1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely

Samankaltaiset tiedostot
Paimion Karhunojan vedenlaatututkimukset vuonna 2015

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY

Kosteikkojen jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta, tuloksia kosteikkojen toimivuudesta Marjo Tarvainen, asiantuntija, FT Pyhäjärvi-instituutti

Luotettavat tulokset vesistöjen kuormituksen vähentämisessä ja seurannassa

Ravinnehuuhtoumien mittaaminen. Kirsti Lahti ja Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Metsätalouden kosteikot -seurantatietoja Kyyjärven ja Kaihlalammen kosteikoista

Littoistenjärven ojavesien näytteenotto ja virtaamamittaus -tulokset toteutetusta tutkimuskerrasta

Veikö syksyn sateet ravinteet mennessään?

peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma

Saarijärven reitin järvien sinileväkartoitus. Iso Suojärvi Pyhäjärvi Kyyjärvi

Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa

Rantamo-Seittelin kosteikon vedenlaadun seuranta

Käyttökemuksia automaattisista vedenlaatumittareista VARELYssä

Vedenlaadun seuranta työkaluna ravinnevalumien ehkäisemisessä

KUORMITUSLASKENNAN TULOKSET

LITTOISTENJÄRVEN POHJOISPUOLISELTA JÄRVELÄN KOSTEIKOLTA LÄH- TEVÄN VEDEN SEKÄ LITTOISTENJÄRVEEN LASKEVIEN KAHDEN OJAN VE- DENLAATUTUTKIMUS 11.6.

Lasse Häkkinen KOSTEIKKOJEN VAIKUTUS MAATALOUDEN RAVINNEPÄÄSTÖIHIN

Säkylän Pyhäjärven kosteikkotyön tuloksia - esimerkkejä

Jatkuvatoiminen ravinnekuormituksen seurantaverkosto Kirmanjärven valumaalueella

Veden laadun seuranta TASO-hankkeessa

VEDEN LAADUN HAVAINNOT: Sääksjärvi syv va123 (vuodet ), Piilijoki suu (vuodet ), Kauv Kyttälä-Kauv mts (vuodet )

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Eräiden Vantaan purojen tila vedenlaadun perusteella

Paimionjoen vedenlaadun melontatutkimus toukokuussa 2016 JULKAISU

Käytännön kokemuksia jatkuvatoimiseen mittaukseen liittyvistä epävarmuustekijöistä

Ravinnehuuhtoumien muodostuminen peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valumaalueelta

Turvetuotannon vesistökuormitus

Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Esityksen sisältö. Automaattinen veden laadun seuranta ja sen tuomat hyödyt

Hulevesien määrän ja laadun vaihtelu Lahden kaupungin keskusta- ja pientaloalueilla

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus

Kokemuksia automaattisesta vedenlaadun mittauksesta metsätaloudessa. Samuli Joensuu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Miten maatalouden vesiensuojelutoimien tehoa voidaan mitata? Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU

Kokemuksia jatkuvatoimista mittauksista turvetuotantoalueilla Jaakko Soikkeli

Käyttökokemuksia vedenlaatumittareista ja aineistojen käsittelystä

Ähtärinjärven tilasta ja esisuunnittelu kuormituksen vähentämiseksi. Ähtäri Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho Oy

LITTOISTENJÄRVI KHA liite 153/2017 Katsaus järven tilaan Kesä 2017

TASO-hankkeen esittely

VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA Raportti nro

Helsingin Longinojan veden laatu ja veden laadun alueellinen vaihtelu

Littoistenjärven oja- ja hulevesien näytteenotto ja virtaamamittaus -tulokset toteutetulta havaintokierrokselta

Hiidenveden vedenlaatu

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HUHTIKUUSSA Väliraportti nro

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

Automaattimittarit valuma-alueella tehtävien kunnostustoimien vaikutusten seurannassa

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016

Littoistenjärven oja- ja hulevesien näytteenotto ja virtaamamittaus -tulokset toteutetulta näytekierrokselta

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HELMIKUUSSA Väliraportti nro

Pieksäjärven ainetasetutkimus vuosina

Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke

Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon tuloksia

Havaintoja maatalousvaltaisten valuma-alueiden veden laadusta. - automaattiseurannan tuloksia

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

Eurajoen vedenlaadun melontatutkimus elokuussa 2016

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS

Jatkuvatoiminen vedenlaadunmittaus tiedonlähteenä. Pasi Valkama

Ravinteiden reitti pellolta vesistöön - tuloksia peltovaltaisten valuma-alueiden automaattimittauksista

TASO-mittausasemien kalibrointi

Vihdin pintavesiseurantaohjelma vuosille

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV

Rantamo-Seittelin kosteikkoalueen vaikutusten tarkkailu

Jatkuvatoiminen kuormitusseuranta Vesijärven valuma-alueella

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

Kokeet happamuuden hoidossa Putkipadot. Hannu Marttila Happamuus ja sen torjuntamalleja Sanginjoella SaKu-hankkeen loppuseminaari

Metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkko -mihin sitä tarvitaan? Tuija Mattsson / SYKE Metsätalouden vesiensuojelupäivät

Liika vesi pois pellolta - huuhtotuvatko ravinteet samalla pois?

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutukset vesistöissä

Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusten mittaaminen vesistössä. Pasi Valkama Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

KERTARAPORTTI

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.

Tammelan Jäni- ja Heinijärven vedenlaatuselvitys v. 2017

Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto

Mittariaineistojen soveltaminen ja hyödyt esimerkkinä kosteikkojen seuranta

Asuinalueen rakentamisen vaikutukset veden laatuun, virtaamaan ja ainekuormitukseen - Esimerkkinä Espoon Suurpelto

KERTARAPORTTI Oravin vesiosuuskunta C 4484 Tapio Rautiainen Tappuvirrantie Oravi

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

KaliVesi hankkeen keskustelutilaisuus. KE klo 18 alkaen

Valuma-alueen merkitys vesiensuojelussa

Kiintoainemenetelmien käyttö turvemaiden alapuolella. Hannu Marttila

KERTARAPORTTI

KERTARAPORTTI

Gallträsk-järven kunnostus imuruoppaamalla Projektiesittely Kaupunginvaltuusto Kaupunginvaltuusto Stadsfullmäktige

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU

Projektet Raseborgs å Raaseporinjoki-hanke

Kriittiset vaiheet mittausten laadunvarmistuksessa

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

Viemäröinti ja puhdistamo

LIITE 9. Selvitykset Ruonanjoen vedenlaadusta. Kartta vedenlaadun seurantapisteistä. Koosteet seurantatuloksista

MÄDÄTYSJÄÄNNÖKSEN LABORATORIOTASON VALUMAVESIKOKEET

Kuinka turvetuotannolla vähennetään vesistökuormitusta

Jäälinjärvi-seminaari klo 9.00

Transkriptio:

JOKIohjelman raportti Ojavesiseuranta vuonna 218

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely Ojavesiseuranta aloitettiin JOKIohjelman toiminta-alueella 17.4.218 ja viimeinen näytteenottopäivä oli 5.11.218. Seurantaa kohdennettiin kuormittavimpiin ojiin, joista otettiin vesinäytteitä noin kahden viikon välein. Muista seurannassa mukana olevista ojista otettiin vesinäytteitä noin kerran kuussa. Virtaavan veden vähyyden vuoksi kaikista seurantakohteista ei saatu otettua näytettä kaikkina näytteenottokertoina. Ojavesiseurantaan kuului 28 kohdetta, joista yhdeksän sijaitsee Köyliönjoen osavaluma-alueella (kuva 1). Vesinäytteistä analysoitiin sameus, kiintoaine, johtokyky, ph, kokonaistyppi, nitriittityppi, nitraattityppi, ammoniumtyppi, kokonaisfosfori ja liukoinen fosfori. Analyysit tehtiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n (LSVSY) laboratoriossa Turussa. Kuva 1. Ojavesiseurannassa vuonna 218 mukana olleet kohteet. Vesinäytetuloksista laskettiin kiintoaineen, kokonaistypen, kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuuksille vuosikeskiarvo. Kuormituksen laskemiseksi haettiin Vesistömallijärjestelmästä (VEMALA) kullekin jako3-vaiheen valuma-alueelle simuloitu päiväkohtainen valuntatieto.

Valuntatietojen ja kunkin ojavesiseurantakohteen valuma-alueen pinta-alatietojen avulla laskettiin kullekin seurantakohteelle päiväkohtainen virtaama, joista laskettiin vielä vuosikeskiarvo. Virtaamaja pitoisuustietojen avulla laskettiin kokonaiskuormitukset (kg/vuosi) kullekin seurantakohteelle. Kokonaiskuormituksesta laskettiin vielä kuormitus pinta-alaa kohden (kg/vuosi/km 2 ). Vesistömallijärjestelmän simuloidut valuntatiedot tarkentuvat koko ajan myös takautuvasti, joten samalla päivitettiin vuoden 217 kuormituslaskelmat tarkentuneilla valuntatiedoilla. Retkiojalle laitettiin 3.5.218 jatkuvatoiminen vedenlaatumittari (YSI EXO2), joka mittasi mm. sameutta, ph:ta, lämpötilaa ja johtokykyä 15 min välein. Mittari huollettiin ja datat ladattiin koneelle aina vesinäytteenoton yhteydessä noin kahden viikon välein. Mittari poistettiin maastosta 26.11.218. Mittaustuloksista poistettiin epäluotettavat eli poikkeavat arvot, minkä jälkeen laskettiin eri muuttujille vuorokausikeskiarvot. 2. Tulokset Kokonaismäärissä eniten kiintoainetta ja fosforia kuljetti Eurajoen sivu-uomien seurantakohteista Vähäjoki ja typpeä Kauruunoja (taulukko 1). Köyliönjoen valuma-alueella suurin kuormittaja kiintoaineen, typen ja fosforin kokonaismäärissä oli Ketelinoja (taulukko 2). Taulukko 1. Ojavesiseurannassa olleiden Eurajoen kohteiden valuma-alueiden pinta-alat (km 2 ), kokonaiskuormitukset (kg/vuosi) ja analysoitujen näytteiden lukumäärät (N) vuonna 218. Pinta-ala Kiintoaine Kok.N Kok. P PO4-P N km 2 kg/vuosi kg/vuosi kg/vuosi kg/vuosi Auvinoja 9,32 2 266 2 235 1 7,2 3 Panninperänoja 2,32 6 611 399 2 1,4 3 Juvajoki 86,2 181 113 18 489 558 36, 1 Anssemenoja 14,66 3 13 7 195 79 6,5 1 Vähäjoki 26,45 168 134 7 715 394 5,6 1 Kyläjärvenoja 11,72 31 699 4 779 57 3,6 3 Kuohanoja 13,15 32 952 4 52 64 3,2 9 Kauruunoja 22,57 11 895 22 915 187 9, 1 Retkioja 2,62 5 331 7 433 35 3,1 12 Kahalanoja 17,37 44 15 13 22 72 4,3 3 Raakkuunoja 26,63 83 692 15 65 28 28,8 1 Koskelanoja 6,18 29 387 2 677 9 4,3 8 Ilmoituksenoja 6,44 25 534 3 951 45 1,8 3 Kaulionoja 1,45 1 234 54 3,7 9 Kyläniitunoja 2,57 7 573 1 255 44 9,8 6 Niittumaanoja 2,62 11 195 1 724 8 27,1 6 Järvioja (Euraniittu) 21,9 11 597 9 494 15 12,1 1 Ruonoja 26,84 13 93 16 65 432 73, 8 Ahmasoja 43,77 214 668 17 497 764 19,7 9

Taulukko 2. Ojavesiseurannassa olleiden Köyliönjoen kohteiden valuma-alueiden pinta-alat (km 2 ), kokonaiskuormitukset (kg/vuosi) ja näytteiden lukumäärät (N) vuonna 218. Pinta-ala Kiintoaine Kok.N Kok. P PO4-P N km 2 kg/vuosi kg/vuosi kg/vuosi kg/vuosi Ketelinoja 27,33 89 352 18 482 1 248 57 1 Sirttalanoja 8,52 32 776 5 466 616 324 9 Kissanoja 6,81 69 128 4 776 275 92 1 Mustaoja 2,53 76 74 4 677 229 51 3 Ilmiinoja 12,7 55 547 4 761 46 23 9 Ernastenoja 11, 18 28 3 631 74 9 9 Kuljunoja 14,64 27 362 3 28 167 27 11 Erkkilänoja 15,42 83 44 7 335 217 24 9 Järvioja (Hiukko) 4,23 12 921 2 142 47 1 2 Pinta-alaa kohden tarkasteltuna Eurajoen ojavesiseurannassa mukana olleista sivu-uomista suurin kuormittaja kiintoaineen osalta oli Vähäjoki, jonka vuosikuormitus oli yli 6 kg/km² (kuvat 2 ja 3). Köyliönjoen sivu-uomista suurin kuormittaja kiintoaineen osalta oli Kissanoja, jonka vuosikuormitus oli noin 1 kg/km 2, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 217. Kokonaistypen osalta suurin kuormittaja oli Retkioja 2 8 kg/km 2 vuosikuormituksellaan (kuvat 4 ja 5). Seuraavaksi eniten typpeä kuljetti Kauruunoja (1 kg/km 2 ). Köyliönjoen varrella suurimpia typpikuormittajia olivat Kissanoja (7 kg/km 2 ), Ketelinoja (67 kg/km 2 ) ja Sirttalanoja (65 kg/km 2 ). Kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin osalta suurimmat kuormittajat sijaitsevat Köyliönjoen varrella (kuvat 6, 7 ja 8). Sirttalanojan kokonaisfosforin vuosikuormitus oli noin 7 kg/km 2, josta hieman yli puolet oli liukoista fosforia. Ketelinojan, Kissanojan ja Ilmiinojan kokonaisfosforin vuosikuormitus oli noin 4 kg/km 2, josta liukoista fosforia oli vajaa puolet. Eurajoen varrella suuri fosforikuormittaja oli Niittumaanoja 3 kg/km 2 vuosikuormituksellaan. Tästä liukoista fosforia oli vajaa puolet. Seuraavaksi eniten fosforia Eurajoen varrella pinta-alaa kohden kuljettivat Ahmasoja ja Kyläniitunoja (n. 17 kg/km 2 ), josta noin viidennes oli liukoista fosforia.

Auvinoja Panninperänoja Juvajoki Anssemenoja Vähäjoki Kyläjärvenoja Kuohanoja Kauruunoja Retkioja Kahalanoja Raakkuunoja Koskelanoja Ilmoituksenoja Kaulionoja Kyläniitunoja Niittumaanoja Järvioja (Euraniittu) Ruonoja Ahmasoja Ketelinoja Sirttalanoja Kissanoja Mustaoja Ilmiinoja Ernastenoja Kuljunoja Erkkilänoja Järvioja (Hiukko) Kiintoaine, kg/vuosi/km 2 217 218 12 1 8 6 4 2 Kuva 2. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kiintoainekuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuosina 217-218. Kuva 3. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kiintoainekuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuonna 218.

Auvinoja Panninperänoja Juvajoki Anssemenoja Vähäjoki Kyläjärvenoja Kuohanoja Kauruunoja Retkioja Kahalanoja Raakkuunoja Koskelanoja Ilmoituksenoja Kaulionoja Kyläniitunoja Niittumaanoja Järvioja (Euraniittu) Ruonoja Ahmasoja Ketelinoja Sirttalanoja Kissanoja Mustaoja Ilmiinoja Ernastenoja Kuljunoja Erkkilänoja Järvioja (Hiukko) Kokonaistyppi, kg/vuosi/km 2 217 218 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 Kuva 4. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kokonaistyppikuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuosina 217-218. Kuva 5. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kokonaistyppikuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuonna 218.

Auvinoja Panninperänoja Juvajoki Anssemenoja Vähäjoki Kyläjärvenoja Kuohanoja Kauruunoja Retkioja Kahalanoja Raakkuunoja Koskelanoja Ilmoituksenoja Kaulionoja Kyläniitunoja Niittumaanoja Järvioja (Euraniittu) Ruonoja Ahmasoja Ketelinoja Sirttalanoja Kissanoja Mustaoja Ilmiinoja Ernastenoja Kuljunoja Erkkilänoja Järvioja (Hiukko) Auvinoja Panninperänoja Juvajoki Anssemenoja Vähäjoki Kyläjärvenoja Kuohanoja Kauruunoja Retkioja Kahalanoja Raakkuunoja Koskelanoja Ilmoituksenoja Kaulionoja Kyläniitunoja Niittumaanoja Järvioja (Euraniittu) Ruonoja Ahmasoja Ketelinoja Sirttalanoja Kissanoja Mustaoja Ilmiinoja Ernastenoja Kuljunoja Erkkilänoja Järvioja (Hiukko) 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kokonaisfosfori, kg/vuosi/km 2 217 218 Kuva 6. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kokonaisfosforikuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuosina 217-218. PO4-P, kg/vuosi/km 2 217 218 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kuva 7. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien liukoisen fosforin kuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuosina 217-218.

Kuva 8. Ojavesiseurannassa mukana olleiden Eurajoen ja Köyliönjoen sivu-uomien kokonaisfosforikuormitus (kg/vuosi/km 2 ) vuonna 218. Seurantakohteista keskimäärin alhaisin ph (4,) oli Retkiojalla (kuva 9). Heinäkuussa Retkiojalla mitattiin ph-lukemaksi lähes 7. Keskimäärin alle viiden ph oli myös Kauruunojalla. Alle viiden lukemia mitattiin eri aikoina myös Anssemenojalla, Kyläjärvenojalla, Raakkuunojalla, Koskelanojalla, Kaulionojalla ja Euraniitun Järviojalla.

Auvinoja Panninperänoja Juvajoki Anssemenoja Vähäjoki Kyläjärvenoja Kuohanoja Kauruunoja Retkioja Kahalanoja Raakkuunoja Koskelanoja Ilmoituksenoja Kaulionoja Kyläniitunoja Niittumaanoja Järvioja (Euraniittu) Ruonoja Ahmasoja Ketelinoja Sirttalanoja Kissanoja Mustaoja Ilmiinoja Ernastenoja Kuljunoja Erkkilänoja Järvioja (Hiukko) ph 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 9. Vesinäytteistä analysoitujen ph-arvojen keskiarvo sekä vaihteluväli kussakin Eurajoen ja Köyliönjoen ojavesiseurantakohteessa vuonna 218. Retkiojan jatkuvatoimisen vedenlaatumittarin mittaamien arvojen mukaan sameus vaihteli etenkin kesällä ja alkusyksystä voimakkaasti (kuva 1). Retkiojan ph-arvo oli mittarin mittaamien arvojen mukaan keskimäärin 4,6 vaihdellen 3,3 ja 6,8 välillä (kuva 11). Mittausjakson alku- ja loppupuolella ph-arvo oli melko tasaisesti noin 4, mutta kesällä se saa myös korkeampia arvoja. Elokuun alussa sekä syyskuun 12. päivä ph-arvo laskee nopeasti yli kuudesta alle neljään. Mittausjaksossa on katkos 1.8.-3.8., kun mittarin patterien varaus pääsi loppumaan. Simuloitujen valuntatietojen mukaan syyskuun 11.-12. päivä alueella on satanut vettä, jolloin happamuutta on saattanut huuhtoutua sadevesien mukana maaperästä ojaan. Samaan aikaan myös jatkuvatoimisen mittarin mittaamissa sameusarvoissa on korkea piikki.

3.5.218 9.5.218 15.5.218 21.5.218 27.5.218 2.6.218 8.6.218 14.6.218 2.6.218 26.6.218 2.7.218 8.7.218 14.7.218 2.7.218 26.7.218 1.8.218 7.8.218 13.8.218 19.8.218 25.8.218 31.8.218 6.9.218 12.9.218 18.9.218 24.9.218 3.9.218 6.1.218 12.1.218 18.1.218 24.1.218 3.1.218 5.11.218 11.11.218 17.11.218 23.11.218 3.5.218 9.5.218 15.5.218 21.5.218 27.5.218 2.6.218 8.6.218 14.6.218 2.6.218 26.6.218 2.7.218 8.7.218 14.7.218 2.7.218 26.7.218 1.8.218 7.8.218 13.8.218 19.8.218 25.8.218 31.8.218 6.9.218 12.9.218 18.9.218 24.9.218 3.9.218 6.1.218 12.1.218 18.1.218 24.1.218 3.1.218 5.11.218 11.11.218 17.11.218 23.11.218 FNU Retkioja: sameus 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kuva 1. Retkiojan jatkuvatoimisen mittarin mittaama sameus vuorokausikeskiarvoina 3.5.-26.11.218. 8 7 6 5 4 3 2 1 Retkioja: ph Kuva 11. Retkiojan jatkuvatoimisen mittarin mittaama ph vuorokausikeskiarvoina 3.5.-26.11.218.

3. Johtopäätökset Ojavesien seurantaa ja vesiensuojelutoimenpiteitä pyritään kohdentamaan jatkossakin kuormittavimpiin ojiin. Ojavesiseurannan avulla saadaan selville mahdolliset muutokset ojavesien vedenlaadussa ja kuormituksissa. Seurannan tulokset otetaan huomioon käynnissä olevissa ja käynnistyvissä hankkeissa ja hankkeiden toimenpiteet pyritään kohdistamaan näiden ojien valumaalueille. Huomioitavaa on, että kesän kuivimpaan aikaan kaikista ojista ei saada vesinäytteitä, koska virtaamat ovat niin pienet. Alueella mitatut alhaiset ph-lukemat johtuvat mitä todennäköisimmin happamista sulfaattimaista. Kun veden happamuustaso laskee alle ph 5,5:een, useimpien kalojen lisääntyminen häiriintyy. Etenkin Retkiojalla tehdään vuonna 219 ojan happamuuden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.