Wainer Howard: Visual revelations. Copernicus, 1997. Tufte Edvard: The Visual Display of Quantitative Information. Graphics Press, 1983. Friendly Michael: Gallery of Data Visualization. http://www.datavis.ca/gallery/index.php 6