EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 10.1.2007 SEK(2007)7 KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen Toimet vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista {KOM(2007) 2 lopullinen} {SEK(2007) 8} FI FI
1. JOHDANTO Vuonna 2005 annetussa tiedonannossa "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen torjuminen" käsiteltiin haasteita, joita oli odotettavissa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. Eurooppaneuvosto ja parlamentti ovat molemmat vahvistaneet tavoitteen siitä, että maapallon keskilämpötilan nousu rajoitetaan kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Eurooppa-neuvosto on tuonut esiin, että on edelleen tarpeen tarkastella strategioita, joilla tarvittavat päästövähennykset saadaan aikaan, ja kehottanut Euroopan komissiota tekemään perusteellisemman analyysin. Tällä tiedonannolla vastataan tähän kehotukseen. 2. VUODEN 2005 TIEDONNANNOSSA ESITETTYJEN SUOSITUSTEN TARKASTELUA EU:n odotetaan saavuttavan sille Kioton pöytäkirjan perusteella asetetut tavoitteet. Kun arvioidaan EU:n 15 vanhassa jäsenvaltiossa jo noudatettavaa politiikkaa, vaikuttaa siltä, että kasvihuonekaasujen päästömäärät ovat vuonna 2010 ainoastaan 0,6 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna eli aivan liian korkeat verrattuna 8 prosentin yhteiseen vähennystavoitteeseen, joka EU:lle on asetettu kautta 2008 2012 varten. Lisätoimenpiteillä voidaan lyhentää välimatkaa yli puolella, ja loput tarvittavista tuloksista saavutetaan Kioton pöytäkirjan mekanismien sekä nielujen avulla. Jo käyttöön otettujen ja lisätoimenpiteiden toteuttaminen on siis ehdottaman tärkeää. Eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman (ECCP) toinen vaihe alkoi lokakuussa 2005. Euroopan komissio on tämän jälkeen tehnyt ehdotuksen ilmailun sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään. Vuonna 2007 komission on määrä antaa tiedonanto autojen päästöistä, ehdotus hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista sekä vihreä kirja sopeutumisesta ilmastonmuutokseen. EU:n päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelu on aloitettu, ja tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa (2007 2013) määrärahoja ympäristöä, energiaa ja liikennettä koskevalle tutkimukselle on lisätty noin 8 miljardiin euroon. Kansainvälistä yhteistyötä on lisätty. Avainasemassa olevien maiden, kuten Kiinan, Intian ja USA:n, kanssa käydään säännöllistä poliittista dialogia. Teknologinen yhteistyö (esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin liittyvä yhteistyö) on lisääntynyt ja seitsemäs puiteohjelma lisää sitä entisestään. Rahoituksen saantia vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa teknologiaa varten on parannettu käyttämällä esimerkiksi GEEREF-rahastoa (energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä maailmanlaajuisesti edistävä rahasto). 3. VIIMEAIKAISET TIETEELLISET TULOKSET ILMASTONMUUTOKSESTA Uudet tutkimukset vahvistavat sen, että ilmasto todella muuttuu, ja on näyttöä siitä, että muutokset tapahtuvat aiempaa nopeammin. Kymmenen lämpimintä mitattua vuotta kautta aikojen ovat kaikki olleet vuoden 1990 jälkeen. Ilmakehän metaani- ja hiilidioksidipitoisuudet ovat tällä hetkellä korkeammat kuin koskaan 650 000 vuoteen. Merenpinnan kohoamisen on havaittu nopeutuneen. Suureen osaan ekosysteemipalveluja kohdistuu negatiivisia vaikutuksia, kuten jäätikköjen pieneneminen ja merien happamoituminen, millä voi olla dramaattisia vaikutuksia ympäristöön. FI 2 FI
Epävarmuus ilmastonmuutosten vaikutuksista on vähentynyt. Kriittiset lämpötilat, jotka voivat laukaista laaja-alaisia häiriötä, ovat ennusteiden mukaan hyvinkin mahdollisia tällä vuosisadalla. Tämä vahvistaa sen, että lämpötilan nousu on rajoitettava kahteen celsiusasteeseen. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan riskinä on yhä enemmän se, että kahden celsiusasteen tavoite ylitetään ja että pitoisuudet kohoavat yli 450 ppmv:n hiilidioksidiekvivalenttia. 4. TOIMIEN TOTEUTTAMATTA JÄTTÄMISESTÄ AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET EUROOPASSA Tieteelliset menetelmät ja käytettävissä olevat tiedot eivät ole vielä sellaisia, että voitaisiin kaikilta osin analysoida kustannukset, joita aiheutuu, jos toimiin ei ryhdytä. Käynnissä oleva PESETA-tutkimus, jota yhteinen tutkimuskeskus koordinoi, täyttää joitakin tiedoissa olevia aukkoja EU:n osalta. Hankkeessa tarkastellaan vaikutuksia maatalouteen, ihmisten terveyteen, matkailuun, jokialueisiin ja rannikkojen järjestelmiin. Alustavat tulokset osoittavat, että viljakasvien tuottavuuden ennustetaan vähentyvän Etelä- Euroopassa ja lisääntyvän Pohjois-Euroopassa. Terveyteen kohdistuvia vaikutuksia ovat muun muassa kesien kuumuuteen liittyvä kuolleisuus ja sairaudet. Päinvastainen pitää paikkansa talvien osalta. Alustavat tulokset osoittavat myös, että ilman sopeutumista kuumuuteen liittyvien kuolemien lisääntyminen vuosisadan loppuun mennessä voisi olla suurempi kuin kylmyyteen liittyvien kuolemien vähentyminen. Meren pinnan nousemisesta johtuvat tuhot EU:ssa ovat varsin mittavia, ellei sopeutumista tapahdu. Sopeutuminen vähentää kustannuksia keskipitkällä aikavälillä jopa 50 prosenttia ja pitkällä aikavälillä yli 70 prosenttia. Tulosten mukaan ajoissa toteutettu sopeutuminen, jossa käytetään patojen rakentamisen ja rantojen hoidon kaltaisia toimenpiteitä, on hyödyllistä. Kustannukset pysyvät kuitenkin huomattavina. Äärimmäisten sääilmiöiden, kuten suurten tulvien, ennustetaan lisääntyvän. Kahta jokialuetta koskevista alustavista tuloksista voidaan tehdä yhteneviä päätelmiä. Kerran sadassa vuodessa esiintyvästä tulvasta johtuvien arvioitujen kokonaisvahinkojen ennustetaan lisääntyvän jopa 40 prosenttia Tonavan yläjuoksulla ja jopa 14 prosenttia Maasin suistoalueella. Lisäksi alustavat tulokset osoittavat, että rantalomiin erinomaisesti soveltuva alue, joka nyt sijaitsee Välimeren ympärillä, siirtyy pohjoista kohti, mutta kevään ja syksyn olosuhteet paranevat Välimerellä. Vaikutusten laajuus riippuu siitä, miten hyvin matkailijat sopeutuvat näihin ilmaolosuhteiden muutoksiin. 5. ILMASTOTOIMIEN HYÖDYT MUILLA POLITIIKAN ALOILLA Ilmanlaatu: Ilmastonmuutosta ja ilman pilaantumista koskevat politiikat liittyvät tiiviisti toisiinsa. Vähentämällä hiilidioksidipäästöjä saadaan aikaan myös muiden ilmaa pilaavien aineiden (erityisesti rikkidioksidin, hiukkasten ja typen oksidien) merkittäviä vähennyksiä. Vähentämällä hiilidioksidipäästöjä lähes 22 prosenttia vuoteen 2020 mennessä perusvuoteen verrattuna vähennetään vaikutuksia ihmisten terveyteen, mistä saadaan 27,8 48,1 miljardin euron hyödyt, ja pienennetään huomattavasti muista ilmanlaatuun liittyvistä tavoitteista aiheutuvia kustannuksia. Samankaltaisia tai laajempia rinnakkaishyötyjä odotetaan saatavan myös kehitysmaissa. Energiavarmuus: Viimeaikainen kehitys on taas kerran kiinnittänyt huomiota energiamarkkinoiden epävakaisuuteen. G8-maat ovat kehottaneet ryhtymään toimiin FI 3 FI
ilmastonmuutoksen estämiseksi ja puhtaan energian edistämiseksi. Tämä kehotus annetaan aikana, jona investoinnit energiajärjestelmään ovat ennen näkemättömän korkeat. Kansainvälisen energiajärjestö (IEA) arvioi niiden kohoavan yli 20 biljoonaan USA:n dollariin vuoteen 2030 mennessä. Tämä luo ainutlaatuisen tilaisuuden. Vähähiilisen vaihtoehdon valitseminen on halvempaa, kun korvataan tai laajennetaan olemassa olevaa infrastruktuuria. Maailmanpankki arvioi, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen sähköntuotannossa OECD:hen kuulumattomissa maissa edellyttää jopa 25 miljardin euron lisäinvestointeja vuodessa. Mistään IEA:n määrittämistä tekniikoista, joilla päästöjä voitaisiin saada taas vähennettyä, ei odoteta aiheutuvan lisäkustannuksia, jotka ylittäisivät 20 euroa hiilidioksidipäästötonnia kohti, mikäli tekniikoita käytetään oikein. Energiahuollon varmuudesta on tullut merkittävä huolenaihe myös EU:ssa. PRIMES-malliin perustuvissa ennusteissa öljyn tuonti nousee noin 25 prosenttia vuosina 2000 2030 ja maakaasun tuonti yli kaksinkertaistuu. Maaliskuussa 2006 julkaistussa vihreässä kirjassa "Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi" esitetään kolme toimintavaihtoehtoa, joilla on suurta merkitystä energiahuollon varmuudelle ja ilmastonmuutostavoitteiden saavuttamiselle: energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet ja hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi. Energiatehokkuuden parantumisella ja uusiutuvien energialähteiden laajemmalla käytöllä ennustetaan olevan huomattavat vaikutukset, ja niiden avulla voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä 21 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Vuoteen 2020 mennessä öljyn ja kaasun tuontia pienennettäisiin yli 15 prosenttia verrattuna siihen, että toimintaa jatketaan entiseen tapaan. Hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi tarjoaa toisen vaihtoehdon hiilidioksidipäästöiltään vähäisten teknologioiden edistämiseksi. Maailmanlaajuisessa POLES-energialaskentamallissa ennustetaan, että hiilidioksidin talteenotolla ja geologisella varastoinnilla on tärkeä asema, koska sen avulla voidaan ottaa talteen noin 30 prosenttia fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten hiilidioksidipäästöistä vuoteen 2030 mennessä sekä Euroopassa että koko maailmassa, mistä saadaan energiavarmuuteen liittyviä hyötyjä. Työllisyys: Biomassaa koskevassa toimintasuunnitelmassa arvioitiin, että kyseisen suunnitelman avulla EU:hun voitaisiin luoda noin 250 000 300 000 lisätyöpaikkaa. Myös tuulivoima on nopeasti kasvava ala Euroopassa, ja alalla on 120 000 työntekijää yksistään Saksassa, Tanskassa ja Espanjassa. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö tekee parhaillaan tutkimusta ilmastonmuutospolitiikasta ja työllisyydestä. Välivaiheen tulokset osoittavat, että useimmissa käytettävissä olevissa tutkimuksissa katsotaan, että ilmastonmuutoksen yleinen vaikutus työllisyyteen voi olla positiivinen. Maaperän hedelmällisyys: Maaperän orgaanisella aineksella on huomattava merkitys hiilikierrossa. Maaperä on samaan aikaan päästöjen aiheuttaja sekä hiilen merkittävä varastoija. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on viime aikoina mitattu huomattavia hiilen häviöitä maaperästä. Mikäli muualla EU:ssa saadaan samanlaisia tuloksia, tällä voisi olla vakavia seurauksia, jotka edellyttävät lisätoimia. Tähän liittyy huomattavaa epävarmuutta ja tarvitaan lisätutkimusta. Maaperänsuojelun teemakohtaisessa strategiassa pyritään puuttumaan maaperän orgaanisen aineksen häviöön Euroopassa, edistämään maaperän hedelmällisyyttä ja lisäämään hiilen määrää maaperässä. FI 4 FI
6. KANSAINVÄLISET STRATEGIAT USKOTTAVIEN PÄÄSTÖVÄHENNYSTEN SAAVUTTAMISEKSI VUOTEEN 2050 MENNESSÄ Päästöprofiilit Viimeaikainen tutkimus vahvistaa sen, että mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuus vakiintuisi tasolle 450 ppmv hiilidioksidiekvivalenttia, todennäköisyys saavuttaa kahden celsiusasteen tavoite olisi 50 prosenttia. Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat jo lähes 430 ppmv ja lisääntyvät vuosittain noin 2 ppmv. Kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi kasvihuonekaasujen pitoisuudet on vähennettävä tasolle 450 ppmv hiilidioksidiekvivalenttia pitkällä aikavälillä sen jälkeen, kun ne käyvät tämän tason yläpuolella tulevina kahtena tai kolmena vuosikymmenenä. Kyseessä on ns. ylilyöntiskenaario samanlainen kuin Sternin raportissa esitetty skenaario, jossa pitoisuustasona on 500 ppmv hiilidioksidiekvivalenttia. Euroopan komissio on tehnyt vaikutusten arvioinnin tällaisesta ylilyöntiskenaariosta käyttämällä maailmanlaajuista POLES-energialaskentamallia (osittainen tasapainomalli), GEM E3-mallia (yleinen tasapainomalli) ja DIMA-mallia (metsätalousmalli). Ylilyöntiskenaarion mukaan todennäköisyys saavuttaa kahden celsiusasteen tavoite on 50 prosenttia ja maailman päästöt saavuttavat huippunsa vuosien 2015 ja 2020 välissä. Maankäytön muutoksista (suurimmaksi osaksi metsien vähenemisestä) johtuvat päästöt ovat noin 20 prosenttia kokonaispäästöistä, ja tämä suuntaus olisi saatava laskuun vuoteen 2020 mennessä. Muista lähteistä peräisin olevien kasvihuonekaasujen päästöjä olisi vähennettävä noin 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna. POLES-mallia käytettiin antamaan käsitystä tulevasta teknologiasta vuoteen 2050 saakka. Kustannusennusteita luotiin vuoteen 2030 saakka. Perusskenaariossa käytetään viimeaikaisia arvioita, joissa energian hinnat ovat korkeat ja EU:n päästökaupassa hinnat alhaiset (5 euroa/hiilidioksiditonni). Päästöjen vähentämisskenaariossa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt nousevat huippuunsa vuoteen 2020 mennessä ja vähenevät sitten 25 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Kaikissa maissa toteutetaan energiatehokkuustoimenpiteitä korkeiden energian hintojen vuoksi. Teollisuusmaiden odotetaan sitoutuvan päästöjen vähentämistavoitteisiin. Energiaintensiiviset alat osallistuvat jatkuvasti yhteneviin hiilen maailmanmarkkinoihin. Kehitysmaissa hiilen hinnat ovat aluksi alhaisemmat, koska hiilidioksidin hintojen leviäminen yritystasolle puhtaan kehityksen mekanismin kaltaisten välineiden kautta on hidasta. Vuoteen 2030 mennessä hiilen hintojen erot pienenevät, kun myös kehitysmaissa luodaan parempi sääntelykehys. Poikkeuksena ovat alhaisen tulotason maat. Muut alat eivät osallistu maailman hiilimarkkinoille, mutta teollisuusmaissa noudatetaan politiikkoja, joilla on samanlaisia vaikutuksia. Kehitysmaissa toteutetaan ainoastaan energiatehokkuuspolitiikkoja. Kasvihuonekaasupäästöjen ennusteet Perusskenaariossa maailman kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan lisääntyvän 86 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Vuonna 2020 kehitysmaiden päästöt ylittäisivät teollisuusmaiden päästöt. Päästöjen vähentämisskenaariossa teollisuusmaiden päästöt ovat vuonna 2020 jo 18 prosenttia ja vuonna 2030 32 prosenttia alle vuoden 1990 tason. EU:n 25 jäsenvaltiossa vähennys vuoden 1990 tasoihin verrattuna olisi 21 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 36 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Kehitysmaiden päästöt saavuttaisivat huippunsa vuosien 2020 ja FI 5 FI
2025 välillä. Vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuiset päästöt olisivat vain 10 prosenttia vuoden 1990 tasoja korkeammat. Tekninen toteutettavuus Energiajärjestelmään tarvitaan merkittäviä muutoksia. Tärkein toimenpide on energian kulutuksen rajoittaminen energiatehokkuutta parantamalla. Suurimmat säästöt saavutetaan asunto- ja palvelualoilla, joilla tehokkuusstandardeilla on vaikutusta. Fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten tehokkuus lisääntyy myös, kun perinteiset hiilivoimalat korvataan kehittyneemmällä tekniikalla. Vuoteen 2030 mennessä EU:hun tuotaisiin 60 prosenttia vähemmän hiiltä ja 20 prosenttia vähemmän öljyä perusskenaarioon verrattuna. Sähköala on edelleen avainasemassa päästöjen vähentämisessä. Uusiutuvien energialähteiden käytön (vesivoimaa lukuun ottamatta) odotetaan lisääntyvän 24-kertaiseksi vuosina 2005 2050. Hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi on maailmanlaajuisesti merkittävä siirtymätekniikka, vaikka hiilen käytön ennustetaan vähenevän. Hiilivoimaloita korvataan kehittyneellä hiiliteknologioilla. Maakaasu korvaa osittain hiilen, ja sen osuus maailman sähköntuotannosta nousee enintään 33 prosenttiin vuonna 2025. Ydinenergian osuus sähköntuotannosta kasvaa, mutta absoluuttisesti se pysyy miltei samana kuin perusskenaariossa. Kustannukset ja päästökauppa POLES-ennusteissa hiilen maailmanhinta hiilidioksiditonnia kohti saavuttaa 37 euroa vuoteen 2020 mennessä ja 64 euroa vuoteen 2030 mennessä. Hiilidioksidipäästöiltään vähäisiin teknologioihin tehtävien investointien ansiosta kustannusten arvioidaan olevan alle 0,5 prosenttia suhteessa maailman vuosittaiseen BKT:hen vuonna 2030. Vähennystavoitteiden asettaminen jopa 30 prosenttiin vuonna 2020 ja 50 prosenttiin vuonna 2030 saisivat aikaan hiilidioksidilla käytävää kauppaa, minkä ansiosta voitaisiin saavuttaa kustannustehokkaita päästövähennyksiä maailmanlaajuisesti. Teollisuusmaiden tavoitteiden saavuttaminen kaupan avulla vähentäisi kokonaiskustannuksia kolmella neljänneksellä. Kustannuksia, jotka aiheutuvat lisäinvestoinneista hiilidioksidipäästöiltään vähäisiin teknologioihin, ei pidä sekoittaa taloudelliseen kasvuun kohdistuviin vaikutuksiin. Arvioitaessa vaikutuksia kasvuun käytettiin koko taloutta koskevaa GEM E3 mallia. Vaikka päästöprofiili vastaa kahden celsiusasteen tavoitetta, maailman BKT miltei kaksinkertaistuu tulevana 25 vuotena. Vuonna 2030 maailman BKT:n vuosittainen kasvu on noin 0,19 prosenttia alhaisempi verrattuna perustason tilanteeseen. Vaikutus kansalliseen BKT:hen vaihtelee riippuen siitä, miten vähennyssitoumukset on jaettu. BKT:n vuosittainen muutos on EU:n alueella suurempi kuin maailmanlaajuisesti, ja se vaihtelee -0,19 prosentista vuonna 2020-0,24 prosenttiin vuonna 2030. Suuret kehitysmaat, joilla ei ole vähennyssitoumuksia vuonna 2020, kokevat myös pienen vähennyksen vuosittaisessa BKT:ssään verrattuna perustason tilanteeseen (tämä vaihtelee -0,06 prosentista Brasiliassa ja Kiinassa -0,1 prosenttiin Intiassa vuosittain) kaupan vaikutusten vuoksi. Arviointi osoittaa, että maailman päästöjen vähentäminen tasolle, jolla saavutetaan kahden celsiusasteen tavoite, on toteutettavissa, jos osallistumista laajennetaan. Kaikkien maiden on parannettava energiatehokkuutta ja vähennettävä liikenteen sekä asunto- ja palvelualojen päästöjä. Energiaa paljon käyttävät alat, erityisesti sähköala, on vähitellen saatava mukaan maailman hiilidioksidimarkkinoille, jotta varmistetaan kustannustehokkuus. Teollisuusmaiden on sitouduttava vähennystavoitteisiin, jotka ovat noin 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä FI 6 FI
verrattuna vuoteen 1990 ja jotka nostetaan 40 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, ja niiden on osallistuttava maailman hiilidioksidimarkkinoihin täysimääräisesti. Näiden tavoitteiden seurauksena teollisuusmaiden omia päästöjä vähennettäisiin 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Kehitysmaiden päästöjen olisi saavutettava huippunsa vuosien 2020 ja 2025 välillä ja laskettava tämän jälkeen. EU:n omat päästövähennykset Päästöjen vähentäminen EU:ssa parantaisi energiavarmuutta, vähentäisi ilman pilaantumista ja edistäisi kilpailukykyistä teknologiaa. GEM E3 mallin avulla on arvioitu vaikutuksia siinä tapauksessa, että EU asettaisi muista riippumatta ja ilman laajaa osallistumista vähennystavoitteeksi 21 prosenttia ja 31 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vaikka tällainen yksipuolinen tavoite antaisi merkittävän poliittisen viestin, maailman päästöt vähenisivät ainoastaan alle 5 prosenttia perustason tilanteeseen verrattuna. Jopa ilman laajaa osallistumista on oltava mahdollista käyttää puhtaan kehityksen mekanismia, joka toimii eräänlaisena turvaventtiilinä. Jos puhteen kehityksen mekanismia ei voida käyttää, hiilen hinnat ovat 8 11 kertaa kalliimmat. Puhtaan kehityksen mekanismin ansiosta tavoitteet voidaan saavuttaa huomattavasti edullisemmin kuin vähennysskenaariossa, jossa osallistuminen on laajaa. Täysi mahdollisuus käyttää puhtaan kehityksen mekanismia johtaisi siihen, että sisäiset vähennykset ja niihin liittyvät hyödyt olisivat rajallisia. Nämä vähennykset ja niihin liittyvät hyödyt voitaisiin kuitenkin saavuttaa energia-alalla toteutettavilla rinnakkaistoimenpiteillä. Metsien vähenemissuuntauksen kääntäminen Metsien vähenemisestä aiheutuvilla päästöillä on keskeinen asema kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamisessa. DIMA-mallissa (Dynamic Integrated Model of Forestry and Alternative Land Use) analysoidaan metsien vähenemistä aiheuttavia tekijöitä. Tätä vaikutusten arviointia varten mallissa käytettiin hiilidioksiditonnia kohti taloudellista kannustinta, joka vastaa POLES-mallissa alueellisella tasolla käytettyä hintaa. Ennustetut vaikutukset ovat laajoja ja osoittavat suuntauksen kääntyvän nettolähteestä nettonieluksi vuoteen 2020 mennessä. Suuntausten kääntäminen tällä tavalla on haastavaa. Taloudellisen kannustimen käyttäminen metsien vähentymissuuntauksen kääntämiseksi edellyttää huolellista analyysia. DIMA-mallissa käytetystä taloudellisesta kannustimesta voisi tulla valtava, jos sitä sovellettaisiin kaikkiin metsiin niiden häviämisen estämiseksi. Kannustinjärjestelmää monimutkaistavat monet tekijät. Metsien tila huononee monista syistä metsien hallinta ja hoito vaihtelee eikä siitä aina ole selvää käsitystä. Maailmanpankin tuoreessa kertomuksessa ehdotetaan välineeksi hiilidioksidin vähentämiseen tähtäävää rahoitusta mutta siinä todetaan myös, että tarvitaan muitakin toimenpiteitä, kuten rahoituksen myöntämistä biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi, seurannan ja arvioinnin parantamista, parempaa lainsäädäntöä omistusoikeuksista sekä parempia suunnittelumenettelyjä muun muassa teiden rakentamista varten. Kokemusta on jo saatu erilaisista järjestelmistä ja muista aloitteista, mutta kokemusten hyödyntäminen kansainvälisellä tasolla on vaikeaa. Seuraavissa vaiheissa olisi hankittava käytännön kokemusta pilottijärjestelmien avulla. FI 7 FI