1 16.3.2012 Kilpailuvirastolle Kantelu ja selvityspyyntö Museoviraston toiminnasta Tekijä: Mikroliitti Oy, Timo Jussila. Iivisniemenkatu 2 B, 02260 Espoo. Puh. 0400-530057. S-posti: timo.jussila@mikroliitti.fi. Kotisivut: www.mikroliitti.fi. Kohde: Museovirasto. Sisältö: Taustatietoja osapuolista... 1 Kantelun aiheet... 2 1) Museoviraston lausunnot ja markkinointi... 2 2) Tieto asiakkaista... 3 3) Tarjoukset... 4 4) Kustannukset... 4 5) Museoviraston muut kohtuuttomat kilpailuedut:... 4 6) Riskit.... 5 7) Kartelli?... 6 8. Museoviranomaisen jääviys.... 6 Historia, nykypäivä ja tulevaisuus... 7 Taustatietoja osapuolista Mikroliitti Oy V. 1988 perustettu Mikroliitti Oy tekee arkeologisia tutkimuksia koko Suomen alueella. Asiakkaina ovat pääosin kunnat ja kaavoitusfirmat, ELY-keskukset, yksityiset maanomistajat ja maankäyttäjät. Lähes kaikki Mikroliitti Oy:n saamat toimeksiannot ovat museoviranomaisten lausunnoissa edellyttämiä ja muinaismuistolain 14 ja 15 perusteella tehtäviä arkeologisia tutkimuksia, kuten muinaisjäännösinventointeja, -kartoituksia ja -kaivauksia. Ne tehdään yleensä YVA-selvitysten osana. Tarkempi Mikroliitti Oy:n kuvaus yrityksen em. nettisivuilla. Museovirasto (vain arkeologian osalta) Viranomainen joka antaa lausuntoja maankäyttöhankkeista, joissa voidaan edellyttää arkeologisten tutkimusten teettämistä (muinaismuistolaki 14 ja 15, maankäyttö- ja rakennuslaki) hankkeen toteuttajan kustannuksella. Laatii arkeologisen toiminnan säännöt ja toimintaohjeet sekä valvoo niiden noudattamista. Myöntää tai epää tutkimusluvat muinaisjäännökseen kajoaviin tutkimuksiin, kuten arkeologisiin kaivauksiin ja kartoituksiin. V. 2011 Museovirasto perusti arkeologiset kenttäpalvelut yksikön, joka tekee tarjouksia arkeologisista töistä sekä suorittaa niitä (www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologiset_kenttapalvelut).
2 Kantelun aiheet Osapuolet (Mikroliitti Oy ja Museovirasto) ovat kilpailijoita toistensa kanssa suhteessa arkeologisiin toimeksiantoihin. Museovirastolla on mielestämme toimintatapoja, merkittäviä viranomaisasemasta johtuvia kilpailuetuja joista eräiden laillisuutta ja hyväksyttävyyttä sekä kilpailutilanteesta johtuvia mahdollisia jääviyskysymyksiä pyydän Kilpailuvirastoa selvittämään. 1) Museoviraston lausunnot ja markkinointi Näkemissäni Museoviraston lausunnoissa, joissa edellytetään maankäyttöhankkeen tai kaavoituksen takia suoritettavaksi arkeologisia tutkimuksia lausunnonsaajan kustannuksella, Museovirasto antaa ymmärtää, että sen lausunnossa edellyttämän työn voi tehdä vain Museovirasto itse. Lausunnoissa on Museoviraston arkeologisen kenttäpalveluyksikön mainos (liitteet 1-4). Lisäksi Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden nettisivuilla on ohjeet siitä, miten heiltä pyydetään tarjous. Lausunnoista ja nettisivuista saa käsityksen, että vain Museovirasto tekee mml 14 ja 15 mukaisia arkeologisia tutkimuksia. (www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologiset_kenttapalvelut/ohjeita_tilaajille) Muutamat asiakkaani ovat ilmoittaneet minulle saaneensa lausunnoista ja Museoviraston edustajien kanssa käydyistä keskusteluista sen käsityksen, että työ on tilattava Museovirastolta. Vanhoina asiakkainani heillä on ollut kuitenkin ollut tieto siitä, että työ voidaan kilpailuttaa ja teettää muillakin kuin Museovirastolla itsellään, jolloin Museoviraston lausunnot ja lausumat ovat herättäneet hämmennystä. Leppävirran kunnan tekninen johtaja Virve Wright kertoi allekirjoittaneelle kesäkuussa 2011, että Leppävirran alueen muinaisjäännösten suojelusta vastaava Museoviraston viranhaltija oli kehottanut kuntaa tilaamaan työn Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksiköltä. Kun tarjosin muinaisjäännösinventointipalveluja Pudasjärven kaupungille, kunnan maankäyttöinsinööri harmitteli sitä, että he olivat juuri tehneet sopimuksen vaaditusta inventoinnista Museoviraston kanssa. He olivat saaneet Museovirastolta sen käsityksen, että vain Museovirasto voi tehdä kyseisen työn ja että muita tekijöitä ei ole (puhelinkeskustelu elokuussa 2011) Tiedossamme on tapaus, jossa Savonlinnan Maakuntamuseon edustaja, paikallinen museoviranomainen, kehotti Juvan kuntaa tilaamaan Museoviraston edellyttämän inventoinnin Museovirastolta (liite 5). Oletamme, että nämä edellä kuvatut tapaukset ja lausunnot, jotka ovat tulleet tietoomme, ovat vain jäävuoren huippu. Käsityksemme mukaan on ilmeistä, että huomattava määrä hankkeita on vuonna 2011 jäänyt kilpailuttamatta siksi, että Museovirasto on viranomaisena ja viranomaislausunnoissaan antanut sellaista informaatiota, joka on mielestämme harhauttavaa ja puutteellista. Epäilemme että lähes kaikki Museoviraston v. 2011 suorittamat, mml 14 ja 15 nojalla, ulkopuolisella rahoituksella toteutetut arkeologiset työt ovat jääneet asianmukaisesti kilpailuttamatta koska käytännössä sitä mahdollisuutta ei ole asiakkaille annettu. Menettelystä on mitä ilmeisimmin koitunut sekä asiakkaille että meille taloudellisia menetyksiä. Kysymys: Onko edellä kuvattu Museoviraston toiminta kilpailulain mukaista? Onko kilpailulainsäädännön mukaista, että viranomainen käyttää omia viranomaislausuntojaan sekä viranhaltijoitaan oman liiketoimintansa markkinointivälineenä ja liiketoimintansa edistämisen kanavana?
3 Kyseessä on Museoviraston tyrmäävä kilpailuetu ja merkittävä alan kilpailua rajoittava tekijä, jonka asiallisuuden pyytäisin selvittämään mahdollisimman pikaisesti. Vastaavan kysymyksen lainmukaisuuden ja hyvän hallintotavan näkökulmasta olen esittänyt Oikeuskanslerille 16.3.2012 jättämässäni kantelussa (liite 8). 2) Tieto asiakkaista Ennen kenttäpalvelut yksikön perustamista Museovirasto vielä tiedotti nettisivuillaan antamistaan lausunnoista: mitä oli lausuttu ja kenelle. Tätä sivustoa seuraamalla Museovirastosta riippumaton toimija saattoi ottaa yhteyttä potentiaaliseen asiakkaaseen ja ilmoittaa valmiudestaan tarjouksen antamiseen tarvittaessa. Museoviraston lausunnot sivusto kuitenkin hävisi netistä vuoden 2011 alussa. Tiedustelin Museovirastosta toukokuussa 2011 mahdollisuutta saada tiedot annetuista lausunnoista automaattisesti sähköpostitse tai jollain muulla edes lähes reaaliaikaisella tavalla. Museovirasto ilmoitti kirjallisesti toukokuussa 2011, että lausuntoja voi pyytää nähtäväksi käymällä Museoviraston kirjaamossa Helsingin Sturenkadulla. Maaliskuussa 2012 käydessäni Museoviraston kirjaamossa tiedustelemassa lausuntoja kerrottiin, että asiakirjat pitää yksilöidä ja tilata etukäteen nähtäväksi (liite 6). Tämä on hyvin epäkäytännöllistä eikä siihen ole maastotyökaudella käytännössä juurikaan mahdollisuuksia. Vielä huonompi tilanne on niillä alan yrityksillä, joiden toimipiste on muualla kuin pääkaupunkiseudulla. Museoviraston kenttäpalvelut yksikkö ilmeisesti saa (mm. ulkopuolisilta suljetun Museoviraston tietoverkon kautta) tiedon potentiaalisesta asiakkaasta heti, kenties jo viranomaisneuvotteluvaiheessa ennen lausunnon antamista ja muut toimijat vasta kun ovat käyneet Museoviraston kirjaamossa tutkimassa lausuntoja. Jotta muut arkeologisia tutkimuksia tekevät tahot olisivat kilpailukykyisiä Museoviraston liiketoimintaan nähden, pitäisi heidän käydä kirjaamossa käytännössä päivittäin. Siitä huolimatta Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksikkö saisi ilmeisesti tiedon potentiaalisesta asiakkaasta merkittävästi aikaisemmin kuin muut alan toimijat vielä ilman eri kustannuksia. Museovirasto tiedotti vuonna 2011 kahtena eri ajankohtana tekemistään maastotöistä vasta sitten, kun työt oli tehty tai kun sopimus niiden tekemisestä oli jo tehty: tiedotteessaan 7.7 2011 ja toisen kerran tammikuussa 2012. Mielestäni ei voi välttyä siltä käsitykseltä, että tiedottaminen lausunnoista ja toimeksiannoista on romahtanut siksi, että Museovirasto pyrkii suojaamaan omaa liiketoimintaansa kilpailulta. Näin ollen Museovirastolla on erittäin merkittävä kilpailuetu siinä, että se maankäyttöön ja kaavoitukseen liittyvällä neuvottelu- ja lausuntokierroksella saa heti tietoonsa potentiaaliset asiakkaat yhteystietoineen. Museovirastohan siis antaa näille tahoille lausunnon, jossa saatetaan edellyttää ja usein edellytetäänkin suoritettavaksi arkeologisia tutkimuksia. Näissä tapauksissa Museoviraston lausunnossa annetaan kenttäpalveluyksikön tiedot vaaditun työn tekijäksi, mikä tarkoittaa, että muut toimijat kuten Mikroliitti Oy eivät pääsääntöisesti riittävän ajoissa ehdi eivätkä pääse väliin ottaakseen yhteyttä asiakkaaseen ja tarjotakseen palveluitaan Kysymys: Onko Museoviraston tiedotuskäytäntö ja toimintatapa edellä kuvatussa tapauksessa kilpailulainsäädännön mukaista ja hyväksyttävää?
4 3) Tarjoukset Tiedossamme on yhden Museoviraston vuonna 2011 tekemän tarjouksen osittainen sisältö: tarjousta referoidaan Juvan kunnan päätöspöytäkirjassa (liite 7, sivu 2. keltainen korostus allekirjoittaneen). Tarjouksessa ja nettisivuillaan (v. 2011 ja edelleenkin) Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksikkö ilmoittaa noudattavansa Suomen arkeologian laatuvaatimuksia (ns. Salava). Kyseisiä vaatimuksia ei ollut tuolloin olemassa ja tätä kirjoitettaessa ne ovat edelleenkin valmisteluvaiheessa. Museovirasto on laatinut arkeologisten töiden laatuvaatimuksista vasta esitykseen, josta Museovirasto 28.1.2012 pyysi lausunnot eri tahoilta, mm. Mikroliitti Oy:ltä. Lausuntopyynnössä todettiin, että laatuvaatimukset pyritään saattamaan voimaan kenttätyökaudelle 2012. Toisin kuin Museovirasto, Mikroliitti Oy ei ole voinut markkinoinnissaan käyttää em. laatuvaatimuksia, koska sellaisia ei oltu esitetty ja tietoa oli vasta niiden karkeasta luonnoksesta. Mielestäni Museoviraston markkinointi on tältä osin ollut arveluttavaa. 4) Kustannukset Edellä mainitussa tarjouksessa (liite 7, sivu 1. ja siinä vihreä korostus allekirjoittaneen) mainitaan, että tehtävän työn kustannukset sisältävät Museoviraston yleiskustannukset. Tiettävästi tarjouksessa ei erotella tila-, väline-, laitteisto- ja tukipalvelukustannuksia. Herää kysymys, otetaanko ne huomioon tarjousta tehtäessä, vai saako arkeologiset kenttäpalvelut yksikkö ne viranomaisetuina, kuten konttoritarvikkeet, palkan- ja laskujenmaksupalvelut, puheluvaihteen palvelut, siivouspalvelut, atk-palvelut ja mahdollisia muita kuluja vastikkeetta, verovaroin kustannettuna. Käsitykseni mukaan on asialliset perusteet epäillä, että kaikki arkeologiset kenttäpalveluyksikön toiminnan ja myös sen perustamisen kustannukset eivät sisälly tarjoushintoihin. Jos niin on, niin kyseessä on erittäin merkittävä kilpailuetu. Pyydän Kilpailuvirastoa hankkimaan Museoviraston kenttäpalvelut yksiköstä selvityksen sen kulujen ja tarjousten kustannusperusteista, eli käytetäänkö Museovirastossa julkisia varoja kilpailun alaiseen toimintaan kilpailua yleisesti vääristävällä tavalla. Pyydän myös selvittämään onko arkeologiset kenttäpalveluyksikkö saanut sitä perustettaessa vastikkeetta käyttöönsä verovaroin kustannetun välineistön ja laitteet. 5) Museoviraston muut kohtuuttomat kilpailuedut: 5.1) Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksiköllä on pääsy tietokantoihin ja aineistoihin, joihin Mikroliitti Oy:llä ei ole. Museoviraston hankerekisterissä (tms.) on tutkimusraportit pdfmuodossa. Aiemmat tutkimusraportit ovat kuitenkin keskeistä materiaalia tarjousta tehtäessä sekä työtä suunniteltaessa, tehtäessä ja raportoitaessa. Mikroliitti Oy joutuu hakemaan kyseiset raportit Museoviraston arkistosta Helsingin Sturenkadulta. Raportit on tilattava nähtäväksi 1-3 päivää ennen kuin niitä saa tutkittavakseen. Sama koskee muuta arkistomateriaalia. Sen sijaan kenttäpalvelut yksikkö saa käsityksemme mukaan em. arkistomateriaalin heti tietokoneelleen. Tällä on suuri vaikutus työn kustannuksiin ja aikatauluun. 5.2) Museovirasto saa viranomaisalennuksia ja voi hyödyntää viranomaishintoja. Tällaisia ovat mm. maanmittauslaitoksen lidar-aineisto (on liikkeellä tietoja, että tämä aineisto ilmeisesti tulisi ilmaiseksi v. 2012 aikana). Saako Museoviraston kenttäpalvelut yksikkö ilmaiseksi tai viran-
5 omaishintaan käyttöönsä muuta arkeologisissa töissä tarvittavaa materiaalia ja palvelua, joista muut alan toimijat joutuvat maksamaan täyden hinnan? 5.3) Museovirasto ei peri arvonlisäveroa. Tällä on ratkaiseva kilpailuetu silloin kun työn tilaaja ei voi arvonlisäveroa täysimääräisesti vähentää. 5.4) Käyttääkö ja hyödyntääkö Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksikkö Museoviraston muiden yksiköiden palveluita (kuten tukipalvelut, atk-palvelut) ilmaiseksi tai muuten kilpailua vääristävästi, tavoilla joihin Mikroliitti Oy:llä ei ole mahdollisuutta? 5.5) Vakuutusturva. Onko arkeologisten kenttäpalveluiden yksikön laitteet ja välineet vakuutettuja kuten muillakin yrityksillä? Onko em. yksiköllä vastuuvakuutus ja konsulttiturvavakuutus kuten yrityksiltä pyydetyissä tarjouksissa vaaditaan? Käsitykseni mukaan valtion laitokset eivät kalustoaan ja toimintaansa vakuuta. Jos niin on, niin kyseessä on viranomaisasemasta aiheutuva kilpailuetu. 5.6) Referenssit. Kunta-asiakkaat usein pisteyttävät saamansa tarjoukset. Näkemissämme pisteytyspöytäkirjoissa referenssit -kohdassa Museovirasto saa lähes aina täydet pisteet. Kuitenkin Mikroliitti Oy:n kyseisiin töihin tarjoamat työntekijät ovat tiedoiltaan ja taidoiltaan vähintäänkin samanveroisia ja lähes aina selvästi kokeneempia Museoviraston käyttämään määräaikaiseen työvoimaan verrattuna. Museovirasto voi tarjota vain suhteellisen vähän kokemusta omaavan inventoijan ja saada viranomaispainoarvollaan täydet pisteet, kun taas huomattavasti kokeneempi yksityisen sektorin tarjoama työryhmä saa vähemmän pisteitä vain sen takia, että tarjoajan status ja päätösvalta ei ole sama kuin viranomaisen, joka itse valvoo itseään. Yllä mainittu ilmiö on erittäin hankala selittää uudelle asiakkaalle. Asiakashan ajattelee, että viranomainen ei voi tehdä työtä väärin tai niin, että sitä ei hyväksyttäisi. Sen sijaan viranomainen arvioi kilpailijansa työt. Asiakas siis päättelee, että tilauksen tekeminen joltain toiselta kuin Museovirastolta sisältää työn hyväksytyksi tulemisen kannalta riskin. Kyseessä on ansioton, viranomaisasemasta aiheutuva psykologinen kilpailuetu Museovirastolle. Em. kohtien 5.1-5.6 sekä seuraavan luvun 6 perusteella pyydän Kilpailuvirastoa selvittämään Museoviraston viranomaisasemasta johtuvia kilpailuetuja sekä ovatko ne arkeologia-alan kilpailua merkittävästi ja yleisesti vääristäviä sekä ristiriidassa kilpailulain kanssa. Edelleen pyydän Kilpailuvirastolta kantaa siihen, kuinka edellä kuvatun kaltaiset ongelmat olisi mahdollista ratkaista sellaisella tavalla, joka mahdollistaisi tasapuoliset toimintaedellytykset alalla. 6) Riskit. Mikroliitti Oy ja sen omistajat kantavat liiketoimintansa riskit täysimääräisesti hengellään ja omaisuudellaan. Jos toimeksiantoja ei ole, niin Mikroliitti Oy:n omistajatyöntekijät jäävät palkatta ja muut lomautetaan tai irtisanotaan. Museovirastolla sen sijaan ei ole taloudellista riskiä siitä, että esimerkiksi työmäärä ja laatu on arvioitu liian vähäiseksi. Jos kuitenkin näin kävisi, niin kuka käytännössä kantaisi vastuun ja miten? Ottavatko kenttäpalvelut yksikön johto, viranhaltijat ja työntekijät saman riskin kuin arkeologian alan pk-yrittäjä? Selvästikään eivät ota, koska Museoviraston liiketoiminnan riskin kantavat veronmaksajat, ei kenttäpalvelut yksikkö eikä sen johto itse. Museovirastolla ei ole myöskään sitä riskiä että heidän työstään annetaan (aiheetta) hylkääviä ja kompromettoivia viranomaislausuntoja, koska oman työnsä riittävyyden ja laadun se arvioi itse. Mahdollisia Museoviraston omien töiden arviointeja ja arvosteluja ei ole julkisesti nähtävillä
6 eikä tiedossa, kun taas Mikroliitti Oy:n töitä arvioidaan ja arvostellaan julkisissa ja asiakkaille annettavissa viranomaislausunnoissa. Museovirasto voi viranomaisasemansa perusteella antaa takuun siitä, että arkeologisten kenttäpalvelujen työ täyttää museoviranomaisen vaatimukset. Mikroliitti Oy ei voi tätä tehdä samalla varmuudella. Kyseessä on ylivertainen kilpailuetu Museovirastolle. 7) Kartelli? Museovirasto on tehnyt yhteistyösopimuksia maakuntamuseoiden kanssa, joissa se delegoi viranomaistehtäviä yhteistyökumppaneilleen. Osa näistä maakuntamuseoista tekee myös ulkopuolisella rahoituksella mml 15 ja 14 mukaisia arkeologisia tutkimuksia. Museoviraston yhteistyösopimuksessa Satakunnan Museon kanssa on mielestämme arveluttava kohta (luku 4.1 s. 7, korostus allekirjoittaneen): Maakuntamuseo antaa suunnittelijoille ja viranomaisille tiedot ja tarvittavat lausunnot maankäyttöhankkeiden vaikutuksesta kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Mikäli hanke koskee kiinteää muinaisjäännöstä Museovirasto neuvottelee muinaismuistolain edellyttämällä tavalla suunnitelman muuttamisesta tai tarvittavista tutkimuksista ja laatii niitä koskevat kustannusarviot. Tutkimusten toteuttamisesta ja esinelöytöjen sijoituspaikasta sovitaan erikseen Museoviraston ja maakuntamuseon kesken. Lähde: www.nba.fi/fi/file/1353/mkmsopimus-satakunta.pdf. Normaalisti työn kustannusarvion laatii tarjouksen tekijä. Tekstistä saa käsityksen että sopimusosapuolet sopivat keskenään kumpi työn tekee. Työn maksajan ei siis oleteta työn tekijää valitsevan. Mielestäni kyseessä vaikuttaa olevan pyrkimys jakaa ja monopolisoida arkeologiaalan markkinat Satakunnan Museon toimialueella. Satakunnan Museo tekee ja on tehnyt itse lausunnoissaan edellyttämiä arkeologisia tutkimuksia, joita ei käsityksemme mukaan ole kilpailutettu mitenkään (kuten v. 2012 Säkylän Pyhäjoen ja Korven kylien osayleiskaava-alueen kiinteiden muinaisjäännösten inventointi, kustantaja Säkylän kunta). Onko kyseisen kaltainen sopimus ja sen soveltamistapa hyväksyttävä ja kilpailulain mukainen? 8. Museoviranomaisen jääviys. Mielestämme museoviranomaisen jääviysvaatimukset ja kysymykset ovat selvittämättä. Niistä ja niiden noudattamisesta vallitsee epätietoisuutta. Seuraavat kysymykset 8.1 8.5 olen esittänyt myös Oikeuskanslerille 16.3.2012 jättämässäni kantelussa: 8.1 Onko lain mukaista ja hyvän hallintotavan mukaista, että Museovirasto osallistuu tarjouskilpailuun ja jättää tarjouksen työstä, jota se on viranomaislausunnossaan edellyttänyt tehtäväksi muinaismuistolain ja/tai maankäyttö- ja rakennuslain nojalla hankkeen toteuttajan / lausunnonsaajan kustannuksella? 8.2 Museovirasto antaa arvioita ja lausuntoja muiden arkeologia-alan toimijoiden arkeologisten selvitysten riittävyydestä ja laadusta, mm. sellaisista selvityksistä, joita se on viranomaisena ja lakiin perustaen vaatinut tehtäväksi. Lausunnoissaan Museovirasto on arvostellut varsin kärkevästi tekemiämme tutkimuksia mielestämme tavoilla ja sävyssä, joihin käsityksemme mukaan on vaikuttanut kilpailutilanne Mikroliitti Oy:n ja Museoviraston välillä.
7 Onko hyvän hallintotavan mukaista, että Museovirasto viranomaisena ja viranomaislausunnoissaan arvioi, arvostelee tai hylkää muiden tekemiä töitä tai vaatii niitä täydennettäväksi silloin, kun Museovirasto itse toimii samoista töistä kilpailijana tai on jättänyt tarjouksen kyseisestä työstä ja hävinnyt tarjouskilpailun? 8.3) Onko hyvän hallintotavan mukaista että Museovirasto itse arvioi ja hyväksyy omien töidensä riittävyyden ja laadun, töiden jotka se on itse vaatinut tehtäväksi ja josta se on mahdollisesti kilpaillut muiden alan toimijoiden kanssa? 8.4) Onko hyvän hallintotavan mukaista, että Museovirasto laatii ja vaatii noudatettavaksi sen kilpailijoita sitovia ja velvoittavia sääntöjä ja toimintaohjeita, kun Museovirasto itse toimii aktiivisena kilpailijana toimeksiannoista, joita sen itse laatimat säännöt ja toimintaohjeet koskevat? 8.5) Vaarantuuko tasapuolisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate sekä viranomaistoiminnan puolueettomuus silloin, kun Museovirasto osallistuu valvomansa ja säätelemänsä alan liiketoimintaan sekä kilpailee aktiivisesti alansa töiden toimeksiannoista? 8.6) Miten voidaan taata se, että Mikroliitti Oy:n ja Museoviraston välinen kilpailu ei vaikuta Museoviraston vaatimuksiin, arvioihin ja lausuntoihin koskien Mikroliitti Oy:n tekemiä töitä? 8.7) Miten voidaan taata se, että Mikroliitti Oy saa töitään koskevat Museoviraston päätökset ja tutkimusluvat samalla aikataululla, ripeydellä ja ehdoilla kuin Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut yksikkö? 8.8) Onko Museoviraston edellä kuvatussa toiminnassa korruption vaara tai piirteitä siitä? Historia, nykypäivä ja tulevaisuus Museoviraston toimintatapoja kilpailutilanteessa ja kilpailuetuja on nyt puitu yli 10 vuotta saamatta niihin toimivaa ja hyväksyttävä ratkaisua. Kilpailu ei edelleenkään ole tervettä ja toimivaa. Vuonna 2001 tein selvityspyynnön mm. tässä kuvatun kaltaisista asioista kilpailuvirastolle. Kilpailuvirasto antoi v. 2002 suosituksen (23.8.2002 DNRO786/61/2001) jossa todettiin mm.: Muinaismuistolain (295/63) 10 ei estä kilpailun hyödyntämistä arkeologisissa tutkimuksissa Tämän vuoksi olisi tärkeää, että Museovirasto eriyttäisi hallinnollisista päätöksistään oman työn tarjoamiseen tähtäävät menettelytavat, kuten kustannuslaskelmien esittämisen arkeologisen tutkimuksen tarpeellisuutta koskevan lausunnon antamisesta. Lisäksi menettelytapojen arkeologisia tutkimuksia tilaaville ja tutkimuspalveluja tarjoaville tahoille olisi oltava avoimet ja selkeät. Museovirasto voisi sen vuoksi tarkemmin ohjeistaa tilaajia ja ylipäätään avoimemmin tiedottaa alan menettelytavoista ja kaivausten suorittajista. Tein Kilpailuvirastolle toisen selvityspyynnön v. 2007 sen johdosta, että havaintojeni mukaan sen suosituksia ei ole Museovirastossa otettu huomioon. Kilpailuvirasto totesi vastauksessaan (27.9.2007, dnro 310/61/07) että Museovirasto on riittävästi ottanut huomioon suositukset mm. koska tulevassa organisaatiouudistuksessa tullaan kilpailunäkökohdat ottamaan paremmin huomioon. Vuonna 2007 tein oikeuskanslerille kantelun Museoviraston toiminnasta tapauksessa, jossa Museovirasto oli evännyt Mikroliitti Oy:ltä tutkimusluvat kahdelle kaivaukselle, joiden tarjouskilpailun Museovirasto oli hävinnyt. Museovirasto suoritti sitten kaivaukset itse. Apulaisoikeuskansleri antoi Museovirastolle huomautuksen (20.7.2009, Dnro OKV/898/2007), jossa todettiin Museoviraston tulkinneen väärin mml 15 :ää sekä toimineen vastoin hallintolakia. Muinaismuis-
8 tolain 15 :n nojalla tehtävät kaivaukset ovat siten mahdollista kilpailuttaa ja teettää muilla kuin Museovirastolla itsellään sekä että Museoviraston on annettava tutkimuslupapäätöksistään valitusmahdollisuus. Museoviraston organisaatiouudistus, johon vedoten kilpailunäkökohtien huomioonottamista Museoviraston toiminnassa oli käsitykseni mukaan viivytetty, saatiin valmiiksi ja voimaan keväällä 2011. Museoviraston arkeologisten kenttätöiden suoritus eriytettiin tuolloin omaan yksikköön, mutta kilpailun osalta tilanne muuttui entistäkin huonommaksi. Kaikki suuremmat ja rahakkaammat kaivaukset ovat (lähes kaikki) kilpailuttamatta menneet Museovirastolle. Kaksi laajempaa kaivausta tiedän kilpailutetun v. 2011 ja toinen niistä meni Museovirastolle outojen käänteiden jälkeen, joista meillä ei valitettavasti ole kirjallisia tietoja eikä yksityishenkilö, joka työn tilasi ollut halukas asiaa tarkemmin valottamaan. Eräs ratkaisuun vaikuttanut seikka lienee ollut se, että allekirjoittaneen annettiin suullisissa keskusteluissa ymmärtää, että tarvitaan kahden kuukauden kaivaus mutta Museovirasto teki tarjouksen puolentoista kuukauden kaivauksesta. Keskusteluista ei ole dokumentteja ja siksi en tapahtunutta ole sen enempää selvittänyt. Museoviraston todellinen kilpailukyky on arvoitus. Vihjeitä siitä ehkä saa muutamasta tapauksesta, joissa olemme onnistuneet kilpailemaan Museoviraston kanssa muinaisjäännösinventointien toimeksiannoista v. 2011; Museovirasto on hävinnyt ne suurella marginaalilla. Asiakkaat ovat selvästi hyötyneet kilpailutuksesta. Tilannetta varjostaa vielä se, että museoviranomaiset ovat antaneet asiakkaillemme kitkeriä arvioita ja mielestämme hämmästyttäviä lausuntoja töistämme, joiden tarjouskilpailun Museovirasto on hävinnyt. Eräässä tapauksessa käsityksemme mukaan kompromettoivaksi tulkittava lausunto on annettu v. 2011 loppupuoliskolla työstä, josta olemme raportin jättäneet jo vuonna 2008. Arkeologia alan kilpailukysymyksiä on nyt puitu ja käsitelty yli kymmenen vuotta. Museoviraston organisaatiouudistukset on tehty eikä käytännön parannusta yllä kuvattuun tilanteeseen ole saatu. Koko em. ajan on alan yritysten määrä pysynyt vähäisenä, suureksi osaksi sen takia, että on nähty ja koettu, että Museovirastolla ja eräillä sen kanssa sopimuksen tehneillä maakuntamuseoilla on ylivoimaiset kilpailuedut. Mikroliitti Oy:n kokemukset lienevät toimineet myös varoittavana esimerkkinä yritystoimintaa suunnitteleville arkeologeille. Tietojeni mukaan maassamme toimii nyt Mikroliitti Oy:n lisäksi neljä muuta arkeologia-alalla toimivaa yritystä. Luottamusta Museovirastoon ei meillä enää ole. Asiallinen ja hyvä yhteistyö Museoviraston kanssa ei ole nyt vallitsevassa tilanteessa mahdollista. Museoviraston toimintatapa kilpailutilanteessa nakertaa Museoviraston uskottavuutta ja arvovaltaa myös asiakkaitten keskuudessa. Tilanne on nyt Mikroliitti Oy:lle varsin tukala. Mikroliitti Oy:n (ja muiden yritysten) kasvun mahdollisuudet ovat olleet pienet ja kasvu on ollut vaatimatonta. Museoviraston kilpailuedut ja toimintatavat eivät anna sijaa yritystoiminnan kasvulle. Investointeja tulevaisuuteen ei uskalla tehdä siinä määrin kuin olisi terveen kasvun aikaansaamiseksi tarpeellista ja olisi mahdollista normaalissa kilpailutilanteessa. Määräaikaista henkilöstöä ei voi vakinaistaa ja uutta palkata alati jatkuvan epäselvän ja vääristyneen kilpailutilanteen johdosta. Olemme investoineet tutkimusmenetelmiin ja välineisiin vuosien varrella huomattavan määrän työtä ja rahaa. Olemme kehittäneet omia ohjelmistoja ja systeemeitä työn tehostamiseksi. Niiden edelleen kehitys on vaakalaudalla, koska emme voi loputtomasti odottaa sitä, koska pääsemme kehitystyötämme ja osaamistamme täysimääräisesti ja vapaasti hyödyntämään asiakkaittemme eduksi. Arkeologisen yritystoiminnan mielekkyys Suomessa on nyt mitä vakavimmissa määrin vaakalaudalla.
9 Toivon, että esittämäni epäkohdat ja kilpailukysymykset saisivat vihdoin kestävän ratkaisun. Ratkaisuja ei saa eikä voi enää viivyttää vetoamalla tuleviin laki- tai organisaatiomuutoksiin. Toivon mahdollisimman nopeaa asian käsittelyä. Porvoossa 16.3.2012 Timo Jussila toim. joht. Mikroliitti Oy, YT: 0708489-2, kaupparek.: 416.910 Osoite: Iivisniemenkatu 2 B, 02260 Espoo Puhelin: 0400-530057, 09-4208852 Email: Mikroliitti@mikroliitti.fi www: http://www.mikroliitti.fi Liitteet: Liittet 1-4: Liite 5: Liite 6: Liite 7: Liite 8: Museoviraston lausuntoja Savonlinnan maakuntamuseon ja Juvan kunnan kirjeenvaihto. Museoviraston kirjaamon antamat ohjeet Juvan kunnan tarjouspöytäkirja Mikroliitti Oy:n Oikeuskanslerille 16.3.2012 tekemä kantelu.