EUROOPAN KOMISSIO Bryssel, 06.07.2010 K(2010)4502 lopullinen Asia: Valtiontuki N 152/2010 Suomi Työntekijöiden lisäeläkeoikeuksiin liittyvien kustannusten korvaaminen Arctia Shipping Oy:lle Arvoisa ulkoministeri, 1. MENETTELY 1. Suomen viranomaiset ilmoittivat 22. huhtikuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteestä, jonka tarkoitus on säilyttää aiemmin Finstashipin ja tammikuun 1. päivästä 2010 Arctia Shipping Oy:n, jäljempänä myös Arctia, palveluksessa olleiden henkilöiden lisäeläkeoikeudet. Komissio kirjasi ilmoituksen viitteellä N152/2010. 2. EHDOTETUN TOIMENPITEEN KUVAUS 2.1. Tuensaaja 2. Valtion omistama osakeyhtiö Arctia Shipping perustettiin joulukuussa 2009, ja se aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2010. Yritys perustettiin Suomen valtion päätettyä yhtiöittää valtion liikelaitoksena 1 toimineen varustamoyhtiö Finstashipin. Päätöksellä pyrittiin varmistamaan, että yrityksestä tulee erillinen oikeushenkilö. Aiemmin sitä ei ollut oikeushenkilönä erotettu valtiosta. 3. Ennen kuin Finstashipistä tuli valtion liikelaitos 1. tammikuuta 2004, sen toiminta oli osa Merenkulkulaitosta, joka puolestaan kuului Suomen valtionhallintoon. 4. Arctia Shipping Oy toimii seuraavilla markkinoilla, jotka kaikki ovat avoimia kilpailulle: 1 Suomen hallinto-oikeuden mukaan valtion liikelaitos on liiketoimintaa harjoittava valtion laitos. Valtion liikelaitosten toiminnan perusteista säädetään valtion liikelaitoksista 20. joulukuuta 2002 annetussa laissa (1185/2002). Valtion liikelaitoksen asema on hallinnollisen viraston ja valtionyhtiön välimuoto. Ulkoministeri Alexander STUBB Merikasarmi PL 176, FIN - 00161 Helsinki Commission européenne, B-1049 Bruxelles/Europese Commissie, B-1049 Brussel Belgium Telephone: 00-32 (0) 2 299.11.11.
Jäänmurto- ja öljyntorjuntapalvelut (tarjouskilpailujen perusteella). Yrityksellä on noin 40 50 prosentin markkinaosuus Itämeren toiminnoissa ja 85 90 prosentin osuus toiminnoissa Suomenlahdella. Offshore-palvelut globaaleilla markkinoilla, pääasiassa öljy- ja kaasukenttien tekniseen toimintaan liittyvät tuki- ja toimituspalvelut (nämä markkinat on kokonaan vapautettu, ja niillä on kansainvälistä kilpailua). Yrityksen osuus kokonaismarkkinoista on noin 0,5 1 prosenttia. Matkustajien ja ajoneuvojen lauttaliikenne Suomenlahden saaristossa (nämä palvelut perustuvat pääasiassa tarjouskilpailuihin). Yrityksen markkinaosuus on tässä liiketoiminnassa noin 25 30 prosenttia. 5. Yritykseen sovelletaan samoja verosäännöksiä kuin sen yksityisen sektorin kilpailijoihin. Arctia Shipping Oy maksaa muun muassa samat eläkemaksut kuin yksityisen sektorin yritykset. Arctian työntekijöillä on samat eläke-etuudet kuin yksityisen sektorin yritysten työntekijöillä. 6. Arctian vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 40 miljoonaa euroa. Sen edeltäjän Finstashipin vuoden 2009 liikevaihto oli 48,3 miljoonaa euroa. 2.2. Aiemmin Merenkulkulaitoksen palveluksessa olleiden Arctia Shipping Oy:n työntekijöiden lisäeläkeoikeudet 7. Arctian 400 työntekijästä 47 prosenttia kuului aiemmin valtion työntekijöiden eläkejärjestelmään, josta säädetään valtion eläkelaissa. 8. Valtion eläkelain säännösten mukaan kaikille valtion palveluksessa olleille kertyi lisäeläkettä 0,2 prosenttia vuosipalkasta joulukuun 31. päivään 1994 saakka. 2 9. Kyseisten lisäeläkeoikeuksien kertymisen aikana Merenkulkulaitoksen toiminta rahoitettiin suoraan verovaroista, eikä se ollut avointa kilpailulle. 10. Merenkulkulaitos maksoi valtion eläkelain mukaisesti kaikki työntekijöidensä eläkeoikeuksiin perustuvat maksut, jotka liittyivät perus- ja lisäeläkkeisiin. Valtion eläkejärjestelmä on rahastoimaton etuuspohjainen jakojärjestelmä. Merenkulkulaitoksen vastuu työntekijöidensä perus- ja lisäeläkkeistä oli tiukasti rajattu eläkemaksuihin, jotka se maksoi kattaakseen täysimääräisesti eläkkeisiin liittyvät velvoitteet. Tämän vuoksi Merenkulkulaitoksen seuraaja Finstaship ei ollut vastuussa työntekijöidensä ennen vuotta 1995 saamista lisäeläkeoikeuksista. 11. Jos asianomaiset työntekijät olisivat jääneet eläkkeelle valtion palveluksesta, ennen vuotta 1995 kertyneet lisäeläkkeet olisi maksettu heille valtion eläkerahastosta. Joulukuun 31. päivän 2009 jälkeen työntekijät sen sijaan jäävät eläkkeelle osakeyhtiön palveluksesta. Valtion eläkerahaston sääntöjen mukaan kyseisten työntekijöiden lisäeläkkeitä ei voida maksaa valtion varoista. 2 Vuoden 1992 jälkeen palkatut työntekijät pois luettuina. 2
2.3. Ehdotettu toimenpide Arctia Shipping Oy:n työntekijöiden lisäeläkeoikeuksien turvaamiseksi 12. Merenkulkulaitoksen palveluksessa olleet työntekijät, jotka siirtyvät Arctian työntekijöiksi, eivät voi saada lisäeläkettään valtion eläkerahastosta. Tästä huolimatta he voisivat nostaa lisäeläkkeistään kanteen valtiota vastaan: eläkeoikeudet ovat kertyneet tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti; Suomessa ei ole lainsäädäntöä, jonka nojalla lisäeläkevastuut siirtyisivät automaattisesti valtiolta uusille yrityksille, jotka perustetaan valtion liikelaitoksia yhtiöitettäessä. 13. Suomen valtio katsoi voivansa noudattaa aiemmin Merenkulkulaitoksen palveluksessa olleisiin Arctian työntekijöihin liittyviä velvoitteitaan helpoiten siten, että työntekijöiden ennen vuotta 1995 kertyneisiin lisäeläkeoikeuksiin liittyvät vastuut siirretään Arctialle, ja yritykselle osoitetaan vastuiden edellyttämät varat. Arctian on tarkoitus käyttää kyseiset varat vakuutussopimukseen, jolla lisäeläkeoikeudet katetaan. 2.4. Oikeusperusta 14. Toimenpiteen oikeusperusta on Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Varustamoliikelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi 3, jäljempänä hallituksen esitys, ja 13. marraskuuta 2009 annettu Laki Varustamoliikelaitoksen muuttamisesta osakeyhtiöksi 4. 2.5. Talousarvio ja sen rahoitus 15. Alkuperäisen arvion 5 mukaan lisäeläkeoikeudet kattava vakuutussopimus maksaisi 4,3 miljoonaa euroa. Vakuutuksen hinta aleni 3,2 miljoonaan euroon tarjouskilpailun jälkeen. 6 16. Hallituksen esityksen mukaisesti valtio rahoittaa toimenpiteen kuittaamalla osan aiemmasta velasta maksetuksi. 17. Kun Finstaship perustettiin vuonna 2004 yhtiöittämällä Merenkulkulaitoksen toimintoja, valtio antoi Finstashipille markkinaehtoisen lainan 7, jolla varmistettiin, että yrityksen omavaraisuusaste on taloudellisesti vakaalla tasolla 8. Vuoden 2008 lopussa lainaa oli jäljellä 64,5 miljoonaa euroa. Valtio rahoittaa lisäeläkevastuun kuittaamalla osan kyseisestä lainasta maksetuksi. 3 http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090143 4 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090876 5 Tämän arvion laati virallinen vakuutusmatemaatikko alan yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti. 6 Kuudesta tarjouskilpailuun osallistuneesta henkivakuutusyhtiöstä kolme hyväksyttiin viimeiseen tarjousvaiheeseen. 7 Lainan vuosikorko on 5 prosenttia, mikä ylittää komission asettaman, kyseisenä ajankohtana voimassa olleen viitekoron (4,43 prosenttia). 8 Omavaraisuusaste pyrittiin saamaan suunnilleen samalle tasolle kuin kilpailijoilla ja muilla vertailukelpoisilla yrityksillä. 3
3. ANALYYSI TUEN SOVELTUVUUDESTA YHTEISMARKKINOILLE 3.1. Tuen olemassaolo 18. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Arvioidakseen, onko jokin toimenpide SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission on tutkittava, toteuttaako valtio toimenpiteen valtion varoista, tuottaako toimenpide etua tietyille yrityksille tai toimialoille, vääristääkö toimenpide kilpailua ja vaikuttaako se jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. 19. Edun tuottamisen osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että valtiontukena pidetään toimenpiteitä, jotka vapauttavat yrityksen sellaisista kustannuksista, jotka tavanomaisesti kuuluvat sen vastattaviksi. 9 Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt, että tämä koskee erityisesti työntekijöille maksettavia korvauksia. 10 20. Komissio katsoo toimenpiteen tuottavan yritykselle etua. Päinvastaisessa tilanteessa yksityinen yritys palkkaisi entisiä valtion virkamiehiä. Yksityinen yritys joutuisi väistämättä maksamaan jonkinlaista palkanlisää korvatakseen valtion palveluksesta lähtevien menettämät edut. Tämän vuoksi yritykselle annettavaa rahoitusta, jolla korvataan yritykselle aiheutuvia kustannuksia, on pidettävä etuna. 21. Kyseessä on valikoiva etu, koska se kohdistuu yhteen yritykseen. 22. Valtio toteuttaa toimenpiteen valtion varoista: Suomen hallitus päätti kuitata maksetuksi 3,2 miljoonaa euroa lainasta, joka yrityksellä on valtiolta. 23. Kuten edellä todetaan, Arctia kilpailee muissa jäsenvaltioissa toimivien ja muiden ulkomaisten yritysten kanssa, minkä vuoksi Arctiaa hyödyttävät toimenpiteet voivat vääristää kilpailua ja EU:n sisäistä kauppaa. 24. Tämän perusteella toimenpiteen katsotaan olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. 3.2. Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille 25. Siltä osin kuin arvioitava toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sen soveltuvuus sisämarkkinoille on arvioitava sopimuksessa määrättyjen poikkeuksien perusteella. 26. Komissio pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa asianmukaisimpana oikeusperustana. Kyseisen kohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. 27. Toimenpiteen luonne ja vaikutukset huomioon ottaen komissio katsoo, että tuen soveltuvuutta arvioitaessa pitää tutkia, onko Arctialla ja sen nykyisillä, 9 Asia C-387/92, Banco Exterior, Kok. 1994, s. I-877, 13 kohta; asia C-241/94, Ranska v. komissio, Kok. 1996, s. I-4551, 20 kohta. 10 Asia C-5/01, Belgia v. komissio, Kok. 2002, s. I-1191, 39 kohta. 4
potentiaalisilla ja tulevilla kilpailijoilla tasapuoliset toimintaolosuhteet eläkekustannusten osalta. 28. On huomattava, että ennen joulukuun 31. päivää 1994 kertyneistä lisäeläkeoikeuksista aiheutuvat kustannukset liittyvät vastuisiin, jotka ovat syntyneet nykypäivään verrattuna varsin erilaisessa tilanteessa. Edellinen työnantaja pystyi vaikeuksitta tarjoamaan lisäeläke-etuuksia. Merenkulkulaitos ei tarjonnut palveluja korvausta vastaan, vaan sen toiminta rahoitettiin suoraan valtion varoista. 29. Nykyään kyseisten eläke-etuuksien rahoittaminen sen sijaan on selvä rasite Arctialle, jonka on kilpailtava avoimilla markkinoilla. 3.2.1. Tuen myönteiset vaikutukset 30. Arvioitavana olevan tuen päätarkoitus on mukauttaa Arctian eläkekustannukset samalla tasolle kuin se kilpailijoilla, jotta yritystä haittaava kilpailun vääristyminen voidaan poistaa. 31. Komissio katsoo myös, että toimenpide on asianmukainen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tätä asiaa ei olisi voitu tehokkaammin ratkaista muilla järjestelyillä. On selvää, että esimerkiksi sopimusten suora tarjoaminen Arctialle sen tarjoamien yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen alalla ei olisi yhtä läpinäkyvä vaihtoehto, eikä se edistäisi kilpailua asianomaisilla markkinoilla. Asianmukaisin ratkaisu näyttää olevan tarjouskilpailujen käyttö yhdistettynä tapauskohtaiseen toimenpiteeseen, jolla nimenomaisesti ratkaistaan ennen markkinoiden vapauttamista syntyneisiin lisäeläkekustannuksiin liittyvä rahoitusongelma. 32. Tuen oikeasuhteisuuden osalta komissio toteaa, että tuki on rajoitettu tarvittavaan vähimmäismäärään. Yritys vapautetaan ainoastaan kustannuksista, jotka liittyvät työntekijöille aiemmin kertyneisiin lisäeläkeoikeuksiin. Arctia Shipping Oy:n perustamisen jälkeen yritys on maksanut samat eläkemaksut kuin muut yksityisoikeudelliset yhtiöt. 33. Yritykselle osoitettu rahoitus ei ylitä sille aiheutuneita lisäkustannuksia. Rahoituksen määrä rajataan tiukasti lisäeläkeoikeuksien kattamiseksi tehtävästä vakuutussopimuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Kyseisestä sopimuksesta järjestettiin tarjouskilpailu, jotta kustannukset saatiin minimoitua. 3.2.2. Tuen kielteiset vaikutukset 34. Staattisen analyysin perusteella komissio katsoo, että markkinoilla, joilla Arctia toimii, kilpailu ei vääristy välittömästi juuri ollenkaan arvioitavana olevan toimenpiteen vuoksi. Ehdotettu toimenpide liittyy selvästi toimiin, jotka toteutettiin ennen markkinoiden vapauttamista. 35. Asian arviointiin paremmin sopivan dynaamisen analyysin perusteella komissio katsoo, että tukitoimenpide voi teoriassa auttaa Arctiaa ylläpitämään määräävää markkina-asemaa Suomen jäänmurtomarkkinoilla, mutta tämä riski on kuitenkin vähäinen. Tämä johtuu siitä, että toimenpiteellä pelkästään alennetaan Arctian eläkekustannukset samalle tasolle kuin sen kilpailijoilla. 5
3.2.3. Yleisarvio soveltuvuudesta sisämarkkinoille 36. Edellä esitetyn mukaisesti tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUTsopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, koska tuki edistää kyseisen toiminnan kehitystä eikä muuta kaupankäynnin edellytyksiä EU:n edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tämä lähestymistapa vastaa päätöksiä, jotka komissio on aiemmin tehnyt eläkevastuista. 11 4. PÄÄTÖS Euroopan komissio on tämän vuoksi päättänyt, ettei se vastusta kyseessä olevaa toimenpidettä, koska tuki soveltuu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Jos tämä kirje sisältää luottamuksellisia tietoja, joita ei saa julkistaa, tästä on ilmoitettava komissiolle viidentoista työpäivän kuluessa kirjeen vastaanottamisesta. Jos komissio ei saa perusteltua pyyntöä määräajassa, se katsoo, että hyväksytte kirjeen julkistamisen kokonaisuudessaan kolmansille ja sen julkaisemisen todistusvoimaisella kielellä internetosoitteessa : http://ec.europa.eu/community_law/state_aids/state_aids_texts_fi.htm. Pyyntö on lähetettävä kirjattuna kirjeenä tai faksilla seuraavaan osoitteeseen: European Commission Directorate-General for Competition State Aid Registry B-1049 Brussels Faksi (32-2) 296 12 42 Stateaidgreffe@ec.europa.eu Kunnioittavasti Komission puolesta Joaquín ALMUNIA Komission varapuheenjohtaja 11 Ks. esimerkiksi päätökset seuraavissa asioissa: EDF (C25/2003), La Poste (C43/2006) ja RATP (C42/07). 6