Kestävä kehitys ammatillisissa oppilaitoksissa

Kestävä kehitys ammatillisissa oppilaitoksissa 1 OPKE Oppilaitosten kestävän kehityksen hallintajärjestelmien rakentaminen Euroopan Unionin ja Etelä-Suomen lääninhallituksen osarahoittama projekti 2002-2005

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 2 Suomen ympäristöopisto Sykli Toimituskunta: Erkka Laininen, Esa Leinonen, Laura Manninen, Ulla-Maija Ranta, Risto Tenhunen, Pauli Vennervirta Kansi: Graafinen Suunnittelu Sari Rinne Sisuksen ulkoasu ja taitto: Veikko Viljanen Tilausosoite: Suomen ympäristöopisto Sykli, puh. (019) 764 200, sähköposti: tiina.kuosari@sykli.fi ISBN 952-91-8667-3 Paino: Copy-Set Oy 2005

S I S Ä L L Y S Sisällys 1. Johdanto 1.1 Koulutuksen ja kasvatuksen merkitys kestävän kehityksen edistämisessä 4 1.2 Opetussuunnitelmat 5 1.3 Ammatillisen koulutuksen haasteet 5 1.4 Oppaan sisältö ja tavoitteet 6 2. Toimenpiteet ja kuvaus projektista 7 2.1 OPKE -projekti 7 2.2 Koulutusmallin kehittäminen ja testaus 3. Kestävä kehitys ja laatutyö 9 3.1 Kestävän kehityksen yhdistäminen oppilaitoksen toimintaan 9 3.2 Toimintajärjestelmä ja kestävä kehitys 10 3.3 Toimintajärjestelmän rakentaminen 11 3.4 Kestävä kehitys oppilaitoksen arjessa ja opetuksessa 15 3.4.1 Ekologinen kestävyys 15 3.4.2 Sosiaalinen kestävyys 16 3.4.3 Taloudellinen kestävyys 17 3.4.4 Kokonaisuus ennen kaikkea 20 3.4.5 Kestävä kehitys opetuksen toteutuksessa tietoa, taitoa, toimintaa ja tunnetta 21 3.4.6 Arviointi on parantamisen perusta 24 3.5 Oppilaitosten ympäristösertifiointi 25 3.5.1 Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit 25 4. Oppilaitosten koulutusohjelmat 32 4.1 Koulutus ohjelmien rakenne 32 4.2 Koulutusohjelmien toteutuksen periaatteet 33 4.3 Koulutusohjelmien toteutus 34 4.3.1 Urheiluopistot 34 4.3.2 Ammatilliset oppilaitokset, ryhmä I 36 4.3.3 Ammatilliset oppilaitokset, ryhmä II 36 4.4 Koulutusohjelmien toteutuksen seuranta ja arviointi 39 4.5. Oppilaitosesimerkit 39 4.5.1 Eerikkilän urheiluopisto: ympäristöpolitiikka, -ohjelma ja jätehuollon kehittäminen 40 4.5.2 Tampereen sosiaali- ja terveysalan opisto: sosiaalinen kestävyys 46 4.5.3 Riihimäen kauppaoppilaitos, kestävä kehitys opetuksessa 58 4.5.4 Helsingin palvelualojen oppilaitoksen kestävän kehityksen työ ja opetus 67 5. Malli verkko-opetuksen hyödyntämiseksi 72 5.1 Kestävä kehitys oppilaitoksessa -koulutus 72 5.2 Verkko-opetuksen suunnittelun lähtökohdat 72 5.3 Verkko-opetuksen toteutus 73 5.4 Johtopäätökset ja hyödyntämis mahdollisuudet 75 3

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 1. Johdanto 4 1.1 KOULUTUKSEN JA KASVATUKSEN MERKITYS KESTÄVÄN KEHITYKSEN EDISTÄMISESSÄ Kestävään kehitykseen ja ympäristökysymyksiin liittyvän osaamisen lisääminen on oleellisen tärkeää, jotta Suomi ja koko globaali yhteisö selviäisivät haasteista, joita tuovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen, kasvava luonnonvarojen kulutus, luonnon monimuotoisuuden kaventuminen ja kehityskysymykset. Koulut ja oppilaitokset ovat keskeisessä asemassa näiden valmiuksien luomisessa. Koulutuksen tavoitteena on kasvattaa vastuullisia ja osallistuvia kansalaisia, jotka osaavat ottaa kestävän kehityksen näkökulmat huomioon työssään ja arjen valinnoissaan. Koulutuksen merkitys kestävän kehityksen edistäjänä tunnustetaan mm. seuraavissa suunnitelmissa ja prosesseissa: YK:n, OECD:n, EU:n ja Pohjoismaiden kestävän kehityksen ohjelmat ja prosessit Unescon kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen 2005-2014 Baltic 21E -prosessi, jonka tavoitteena on tehdä kestävästä kehityksestä Itämeren maiden koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa Valtioneuvoston säätämät opetuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet Hallituksen kestävän kehityksen ohjelma, kestävän kehityksen toimikunnalle perustettiin koulutusjaosto syksyllä 2004 Opetusministeriön Koulutus ja tutkimus 2003-2008 -kehittämissuunnitelma Opetushallitus on laatinut koulujen ja oppilaitosten kasvatustyön tueksi kestävän kehityksen edistämisohjelman vuosille 2002-2004. Ohjelman tavoitteena on syventää tietoisuutta siitä, että kestävä kehitys on ihmiskunnan tulevaisuuden elinehto, luoda myönteisiä asenteita ja sitoutumista toimia kestävän kehityksen puolesta opiskelussa, työssä ja kansalaisena, kartuttaa tietoja ja taitoja monimuotoisen luonnon sekä terveellisen ja turvallisen ympäristön edistämiseksi, tarjota hyviä esimerkkejä ja toimintamalleja käytännön koulutyöhön, opetukseen ja ammatilliseen toimintaan, sekä kehittää kriteerejä ja opetuskäyttöön soveltuvia menetelmiä, joilla voidaan todentaa tavoitteiden toteutuminen käytännössä.

J O H D A N T O 1.2 OPETUSSUUNNITELMAT Vuosien 2004-2006 aikana käyttöön otettavat perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet käsittelevät kestävää kehitystä eri oppiaineet läpäisevinä aihekokonaisuuksina. Opetusministeriön koordinoimassa Baltic 21E -ohjelmassa kootaan ja kehitetään korkeaasteen oppilaitoksille työvälineitä kestävän kehityksen sisällyttämiseksi opetukseen ja oppilaitosten toimintaan. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa kestävä kehitys nähdään kaikille koulutusaloille yhteisenä painotuksena. Perusteiden mukaan kestävän kehityksen oppimistavoitteet ovat seuraavat: 5 Opiskelija tuntee kestävän kehityksen periaatteet motivoituu toimimaan niiden puolesta opiskelussa, työssä ja kansalaisena tuntee ympäristömyönteiset työ- ja toimintatavat ja toimii niiden mukaisesti erityisesti tunnistaa tavanomaiset ongelmajätteet ja hallitsee niiden käsittelyn arvostaa luonnon monimuotoisuutta ja ymmärtää kestävän kehityksen taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia sekä osaa toimia niiden puolesta. 1.3 AMMATILLISEN KOULUTUKSEN HAASTEET Kestävän kehityksen haasteisiin vastaaminen näkyy uudentyyppisinä käytännön toimenpiteinä ja tavoitteina Suomessa niin elinkeinoelämän kuin julkishallinnon piirissä toimivissa organisaatioissa. Keskustelua toimenpiteistä käydään yritysmaailman edustajien, viranomaisten ja erilaisten järjestöjen edustajien kesken yhä asiantuntevammin ja avoimemmin. Nopea muutos työelämässä vaatii uutta tietoa ja osaamista niin työssä olevilta kuin työelämään tulevilta ihmisiltä. Ammatillisen koulutuksen haasteena on tuottaa elinkeinoelämän tarpeisiin ammattilaisia, jotka hallitsevat työtehtäviinsä liittyvät ympäristöasiat ja lainsäädännön velvoitteet. Myös vapaaehtoiset ympäristönsuojelun keinot kuten toimialakohtaiset ympäristöohjelmat ja ympäristöjärjestelmät ovat arkipäivää monilla työpaikoilla. On tärkeää, että nämäkin järjestelmät tulevat tutuiksi jo opiskelun aikana. Tuotantotapojen, materiaalien käytön ja energiankulutuksen tehostaminen ovat lähitulevaisuuden suuria kysymyksiä kaikilla toimialoilla. Ammatillisen koulutuksen tulisi antaa valmiuksia oman työn kehittämiseen kohti näitä tavoitteita. Koulutuksen tulisi myös ennakoida tulevia osaamistarpeita. Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien sisältö on vasta muotoutumassa yhteiskunnassamme. Nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä tässäkin asiassa. Antakaamme heille siihen mahdollisimman hyvät eväät!

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 6 1.4 OPPAAN SISÄLTÖ JA TAVOITTEET Tämän oppaan tavoitteena on kuvata eri näkökulmista kestävän kehityksen yhdistämistä ammatillisten oppilaitosten toimintaan. Teorian, työvälineiden ja esimerkkien avulla annetaan vinkkejä oppilaitoksille, jotka haluavat viedä eteenpäin kestävän kehityksen työtään. Tarkastelun pohjana on alan viime vuosien kehitystyö, johon liittyvät mm. oppilaitosten laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmät, kestävän kehityksen sisällyttäminen opetukseen sekä vuonna 2004 käynnistynyt Oppilaitosten ympäristösertifiointi. Oppaassa kuvataan, miten oppilaitos voi rakentaa kestävän kehityksen ohjelman tai toimintajärjestelmän, joka kattaa kestävän kehityksen sisällyttämisen opetukseen ja oppilaitoksen arkitoimintoihin. OPKE -hankkeessa mukana olleet ammatilliset oppilaitokset toteuttivat kukin oman kehittämishankkeensa omista tavoitteistaan lähtien. Työtä tuettiin koulutuksen ja konsultoinnin avulla. Tavoitteena oli osallistaa henkilökunta kehitystyöhön mahdollisimman laajasti ja maastouttaa kestävän kehityksen asiat osaksi jokaisen omaa vastuualuetta. Koulutusohjelmat rakentuivat oppilaitosten vastuuhenkilöiden yhteisistä seminaaripäivistä sekä oppilaitoskohtaisista henkilökunnan koulutuspäivistä ja konsultoinneista. Tavoitteena oli luoda oppilaitokseen itseohjautuva jatkuvan parantamisen toimintamalli, joka elää jatkossa ilman ulkopuolista tukeakin.

T O I M E N P I T E E T J A K U V A U S P R O J E K T I S T A 2. Toimenpiteet ja kuvaus projektista 7 2.1 OPKE -PROJEKTI 2.2 KOULUTUSMALLIN KEHITTÄMINEN JA TESTAUS Hankkeen taustalla oli näkemys oppilaitosten keskeisestä roolista kestävän kehityksen periaatteiden ja ympäristöosaamisen edistämisessä työelämässä ja yhteiskunnassa. Vuosituhannen vaihteessa EU:n viides ympäristöohjelma, opetushallituksen kestävän kehityksen ohjelma ja opetussuunnitelmien perusteet velvoittivat oppilaitoksia huomioimaan kestävän kehityksen kaikessa toiminnassaan. Oppilaitosten ongelmaksi oli kuitenkin havaittu niukat resurssit henkilöstökoulutukseen ja kehitystyöhön sekä riittämättömät tiedot kestävän kehityksen sisällyttämisestä opetukseen ja arkitoimintoihin. Suurissa ammattioppilaitoksissa haasteeksi koettiin lisäksi organisaation monitasoinen ja -tahoinen rakenne. OPKE-hankkeen lähtökohtana oli tarjota oppilaitoksille toimintajärjestelmien ja kestävän kehityksen ohjelmien maastouttamiseksi ulkopuolista koulutusta ja konsultointia. Projektin tavoitteena oli oppilaitosten antaman koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden parantaminen kehittämällä niiden kestävän kehityksen hoidon ja opetuksen tasoa. Tämä tapahtui tukemalla oppilaitosten toimintajärjestelmien (ympäristö-, laatu-, turvallisuus) tai kestävän kehityksen ohjelmien rakentamista kouluttamalla oppilaitos-, osasto- tai yksikkökohtaisia vastuuhenkilöitä ja koko henkilökuntaa sekä tarjoamalla asiantuntija-apua. Projektin aikana toteutetut koulutukset ja kehittämisohjelmat sekä niistä saadut kokemukset kuvataan tässä oppaassa, joka toivottavasti antaa lukijalle kokonaisvaltaisen näkemyksen kestävän kehityksen työstä ammatillisissa oppilaitoksissa. Projekti oli Euroopan Unionin ja Etelä-Suomen lääninhallituksen osarahoittama hanke, joka toteutettiin ajalla 1.1.2002 30.4.2005. Projektin koordinoinnista vastasi Suomen ympäristöopisto Sykli ja sen toteutukseen osallistuivat Eco-One, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Oulun yliopisto NorTech Oulu, Joensuun yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos ja Miljöönääri Oy. Näiden tahojen lisäksi projektin ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuivat opetushallituksen ja Etelä-Suomen lääninhallituksen edustajat. Työ aloitettiin keräämällä tietoa olemassa olevista oppilaitosten kestävän kehityksen hankkeista ja niissä käytetyistä koulutusmalleista internet -selauksen avulla. Lisäksi aineistona käytettiin Syklin muissa koulutusohjelmissa sovellettuja malleja. Kerätyn materiaalin avulla aloitettiin OPKE -hankkeen koulutusmallien suunnittelu. Kehitystyötä jatkettiin testaamalla mallia vaiheittain hankkeen koulutusten yhteydessä ja keräämällä palautetta oppilaitoksilta.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 8 Koulutusohjelmien tavoitteena oli löytää kohderyhmälle sopiva toimintamalli, jolla voitaisiin mahdollisimman hyvin osallistaa kaikki oppilaitoksen toimijat, ja joka tukisi kestävän kehityksen ohjelman rakentamista ja maastouttamista toimintaan. Koulutusohjelmien toteutustapa perustui työpaikalla tapahtuvaan koulutukseen, jonka tavoitteena oli elinikäisen oppimisympäristön luominen organisaatioon. Tavoitteiden toteutumista seurattiin suullisten ja kirjallisten palautteiden avulla, joita kerättiin koulutusten ja work shopien yhteydessä. Lisäksi asiantuntijat ja kouluttajat arvioivat toteutusta ja sen onnistumista. Erityisinä haasteina olivat kestävän kehityksen sisältöjen yhdistäminen oppilaitoksen opetussuunnitelmaan ja toimintajärjestelmään, kestävän kehityksen ohjelman rakentaminen sekä näkökohtien maastouttaminen osaksi arkipäivän toimintaa.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö 3. Kestävä kehitys ja laatutyö 9 3.1 KESTÄVÄN KEHITYKSEN YHDISTÄMINEN OPPILAITOKSEN TOIMINTAAN Oppilaitoksissa on käytössä monenlaisia toiminnan laadun, turvallisuuden ja kestävän kehityksen parantamiseen tähtääviä järjestelmiä. Näitä ovat esimerkiksi laatujärjestelmät ja -kriteerit (ISO 9001, EFQM), ympäristöjärjestelmät ja -kriteerit (ISO 14 001, EMAS, Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit, Vihreä lippu), työterveys- ja turvallisuusjärjestelmä OHSAS 18 001 sekä strategisen johtamisen työkalu Tasapainoinen tuloskortti (Balanced Scorecard). SFS on tuottanut myös ohjestandardin ISO 9001 -laatujärjestelmästandardin soveltamisesta koulutusorganisaatioissa (IWA 2:fi). Yhtenä trendinä yrityksissä ja julkishallinnossa on laatu-, ympäristö-, ja turvallisuusasioiden hallinnan yhdistäminen kokonaisvaltaiseksi johtamisjärjestelmäksi, jolloin puhutaan usein toimintajärjestelmästä. Nämä järjestelmät ovat johtamisen työvälineitä, jotka toimivat oppilaitoksen toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin tukena. Jotta järjestelmistä saataisiin kaikki hyöty irti, on tärkeää, että niillä on selkeä kytkentä oppilaitoksen vuosittaiseen suunnittelukiertoon, esimerkiksi toimintasuunnitelman ja talousarvion laadintaan sekä toiminnan arviointiin. Kestävän kehityksen yhdistämistä opetussuunnitelmiin on viime vuosina pohdittu monella tasolla. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien perusteissa kestävä kehitys on yhteinen painotus, joka tulee yhdistää kaikkiin opintoihin. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen opsperusteissa kestävä kehitys toteutuu oppiaineet läpäisevinä aihekokonaisuuksina. Opetussuunnitelmien vaatimukset ovat tuoneet oppilaitoksille haasteen kestävän kehityksen eri näkökulmien konkretisoinnista eri oppiaineissa ja koulutusaloilla. Monissa hankkeissa on kehitetty malleja ja esimerkkejä koulujen ja oppilaitosten työtä helpottamaan. Opetushallitus on toteuttanut osana Baltic 21E -ohjelmaa 1 kaksi pilottihanketta, joissa kestävän kehityksen yhdistämistä opetukseen ja oppilaitosten arkitoimintoihin on pohdittu kestävän kehityksen ohjelman rakentamisen ja osallisuushankkeiden näkökulmista. Ammatillisen koulutuksen puolella opetushallitus toteutti 2002-2004 Ammatti-KEKE -hankkeen 2, jossa avattiin opetussuunnitelmien perusteiden kestävän kehityksen oppimistavoitteita ja -sisältöjä 1 Baltic 21E -ohjelman pilottihankkeista saa lisätietoa osoitteesta www.edu.fi/teemat/keke 2 Ammatti-KEKE -hankkeesta saa lisätietoa osoitteesta www.edu.fi ->ammatillinen peruskoulutus -> kestävä kehitys

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 10 oppilaitoksen oman opetussuunnitelman tasolle. Hankkeen tavoitteena oli edistää kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden näkökulman sisällyttämistä ammatilliseen koulutukseen sekä tuottaa tähän liittyvää tukimateriaalia ja toimintamalleja. Opetushallitus koordinoi myös Leonardo -hanketta Quality in VET-schools 3, jonka tavoitteena on edistää koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten laadunhallintaa ja itsearviointia kehittämällä EFQM-malliin perustuvia mittareita, edistämällä Balanced Scorecardin käyttöä ammatillisessa koulutuksessa ja luomalla sovellutus hotelli- ja ravintola-alan koulutuksen akkreditointiin. Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus ja Suomen ympäristöopisto Sykli koordinoivat vuosina 2000-2003 Comenius -hanketta SUS- DE Sustainable Development - an Educational Package for Schools, jossa kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien sisältöjä pohdittiin opetuksen ja koulun arkitoimintojen näkökulmista. Kappaleessa 3.4 käydään läpi näitä asioita hankkeen tulosten pohjalta. Kouluille ja oppilaitoksille on kehitetty oma ympäristösertifioinnin järjestelmä vuosina 2001-2004 toteutetussa Euroopan Yhteisön Life-rahoitusta ja ympäristöministeriön tukea saaneessa Envedu -hankkeessa. Projektin yhteistyötahoja ovat olleet Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, OKKA-säätiö, Opetushallitus, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskeskus, Oulun yliopisto, Joensuun yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos ja Eco-One. Kappaleessa 3.5 esitellään sertifiointia sekä sen pohjana toimivia Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerejä, jotka tarjoavat työvälineen opetuksen ja oppilaitoksen arkitoimintojen kehittämiseen. 3.2 TOIMINTA- JÄRJESTELMÄ JA KESTÄVÄ KEHITYS Toimintajärjestelmä on työkalu oppilaitoksen laatu-, ympäristö- ja turvallisuusasioiden (LYT-asiat) hallintaan ja kehittämiseen. Sen tavoitteena on näiden näkökulmien huomioon ottaminen johtamisessa, opetuksessa ja arkikäytännöissä. Oppilaitos voi lähestyä asiaa myös kestävän kehityksen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen näkökulman kautta. Se voi laatia kestävän kehityksen ohjelman, joka kattaa opetuksen ja arkitoimintoihin liittyvät asiat. Ohjelma voidaan liittää osaksi toimintajärjestelmää sekä laatu-, ympäristö- ja turvallisuustyötä. Toimintajärjestelmän perustana on jatkuva parantaminen, joka selkeyttää ja järkevöittää oppilaitoksen kaikkea toimintaa. Sen avulla voidaan saavuttaa kustannussäästöjä, kohottaa oppilaitoksen imagoa sekä kehittää toiminnan ja oman työn laatua. Toimintajärjestelmä sisältää kaikki oppilaitoksen laatu-, ympäristö- ja turvallisuusasioiden tai kestävän kehityksen näkökulmien hallintaan liittyvät asiat. Näitä ovat muun muassa kehittämistarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, toiminnan ohjaus sekä seuranta ja arviointi. Lisäksi järjestelmään kuuluvat mm. tarvittavat ohjeet, sisäinen ja ulkoinen viestintä, henkilöstön ja oppilaiden koulutus sekä yhteistyö sidosryhmien kanssa. 3 Quality in VET-schools hankkeesta saa lisätietoa osoitteesta www.edu.fi -> hankkeita

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö TOIMINTAJÄRJESTELMÄN TOIMINTAJÄRJESTELMÄN RAKENTAMINEN RAKENTAMINEN JOHTAMINEN JOHTAMINEN Toimintojen Toimintojen ja ja palveluprosessien palveluprosessien kuvaaminen kuvaaminen LYT-näkökohdat LYT-näkökohdat Kestävä Kestävä kehitys kehitys ja ja OPS OPS Katselmukset, Katselmukset, riskien riskien arviointi arviointi LYT-näkökohtien LYT-näkökohtien tai tai kestävän kestävän kehityksen kehityksen näkökohtien näkökohtien ja ja riskien riskien arvottaminen arvottaminen Merkittävät Merkittävät näkökohdat näkökohdat Resurssit työhön Toimintapolitiikka Toimintapolitiikka ja ja -periaatteet -periaatteet Johdon Johdon sitoutuminen sitoutuminen päätös päätös järjestelmän järjestelmän rakentamisesta rakentamisesta Henkilöstön Henkilöstön sitoutuminen sitoutuminen tiedotus, tiedotus, koulutus koulutus osallistuminen osallistuminen Visio, Visio, strateginen strateginen suunnittelu suunnittelu 11 LYT- LYTtai tai kestävän kestävän kehityksen kehityksen ohjelma ohjelma Tavoitteet Tavoitteet ja ja toimenpiteet toimenpiteet opetuksen opetuksen ja ja arkitoimintojen arkitoimintojen kehittämiselle kehittämiselle Vastuut Vastuut Ohjeistus Ohjeistus Koulutus Koulutus ja ja viestintä viestintä TOTEUTUS toiminnan ja talouden suunnittelu ohjaus tulosten ja toiminnan arviointi kehittäminen Seuranta Seuranta ja ja kehittäminen kehittäminen Parannusehdotukset Parannusehdotukset Itsearviointi Itsearviointi Sisäinen Sisäinen auditointi auditointi Kuva 1. Johdon sitoutuminen ja tarvittavien resurssien varaaminen toimintajärjestelmän rakentamiselle on tärkeä edellytys työn onnistumisen kannalta. Järjestelmä tulee kytkeä osaksi oppilaitoksen suunnittelukiertoa ja toiminnan ohjausta. Näin siitä ei tule erillistä systeemiä, joka pikemminkin hankaloittaa kuin edistää toimintaa. 3.3 TOIMINTA- JÄRJESTELMÄN RAKENTAMINEN Toimintajärjestelmän rakentaminen etenee seuraavien vaiheiden kautta: Organisoituminen ja tiedotus Toimintojen katselmus Merkittävien näkökohtien ja parannustarpeiden tunnistaminen Toimintapolitiikka Toimenpideohjelma, joka voi sisältää kestävän kehityksen ohjelman Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö sekä prosessien kuvaaminen tarvittaessa Arviointi ja toiminnan kehittäminen. Organisoitumisen ja tiedottamisen tavoitteena on motivoida oppilaat ja henkilöstö työhön, sitouttaa eri henkilöstöryhmät toimintajärjestelmän rakentamiseen sekä määritellä vastuut. Johdon sitoutuminen sekä tarvittavien resurssien myöntäminen on oleellista työn onnistumisen kannalta. Tärkein resurssi, joka oppilaitoksen johdon tulee järjestää, on

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 12 toimintajärjestelmän rakentamiseen käytettävä työaika. Alkuvaihe voi sujua vapaaehtoisten innostuksen voimalla, mutta järjestelmän tekeminen on suuri työ ja vaatii siihen erikseen osoitettua aikaa. Tämä on keskeistä myös toiminnan pitkäjänteisyyden ja vakiinnuttamisen kannalta. Järjestelmän rakentamista varten perustetaan laaja-alainen, eri ammattikuntia sekä oppilaita edustava vastuuryhmä ja valitaan vastaava, joka koordinoi toimintaa. Johdon tulisi olla mukana suunnittelemassa organisoitumista, työn resursointia ja tavoitteita. Heti työn alussa tiedotetaan koko oppilaitosyhteisölle, myös oppilaille, järjestelmän rakentamisesta. Kaikkien tulee olla tietoisia siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Työn tavoitteista on myös hyvä sopia yhdessä. Tärkeää on myös tiedottaa siitä, kuinka järjestelmän rakentamisessa edetään ja mitä asia tarkoittaa opettajien, oppilaiden ja muun henkilöstön kannalta. Ihmisten motivoimiseksi on hyvä korostaa laatu- tai kestävän kehityksen asioihin panostamisen etuja: mitä hyötyä tästä on meidän oppilaitoksellemme ja minulle omassa työssäni? Katselmuksella tunnistetaan oppilaitoksen toimintoihin tai toimintaprosesseihin liittyvät laatu-, ympäristö-, ja turvallisuusnäkökohdat 4. Katselmuksessa voidaan myös tarkastella kestävän kehityksen ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen ulottuvuuteen liittyviä asioita. Katselmus antaa kokonaiskuvan oppilaitoksen todellisesta tilanteesta heikkouksineen ja vahvuuksineen. Katselmus voidaan tehdä käyttäen valmiita tarkastuslistoja. Esimerkiksi Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereiden pohjalta tehty katselmuslomake on saatavilla oppilaitosten ympäristösertifioinnin kotisivuilta (www.koulujaymparisto.fi). Katselmuslomake toimii muistilistana ja on hyödyllinen työkalu, jota voi soveltaa ja räätälöidä omiin tarpeisiin. Opetushallituksen sivuilta löytyy runsaasti itsearvioinnin kysymyslistoja, joita voi hyödyntää katselmuksessa (www.oph.fi -> Koulutuksen arviointi ja tutkimus -> Itsearviointi). Järjestelmän rakentamista varten perustettu työryhmä organisoi tiedon kokoamisen. Aluksi on hyvä koota kaikki olemassa olevat dokumentit, jotka liittyvät laatu-, ympäristö- ja turvallisuusasioihin tai kestävään kehitykseen. Lisätietoa kerätään oppilaitoksen vastuuhenkilöiltä esimerkiksi haastattelujen, kyselyjen, sähköpostikyselyjen tai yhteisten kokousten avulla. Ympäristö- ja turvallisuusasioiden katselmusta on hyvä täydentää tilojen tarkastuksella. Opiskelijoiden osallistuminen katselmuksen toteutukseen on suositeltavaa. Katselmoinnista syntyy helposti hyviä harjoitustehtäviä, joita voidaan yhdistää esimerkiksi fysiikan tai ympäristötiedon opintojaksoihin. LYT-asioihin tai kestävän kehityksen ulottuvuuksiin liittyvät merkittävät näkökohdat ja parannustarpeet määritellään katselmuksessa kerätyn tiedon pohjalta. Yhteisesti tärkeinä pidetyistä näkökohdista valitaan 4-7 sisällytettäviksi oppilaitoksen LYT-ohjelmaan tai kestävän kehityksen ohjelmaan. Valinta perustuu näkökohtien arvottamiseen yhteisesti sovittujen kriteerien pohjalta. Näitä voivat olla esimerkiksi tarkastelun kohteena olevaan näkökohtaan liittyvän työturvallisuusriskin suuruus, 4 Laatu-, ympäristö-, tai turvallisuusnäkökohdalla tarkoitetaan toimintoa tai sen osaa, jolla voi olla vaikutusta esimerkiksi opetuksen laatuun, ympäristön tilaan tai oppilaiden tai henkilöstön turvallisuuteen.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö ympäristövaikutuksen merkittävyys, lainsäädännöllinen vaatimus, ympäristökasvatusvaikutus, vaikutus opetuksen laatuun tai näkökohdan yhteys oppilaitoksen arvovalintoihin. Arvottaminen on parasta tehdä moniammatillisessa ryhmässä, jolloin lopputuloksessa yhdistyy mahdollisimman laaja näkemys. Työskentelymenetelmänä voidaan käyttää esimerkiksi ohjattua keskustelua, pisteytystä tai äänestystä. Oppilaitos voi laatia myös toimintapolitiikan, joka voi olla erillinen asiakirja tai osa opetussuunnitelman arvopohjaa. Politiikassa voidaan määritellä LYT-asioihin tai kestävään kehitykseen liittyvät periaatteet, jotka ohjaavat oppilaitoksen toimintaa. Oppilaitoksen johdolla on päärooli toimintapolitiikan määrittelemisessä, koska se vastaa oppilaitoksen muustakin strategisesta suunnittelusta ja osoittaa resurssit toimintaan. Politiikkaa pohtiessaan johto joutuu ottamaan kantaa esimerkiksi kestävän kehityksen merkitykseen oppilaitoksessa. Toimintapolitiikka on myös viesti omalle oppilaitosyhteisölle siitä, mitkä arvot ja periaatteet ovat oppilaitoksessa tärkeitä. Se viestii asiasta myös oppilaitoksen ulkoisille sidosryhmille ja rakentaa pohjaa yhteistyölle. Toimintapolitiikan sisältöön vaikuttaa joukko sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Sisäisiä tekijöitä ovat mm. oppilaitoksen visio, missio, strategia, arvot sekä toimintojen katselmuksen tulokset. Ulkoisia tekijöitä ovat lakisääteiset vaatimukset, opetussuunnitelmien perusteet, ohjelmat ja sopimukset, joissa oppilaitos on mukana, sidosryhmien näkemykset sekä paikalliset olosuhteet. Esimerkiksi oman kunnan kestävän kehityksen ohjelma tarjoaa luontevan lähtökohdan oppilaitoksen toimintapolitiikan suunnittelulle. Oppilaitoksen LYT-ohjelmaan tai kestävän kehityksen ohjelmaan kirjataan konkreettiset, tiettynä ajanjaksona toteutettaviksi sovitut päämäärät ja niitä tarkentavat tavoitteet. Päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisen varmistamiseksi ohjelmassa sovitaan myös vastuista, aikataulusta, resursseista sekä seurannasta ja arvioinnista. Ohjelma voi olla erillinen toimenpidesuunnitelma tai osa oppilaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmaa. Tavoiteltavaa on, että oppilaitosyhteisön osallistuminen ohjelman suunnitteluun on mahdollisimman laajaa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisen ideointi- ja suunnittelutilaisuuden kautta, jossa toimintajärjestelmätyöryhmä esittelee näkökohtien arvottamisen tulokset henkilöstölle ja oppilaille. Ohjelman laadintaan osallistuvat myös toiminnan suunnittelusta ja resursoinnista päättävät henkilöt, koska päämäärien ja tavoitteiden toteuttaminen riippuu käytettävissä olevista taloudellisista ja teknisistä resursseista. Työryhmä ja oppilaitoksen johto tekevät henkilöstön ja oppilaiden näkemykset huomioon ottaen ehdotuksen LYT- tai kestävän kehityksen ohjelmasta, minkä jälkeen se esitellään oppilaitosyhteisön jäsenille. Lopullinen versio ohjelmasta hyväksytetään ainakin oppilaitoksen johdolla, ja tarvittaessa myös johtokunnalla. Ohjelman suunnittelun pohjana ovat katselmuksessa esiin nousseista asioista yhteisesti tärkeimmiksi arvotetut näkökohdat. Tärkeinä pidetyistä asioista valitaan 4-7 näkökohtaa LYT- tai keke-ohjelman laatimisen pohjaksi. Näiden näkökohtien osalta tarkastellaan katselmuksen tuloksia tarkemmin: mitä parannustarpeita katselmuksessa ilmeni kyseisiin näkökohtiin liittyen? Parannustarpeet ryhmitellään näkökohdittain. 13

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 14 Ohjeita, viestintää, koulutusta ja yhteistyötä tarvitaan ohjelman toteutuksen tueksi. Niiden avulla pyritään sitouttamaan koko oppilaitosyhteisö yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin sekä varmistamaan, että kaikilla henkilöstöryhmillä on riittävä osaaminen, ja annetaan tarvittaessa mahdollisuus lisäkouluttautumiseen. Oman henkilöstön ja oppilaiden lisäksi LYT- tai keke-ohjelmasta kerrotaan oppilaitoksen sidosryhmille. Järjestelmän dokumentointi voidaan toteuttaa sähköisesti tai esimerkiksi kansiona. Dokumentointi kokoaa yhteen oppilaitoksen laatu-, ympäristö-, ja turvallisuusasioiden hoitoa tai kestävää kehitystä koskevat menettelyt, ohjeet, vastuut. Tärkeä osa dokumentointia on LYT- tai kestävän kehityksen ohjelma. Seurannan ja arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että tärkeät LYT-näkökohdat tai kestävän kehityksen asiat pysyvät hallinnassa, ja että toiminnan jatkuva parantaminen voi toteutua. Tämä edellyttää mittareiden ja indikaattoreiden määrittämistä asetetuille tavoitteille ja tärkeille laatu-, ympäristö- tai turvallisuusasioille. Näin voidaan arvioida saavutettuja tuloksia ja seurata toiminnan tason kehitystä pidemmällä aikavälillä. LYTtai keke-ohjelman toteutumista arvioidaan vuosittain opettajien, muun henkilökunnan, oppilaiden ja johdon tekemällä itsearvionnilla tai sisäisillä auditoinneilla. Tulosten perusteella toimintaa kehitetään eteenpäin. 1.Organisoituminen ja tiedotus 2. Katselmus Ulkoinen auditointi 7. Arviointi ja toiminnan kehittäminen SERTIFIOINTI TOIMINTAJÄRJESTELMÄ LYT-asioiden ja kestävän kehityksen jatkuva parantaminen opetuksessa ja arkitoiminnoissa 6. Ohjeet, viestintä, koulutus ja yhteistyö 3. Merkittävät näkökohdat ja parannustarpeet 4.Toimintapolitiikka 5. LYT- tai kestävän kehityksen ohjelma Kuva 2. Toimintajärjestelmä perustuu jatkuvan parantamisen periaatteeseen. Keskeisiä asioita ovat kehittämistarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen, toiminta sekä seuranta ja arviointi. LYT- tai keke-ohjelma sisältää kehittämistavoitteet ja -toimenpiteet. Ohjelman toteutuksen tueksi tarvitaan ohjeita, sisäistä ja ulkoista viestintää, henkilöstön ja oppilaiden koulutusta sekä yhteistyötä koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö 3.4 KESTÄVÄ KEHITYS OPPILAITOKSEN ARJESSA JA OPETUKSESSA Tässä kappaleessa on käytetty lähteenä Comenius-hankkeessa SUSDE Sustainable Development - an Educational Package for Schools, 2000-2003 (87265-CP-1-2000-1-FI-COMENIUS-C31) kehitettyä aineistoa. Mitä kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta tarkoittavat opetuksessa ja oppilaitoksen arjessa? Vaikka sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä kehitys on yhtä tärkeää kuin ekologinen kestävyys, myös koulumaailmassa ekologinen ulottuvuus on ollut tähän mennessä korostuneessa asemassa. Ympäristökasvatus on ollut pohjana kestävän kehityksen kasvatukselle. Ympäristökasvatuksen malleja on kehitetty 1970-luvulta asti, mutta vastaavat kokonaismallit kestävästä kehityksestä puuttuvat edelleen. Kestävän kehityksen ekologinen sisältö kouluissa ymmärretään melko hyvin, mutta kestävyyden sosiaalisesta ja taloudellisesta sisällöstä ei ole käyty vielä kovin paljon keskustelua eikä pyritty tekemään määritelmiä. Onko esimerkiksi koulun perustehtävän toteuttaminen sinällään sosiaalisesti kestävää kehitystä? 15 3.4.1 Ekologinen kestävyys Ekologisesti kestävää kehitystä voidaan koulussa toteuttaa ympäristökasvatuksen ja ympäristöystävällisten arkikäytäntöjen kautta. Ympäristökasvatuksen tavoitteena on ympäristövastuullinen käyttäytyminen. Yleensä ajatellaan, että ympäristökasvatus toteutuu parhaiten aihekokonaisuutena eli ns. läpäisyaineena. Ympäristökasvatus ja -opetus pitäisi siis sulauttaa kaikkeen muuhun opetukseen. Jääskeläinen ja Nykänen (1994, 5) ilmaisevat asian seuraavasti: Parhaimmillaan ympäristökasvatusta pidetään eräänä koulun kaikkea toimintaa ohjaavana periaatteena, laatuna, arvoulottuvuutena, joka heijastuu koko opetussuunnitelmaan ja kaikkeen koulun toimintaan Ympäristökasvatus ei tunne oppiainerajoja, vaikka eri oppiaineilla onkin erityisvastuita ja - vahvuuksia. Oppilaitoksen toiminnan suoria, ylläpitotoiminnoista aiheutuvia ympäristövaikutuksia ei voida pitää yhtä merkittävinä kuin opetuksen ja oppimisen kautta syntyviä epäsuoria myönteisiä vaikutuksia. Ylläpitotoimintoihin liittyvien ympäristöasioiden huomioimisella on kuitenkin keskeinen merkitys opiskelijoiden ja henkilöstön ympäristötietoihin, -taitoihin ja -asenteisiin vaikuttamisessa. Ollakseen uskottava opetuksessaan on oppilaitoksen itse toimittava niin kuin opettaa (kuva 3). Ympäristövastuullinen koulu ottaa ympäristöasiat huomioon ainakin seuraavissa arkitoiminnoissa: Materiaalien käyttö ja hankinnat Jätehuolto Veden käyttö Energian käyttö Puhtaanapito Keittiö ja ruokala Kuljetukset ja liikenne Vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi Ympäristövastuullisen koulun tunnusmerkkejä tarkastellaan lähemmin kappaleessa 3.5.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A opetus 16 ekologia, ympäristöongelmat, ympäristöongelmien ehkäiseminen, ihminen osana luontoa, omat vaikutusmahdollisuudet, ympäristöherkkyys toimintakulttuuri ympäristövastuulliset arkikäytännöt: esim. materiaalit,hankinnat, jätteet, vesi, energia, ruokala, puhtaanapito, kuljetukset arvoperusta elämän ja luonnon kunnioittaminen, myötätunto muita lajeja kohtaan Kuva 3. Ekologisesti kestävä kehitys koulussa (SUSDE Comenius project). 3.4.2 Sosiaalinen kestävyys Vaikka sosiaalisesta kestävyydestä koulukontekstissa vallitsee vielä epävarmuutta, joitakin tärkeitä teemoja on nostettu esiin: tasa-arvo, demokratia, globaali kansalaisuus, köyhyyden vähentäminen, oikeudenmukaisuus, toisten kunnioittaminen, monikulttuurisuus, ihmisoikeudet, antirasismi, osallisuus, yhteisöllisyydentunne ja yhteistyö. Näiden asioiden voisi ajatella muodostavan arvoperustan sosiaalisen kestävyyden tavoittelulle koulussa. (Ks. kuva 4) Arvoperustan päälle rakentuu koulun toimintakulttuuri, jonka tulisi pyrkiä mm. demokraattisuuteen, avoimuuteen, osallisuuteen ja toisten kunnioittamiseen. Voidaan ehkä puhua koulun hengestä tai eetoksesta. Muita toimintakulttuurissa ilmeneviä sosiaalisen kestävyyden teemoja ovat koulun viihtyisyys, ihmissuhteet, turvallisuus, tapakasvatus, juhlat ja perinteet, koulun keskustelukulttuuri, syrjäytymisen ehkäisy sekä opettajien työssä jaksaminen. Arvoperusta ja toimintakulttuuri heijastuvat luonnollisesti opetukseen. Niiden tulisi olla kunnossa jotta opetus olisi uskottavaa. Sosiaalisesti kestävän kehityksen sisällöt eivät sinänsä ole koulumaailmassa uusia. Niitä on käsitelty ja niiden opettamista pohdittu mm. kehitys-, ihmisoikeus-, rauhan-, tasa-arvo-, suvaitsevaisuus- ja kulttuurikasvatuksen otsikoiden alla. Samalla tavalla kuin kestävän kehityksen ekologisessa ulottuvuudessa voi nojautua ympäristökasvatuksen perinteeseen, näistä perinteistä voi etsiä tukea sosiaalisen kestävyyden käsittelemiseen koulussa (taulukko 1). Myös osallisuusajattelusta voi hakea tukea sosiaalisen kestävyyden toteuttamiseen. Lasten ja nuorten osallisuus on ollut nouseva teema, jonka ympärille on syntynyt viime vuosina useita projekteja. Sitä voi pitää osa-

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö opetus ihmisoikeudet, kehityskysymykset, sosiologiset ja kulttuuriset syy- ja seuraussuhteet, demokratian pelisäännöt, vähemmistökysymykset, eri kulttuurit ja kulttuuriperintö, osallisuusprojektit toimintakulttuuri viihtyisyys, ihmissuhteet, turvallisuus, tapakasvatus, perinteet demokraattisuus, avoimuus, osallisuus, yhteistyö arvoperusta tasa-arvo, demokratia, oikeudenmukaisuus, globaali kansalaisuus,monikulttuurisuus, toisten kunnioittaminen, antirasismi 17 Kuva 4. Sosiaalisesti kestävä kehitys koulussa (SUSDE Comenius project). na sosiaalisesti kestävää kehitystä. Osallisuus vastaa nimenomaan siihen kestävyyden haasteeseen, kuinka voidaan luoda edellytyksiä elämänhallinnalle, omakohtaiselle vastuunotolle, kestävien elämäntapojen tavoittelulle sekä oman toiminnan merkityksen ja vaikutusten ymmärtämiselle ja oppimiselle. 3.4.3 Taloudellinen kestävyys Myös taloudellista kestävyyttä voidaan toteuttaa sekä koulun omassa arjessa että opetuksessa. Taloudellisesti kestävän kehityksen tavoitteista kouluilla on mahdollisuuksia edistää ennen kaikkea luonnonvarojen ja energian käytön minimointia sekä ihmisten muuttumista ajatteleviksi kuluttajiksi. Taloudellinen ja ekologinen kestävyys asetetaan yhteiskunnassa usein vastakkain, mutta koulun arkikäytännöissä niiden tavoitteet voivat hyvin tukea toisiaan. Esimerkiksi materiaalin käytön vähentäminen ja energian sekä veden säästäminen ovat yhtä aikaa ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Muita tapoja edistää taloudellista kestävyyttä koulun arjessa ovat esimerkiksi tavaroiden jakaminen, lainaaminen ja uusiokäyttö sekä kestävien, kierrätettävien ja kotimaisten tavaroiden suosiminen. Koulun tulisi pyrkiä hankinnoissaan elinkaariajatteluun eli ottamaan huomioon kaikki ympäristövaikutukset, joita tuotteen valmistamiseen, jakelemiseen, käyttämiseen ja käytöstä poistamiseen liittyy. Elinkaaren ympäristövaikutuksista kertovat mm. ympäristömerkinnät. Koulu voi kasvattaa oppilaistaan tiedostavia ja osaavia kuluttajia näyttämällä esimerkkiä omassa arjessaan sekä käsittelemällä asioita systemaattisesti opetuksessa. Taloudellisesti kestävän kehityksen tavoitteet ovat

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A Taulukko1. Sosiaalisesti kestävän kehityksen sisältöjä. 18 Kehityskasvatus kehittää ymmärrystä kehityskysymyksistä ja köyhyyden rakenteellisista syistä kehittää ymmärrystä maailmanlaajuisista taloudellisista, poliittisista, sosiologisista ja kulttuurisista syy- ja seuraussuhteista ylikansallisella, alueellisella, paikallisella ja yksilön tasolla kehittää ymmärrystä ihmisten välisistä, heidän elämäänsä vaikuttavista suhteista ja voimista kehittää taitoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat ihmisiä muuttamaan maailmaa jossa elämme kehittää toimimista oikeudenmukaisemman, tasa-arvoisemman ja kehityksellisesti kestävämmän maailman puolesta Ihmisoikeuskasvatus sisältö pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin, peruskivenä YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus keskeisiä sisältöjä mm. erityissuojelua tarvitsevien ryhmien, kuten naisten, lasten ja vähemmistöjen, oikeudet huomioidaan myös keinot, joilla ihmisoikeuksia voidaan valvoa ja joilla ihmisoikeusloukkauksiin voidaan puuttua Rauhankasvatus perimmäisenä tavoitteena, että yksilö oivaltaa ne yleismaailmalliset arvot ja toimintatavat, joille rauhankulttuuria voidaan rakentaa: elämän kunnioittaminen, väkivallan lopettaminen, keskustelun ja yhteistyön väkivallattomat käytännöt oikeus kehitykseen naisten ja miesten tasa-arvo ilmaisun, mielipiteen ja tiedotuksen vapaus vapauden, oikeudenmukaisuuden, demokratian, suvaitsevaisuuden, solidaarisuuden, yhteistyö, moniarvoisuuden ja erilaisuuden periaatteet muita tavoitteita: ymmärtää väkivallan luonne ja alkuperä sekä sen vaikutukset osapuoliin luoda kehyksiä rauhanomaisten yhteisöjen saavuttamiseen havainnoida väkivaltaisten suhteiden olemassaolo sekä ihmisten että valtioiden välillä tutkia konfliktien ja väkivallan syitä rohkaista etsimään vaihtoehtoisia ja väkivallattomia keinoja ja taitoja varustaa nuoret ja aikuiset henkilökohtaisilla konfliktinratkaisutaidoilla Tasa-arvokasvatus tavoitteena tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen käsitellään sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautuneisuuteen, etniseen alkuperään, rotuun, uskontoon, ikään ja vammaisuuteen liittyviä syrjintäkysymyksiä monimuotoiseen yhteiskuntaan liittyviä vuorovaikutussuhteita ja valtarakenteita lähde: www.kansainvalisyyskasvatus.net (Kepa)

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S J A L A A T U T Y Ö opetus ekotehokkuus, kohtuullisuus, elinkaariajattelu, ekologiset selkäreput, kriittinen kuluttajuus, globaalitalous 19 toimintakulttuuri säästäväisyys, elinkaariajattelu, tavaroiden jakaminen, lainaaminen ja uusiokäyttö, reilun kaupan tuotteet arvoperusta ekologinen kestävyys,globaali oikeudenmukaisuus, ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus Kuva 5. Taloudellisesti kestävä kehitys koulussa (SUSDE Comenius project). hyvin samansuuntaiset kuin kuluttajakasvatuksen, joten sen perinteestä voi etsiä tukea opetukseen. Pohjoismaiden Ministerineuvosto on kuvannut kuluttajatiedon opetuksen tavoitteita seuraavasti: Kuluttajatiedon opetuksen tavoitteena on kehittää oppilaista analysoivia ja kulutukseen kriittisesti suhtautuvia yksilöitä täsmentämällä laatuun, hintaan, palveluun, resursseihin, ympäristöön ja etiikkaan kohdistuvia vaatimuksia. Oppilaille on annettava tietoa taloudellisista asioista, jotta he pystyisivät ymmärtämään taloudellisia ja globaaleja ongelmia sekä työn ja rahan samoin kuin tuotannon, kulutuksen, säästämisen ja elämänlaadun välisiä yhteyksiä. Oppilaille on myös selvitettävä, miten elämäntavan valinta, uusi tieto ja tekniikka muuttavat kulutustottumuksia ja miten nämä muutokset vaikuttavat kotitalouksiin ja ympäristöön. Oppilaiden tulee pysytä arvioimaan oman elämäntapansa ja kulutuksensa vaikutuksia ympäristöön ja tuotantoon/kulutukseen globaalista näkökulmasta. (Kuluttajatiedon opetus pohjoismaissa. Ehdotus kuluttajatiedon opetuksen tavoitteiksi ja sisällöksi. Toinen, tarkistettu versio 2000) Koulun tehtävänä on opettaa oppilaat tunnistamaan itseensä kohdistuvat ulkopuoliset vaikutteet erityisesti silloin, kun on kysymys nuorten omasta elämäntyylistä, kulutustottumuksista, arvostuksista ja asenteista. Oppilaiden tulee tuntea mainonnan tarkoitusperät ja pystyä tulkitsemaan, analysoimaan sekä tarkastelemaan kriittisesti mainoskuvia ja muita kaupallisia sanomia. Kuluttajatietouteen olennaisesti kuuluvien arkipäivän valmiuksien kehittäminen antaa oppilaille mahdollisuuden valita sellainen elämäntyyli, joka on sopusoinnussa sekä kestävän kulutuksen että eettisesti hyväksyttävän kehityksen vaatimusten kanssa.

K E S T Ä V Ä K E H I T Y S A M M A T I L L I S I S S A O P P I L A I T O K S I S S A 3.4.4 Kokonaisuus ennen kaikkea 20 Kestävän kehityksen ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset sisällöt eivät ole koulumaailmassa täysin uusia, vaan niitä on aiemmin käsitelty mm. ympäristö-, kansainvälisyys-, tasa-arvo-, suvaitsevaisuus- ja kuluttajakasvatuksessa. Onko koko kestävä kehitys siis samaa vanhaa tavaraa uudessa paketissa? Uutta ja mullistavaa kestävässä kehityksessä on ehkä se, että käsite yhdistää eri näkökulmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Se haastaa etsimään kokonaisnäkemystä eri asioiden suhteista toisiinsa. Kokonaisnäkemykselle on kasvatuksessa huutava tarve, koska monimutkaisessa ja muuttuvassa maailmassamme asiat liittyvät yhä enemmän toisiinsa, mutta näyttäytyvät meille silti sirpaleisina. Ympäristöongelmat ovat maailmanlaajuisia ja ne nivoutuvat niin sosiaalisiin kuin taloudellisiinkin kysymyksiin. Kestävän kehityksen kasvatuksen haasteena on korostaa, miten omalla käyttäytymisellä ja paikallisella toiminnalla voi olla vaikutusta koko maapallon ympäristö- ja yhteiskunnallisiin asioihin. Monet asiat koulun arjessa ja opetuksessa toteuttavat samanaikaisesti ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Esimerkiksi luomu- ja lähiruoka osana kouluruokaa on kestävää kaikilla kolmella tavalla. Osallisuus on samanaikaisesti sekä ympäristökasvatusta että sosiaalista kestävyyttä. Säästäväisyys ja kohtuullisuus asettuu osaksi sekä ekologista että taloudellista kestävyyttä. Olennaista ei olekaan lokeroida asioita tietyn otsikon alle vaan oppia näkemään kokonaisuuksia. Kestävän kehityksen osatavoitteiden ristiriitoja ei voida silti aina välttää koulussakaan. Jos ajatellaan, että osallisuus on itsessään sosiaalisesti kestävää kehitystä, miten Kuva 6. Kestävän kehityksen kokonaisuus koulussa (SUSDE Comenius project).