Yritysten yhteistyö ja franchising sopimusriskien hallinta ja sopimusohjaus

Yritysten yhteistyö ja franchising sopimusriskien hallinta ja sopimusohjaus Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 14/2002 Elinkeino-osasto

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Tutkimuksia- ja raportteja Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 16001 Telekopio (09) 1606 3666 14/2002 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sopimusohjaushanke - johtoryhmä puheenjohtaja Jorma Immonen sihteeri Teuvo Juurela Julkaisuaika Toukokuu 2002 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä 4.5.2001 Julkaisun nimi Yritysten yhteistyö ja franchising sopimusriskien hallinta ja sopimusohjaus Tiivistelmä Tehokkaiden yhteistoimintaverkkojen avulla yritykset kykenevät olennaisella tavalla parantamaan kilpailuedellytyksiään. Sopimusohjaushankkeen tavoitteena oli edistää yritysten yhteistyötä ja keskinäistä verkostoitumista laatimalla apuvälineitä yhteistyösopimusten tekemiseen. Franchising-toiminnan muodossa tapahtuvaa yritystoimintaa voidaan pitää eräänä yleisimpänä yritysten yhteistyömuotona. Tämän vuoksi hankkeessa on pidetty silmällä lähinnä franchising-yrittämistä ja muuta vastaavaa yritysten ketjumuotoista yhteistoimintaa. Hankkeen raporttiin sisältyvä sopimusoikeuden yleisiä periaatteita koskeva osuus antaa pääpiirteisen kuvan sopimuksen tekemistä koskevasta oikeudellisesta ympäristöstä. Käytännössä yhteistyösopimukset poikkeavat suuresti toisistaan. Tämän vuoksi kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa yhtenäistä sopimuspohjaa ei ole tarkoituksenmukaista laatia. Sopimusohjauksen kannalta tärkeitä ovat raporttiin sisältyvät tarkistus- ja kysymyslistat. Näiden listojen avulla sopimusosapuolet voivat arvioida sopimussuhteen kokonaisuutta. ja yksittäisten sopimusmääräysten merkitystä. Tarkoituksena on, että yhteistyösopimuksiin sisällytettäisiin po. listoissa olevat relevantit seikat. Listojen avulla voidaan tarkistaa, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet sopimusmääräykset oikein ja samalla tavalla. Raportin aineistoa on tarkoitus julkaista myös kauppa- ja teollisuusministeriön yritysportaalissa (www.yrityssuomi.fi) ja muussa sähköisessä muodossa. Aineistoa voidaan hyödyntää myös mm. yrittäjäneuvonnassa ja -koulutuksessa. KTM:n yhdyshenkilö: Elinkeino-osasto/Jorma Immonen, puh (09) 1606 4689 Asiasanat Yritysten yhteistyö, sopimusohjaus, franchising, verkostoituminen ISSN 1236-2352 Kokonaissivumäärä 96 Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö Kieli Suomi ISBN 951-739-671-6 Hinta 17 Kustantaja Edita Publishing Oy

Alkusanat Yritysten välinen yhteistyö lisää kilpailukykyä. Yhteistyöneuvotteluissa tarvitaan tavanomaista enemmän sopimusoikeudellista asiantuntemusta. Tämän raportin tavoitteena on edistää tehokkaiden yritysten yhteistoimintaverkostojen syntymistä ja tarjota sopimusohjausta yhteistyöneuvotteluja varten. Selvitystyö sisältyy kauppa- ja teollisuusministeriön vuoden 2000 alussa käynnistämään yrittäjyyshankkeeseen, jonka tavoitteena on poistaa yritystoiminnan esteitä ja kannustaa kaikkia hallinnonaloja uusien yritysten perustamista edistäviin toimiin. Raportti on laadittu kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen Yrittäjät ry:n yhteishankkeena. Työtä on ohjannut kauppa- ja teollisuusministeriön asettama johtoryhmä. Johtoryhmän puheenjohtajana toimi vanhempi hallitussihteeri Jorma Immonen kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Jäseninä olivat erikoistutkija Kai Karsma kauppa- ja teollisuusministeriöstä, johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjät ry:stä, lakimies Jouko Levonen Palvelualojen Ammattiliitto ry:stä, osastopäällikkö Antti Maijala Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliitto ry:stä ja johtaja Pentti Mäkinen Keskuskauppakamarista sekä asianajaja Marja Tommila Asianajotoimisto Heinonen & Co Oy:stä ja asianajaja Jaana Virolainen Asianajotoimisto Mäkitalo&Rämö&Virolainen Oy:stä. Johtoryhmän sihteerinä toimi varatuomari Teuvo Juurela, joka on huolehtinut raportin tausta-aineiston toimittamisesta. Hallituksen puheenjohtaja Mikael Swanljung ja toimitusjohtaja Akif Beshar Picnic Finland Oy:stä, liiketoimintajohtaja Kimmo Mattila Daxtum Oy:stä ja toimitusjohtaja Caj Gillbergi CG Bensiini Oy:stä ovat ketjumuotoisen yritystoiminnan asiantuntijoina antaneet johtoryhmälle arvokkaita kommentteja. Myös franchisingtoiminnan asiantuntijat Finnvera Oyj:n kehityspäällikkö Jukka Suokas ja kauppatieteiden lisensiaatti Mika Tuunanen Jyväskylän yliopistosta ansaitsevat kiitoksen johtoryhmälle antamastaan tuesta.

Raportin laatimiseen liittyen kauppa- ja teollisuusministeriö järjesti 11.9.2001 franchising-toiminnan nykytilaa ja tulevaisuutta koskevan seminaarin, jonka pääpuhujana oli professori, Ph.D. Robert T Justis (Lousiana State University, USA). Jorma Immonen Sopimusohjaushankkeen johtoryhmän puheenjohtaja Kauppa- ja teollisuusministeriö

Sisällys Alkusanat...5 Sisällys...7 Johdanto...11 1 Yleistä sopimuksista...13 1.1 Sopimukset on pidettävä...13 1.2 Sopimusvapaus...14 1.3 Lainsäädäntö...15 1.4 Tuotteiden jakelusopimukset...16 Franchising-toiminta...16 Kauppaedustaja...17 Jälleenmyyjä...17 Kilpailulainsäädäntö...18 1.5 Sopimuksen syntyminen...19 Tarjous ja sen hyväksyminen...19 Kirjallisen sopimuksen merkitys...19 Esisopimus ja aiesopimus...20 Salassapitosopimus...21 1.6 Sopimusmallit ja yleiset sopimusehdot...23 Kansainvälisen kaupan sopimusmallit ja yleiset sopimusehdot...24 1.7 Sopimuksen sovittelu...25 2 Yritysten väliset sopimukset yhteistoiminnasta...27 2.1 Yhteistyön määrittely...27 2.2 Yhteistyön muotoja ja tapoja...28 Yritysverkko...28 Alihankinta, sopimusvalmistus, kumppanuus...28 Verkostoyritykset järjestelmätoimittajana...29 Sopimusyrittäjyys it-alalla...29 Yhteistyön alat...32

Yhteistyön tasot...32 Horisontaalinen yhteistyö...32 2.3 Yhteistyösuhteen sopimukset ja lainsäädäntö...34 2.4 Keskeisiä sopimuksen kohtia...35 Sopijapuolet...35 Sopimuksen tarkoitus/yhteistyön sisältö...36 Uusien osapuolien ottaminen yhteistyöhön...36 Sopimusosapuolten tehtävät...36 Projektin hallinto, päätöksenteko, päätökset uusista projekteista...36 Yhteydenpito, raportointi...37 Yhteistyön talousarvio ja kustannusten jako...37 Omistus ja muut oikeudet yhteistyön tuloksiin...38 Kilpailukielto...38 Salassapito...39 Muutokset sopimusosapuolten määrässä...39 Sopimuksen voimassaolo...39 Sopimuksen purkuoikeus...40 Erimielisyyksien ratkaiseminen...40 Muut ehdot...40 3 Ketjumainen toiminta...41 4 Franchising-toiminta...45 4.1 Mitä franchising on?...45 4.2 Franchising-toiminta Suomessa...47 4.3 Lainsäädäntö ja sopiminen...49 4.4 Franchising-toiminnan Eettiset Säännöt...49 5 Franchise-sopimus...51 5.1 Tutki sopimus kokonaisuudessaan...51 5.2 Franchise-sopimuksen keskeiset kohdat...54 Sopimuksen otsikko...55 Sopimuksen osapuolet...55 Sopimuksen tarkoitus ja yhteistyön perusteet...57 Sopimustermien määritelmä...58 Luovutettavat oikeudet...58

Käsikirja...59 Liikeidean kehittäminen...60 Franchise-ottajan toiminta-alue ja yksinoikeus...61 Franchise-antajan velvollisuudet...63 Franchise-ottajan velvollisuudet...65 Laskutus, kirjanpito...68 Toimitilat ja liiketilat...70 Franchising-maksut...71 Kilpailukielto ja salassapito...73 Sopimuksen siirto...75 Sopimuksen voimassaolo ja irtisanominen...76 Sopimuksen purkaminen...78 Sopimuksen lakkaamisen jälkeiset suhteet...79 Riitojen ratkaisu...81 Sopimuksen muutokset, lisäykset...81 6 Jatkotoimenpiteitä...82 Lähteet...83 Liite 1 Franchising-tilasto 2001...85 Liite 2 Suomen Franchising-Yhdistys ry:n Eettiset Säännöt...92

11 Johdanto Tämä raportti on syntynyt kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen Yrittäjät ry:n yhteishankkeen tuloksena. Hankkeen toteuttamista ohjasi laajapohjainen asiantuntijaryhmä. Tavoitteena on ollut saada aikaan aineistoa, jota voidaan käyttää hyväksi suunniteltaessa yhteistyölle rakentuvaa yritystoimintaa. Yritysten välisen yhteistyön lisääminen on myönteistä kaikkien osapuolten kannalta. Yhteistyö edistää talouden kasvua ja työllisyyttä. Tehokkaiden yhteistoimintaverkkojen avulla yritykset kykenevät olennaisella tavalla parantamaan kilpailuedellytyksiään tästä on lukuisia esimerkkejä eri maista. Tämä raportti pyrkii edistämään yhteistoimintaverkkojen syntymistä tarjoamalla apuvälineitä neuvotteluja ja yhteistyösopimusten tekemistä varten. Yhteistyösuhteiden mukaan jaoteltuna yritysten välisiä yhteistyömuotoja on hyvinkin erilaisia. Kiinteänä yhteistyömuotona voidaan pitää franchising-toiminnan muodossa tapahtuvaa yritystoimintaa. Erityisesti franchising-mallille rakentuva yhteistoiminta on jatkuvasti lisääntynyt. Franchising-ketjuja oli vuonna 2001 toiminnassa ainakin 141 ja niissä oli franchising-ottajina toimivia yrittäjiä noin 3 000. Ketjujen työllistävä vaikutus oli vuonna 2001 yli 30 000 henkilöä. Franchising-toiminnassa on perinteisessä mielessä ajateltu yrittämisen vapaus toisen yhteistyöosapuolen eli franchising-ottajan osalta monessa suhteessa sopimuksellisesti rajattua. Toisaalta vastapainona tälle vapauden menetykselle ovat vakaat toimintaedellytykset. On arvioitu, että jopa 90 prosenttia franchiseyrityksistä jatkaa toimintaansa viiden vuoden kuluttua aloittamisesta, kun keskimäärin yritystoiminnassa noin puolet toimintansa aloittaneista yrityksistä jatkaa viiden vuoden jälkeen. Työssä on pidetty silmällä lähinnä franchising-yrittämistä ja yritysten ketjumuotoista yhteistoimintaa. Myös muita yritysten yhteistyömuotoja, kuten useiden samanveroisten yritysten muodostamia verkostoja, on pyritty tuomaan esiin. Raportin tavoitteena on antaa sopimusohjausta ja apuvälineitä yhteistyösopimusten tekemiseen sekä pyrkiä varmistamaan sopimusehtojen tasapuolisuutta ehkäisemällä kohtuuttomia sopimusehtoja. Käytännössä yhteistyösopimukset poikkeavat suuresti toisistaan. Tämän vuoksi raportin valmistellut asiantuntijaryhmä varsin pian päätyi siihen näkemykseen, että kaikkiin tilanteisiin soveltuvaa yhtenäistä sopimuspohjaa ei ole mahdollista

12 tai tarkoituksenmukaista laatia. Hankkeessa on kartoitettu yritysten välistä yhteistoimintaa lähinnä eri järjestöjen julkaisemien sopimusmallien pohjalta. Yksittäisistä sopimuksista on voitu saada tausta-aineistoa siinä määrin kuin salassapitoa koskevat säännökset ovat sen sallineet. Raporttiin sisältyvän sopimusoikeuden yleisiä periaatteita koskevan esityksen tavoitteena on antaa pääpiirteinen kuva sopimuksen tekemistä koskevasta oikeudellisesta ympäristöstä.. Sopimusohjaamisen kannalta tärkeitä ovat raporttiin sisältyvät tarkistus- ja kysymyslistat, joiden avulla etenkin heikommassa asemassa oleva osapuoli, jona saattaa olla franchise-ottaja tai alihankkija, voi arvioida laadittavan sopimuksen kokonaisuutta.ja yksittäisten sopimusmääräysten merkitystä. Raportin tavoitteena on luoda hyvää sopimuskäytäntöä siten, että sopimuksiin sisällytettäisiin ainakin ne relevantit seikat, joihin listoissa viitataan. Listojen avulla voidaan tarkistaa, että molemmat osapuolet ovat ymmärtäneet sopimusmääräykset oikein ja samalla tavalla. Raportti on pyritty laatimaan yritystoimintaa aloittavaa henkilöä hyödyttävään, helposti ymmärrettävään muotoon. Raportti soveltuu myös esimerkiksi yrittäjäkoulutuksen luentomateriaaliksi. Raportti on ainakin pääpiirteissään tarkoitus julkaista myös sähköisessä muodossa.

13 1 Yleistä sopimuksista Useimmat ihmiset tekevät sopimuksia joka päivä. Ostamme elintarvikkeita, vaatteita, polttoainetta. Kauppa on eräs sopimuksen laji. Työtä tehdään työsopimuksen perusteella. Elinkeinonharjoittajat tekevät myös useita sopimuksia päivittäin. Tavaroiden ja raaka-aineiden hankinta, tuotteiden valmistaminen ja myyminen sekä palvelujen toimittaminen perustuvat sopimuksiin. 1.1 Sopimukset on pidettävä Sopimusoikeutemme perustuu sopimusten sitovuuden periaatteelle. Sopimuksen osapuolet ovat velvollisia noudattamaan tehtyä sopimusta. Sopimuksen suorituksen on oltava sopimuksen mukainen. Jollei sopimuksen tehnyt osapuoli noudata sopimusta, toisella osapuolella on pääsääntöisesti oikeus purkaa sopimus ja tietyissä tapauksissa velvoittaa sopimuksen rikkonut osapuoli täyttämään sopimuksen velvoitteet tai korvaamaan sopimuksen rikkomisesta aiheutunut vahinko. Korvauksella pyritään tavallisesti saattamaan sopimuksen rikkonut osapuoli siihen asemaan, missä hän olisi ollut, jos sopimus olisi asianmukaisesti täytetty. Purkamisen edellytyksenä on, että sopimusrikkomus on olennainen. Sopimuksissa on usein yksilöityjä määräyksiä, joissa sovitaan, että tietty tapahtumat katsotaan olennaisiksi sopimusrikkomuksiksi, vaikka ne eivät yleisesti sitä olisikaan. Usein sopimuksessa on sovittu sopimussakosta, siltä varalta, että toinen osapuoli ei täytä sopimuksen velvoitteita. Mahdollisen vahingon määrää ei tällöin tarvitse todistaa, sopimussakko katsotaan vahingonkorvaukseksi. Tietyissä tapauksissa sopimussakon määrä voi olla kohtuuton, jolloin tuomioistuin voi kohtuullistaa sopimussakkoa. Sopimuksen merkitys Sopimukset on pidettävä. Sopimusta ei voi muuttaa yksipuolisesti. Vain tietyissä erityistapauksissa sopimus voidaan peruuttaa tai sopimusta voidaan kohtuullistaa.

14 Mikäli sopimuksen osapuoli ei ole täyttänyt sopimusvelvoitteittaan, sopimus voidaan tietyillä edellytyksillä purkaa. Sopimusta rikkonut osapuoli voi joutua korvaamaan aiheuttamansa vahingon tai maksamaan sovitun sopimussakon. 1.2 Sopimusvapaus Suomessa kuten useimmissa muissakin oikeusjärjestelmissä on voimassa sopimusvapauden periaate elinkeinonharjoittajien osalta. Sen mukaisesti osapuolet pääsääntöisesti voivat tehdä tai olla tekemättä sopimuksia (päätäntävapaus) vapaus valita sopimuskumppani (valintavapaus) tehdä sopimuksia parhaaksi katsomillaan ehdoilla (sisältövapaus) valita vapaasti tehtävän sopimuksen muodon. Sopimus voi olla joko kirjallinen tai suullinen (muotovapaus) valita tehtävän sopimuksen tyyppi (tyyppivapaus) Tietyissä tapauksissa pakottavalla lainsäädännöllä on suojattu sopimuksen heikompaa osapuolta. Pakottavia säännöksiä on mm. kuluttajansuoja-, huoneenvuokra-, työsopimus- ja kauppaedustajalainsäädännössä. Tällöin sopimuksen sisältövapautta on rajoitettu eikä sopimusta voida tehdä osapuolten parhaiksi katsomilla ehdoilla. Muotovapaudesta riippumatta eräät sopimukset on tehtävä määrätyssä muodossa. Muotosäännöksiä on monenlaisia. Eräs esimerkki on kiinteistön kauppakirja. Kiinteistön kauppa on tehtävä kirjallisella sopimuksella, jonka myyjä ja ostaja allekirjoittavat. Kaupanvahvistajan on vahvistettava kauppa kaikkien kauppakirjan allekirjoittajien läsnäollessa. Lisäksi kauppakirjassa on oltava tietyt lain vaatimat sopimusehdot. Tietyiltä toimialoilla on olemassa sopimusmalleja ja yleisiä sopimusehtoja(vakioehtoja). Sopimusehdot on yleensä laatinut alan toimialajärjestö.

15 1.3 Lainsäädäntö Sopimusten syntymiseen ja pätevyyteen sovelletaan yleislakina varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettua lakia 228/1929. Sopimuksen velvoitteista ja sopimusrikkomusten velvoitteista ei kuitenkaan ole yleislakia, vaan säännökset ovat usein sopimustyyppikohtaisia. Mikäli jostakin sopimustyypistä on olemassa lainsäädäntöä, on se sopimusvapauden vallitessa pääsääntöisesti ns. tahdonvaltaista. Osapuolet voivat sopia toisin kuin laissa on säädetty. Tällöin sopimuksen teksti syrjäyttää lain tekstin. Toisaalta mikäli sopimuksessa ei ole sovittu jostakin lain säätämästä asiasta, lakia sovelletaan tältä osin sopimukseen. Esimerkkinä voidaan mainita irtaimen omaisuuden kauppaan sovellettava kauppalaki (355/1987), jonka kaikki säännökset ovat tahdonvaltaisia. Kaikista sopimustyypeistä ei ole kuitenkaan lainsäädäntöä. Jälleenmyynti- ja franchise-sopimuksista ei ole Suomessa lainsäädäntöä. Tällöin hyvän (kattavan ja tarkan) sopimuksen laatimisen tärkeys korostuu. Tietyissä tapauksissa on säädetty pakottavia säännöksiä. Tällöin lain säännöksen sisältö on pakottava ja laki syrjäyttää sopimuksen ehdon laissa tarkemmin määritellyllä tavalla. Tällaisia pakottavia säännöksiä on mm. kuluttaja-, työ- ja huoneenvuokralainsäädännössä. Tällöin on haluttu suojella sopimuksen heikompaa osapuolta. Esimerkiksi kauppaedustajasopimuksia koskevassa laissa (laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä, 417/1992) on sekä tahdonvaltaisia että pakottavia säännöksiä. Lainsäädännöstä Elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin sovellettava lainsäädäntö on pääosin tahdonvaltaista. Tällöin sopimuksen osapuolet voivat sopia vapaasti sopimuksen sisällöstä. Mikäli sopimuksessa ei ole sovittu jostakin lain säätämästä asiasta, tahdonvaltaista lakia sovelletaan tältä osin sopimukseen. Mikäli laissa on pakottava säännös, tämä säännös syrjäyttää sopimuksen vastaavan ehdon. Muista, että jos on sopimusta koskevaa lainsäädäntöä, se on sopimuksen liite.

16 Sopimuksen sisällön määräytyminen Päätät itse mitä sopimuksessa sovitaan. Sopimuksen sisältö määrää osapuolten oikeudet ja velvollisuudet. Sopimuksen otsikko ei ratkaise asiaa. Vain poikkeustapauksissa laki suojaa huonon sopimuksen tehnyttä elinkeinonharjoittajaa. Laki pyrkii suojaamaan heikommassa asemassa olevaa sopimuksen osapuolta, esimerkiksi kuluttajaa. Huonoa sopimusta ei tarvitse allekirjoittaa. Sopimustyypeistä Pääosa sopimuksia koskevista lainsäädännöstä koskee vain laissa määriteltyjä sopimustyyppejä. On runsaasti erilaisia sopimuksia, joista ei ole lainsäädäntöä. Yhteistyö-, ketju-, tai franchise-sopimuksista ei ole Suomessa lainsäädäntöä. Lainsäädännön puuttuessa sopimus on syytä laatia huolellisesti. 1.4 Tuotteiden jakelusopimukset Jäljempänä käsitellään lyhyesti tiettyjä keskeisiä jakelusopimustyyppejä ja niihin liittyvää lainsäädäntöä. Tuotteiden jakeluun liittyvät sopimukset voidaan luokitella myös yhteistyösopimuksiksi. Tällaisia sopimuksia ovat franchise-sopimukset, kauppaedustajasopimukset ja jälleenmyynti sopimukset. Nämä sopimukset ovat yleensä markkinoiden eri tasoilla (valmistus- ja jakelutaso) toimivien osapuolten välisiä sopimuksia (verikaalinen sopimus). Franchsing-toiminta Franchising-toimintaa ja franchise-sopimuksen keskeisiä kohtia on käsitelty laajemmin tämän raportin 4 ja 5 luvuissa.

17 Suomessa ja muualla Euroopassa franchsising-toiminnalla tarkoitetaan yleensä Business Format Franchisingia. Jäljempänä tässä raportissa franchising-toiminnalla tarkoitetaan tätä toimintamallia. Business Format Franchising on liiketoimintamalli, jossa koko liiketoimintamallin käyttöoikeus (business format) ja liiketoimintaan liittyvien tavaramerkkien käyttöoikeus ja muiden liiketunnusten luovutetaan franchise-ottajalle. Franchise-ottaja maksaa liiketoimintamallin käyttöoikeudesta ja saamistaan palveluista franschise-antajalle. Keskinäinen yhteistoiminta on laajaa, vaikka osapuolet ovat juridisesti ja taloudellisesti itsenäisiä yrityksiä. Esimerkkejä: Cafe Picnic, Carrols, Daxtum Networks, Kotipizza, McDonalds, R-kioski, Telering. Franchising-toiminta on Yhdysvalloissa kehittynyt yritysten välinen yhteistoimintamuoto. Franchise-sopimukset ovat kehittyneet käytännössä elinkeinoelämän piirissä pääsääntöisesti ilman erityistä lainsäädäntöä. Franchise-sopimuksista ei ole myöskään Suomessa lainsäädäntöä. Kauppaedustaja Kauppaedustaja (agentti) toimii päämiehen nimissä ja päämiehen lukuun. Kaupallinen ja taloudellinen riski on pääsääntöisesti päämiehellä. Kauppaedustaja saa välittämistään kaupoista korvaukseksi provision. Kauppaedustaja sopimussuhteessa kauppasopimus syntyy päämiehen ja asiakkaan välillä. Kauppaedustajasopimuksessa päämies ja agentti sopivat edustuksen ehdoista. Kauppasopimukset tehdään päämiehen ja kauppaedustajan välittämien asiakkaiden välillä. Kauppaedustajasopimuksia säätelevät useissa maissa lait. Lainsäädännössä on runsaasti agentille edullisia säännöksiä. Osa näiden lakien säännöksistä on pakottavia. Tällöin lain määräyksistä ei voida poiketa sopimuksella kauppaedustajan vahingoksi. EU on yhtenäistänyt jäsenmaidensa kauppaedustajia koskevaa lainsäädäntöä sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi. Jäsenmaat ovat sisällyttäneet direktiivin säännökset omiin kansallisiin lakeihin. Suomessa agenttidirektiivin määräykset on sisällytetty lakiin kauppaedustajista ja myyntimiehistä. Jälleenmyyjä Jälleenmyyjä (yksinmyyjä, maahantuoja) on itsenäinen yrittäjä, joka ostaa tavarat päämieheltä myydäkseen ne edelleen omissa nimissään ja omaan lukuun. Lopullinen kauppasopimus syntyy jälleenmyyjän ja asiakkaan välillä. Jälleenmyyntisopimuksessa päämies on sopimussuhteessa ainoastaan jälleenmyyjään. Jälleen-

18 myyntisopimus sisältää sekä edustukseen että tavaran toimitukseen liittyvät ehdot. Suomessa ja useimmissa muissa maissa ei ole lainsäädäntöä jälleenmyyntisopimuksista. Jälleenmyyntisopimuksiin sovelletaan kilpailuoikeutta. Kilpailulainsäädäntö Franchise-sopimuksiin kuuluu yleensä useita osapuolien toimintavapautta rajoittavia ehtoja. Tällaisia ovat yksinosto- tai yksinmyyntiehdot, kilpailukiellot, alennusjärjestelmät. Suomen kilpailulainsäädännössä on suoraan kielletty seuraavat yhdessä päätetyt tai sopimuksiin otetut kilpailunrajoitukset (kieltoperiaate). Hintojen määrääminen seuraavalle myyntiportaalle. Franchise-antaja ei voi täten velvoittaa franchise-ottajaa olemaan alittamatta tiettyä hintaa. Hinnoitteluvapaus on yksi kilpailuoikeuden johtava periaate. Järjestely, jossa jonkun on luovuttava tarjouskilpailuun osallistumisesta, annettava korkeampi tai alempi tarjous kuin toinen tai tarjoushinta perustuu yhteistoimintaan tarjouskilpailussa (vertikaalinen tarjouskartellikielto). Hintayhteistyö. Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien kilpailun rajoittamiseksi tekemät sopimukset, suositukset tai muut järjestelyt perittävistä hinnoista, vastikkeista ym. (horisontaalinen hintayhteistyö). Samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien sopimukset tuotannon rajoittamisesta sekä markkinoiden tai hankintalähteiden jakamisesta, elleivät tietyt lain ehdot täyty (horisontaalinen yhteistyö). Mikäli yrityksellä on jonkin tuotteen osalta määräävä markkina-asema, sen väärinkäyttö on kielletty. Lisäksi kilpailuvirasto voi puuttua muihinkin kilpailunrajoituksiin, jos ne todetaan tapauskohtaisesti vahingolliseksi terveelle ja toimivalle kilpailulle. Yritys voi hakea kilpailuvirastolta poikkeuslupaa kilpailua rajoittaville toimilleen. Kilpailuvirasto voi myöntää tietyin edellytyksin poikkeusluvan. Esimerkkinä voidaan mainita hintayhteistyötä koskeva poikkeuslupa. Kaupan Keskusliitto

19 haki vuonna 1988 lupaa jäsenyhdistystensä sekä näiden piirissä toimivien vapaaehtoisten ketjujen ja franchising-ketjujen järjestämien tarjouskampanjoiden toteuttamiseksi. Kaupan Keskusliitto pyysi, että poikkeuslupaa tulisi soveltaa myös hakijaliiton ulkopuolisiin ketjuihin. Hakemuksessa yhteishinnoittelulla tarkoitettiin kahden tai useamman samalla jakeluportaalla toimivan elinkeinonharjoittajan perimän hinnan (ilmoitushinta) yhdenmukaistamista. Kilpailuvirasto antoi hakemuksen perusteella yleisen poikkeusluvan samalla jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien hintayhteistyölle kuluttajille tarkoitettujen tarjouskampanjoiden toteuttamisessa. Poikkeusluvassa hintayhteistyö rajattiin koskemaan yhteisissä mainoksissa käytettävistä hinnoista sopimista yhteisen lyhytaikaisen valtakunnallisen tai alueellisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi tai tavaroiden ja palvelujen ostamiseksi tarjouskampanjaa varten. Tietyissä tapauksissa sopimuksen kilpailua rajoittaviin ehtoihin sovelletaan EY:n kilpailuoikeutta. 1.5 Sopimuksen syntyminen Tarjous ja sen hyväksyminen Päivittäisessä käytännön liiketoiminnassa sopimus syntyy usein siten, että toinen osapuoli tekee tarjouksen ja toinen osapuoli hyväksyy sen. Tätä sopimuksen tekemistä säännellään oikeustoimilaissa, joka koskee varallisuusoikeudellisia sopimuksia (oikeustoimia). Koska yleinen säännös sopimuksen tekemisestä puuttuu lainsäädännöstä, on säännöksellä merkitystä laajemminkin. Lain perussäännös on se, että sopimus syntyy, kun tarjous ja vastaus ovat samansisältöiset. Oikeustoimilaissa säädetään kahden osapuolen välisen sopimuksen tekemisestä. Ensin tehtyä esitystä kutsutaan tarjoukseksi ja tarjouksen saajan vastusta vastukseksi. Vastaus voi olla hyväksyvä tai hylkäävä. Sopimus syntyy tarjouksesta ja siihen annetusta hyväksyvästä vastuksesta. Vastauksen on kuitenkin saavuttava oikeassa ajassa ja siihen ei saa sisältyä uusia tai muutettuja ehtoja. Kirjallisen sopimuksen merkitys Yhteistyö-, ketju- ja franchise-sopimukset laaditaan pääsääntöisesti kirjallisena. Tällöin sopimus syntyy kun kaikki sopimuksen osapuolet allekirjoittavat sen. Riittävän yksityiskohtaisesti laaditulla kirjallisella sopimuksella osapuolet voivat parhaiten välttää mahdolliset epäselvyydet ja ristiriidat. Mikäli lainsäädännössä

20 ei ole muuta määrätty, sopimus voi syntyä myös ilman kirjallista sopimusta. Tällöin syntyy kuitenkin helpommin erimielisyyksiä, koska suullisesti sovitun asian toteennäyttäminen on vaikeaa. Sopimuksen syntymisestä Laajoista ja monimuotoisista asioista sovittaessa käytetään erillistä kirjallista sopimusta. Sopimus syntyy myös usein tarjouksen ja siihen oikeassa ajassa annetun hyväksyvän vastuksen perusteella. Sopimus luo varmuutta sopimussuhteelle. Asiantuntevaa lakimiestä on syytä käyttää sopimuksia solmittaessa. Esisopimus ja aiesopimus Esisopimus on sopimus, jossa sopimuksen osapuolet sitoutuvat tekemään myöhemmin esisopimuksen sisällön mukaisen varsinaisen sopimuksen (pääsopimus). Esisopimus voidaan tehdä pääsääntöisesti kaikkien sopimustyyppien osalta. Esisopimusta käytetään usein silloin kun joku pääsopimuksen edellytys ei ole vielä toteutunut tai joku sopimuksen ehto on varmistettava. Kiinteistöjen ja asuntoosakeyhtiöiden osakkeiden kaupassa käytetään usein esisopimuksia. Esisopimus sitoo osapuolia. Pääsopimus on tehtävä esisopimuksen ehtojen mukaisesti. Sitovuuden edellytyksenä on, että esisopimuksessa on riittävän tarkasti sovittu pääsopimuksen sisällöstä. Mikäli esisopimuksesta ei selkeästi ilmene, millainen sopimus myöhemmin tehdään, esisopimus ei velvoita pääsopimuksen tekemiseen. Tällöin esisopimusta voidaan nimittää aiesopimukseksi. Sopimusvapauden periaatteesta johtuen esisopimukseen voidaan sisällyttää sen sitovuutta rajoittavia ehtoja. Esi- ja aiesopimuksen erottaminen ei aina ole helppoa. Aiesopimus ei velvoita pääsopimuksen tekemiseen. Aiesopimuksessa kirjataan usein neuvottelun sen hetkinen tilanne ja todetaan, että neuvotteluja jatketaan ja pyritään sopimuksen solmimiseen. Se onko kysymyksessä sitova esisopimus pääsopimuksen päättämisestä (esisopimus) vai yhteisymmärrys sitovaan sopimuksen solmimiseen pyrkimisestä määräytyy sopimuksen sisällön perusteella. Sopimuksen otsikko ei ratkaise asiaa.

21 Esisopimuksessa on voitu sopia, että mikäli toinen osapuoli vetäytyy pääsopimuksen päättämisestä, hän saattaa joutua maksaman vahingonkorvausta tai sopimussakon. Myös mahdollisesti peritty käsirahan voidaan määrätä jäämään toiselle osapuolelle. Esisopimuksesta Esisopimuksella osapuolet sitoutuvat tekemään myöhemmin esisopimuksen mukaisen pääsopimuksen. Esisopimus sitoo osapuolia. Mikäli esisopimuksesta ei ilmene minkälainen sopimus myöhemmin tehdään, esisopimus ei velvoita pääsopimuksen tekemiseen. Mikäli toinen osapuoli vetäytyy pääsopimuksen tekemisestä, hän saattaa joutua maksamaan vahingonkorvausta tai sopimussakon. Salassapitosopimus Salassapitosopimus solmitaan sellaisissa tilanteissa, joissa toinen osapuoli joutuu luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja, prosesseja, materiaalia (liikesalaisuuksia) toiselle osapuolelle sopimusneuvotteluja varten ennen varsinaisensopimuksen solmimista. Salassa pidettäviä liikesalaisuuksia luovutetaan yleensä kun neuvotellaan mm. teknologian siirtosopimuksien, patentti ja taitotiedon lisenssisopimuksien, erilaisten yhteistyösopimusten ja franchise-sopimusten solmimisesta. Esimerkiksi franchise-sopimusta koskevissa neuvotteluissa osapuolet joutuvat antamaan sellaisia tietoja toiselle osapuolelle, joita ei liikesalaisuuksina voida paljastaa ulkopuolisille. Salassapitosopimuksessa luottamuksellista tietoa saava osapuoli (yleensä franschise-ottaja) sitoutuu olemaan käyttämättä tai luovuttamatta ulkopuoliselle neuvotteluissa saamiaan salassa pidettäviä tietoja. Tämä ehto velvoittaa sitoutunutta osapuolta siinäkin tapauksessa, että varsinaista franchise-sopimusta ei synny. Mikäli franchise-sopimus solmitaan, salassapitoa koskevat sopimusehdot sisällytetään myös franchise-sopimukseen Sopimusrikkomuksen osalta salassapitosopimuksissa on usein sovittu vahingonkorvauksesta tai vahingonkorvausta vastaavasta sopimussakosta, mikäli salassapitosopimusta rikotaan. Sopimuksessa on myös määräykset saadun luottamuksellisen aineiston ja materiaalin palauttamisesta, ellei sopimusta synny. Mahdollisen franchising-ottajan on tiedostettava salassapitosopimuksen tärkeys ja mahdollinen vahingonkorvaus tai sopimussakko, mikäli sopimusta rikotaan.

22 Salassapito sopimuksen sisältö on erilainen eri tilanteissa. Jäljempänä on esitetty keskeisiä kohtia salassapitosopimuksissa esiintyvistä ehdoista. Salassapitosopimuksen keskeiset kohdat 1. Sopimuksen osapuolet 2. Sopimuksen tarkoitus yleisvelvoite luottamuksellisen tiedon ja aineiston salassapidosta yleisvelvoite olla käyttämättä luottamuksellista tietoa muussa kuin sopimuksessa yksilöidyssä tarkoituksessa 3. Luottamuksellisen tiedon määrittely liiketoimintamalli, käsikirjan sisältö luottamuksellisen tiedon ulkopuolelle jäävät tiedot yleisesti saatavilla olevat tiedot muuta kuin franchise-ottajan kautta julkiseksi tulleet tiedot 4. Salassapitovelvollisuus salassapitovelvollisuuden yksilöinti tiedon ja aineiston ulkopuoliselle luovuttamisen kielto tiedon ja aineiston käyttökielto omassa toiminnassa salassapito sopimuskauden aikana ja sen jälkeen 5. Luottamuksellisen tiedon käyttöoikeus tiedon käyttötarkoituksen yksilöinti 6. Luovutettava luottamuksellinen aineisto ja sen palauttaminen kuittaus luottamuksellisen tiedon ja aineiston vastaanotosta tiedon ja aineiston palauttaminen kopiointikielto 7. Salassapitoaika päättymisajankohta jatkuva voimassaolo

23 8. Sopimussakko, vahingonkorvaus sopimussakon määrä sopimussakkoa suuremman vahingon mahdollinen korvausvelvollisuus 9. Muut ehdot sopimuksen muuttaminen sopimuksen siirto 10. Erimielisyyksien ratkaiseminen neuvottelut sovintomenettely alioikeus välimiesoikeus 11. Sopimuksen allekirjoitukset 1.6 Sopimusmallit ja yleiset sopimusehdot Sopimusvapaus mahdollistaa sopimusmallien ja yleisten sopimusehtojen (vakioehdot) käyttämisen. Yleiset sopimusehdot on tarkoitettu käytettäväksi useissa samanlaisissa yksittäisissä sopimuksissa. Sopimusehdot on laadittu myöhempiä sopimussuhteita silmällä pitäen ja niitä on tarkoitettu käyttää monien eri sopimuskumppanien kanssa. Esimerkkeinä voidaan mainita mm. vakuutusehdot, pankkien palveluehdot, tietotekniikan yritysten toimitus- ja palveluehdot. Yleiset sopimusehdot ovat hyvin erilaisia ja erilaajuisia. Yleiset sopimusehdot on voitu laatia yksipuolisesti pelkästään toisen sopimuksen osapuolen toimesta tai yhteistyössä osapuolia edustavien järjestöjen kesken. Yritys voi laatia yleiset sopimusehdot omaan käyttöönsä tai toimialajärjestö oman toimialan yritysten käyttöön. Yleisiin sopimusehtoihin otetaan usein yksityiskohtaisia kyseistä toimialaa koskevia ehtoja, joista ei ole lain säännöstä tai muutoksia lain tahdonvaltaisiin sään-