LUPAPÄÄTÖS Nro 100/11/1 Dnro PSAVI/221/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 24.10.2011 ASIA

LUPAPÄÄTÖS Nro 100/11/1 Dnro PSAVI/221/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 24.10.2011 ASIA Samulinmatalan kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Ii LUVAN HAKIJA Lohibotnia Oy / Juha Väätäjä Perkkauksentie 14 B 95110 KUIVANIEMI

SISÄLLYSLUETTELO 2 HAKEMUS... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 5 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 6 Yleiskuvaus toiminnasta... 6 Tuleva toiminta... 6 Laitoksen rakenteet... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 7 Päästöt pintavesiin ja viemäriin... 7 Muut kuormittajat... 8 Päästöt ilmaan ja liikenne... 8 Jätteet ja polttoaineet... 9 YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 9 Suojelukohteet... 9 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 9 Vesistön tila ja käyttö... 10 Yleiskuvaus vesistöstä... 10 Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 10 Kalasto ja kalastus... 10 HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN... 12 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 12 Vaikutukset pintavesiin... 12 Vaikutus kalastukseen ja kalastoon... 16 Poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen... 17 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 17 ESITETYT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 17 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 17 Lupahakemuksen täydennykset... 17 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 18 Muistutukset ja vaatimukset... 18 Hakijan kuuleminen ja selitys... 23 MERKINNÄT... 25 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 26 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 26 VESITALOUSLUPARATKAISU... 26 TOIMINNANALOITTAMISLUPAA KOSKEVA RATKAISU... 26 LUPAMÄÄRÄYKSET... 27 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 27 Päästöt pintavesiin ja viemäriin... 27 Päästöt ilmaan ja melu... 27 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 27 Varastointi... 27 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28 Vesitalousluvan lupamääräykset... 28 Rakenteita koskevat määräykset... 28 Kunnossapitomääräykset... 28 Toiminnan lopettaminen... 28 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 29 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 29 RATKAISUN PERUSTELUT... 29 Lupaharkinnan perusteet... 29 Luvan myöntämisen edellytykset... 29 Ympäristölupa... 29 Vesitalouslupa... 32

3 Toiminnanaloittamisluvan hylkäämisen perustelut... 32 Lupamääräysten perustelut... 32 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 33 LUVAN VOIMASSAOLO JA UUDEN LUVAN HAKEMINEN... 33 Päätöksen voimassaolo... 33 Uuden luvan hakeminen... 34 Kumoutuva päätös... 34 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 34 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 34 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 34 KÄSITTELYMAKSU... 34 Ratkaisu... 34 Perustelut... 35 Oikeusohje... 35 MUUTOKSENHAKU... 36

4 HAKEMUS Lohibotnia Oy on aluehallintovirastoon 30.6.2010 toimittamassaan ja sittemmin täydentämässään hakemuksessa hakenut Samulinmatalan kalankasvatuslaitokselle ympäristö- ja vesitalouslupaa. Voimassa olevan luvan mukaan kaloja saadaan kasvattaa verkkoaltaissa Samulinmatalan saaren itäpuolella, kaloja saadaan perata Vatungin satamassa sijaitsevassa Kuivaniemen kunnan (nykyisin Iin kunta) omistamassa perkaamossa ja kaloja saadaan talvivarastoida Kotalahden suojasatamassa. Kasvatuskaudella käytettävän rehun määrä saa olla enintään 84 000 kg vuodessa ja talvikauden ylläpitoruokintaan käytettävän rehun määrä enintään 1 500 kg. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus, poikasrehua lukuun ottamatta, saa olla enintään 1 % ja typpipitoisuus enintään 7 %. Kasvatettava kalamäärä on noin 70 000 kg ja talvisäilytettävä kalamäärä enintään 50 000 kg. Kalankasvatukseen käytettävien verkkoaltaiden tilavuus saa olla enintään 18 000 m 3 ja talvisäilytyksessä käytettävien verkkoaltaiden tilavuus enintään 5 000 m 3. Lupaa toiminnan jatkamiseen haetaan siten, että kasvatuskaudella käytettävän rehun määrä olisi 100 000 kg vuodessa ja talvisäilytyksen aikana käytettävän rehun määrä 1 500 kg, jolloin tuotettava kalamäärä lisäkasvuna olisi noin 86 000 kg ja perattavan kalan määrä noin 65 000 70 000 kg. Lisäksi hakemuksessa on pyydetty, ettei kalankasvatuksessa käytettävien verkkoaltaiden tilavuutta rajoitettaisi lupapäätöksessä. Hakija on lisäksi pyytänyt lupaa aloittaa laajennettu toiminta ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitos sijaitsee Iin kunnan Kuivaniemen kylässä noin 30 km Iin kuntakeskuksesta pohjoiseen ja noin 8 km Kuivaniemen kylän keskustasta länteen. Kalat kasvatetaan verkkoaltaissa Kuivaniemen edustan merialueella Samulinmatalan saaren itäpuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä Vatunginnokasta länteen Suomen valtiolta vuokratulla vesialueella. Kalat perataan Vatungin satamassa sijaitsevassa Iin kunnan omistamassa perkaamossa. Kalojen talvivarastointipaikka sijaitsee Kotalahdessa Vatunginnokasta kilometri pohjoiseen Kuivaniemen osakaskunnalta vuokratulla vesialueella. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 23.12.2002 antaman määräaikaisen lupapäätöksen nro 57/02/2 mukaan luvan haltijan on, mikäli se aikoo jatkaa tässä päätöksessä tarkoitettua kalankasvatusta vuoden 2010 jälkeen, toimitettava 30.6.2010 mennessä ympäristölupavirastolle hakemus. Mikäli uutta lupaa haetaan, päätös on voimassa, kunnes uudesta hakemuksesta annettu päätös on saanut lainvoiman.

LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA 5 Aluehallintovirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 11c) kohdan nojalla ja vesistöön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 23.12.2002 antamallaan päätöksellä nro 57/02/2 myöntänyt Lohibotnia Oy:lle Samulinmatalan kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan ja luvan verkkoaltaiden pitämiseen merialueella sekä luvan perkaustoimintaan. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 10.4.2000 antamallaan päätöksellä nro 26/00/1 myöntänyt Kuivaniemen kunnalle toistaiseksi voimassa olevan luvan Kuivaniemen Vatungin kalanperkaamon käsiteltyjen jätevesien johtamiseen Perämereen Kuivaniemen kunnassa. Kuivaniemen kunnan maaseutulautakunta on 1.11.2001 antamallaan päätöksellä myöntänyt Kuivaniemen kunnalle ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisen ympäristöluvan Vatungin sataman jätevedenpuhdistamon toimintaan. Päätös koski Vatunginnokassa sijaitsevan kalanperkaamon jätevesien käsittelyn tehostamista uuden jätevedenpuhdistamon avulla. Evira on 15.10.2010 antamallaan päätöksellä nro 4250/0516/2009 myöntänyt Lohibotnia Oy:lle eläintautilain 14a :n mukaisen terveysluvan kalojen kasvatus- ja perkaustoimintaan. Simon ja Kuivaniemen kansanterveystyön kuntayhtymä on 25.2.1998 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Kuivaniemen kunnan Vatungin kalankäsittelyhallin kalan perkaus-, pakkaus-, fileointi- ja myyntitoiminnan. Metsähallitus Suomen valtion edustajana on 13.9.2002 allekirjoitetulla vesialueen vuokrasopimuksella vuokrannut Lohibotnia Oy:lle noin kahden (2) hehtaarin suuruisen vesialueen RN:o 1:0, Kuivaniemi, yleinen vesialue, kalankasvatustoimintaa varten. Vuokrasopimus on voimassa 31.12.2012 saakka. Kuivaniemen osakaskunta on 27.7.2002 allekirjoitetulla vesialueen vuokrasopimuksella vuokrannut Lohibotnia Oy:lle kalojen talvisäilytystä varten tarvittavan alueen osakaskunnan vesialueelta RN:o 876:1 Kotalahden suojasatamasta. Vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi. Hakemuksen täydennyksenä on toimitettu Kuivaniemen osakaskunnan 27.7.2002 pidetyn kokouksen pöytäkirja, jossa kokouksessa on päätetty vesialueen vuokrauksesta. Alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntakaavassa on Vatunginnokan kärjen kohdalle merkitty tuulivoimaloiden alue (en-tv) sekä virkistys- ja matkailukohdealue. Rintamatala, Samulinmatala, Jussinmatala ja Reimarinmatala on merkitty kaavassa luonnonsuojelualueiksi (SL). Lohibotnia Oy:n kalankasvatusaltaat sijoittuvat Samulinmatalan luodon välittömään läheisyyteen. Vatungin alueella on voimassa yleiskaava "Kuivaniemi - merenrannikon yleiskaava". Yleiskaavassa on Vatunginnokan kohdalla mm. merkinnät ET-1 (=yhdyskuntateknisen huollon alue, jolle saa sijoittaa tuulivoimaloita

6 tai tuulivoimapuiston) ja MK (=kalastuselinkeinon alue). Kotalahden rantaalueet on kaavassa merkitty lähinnä loma-asuntoalueiksi (RA). TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitoksella kasvatetaan pääasiassa kirjolohia 3 4 verkkoaltaassa Vatunginnokan edustan merialueella Samulinmatalan saaren läheisyydessä. Laitoksella kasvatetaan sekä teuraskalaa että poikasia. Kalanpoikaset tuodaan laitokselle noin 10 100 g:n painoisina ja niitä kasvatetaan yksi kausi verkkoaltaissa, minkä jälkeen ne siirretään talvisäilytykseen Kotalahteen. Seuraavana kesänä yleensä kesäkuun alussa poikaset siirretään talvisäilytyksestä samoissa kasvatusaltaissa merelle jatkokasvatukseen. Elleivät poikaset toisena kasvatuskautena saavuta teuraskalalle asetettuja mittoja, ne viedään talvisäilytykseen seuraavan kesän jatkokasvatusta varten. Talvisäilytyksessä voidaan säilyttää myös teuraskalaa, jota voidaan talvella noutaa altaista myyntiin perattavaksi. Kasvatusaltaat siirretään syyskuun lopussa lokakuun alussa pois kasvatuspaikalta. Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitoksen kalat perataan Iin kunnan omistamassa Vatungin satamassa sijaitsevassa perkaamossa. Yritys on vuokrannut perkaamotilat kunnalta. Perkaustoiminta painottuu loppukesään alkutalveen, jolloin kaloja perataan noin kolmena päivänä viikossa. Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten velvoitetarkkailutulosten mukaan laitoksen kalantuotanto vuosina 2005 2009 on ollut 58 300 70 830 kg (keskimäärin 65 817 kg) ja rehun käyttö 70 000 85 000 kg (keskimäärin 81 143 kg). Kasvatuskauden keskimääräinen fosforikuormitus on ollut 455 kg/v ja typpikuormitus 4 195 kg/v. Vuonna 2009 laitoksella tuotettiin kalaa 70 530 kg ja rehua käytettiin 84 640 kg fosforikuormituksen ollessa 480 kg/v ja typpikuormituksen 4 408 kg/v. Tuotantomäärien suureen vaihteluun on vaikuttanut olennaisesti markkinatilanne. Tuleva toiminta Ympäristölupaa haetaan 101 500 kg:n kuivarehumäärälle, josta käytetään kasvatuskauden aikana 100 000 kg ja talvisäilytyksen aikana 1 500 kg. Tällöin kalatuotanto lisäkasvuna ilmaistuna on noin 86 000 kg. Talvisäilytettävän kalan määrä on noin 50 000 kg. Vesistökuormitukseksi on arvioitu 570 kg/v fosforia ja 5 248 kg/v typpeä. Tuotetusta kalamäärästä perataan noin 65 000 70 000 kg vuodessa ja perkeitä muodostuu noin 10 15 % eli 6 500 10 500 kg. Perkausjätevesiä muodostuu 75 m 3 /v. Laitoksen rakenteet Laitoksella käytetään muoviputkesta (halkaisija noin 280 mm) tehtyjä rengasmaisia ponttoneita. Rakenteessa on kaksi sisäkkäistä ponttonirengasta, jotka on liitetty toisiinsa teräspalkein. Palkista on nostettu ylös yhden metrin korkuinen kaide, jonka tarkoituksena on estää kalojen hyppiminen pois altaasta ja toimia hoitotukena. Ponttoniin on kiinnitetty verkkoallas, jonka syvyys on noin 5 metriä. Kasvatusallas ja sen ponttoni on kiinnitetty kasvatuspaikalle ankkurein ja köysin niin, että se pääsee liikkumaan vain aallokon ja vedenkorkeuden muutosten mukana. Talvisäilytyksessä käytetään suunnitelman mukaan viittä verkkoallasta (kasvatusallasta), joiden sy-

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) 7 vyys on noin 3 4 metriä. Altaat on kuromalla madallettu kasvatusaltaiden syvyydestä. Hakemuksen mukaan verkkoaltaiden kokoa ei luvassa tulisi määrätä, sillä rehunkäyttöoikeus ja laitostalous määräävät optimaalisen koon. Tarvittavan kasvatustilan tarve on lisääntynyt ja sen laskennassa lähtökohdaksi otetaan kalatiheys 5 kg lisäkasvua kuutiometriä kohti. Näkemystä on perusteltu sillä, että ympäristön kannalta paras käyttökelpoinen tekniikka edellyttää kalalle optimaalisia kasvuolosuhteita eli muun muassa riittävää, puhdasta ja hapekasta vettä. Kalojen kasvuolosuhteilla on merkittävä vaikutus rehukertoimeen. Rehu syötetään tasaisesti levittävillä laitteilla niin, että laajalle alueelle altaaseen levittäytyneet kalat saavat ruokansa ilman kovaa kilpailua. Tällöin rehua ei ajaudu verkkojen läpi altaan sivuille tai pohjan läpi. Hylkeiden aiheuttama riski on väljässä altaassa pienempi. Hylkeiden rikottua kasvatusaltaan verkon karkaa reiästä enemmän kalaa tiheästä massasta. Väljemmät kasvatusolosuhteet eivät myöskään merkittävästi lisäisi verkkoaltaiden ulkomittoja eivätkä laajentaisi tuotantolaitoksen käyttämää vuokravesialuetta. Hakemuksen mukaan verkkoaltaiden enimmäiskoot olisivat kasvatuskaudella 21 500 m 3 ja talvivarastointikaudella 5 000 m 3. Kalojen ruokinnassa noudatetaan erityistä huolellisuutta. Hakija on tiedostanut rehunkulutuksen merkityksen ympäristökuormituksen kannalta ratkaisevaksi tekijäksi. Rehun hukkaantumisen estäminen ja mahdollisimman pienen rehukertoimen saavuttaminen on paras keino pienentää toiminnan päästöjä vesistöön. Päästöjen pienentämisen tavoite on yhteensopiva yrityksen taloudellisten tavoitteiden kanssa, koska rehu on suurin kustannustekijä. Toiminnassa vältetään yliruokintaa ja ruokinnassa käytetään rehun tasaisesti altaisiin levittäviä ruokinta-automaatteja. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt pintavesiin ja viemäriin Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitoksen laskennalliset päästöt vesistöön vuosina 2000 2009 ovat olleet: Vuosi Rehun Kalan- Rehukerroin Fosforikuormitus Typpikuormitus kulutus tuotanto kg kg kg/vrk kg/v kg/vrk kg/v 2000 72 050 55 000 1,31 3,5 428 31,9 3 891 2001 74 510 60 000 1,24 3,5 431 32,3 3 938 2002 69 310 57 758 1,20 3,2 393 29,6 3 610 2003 63 355 52 800 1,20 2,9 359 27,0 3 300 2004 54 310 43 870 1,24 2,6 313 23,5 2 867 2005 70 000 58 300 1,20 3,3 397 29,9 3 647 2006 83 425 60 550 1,11 3,7 450 34,3 4 190 2007 85 000 70 830 1,20 3,9 482 36,3 4 427 2008 82 650 68 875 1,20 3,8 468 35,3 4 305 2009 84 640 70 530 1,20 3,9 480 36,1 4 408 keskiarvo 73 925 59 851 1,21 3,4 420 31,6 3 858 Ravinteiden päästö vesistöön on laskettu ainetaseena, jonka tekijät ovat rehunkulutus ja kalantuotanto. Päästö muodostuu osittain kalojen eritteistä ja osittain rehusta liukenevasta aineksesta. Ainetaselaskelmassa on käytetty rehun fosforipitoisuutena 0,9 %, kalan fosforipitoisuutena 0,4 %, re-

8 hun typpipitoisuutena 7,5 %, kalan typpipitoisuutena 2,5 % sekä kasvatuskauden pituutena 122 vrk. Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitoksen arvioidut päästöt vesistöön jatkossa ovat: Vuosi Rehun Kalan- Rehukerroin Fosforikuormitus Typpikuormitus kulutus tuotanto kg kg kg/vrk kg/v kg/vrk kg/v 2011-101 500 86 000 1,18 4,7 570 43,0 5 248 Perkaamon jätevedet johdetaan kunnan jätevedenpuhdistamolle käsittelyä varten ja edelleen Perämereen. Lohibotnia Oy:n perkaustoiminnassa syntyvien puhdistettujen jätevesien aiheuttamaksi vesistökuormitukseksi on arvioitu (kg/v): Enintään Vähintään Fosfori 0,4 0,32 Typpi 10 8 BOD 7ATU 8 6,4 Perkaamossa käytetään vuodessa muutamia kymmeniä litroja desinfiointiainetta pintojen puhdistukseen. Muut kuormittajat Kuivaniemen edustan merialueella toimii lisäksi kolmen muun hakijan kalankasvatuslaitokset. Kaikkien Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten yhteenlasketut laskennalliset päästöt vesistöön vuosina 2000 2009 ovat olleet: Vuosi Rehun Kalan- Rehukerroin Fosforikuormitus Typpikuormitus kulutus tuotanto kg kg kg/vrk kg/v kg/vrk kg/v 2000 452 334 373 088 1,21 21,2 2 579 194,0 23 665 2001 495 852 414 650 1,20 22,9 2 804 211,4 25 786 2002 465 110 409 533 1,14 20,9 2 548 193,6 23 621 2003 331 166 280 341 1,18 15,0 1 817 132,6 16 103 2004 339 415 309 080 1,10 14,5 1 754 127,2 15 394 2005 419 932 373 384 1,12 18,4 2 221 162,0 19 607 2006 528 676 379 807 1,39 25,3 3 054 216,2 26 178 2007 501 665 363 047 1,38 21,9 2 669 191,4 23 193 2008 390 479 355 875 1,10 18,2 2 207 155,7 18 915 2009 445 672 379 022 1,18 22,0 2 664 182,8 22 158 keskiarvo 437 030 380 453 1,20 20,0 2 432 176,7 21 462 Päästöt ilmaan ja liikenne Vuonna 2001 rakennettu Vatungin jätevedenpuhdistamo on tyypiltään jälkisaostuksella tehostettu bioroottorilaitos. Jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan mereen. Liete varastoidaan etuselkeytyksessä ja kuljetetaan Iin keskuspuhdistamolle. Puhdistamon lisäksi Vatunginnokan alueella aiheutuu kuormitusta vesistöön myös kesämökkien hajakuormituksesta. Muuten alueen vedenlaatuun vaikuttaa Kuivajoesta purkautuva vesi, jonka vedenlaatuun vaikuttavat muun muassa valuma-alueen turvetuotantoalueet. Lohibotnia Oy:n kasvatuspaikoille kuljetaan veneillä kasvatuskaudella päivittäin. Ruokintavene on yhteiskäytössä Ulappalohi Oy:n kanssa, mikä

9 osaltaan vähentää yritysten liikennettä kasvatusaltaille. Talvisäilytysalueelle kuljetaan jäitse traktorilla, autolla tai moottorikelkalla Vatungin kalasatamasta. Muuta liikennettä on rehunkuljetukset sekä kalojen siirrot perkaamolle. Toiminta aiheuttaa vähäistä melua satama-alueen liikenteessä ja rehun kuljetuksissa veneellä kasvatuspaikoille. Vatunginnokka sijaitsee noin 7 km:n päässä valtatiestä 4 länteen paikallistien päässä meren rannassa. Liikenne on rauhallista ja sen määrä pieni. Vatungin kalasatamaa käyttävät kalankasvattajat, kalastajat, venematkailijat, merivartiosto ja automatkailijat. Alueella sijaitsee kahdeksan tuulivoimalaa, joiden liike on jatkuvaa ja melu kuuluu kevyellä maatuulella hyvin koko alueella. Merituulella tai voimakkaammissa tuuliolosuhteissa tuulimyllyjen ääni peittyy muuhun tuulen ääneen ja aaltojen kohinaan. Jätteet ja polttoaineet Toiminnassa syntyy jätettä rehusäkeistä. Pääosa käytettävästä rehusta tulee 500 kg:n suursäkeissä. Suursäkkien määräksi arvioidaan vuosittain noin 200. Tyhjät rehusäkit toimitetaan osittain kierrätykseen muovien keräyspisteeseen ja osittain kaatopaikalle. Kaloja kuolee 100 300 kg vuodessa. Ne haudataan maahan tai luovutetaan alueella eläinten rehun raaka-ainetta keräävälle turkistarhaajalle. Perkeitä muodostuu perattavasta kalamäärästä noin 10 15 % eli noin 6 500 10 500 kg vuodessa. Perkausjäte toimitetaan turkistarhaajan käyttöön. Kaikki kalat ovat naaraita, joten mädin talteenotto vähentää perkausjätemäärää. Toiminnassa ei synny ongelmajätteitä. Jäteöljyä muodostuu alle 30 litraa vuodessa ja se toimitetaan keräilypisteeseen. Yrityksen käyttämät poltto- ja voiteluainemäärät ovat vähäisiä. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Suojelukohteet Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vatunginnokan lähialueella olevat luodot ja saaret kuuluvat Perämeren saaret Natura 2000 -kohteeseen. Kohde on suojeltu sekä linnuston että luontotyyppien perusteella. Suojelukohde on laajalla alueella ja siihen kuuluu alueita Oulun ja Kemin välisellä rannikolla. Lohibotnia Oy:n toimintoja lähinnä olevat Perämeren saaret -suojelualueeseen kuuluvat luodot sijaitsevat noin 2,5 3 km:n etäisyydellä Vatunginnokasta lounaaseen ja länteen. Kasvatusaltaat sijoittuvat Samulinmatalan luodon välittömään läheisyyteen. Hankkeen vaikutusalueella ei ole pysyvää asutusta. Kotalahden rannoilla on kesämökkejä noin 500 metrin etäisyydellä Kotalahden talvisäilytysalueesta. Vatunginnokan alueella on kalasatama, kalan perkaushalli, merivartiosto ja pienvenesatama. Niemeen ja Kuivamatalan saareen on rakennettu kahdeksan tuulivoimalaa. Rakentaminen on muuttanut luonnontilaa voimakkaasti.

10 Kuivaniemen edustan merialueella toimii kolme muuta kalankasvatuslaitosta ja muutama ammattimaisesti rysällä pyytävä kalastaja. Vesistön tila ja käyttö Yleiskuvaus vesistöstä Lohibotnia Oy:n kalankasvatusyksiköt sijaitsevat Vatunginnokan edustalla Samulinmatalan läheisyydessä Kuivaniemen rannikkoalueella. Alue kuuluu Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueeseen. Perämerelle on tyypillistä korkea humuspitoisuus ja alhainen suolapitoisuus jokivesien vaikuttaessa vedenlaatuun. Meriveden päävirtaus kulkee Suomen rannikkoa pitkin pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa etelään. Perämeressä virtaukset ovat pääosin tuulten aiheuttamia, joten niiden suunta ja voimakkuus vaihtelee paljon. Perämeri on fosforirajoitteinen, joten fosforikuormituksen kohoaminen lisää perustuotantoa. Perämeren rannikkoalue on ekologiselta luokaltaan tyydyttävä. Vatunginnokan edustan merialueelle laskee Kuivajoki, jonka valuma-alue on 1 356 km 2 ja järvisyys on 2,7 %. Kuivajoki kuuluu kansainväliseen Salmon Action Plan -ohjelmaan, jolla pyritään joen lohikannan palauttamiseen. Vedenlaatu ja vesistön käyttökelpoisuus Kalasto ja kalastus Perämeren vesi on jokivesien, asutuksen jätevesien ja puunjalostusteollisuuden päästöjen kohteena. Vedenlaatu on kuitenkin yleensä hyvä ja jätevesikuormitusta ei juuri voida todeta. Kuivajoen vedet muuttavat rannikon lähellä merivedenlaatua talvella ja sateisina vuosina myös kesällä. Kuivaniemen edustan vedenlaatua on seurattu vuodesta 1979 lähtien pisteiltä Ouvy-8 ja vuodesta 1985 lähtien KU1 ja pisteiltä KU5 ja KU9. Pisteiltä P10 ja P18 tarkkailu aloitettiin vuonna 1990. Tarkastelu on rajattu koskemaan vain 2000-lukua, koska ennen vuotta 1990 näytteenottoaikataulussa oli mukana kevättalvi, jolloin vedenlaatu poikkesi muusta vuodesta. Kevättalvella jokivesi leviää merialueelle jään alla ja analyysituloksissa oli nähtävissä selvä makean veden vaikutus päällysvedessä sähkönjohtavuuden laskuna sekä väriluvun ja ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Lohibotnia Oy:n Samulinmatalan kasvatuslaitosta lähimpänä meriveden virtaussuunnassa sijaitsee piste P18. Tällä pisteellä kokonaistyppipitoisuus kohosi vuonna 2004, ja kokonaisfosforipitoisuus vuosina 2007 ja 2009. Ammoniumtyppipitoisuus oli koholla vuonna 2006. Pisteellä P18 typpipitoisuudet olivat alentuneet 2000-luvulla, mutta fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat hieman kohonneet. Keskimäärin 2000-luvulla ravinnepitoisuudet ilmensivät karua vesistön tilaa Kuivaniemen edustan merialueella, kun taas a-klorofyllipitoisuus lievästi rehevää. Sähkönjohtavuuden kohotessa eli meriveden vaikutuksen voimistuessa vuosina 2003, 2006 ja 2009 väriluku aleni, koska vähäsateiset kesät ja alhaiset virtaamat vähensivät maalta tulevaa humuskuormitusta. Sähkönjohtavuuteen vaikuttaa myös merivedenkorkeus. Väriluku kohosi 2000-luvulla kaikilla muilla pisteillä paitsi pisteellä Ouvy-8, joka on meriveden virtaussuunnassa laitosten yläpuolella. Happitilanne oli alueen pisteillä erinomainen pinnasta pohjaan koko tarkkailujakson ajan. Vatungin edustan merialueen kalankasvatuslaitosten vaikutuspiirin kalastusta ja kalastoa selvitettiin joulukuussa 2010 postitiedustelulla ja osaksi puhelintiedustelulla. Kohderyhmänä olivat Kotalahden ja Vatunginnokan

11 välisen alueen rantatilalliset. Lisäksi alueelta saatiin viranomaisten ylläpitämään ammattikalastajarekisteriin perustuvia saalistietoja vuodelta 2009 sekä haastateltiin puhelimitse kaksi alueella ammattikalastusta harjoittavaa. Rantatilallisille lähetettyyn tiedusteluun vastasi kahden kyselykierroksen jälkeen 20 taloutta 33:sta. Kalastaneita vastanneissa oli kahdeksan, joista kahdella pyynti oli selvästi muita vastaajia aktiivisempaa verkkokalastusta. Kalastuspäiviä kertyi molemmilla koko vuodelle lähes 80 eli varsin runsaasti. Muilla pyynti oli pienimuotoista ja kalastuspäivien määrä oli 2 15. Tavanomaisin pyyntimuoto oli verkkokalastus, jota harjoitti viisi kalastajaa. Muita pyydyksiä käyttivät vain yksittäiset kalastajat. Kalastajien kokonaissaalis oli 825 kg, josta 83 % pyysivät nämä kaksi aktiivisesti kalastanutta. Saalis saatiin lähes kokonaisuudessaan verkoilla. Tärkeimmät saalislajit olivat ahven (26 %), hauki (20 %) ja siika (20 %). Särkeä ja lahnaa esiintyi kokonaissaaliissa yhteensä 13 %. Verkoilla kalastaneiden viiden talouden saalis oli keskimäärin 160 kg/talous. Vuonna 2001 tiedusteltiin vastaavalla tavalla Kotalahden ja Vatungin alueen mökkiläiset sekä myös alueella toimivia ammattikalastajia. Myös tuolloin kalastus oli luonteeltaan verkkokalastusta ja verkkokalastajakohtainen pyyntiponnistus oli 414 verkon kokukertaa/kalastaja. Verkolla kalastaneiden vuosisaalis oli tuolloin keskimäärin 150 kg. Vuonna 2010 verkoilla kalastaneiden pyyntiponnistus oli 241 kokukertaa/kalastaja ja vuosisaalis keskimäärin 160 kg. On huomattava, että tiedustelussa kalastaneiden joukko oli nyt varsin eri kuin vuonna 2000 kalastaneiden. Lisäksi saalismäärissä oli myös kolmen ammattimaista pyyntiä harjoittaneen saaliit. Pyyntialueen nro 3 (lähinnä Kuivaniemen edusta) ammattikalastuksen kokonaissaalis oli vuonna 2009 4 700 kg, josta valtaosa oli rysällä saatua muikkua, silakkaa sekä kuoretta. Verkkokalastuksen kokonaissaalis oli noin 300 kg ja tärkeimmät saalislajit olivat ahven, taimen ja hauki. Viranomaisilta saatujen ammattikalastajarekisterin saalistietoihin saalismääränsä ilmoittaneiden kalastajien lukumäärä ei tullut tietoon, mutta kahta alueella ammattimaisesti pyytävää ja vuosittain myös maa- ja metsätalousministeriölle saalisilmoituksen tekevää haastateltiin puhelimitse ja heidän mukaansa alueella on tällä hetkellä vain kaksi ammattimaisesti rysillä pyytävää ja 2 3 kalastajaa pyytää rysillä satunnaisemmin ja pienemmässä määrin. Ammattimaisesti pyytävien mukaan särjen ja pienen lahnan osuus on vuosien saatossa alueella lisääntynyt. Molemmat kalastajat olivat sitä mieltä, että pyydysten likaantumiseen ja limoittumiseen vaikuttaa eniten veden lämpötila, tuulet sekä virtaukset. Toisen kalastajan mukaan pyydysten likaantumis- ja limoittumishaitat ovat 10 vuoden aikana alueella pahentuneet ja toisen mielestä pysyneet likipitäen samanlaisina. Toisen haastatellun mukaan pahin kalastushaitta on hylkeet, joita tulee rantojen läheisyyteen etenkin syyspuolella. Postitiedusteluun vastanneita pyydettiin arvioimaan kalastusta ja kalankäyttöä haittaavia tekijöitä kalankasvatuslaitosten vaikutusalueella. Vastaajien mielestä selvimmin haittaa aiheuttavia tekijöitä ovat pyydysten limoittuminen, pyydyksien rikkoutuminen, roskakalojen runsaus sekä liialliset kalojen istutukset. Tiedusteluun vastanneita pyydettiin vapaamuotoisesti esittämään kommentteja ja huomioita mahdollisista kalastushaitoista ja muusta. Selvimmin esille tuodut seikat koskivat perkaamon ympäristön epäsiisteyttä ja sieltä

12 aiheutuvia hajuhaittoja. Matalassa Kotalahdessa on havaittu rehevöitymistä ja kasvillisuuden lisääntymistä. Rantatonttien arvon koetaan alentuneen kalankasvatuksen seurauksena. Talvisäilytysaltaat vievät tilaa ahtaassa Kotalahdessa. Ammattimainen kalastus Vatungin edustalla on nykyisin melko vähäistä. Ammattimaisia ja saalisilmoituksen tekeviä rysäpyytäjiä alueella toimii kaksi ja muita rysäpyytäjiä 2 3. Vuonna 2009 ammattimaisen pyynnin kalansaalis oli Kuivaniemen edustalla noin 4 700 kg, josta suurin osa oli rysällä saatua muikkua ja silakkaa. Kalastajien mukaan pahin ammattikalastusta haittaava tekijä ovat hylkeet. Alueella harjoitetaan myös aktiivista kotitarve- ja virkistyskalastusta pääosin verkoilla. Eniten pyytävillä vuosisaaliit ovat useita satoja kiloja. Pyydetyimpiä lajeja ovat ahven, hauki ja siika. Jo 10 vuotta sitten vastaavanlaisessa kalastustiedustelussa osa Kotalahden mökkiläisistä ilmaisi kokevansa haittaa kalankasvatuksen aiheuttamasta pyydysten likaantumisesta, kasvillisuuden lisääntymisestä, veden pinnalla ajoittain olevasta rasvakalvosta ja vähempiarvoisten kalalajien lisääntymisestä. Edellä mainittuja haittoja esiintyy edelleen, joskin tietojen perusteella on vaikea arvioida niiden mahdollisesta lisääntymisestä tai vähenemisestä. Muutama tiedusteluun vastanneista kommentoi nyt myös perkaamon epäsiisteyttä ja kalajätteiden aiheuttamaa hajuhaittaa. HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Vaikutukset pintavesiin Alueella ja samoilla kasvatuspaikoilla on ollut kalankasvatusta 1980-luvun alkupuolelta alkaen. Kalankasvatuksen aiheuttamat päästöt ovat aikaisemmin olleet suuremmat, koska rehunkulutus oli suurempi. Tämä johtuu siitä, että vanha tuotantotekniikka oli kuormittavampaa. Samulinmatalan verkkoaltaat sijaitsevat varsin lähellä lähiluotojen suojelualueita (Perämeren saaret) ja toiminnalla voi potentiaalisen vaikutusaluerajauksen mukaan olla lievää vaikutusta alueen vedenlaatuun silloin, kun tuotanto on voimakkaimmillaan. Kalankasvatuksen arvioidut vaikutukset suojelualueen suojeluperusteisiin ovat varsin vähäiset ja kalankasvatus on jatkunut alueella jo pitkään. Kaakko-luode-suunnassa olevat luodot ohjaavat veden virtaukset samansuuntaiseksi. Kalankasvatuslaitokset ovat tässä virtauksessa. Se takaa tasaisen veden vaihtumisen. Kalankasvatuslaitosten aiheuttama kuormitus joutuu virtaukseen noin 6 10 metrin syvyisellä vesialueella eikä niinkään ajaudu suojelualueen luotojen rantavesiin. Hakijan arvion mukaan Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitoksilla ei ole vaikutuksia "Perämeren saaret" Natura 2000 kohteen suojeluperusteisiin. Kalankasvatustoiminnan aiheuttama merkittävin kuormitus muodostuu kokonaistypestä, ammoniumtypestä, kokonaisfosforista ja fosfaattifosforista. Kalankasvatuksesta syntyvä kuormitus ajoittuu kesäkuukausille, jolloin rehevöitymisen vaikutukset ovat muutenkin suurimmillaan. Rehevöityminen ilmenee veden kohonneina ravinnepitoisuuksina, happitilanteen heikentymisenä pohjan tuntumassa sekä paikallisesti pohjasedimentin muutoksina verkkoaltaiden alapuolella.

13 Näkyviä muutoksia ovat rantojen limoittuminen ja leväkasvustot verkkoaltaiden läheisyydessä. Käytännössä kuormitusta voidaan vähentää käyttämällä vähäfosforista rehua ja automaattiruokintaa. Paikallisia vaikutuksia voidaan vähentää sijoittamalla verkkoaltaat alueille, joissa veden vaihtuvuus on tehokasta ja ristiriidat vesialueen muiden käyttäjien kanssa mahdollisimman pienet. Ravinnekuormitus kohottaa meriveden ravinnepitoisuutta vain suppealla alueella kunkin laitoksen lähialueella. Tämän lähivaikutusalueen koko on oletettavasti noin 50 150 metriä meriveden virtaussuunnassa. Virtauksen voimakkuus vaihtelee ja samoin lähivaikutusalueen ravinnepitoisuuksien muutoksen voimakkuus. Voimakkaan virtauksen aikana laimentuminen on tehokkaampaa, vedessä mitattavat ravinnepitoisuudet pienempiä ja vaikutusalue laajempi. Virtauksen voimakkuus riippuu ensi sijassa merialueen tuulista ja ilmanpaineen vaihteluista. Tarkkailulla on osoitettu, että kalankasvatuksen vaikutukset vesialueen tilaan ovat lieviä ja ilmenevät vain ajoittain. Voimakasta pitoisuuksien kohoamista ei ole ollut havaittavissa pitkällä aikavälillä. Muutokset vedenlaadussa eri vuosikymmenten välillä aiheutuvat osaltaan näytteenottoajoissa tapahtuneesta muutoksesta. Lohibotnia Oy:n kalankasvatuslaitos lisää merialueen kuormitusta, mutta ei tule aiheuttamaan huomattavaa vesien pilaantumista tai haittoja muille veden tai rannan käyttäjille. Hyvien sekoittumisolosuhteiden johdosta vedenlaadussa ei arvioida tapahtuvan merkittäviä muutoksia, vaikka ravinnekuorma kohoaa neljänneksen. Hakemuksen täydennyksessä 27.12.2010 on tarkasteltu kaikkien Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten päästöjen vaikutusta vedenlaatuun vuodesta 2000 alkaen. Tarkastelussa on todettu, että vesistötarkkailupisteiden kokonaistyppipitoisuudet eivät näyttäisi riippuvan juurikaan alueen kalankasvatuksen typen kokonaiskuormituksesta. Vuosien 2002 ja 2004 välinen typpikuormituksen lasku ei näkynyt näytepisteiden pitoisuustasojen laskuna, vaan vähäisimmän kuormituksen aikaan vuonna 2004 keskimääräiset typpipitoisuudet olivat korkeimmillaan. Vuoden 2004 jälkeen alkanut kuormituksen kasvu ei ilmennyt pitoisuustasojen kohoamisena, vaikka vuonna 2007 pitoisuudet kohosivatkin jonkin verran. Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla kokonaistyppipitoisuuksien kehityssuunta on ollut lievästi laskeva. Myöskään vesistötarkkailupisteiden kokonaisfosforipitoisuudet eivät näytä vuositasolla tarkasteltuna riippuneen kalankasvatuksen kokonaisfosforikuormituksesta. Typen kaltaista lievää laskevaa suuntausta ei voida kymmenen viime vuoden ajalta havaita fosforipitoisuuksissa, vaan pitoisuudet ovat vaihdelleet 15 µg/l molemmin puolin. A-klorofyllipitoisuudet ovat niin ikään olleet riippumattomia vuosittaisista kalankasvatuksen kokonaiskuormituksista. Alue vaikuttaa minimiravinnetarkastelussa painottuvan fosforirajoitteisuuden suuntaan. Typpikuormitus on kuitenkin jokseenkin yhtenevä fosforikuormituksen kanssa, joten tältä osin kuormituksella ei ole merkitystä. Myöskään a- klorofyllipitoisuuksissa ei voida nähdä merkittävää kehityssuuntaa ja vuosittainen vaihtelu on ollut kohtalaista. Periaatteessa kuormitusvaihtelu voisi näkyä pitoisuuksissa viiveellä, mutta melko avoimella merialueella tämä ei ole todennäköistä. Virtaukset sekoittavat kuormitusjakeet oletettavasti melko nopeasti suureen

14 vesitilavuuteen. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Perämeren vesi vaihtuu keskimäärin 5,7 vuodessa. Alue on myös Kuivajoen vaikutusalueella ja melko lähellä rantaa, jolloin muun muassa voimakkaat sateet voivat lisätä Kuivajoen mukanaan tuomien ravinteiden ja muun aineksen määrää ja vaikuttaa siten myös yhteistarkkailun tuloksiin. Toisaalta alue on niin avoin, että esimerkiksi voimakkaat tuulijaksot vaikuttavat virtausolosuhteisiin ja edelleen kuormitteiden leviämiseen ja laimenemiseen. Lohibotnia Oy:n aiheuttama laskennallinen kuormitus on ollut tarkastelujaksolla 15 23 % kaikkien laitosten yhteiskuormituksesta. Vesistötarkkailutulokset eivät vaihteluväli huomioon ottaen korreloi myöskään Lohibotnia Oy:n kuormitusmäärien kanssa, vaikka osa näytepisteistä sijaitsee lähellä kasvatusaltaita. Kalankasvatuksen merkittävimmät kuormitteet ovat kokonais- ja ammoniumtyppi, sekä kokonais- ja fosfaattifosfori. Näistä epäorgaaniset ammoniumtyppi ja fosfaattifosfori ovat suoraan perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa ja siten leväkasvun nopeasti hyödynnettävissä muiden olosuhteiden ollessa sopivat. Tämänkaltainen kuormitus vaikuttaa vesien käyttökelpoisuuteen lähinnä rehevyyttä lisäämällä. Edellä esitettyyn sekä vuosittaisiin tarkkailuraportteihin viitaten alueen kalankasvatuksen määrän ja vesistötarkkailun näytepisteiden ravinnepitoisuuksien välillä ei näyttäisi olevan selvää korrelaatiota eikä laitosten kuormituksen voida katsoa näkyvän suoraan vesistön rehevöitymisenä. Vesistöön kuormituksen mukana kulkeutuneet ravinnemäärät eivät häviä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että ravinnelisät leviävät ja laimenevat melko nopeasti alueelle eikä niiden todentaminen normaalilla vesinäytteenotolla ole kovinkaan varmaa. Perämeri Life -hankkeen Perämeren toimintasuunnitelma -raportin mukaan Perämereen vuonna 1995 päätyneistä ravinteista noin 90 95 % oli peräisin joista. Tuolloin jokivesien mukana Perämereen päätyi noin 41 500 tonnia typpeä ja noin 2 700 tonnia fosforia. Näihin lukuihin suhteutettuna Ulappalohi Oy:n ja koko Kuivaniemen edustan merialueen kalankasvatuksen kokonaiskuormitus on vähäistä, joskin paikallisesti sillä on merkitystä. Perämeren veden melko nopean vaihtumisen ansiosta voidaan kalankasvatuksen vaikutuksia kuitenkin pitää vähäisinä. Hakemuksen täydennyksessä 27.12.2010 on arvioitu myös nykyistä kalankasvatustoimintaa laajemman toiminnan päästöjen vaikutusta vesistössä. Lohibotnia Oy:n hakemuksen mukaisen toiminnan laskennallinen fosforikuormitus lisääntyisi noin 85 kg vuodessa ja typpikuormitus vajaat 800 kg nykyisestä. Lohibotnia Oy:n rehunkäyttömäärät ovat vuodesta 2006 lähtien olleet varsin lähellä luvan mukaista enimmäistasoa, joten tarkastelu on tehty sallituilla enimmäisarvoilla. Hakemuksen mukaisen kasvatusmäärän aiheuttama kokonaistyppi- ja -fosforikuormitus on vajaa 13 %:a kaikkien Kuivaniemen edustan kalalaitosten lupakäsittelyssä olevien hakemusten mukaisesta yhteiskuormituksesta. Osuus tulisi hieman pienenemään aiemmasta riippuen uusien lupien mukaisten rehunkäyttömäärien käyttöasteesta. Laskennallisesti Lohibotnia Oy:n kuormitus lisääntyisi noin 18 % edellisen luvan enimmäiskuormituksesta. Kuormituslisien vaikutusta alueen vedenlaatuun on vaikea arvioida, koska suoria pitoisuuslisälukuja ei voida vaihtelevien virtauksien vuoksi luotettavasti käyttää. Yhteistarkkailun tulosten perusteella vaikutusta on niin ikään vaikea arvioida, koska toteutuneet kuormitusmäärät eivät ole suoraan korreloineet näytepisteiden vedenlaadun kanssa. Arvion mukaan kuormituksen kasvu Lohibotnia Oy:n osalta tulisi kuitenkin olemaan niin vähäinen, ettei se tulisi merkittävästi näkymään alueen vedenlaadussa.

15 Kotalahden talvisäilytysalueella toteutettava ylläpitoruokinta tulisi kasvatusmäärän lisäyksen jälkeenkin olemaan arvion mukaan niin vähäistä, että sillä ei tule olemaan merkittäviä uusia vaikutuksia alueella. Talvisäilytysmääriä ei ole tarkoituksenmukaista kasvattaa ja vaikka näin kävisikin, lisääntynyt kalamäärä pikemminkin kuluttaisi vedestä yhä enemmän ravinteita ruokinnan ollessa mahdollisimman vähäistä. Kaikkien Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten voimassa olevien lupien ja vireillä olevien lupahakemusten mukaiset maksimaaliset rehunkäyttö- ja lisäkasvumäärät ja niiden perusteella arvioidut laskennalliset päästöt vesistöön ovat: Vuosi Rehun Kalan- Rehukerroin Fosforikuormitus Typpikuormitus kulutus tuotanto kg kg kg/vrk kg/v kg/vrk kg/v 2011 594 500 490 000 1,21 27,8 3 392 255,0 31 114 2011 792 500 701 900 1,13 35,7 4 326 331,3 40 136 Lupien mukaisten enimmäiskasvatusmäärien perusteella fosforikuormitus lisääntyisi noin 930 kg (28 %) ja typpikuormitus noin 9 000 kg (29 %) vuodessa. Toteutuneeseen vuosien 2000 2009 kuormitukseen nähden määrät lisääntyisivät enimmillään fosforin osalta noin 1 900 kg ja typen osalta noin 18 700 kg vuodessa. Edellisen lupakauden (2003 2010) aikana laitosten fosforikuormituksessa on ollut vajetta lupien mukaiseen maksimimäärään nähden yhteensä noin 8 300 kg ja typpikuormituksessa vastaavasti noin 86 000 kg. Vuoden 2010 osalta laskelmassa on kasvatustietojen puuttuessa käytetty vuosien 2000 2009 keskimääräisiä kuormitusarvoja. Tämä kuormitusvaje on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin nyt haettavina olevien lupien mukaisten enimmäiskuormitusten kasvu suhteessa voimassa olevien lupien enimmäiskuormituksiin tulisi olemaan noin 8 9 vuoden ajalta. Toisin sanoen yhteiskuormitus vuosilta 2003 2018 olisi jokseenkin samaa suuruusluokkaa, jos kasvattajat olisivat kasvattaneet ja jatkaisivat kasvatustaan nykyisten lupien mukaisilla maksimituotannoilla koko ajanjakson tai jos kasvattajat kasvattaisivat vuodesta 2011 alkaen haettavan mukaisilla maksimituotannoilla ja tämän aiheuttamaan kuormitukseen lisättäisiin toteutunut kuormitus vuosilta 2003 2010. Laitosten yhteenlaskettu kuormitus tulisi enimmillään olemaan vuosittain typen osalta noin 1,9-kertainen ja fosforin osalta noin 1,8-kertainen vuosien 2000 2009 toteutuneeseen keskimääräiseen kokonaiskuormitukseen nähden. Ero on huomattava. Kasvatusmäärät ja kuormitus tuskin tulisivat olemaan maksimaalisella sallitulla tasolla jatkossakaan. Kuormitus vaikuttaisi paikallisesti alueen veden ravinnepitoisuuksiin. Vaikutusalueen laajuutta ja pitoisuusmuutoksia on vaikea arvioida. Vaikutusten arviointiin ja kuormitteiden leviämiseen voisi antaa lisäselvyyttä ns. Perämerimallin käyttö, mutta mallinnuksen käyttö (mallinnuksen aiheuttamat kustannukset suhteessa lupakäsittelyssä olevien kalankasvatushankkeiden suuruusluokkaan) jätetään lupaviranomaisen arvioitavaksi. Perämeren kokonaiskuormituksessa kalankasvatuksen suhteellinen osuus tulisi kuitenkin olemaan edelleen vähäinen.

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon 16 Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan: Perämerta luonnehtivat humuspitoiset vedet ja alhainen suolapitoisuus. Eliölajisto on niukkaa ja koostuu valtaosaltaan murtoveteen sopeutuneista makean veden lajeista. Perämeren rannikkovedet ovat pääosin hyvässä ekologisessa tilassa. Ainoastaan rannikon läheisyydessä on kapea vyöhyke tyydyttäväksi luokiteltua aluetta. Laajin tyydyttävään tilaan luokittunut alue on Oulun edustalla. Kaikkiaan rannikkovesien pinta-alasta neljäsosa on tyydyttävässä tilassa. Rannikkovesien tilaa heikentää pääasiassa jokien kuljettamien ravinteiden sekä rannikon asutuksen ja teollisuuden ravinnekuormituksen aiheuttama rehevyys. Myös Vatunginnokan edustan kalankasvatusalueet ovat suunnitelmassa esitettyjen karttojen mukaan luokiteltu kuuluviksi ekologiselta tilaltaan luokkaan hyvä, kuten Kuivajokikin Oijärvestä alavirtaan. Vesienhoitoalueen pintavesien kemiallisen tilan luokituksessa alue kuuluu niin ikään luokkaan hyvä. Vesistöjen ekologisen tilan luokittelussa otetaan huomioon useampia tilasta kertovia osa-alueita. Rannikkovesien luokitteluperusteita ovat kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet sekä fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset tekijät. Kemiallisen tilan arvioinnissa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan lainsäädännössä asetettuihin ympäristön laatunormeihin. Vesienhoitosuunnitelmien tavoitteena on saavuttaa vesistöjen hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Tästä syystä muun muassa kalankasvatustoimintaa pyritään ohjaamaan sellaisille alueille, jotka jo ovat hyvässä tai tätä paremmassa luokituksessa ja joilla toiminta ei aiheuta vaaraa luokituksen heikkenemiseen. Kuivaniemen edustalla tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelussa tulee pyrkiä selvittämään, aiheuttaako kasvatusmäärien lisääminen vaaraa alueen ekologisen tilan heikkenemiselle nykyisestä hyvästä tilastaan. Lähinnä kysymykseen tulevat ravinnelisäyksestä aiheutuvat muutokset kasviplanktonin ja pohjaeläinten lajisuhteisiin ja määriin sekä suorat vaikutukset veden fysikaalis kemialliseen tilaan. Ravinnelisäys voi vaikuttaa myös vesikasvillisuuteen. Tässä tapauksessa vaikutus ei oletettavasti sijoittuisi kasvatuspaikalle, vaan esimerkiksi lähiluotojen rantavesiin. Yhteistarkkailupisteiden veden kokonaisravinnepitoisuudet ovat kymmenen viime vuoden tarkastelujaksolla vaihdelleet karun ja lievästi rehevän välillä. Typpipitoisuus näyttäisi vuodesta 2005 lähtien olleen keskimäärin karussa laatuluokassa. Mikäli kalankasvatus jatkossa toteutuisi nyt haettavana olevien lupien mukaisilla kasvatusmäärillä, on oletettavaa, että kokonaisravinnepitoisuuksien vuosittaiset keskiarvot saattaisivat lähimmillä näytepisteillä kohota lievästi rehevään vedenlaatuluokkaan. Toisaalta tämä riippuu alueen meriveden virtauksista ja Kuivajoen virtaamista ja vedenlaadusta, joten kalankasvatus ei ole alueen merkittävin vedenlaatuun vaikuttava tekijä. Kasvatus voi lisäksi vaikuttaa pienialaisesti pohjasedimentin tilaan kasvatusaltaiden alapuolella, mutta kokonaisuudessaan mahdolliset vaikutukset vesistön ekologiseen tilaan arvioidaan pieniksi. Hakijan arvion mukaan kalankasvatuslaitoksen kuormituksella ei ole vaikutusta kalastukseen tai kalastoon. Pohjanlahdella tehdyissä lohen vaellustutkimuksissa on havaittu, että lohet kutuvaelluksellaan seuraavat rannikon läheisiä alueita, missä vesi lämpe-

Poikkeukselliset tilanteet ja niihin varautuminen 17 nee nopeammin kuin ulapalla. Tehtyjen tutkimusten perusteella lohi ui 2 5 metrin syvyydessä vaeltaessaan kohti Perämerta. Kuivaniemen edustan kalankasvatus sijaitsee osin edellä mainitun laisella alueella. Kasvatus on jatkunut jo pitkään ja tänä aikana on ollut Perämereen laskeviin jokiin hyviä kuin huonojakin vaelluskalojen nousuvuosia. Kasvatusalueet eivät sijaitse välittömästi Simojoen suualueella, joten niiden merkitys asiaan lienee vähäinen. Simojoen lohisaaliit parantuivat selvästi suunnilleen 1990-luvun puolivälissä. Kuivajokeakin on joissakin arvioissa pidetty potentiaalisena lohijokena, mutta ainakaan vielä sen palauttaminen lohijoeksi ei ole merkittävällä tavalla edennyt. Hylkeiden määrä on edelleen lisääntynyt. Hylkeet rikkovat verkkoaltaita. Haittaa torjutaan käyttämällä suuria kasvatusaltaita, koska niistä kalat karkaavat reikien kautta hitaammin kuin ahtaista altaista ja reikä ehditään nopeammin huomata. Kalojen menetys on ympäristökuormituksen kannalta kielteinen tapahtuma. Muut torjuntakeinot, kuten kaksinkertaisten altaiden käyttäminen, ei ole tuonut ratkaisua ongelmaan. Merimetsojen ja lokkien torjumiseksi poikasaltaat suojataan kattoverkoin. Merimetsojen hävittämiseen on anottu lupaa ELY-keskukselta. Käsittely on vielä kesken. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Laitos pitää hoitopäiväkirjaa, johon merkitään verkkoaltaittain rehunkulutus, kalojen siirrot, kuolleiden kalojen määrä, veden lämpötila, poikkeukselliset tapahtumat ja muut tarvittavat tiedot. Laitokselle on laadittu kalanviljelyn omavalvontasuunnitelma terveydensuojeluviranomaiselle tehdyn lupahakemuksen yhteydessä. Kuivaniemen edustan merialueen kalankasvatuslaitosten yhteistarkkailua on toteutettu vuodesta 1978 alkaen. Vuosina 1994 1997 noudatettiin supistuvaan kalankasvatukseen sopeutettua ohjelmaa, jossa vedenlaatutarkkailussa oli 4 näytekertaa, 9 havaintopaikkaa ja joka vuosi perifytonin määrän seuranta kaksi jaksoa. Vuosina 1998 2002 noudatettiin Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen hyväksymää Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten tarkkailuohjelmaa. Nykyisin voimassa oleva tarkkailuohjelma on laadittu alkuvuodesta 2003. Tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja sitä esitetään jatkettavaksi edelleen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vahvistamalla tavalla. ESITETYT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Hakija on katsonut, ettei toiminnasta aiheudu toimenpitein hyvitettävää tai korvattavaa vahinkoa. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 1.9.2010, 23.9.2010, 27.9.2010 ja 27.12.2010.

Lupahakemuksesta tiedottaminen 18 Muistutukset ja vaatimukset Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Iin kunnassa 28.1. 28.2.2011 sekä erityistiedoksiantona viranomaisille ja asianosaisille. Lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Iin kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 28.1.2011 Pohjolan Sanomissa. 1. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELYkeskus), ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on huomauttanut lupahakemuksessa todetun, että kalankasvatuslaitos sijoittuu alueelle, joka vesienhoitosuunnitelmassa on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan vesienhoitosuunnittelma Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitokset sijoittuvat rannikolla Kuivaniemen ulomman edustan (4_Pu_050) alueelle, joka on suppean aineiston perusteella luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Myös rannikon sisempi alue on tyydyttävässä tilassa. Lisätoimenpiteinä hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2015 on esitetty muun muassa Kuivajoen rannikkoalueelle tuoman kuormituksen vähentämistä. Kalankasvatuksen kuormituksen lisääntyminen voi vaarantaa Kuivajoen edustan rannikkoalueen tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Hakemuksen täydennyksessä on esitetty tarkastelu Kuivaniemen edustan kalankasvatuslaitosten yhteenlasketun laskennallisen typpi- ja fosforikuormituksen vaikutuksista alueen vesistötarkkailupaikkojen vuosittaisiin keskimääräisiin typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksiin. Tarkastelun perusteella on tehty johtopäätös, ettei alueen kalankasvatuksen määrän ja vesistötarkkailun näytepisteiden ravinnepitoisuuksien välillä näyttäisi olevan korrelaatiota eikä laitosten kuormituksen voida katsoa näkyvän suoraan vesistön rehevöitymisenä. ELY-keskus on katsonut, että hakemuksen täydennyksessä esitetyssä tarkastelussa ei riittävästi huomioida muita tekijöitä, jotka vaikuttavat vesistötarkkailun havaintopaikkojen ravinnepitoisuuksiin. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi vuosittain vaihtelevat sää- ja hydrologiset olosuhteet, havaintopaikkojen sijainti suhteessa päästölähteisiin ja Kuivajoen tuoma ravinnekuormitus. On otettava huomioon myös, että tarkastelu perustuu laskennallisiin päästöihin, ei todellisiin. Lisäksi taulukkojen päästömäärät eivät täsmää kuvissa esitettyjen määrien kanssa. Hakemuksen täydennyksessä on kalankasvatuslaitosten tuotannon lisäämistä perusteltu syntyneellä "kuormitusvajeella", kun laitosten tuotanto on ollut pienempää kuin niille oli luvissa myönnetty. Täydennyksen mukaan kalalaitosten keskimääräinen rehunkulutus on ollut 437 000 kg vuodessa ja lupaa haetaan noin 80 % suuremmalle rehunkulutukselle (792 500 kg). Kuormituksen lisääntymistä on tarkasteltava vesien nykyisen tilan ja sen parantamiseksi esitettyjen tavoitteiden pohjalta, eikä ajatusta syntyneestä kuormitusvajeesta voida hyväksyä. ELY-keskus on katsonut, että hakemuksen mukainen toiminnan laajentaminen tulisi selvästi lisäämään Kuivaniemen edustan alueen kuormitusta. Valtaosa kalankasvatuksen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta ajoittuu leville suotuisaan kasvuajankohtaan. Vaikka Natura-arvioinnin kynnys ei ylitykään, Natura-alueiden suojelutavoitteena on säilyttää suojeltavat alueet mahdollisimman luonnontilaisina. Kasvillisuuden rehevöityminen olisi vastoin luontotyyppien suojelutavoitteita.

19 Haetun suuruisesta tuotannosta ja rehun käytöstä saattaa aiheutua sellaista merialueen pilaantumista, että lupaa toiminnan laajentamiseen ei tule myöntää. Alueella olevien kalankasvatuslaitosten kuivarehumääriä on jo aiemmissa lupapäätöksissä rajoitettu merialueen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Ympäristöministeriön kalanviljelyn ympäristönsuojeluohjeen 23.11.2000 mukaan verkkoallaslaitoksen ympäristöluvan lupamääräyksiin tulisi sisällyttää altaiden enimmäistilavuus ja enimmäispinta-ala. ELY-keskus on liittänyt lausunnon oheen perkaamoa koskevan lupapäätöksen, joka ei ole hakemusasiakirjoissa. ELY-keskus on esittänyt, että vesistötarkkailua uudistetaan ja siirrytään osittain vedenlaadun tarkkailusta myös biologisten tekijöiden tarkkailuun. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on todennut, että Kuivaniemen edustan merialueella on useita kalankasvatuslaitoksia, joiden yhteinen ravinnekuormitus on merkittävä. Avoimen rannikon vuoksi vesi alueella kuitenkin vaihtuu hyvin ja kuormitus laimenee nopeasti suureen vesimassaan. Kalastus- ja kalastoselvityksen mukaan haitoiksi koetaan muun muassa pyydysten likaantuminen ja särkikalakantojen vahvistuminen. Perämeren rannanläheiset alueet ovat rehevöityneet ja vähempiarvoisten kalojen kannat lisääntyneet pitkin rannikkoa. Tämä johtuu suureksi osaksi mereen laskevien jokien valuma-alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Pistemäiset kuormittajat, kuten Kuivaniemen edustan kalankasvatus lisäävät haittoja omilla vaikutusalueillaan. Kuivaniemen edustan merialue on Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi, eikä hakemuksessa ilmoitetun mukaisesti hyväksi. Tällaisella alueella edellytykset kuormituksen lisäämiselle ovat sekä vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) että kansallisen vesiviljelyohjelman (valtioneuvoston periaatepäätös 18.6.2009) mukaisessa tarkastelussa huonot. ELY-keskus on katsonut, että laitoksilta vesistöön joutuvan fosforin määrä voinee nykyisestään jossain määrin kasvaa kalasto- ja kalastushaittojen oleellisesti lisääntymättä. Kuormituksen lisääntyminen hakemusten mukaisesti (yhteensä 4 326 kg P/v) tarkoittaisi kuitenkin viime vuosina toteutuneen tason (2 432 kg P/v) kasvamista noin 1,8-kertaiseksi. ELY-keskus on katsonut, että fosforikuormitusta voidaan yleisen kalatalousedun estämättä kasvattaa, mutta hakemuksen mukainen määrä on nykytilanteeseen nähden liian suuri. Lupa voidaan myöntää määräaikaisena, enintään kymmeneksi vuodeksi. Vesistötarkkailu on tehtävä Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla ja tarkkailun tulokset on toimitettava tiedoksi Kainuun ELY-keskukselle. 3. Oulunkaaren ympäristöpalvelut 4. Metsähallitus Ympäristöpalvelut on katsonut, että hakijalle voidaan myöntää lupa voimassa olevan suuruiselle kalankasvatustoiminnalle. Toimintaa ei tule laajentaa, koska alueella on entuudestaan laaja kalankasvatuksen keskittymä. Muistutuksessa on todettu, että kalankasvatuslaitokset sijaitsevat yleisellä vesialueella, joka on Metsähallituksen hallinnassa. Laitoksilla on voimassa

5. Kuivajoki ry 20 olevat vuokrasopimukset Metsähallituksen kanssa kalankasvatustoiminnan harjoittamiseen. Oulunjoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyn pintavesien jaottelun mukaan kalankasvatuslaitokset sijaitsevat Perämeren sisemmät rannikkovedet -tyypin alueella, ja ne ovat hyvässä ekologisessa tilassa. Kalankasvatuslaitokset, lukuun ottamatta Isomatalan läheisyydessä olevaa Vatungin Kalatuote Oy:n laitosta, sijaitsevat lähellä Perämeren saarten Natura 2000 -alueita, jotka kuuluvat vesienhoidossa niin sanottuihin erityisiin alueisiin. Erityisten alueiden tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että ne kykenevät ylläpitämään suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Jos suojeluperusteena on vesien luonnontilaisuus, karuus tai kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Perämeren saarten Natura 2000 -alueen merkittävimmät luontoarvot perustuvat merellisyyden ja maankohoamisen synnyttämiin ja ylläpitämiin luontotyyppeihin ja eliölajeihin. Luontotyypeistä löytyy muun muassa priorisoitu luontotyyppi "rannikon laguunit". Jos matalikoilta löytyy tätä luontotyyppiä, sieltä löytyy todennäköisesti myös priorisoitua direktiivilajia upossarpio, joka on heikko kilpailija. Upossarpio tarvitsee jääeroosion puhtaana pitämiä maankohoamisrantoja. Jos kalankasvatus alkaa nostaa veden ravinnepitoisuuksia, se aiheuttaa ruovikoitumista tai rehevöitymistä matalikoilla, joka on uhka upossarpiolle, samoin kuin nelilehtivesikuuselle, joka on direktiivilaji, mutta ei priorisoitu laji. Muistutuksessa on vaadittu seuraavaa: Lupapäätöksessä on otettava huomioon kansallinen vesiviljelyohjelma 2015 ja valmistumassa oleva vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma, jonka tavoitteena on parantaa elinkeinon kilpailuedellytyksiä ja huolehtia toiminnan kestävyyden varmistamisesta. Tämä edellyttää, että vesiviljelyä koskevat elinkeino- ja ympäristöpolitiikat sovitetaan yhteen siten, että ne muodostavat elinkeinon ja ympäristönsuojelun kannalta johdonmukaisen kokonaisuuden. Kalankasvatusaltaiden sijainti tulee olla riittävän etäällä matalikoista, että kalojen ulosteet ja ylimääräinen rehu ei pääse missään olosuhteissa kulkeutumaan matalikoille. Rehun käytön lisääminen on selvä uhka matalikoiden rehevöitymiselle. Pintavesien ekologisen tilan arvioinnin pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Näitä ovat planktonlevät, vesikasvit, pohjalevät, pohjaeläimet ja kalat. Lupamääräyksiin pitää sisällyttää vedenlaatuseurannan lisäksi alueen ekologisen tilan seurantaa. Kalastossa ja kalastuksessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia tulee seurata koekalastuksin EU-direktiivien mukaan ja kalastustiedustelujen avulla. Yhdistys on vastustanut Kuivaniemen edustan merialueen kalankasvatuksen laajentamista, koska vesistön pilaantuminen Kuivajoen edustalla saattaa heikentää etenkin lohikalojen menestymistä ja joen kalastollista ja kalastuksellista arvoa. Yhdistys on vaatinut, että kaloille syötettävän rehun