Fysioterapian rooli kaatumisten ehkäisyssä Jenni Heini-Lehtinen, fysioterapeutti Yamk Fysioterapian ja toimintaterapian toimintayksikkö
Kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyn fysioterapiasuositus Kaatumisen vaarassa olevien henkilöiden tunnistaminen ja ehkäisytoimien suunnittelu sekä toteutus ovat moniammatillista yhteistyötä. Kaatumisia ja kaatumisvammoja voidaan ehkäistä sekä moni- että yksiosaisilla ohjelmilla. Fysioterapeutin ammattitaitoa tarvitaan kaatumisten ehkäisytoiminnassa erityisesti liikkumis- ja toimintakyvyn arvioinnissa, ylläpitämisessä ja parantamisessa. Fysioterapeutilla on lisäksi keskeinen rooli liikuntaharjoittelun suunnittelussa, soveltamisessa, toteutuksessa tai toteutuksen koordinoinnissa, arvioinnissa ja seurannassa. Kotona asuvien iäkkäiden kaatumisten ja kaatumisvammojen ehkäisyssä olennaista on monipuolinen liikuntaharjoittelu. Harjoittelun osana pitää aina olla tasapainoa parantavia ja lihasvoimaa lisääviä harjoitteita. Yksilöllisesti suunnitellut ja toteutetut asumisen ja elinympäristön muutostyöt ovat tärkeä osa kaatumisten ehkäisyä korkeassa kaatumisvaarassa olevilla iäkkäillä. Pitkäaikais- tai sairaalahoidossa olevien iäkkäiden kaatumisia voidaan parhaiten ehkäistä yksilöllisiin vaaratekijöihin kohdennetuilla, useampia ehkäisytoimia ja liikuntaharjoittelua sisältävällä ohjelmalla. Tutkimusnäyttö neurologisten potilaiden ja muistisairaiden iäkkäiden kaatumisten ehkäisystä on toistaiseksi puutteellista. 2
Tasapainoharjoittelu Tasapainon testaus pohjana harjoitteiden laatimiselle Riittävän vaativa taso ja nousujohteisuus Monipuolisesti tasapainoa kehittäviä harjoitteita: - paikallaan/liikkeessä - askellusharjoittelu - eri liikenopeuksilla - erilaiset alustat - eri tukipinnoilla - seisoma-asennon ylläpito ulkoisia voimia vasten - pään liikkeet mukana - multitasking- harjoiteet 3
Voimaharjoittelu Ikäihmisille suositellaan erityisesti alaraajojen lihasmassaa ja nopeusvoimaa lisäävää harjoittelua. Riittävät painot Sopiva harjoitusvastus on 60 80 % (max10 toistoa, 2 sarjaa)maksimivoimasta. Nopeusvoimaa lisäävissä harjoitteissa tulee vastuksen olla pienempi eli noin 30 60 % maksivoimasta Yhdistetyllä voima- ja tasapainoharjoittelulla edistetään liikkumiskykyä tuloksekkaasti. Voima- ja tasapainoharjoittelun tulee olla tavoitteellista ja nousujohteista. Voimaharjoittelu kaksi kertaa viikossa 2 3 kuukauden ajan tuottaa tuloksia (2viikon totuttelujakso mahdollinen esim. max 15 kerran toistoilla). 4
Tasapainon ja voiman harjoittelu ryhmässä Tehokkuus Molempien harjoittaminen samalla kertaa Harjoitteluvälineet tehokkaassa käytössä Taloudellisuus Vertaistuki / sosiaalinen toimintakyky Kannustus/ leikkimielinen kilpailu Motivaatio Mieliala paranee Kaatumisen pelko vähenee Ongelmana usein ryhmiin kulkeminen Joissain kunnissa ratkaistu esim. yhteisillä kuljetuksilla harjoituspaikalle Jo kotoa pois lähteminen askel parempaa liikkumista ja uskallusta kohti 5
Apuvälineet ja omassa toimintaympäristössä liikkuminen Oikea apuväline oikeaan paikkaan (ammattilaisen arvio!) - esim. akuutin tarpeen jälkeen uudelleen arviointi Käytön opettaminen Raskaampi apuväline voi mahdollistaa esim. ulkoilun, kaupassa käynnin, mutta ei ole tarpeen lyhyemmillä matkoilla Kotona liikkumisen selvittäminen: portaat, kynnykset, matot, valaistus, öiset wckäynnit, ulos asunnosta ja sen lähiympäristössä liikkuminen sekä autoon linjaautoon nouseminen jne. Jalkineiden sopivuus ja talvella ulkona liukuesteiden kenkiin 6
Miten järjestää harjoittelu? Perusterveydenhoidolla päävastuu järjestämisestä Erikoissairaanhoidossa tulisi tunnistaa ja pystyä ohjaamaan (esim. kaatuneet) potilaat matalalla kynnyksellä eteenpäin Ongelmana mm. yhtenäisten käytänteiden puute hoitoajat akuuttisairaalassa lyhyet fysioterapeutti ei välttämättä tapaa potilasta ennen kotiutumista miten kotona vähän/huonosti liikkuvat/kaatuilevat saadaan harjoittelun piiriin? 7
Sairaalasta kotiutuva hyötyy fysioterapeutin kotikäynneistä 58 turkulaisen lonkkamurtumapotilaan aineistossa kuntoutusosastolta kotiutuneista tutkittavista jatkofysioterapiaa sai 61 %. Yleisin fysioterapianmuoto olivat kotikäynnit, joiden määrä oli keskimäärin 3 kertaa. Vähäinenkin määrä fysioterapiaa näytti vaikuttaneen positiivisesti toimintakykytestien tuloksiin ja liikkumiskykyyn. Ilman jatkofysioterapiaa näytti jääneen herkimmin parempikuntoiset eli muita aikaisemmin sairaalasta kotiutuneet ja ennen murtumaa apuvälineittä liikkuneet tutkittavat. Tämän ryhmän potilaat jäivät seurannassa alkutilannetta huonompaan kuntoon herkimmin. Kotikäynneillä ohjattiin ja rohkaistiin potilasta liikkumiseen kotioloissa ja erityisesti ulkona sekä ohjattiin usein myös omaista tukemaan potilaan omatoimisuutta. Lisäksi asunnon esteettömyyttä (matot, kynnykset jne.), tarvittavia apuvälineitä ja esim. riittävää valaistusta tarkasteltiin yhdessä potilaan kanssa. 8
Kiitos!