Koonnut: Sanna Muukka Sydän- ja verisuonitautien osuus kaikista kuolemansyistä on noin puolet ja sepelvaltimotaudin yksinään vajaa 30 prosenttia. Vaikka suomalaisten sydän- ja verisuoniterveys on parantunut tuntuvasti viime vuosikymmenien aikana, nämä sairaudet ovat meillä silti yleisempiä kuin useimmissa muissa läntisen Euroopan maissa. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen väestömme suurin kuolleisuuden ja tärkeä ennenaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttaja. Sydän- ja verisuonitaudit ovat erilaisia sydämeen ja verisuoniin vaikuttavia häiriötiloja. Yleisimmät sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet ovat kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkierron häiriöt. Monet elintapoihin liittyvät tekijät, kuten epäterveellinen ravinto, tupakointi ja vähäinen liikunta lisäävät näiden tautien vaaraa. Kohonnut verenpaine Verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Se syntyy sydämen supistuessa ja pumpatessa verta eteenpäin valtimoihin. Verenpaine ilmoitetaan kahdella luvulla. Isompi luku kuvaa painetta supistumisvaiheen aikana, systolinen paine. Sydämen supistusten välillä olevan lepovaiheen aikana paine on diastolinen paine. Verenpaineen mittayksikkö on elohopeamillimetri (mmhg). Kohonnut verenpaine on yksi kolmesta tärkeimmästä sepelvaltimotaudin riskitekijöistä. Muut ovat korkea kolesteroli ja tupakointi. Kohonnut verenpaine on todennäköisesti myös tärkein aivohalvauksen vaaratekijä. Selvästi kohonneeseen verenpaineeseen liittyy lisäksi sydämen vajaatoiminnan ja munuaisten vajaatoiminnan riski. Kohonnut verenpaine on usein oireeton. Oireita aiheuttavat ne sairaudet, joita kohonnut verenpaine voi aiheuttaa. Kohonneelle verenpaineelle altistavia tekijöitä ovat: runsas ruokasuolan käyttö liikapaino, etenkin keskivartalolihavuus alkoholin liikakäyttö runsas rasvojen käyttö lakritsituotteiden runsas käyttö e-pillereiden käyttö stressi lähisukulaisilla esiintyvät sydänja verisuonisairaudet tupakointi vähäinen liikunta diabetes sokeriaineenvaihdunnan häiriöt Kohonneen verenpaineen hoidossa pyritään aina verenpainetta alentaviin elintapojen muutoksiin. Hoitoratkaisuissa otetaan lisäksi huomioon potilaan muut sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät, muut sairauden sekä mahdollisesti kohonneen verenpaineen aiheuttaman elinvauriot. Terveellinen ravinto, tupakoinnin lopettaminen, runsaan alkoholinkäytön vähentäminen, painon hallinta ja riittävä päivittäinen liikunta ovat oleellinen osa myös kohonneen verenpaineen lääkehoitoa, sillä ne tehostavat lääkehoidon toteutumista. Elintapamuutosten tavoitteena on alentaa verenpainetta ja vaikuttaa edullisesti muihin sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin ja pienentää sydän- ja verisuonisairauksien kokonaisvaaraa. Pääosin ruokavaliomuutosten takia 35-64 vuotiainen miesten ja naisten ikävakioitu sepelvaltimo- ja aivohalvauskuolleisuus ovat 20 vuodessa pienentyneet noin 60 %. Sepelvaltimotauti Sepelvaltimotaudissa sydämen omasta verenkierrosta ja hapensaannista huolehtivien sepelvaltimoiden verenkierto häiriintyy. Syynä on valtimoiden kovettuminen eli ateroskleroosi. Ateroskleroosissa valtimoiden sisäseinämiin kertynyt rasva, pääasiassa kolesteroli, kovettuu pesäkkeiksi. Ne pienenevät vähitellen verisuonen läpimittaa ja estävät verta virtaamasta. Valtimoiden kovettumista esiintyy myös mm. aivovaltimoissa ja alaraajojen valtimoissa. Sepelval- SYDÄN- JA 6HIEROJA 1 2007
timot ovat sydämen pinnalla kulkevia suonia. Ne tuovat hapekasta verta sydänlihakseen sen omaa energiantarvetta varten. Kun sepelvaltimot ahtautuvat, alkaa sydänlihaksen toimintakyky kärsiä hapen puutteesta. Sepelvaltimoiden ahtautumiseen johtava ateroskleroosi saa alkunsa jo lapsuudessa ja kehittyy yleensä hitaasti vuosikymmenien kuluessa oireita antavaksi. Ateroskleroosin kehittymisnopeuteen vaikuttavat sairauden vaaratekijät ja ihmisen yksilölliset ominaisuudet. Vaikka sepelvaltimotaudin riskitekijöitä tunnetaan suuri joukko, kolme ylivoimaisesti tärkeintä ovat korkea kolesteroli, tupakointi ja kohonnut verenpaine. Muita sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat mm. seuraavat: ikä miessukupuoli lihavuus pieni hyvän kolesterolin (HDL) määrä diabetes epäterveellisiä rasvoja sisältävä ruokavalio runsas alkoholin käyttö liikunnan vähäisyys sekä suvussa esiintyvä sepelvaltimotauti Oireet: Sepelvaltimotauti on luonteeltaan salakavala sairaus, joka antaa oireita yleensä vasta silloin, kun sepelvaltimot ovat jo pitkälle ahtautuneet. Sepelvaltimotaudin oireet ilmenevät yleensä vasta keski-iässä. Oireita alkaa esiintyä, kun sepelvaltimoista noin 50 % on ahtautunut. Oireet ilmenevät yleensä rasituksessa. Sepelvaltimotaudilla voi olla monenlaisia oireita: Rasitusrintakipu eli angina pectoris Angina pectoris kipu on sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuva rintakipu, joka ilmenee useimmiten ruumiillisen tai henkisen rasituksen yhteydessä. Jos sepelvaltimo on ahtautunut ateroskleroosin vuoksi ja myös valtimospasmi on esiintynyt, verenkierto saattaa riittää vain liikkumattomaan tai hieman liikuntaa sisältävään elämäntapaan. Kun sydämen työskentelyä kuormitetaan enemmän, esim. lihastyöskentelyn, raskaan aterian tai stressaavien tilanteiden takia, verenkierto ei ehkä ole riittävä lisäämään veren läpikiertoa sydänlihaksessa. Potilas kokee rintakipuja ja hengästyneisyyttä työskennellessään. Kipu on yksilöllistä, mutta yleensä se tuntuu puristavana tai vannemaisena kiputuntemuksena rintalastan takana ja voi säteillä etenkin käsivarsiin, hartioihin ja kaulalle. Kipu on yleensä laaja-alainen ja epämääräinen, eikä sitä voida tarkkaan paikallistaa. Kipu ei ole koskaan pistävä tai terävä. Kipu helpottaa rasituksen loppuessa toisin kuin infarktikipu. On olemassa useita lääkkeitä, jotka auttavat angina pectoris-kipuihin. Sydäninfarktin riski on tällöin kuitenkin kasvanut. Angina pectoris ja sydäninfarkti voidaan kumpikin luokitella sepelvaltimotaudiksi (CAD ja CHD). Sydänveritulppa eli sydäninfarkti Sydäninfarktille altistavia tekijöitä: Se- jatkuu seuraavalla sivulla... VERISUONITAUDIT HIEROJA 1 20077
...jatkoa pelvaltimotauti, angina pectoris, sydämen vajaatoiminta, diabetes, kohonnut verenpaine, tupakointi. Äkillisen sydäninfarktin tyypillisin oire on voimakas rintakipu, joka ei mene ohi edes nitrolla. Muita oireita ovat pahoinvointi, kylmänhikisyys ja tuskaisuus. Kipu tuntuu laaja-alaisesti painavana tai puristavana rintakehän keskiosissa. Se säteilee tavallisesti molempiin tai ainakin vasempaan käsivarteen, usein myös kaulalle ja jopa leukaperiin asti ja siihen liittyy usein hengenahdistusta, hikoilua ja pelon tunnetta. Kipu voi toisinaan tuntua myös ylävatsassa tai selässä. Sepelvaltimon epävakaan ateroskleroottisen tukoksen yllättävä puhkeaminen, mihin liittyy akuutin punaisen tromboosin muodostuminen, on sydäninfarktin yleisin syy. Kun näin tapahtuu, verihiutaleista vapautuu kemiallisia yhdisteitä, jotka laukaisevat supistuksen valtimossa. Valtimon akuutti ahtautuminen yhdessä tromboosin kanssa pysäyttää sepelvaltimon verenkierron, jolloin tämä valtimo ei tuo sydänlihakseen happea ja ravinteita. Muutaman minuutin kuluessa sydänlihassolut lakkaavat toimimasta normaalisti. Potilaalla on paineen tunnetta tai voimakkaita kipuja rinnassa. Sydämen pumppaaminen häiriytyy vakavasti ja potilas hengästyy. Sähkövirta ei enää kulje tasaisesti sydänlihaksen läpi, ja saattaa esiintyä vaarallisia rytmihäiriöitä. Nämä akuutit rytmihäiriöt johtavat äkkikuolemaan, koska sydämen nopea ja epäsäännöllinen pumppaaminen estää veren normaalin läpivirtauksen aivoissa. Jos potilas selviytyy sydäninfarktin akuutista vaiheesta, korvautuvat vaurioituneet sydänlihassolut muutaman päivän tai viikon kuluessa arpikudoksella, joka ei pysty osallistumaan veren pumppaamiseen. Pumpussa tai sydämessä esiintyy tästä syystä häiriöitä, ja väsymys ja hengästyneisyys estävät potilasta tekemästä yhtä paljon fyysistä työtä kuin ennen. Sydäninfarktista selvinneillä on kohonnut riski saada uusi infarkti. Lääkehoidolla ja ruokavaliolla voi olla tehokas vaikutus riskien pienentämisessä, mutta infarktin vaurioittama sydänlihas on menetetty pysyvästi eikä se uusiudu. Sydäninfarkti eli myokardiaalinen infarkti (MI) on syynä yli 50 prosenttiin kehittyneiden maiden kokonaiskuolleisuudesta. Yleinen suorituskyvyn heikkeneminen, hengenahdistus, yleinen ahdistus, huimaus ja rytmihäiriöt Sepelvaltimotauti ei aina oireile angina pectoris-kipuna, vaan se voi tuntua 8HIEROJA 1 2007 yleisenä suorituskyvyn heikkenemisenä ja rasituksen aiheuttamana hengenahdistuksena, yleisenä ahdistuksena tai huimauksena. Myös rytmihäiriöiden lisääntyminen voi olla merkki sepelvaltimotaudista. Sydämen rytmihäiriöt ovat luonteeltaan erilaisia ja eri syistä johtuvia. Niiden hoidossa käytetään useita eri mekanismilla vaikuttavia lääkkeitä. Rytmihäiriöt pyritään hoitamaan niiden perussyyn mukaan, mikäli syyn selvittäminen on mahdollista. Monet rytmihäiriöistä ovat vaarattomia, eikä niiden hoitamiseksi tarvita lääkitystä, elleivät ne aiheuta potilaalle liiaksi oireita. Sepelvaltimotauti voidaan usein todeta rasitussydänfilmistä, ennen kuin potilaalla on mitään oireita. Sydämen vajaatoiminta Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydänlihas on rasittunut eikä jaksa pumpata riittävästi verta. Tällöin verta kertyy keuhkoihin ja mahdollisesti myös muualle elimistöön. Vajaatoiminnan oireita ovat väsymys, hengenahdis-
tus ja turvotukset. Taudin edetessä hengenahdistusta ilmaantuu jo levossa. Tavallisin syy sydämen vajaatoimintaan on sydämen pumpputoiminnan huononeminen, jonka on aiheuttanut infarktiin liittyvä sydänlihaksen vaurio. Lievässä muodossaan se parantuu usein kokonaan. Vajaatoiminta voi liittyä myös verenpainetautiin, rytmihäiriöihin, sydänlihaksen muihin sairauksiin tai sydämen läppäjärjestelmän vaurioihin. Sydämen vajaatoiminnan syitä: sepelvaltimotauti krooninen verenpainetauti läppäviat synnynnäiset sydänviat sydänlihastulehdus sydänlihaksen rappeuma alkoholin aiheuttaman sydänlihaksen rappeuma sydänlihaksen aineenvaihduntasairaudet kroonisten keuhkosairauksien aiheuttama kuormitus sydänlihaksen jäykkyyteen johtavat sairaudet Sepelvaltimotaudin hoito Sepelvaltimotaudin hoito riippuu taudin ilmenemismuodosta. Vähäoireista sepelvaltimotautia hoidetaan ensisijaisesti lääkityksellä. Jos lääkehoito ei riitä pitämään oireita kurissa, harkitaan sepelvalimoiden varjoainekuvausta pallolaajennus- tai ohitusleikkaustarpeen arvioimiseksi. Pysyvät elintapamuutokset ovat onnistuneen hoidon perusta. Sepelvaltimotautipotilaan ravinnon tulisi olla vähärasvaista ja runsaasti kuitua sisältävää. Liikunta on hyväksi ja se voi olla reipastakin, mutta liiallinen rehkiminen ei ole hyväksi. Ylipainoa tulisi välttää. Tupakointia tulisi ehdottomasti välttää tai ainakin sitä tulisi pyrkiä vähentämään. Tupakoinnin lopettaminen alentaa aikaa myöten sydäninfarktin riskiä noin 65 prosentilla. Pienistä alkoholimääristä on havaittu olevan vähäisessä määrin jopa etua sairauden kannalta, mutta selvästi tätä suuremmat alkoholimäärät ovat taas haitallisia terveydelle yleensä. Pienet alkoholimäärät pienentävät verihiutaleiden taipumusta muodostaa hyytymä. Pieni alkoholimäärä on yksi tai korkeintaan kaksi alkoholiannosta päivässä. Sydänhalvaus Sydänhalvaus on sydänpysähdyksestä johtuva äkkikuolema. Sen syynä on usein sydäninfarkti tai sydänlihaksen hapenpuutteesta laukaisema paha rytmihäiriö eli ns. kammiovärinä. Aivoveritulppa eli aivoinfarkti Aivoinfarkti on ateroskleroottisen valtimon tukkeuman aiheuttama infarkti osassa aivoja. Mekanismi, johon kuuluu myös epävakaan tulpan repeäminen, on hyvin samanlainen kuin sydäninfarktissa. Vaurioitunut valtimo on yleensä aivojen ulkopuolella, kaulassa, mutta myös aivoissa olevat valtimot voivat olla ateroskleroottisia. Kun aivovaltimo on kokonaan tai osittain tukkeutunut, potilas kokee oireita siinä aivojen osassa, joka saa verta tämän valtimon kautta. Oireet voivat olla pääasiassa motorisia, kuten jalkojen tai käsien lihasvoiman menetys, mutta niihin voi kuulua myös näönmenetystä, vakavia tasapainohäiriöitä ja muita oireita. Useimmiten infarkti vaikuttaa vain kehon toisen puoliskon motorisiin toimintoihin. Jos oikeaan aivopuoliskoon verta kuljettava valtimo tukkeutuu, halvausoireet koetaan kehon vasemmalla puolella, mitä kutsutaan hemiplegiaksi. Tämä johtuu siitä, että lihaksia kontrolloivat hermot menevät ristiin aivorungossa. Halvausoireet voivat parantua kliinisesti täydellisesti 24 tunnin sisällä, tai oireet voivat olla myös pysyviä. Ensimmäistä halvaustyyppiä kutsutaan ohimeneväksi aivoverenkiertohäiriöksi (TIA). Vaikka kaikki oireet häviäisivätkin pian, TIA:n ilmeneminen ennustaa pysyvää halvausta, joka tulee esiin yleensä muutamien kuukausien kuluessa. On erittäin tärkeää, että aivoinfarkti estetään tehokkaalla hoidolla. Pysyvässä halvauksessa hoito keskittyy pääasiassa vammautuneen potilaan kuntouttamiseen, jotta hän pystyisi sopeutumaan sairaalan ulkopuoliseen elämään. Katkokävely eli klaudikaatio Ateroskleroosin esiintymismuoto on myös klaudikaatio. Klaudikaatio tarkoittaa toisessa tai kummassakin jalassa, yleensä pohkeissa, kävellessä esiintyvää kipua, joka ei häviä kävelyn jatkuessa ja helpottaa vain levossa. Kävellessä esiintyvä kipu johtuu valtimoiden verenkierron heikentymisestä, jonka syynä on ateroskleroottinen ahtautuminen tai tukkeuma. Näin ollen lihaksilla ei ole tarpeeksi happea ja ravinteita tehdä työtänsä. Lepotilassa potilailla ei juuri ole oireita. Monille kuitenkin kehittyy kroonisia haavoja, jotka eivät parane helposti, ja monilla esiintyy myös kuolioita, joka edellyttää lopulta amputointia. Riskien vähentämisen ja ruokavalion lisäksi hoito perustuu liikuntaan. Potilaita kannustetaan kävelemään useita kertoja päivässä, kunnes saavutetaan lähes maksimaalinen kipu. Yleensä liikunta parantaa kävelykykyä niin, että myös päivittäiset toimet onnistuvat helpommin ja kivuttomammin. Sopeutuminen liikuntaan saattaa lisätä jalkalihasten verenkiertoa ateroskleroottisen tukoksen ohittavien sivuvaltimoiden muodostumisen ansiosta. Liikunnan ansiosta jalkalihasten verenkierto paranee ja muodostuu sivuvaltimoita, jotka ohittavat ateroskleroottisen tukoksen. Lähteet: www.suomenash.fi, www.tohtori.fi jatkuu seuraavalla sivulla... HIEROJA 1 20079
MITÄ KOLESTEROLI ON? Kolesteroli on elimistölle välttämätön rasva-aine, jota tarvitaan solujen seinämien rakennusaineena ja muun muassa D-vitamiinin, hormonien ja sappihappojen muodostumiseen. Ihmisen maksa tuottaa kolesterolia itse, ja lisäksi sitä saadaan eläinperäisestä ruoasta (kuten lihasta, maidosta, juustosta, voista ja kananmunasta). HDL- ja LDL- kolesteroli Kolesteroli ei liukene veteen vaan kulkee verenkierrossa tiettyjen kantoaineiden avulla. Näistä tärkeimmät ovat HDL- ja LDLkolesteroli. Yleinen käsitys on, että HDLkolesteroli (high density lipoprotein) on ns. hyvä kolesteroli, koska veren korkea HDLkolesterolipitoisuus laskee ja matala pitoisuus puolestaan nostaa sydäntautiriskiä. LDL-kolesteroli (low density lipoprotein) on ns. paha kolesteroli, koska se kertyy valtimoiden seinämiin ja aiheuttaa verisuonten ahtautumista eli ateroskleroosia. Mitä korkeampi veren LDL-kolesterolitaso on, sitä suurempi on sydäntautien riski. Muistisääntö: HDL-arvon tulisi olla korkea eli High ja LDL-arvon matala eli Low. Lisäksi elimistössä on triglyseridejä, jotka sisältävät rasvaa ja ovat elimistön energianlähteenä. Mitkä tekijät voivat lisätä riskiä? Sydän- ja verisuonisairauksien riskiä lisäävät paitsi kohonnut LDL-kolesteroli myös seuraavat tekijät: matala HDL-kolesteroli korkea triglyseridipitoisuus kohonnut verenpaine tyypin 2 diabetes eli aikuisiän diabetes tupakointi sukutausta (lähisukulaisessa sepelvaltimotauti työikäisenä) ikä (miehet yli 45 vuotta, naiset yli 55 vuotta) lihavuus/vatsakkuus (vyötärön ympärys miehillä > 100 cm, naisilla > 90 cm vähäinen liikunta Tavoiteltavat kolesteroliarvot: kokonaiskolesteroli alle 5 mmol/l LDL-kolesteroli alle 3 mmol/l * triglyseridi alle 2 mmol/l HDL-kolesteroli yli 1 mmol/l * korkean riskin potilailla LDL alle 2,6 mmol/l Mikä aiheuttaa kohonneen kolesterolin? Korkea kolesteroli voi johtua useista eri tekijöistä. Joihinkin niistä voit vaikuttaa itse ja toisiin taas et. Perimä (eli geenisi) määrää sen, kuinka paljon kolesterolia elimistösi tuottaa ja kuinka paljon kolesterolia imeytyy elimistöösi. Tämä vaikuttaa osaltaan kolesteroliarvoihisi. Erityisesti kovaa eläinrasvaa sisältävät ruoat lisäävät LDLkolesterolia. Liikunnalla voit lisätä hyvän HDL-kolesterolisi määrää. Miksi kohonnut kolesteroli on niin haitallista? Kohonnut kolesteroli lisää verisuonten kalkkeutumista eli ateroskleroosia. Ateroskleroosissa kolesterolia kertyy verisuonen seinämään ahtauttaen niitä. Verisuonet muuttuvat kapeammiksi ja jäykemmiksi, jolloin verenkierto heikkenee. Yleisin ahtautuman sijainti on sydämen pinnalla kulkevissa sepelvaltimoissa. Tämä johtaa lisääntyneeseen riskiin saada sydäninfarkti. Kun ahtautuneet verisuonet eivät pysty kuljettamaan riittävästi verta, seurauksena on hapenpuute sillä sydänlihaksen alueella, jota ahtautunut verisuoni ravitsee. Tämä aistitaan rintakipuna tai hengenahdistuksena (angina pectoris). Jos sydämen ahtautunut sepelvaltimo tukkeutuu kokonaan ja äkillisesti, seurauksena on lihasvaurio (sydäninfarkti) tai jopa äkkikuolema. Vastaavanlainen tapahtuma aivovaltimoissa voi aiheuttaa aivohalvauksen. Ahtaumia voi olla myös alaraajoihin vievissä verisuonissa, jolloin seurauksena saattaa olla mm. katkokävelyä aiheuttava alaraajojen verenkiertohäiriö. Kohonneen kolesterolin hoito siis kannattaa. Kuinka yleistä kohonnut kolesteroli on? Kohonnut kolesteroli on merkittävä sydänja verisuonisairauksien riskitekijä. Terveys 2000-tutkimuksen mukaan yli 80 prosentilla suomalaisista LDL-kolesteroli oli yli tavoitearvon (yli 3 mmol/l). Työikäisessä väestössä sydänsairauksien määrä on kuitenkin vähentynyt huomattavasti huippuluvuista. Sydäntaudit eivät silti ole hävinneet, vaan niiden ilmaantuminen on siirtynyt myöhemmäksi. EU-tasoisessa vertailussa Suomi kuuluu sydänsairastavuudessa kolmen kärkimaan joukkoon Irlannin ja Iso-Britannian kanssa. Vuosittain Suomessa kuolee sydän- ja verisuonisairauksiin 20 000 ihmistä. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen suuri kansanterveydellinen ongelma. Kohonneen kolesterolin hoitosuositukset Yleinen tavoite veren korkean kolesterolin hoidossa on sydän- ja verisuonisairauden riskin vähentäminen, sillä on vankkaa näyttöä siitä, että korkea kolesteroli aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia ja kolesterolin alentaminen vähentää niiden riskiä. Tämä on tärkeää niiden potilaiden kannalta, joilla on todettu ateroskleroottinen sairaus. Tällöin on kyse sekundaaripreventiosta. Sama koskee primaaripreventiota eli potilaita, joilla ei vielä ole sydän- ja verisuonitautia, mutta joilla on suuri riski sen kehittymiseen. Tutkimuksissa on osoitettu, että sydän- ja verisuonitautien riskiä vähentämällä on mahdollista vähentää ja ehkäistä invalidisoitumista ja pidentää elinikää. Sekä primaari- että sekundaariprevention yleisenä tavoitteena on vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin elämäntapamuutoksen ja tarvittaessa lääkehoidon avulla. Elämäntapamuutokset Kohonneen kolesterolin hoitosuosituksissa todetaan, että kaikkia potilaita tulee neuvoa: Tupakoinnin lopettamiseen, terveellisiin ruokavalintoihin sekä liikunnan lisäämiseen. Ylipainoisia potilaita tulee rohkaista painonpudotukseen se auttaa myös alentamaan verenpainetta, kolesterolitasoja ja verensokeria. Diabetespotilaat tarvitsevat tukea päästäkseen oikealle verensokeritasolle ja pysyäkseen siellä. Verenpaineen tulisi pysyä 140/98 mmhg:n alapuolella. Tavoitetaso on matalampi, jos potilaalla on samanaikaisesti muita sairauksia, esim. diabetes. Jos tavoitetasolle ei päästä, tulee harkita lääkehoitoa. Lääkehoito voidaan aloittaa, jos potilaat eivät pääse kolesterolin tavoitetasolleen elämäntapamuutoksilla ja muilla hoitomuodoilla. Jos potilaalla on ennenaikainen sepelvaltimotauti (miehet < 55 v ja naiset< 65 v), hänen lähisukulaisensa tulee seuloa sepelvaltimotaudin riskitekijöiden kartoittamiseksi. Lääkehoito Jos kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin tavoitteisiin ei päästä elämäntapamuutoksilla, tulee aloittaa lääkehoito. Kolesterolin alentamiseen on saatavilla erilaisia lääkkeitä, esim. MHG-CoA-reduktaasi-inhibiittorit (statiinit), resiinit, fibraatit ja kolesterolia sitovat lääkkeet. Joskus pelkillä elämäntapamuutoksilla ei saada riittävää kolesterolitason laskua. Silloin lääkäri määrää potilaalle kolesterolitasoa pienentävää lääkettä. Tehokkaaksi turvalliseksi osoittautunut lääkeryhmä pienentää kolesterolituotantoa maksassa. Tätä lääkeryhmää kutsutaan statiineiksi. Elämäntapamuutokset on kuitenkin aina syytä muistaa. Elämäntapamuutokset yhdessä lääkityksen kanssa auttavat potilasta saamaan kolesterolin oikealle tasolle. Lähde: www.astrazeneca.fi HIEROJA 1 2007 10