1 LUPAPÄÄTÖS Nro 64/12/1 Dnro PSAVI/312/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 26.6.2012 ASIA HAKIJA Latva-aavan turvetuotantoalueen ympäristöluvan nro 59/03/1 lupamääräysten tarkistaminen ja lisäalueen ympäristölupa, Simo Simon Turvejaloste Oy PL 15 95201 Simo
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN JA LISÄALUEEN LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Voimassa oleva ympäristölupa... 3 Alueen kaavoitustilanne... 4 Toiminta ja sen vaikutukset ympäristöön... 4 Tuotantoalueen nykytila ja toiminnan muutokset... 4 Päästöt ja niiden vaikutukset vesistöön... 6 Pöly ja melu... 16 Varastointi ja jätteet... 16 Ympäristöriskit... 17 Muut vaikutukset... 17 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 18 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu... 18 Vahingot... 18 Esitys tarkistetuiksi lupamääräyksiksi... 18 HAKEMUKSEN KÄSITTELY... 19 Hakemuksen täydennykset... 19 Hakemuksesta tiedottaminen... 19 Lausunnot... 19 Muistutukset... 22 Hakijan vastine... 24 MERKINTÄ... 26 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 26 Ympäristölupamääräysten tarkistamista koskeva ratkaisu ja lisäalueen ympäristöluparatkaisu... 26 Lupamääräykset... 26 RATKAISUN PERUSTELUT... 29 Ympäristölupamääräysten tarkistamisen perustelut... 29 Lisäalueen luvan myöntämisen edellytykset... 30 Lupamääräysten perustelut... 30 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 31 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 32 KORVATTAVA PÄÄTÖS... 32 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 32 LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN... 33 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 33 KÄSITTELYMAKSU... 33 Ratkaisu... 33 Perustelut... 33 Oikeusohjeet... 33 MUUTOKSENHAKU... 34
3 HAKEMUS Aluehallintovirastoon 27.12.2010 saapunut hakemus koskee Simon kunnan Jokikylässä sijaitsevan, auma-alueineen 140,6 ha:n kokoisen Latvaaavan turvetuotantoalueen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista sekä 5,6 ha:n kokoisen lisäalueen ympäristölupaa. Kaikkiaan hakemus koskee siis 146,2 ha:n kokoista aluetta. LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISEN JA LISÄALUEEN LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Latva-aavan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisvelvollisuus perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 3.7.2003 antamassa ympäristölupapäätöksessä nro 59/03/1 ympäristönsuojelulain 55 :n nojalla annettuun määräykseen, jonka mukaan toiminnanharjoittajan oli, mikäli aikoi jatkaa toimintaa vuoden 2010 jälkeen, tehtävä aluehallintovirastolle 31.12.2010 mennessä lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Voimassa oleva ympäristölupa Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 3.7.2003 myöntänyt hakijalle ympäristöluvan nro 60/03/1 turvetuotantoon 177 ha:n suuruisella tuotantoalueella ja vesien johtamiseen laskuojan kautta Vähä-Tainijokeen ja edelleen Simojokeen. Luvan saajalle on määrätty velvoite istuttaa Vähä- Tainijokeen vuosittain vähintään 100 vähintään 20 cm:n mittaista meritaimenen poikasta. Vaasan hallinto-oikeus on 24.2.2004 antamallaan päätöksellä nro 04/0068/3 tarkentanut kalatalousvelvoitetta koskevaa lupamääräystä. Lupapäätökseen sisältyy seuraava määräys: Toiminnanharjoittajan on, mikäli aikoo jatkaa tässä päätöksessä tarkoitettua toimintaa vuoden 2010 jälkeen, mainitun vuoden loppuun mennessä tehtävä ympäristölupavirastolle lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että ympäristölupavirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tuotantomäärästä tuotantokausittain, selvitys toiminnan vaikutuksista, tarkkailua ja mahdollisia erillisselvi-
tyksiä koskevin yhteenvedoin sekä ehdotus tarvittavista toimenpiteistä vahinkojen poistamiseksi tai korvaamiseksi. Hakemuksessa on myös esitettävä käyttöpäiväkirjan vuosiyhteenvedot. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset ja suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen, selvitys tuotannosta poistuneiden alueiden tilasta sekä soveltuvin [osin] muut ympäristönsuojeluasetuksessa määrätyt selvitykset. Lupapäätöksessä hakija velvoitettiin esittämään ympäristölupavirastolle viimeistään 28.2.2004 virtaamansäätöön perustuva vesiensuojelun tehostamissuunnitelma. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto antoi asiassa 15.9.2004 päätöksen nro 66/04/1. 4 Alueen kaavoitustilanne Simon kunnan alueella on voimassa 25.2.2003 vahvistettu Länsi-Lapin seutukaava. Seutukaava sai maakuntakaavan oikeusvaikutukset 1.1.2010 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännöksen mukaisesti. Kaavassa Latva-aava on osoitettu merkinnällä EO 2541, tuotannossa oleva turvetuotantoalue. Alueen länsi- ja pohjoispuolella kulkee moottorikelkkailureitti ja itäpuolelle on osoitettu voimalinja. Lisäksi koko seutukaava-aluetta koskee seuraava määräys: vesistöjen veden laatu, hydrologinen tila, eliöstö ja maisema tai muut ominaisuudet on säilytettävä mahdollisimman luonnontilaisina. Ympäröivä alue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Länsi-Lapin maakuntakaava on asetettu vireille ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtäville huhtikuussa 2010. Maakuntakaava kumoaa vahvistuessaan Länsi-Lapin seutukaavan. Tavoitteena on, että maakuntakaava valmistuu marraskuussa 2012. Suunnittelualueella ei ole voimassa asema- tai yleiskaavoja. Toiminta ja sen vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila ja toiminnan muutokset Latva-aavan turvetuotantoalue sijaitsee Simon kunnassa noin 40 km Simon Asemakylältä koilliseen. Latva-aava on suunniteltu ja kuntoonpantu turvetuotantoa varten vuosina 1984 1986. Turvetuotanto on aloitettu vuonna 1986. Tuotannosta on poistunut 20,6 ha, mutta tuotannosta poistuneet alueet eivät ole vielä merkittävästi kasvittuneet. Tuotantoalue muodostuu kahdeksasta lohkosta, joiden tuotantopinta-ala on 132,7 ha, sekä kuudesta auma-alueesta, joiden yhteisala on 13,5 ha. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan. Tulevina vuosina tuotannosta arvioidaan poistuvan alueita niin, että tuotantopinta-alaa on vuoden 2020 jälkeen jäljellä noin 75 ha. Toiminnan arvioidaan päättyvän vuoteen 2025 mennessä. Alueella tuotetaan jyrsinpolttoturvetta mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä. Vuosina 2003 2010 alueella on tuotettu keskimäärin 25 500 m 3
jyrsinturvetta vuodessa. Vastaisuudessa keskimääräisen vuosituotantomäärän arvioidaan oleva noin 60 000 m 3. Lohkojen pienentyessä ja mataloituessa myös muut turpeen tuotantomenetelmät voivat tulla kyseeseen. Energiaturve toimitetaan pääasiassa Kemissä ja Torniossa sijaitseviin käyttökohteisiin. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Maanomistaja kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päätyttyä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esimerkiksi luontainen metsittäminen tai viljely. Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, kuusi pintapuomeilla varustettua laskeutusallasta ja kaksi virtaamansäätöpatoa. Latva-aavan vesienkäsittelyä tehostetaan lohkon 8 itäreunalle rakennettavan pintavalutuskentän avulla. Koko tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan suunnitellulle pintavalutuskentälle ympärivuotisesti pumppaamalla. Suunnitellun pintavalutuskentän koko on noin 6,7 ha, mikä on 4,0 % tuotantopinta-alasta (noin 167 ha). Kentän kokoa rajoittaa sen länsireunalla oleva metsäoja. Pintavalutuskentälle joudutaan johtamaan tuotantoalueen ulkopuolisia vesiä noin 19 ha:n alueelta, joten kentän pinta-ala on 3,6 % koko valuma-alueen pinta-alasta (186 ha). Pintavalutuskentän alue on puustoinen, ja se on osittain Vapo Oy:n ja osittain Metsähallituksen omistama. Kentän kaltevuus on 0,4 %, valuntamatka 420 metriä ja turvepaksuus noin metrin. Kenttä pengerretään niin, että oikovirtaukset ja ulkopuolisten vesien pääsy kentälle saadaan estetyksi. Kentän alaosaan rakennetaan mittapato, jonka kautta vedet purkautuvat hallitusti laskuojaan 2. Pintavalutuskentän penger varustetaan ylisyöksyrakenteella muun muassa mittapadon tai laskuojan jäätymisen varalta. Tällä estetään kentän rakenteiden rikkoutuminen tilanteessa, jossa vesi ei jostain syystä pääse vapaasti purkautumaan mittapadon kautta pois kentältä. Lohkolla 4 oleva laskeutusallas 4, joka sijaitsee alempana kuin kyseisen lohkon matalin alue, jätetään pois käytöstä. Laskeutusallas 6 muutetaan pumppausaltaaksi, ja vedet pumpataan altaasta paineputkella pintavalutuskentän yläosalle kaivettavaan jako-ojaan. Jako-oja mahdollistaa veden häiriöttömän jakautumisen kentälle, ja rakenteiden ja laitteiden pakkasen kestävyys on parempi. Laskeutus-/pumppausallas 6 varustetaan setti- /ohituspadolla pumppaamon häiriö- ja hoitotilanteiden varalta. Tällaisissa tilanteissa tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaiden 5 ja 6 kautta alapuoliseen vesistöön. Hakija on esittänyt Latva-aavan tuotantoalueelle määrättyjen virtaamansäätöpatojen poistamista käytöstä, koska pumppaamo itsessään hidastaa virtaamaa. Varsinkin matalilla tuotantokentillä virtaamansäätöpadot hidastavat tuotantokenttien kuivumista. 5
6 Päästöt ja niiden vaikutukset vesistöön Vesistö Latva-aapa sijaitsee Simojoen vesistöalueella. Vesistöalueen pinta-ala on 3 160 km 2 ja järvisyys 5,7 %. Simojoen vesistö on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla. Lisäksi Simojoki kuuluu Suomen Natura 2000 -verkostoon. Se on Tornionjoen ja Kiiminkijoen ohella ainoita jokivesistöjä, joihin Itämeren lohi nousee vielä kudulle. Tarkemmin sanottuna Latva-aapa sijaitsee Simojoen keskiosan alueeseen kuuluvalla Vähä-Tainijoen valuma-alueella. Vähä-Tainijoen valuma-alueen pinta-ala on 39,6 km 2 ja järvisyys 1,19 %. Joen valuma-alue on pääasiassa turvemaata. Hakemuksen mukaan turvetuotantoalueena on 10,4 % valuma-alueen pinta-alasta. Metsäojitetun alueen osuus on 12,3 %. Hankealue muodostaa noin 3,7 % Vähä-Tainijoen valuma-alueesta ja 0,06 % Simojoen valuma-alueesta Vähä-Tainijoen kohdalla. Vähä-Tainijoki saa alkunsa Latva-aavalta. Simojokeen Vähä-Tainijoki laskee noin 11 km alempana. Simojoki saa alkunsa Simojärvestä, mistä se virtaa harvaanasuttujen seutujen läpi ja laskee Perämereen Simon keskustan eteläpuolella. Noin 30 50 km Simojärven alapuolella Simojoki virtaa useiden pienten ja matalien järvien läpi, mutta muutoin vesistöalue on vähäjärvinen, mikä lisää virtaaman vaihtelua. Vähä-Tainijoen ja Simojoen virtaamat on WSFS-vesistömallijärjestelmän perusteella arvioitu seuraaviksi: Vähä-Tainijoki Vähä-Taini- Simojoki Vähä- Lyypäkinaavan joen suu Tainijoen kohdalla kohdalla F = 20,4 km 2 F = 39,6 km 2 F = 2541 km 2 m 3 /s m 3 /s m 3 /s vuosi MNQ 0,03 0,06 5,94 MQ 0,26 0,50 38,1 MHQ 5,72 11,1 432 joulu maalis MQ 0,06 0,12 13,7 kesä syys MQ 0,04 0,08 10,6 MNQ 0,16 0,32 31,3 MHQ 0,62 1,21 93,8 Simojoessa on runsaasti koskia. Koskista suurin osa ja lohikannan tärkeimmät elinalueet sijaitsevat joen keski- ja alaosalla. Koskia on perattu uittoa varten pääasiassa 1950-luvulla. Simojoki on kunnostettu uiton loputtua 1970-luvun loppupuolella. Myös tämän jälkeen Simojoella on tehty kunnostuksia, joista merkittävin on Simojoki Life -hankkeen yhteydessä vuosina 2003 2006 toteutettu ekologinen kunnostus. Kunnostuksella joki pyrittiin palauttamaan mahdollisimman lähelle perkausta edeltänyttä tilaa. Simojoki Life -hankkeen yhteydessä tehty ekologisen tilan kartoitus osoitti
Simojoen ja sen sivujokien olevan pääosin hyvässä tilassa ja ihmisen toiminnan aiheuttamien haittojen olevan paikallisia. 7 Päästöt vesistöön Latva-aavan kuivatusvesien laatua on tarkkailtu kesällä 2005, 2006 ja 2009. Vuonna 2005 mittauksia on tehty myös keväällä ja syksyllä. Samoina vuosina on tarkkailtu myös valumia. Latva-aavalta lähtenyt vesi on ollut hieman emäksistä. Veden fosfori- ja kiintoainepitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin Pohjois-Suomen laskeutusaltaallisilla tuotantovaiheessa olevilla turvetuotantoalueilla kesäaikana keskimäärin. Typpipitoisuudet sen sijaan ovat olleet Latva-aavalla hieman keskimääräistä suurempia. Vuotuisia päästöjä on arvioitu käyttäen hyväksi hakijan ja Vapo Oy:n muiden tuotantoalueiden tarkkailutuloksia. Vuotuiset päästöt Latva-aavan turvetuotantoalueelta ovat olleet vuosina 2005 2009 seuraavat: Vuosi pinta-ala Bruttokuormitus Nettokuormitus yht. COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine ha kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a kg/a 2005 177 46122 60 6587 59563 9,3 5640 47407 2006 169 11497 20 3026 6198 8,1 2578 4444 2007 177 14875 33 2093 9291 6,7 1416 6561 2008 150 21985 73 1938 10040 49 1297 7605 2009 150 8585 16 941 5497 4,0 622 4221 keskiarvo 05-09 164,6 20613 40 2917 18118 15 2311 14048 146,2 18346 36 2596 16125 13 2057 12503 Ympärivuotisen pintavalutuksen arvioidaan vähentävän päästöjä niin, että kokonaisfosforipäästöt (brutto, suluissa netto) ovat vastaisuudessa 25 kg (10 kg), kokonaistyppipäästöt 747 kg (379 kg) ja kiintoainepäästöt 2 775 kg (1 494 kg) vuodessa. Vesistön muu kuormitus Merkittävimmät kuormittajat koko Simojoen vesistöalueella ovat metsäojitukset ja maatalous. Muita kuormittajia ovat haja- ja loma-asutus sekä turvetuotanto. Yhdyskuntajätevesikuormittajia vesistöalueella on vain Simon taajama lähellä jokisuuta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinteiden ainevirtaamasta on yli puolet. Simojoen vesistöalueen pinta-alasta kolmannes on suota. Soita on erityisesti Simojoen keski- ja alaosan alueilla. Vesistöalueen turvetuotanto on keskittynyt vesistöalueen keskiosalle. Vähä-Tainijokeen johdetaan Latvaaavan turvetuotantoalueen kuivatusvesien lisäksi noin 149,5 ha:n kokoisen Lyypäkinaavan tuotantoalueen kuivatusvedet. Vesienkäsittelynä on ollut sulan maan aikainen pintavalutus. Lyypäkinaavan vireillä olevan ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamishakemuksen ja yhteensä 20,1 ha:n kokoisen lisäalueen ympäristölupahakemuksen mukaan kuivatusvedet tullaan vastaisuudessa käsittelemään ympärivuotisella pintavalutuksella. Suunnitellun lisäalueen kuntoonpanovaiheessa Lyypäkinaavan kokonaisfosforipäästöjen (brutto, suluissa netto) arvioidaan olevan kaikkiaan noin 25 kg (9 kg), kokonaistyppipäästöjen 1 000 kg (490 kg) ja kiintoainepäästöjen 3 000 kg (1 500 kg) vuodessa, kun käytössä on ympärivuotinen pinta-
valutus. Lisäalueen siirryttyä tuotantovaiheeseen bruttopäästöt ovat arvion mukaan 5 10 % pienemmät kuin kuntoonpanovaiheessa. Vuonna 2010 laaditun ja vuonna 2011 tarkistetun Simojoen vesistöalueen turvetuotannon päästöjä ja vesistövaikutuksia koskevan selvityksen mukaan hakijalla ja Vapo Oy:llä on turvetuotantoa Simojoen vesistöalueella noin 1 900 ha:lla. Turveruukki Oy:llä ja Rasepi Oy:llä on lisäksi tuotantoa noin 500 ha:lla, joten tuotantoala on yhteensä 2 400 ha, mikä on noin 0,8 % Simojoen vesistöalueen pinta-alasta. Hakijan ja Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala Simojoen vesistöalueella on kasvanut vuoteen 2002 asti, minkä jälkeen kokonaispinta-ala on tasaantunut tasolle 1 800 1 900 ha. Tuottajien tarkentama hakijan ja Vapo Oy:n tuotantopinta-ala oli vuoden 2009 lopussa 1 750 ha. Tuottajien arvion mukaan silloisesta tuotantopinta-alasta poistuu vuoteen 2015 mennessä 444 ha. Tuottajat arvioivat tuotannossa olevan tuolloin 581 ha uutta pinta-alaa, joten vuonna 2015 hakijan ja Vapo Oy:n tuotantopinta-ala Simojoen vesistöalueella olisi 1 887 ha. Vaikka hakijan ja Vapo Oy:n pinta-aloissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, on turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala kasvanut vuodesta 2003 Turveruukki Oy:n ja Rasepi Oy:n hankkeiden myötä noin 27 %. Pintavalutuksen osuus hakijan ja Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyssä on ollut kasvussa. Vuonna 2009 pintavalutus oli vesienkäsittelymenetelmänä kesäaikana noin 76 %:lla ja ympärivuotisesti noin kolmanneksella pinta-alasta. Arvion mukaan vuonna 2015 ympärivuotinen pintavalutus tulee olemaan käytössä 4/5:lla tuotantoalasta. Simojoen vesistöalueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden päästöjä on arvioitu osittain kyseisillä tuotantoalueilla ja osittain muilla Lapin turvetuotantoalueilla tehtyjen mittausten perusteella. Tuotantokauden aikaiset fosforipäästöt (brutto, suluissa netto) ovat olleet hakijan ja Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla vuosina 1999 2010 keskimäärin 0,7 kg (0,4 kg) vuorokaudessa. Vastaavat typpipäästöt ovat olleet noin 30 kg (21 kg) vuorokaudessa. Kiintoainepäästöt ovat olleet keskimäärin noin 113 kg (60 kg) vuorokaudessa. Päästöt ovat vaihdelleet vuosittain suuresti. Hakijan ja Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden vuotuiset päästöt ovat olleet Simojoen vesistöalueella vuosina 2005 2010 seuraavat: 8 VUOSI BRUTTO NETTO fosfori kg/v typpi kg/v kiintoaine kg/v COD Mn kg/v fosfori kg/v typpi kg/v kiintoaine kg/v 2005 433 25 271 287 839 295 983 78 18 805 200 659 2006 208 13 979 59 685 129 942 81 7 511 31 328 2007 275 16 085 65 786 185 928 56 10 524 43 380 2008 521 19 665 123 611 197 687 294 13 709 100 808 2009 206 9 953 91 157 115 458 80 6 614 78 704 2010 244 11 555 48 945 171 939 99 7 852 35 264 keskiarvo 315 16 085 112 837 182 823 115 10 836 81 691
Simojoen vesistöalueen turvetuotannon bruttopäästöt ovat tarkkailuraporteista ja Vahti-järjestelmästä saatujen tietojen mukaan olleet vuosina 2005 2010 kaiken kaikkiaan seuraavat: 9 VUOSI fosfori kg/v typpi kg/v kiintoaine kg/v COD Mn kg/v 2005 451 26 062 296 476 309 296 2006 208 13 979 59 685 129 942 2007 275 16 085 65 786 185 928 2008 634 22 809 153 038 297 190 2009 255 11 437 99 137 147 979 2010 294 13 557 53 291 216 747 keskiarvo 353 17 322 121 236 214 514 Vuonna 2015 hakijan ja Vapo Oy:n tuotantoalueiden kokonaisfosforipäästöjen arvioidaan olevan nykyistä pienempiä: vuotuisten fosforipäästöjen (brutto, suluissa netto) arvioidaan olevan 297 kg (129 kg). Typen ja kiintoaineen päästöt tulevat arvion mukaan pienentymään selvästi nykytasosta: kokonaistyppipäästöjen arvioidaan olevan 10 000 kg (5 500 kg) ja kiintoainepäästöjen 36 700 kg (20 300 kg) vuodessa. Vuoden 2015 päästöarvioissa ei ole mukana tuotannosta poistuneita alueita. Tuotannosta poistuvat alueet pyritään saamaan jälkikäyttöön kahden vuoden kuluessa laajemman yhtenäisen alueen tuotannon päättymisestä. Veden laatu Simojärvestä Simojokeen purkautuva vesi on niukkaravinteista ja luonnostaan humuspitoista, mikä antaa vedelle tyypillisen ruskean värin. Joen humus- ja ravinnepitoisuudet kasvavat huomattavasti jo aivan joen yläosalla.
Vähä-Tainijoen vedenlaatua tarkkaillaan kolmella havaintopaikalla, joista ylin sijaitsee joen latvalla Latva-aavan laskuojan alapuolella, toinen noin 7 km alempana, Lyypäkinaavan alapuolella, ja kolmas aivan jokisuulla. Vähä-Tainijoen vesi on ollut tummaa sekä humus- ja rautapitoista. Kiintoainepitoisuudet eivät kuitenkaan ole olleet erityisen korkeita. Veden ph on ollut keskimäärin neutraalia tasoa. Sähkönjohtavuus on ollut puolestaan hieman suurempi kuin luonnonvesissä keskimäärin. Fosforipitoisuudet ovat olleet 11 46 µg/l ja typpipitoisuudet 460 3 570 µg/l. Kesän keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella Vähä-Tainijoki voidaan luokitella lievästi reheväksi ja typpipitoisuuksien perusteella reheväksi. 10 Havaintopaikka O 2 O 2 ph kiinto- sähk. väri sameus COD Mn Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N Kok.P PO 4 -P Fe a-kloroaine joht. fylli mg/l kyll.% mg/l ms/m mg Pt/l FNU mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l ka (04-09) 9,2 81 7,0 5,5 13,4 223 8 21 1375 172 316 19 5 3858 3,2 Vähä-Taini- min 7,8 44 6,6 0,5 5,3 150 3 8 908 11 24 12 1 1566 1,6 joki P11 max 10,6 94 7,6 13,8 29,0 347 15 34 3569 550 880 24 9 7930 6,7 n=19 kesä (VI-IX) 9,0 83 7,1 5,2 14,2 225 9 20 1448 182 340 18 5 4053 3,2 Vähä-Taini- ka (00-09) 8,7 78 7,0 4,7 11,7 223 9 25 1275 122 213 21 6 3524 2,6 joki P7 min 7,0 68 6,5 0,5 5,3 80 3 8 700 21 13 11 3 1800 1,4 n=25 max 9,9 86 7,5 19,0 28,2 335 29 46 2421 233 730 31 12 7874 4,2 kesä (VI-IX) 8,5 79 7,2 4,5 12,0 235 9 25 1229 128 171 20 6 3494 2,6 Vähä-Taini- ka (v.2000) 9,6 84 7,1 3,4 7,9 230 12 27 1133 175 209 25 9 joki P8 min 7,3 76 6,7 1,8 2,5 160 5 12 820 120 3 18 7 n=6 max 11,6 91 7,6 4,4 14,0 300 25 38 1480 220 510 43 12 kesä (VI-IX) 9,0 83 7,3 3,6 9,6 256 11 30 1175 175 185 28 9 Vähä-Taini- ka (02-10) 10,1 81 7,0 3,5 11,8 202 10 21 1081 192 170 22 7 3499 2,1 joki 1 min 7,5 54 5,9 0,3 1,7 75 1 5 460 3 6 9 1 760 1,4 n=55 max 12,4 91 7,8 11,6 29,0 353 44 52 1900 900 710 46 27 8324 2,9 kesä (VI-IX) 8,6 81 7,3 2,7 11,7 220 8 24 990 112 64 19 5 3496 2,1 Simojoki ka (02-10) 11,0 87 6,7 2,6 3,3 108 3 15 497 53 19 20 6 1305 Kalmakoski min 8,1 72 5,9 0,5 1,7 45 1 6 310 1 3 11 1 840 n=38 max 13,4 99 7,4 13,0 6,4 250 6 35 1200 350 160 61 36 2600 kesä (VI-IX) 8,8 92 7,0 1,8 3,1 111 2 15 443 8 5 17 3 1275 Vuosina 2005, 2006 ja 2009 vesistötarkkailun näytteet on otettu samaan aikaan kuin Latva-aavan päästötarkkailun näytteet. Latva-aavan kuivatusvesien vaikutuksia Vähä-Tainijoen vedenlaatuun on arvioitu vertailemalla suolta lähtevän veden laatua Vähä-Tainijoen vedenlaatuun. Vuonna 2005 Latva-aavan laskeutusaltaalta lähtevässä vedessä oli pääosin enemmän ravinteita ja kiintoainetta kuin Vähä-Tainijoen vedessä. Vähä-Tainijoen ylimmällä havaintopaikalla Latva-aavan turvetuotannon vaikutukset näkyivät selvimmin korkeina kiintoaine- ja typpipitoisuuksina. Keskimmäisellä havaintopaikalla pitoisuudet olivat Lyypäkinaavan päästöistä huolimatta jo alentuneet. Alimman havaintopaikan kohonneet humus- ja kokonaisfosforipitoisuudet selittynevät alaosan runsailla metsäojituksilla sekä aivan jokisuuhun keskittyneellä peltoviljelyllä. Myös vuonna 2006 Latva-aavan laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä oli enemmän ravinteita kuin vesistössä. Keväällä myös kiintoainepitoisuudet olivat laskeutusaltaasta lähtevässä vedessä korkeampia kuin vesistössä. Pitoisuudet vaihtelivat vesistössä varsin paljon, mutta korkeimmat pitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti ylimmältä ja keskimmäiseltä havaintopaikalta. Vähä-Tainijoen alajuoksulla pitoisuudet olivat yleensä alhaisimpia. Tulosten perusteella Latva-aavan turvetuotantotoiminnan päästöillä on ollut selkeitä vaikutuksia alapuoliseen vesistöön.
Vuonna 2009 Latva-aavan ja Lyypäkinaavan kuivatusvesien vaikutus Vähä-Tainijoen humuspitoisuuteen on ollut todennäköisesti vähäinen. Vähä-Tainijoen ylimmillä havaintopaikoilla kiintoainetta oli ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän kuin tuotantoalueilta lähtevässä vedessä, ja turvetuotantoalueilta lähtevä vesi on voinut nostaa kiintoainepitoisuuksia lähinnä elokuussa. Tulva-aikaa lukuun ottamatta Vähä-Tainijoen kiintoainepitoisuus laski jokisuuta kohti mentäessä. Latva-aavalta lähtevän veden fosforipitoisuus oli alhainen ja elokuuta lukuun ottamatta samaa tasoa kuin Vähä-Tainijoessa. Latva-aavalta tulevat vedet ovat voineet nostaa Vähä-Tainijoen fosforipitoisuutta lähinnä elokuussa. Epäorgaanista fosforia Latva-aavalta lähtevässä vedessä oli yleensä vähemmän kuin alapuolisessa vesistössä. Vähä-Tainijoessa fosforipitoisuus kasvoi jokisuuta kohti mentäessä tulva-aikana ja syyskuussa johtuen valuma-alueelta tapahtuvasta huuhtoumasta. Typpeä Latva-aavalta lähtevässä vedessä oli runsaasti toukokuussa, mutta alapuolisessa vesistössä ei ollut samanaikaisesti todettavissa kohonneita typpipitoisuuksia. Muutoin kuivatusvesien typpipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin alapuolisessa Vähä-Tainijoessa. Epäorgaanista typpeä Latva-aavalta lähtevässä vedessä oli toukokuussa runsaasti, mutta elokuussa jokseenkin vähän. Vähä-Tainijoen yläosalla epäorgaanisen typen pitoisuus puolestaan kasvoi toukokuulta elokuulle mentäessä, eivätkä Vähä-Tainijoen korkeat pitoisuudet näytä tulosten perusteella aiheutuneen Latva-aavan päästöistä. Vähä-Tainijoen alapuolisessa Simojoessa vesi ei ole ollut niin tummaa kuin Vähä-Tainijoessa, ja humus- sekä rautapitoisuudet ovat olleet pienempiä. Sähkönjohtavuus on ollut luonnonvesille tyypillisesti alhaista tasoa. Kesän keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella Simojoki voidaan luokitella lievästi reheväksi. Latva-aavan päästöjen vaikutuksia alapuolisessa vesistössä on arvioitu myös laskennallisesti laimenemissuhteen perusteella Vähä-Tainijoen suulla sekä Simojoessa Vähä-Tainijoen alapuolella. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus suoraan laskentakohtaan. Vesistöjen nykyistä vedenlaatua ja vesistössä tapahtuvia muutoksia, kuten ravinteiden sitoutumista ja sedimentoitumista, ei ole otettu huomioon. 11
Arvioidut tuotantovaiheen nettopäästöt kohottavat laskennallisesti veden kokonaisfosforipitoisuutta Vähä-Tainijoen suulla vuositasolla keskimäärin 2,7 µg/l (12 %), kokonaistyppipitoisuutta 53 µg/l (5 %) ja kiintoainepitoisuutta 0,4 mg/l (11 %). Kesäaikana fosforin pitoisuuslisäykset ovat 1,4 µg/l (7 %), typen 23 µg/l (2 %) ja kiintoaineen 0,1 mg/l (4 %). Latva-aavan turvetuotannon päästöillä on tämän perusteella jonkin verran vaikutusta Vähä-Tainijoen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin. Simojoessa Vähä-Tainijoen alapuolella Latva-aavan kuivatusvesien vaikutus Simojoen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin on hyvin vähäinen. 12 Vähä-Tainijoen suulla NETTO Q kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m 3 /s µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l kesäaika MQ 0,3 2,5 51 0,2 1,4 23 0,1 koko vuosi MQ 0,5 3,7 82 0,5 2,7 53 0,4 Simojoki Vähä-Tainijoen alap. NETTO Q kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m 3 /s µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l kesäaika MQ 31,3 0,0 0,5 0,0 0,0 0,2 0,0 koko vuosi MQ 38,1 0,0 1,1 0,0 0,0 0,7 0,0 Jatkossa Latva-aavan kuivatusvesien käsittelyä tullaan tehostamaan ympärivuotisella pintavalutuksella, mikä vähentää tuotantoalueen päästöjä ja vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Vähä-Tainijoen suulla on melko vähän asutusta, mutta Simojoen varrella asutusta on enemmän. Latva-aavan kuivatusvedet eivät normaalissa tuotantovaiheessa muuta purkureitin tilaa. Vaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät arvion perusteella vähäisiksi, eikä toiminnasta aiheudu korvattavaa virkistyshaittaa.
Latva-aavan ja Lyypäkinaavan turvetuotantoalueiden tuotantovaiheen päästöjen on arvioitu aiheuttavan yhdessä seuraavat pitoisuuslisäykset: 13 Brutto Netto Pitoisuuslisäykset Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l Lyypäkinaapa ja Latva-aapa: Lyypäkinojan purkukohta Vähä-Tainijokeen Koko vuosi 1,7 12 543 1,2 5,0 361 Vähä-Tainijoen suu Koko vuosi 0,89 6,2 280 0,62 2,6 186 Simojoki Vähä-Tainijoen kohdalla Koko vuosi 0,012 0,08 3,6 0,008 0,03 2,4 Vähä-Tainijoki P11 (Lyypäkinaava yp) 1999 2009 Vedenlaatu hankeal.yläpuolella 5,5 19 1375 Simojoki 39 (Lyypäkinaava yp) 2000 2009 Vedenlaatu hankeal.alapuolella 2,6 20 531 Latva-aavan ja Lyypäkinaavan kuivatusvesien laskennalliset yhteisvaikutukset Vähä-Tainijoen vedenlaatuun purkukohdalla ovat ravinteiden osalta selvät myös vastaisuudessa. Nettopäästöjen aiheuttama fosforipitoisuuden lisäys on 5 µg/l, typpipitoisuuden 360 µg/l ja kiintoainepitoisuuden 1,2 mg/l. Näissäkään arvioissa ei ole otettu huomioon sekä Latva-aavalla että Lyypäkinaavalla käyttöön otettavan ympärivuotisen pintavalutuksen vaikutuksia päästöihin. Latva-aavan nettopäästöt pienenisivät hakijan esittämien päästöarvioiden mukaan laskettuna 76 % fosforin ja kiintoaineen osalta ja 54 % typen osalta. Vuonna 2010 laaditun ja vuonna 2011 tarkistetun Simojoen vesistöalueen turvetuotannon päästöjä ja vesistövaikutuksia koskevan selvityksen mukaan turvetuotannon päästöjen vaikutus Simojoen pääuoman ravinnepitoisuuksiin on kaikkiaan hyvin vähäinen, eikä sitä voida erottaa luontaisesta vaihtelusta. Turvetuotannon päästöjen arvioidaan muuttuvan vuoteen 2015 mennessä vain vähän, eikä niiden arvioida muuttavan Simojoen pääuoman vedenlaatua. Pohjaeläimet Vähä-Tainijoen suualueen pohjaeläinyhteisössä esiintyi vuonna 2009 yksilömääräisesti eniten kovakuoriaisia. Myös aiemassa selvityksessä kovakuoriaisia esiintyi runsaasti. Vuonna 2009 alueella havaittiin huomattavasti vähemmän pohjaeläin- ja EPT-lajeja kuin aiemmin tehdyssä selvityksessä. Pohjaeläinyhteisöä voidaan silti pitää Shannon-Wiener -indeksiarvon perusteella erittäin monipuolisena. Aiemmassa selvityksessä kyseinen indeksiarvo oli selvästi pienempi. Vuosina 2002 ja 2009 havaittuja ASPTindeksiarvoja voidaan pitää korkeina, joten niiden mukaan pohjaeläinyhteisö ei ole kärsinyt merkittävästi orgaanisesta kuormituksesta. Vähä-Tainijoen ph on lähellä neutraalia. Paikalla esiintyikin happamoitumiselle herkkiä, purokuoriaisiin kuuluvia Elmis aenea-, Oulimnius tuberculatus- ja Limnius volcmari -lajeja sekä Radix peregra -lajin kotiloita ja
Sphaerium-suvun simpukoita. Vuonna 2009 Vähä-Tainijoelta havaittiin vesiperhosiin kuuluva saksiseulakaslaji (Hydropsyche saxonica). Laji oli aiemmin luokiteltu IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan silmällä pidettäväksi (NT) pohjaeläinlajiksi. 14 Kalastus ja kalasto Simojoki on Tornionjoen ohella ainoa Perämereen laskeva joki, jossa on elinvoimainen alkuperäinen lohikanta. Lohen lisäksi vesistössä tavataan alkuperäisinä kalalajeina muun muassa taimenta, vaellussiikaa, muikkua ja harjusta. Myös ankeriasta tavataan, ja jokisuulla on pyyntivahva nahkiaiskanta. Rapua on esiintynyt koko joessa pyyntivahvana kantana. Vähä- Tainijoella kalastusta harjoittaa vain muutama talous vuosittain, ja saalis on vähäinen. Vähä-Tainijoen koskialueet eivät ole tehokkaan lohikalojen poikastuotannon alueita. Latva-aavan ja Lyypäkinaavan alapuolisten tilojen rantojen ja vesistön käyttöä on selvitetty vuonna 2001 turvetuotantoalueiden naapuritiloille ja Vähä-Tainijoen varressa rantapalstan omistaville talouksille suunnatulla postitiedustelulla. Lomakkeet lähetettiin yhteensä yhdeksän tilan osalta 16 talouteen, joista yhdeksän talouden osalta saatiin vastaus. Talouksista vain kaksi oli kalastanut Vähä-Tainijoella. Taloudet kalastivat heittokalastusvälineillä sekä mato-ongella ja ilmoittivat saaliikseen yhteensä 3,5 kg haukea, 3 kg ahventa ja 1 kg särkeä. Kalastuspäiviä toinen talouksista ilmoitti kertyneen vuoden aikana noin kymmenen. Kalastusta ja kalankäyttöä haittaavana tekijänä mainittiin useimmin joen ruoppauksen yhteydessä nostettujen kaivumaiden jättäminen levittämättä. Vastausten mukaan jokirannan korkeahko ja pusikoitunut penkka estää tai vaikeuttaa kalastamista. Simojoen lohikantaa on hoidettu istutuksin 1980-luvulta lähtien, mutta kannan elvyttyä istutuksia ei ole tehty vuoden 2005 jälkeen lukuun ottamatta tutkimustarkoituksessa istutettuja pieniä vaelluspoikaseriä. Viime vuosina Simojokeen on istutettu kesänvanhaa harjusta. Simojoen keskiosalla tehtiin vuodelta 2009 kalastustiedustelu kaikille Simojokivarren lähialueen rakennetuille kiinteistöille välillä Alaniemi Leppiaho. Tiedustelualueena oli siten noin 45 km jokivartta. Talouksista 44 % (170 taloutta) kalasti Simojoella. Kalastukseen jossakin muodossa osallistui taloudesta keskimäärin 1,8 henkilöä, joten kalastajia oli yhteensä noin 300. Kalastus oli pääasiassa vapa- ja katiskakalastusta. Näiden lisäksi kalastettiin vähän verkoilla ja koukuilla sekä mato- ja pilkkiongilla. Heittovavoilla kalasti yli 70 % kalastajista sekä vetouistelulla ja perhovavoilla neljännes tai kolmannes kalastajista. Katiskoilla kalasti vajaa puolet ja verkoilla reilu 10 % kalastajista. Kalastajilla oli vuonna 2009 käytössä noin 40 harvaa verkkoa, 100 katiskaa ja 300 erilaista heitto- tai vetouisteluvapaa. Näiden lisäksi käytettiin madekoukkuja sekä mato- ja pilkkionkia. Kalastus keskittyi kesään. Talvella kalastettiin madekoukuilla ja pilkkimällä. Verkoilla (solmuväli pääasiassa 35 45 mm) kalastuspäiviä oli alueesta riippuen keskimäärin 11 18 taloutta kohden. Katiskoilla kalastettiin keskimäärin 37 päivää sekä heittovavoilla, perhovavoilla ja vetouistelemalla 11 15 kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis oli noin 2 800 kg, mistä haukea oli puolet ja ahventa neljännes. Madetta ja särkeä saatiin molempia 7 % kokonaissaaliista. Lohta saatiin yhteensä 150 kg eli 5 % kokonaissaalista. Näiden lisäksi saatiin vä-
hän harjusta, siikaa ja lahnaa sekä satunnaisesti taimenta. Talouskohtainen keskimääräinen saalis oli 18 kg. Saalis oli selvitysalueen ala- ja yläosalla lajijakaumaltaan melko samanlainen. Pääosa lohesta ja mateesta pyydettiin kuitenkin selvitysalueen alaosalta. Simojoella todettiin rapurutto vuonna 2008, minkä vuoksi joen rapukanta on taantunut voimakkaasti. Kalastustiedusteluun vastanneista 13 oli kokeillut ravustusta kesällä 2009 pienillä mertamäärillä. Heidän kokonaissaaliinsa oli 62 rapua, mistä yhden ravustajan saalis tiedustelualueen yläosalla oli 40 rapua. Kolme ravustajaa ei saanut mitään, ja muilla saalis oli 1 5 rapua. Rapua saatiin satunnaisesti pitkin jokivartta, joten Simojokeen on jäänyt ruton jäljiltä hyvin harva rapukanta. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä pidettiin Simojoella turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta, veden heikkoa laatua ja vesistön liettymistä, joita kommentoi keskimäärin yli puolet vastaajista. Metsäojitusten aiheuttamaa kuormitusta, pyydysten likaantumista ja vesikasvien runsautta kommentoi vajaa puolet vastaajista. Kalojen ajoittaisia makuvirheitä kommentoi reilu neljännes vastaajista. Selvitysalueen eri osissa kalastushaittoja kommentoitiin varsin samansuuntaisesti, mutta alaosalla eri haittoja kommentoivat yleisesti useammat kalastajat kuin yläosalla. Viimeisin yhteenvetoraportti Simojoen lohikannan seurantatuloksista on tehty vuosilta 2004 2008. Mainittuina vuosina kesänvanhojen luonnossa syntyneiden poikasten tiheydet ovat olleet 5 40 yksilöä aarilla ja vanhempien luonnossa syntyneiden poikasten tiheydet 5 15 yksilöä aarilla. Luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten määrä on ollut vastaavana aikana 22 000 37 000 poikasta vuodessa. Simojoen potentiaaliksi on arvioitu noin 75 000 luonnonsmolttia. Luonnonsmolttien määrä on ollut koko 2000-luvun selvästi suurempi kuin aiemmin. Simojoesta vapavälineillä saatu lohisaalis oli suurimmillaan 1990-luvun loppupuolella, jolloin se oli lähes 4 000 kg vuodessa. Tuolloin kalastuslupia myytiin vuosittain noin 3 500. Vuosina 2004 2008 lohisaalis on ollut 180 950 kg vuodessa ja myytyjen kalastuslupien määrä vastaavasti 1 670 2 900. Jatkossa jokeen nousevien lohien määrän on arvioitu vielä kasvavan ja lohisaaliin pysyvän vähintään noin 1 000 kg:n suuruisena. Turvetuotannon aiheuttamilla päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta veden laadun muutoksia melko hyvin kestävien kevätkutuisten kalalajien, kuten hauen, ahvenen ja särjen, kantoihin. Kevätkutuisista kalalajeista veden laadun suhteen vaateliain on harjus, joka lisääntyy luontaisesti Simojoella. Talvikutuinen made kärsii päästöistä kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Veden laadun suhteen vaatelias on myös syyskutuinen lohi, joka myös lisääntyy luontaisesti Simojoella. Simojoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna Latva-aavan turvetuotannon aiheuttamilla päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta harjuksen, lohen tai Simojoen alaosalta pyydettävän nahkiaisen elinolosuhteisiin. Suo- ja metsäojituksista tulevat valumavedet voivat haitata rapuja lähinnä tukkimalla niiden hienojakoisia kiduksia ja liettämällä suojakoloja. Simojoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna Latva-aavan turvetuotannon aiheuttamien päästöjen ei arvioida olevan esteenä rapukannan mahdolliselle elpymiselle. Latva-aavan turvetuotannon aiheuttamien ravinne- ja kiintoainepäästöjen kalataloudelliset haitat näkyvät selvimmin erilaisina kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen liittyvinä haittoina, kuten veden tummuutena, pyydys- 15
ten likaantumisena, kalojen makuvirheinä ja pohjan liettymisenä. Näitä kalastushaittoja on esiintynyt myös Simojoella jo pitkään, ja niitä esiintyisi myös ilman Latva-aavan turvetuotannosta aiheutuvia päästöjä, jotka kuitenkin osaltaan vahvistavat niitä. Käytännössä Latva-aavan turvetuotannon vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muiden samaan suuntaan vaikuttavien tekijöiden, kuten maa- ja metsätalouden, muun turvetuotannon ja asutuksen, vaikutuksista. 16 Ekologinen tila Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Simojoen ekologinen tila on erinomainen ja sivujokien tila hyvä. Kaikkien sivujokien tilaa ei kuitenkaan ole luokiteltu, ei myöskään Vähä-Tainijoen. Vesienhoidon tavoitteena Simojoen vesistössä on nykyisen tilan säilyttäminen huolehtimalla siitä, että vesistöön kohdistuva ravinne- ja kiintoainekuormitus on enintään nykyisen suuruinen. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan tavoitetila on turvattu nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Hakijan arvion mukaan Latva-aavan kuivatusvesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä ovat niin vähäisiä, että ne eivät ole esteenä Simojoen erinomaisen ekologisen tilan säilyttämiselle. Pöly ja melu Tuotantotoiminnan seurauksena turvepölyä voi ajoittain kulkeutua tuotantoalueen lähiympäristöön. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä Latva-aavalta, joten pölystä ei arvioida aiheutuvan naapurikiinteistöjen käytölle kohtuutonta rasitusta. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole vesistöjä, joihin turvepölyä voisi kulkeutua haitallisia määriä. Ympäröiville metsämaille kulkeutuvasta turvepölystä ei ole haittaa. Melulle asetetut ohjearvot eivät muualla vastaavanlaisissa kohteissa tehtyjen selvitysten perusteella tule ylittymään hankealueen ympäristössä sijaitsevissa asutuissa kohteissa. Energiaturvetta toimitetaan asiakkaille pääasiassa loka-huhtikuussa keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus vastaa noin 500 rekan ajosuoritetta. Toimitus tapahtuu työmaatietä myöten Tainijoentielle ja siitä Ranuantietä myöten 4-tielle ja edelleen käyttökohteisiin. Kuljetusreitin varteen metsäautotielle ei sijoitu asutusta. Latva-aavan tuotanto lisää liikennettä asutulla alueella lähinnä Tainijoentiellä. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä Varastointi ja jätteet Polttoaineita säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja jotka on valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on 3 000 5 000 litraa. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 55 000 litraa. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle 15 000 litraa. Säiliöitä täytetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käyte-
tään voiteluöljyjä noin 365 litraa ja muita voiteluaineita noin 80 kg. Voiteluaineet varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Tarvittaessa varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 3 000 kg. Tuotannossa arvioidaan vuodessa syntyvän 365 litraa jäteöljyjä, 60 kg kiinteää öljyjätettä, 20 kg akkuja, 2 000 litraa sekajätettä, 3 000 kg aumamuovia ja 240 kg rautaromua. Jäteöljy, muut ongelmajätteet ja sekajäte toimitetaan erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin. Keruupaikoista sekajäte toimitetaan kaatopaikalle ja ongelmajätteet asianmukaiseen laitokseen. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja niitä varastoidaan tuotantoalueella niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai jätetään paikoilleen. Ojien kaivusta syntyneet mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettu liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. 17 Ympäristöriskit Työmaalle laaditaan pelastusviranomaisille toimitettava, vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalle ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan alueelliselle ELY-keskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalla on ympäristövahinkovakuutus. Muut vaikutukset Latva-aavalta noin kilometrin etäisyydellä pohjoiseen sijaitsee Runkauksen Natura 2000 -suojeluohjelmaan kuuluva alue. Natura-alue sijoittuu niin etäälle Latva-aavan tuotantoalueesta, ettei tuotannosta siten aiheudu merkittäviä vaikutuksia. Lisäksi Latva-aapa on jo olemassa oleva tuotantosuo, eikä sen tuotantosuunnitelmaan ole tulossa merkittäviä muutoksia. Näistä syistä johtuen hakija ei ole katsonut Natura-arviota tarpeelliseksi. Pitkien etäisyyksien vuoksi hankekohteella ei ole vaikutuksia pohjavesialueisiin eikä lähikiinteistöjen vedenlaatuun tai antoisuuteen. Hankealue on vanhaa turvetuotantoaluetta, joten hankkeesta ei välittömästi aiheudu muutoksia maisemaan. Tuotannon päättymisen jälkeen maisema muuttuu, kun alue siirtyy muuhun käyttöön.
Alueelle kaivetut ja kaivettavat ojat ja altaat lisäävät vesilintujen pesimismahdollisuuksia. Kunnostus- ja tuotantotoiminnan aikana alueella ei voi metsästää, mutta tuotantokauden ulkopuolella se on mahdollista. Turvetuotantoalueilla viihtyviä metsästettäviä lajeja ovat hirvi, jänis, teeri, telkkä, sinisorsa ja tavi. Turvetuotantoa varten rakennettu tiestö lisää niin metsästäjien kuin marjastajienkin kulkumahdollisuuksia. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole yleisiä ulkoilu- tai virkistysalueita, joihin toiminnalla olisi vaikutuksia. Toiminta ei myöskään vaikeuta alueen paikallista elinkeinotoimintaa, joka perustuu osin metsä- ja maatalouteen. Alueen poronhoito on huomioitu luiskaamalla ojia. Hankealueen turvetuotanto ja siihen liittyvä kuljetus työllistävät urakoitsijoita välittömästi noin kahdeksan henkilötyövuotta. Välillisiä työpaikkoja syntyy likimain saman verran muun muassa voimalaitoksissa sekä laitevalmistuksessa ja -huollossa. 18 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Alueelle suunnitellut rakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailulla. Käyttötarkkailun tarkoitus on tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista, kuten ojituksista, tuotannosta, vesiensuojelutöistä, näytteenotosta, mahdollisista valituksista ja sääoloista. Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista ympäristössä. Vahingot Hakija on arvioinut, että Latva-aavan turvetuotannon päästöistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Simojoen vesistön nykyinen tila, merkittävä kalataloudellinen arvo ja vesistöalueen turvetuotanto kokonaisuudessaan huomioon ottaen hakija on kuitenkin katsonut, että päästöjen kalataloudelliset haittavaikutukset edellyttävät kompensaatiotoimia. Hakija on esittänyt 142 euron suuruisen vuotuisen kalatalousmaksun määräämistä käytettäväksi haittojen ehkäisemiseen. Esitys tarkistetuiksi lupamääräyksiksi Hakemukseen on liitetty Latva-aavan turvetuotantoalueen käyttö-, päästöja vaikutustarkkailuohjelma sekä Vapo Oy:n ja Simon Turvejaloste Oy:n Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 2006 2015. Hakija on esittänyt, että Latva-aavan turvetuotantoalueen voimassa olevassa ympäristöluvassa määrätty kalatalousvelvoite muutettaisiin vuotuiseksi kalatalousmaksuksi. Hakija on ilmoittanut kalatalousvelvoitteen rahalliseksi arvoksi noin 200 euroa ja esittänyt kalatalousmaksun suuruudeksi 142 euroa vuodessa.
Hakija on perustellut esitystään kalatalousvelvoitteen muuttamisesta kalatalousmaksuksi sillä, että kalatalousmaksulla kalanhoitotoimia voidaan tehdä ja istutuslajia muuttaa joustavasti vesialueen omistajien ja ELYkeskuksen sopimalla tavalla. Esimerkiksi istutusten tuloksellisuudesta saatavaa uutta tutkimustietoa voidaan soveltaa lupakauden aikana nopeasti istutuskäytäntöön. Erityisesti pienten velvoitteiden hoidossa kalatalousmaksun käyttö on joustavaa: istutukset voidaan tehdä maksetuilla kalatalousmaksuvaroilla suuremmissa erissä määrävuosin. 19 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakija on 31.1.2011 täydentänyt hakemustaan varsinaisella hakemussuunnitelmalla sekä 29.3.2011 suunniteltua 5,6 ha:n lisäaluetta koskevalla hakemuksella, lohkon 4 suunniteltua vesienkäsittelyä koskevalla selvityksellä, yhteenvedoilla käyttöpäiväkirjasta ja tuotantomääristä tuotantokausittain, selvityksellä tuotannosta poistuneiden alueiden tilasta, arviolla tuotannosta vuoteen 2020 mennessä poistettavista alueista sekä asianosaistiedoilla. Hakija on 31.10.2011 edelleen täydentänyt hakemustaan tarkemmalla karttapiirustuksella ja tarkemmilla tiedoilla pintavalutuskentästä ja mittapadon sijainnista, teknis-taloudellisella tarkastelulla mahdollisuudesta suunnitellun pintavalutuskentän ympärivuotiseen käyttöön sekä arviolla ympärivuotisen pintavalutuksen vaikutuksista päästöihin. Tarkempi selostus täydennyksistä on esitetty edellä tämän päätöksen kertoelmaosassa. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Simon kunnassa 25.11. 27.12.2011 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 25.11.2011 Lapin Kansa -lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Lapin ELY-keskukselta, Simon kunnalta sekä Simon kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Lapin ELY-keskus / Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että Latva-aavan turvetuotantoalueella käyttöön otettava ympärivuotinen pintavalutus edustaa hyvin toimiessaan parasta käytettävissä olevaan tekniikkaan. ELY-keskus on edellyttänyt vesienkäsittelyrakenteiden toimivuuden säännöllistä tarkkailua ja ylläpitoa. Latva-aavan turvetuotannon päästöt ovat yhdessä Lyypäkinaavan turvetuotannon päästöjen kanssa lisänneet Vähä-Tainijoen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksia. Vähä-Tainijoen ekologista tilaa ei ole määritetty, mutta seuraavalla vesienhoitojaksolla joen tilaa tullaan tarkastelemaan. Tavoitteena tulee olemaan hyvä tila. Simojoen ekologinen tila on määritetty erinomaiseksi ja kemiallinen tila hyväksi. Latva-aavan vesienkäsittelyn tehostumisen myötä toiminnasta aiheutuvat ravinne- ja kiintoainepäästöt tulevat huomattavasti vähenemään. Toiminta ei näin ollen todennäköisesti vaaranna Simojoen erinomaisen ekologisen tilan säilymistä.
ELY-keskus on ilmoittanut tehneensä Latva-aavan turvetuotantoalueelle tarkastuskäynnit vuosina 2004 ja 2007. Vuoden 2004 tarkastuksessa toiminnasta ei ollut huomautettavaa. Vuoden 2007 tarkastuksessa todettiin, että laskeutusaltaista puuttui pintapuomeja. ELY-keskukselle ei ole tullut valituksia Latva-aavan turvetuotannosta. 2. Lapin ELY-keskus / Kalatalous ELY-keskus kalatalousviranomaisena ei ole pitänyt turvetuotannon lisäämistä Simojoen vesistöalueella suotavana. Se on todennut, että alkuperäisenä lohijokena arvokkaan Simojoen arvokalankantojen ja jokiravun elinmahdollisuudet ovat jo entuudestaan heikentyneet laajamittaisen turvetuotannon ja muun maankäytön, kuten metsäojitusten ja peltoviljelyn seurauksena. Turvetuotanto aiheuttaa kalojen elinympäristössä usean sukupolven yli ulottuvan, pysyväluonteisen muutoksen, johon sopeutumiseen kalastolla on usein heikot luontaiset edellytykset. Vaikka yksittäisen turvetuotantoalueen aiheuttama vesistön kuormituksen lisäys voi vaikuttaa laskennallisesti vähäiseltä ja koko tuotannon kuormitukseen suhteutettuna pieneltä, sen merkitys voi vesiluonnon kantokyvyn kannalta olla ratkaiseva. Vähäinenkin lisäys luontaista kuormitusta korkeammaksi kohonneeseen kokonaiskuormitukseen saattaa johtaa kantokyvyn ylittymiseen ja siten aiheuttaa hitaasti palautuvia tai jopa palautumattomia muutoksia vesiluonnossa ja kalastossa. Siinä tapauksessa, että Latva-aavan turvetuotantoalueelle myönnetään ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, ELY-keskus on edellyttänyt seuraavien näkökohtien ja vaatimusten huomioonottamista: Luvan saajalle on määrättävä velvoite tarkkailla Latva-aavan turvetuotantoalueen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Tarvittaessa Lapin ELYkeskus voi tarkentaa kalataloustarkkailuohjelmaa. Luvan saajalle on määrättävä vuotuinen 759 euron suuruinen kalatalousmaksu. Kalatalousmaksu tulee käyttää arvokalojen ja jokiravun elinympäristöjen ja lisääntymisalueiden hoito- ja kunnostustoimenpiteisiin Latvaaavan turvetuotannon vaikutusalueella Vähä-Tainijoessa tai Simojoessa. Kalatalousmaksu tai osa siitä voidaan käyttää myös edellä mainittua aluetta koskevan kalataloudellisen käyttösuunnitelman laadintaan. Maksua tai osaa siitä voidaan käyttää myös istutusvelvoitteeseen Lapin ELYkeskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla sekä alueen osakaskuntia kuullen. Luvan saajalle määrättävät vuosittaiset kalatalousmaksut voidaan yhdistää alueen muihin velvoitteisiin ja maksuja voidaan kerryttää yhteen enintään viideltä vuodelta kerrallaan. Kalatalousmaksun lisäksi luvan saaja on määrättävä maksamaan maksun käytön suunnittelusta aiheutuvista kustannuksista 3 500 euron suuruinen kertakorvaus. Vaihtoehtoisesti luvan saajan on itse laadittava ja esitettävä Lapin ELY-keskuksen vahvistettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma kalatalousmaksun käytöstä ja toimeenpanosta sekä mahdollisesta yhdistämisestä alueen muihin kalatalousmaksuihin. Suunnitelma on esitettävä sinä vuotena, jona päätös tulee lainvoimaiseksi. ELY-keskus on perustellut vaatimuksiaan Latva-aavan turvetuotantoalueen päästöjen vaikutuksilla alapuoliseen Vähä-Tainijokeen. Kalastustiedustelun perusteella kalastusta eniten haittaavat tekijät liittyvät turvetuotannon päästöihin, heikkoon vedenlaatuun ja vesistön liettymiseen. Lisääntymisalueiden liettyminen heikentää etenkin arvokalojen elinmahdollisuuksia, sillä vesistön pohjalla oleva mäti ja vastakuoriutuneet pienpoikaset voivat tu- 20