EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 25.01.2005 KOM(2005)10 lopullinen VALKOINEN KIRJA rikostuomioita koskevasta tietojenvaihdosta ja tuomioiden vaikutuksesta Euroopan unionin alueella {SEC(2005)63} (komission esittämä) FI FI
VALKOINEN KIRJA rikostuomioita koskevasta tietojenvaihdosta ja tuomioiden vaikutuksesta Euroopan unionin alueella 1. JOHDANTO 1. Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen edellyttää, että tiedot jäsenvaltioiden alueella oleskeleville jäsenvaltioiden omille ja kolmansien maiden kansalaisille määrätyistä tuomioista ja oikeudenmenetyksistä kulkevat helposti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ja että tuomio voidaan panna täytäntöön sen antaneen jäsenvaltion ulkopuolella. 2. Tuomioita koskevaan tietojenvaihtoon ja tuomioiden täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia on esiintynyt useaan otteeseen Euroopan unionin toimien yhteydessä. Rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi laaditun toimenpideohjelman 1 toimenpiteissä 2, 3, 4, 14, 20, 22 ja 23 käsitellään näitä kysymyksiä. Maaliskuun 25. 26. päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi terrorismin torjuntaa koskeva julkilausuman, jonka mukaan rikostuomioita koskevan tietojenvaihdon parantaminen asetetaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto vahvisti tavoitteen 19. heinäkuuta 2004. Haagin ohjelmassa komissiota pyydettiin antamaan ehdotuksensa kansallisissa rekistereissä olevien tuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevien tietojen, erityisesti seksuaalirikosten tekijöitä koskevien tietojen, vaihdon tehostamisesta, jotta neuvosto voisi hyväksyä ehdotukset vuoden 2005 loppuun mennessä. Tämän valkoisen kirjan tavoitteena on vastata tuohon pyyntöön. 3. Tarkoituksena on laatia tilannekatsaus siitä, miten tuomioita ja oikeudenmenetyksiä koskevat tiedot kulkevat unionin alueella, ja laatia kunnianhimoinen toimintaohjelma, jonka tavoitteena on luoda rikostuomioita koskeva tietokonepohjainen tietojenvaihtojärjestelmä jäsenvaltioiden välille. Tavoitteena on myös pohtia sitä, millä tavoin jäsenvaltioissa otetaan huomioon muissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot. Lähivuosina tämä tavoite edellyttää paljon lisätyötä, ja tämä valkoinen kirja on vasta ensimmäinen pyrkimys selvittää rikostuomioiden vaikutuksia unionin alueella. 2. TILANNEKATSAUS 2.1. Kansallisten rikosrekisteröintijärjestelmien väliset suuret erot 4. Liitteenä olevissa taulukoissa esitetään kansalliset rikosrekisteröintijärjestelmät jäsenvaltioiden komission kyselyyn antamien vastausten perusteella. Niistä käyvät ilmi kansallisten rikosrekisteröintijärjestelmien väliset suuret erot (liite 1). 1 EYVL C 12, 15.1.2001, s. 10. FI 2 FI
5. Kansallisten rekistereiden keskittäminen ja niiden tietokonepohjaisuus: kansalliset rekisterit ovat keskitettyjä lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Tietojen rekisteröinnistä vastaava viranomainen vaihtelee (oikeusministeriö, sisäministeriö, poliisi). Suurin osa rekistereistä on tietokonepohjaisia tai niiden tietokoneistamista suunnitellaan. 6. Sisältö: kansallisiin rekistereihin viedyt tiedot eivät ole yhdenmukaisia. Joissakin rekistereissä on kaikki tuomiot ja jotkin rajoittuvat törkeisiin rikoksiin. Joihinkin kirjataan oikeushenkilöiden saamat tuomiot ja joihinkin ei. Jotkin rekisterit sisältävät vain lainvoimaiset päätökset (res judicata), toisiin on kirjattu ainakin alustavasti myös päätökset, joihin voidaan hakea muutosta. Joihinkin rekistereihin sisältyvät myös nostetut syytteet sekä tietyt, erityisesti syyntakeettomuuteen perustuvat, vapauttavat päätökset. Joissakin jäsenvaltioissa rekisteriin kirjataan vain rikostuomioistuinten antamat päätökset. Toisissa tapauksissa rikosrekisteriin on kirjattu myös hallintoviranomaisten tai kaupallista tuomiovaltaa käyttävien tahojen tekemät päätökset, joilla määrätään esimerkiksi kurinpitoseuraamuksista tai kielletään harjoittamasta tiettyä ammattia. Myös rangaistusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevat tiedot vaihtelevat. 7. Kansallisten rekistereiden käyttöoikeus: kansallisissa lainsäädännöissä ei säädetä yhdenmukaisesti siitä, millä viranomaisilla on oikeus käyttää rikosrekisteriä. Joissakin tapauksissa oikeus käyttää kaikkia rekisterissä olevia tietoja on varattu vain oikeus- ja poliisiviranomaisille. Käyttöoikeus voi olla suora tai epäsuora. Myös hallintoviranomaisilla, joille rekisterin tiedot ovat välttämättömiä työtehtävien hoidon kannalta, on oikeus käyttää rekisteriä. Niillä voi olla vapaa tai rajattu käyttöoikeus. Ulkopuoliset (ammattiyhdistykset, yksityiset työnantajat, yksityisetsivät jne.) voivat käyttää rikosrekisteriä vain hyvin harvoissa jäsenvaltioissa. Useimpien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan asianomaisilla henkilöillä on oikeus saada käyttöönsä heitä koskevat rikosrekisteritiedot. Kyseinen oikeus voi kuitenkin rajoittua vain suulliseen tietoon tai oikeuteen saada rekisteriote, joka ei sisällä kaikkia tietoja. 8. Rekisteriin sisältyvien tietojen poistamista koskeva määräaika vaihtelee suuresti. Joissakin jäsenvaltioissa ei ole järjestelmää tietojen poistamiseksi, toisissa tietojen poistaminen voi tapahtua automaattisesti tai pyynnöstä. 2.2. Rikostuomioita koskeva tietojenvaihto 9. Toisissa jäsenvaltioissa annettuja tuomioita koskevista tiedoista säädetään tällä hetkellä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa vuonna 1959 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 13 ja 22 artiklassa 2 (jäljempänä vuoden 1959 yleissopimus ), jota täydentää yleissopimukseen 17. maaliskuuta 1978 liitetyn lisäpöytäkirjan 4 artikla. 10. Näillä säännöksillä säädetään rikosrekisteriotteiden toimittamisen ehdoista yleissopimuksen osapuolten välillä ja velvoitetaan toimittamaan kerran vuodessa tiedot toisten osapuolten kansalaisille annetuista tuomioista. 2 Euroopan neuvosto, Euroopan sopimussarja nro 30. FI 3 FI
11. Tietojenvaihdon perusteena käytettävässä vuoden 1959 yleissopimuksessa määrätyt menettelyt ovat rajallisia. Erilaisista selvityksistä 3 ja komission käytössä olevista tiedoista käy ilmi, että tiedonkulussa esiintyy seuraavia ongelmia: Heikkouksia on kolme: vaikeus saada nopeasti selville jäsenvaltiot, joissa henkilö on jo tuomittu, vaikeus saada tietoja nopeasti ja yksinkertaisesti, vaikeus ymmärtää saatuja tietoja. 12. Vaikeus saada nopeasti selville jäsenvaltiot, joissa henkilö on jo tuomittu: käytännössä jäsenvaltion on vaikea saada täydellistä ja luotettavaa tietoa siitä, onko henkilö jo tuomittu rikoksesta toisessa jäsenvaltiossa. Tilanteita on kolmenlaisia: Sellaisten valtioiden kansalaisten osalta, jotka eivät ole allekirjoittaneet vuoden 1959 yleissopimusta, yleissopimuksen 22 artiklan mukainen tietojen keskittäminen kansalaisuusvaltioon ei toimi. Tässä tapauksessa ainoa mahdollisuus saada tietoa unionin alueella annetusta aiemmasta tuomiosta on kysyä kaikilta jäsenvaltioilta. Tietojen keskittämisen kansalaisuusvaltioon tulisi periaatteessa toimia sellaisten ulkomaalaisten osalta, joiden kansalaisuusvaltio on liittynyt vuoden 1959 yleissopimukseen. Vaikka yleissopimuksessa velvoitetaan siihen liittyneet valtiot toimittamaan muiden maiden kansalaisille annettuja tuomioita koskevat tiedot tuomittujen kansalaisuusvaltioon, siinä ei kuitenkaan vaadita kyseistä maata kirjaamaan tuomioita kansallisiin rekistereihinsä. Monet yleissopimukseen liittyneet valtiot eivät kirjaa tuomioita koskevia tietoja tai kirjaavat niitä rajoitetusti. Toiset kirjaavat vain sellaiset tuomiot ja rangaistukset, jotka vastaavat niiden omassa järjestelmässä esiintyviä tilanteita. Tämän vuoksi kansallisuusvaltion rikosrekisteri on usein epätäydellinen. Toinen valtio saa siitä syystä vain osittaisia tietoja kysyessään henkilön kansallisuusvaltiosta tietoja henkilölle aiemmin annetuista tuomioista. Lisäksi kansallisuusvaltio kirjaa ja poistaa muiden maiden antamat tuomiot oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Tämän johdosta samaa tuomiota voidaan käsitellä eri lainsäädännön mukaisesti tuomion antaneessa valtiossa ja kansallisuusvaltiossa, mikä aiheuttaa tiettyä sekaannusta. Omien kansalaisten muissa yleissopimukseen liittyneissä maissa saamien tuomioiden pitäisi olla paremmin tiedossa, koska vuoden 1959 yleissopimuksessa velvoitetaan toimittamaan tiedot tuomioista. Tietojen toimittaminen on kuitenkin hajanaista oikeudellisista ja käytännön syistä. Oikeudelliselta kannalta tietojen toimittamista rajoittavat joskus yleissopimukseen tehdyt varaukset. Joissakin tapauksissa tilannetta ei ole pystytty selvittämään tyydyttävällä tavalla (esimerkiksi kaksoiskansalaisuuden omaavien henkilöiden osalta). On myös todettu, että tietyt jäsenvaltiot eivät kirjaa kansalliseen rekisteriinsä muissa valtioissa annettuja tuomioita. Käytännössä tietojen toimittamisessa on joskus 3 Ks. IALS:n (Institute of Advanced Legal Studies) Falcone-ohjelman puitteissa vuonna 2000 toteuttama tutkimus (2000/FAL/168). Ks. IRCP:n (Institute for International Research on Criminal Policy) Grotius-ohjelman puitteissa vuonna 2001 toteuttama tutkimus (2001/GRP/024). FI 4 FI
puutteita (kansallisissa rekistereissä ei esimerkiksi oteta huomioon tuomittujen henkilöiden kansallisuutta) tai tietoja ei toimiteta lainkaan. 13. Vaikeus saada tietoja nopeasti ja vaivattomasti: Halutessaan tietoja muiden maiden kansalaisten rikosrekisteristä kansalliset viranomaiset voivat lähettää asiaa koskevan oikeusapupyynnön (vuoden 1959 yleissopimuksen 13 artikla). Käytännössä oikeusapupyyntöjärjestelmä toimii huonosti, ja kansalliset tuomioistuimet katsovat usein, että menettely toisessa jäsenvaltiossa kirjattujen rikosrekisteritietojen saamiseksi on liian raskas, vähän tunnettu ja yhteensopimaton kansallisen menettelyn aikataulun kanssa. Ne antavatkin tuomioita muiden jäsenvaltioiden kansalaisille usein siten, että niillä on käytettävissään ainoastaan omasta rikosrekisteristään saadut tiedot eikä mitään tietoja muissa jäsenvaltioissa, erityisesti kansallisuus- tai asuinvaltiossa mahdollisesti saaduista tuomioista. 14. Vaikeus ymmärtää saatuja tietoja: Muista jäsenvaltioista oikeusviranomaisille toimitettuja tietoja ei aina ymmärretä. Osittain ymmärtämisvaikeudet selittyvät käännösongelmilla, mutta vielä suurempi syy ovat oikeudelliset ongelmat. Kansallisissa rikosrekistereissä on hyvin erilaisia tietoja. Erot johtuvat kansallisten järjestelmien eroista. Erityisesti rangaistuksia koskevien tietojen sisältö johtaa joskus vastaanottavia viranomaisia harhaan. 15. Komissio antoi 13. lokakuuta 2004 ehdotuksen neuvoston päätökseksi rikosrekisteritietojen vaihtamisesta 4. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa lyhyellä aikavälillä nykyisiä tietojenvaihtomenettelyjä jäsenvaltioiden välillä. Sillä ei muuteta tietojenvaihtomenettelyjen perusteita eikä sillä ratkaista kuin osittain edellä esitettyjä ongelmia, jotka on selvitettävä tulevien parannushankkeiden yhteydessä. 2.3. Oikeudenmenetyksiin liittyvät ongelmat 16. Oikeudenmenetykset muodostavat erityisen rangaistuskategorian, jota koskevien tietojen saatavuuteen ja vaihtoon, kuten myös oikeudenmenetysten vaikutuksiin, liittyy erityisongelmia. Tässä tarkastellaan vain rangaistuksia, jotka voidaan yhdistää rikostuomioon. Tuomari voi päättää rangaistuksesta tuomiota antaessaan, tai rangaistus voi johtua tuomiosta automaattisesti. Rangaistus voidaan antaa myös yksityisoikeudellisten, hallinnollisten tai kurinpitomenettelyjen puitteissa rikostuomion perusteella. Koska oikeudenmenetyksiä koskevat tiedot ovat hyvin erityyppisiä, ne eivät aina sisälly kansallisiin rikosrekistereihin, ja tietojen toimittaminen on hyvin sattumanvaraista. Vaikka tietoja olisi saatavilla, ne eivät aina kuitenkaan ole käyttökelpoisia, sillä niitä ei ole yhdenmukaistettu, mikä on todellinen este vastavuoroiselle tunnustamiselle. Komissio antaa asiaa koskevan tiedonannon vuonna 2005. Rangaistusten käsittely rikostyypin mukaan vaikuttaa sopivalta lähestymistavalta. Belgia teki jo marraskuussa 2004 aloitteen, joka koskee lasten parissa työskentelyä koskevan kiellon vastavuoroista tunnustamista, kun on kyse lapsipornografiasta tuomitusta henkilöstä. Aloite on ensimmäinen askel rangaistusten käsittelyssä rikostyypeittäin. 4 KOM(2004) 664 lopullinen. FI 5 FI
3. TIETOKONEPOHJAISEN JÄRJESTELMÄN PERUSTAMINEN TIEDONKULUN PARANTAMISEKSI 17. Tavoite: Rikostuomioita koskevien tietojenvaihtojärjestelmien avulla pyritään siihen, että loppukäyttäjä saa unionin alueella annettua rikostuomiota koskevat tiedot oman valtionsa rikosrekisterin välityksellä hyvin lyhyellä toimitusajalla, sähköisessä ja varmistetussa muodossa. 3.1. Vaihtoehdot 18. Vastavuoroisen tunnustamisen ohjelmassa (toimenpide 4) esitettiin kolme vaihtoehtoa, joilla voidaan parantaa tuomioita koskevien tietojen kulkua jäsenvaltioiden välillä: i) kahdenvälisen tietojenvaihdon helpottaminen, ii) kansallisten rekisterien vieminen tietoverkkoon ja iii) todellisen eurooppalaisen rekisterin perustaminen. 19. Kahden ensimmäisen vaihtoehdon etuina on tietojen säilyttäminen kansallisella tasolla, kansallisen lainsäädännön mukaisten hallinnointi- ja käyttöoikeussääntöjen noudattaminen kyseisten arkaluonteisten tietojen osalta ja tietojen kopioinnin välttäminen. Niillä on myös kolme merkittävää haittaa: kaikkien tuomioita koskevien tietojen saamiseksi on lähetettävä kysely kaikkiin kansallisiin rekistereihin, minkä vuoksi kansallisille järjestelmille osoitettujen kyselyjen määrä kasvaa huomattavasti; ne edellyttävät 25 X 24 = 600 tietojenvaihtomahdollisuutta, toisin sanoen järjestelmän on pystyttävä käsittelemään vastaava määrä kyselyjä rakenteeltaan erilaisista järjestelmistä; pyynnön esittäneille viranomaisille ei niiden kautta saada ymmärrettävää ja välittömästi käyttökelpoista tietoa. 20. Kolmas vaihtoehto mahdollistaa näiden ongelmien ratkaisemisen. Se perustuu vakiomuotoiseen tietojenvaihtojärjestelmään, jossa tiedot tallennettaisiin keskitetysti. Eurooppalainen rekisteri vaikuttaa kuitenkin tavoitteisiin nähden suhteettoman työläältä ratkaisulta. Se edellyttäisi kansallisissa järjestelmissä olevien tietojen kopioimista eurooppalaiseen järjestelmään. Se edellyttäisi myös erityisen ylläpito- ja käyttöoikeusjärjestelmän luomista sekä tietoihin sovellettavan lainsäädännön määrittämistä. 3.2. Ratkaisuehdotus 21. On luotava ratkaisu, jossa yhdistyisi eurooppalaisen rekisterin perustaminen ja kansallisten rikosrekistereiden verkottaminen ja jolla saataisiin aikaan tehokas rikostuomioita koskeva tietojenvaihtojärjestelmä kohtuullisessa ajassa. Järjestelmän tavoitteena olisi oltava edellä mainittujen kolmen merkittävän ongelman ratkaiseminen. Se olisi toteutettava kahdessa vaiheessa: ensimmäisessä vaiheessa perustetaan tunnistusjärjestelmä, jonka avulla voidaan selvittää, missä jäsenvaltioissa henkilö on tuomittu, ja luodaan tekninen ja sähköinen infrastruktuuri, joka mahdollistaa rikostuomioita koskevien tietojen nopean ja turvallisen välittämisen; FI 6 FI
toisessa vaiheessa laaditaan eurooppalainen tietojenvaihtostandardi, jonka avulla loppukäyttäjä saa ymmärrettävää ja käyttökelpoista tietoa. 22. Ensimmäisen vaiheen jälkeen pitäisi olla mahdollista saada nopeasti tieto siitä, missä jäsenvaltioissa henkilö on jo tuomittu. Henkilön aiemmin saamista tuomioista pyydetään nykyisin tietoja kansallisuusvaltion rikosrekisteristä, mutta kuten on todettu, näin saadut tulokset eivät ole kovin luotettavia. 23. Tätä varten perustetaan eurooppalainen hakemisto tuomion saaneista henkilöistä. Hakemistoon sisällytetään vain tiedot, jotka auttavat tunnistamaan henkilön (sukunimi, etunimi, syntymäpaikka ja -aika, kansallisuus jne.) ja jäsenvaltion, jossa henkilö on jo tuomittu. Hakemistoon ei sisällytetä mitään tietoja tuomion sisällöstä tai muodosta. Tällä tavoin hakemisto on yksityisyyden suojaa koskevien kansallisten säädösten ja yhteisön oikeuden mukainen. Hakemistosta jäsenvaltio saa välittömästi tiedon siitä, missä muussa jäsenvaltiossa henkilö on jo tuomittu. Tiedot tuomiosta saa suoraan kyseisestä jäsenvaltiosta (ks. liitteessä 2 oleva kaavio). 24. Kyseisen hakemiston perustaminen edellyttää, että unionin tasolla hyväksytään yhteinen rikostuomion määritelmä. Jäsenvaltioiden mukaan rikosrekisterit voivat sisältää myös päätöksiä, erityisesti menettelyjä koskevia päätöksiä, jotka on tehty ennen oikeudenkäyntiä (ks. edellä oleva 6 kohta). Tietojenvaihdon laadun ja laadittavan hakemiston luotettavuuden edellytyksenä on, että jäsenvaltiot sopivat perusteista, joiden mukaan henkilön nimi voidaan kirjata hakemistoon. Rikosrekisteritietojen vaihtamista koskevassa päätösehdotuksessa komissio esitti tuomion määritelmän. Määritelmä rajattiin tarkoituksella kattamaan vain rikostuomioistuinten lopulliset päätökset, joissa todetaan henkilön syyllisyys, sekä tietyt sekalaiset päätökset (hallinnolliset/rikosoikeudelliset päätökset), jotka liittyvät yleensä oikeudelliseen yhteistyöhön. Kyseinen määritelmä voitaisiin ottaa uudelleen harkittavaksi. 25. Järjestelmän on toimittava kansallisten keskusviranomaisten välillä. Kunkin keskusviranomaisen tehtävänä on kansallisen oikeuden mukaisesti ensin varmistaa, että tietoja pyytävällä viranomaisella tai henkilöllä on oikeus saada käyttöönsä pyydetyt tiedot ja antaa hänelle sitten täydellinen vastaus, johon sisältyvät sekä kansallisella että unionin tasolla saatavilla olevat tiedot. 26. Teknisesti tämä ratkaisu vastaa tunnettuja ja hyväksyttyjä eurooppalaisia tietojärjestelmiä, kuten SIS ja Eurodac. Näihin kahteen järjestelmään liittyviä olemassa olevia infrastruktuureja voitaisiin käyttää hyväksi. Se mahdollistaisi huomattavat säästöt samalla kuitenkin säilyttäen kunkin järjestelmän itsenäisyyden, sillä infrastruktuurien käyttö ei tarkoita tietojen jakamista. 27. Ehdotus sisältää myös tarvittavan teknisen infrastruktuurin toteuttamisen turvallisen ja nopean tietojenvaihdon mahdollistamiseksi kansallisten rekistereiden välillä. Ensimmäisestä vaiheesta lähtien kysymykset ja vastaukset voivat siten siirtyä nopeasti ja turvatusti kansallisten viranomaisten välillä sähköisessä muodossa (skannatujen asiakirjojen lähettäminen sähköisessä muodossa). 28. Edellä kuvatun järjestelmän täytäntöönpano auttaa ratkaisemaan osan nykyisistä ongelmista, mutta sen avulla ei saada välittömästi ymmärrettäviä ja käyttökelpoisia tietoja, koska tietoja ei ole standardoitu. FI 7 FI
29. Tietojen standardointi on tavoitteena toisessa vaiheessa, jossa tiedonkulkua pyritään nopeuttamaan edelleen. Kansallisissa rekistereissä olevat tiedot ovat tällä hetkellä hyvin kirjavia. Tietokonepohjaisen tietojenvaihtojärjestelmän toteuttamisen edellytyksenä on eurooppalaisen standardin määrittäminen. Se olisi tunnustettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sen avulla olisi pystyttävä välittämään tietoja siten, että tiedot ovat helposti tulkittavia ja oikeudellisesti ymmärrettäviä. 30. Standardimuotoisiin tietoihin olisi sisällyttävä tuomittuun henkilöön liittyvät tiedot (sukunimi, etunimet, syntymäaika ja -paikka, mahdollinen peite- tai salanimi, sukupuoli, kansallisuus, oikeushenkilön oikeudellinen muoto, kotipaikka jne.); päätöksen muotoon liittyvät tiedot (aika ja paikka, päätöksen tehneen viranomaisen nimi ja asema, päätöksen luonne: lainvoimainen tuomio, syyttäjän päätös, josta ei voi valittaa jne.); päätökseen johtaneisiin seikkoihin liittyvät tiedot (aika, paikka, luonne, oikeudellinen määritelmä, oikeusperusta jne.); päätöksen sisältöön liittyvät tiedot (annettu tuomio, rangaistus, mahdolliset lisärangaistukset, turvaamistoimenpiteet, rangaistuksen tai tuomion kesto, rangaistuksen toimeenpanon jälkeiset seikat, mahdollinen oikeudenmenetys jne.). 31. Tiedonsiirron helpottamiseksi kunkin tiedon on oltava tarkasti määritelty ja käännöstyön helpottamiseksi myös koodattu, jos mahdollista. Sen jälkeen kun eurooppalainen standardi on toteutettu, pyynnön esittänyt viranomainen saa tiedot omalla kielellään hyvin lyhyellä varoitusajalla. Oikeudellisten käsitteiden välisten eroavaisuuksien aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi järjestelmä voitaisiin varustaa sanakirjalla, jossa selvitettäisiin tietojen luonne ja merkitys. Järjestelmällä ei ratkaista vaikeuksia, jotka liittyvät rangaistusten välisiin eroihin, mutta sillä varmistetaan toiminnan avoimuus ja se, että loppukäyttäjät ymmärtävät esitetyt tiedot tyydyttävästi. 3.3. Työohjelma 32. Ensimmäisen teknisen toteutettavuustutkimuksen jälkeen komissio esittää keväällä 2005 päätösehdotuksen eurooppalaisen tietokonepohjaisen tuomioita koskevan tietojenvälitysjärjestelmän perustamisesta edellä esitetyn ensimmäisen vaiheen mukaisesti. Eurooppalaiseen standardiin liittyviä oikeudellisia ja teknisiä seikkoja tutkitaan vuonna 2005 toteutettavassa toisessa toteutettavuustutkimuksessa. Tarkoituksena on valmistella hankkeen toista vaihetta. Ensimmäisen vaiheen toteuttaminen voitaisiin aloittaa vuonna 2006. 4. EUROOPAN UNIONIN MUISSA JÄSENVALTIOISSA ANNETTUJA TUOMIOITA KOSKEVIEN TIETOJEN KÄYTTÖ 33. Rangaistustuomioita koskevan tietojenvälityksen laadun parantamisella on merkitystä vain, jos tietoja voidaan todella hyödyntää. Tuomio voi vaikuttaa usealla tavalla muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestykseen. FI 8 FI
34. Ensimmäinen vaikutus on kielto syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä uudestaan samasta rikoksesta toisessa jäsenvaltiossa (ne bis in idem -periaate). Tämä periaate on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, ja se liittyy kiinteästi tuomiovaltaa koskeviin kysymyksiin. Asiasta laaditaan vihreä kirja vuoden 2005 alkupuoliskolla. On kuitenkin otettava huomioon, että tuomioita koskeva tietojenvaihtojärjestelmä ei riitä varmistamaan hyvää tiedonkulkua ne bis in idem -tapausten osalta. Syytteistä vapauttavia päätöksiä ei useimmiten ole kirjattu kansallisiin rikosrekistereihin, mutta ne on otettava huomioon ne bis in idem -tapauksissa. 35. Yhdessä jäsenvaltiossa annetulla tuomiolla voi myös olla vaikutusta toisessa jäsenvaltiossa silloin, kun toinen jäsenvaltio panee tuomion täytäntöön. Tässä on kyse erityyppisestä ongelmasta, jossa tuomiota koskevat tiedot ovat toissijaisessa asemassa, koska tuomion täytäntöönpano edellyttää aktiivisia toimia joko jäsenvaltiolta, jossa tuomio on annettu, tai jäsenvaltiolta, joka haluaa toimia tuomion täytäntöönpanijana (esimerkiksi kieltäydyttäessä toimeenpanemasta eurooppalaista pidätysmääräystä). Näitä kysymyksiä on tutkittava erikseen. Itävalta on hiljattain tehnyt asiaa koskevan aloitteen. 36. Tässä valkoisessa kirjassa keskitytään pohtimaan edellä kuvatun järjestelmän välityksellä saatujen tietojen vaikutuksia silloin, kun toisessa jäsenvaltiossa nostetaan syyte muista syistä. 37. Vuoden 1959 yleissopimuksessa ei oteta kantaa ulkomailla annettujen tuomioiden oikeusvaikutuksiin. Rikosoikeudellisten tuomioiden kansainvälisestä pätevyydestä 28 päivänä toukokuuta 1970 tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa 5 määrättiin asiaa koskevista toimenpiteistä, mutta vain hyvin harva jäsenvaltio on ratifioinut yleissopimuksen. Unionin tasolla vain yhdessä asiakirjassa, joka koskee euron suojaamista, otetaan huomioon rikoksen uusiminen. 6 38. Tällä hetkellä ulkomailla annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta päätetään kansallisen lainsäädännön mukaan. Täytäntöönpanomahdollisuudet ovat usein rajalliset. 39. Aiemmat tuomiot voivat kansallisen oikeudellisen kehyksen mukaan vaikuttaa usealla tavalla, kuten syytteeseenpanoa koskeviin oikeussääntöihin (esim. sovellettavaan menettelyyn ja tutkintavankeutta koskeviin sääntöihin); sovellettavaan menettelyyn (esim. toimivaltaisen tuomioistuimen valintaan), rikoksen määrittelyyn ja rangaistuksen valintaan (esim. tuomiota ei voida antaa ehdollisena henkilölle, joka on jo tuomittu); rangaistuksen täytäntöönpanoon (ennen määräaikaa tapahtuvaan vapauttamiseen tai rangaistuksen muuttamiseen liittyviä toimenpiteitä voidaan soveltaa erilaisin ehdoin, jos henkilö on jo tuomittu) sekä mahdollisuuteen yhdistää rangaistukset. 5 6 Euroopan sopimussarja nro 70. Yhdeksän jäsenvaltiota oli ratifioinut yleissopimuksen 19.10.2004. EYVL L 329, 14.12.2001, s.3. FI 9 FI
40. Jäsenvaltiosta riippuen aiempien rikostuomioiden vaikutuksista on säädetty laissa tai ne jätetään tuomarin arvioitaviksi. Kummassakaan tapauksessa muissa jäsenvaltioissa annettuja tuomioita ei aina pystytä ottamaan täydellisesti huomioon. Näiden heikkouksien poistamiseksi komissio laatii ehdotuksen tuomioiden huomioonottamista koskevaksi puitepäätökseksi, jonka avulla vastavuoroista tunnustamista koskevan ohjelman toimenpiteen 2 mukaiset tavoitteet voidaan toteuttaa. FI 10 FI