SORBIFOLIA 38(3) 2007 99 Uusi lehtikuusen hybridi Virossa Heldur Sander, Tapio Uusikivi, Alar Läänelaid, Henn Pärn Sander, H., Uusikivi, T., Läänelaid, A., Pärn, H. 2007: Uusi lehtikuusen hybridi Virossa. (A new larch hybrid discovered in Estonia). Sorbifolia 38(3): 99 107. ISSN 0359 3568. A taxonomical study of a few larch trees (Larix Mill.) growing in manor parks in Estonia was conducted using morphological identification marks and dry samples of branches and cones. The age of the trees was determined on the basis of growth rings of drilled wood samples. The dry wood samples were to compared to respective material of Larix decidua, L. kaempferi and L. sibirica collected from natural sites. As a result from this investigation, a new larch hybrid new to Estonia, L. decidua kaempferi sibirica, was discovered. Another hybrid was the fairly common L. marschlinsii Coaz (L. decidua kaempferi), in addition to some genuine larch species. The ages of the trees were determined partly to substantiate investigations of the history of the manors. The most surprising finding was the involvement of Japanese larch (L. kaempferi) in the pedigreees of hybrid specimens arising early in the 19 th century. Heldur Sander, Estonian University of Life Sciences, Institute of Forestry and Rural Engineering, Fr. R. Kreutzwaldi Str. 5. 51014 Tartu, Estonia; Tapio Uusikivi, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Kasvibiologia, PL 44, 00014 Helsingin Yliopisto Alar Läänelaid, University of Tartu, Institute of geography, Vanemuise Str. 46, 51014 Tartu, Estonia. Henn Pärn, Estonian University of Life Sciences, Institute of Forestry and Rural Engineering, Viljandi mnt. 18b, 11216 Tallinn, Estonia. Viro on tunnettu lukuisista kartanopuistoistaan, joiden perustamiseen liittyy vierasperäisten puiden viljelyä. Viron kotoperäisten havupuiden vähälukuisuuden vain mänty (Pinus sylvestris L.) ja kuusi (Picea abies (L.) H. Karst.) vuoksi puistojen perustajien kiinnostus kohdistui vierasperäisiin havupuihin, kuten lehtikuusiin (Larix Mill.) ja pihtoihin (Abies Mill.). Yleisimpiä puistojen havupuita ovat lehtikuuset, joita on viljelty jo yli kolmesataa vuotta. Siemeniä on tänä aikana tuotu Viroon niin Länsi-Euroopasta kuin Venäjältä ja niitä on kerätty myös paikallisista viljelymetsiköistä. Lehtikuuset on aina istutettu puistoihin ryhmittäin ja eri lajit yhdessä. Kun tällaista viljelyä on jatkettu useita puusukupolvia, on syntynyt runsaasti hybridejä. Useimpien viljeltyjen lehtikuusilajien risteytyminen on mahdollista, koska niiden jääkauden jälkeinen lajiutumiskehitys on vielä kesken ja lajien risteytymisesteet ovat usein vain maantieteellisiä. Käsittelemme tässä tutkielmassa Virossa uutena rekisteröityä euroopan-, japanin- ja siperianlehtikuusen (L. decidua Mill., L. kaempferi (Lamb.) Carrière, L. sibirica Lamb.) kolminkertaista hybridiä (L. decidua ssp. decidua kaempferi sibirica). Ilmeisesti se on siperianlehtikuusen (L. sibirica) pölyttämä henrinlehtikuusen
100 (L. marschlinsii Coaz, L. decidua kaempferi) tai vastaavasti henrinlehtikuusen pölyttämä siperianlehtikuusen kolmoisristeymäjälkeläinen, koska kukin sitä edustava tutkimuspuu on morfologisesti lähempänä siperianlehtikuusta kuin kahta muuta havaittavaa kantalajia. Tutkimuksemme perusteella risteytymisen on täytynyt tapahtua yli 200 vuotta sitten. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole tapahtunut Virossa. Mainittu uusi risteymäpolvi voi syntyä myös japaninlehtikuusen (L. kaempferi) ja eurosiperianlehtikuusen (L. decidua sibirica) tai euroopanlehtikuusen (L. decidua) ja japanisiperianlehtikuusen (L. kaempferi sibirica) kesken (kuva 1). Kukin näistä hybrideistä voi vielä syntyä kahdella eri tavalla riippuen emona toimineesta lajista. Ei tiedetä, mitkä kolmoisyhdistelmät ovat elinkelpoisia. Vaihtoehdoista huolimatta painotamme, että kantalajit eivät tule kolmoishybridiin tasamääräisinä, vaan jonkin lajin osuus on aina muita suurempi: risteymän (laji 2 lajin risteymä -tilanne) kaksoisgenomin toinen puolikas on yhdeltä ja toinen kahdelta muulta lajilta, jälkimmäinen vielä sattumanvaraisessa määräsuhteessa. Kaikesta kerrotusta johtuen kolmoishybridi on hyvin monimuotoinen. Lehtikuusiristeymien määrittäminen ja puiden iän selvittäminen SORBIFOLIA 38(3) 2007 Tapio Uusikivi teki määritykset morfologisesti maastossa Virossa osittain jo kesällä 2006 ja tarkensi ne myöhemmin herbaarisesta aineistosta. Tunnistamisessa käytetyn risteymäjulkaisun (Uusikivi 2002) ulkopuoliset hybridit määritettiin kantalajituntomerkeillä. Vertailua varten Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseon (H) herbaariosta oli seuraava aineisto luonnonpaikoilta: euroopanlehtikuusi (L. decidua ssp. decidua) Italian Piemontelta (Annalaura Pistarino 443), puolanlehtikuusi (L. decidua ssp. polonica (Racib. ex Wóycicki) Domin) Romanian Bucegista (Ernst Häyrén s/n) ja Ceahlausta (E. Häyrén s/n) Itä-Karpaateilta sekä Puolan Lysavuorelta (Jaakko Jalas 2513) ja siperianlehtikuusi (L. sibirica) Venäjän Karjalasta, Vodlozeron luonnonpuistosta (Teuvo Ahti 50475). Uusikiven omasta herbaariosta oli japaninlehtikuusiaineisto (L. kaempferi) (Juhana Nieminen & Pia Koponen 17/99, 17a/99, 18/99, 19/99). Määrityksistä ilmeni, että kolmoishybridi (L. decidua kaempferi sibirica) kasvaa Tallinnan entisaikaisten kesäkartanoiden Cederhelmin, Seewaldin ja Kosen (Kosch) puistoissa, Koplinniemen raitiotien kääntöpaikalla sekä Harjumaalla Sakun puistossa (Uusikivi 06-691- a). Kesäkartanolla tarkoitetaan Tallinnan seudulla pääasiassa 1600- ja 1700-luvulla pienehkölle maapalstalle perustettua herrasväen hienoa puuhuvilaa, jossa on asuttu vuoden lämpimänä aikana ja jonka yhteyteen on usein perustettu koristepuutarha tai puisto, joskus melko isokin. Puiden ikä ajoitettiin dendrokronologisesti vuosina 2003 ja 2004 (Henn Pärn) sekä 2005 (Alar Läänelaid). Anatomiset puunäytteet saatiin poraamalla puiden runkoja etelä- ja pohjoispuolelta eripituisilla porilla. Näytteistä laskettiin vuosilustomäärä ja mitattiin lustojen leveydet 0,01 mm:n tarkkuudella mikroskoopilla tai Lintab-mittauslaitteella. Leveysarvot laskettiin yhteen, jolloin saatiin jokaisen puun kumulatiiviset vuosilustosummat. Tietojen käsittelyssä käytettiin TSAP-ohjelmaa, jossa lustojen leveysrivejä synkronoitiin CATRAS-ohjelmalla. Runkojen kairausnäytteet leveälustoisista hyvin kapealustoisiin osoittavat, että lehtikuusien vuotuinen kasvu vaihtelee huomattavasti. Lustojen leveysrivit eivät korreloi samankaltaisesti, mikä on osoitus lokaalisesti puuttuvista vuosilustoista. Lokaalisesti puuttuva vuosilusto tarkoittaa, että epäsuotuisissa kasvuoloissa jälsi jättää rungon toiselta puolelta kasvukauden (tai monta kasvukautta) väliin muodostamatta yhtään puusolua. Tietty lusto saattaa siis
SORBIFOLIA 38(3) 2007 101 a b c d Kuva 1. Käpynäytteitä: L. decidua kaempferi sibirica (a), L.kaempferi (b), L. sibirica (c), L. decidua (d). Kuvat eivät ole tarkasti samassa mittakaavassa. Valokuvat Marko Jääskeläinen. Fig. 1. Cone samples: L. decidua kaempferi sibirica (a), L.kaempferi (b), L. sibirica (c), L. decidua (d). Photos by Marko Jääskeläinen.
102 SORBIFOLIA 38(3) 2007 puuttua yhdestä rungosta mutta esiintyä toisessa. Näin ollen on mahdollista löytää puuttuvia lustoja vertailemalla runkojen paksuuskasvua keskenään. Vertailun edellytyksenä on sääolosuhteista johtuva lustorivien samankaltaisuus. Yleensä puut jättävät lustoja väliin monen vuoden pituisen vähäisen kasvun kausilla. Puuttuvien lustojen löytämiseksi vertaillaan myös eri puiden lustojen leveysrivejä. Tätä prosessia kutsutaan rivien synkronoinniksi. Lehtikuusiristeymien kasvupaikat Cederhelmin kesäkartanon puisto Cederhelmin kesäkartano sijaitsee Kristiinen heinämaalla, joka jaettiin vuosina 1653 1656 46:een yhdeksän hehtaarin kokoiseen palstaan, jotka myytiin kaupunkilaisille. Kesäkartanon alkuvaiheista ei ole tietoja. Vuodesta 1865 lähtien yhden palstan omisti Luise Cederhelm, ja hänestä juontuu kartanon nimi. Vuodesta 1881 alkaen kaupungin kartassa on kesäkartanon päärakennus, kehäkatu sen edessä ja lipputanko palstan keskellä (Lindmaa 2002). Kartanon herrastalo, jääkellari ja pieni puistonosa, joka nykyisin tunnetaan Cederhelmin puistona (osoitteessa Mooni tänav 30d), ovat säilyneet. Puistoa on muotoiltu eri aikoina ja sinne on istutettu lisää puita. Neljästä Cederhelmin kesäkartanon puusta kaksi oli aiemmin nimetty henrinja kaksi siperianlehtikuuseksi. Vuonna 2006 jälkimmäisistä toinen (korkeus 23,5 m, ympärys 200 cm) määritettiin kolmoisristeymäksi (Uusikivi 06-690-a). Todennäköisesti myös toinen puu (korkeus 23,5 m, ympärys 237 cm) on sama hybridi. Vuonna 2004 yhdestä siperianlehtikuusesta ja kahdesta henrinlehtikuusesta kairattiin pohjois- ja eteläsuuntaisesti lustonäytteet. Toisen henrinlehtikuusen pohjoiseen kairattu reikä ulottui rungon ytimeen. Näytteessä oli 200 lustoa, joista Kuva 2. Cederhelmin puistossa Tallinnassa kasvava tutkimuspuu numero 690. Fig. 2. One of the trees, no. 690, studied in Cederholm Park, Tallinn. vanhin oli syntynyt vuonna 1805. Kahdensadan vuoden ikä oli rinnankorkeudella. Kahdella muulla puulla näytteet jäivät ytimeen ulottumatta tai menivät sen ohi. Lustomäärä kuitenkin osoitti puut samanikäisiksi. Koska puiden korkea ikä oli yllätys, uudet kairaukset tehtiin vuonna 2005 (Läänelaid). Silloin myös ajoitettiin kolmoishybridimme ikä (kuva 3). Kuten taulukosta näkyy, käyrän pidennys leikkaa aika-akselin vuoden 1805 tienoilla. Näin ollen risteymän ikä on ilmeisesti verrattavissa muihin puihin.
SORBIFOLIA 38(3) 2007 103 Kuva 3: Cederhelmin puiston kolmoishybridilehtikuusen (L. decidua ssp. decidua kaempferi sibirica) kasvukäyrä (rungon läpimitta ilman kuorta, mm). Fig. 3. The growth curve of the larch triple-hybrid (L. decidua ssp. decidua kaempferi sibirica). Stem diameter (mm) on the left axis. Seewaldin (Merimetsän) kesäkartanon lehtikuuset Länsi-Tallinnassa Paldiskin kadun kulmassa sijaitseva Seewaldin kesäkartano on perustettu todennäköisesti 1700-luvun loppupuolella ja kartanopuiston istuttaminen aloitettu ehkä 1800-luvun alussa. Puistossa on vähintään 60 lehtikuusta ja jonkin verran niiden jälkeläisiä. Tämä ei ole aivan poikkeuksellista, sillä vuonna 1996 myös Windeckin kesäkartanon puistosta on laskettu 42 puuta. Seewaldin puistossa on euroopan-, puolan- ja siperianlehtikuusia sekä niiden risteymiä; suurimman yksilön rungonympärys rinnankorkeudelta (1,3 m) on 254 cm ja toiseksi suurimman 250 cm. Seewaldin kolme vanhinta puuta (kaksi siperianlehtikuusta ja yksi kolmoishybridi) tutkittiin dendrokronologisesti vuonna 2003. Kukin kairaus ulottui molemmista suunnista lähelle rungon ydintä. Vuosirenkaiden kaarevuudesta päätellen näytteistä puuttui vain pari ydinrengasta. Pohjois- ja eteläpuolisia leveysrivejä synkronoitaessa todettiin monta lokaalisesti puuttuvaa lustoa. Kun ne lisättiin, pohjois- ja eteläpuolinen leveysrivistö voitiin synkro noida. Lehtikuusien nro 2 ja 3 lustorivistöt olivat hyvin samanlaisia. Lehtikuusen nro 1 rivistö erosi kahdesta muusta; sen kairanlastuista puuttui sekä pohjois- että eteläpuolisia lustoja. Vaikka ne synkronoitiin muiden lehtikuusien leveysriveihin, tämän puun lustorivistön yhteensopivuus vertailuriveihin jäi kuitenkin heikoksi. Kuvassa 4 on esitetty kolmen tutkitun puun lustoleveysrivit. Iän mukainen kasvukäyrä on tyypillinen: nuorella iällä vuosilusto on leveä, minkä jälkeen luston keskimääräinen leveys laskee huomattavasti jääden alhaiselle tasolle. Kasvuriveistä voi erottaa monta yli kymmenvuotista nopeampaa ja hitaampaa kasvujaksoa. 1940- luvun alussa puilla on ollut hyvin hidas kasvuvaihe; puulla 1 tämä näkyy kolmen peräkkäisen vuosiluston väliinjäämisenä. Kuvassa 5 on esitetty rungon paksuuskasvu puiden elämänkaaren aikana. Lehtikuusi nro 2 on kasvanut samaa tahtia kuin nro 3, joka on ollut ennen vuotta 1935 paksumpi mutta jäänyt sitten jälkeen puu nro 2:sta. Kummallakin on kymmenkunta leveää varhaisiän vuosilustoa, joita usean vuosikymmenen ajan seuraavat leveydeltään vaihtelevat mutta keskimäärin kapeat
104 SORBIFOLIA 38(3) 2007 Kuva 4. Seewaldin puiston kolmen tutkitun hybridilehtikuusen lustoleveysrivit. Fig. 4. Widths of annual rings of three hybrid specimens examined in Seewald park, Tallinn. Kuva 5. Seewaldin puiston kolmen tutkitun hybridilehtikuusen rungon paksuuskasvu. Fig. 5. Stem diameter growth of three hybrid specimens examined in Seewald park, Tallinn.
SORBIFOLIA 38(3) 2007 105 lustot. Vasta 1970-luvun keskivaiheilla keskimääräinen kasvunopeus alkaa taas lisääntyä. Lehtikuusen nro 1 paksuuskasvu eroaa huomattavasti kahden muun puun kasvusta (kuva 5). Leveitä lustoja on syntynyt pidempään kuin kahdella muulla. Puu 1 on myös yli vuosisadan ajan ollut kolmikosta paksuin. 1920-luvun alkupuolella sen kasvu on jyrkästi hidastunut ja siitä alkaen lustoleveys on valtaosin ollut alle puoli millimetriä. Moni lusto puuttuu paikallisesti. On kuin jokin tekijä olisi heikentänyt kasvuolosuhteita. 1980-luvun puolivälissä puu 1 on menettänyt paksuimman yksilön aseman; siitä lähtien kahdella muulla on ollut yhtä suuri kasvu. Puukolmikko on suurin piirtein samanikäinen. Rinnankorkeudelta otettujen näytteiden nollalusto on vuodessa 1815. Puuttuvat lustot huomioiden puiden ikä 1,3 m korkeudessa on vuonna 2003 ollut 190 vuotta, ja syntymisvuosi siis 1813. Mikäli yksilöt on istutettu noin 1,3-metrisinä, likimääräinen istutusvuosi on myös 1815. Todellinen ikä on kuitenkin hieman korkeampi riippuen, miten pian 1,3 m:n taimikorkeus on saavutettu. Joka tapauksessa lehtikuusien ikä on nyt noin 200 vuotta. Kosen (Koschi) kesäkartanon ja Koplin lehtikuusiristeymät Joachim Christian Koch perusti Kosen kesäkartanon (Höfsen Kosch) 1700-luvun lopussa Tallinnan kaupunkiraadin 1770 luovuttamalle perintövuokramaalle. Vuonna 1795 siihen liitettiin vielä laajempi alue Piritajoen läheltä. Myöhemmin kartanoalueelle perustettiin näyttävä puisto teineen (Hein 1998). Tiedetään, että vuonna 1930 Eduard Viirok luetteloi alueelta euroopan-, japanin- ja siperianlehtikuusen. Hän mainitsee, että pääosa puista tilattiin noin 10 vuotta aiemmin Späthin taimitarhasta Saksasta (Sander 2000). Puiston nykyiset lehtikuuset kasvavat pääosin Kosen tiestä kesäkartanoon (kuva Kuva 6. Kosen kartano. Fig. 6. Kose manor. 6) johtavan tien reunamilla muistona entisaikaisesta puistotiestä (kuva 7). Ajotien länsipuolisessa rivissä on kolme vanhaa puuta sekä yksi nuori yksilö ja itäpuolisessa rivissä kahdeksan puuta sekä erillisyksilö päärakennuksen puoleisessa päässä. Tapio Uusikiven vuonna 2006 määrittämä länsipuolisen rivin ensimmäinen puu on kolmoisristeymä (L. decidua kaempferi sibirica) (Uusikivi 06-707-a) ja itäpuolisen rivin erillisyksilö henrinlehtikuusi (Uusikivi 06-689-a); ensimmäisen rungon paksuus rinnankorkeudessa on 52 cm ja jälkimmäisen, 22-metrisen puun, 86 cm. Vuonna 2004 Henn Pärn kairasi monia puiston puita, mutta kunnollisia puunäytteitä ei saatu. Iän ajoittamiseen jäi vain yksi kairanlastu (todennäköisesti L. decidua kaempferi sibirica), joka ei ulottunut aivan rungon ytimeen. Siinä oli 70 lustoa. Kun niihin lisättiin puuttuvat 2 3 lustoa, istutusajaksi 1,3-metrisenä arvioitiin 1930-luvun alkupuoli. Toisen kairatun puun (henrinlehtikuusi) ikää oli vaikea määrittää. Puu oli kuitenkin ainakin 10 vuotta vanhempi kuin ensimmäinen. Koplinniemessä, raitiotien kääntöpaikalla, kasvaa lehtikuusiryhmä, jossa on yhteensä 82 puuta. Ryhmässä on eniten
106 SORBIFOLIA 38(3) 2007 703-a) on vähäisen näytemäärän vuoksi epävarmoja. Todellisuudessa ryhmässä on enemmänkin risteymäyksilöitä. Siemen- ja taimialkuperää sekä istutusaikaa ei tiedetä. Ilmeisesti puuryhmä on istutettu taimina, mutta siemenet on kerätty monista eri puista. Vuonna 2003 kairattiin monta ryhmän puuta. Yksi näyte ulottui rungon ytimeen ja aikaisin lusto oli vuodessa 1960. Tästä voidaan päätellä, että Koplin lehtikuusiryhmä istutettiin taimikoosta riippuen joko 1950-luvun alussa tai lopussa. Päätelmiä Kuva 7. Kosen kesäkartanolle johtavan tien varrella oleva tutkimuspuu numero 689. Fig. 7. Tree no. 689 grows beside the road leading to Kose Manor. euroopan- ja siperianlehtikuusia mutta myös risteymiä: neljä on tunnistettu henrinlehtikuusiksi (L. decidua ssp. polonica kaempferi) (Uusikivi 06-702-a; Uusikivi 07-731a, -732-a, -734-a) ja neljä kolmoishybrideiksi (L. decidua ssp. decidua kaempferi sibirica) (Uusikivi 06-700-a, -701-a; Uusikivi 07-733-a, -735-a). Kaksi risteymäpuuta (Uusikivi 06-699-a, 06- Viime vuosien tutkimukset lehtikuusilajeista ja niiden iästä ovat tuottaneet suuria yllätyksiä (Sander & Läänelaid 2006). Näin tekee myös kolmoishybridi. Sen yksilöiden korkea ikä Cederhelmin ja Seewaldin puistoissa osoittaa, että japaninlehtikuusi on mahdollisesti ollut Virossa aikaisemmin kuin tähän asti on uskottu (1861, Iso- Britannia). Tämä olettamus kaipaa kuitenkin vielä vahvistusta. Siemenalkuperistä ei nykyisillä tiedoilla ole mahdollista tehdä tarkempia päätelmiä. Siemenet on joka tapauksessa tuotu Viroon muualta, sillä paikallisista siemenlähteistä ei ole tietoja. Nuoremmat puut, kuten Kosen (Koschin) risteymälehtikuusi, on mahdollisesti tuotu Saksasta. Koplin ryhmä on sen sijaan syntynyt luontaisesti Virossa, joten kyse on uudesta risteymälajista. Valitettavasti Sakun puiston puiden ikä ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti ne ovat nuorempia kuin Cederhelmin ja Seewaldin lehtikuuset. Lehtikuusten iänmääritys edesauttaa Tallinnan kesäkartanoiden historian tutkimusta. Cederhelmin kesäkartanon iän selvittäminen on vielä kesken. Lehtikuusia on kiittäminen, että tiedämme kartanon historian ulottuvan 1700-luvun loppuvuosikymmeneen. Toisaalta tiedetään, että vuonna 1810 erään Tallinnan kesäkartanon hiekkamaalle istutettiin yli kaksi hehtaaria leh-
SORBIFOLIA 38(3) 2007 107 Kuva 8. Artikkelin kirjoittajat Tapio Uusikivi (vas.) ja Heldur Sander (keskellä) lehtikuusta määrittämässä Dendrologian Seuran Viron retkellä kesällä 2006. Fig. 8. The authors Tapio Uusikivi (left) and Heldur Sander (centre) examining a larch tree on the Finnish Dendrological Society s excursion to Estonia in 2006. tikuusia ja että vuonna 1833 siellä kasvoi jo 6 11 metrin korkuisia puita (Краутведель 1835). Mainittu kartano voi hyvinkin olla Seewald, koska puiden istutusvuosi sopii kartanon vanhimpien lehtikuusien ikään. Laajamittaiseen lehtikuusiviljelyyn onkin vaikea löytää sopivampaa paikkaa kuin Seewaldin kesäkartanon alue. Tässä tutkimuksessa ei esitetä täydellistä luetteloa Virossa kasvavista lehtikuusen hybrideistä. Tapio Uusikivi on tunnistanut vielä japanin- ja kuriilienlehtikuusen (L. gmelinii (Rupr.) Rupr. var. japonica (Regel) Pilg.) risteymän (L. gmelinii var. japonica kaempferi) ja vastaavan prinssinlehtikuusen (L. gmelinii var. principis-rupprechtii (Mayr) Pilg.) risteymän (L. gmelinii var. principis-rupprechtii kaempferi) Tallinnan Kasvitieteellisestä puutarhasta sekä eurosiperianlehtikuusen (L. decidua sibirica) sekä monta henrinlehtikuusta Tallinnan Hirvipuistosta (Hirvepark) (kuva 8). Viimeksi mainitusta on julkaistu yleiskatsaus (Sander & Läänelaid 2006). Olemme sillä kannalla, että tämä mielenkiintoinen aihe kaipaisi tulevaisuudessa perusteellisempaa morfologista, dendrokronologista sekä geneettistä tutkimusta. Kirjallisuutta Hein, A. 1998: Kose suvemõis. Arhitektuuriajalooline ülevaade ja muinsuskaitselised eritingimused restaureerimiseks. 51 s. Tallinn. Käsikirjoitus Tallinnan Kulttuuriarvojen viraston arkistossa. Lindmaa, S. 2002: Cederhelmi suvemõis. Arhitektuuriajaloolised eritingimused. 21 s. Tallinn, Tallinnan Kulttuuriarvojen Viraston arkisto Sander, H. 2000: Ülevaade Eduard Viiroki mõningatest töödest. s. 1 69. Eesti dendrofloora uuringud V. Tallinn. Sander, H., Läänelaid, A. 2006: Lehiseüllatus Eestist. Eesti Loodus 57(10): 14 18. Uusikivi, T. 2001: Suomessa viljellyt lehtikuuset (Larix) ja niiden taksonomia. Sorbifolia 32(4): 147 170. Краутведель, 1835: Сведения о владельческих лесах в Эстляндской Губерний. Лесной журналь 12: 374 407.