EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 19.10.2011 SEC(2011) 1239 lopullinen/2 OIKAISU: Kumoaa ja korvaa asiakirjan SEC(2011) 1239 lopullinen, annettu 19.10.2011 Koskee kaikkia kieliversioita (kansilehti) KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNNISTA Oheisasiakirja KOMISSION TIEDONANTOON EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe Ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007 2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta {KOM(2011) 659 lopullinen} {SEC(2011) 1237 lopullinen} FI FI
1. JOHDANTO Tässä asiakirjassa esitetään tiivistelmä Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheen vaikutusten arvioinnista. Tarkoituksena on ottaa käyttöön tukimekanismi, jonka avulla infrastruktuurihankkeet voisivat saada perinteisemmän pankkirahoituksen täydennyksenä rahoitusta pääomamarkkinoilta. Kun otetaan huomioon, millaisia rahoitusvaikeuksia hankkeilla on nykyisin, ja koska on tarpeen testata uuden aloitteen rakennetta ja varmistaa, että se saavuttaa markkinoiden hyväksynnän, ehdotetaan, että käynnistettäisiin pilottivaihe liikenteen, energian sekä tieto- ja viestintätekniikan (TVT) aloilla jo vuosina 2012 ja 2013. Pilottivaihe rahoitetaan kohdentamalla uudelleen yhteensä 230 miljoonaa euroa Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen (TEN-T ja TEN-E) sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (CIP) budjettikohdista. Pilottivaiheella halutaan tehostaa rahoitusvälineen toimintaa Verkkojen Eurooppa -välineen osana. Verkkojen Eurooppa -välineellä EU:n infrastruktuurirahoitus saadaan johdonmukaisemmalle perustalle vuosina 2014 2020. Tämä vaikutusten arviointi koskee ennen kaikkea pilottivaihetta. Jotta voitaisiin saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet, tarvitaan huomattavia investointeja. Vaikka yhteisön talousarviosta on myönnetty rahoitustukea avustuksina Euroopan laajuisten verkkojen (TEN) budjettikohdasta, rakennerahastoista ja koheesiorahastosta, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta sekä Euroopan investointipankin (EIP) lainoina, monet Euroopan laajuiset verkot ja muut infrastruktuurihankkeet ovat edelleen keskeneräisiä eri syistä. Komissio on todennut investointien puutteen olevan merkittävä tavoitteiden saavuttamista ehkäisevä este 1. Aloite on osa Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2010. Strategian tavoitteena on tehdä EU:sta älykäs, kestävä ja osallistava talous, jossa työllisyys, tuottavuus ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat korkealla tasolla. Kasvun ja työpaikkojen edistämiseksi EU on yksilöinyt seitsemän lippulaiva-aloitetta. Kaksi näistä ovat Digitaalistrategia ja Resurssitehokas Eurooppa. Ne liittyvät Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoihin. Vuosina 2014 2020 väline ei välttämättä rajoittuisi Verkkojen Eurooppa -välineen kohdealoihin. Muiden infrastruktuurialojen hankkeet, kuten yhteiskunnallisten alojen ja uusiutuvien energialähteiden hankkeet tai tietyt avaruushankkeet, voisivat myös olla tukikelpoisia edellyttäen, että ne täyttävät taloudelliset ja rahoitukselliset ennakkoedellytykset. Näin ollen välineen tulisi olla käytettävissä myös muilla politiikanaloilla, mukaan lukien rakenne- ja koheesiorahastot ja ulkosuhdepolitiikka. Verkkojen Eurooppa -välineestä laadittavassa ehdotuksessa ei tulisi sulkea pois tätä mahdollisuutta. 2. ONGELMANMÄÄRITYS 1 Ks. esimerkiksi liikenteen valkoinen kirja (SEC(2011) 0359), tiedonanto Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten (KOM(2010) 677), Euroopan digitaalistrategia (KOM(2010) 245) ja Laajakaista Euroopassa: investointi digitaalivetoiseen kasvuun (KOM(2010) 472). FI 2 FI
Eurooppa tarvitsee tuntuvia infrastruktuuri-investointeja liikenne-, energia- sekä tieto- ja viestintätekniikkaverkkojen aloilla Eurooppa 2020 -strategian poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Investointitarpeet arvioidaan 1,5 2 biljoonaksi euroksi. Luonnollisesti myös muilla infrastruktuurialoilla on tuntuvia investointitarpeita, mutta näitä aloja ei tarkastella sen enempää vielä tässä vaiheessa. Toisin sanoen luvut merkitsevät yhdessä vuotuisella tasolla helposti vähintään 200 miljardin euron rahoitusvolyymiä. Investointien puute on merkittävä edellä esitettyjen tavoitteiden saavuttamista ehkäisevä este ja merkitsee sitä, että TENhankkeet viivästyvät tai niitä ei toteuteta. Ongelmaa määrittää ennen kaikkea infrastruktuurin rahoitusvajeen luonne ja laajuus. Nykyisin julkisen sektorin infrastruktuuri-investoinnit ovat EU:ssa keskimäärin noin 1 prosentti suhteessa BKT:hen eli 120 miljardia euroa vuosittain. Tästä noin 80 prosenttia investoidaan liikenteeseen ja suurin osa lopusta yhteiskunnalliseen infrastruktuuriin, kuten kouluihin ja sairaaloihin. Hallitukset kannustavat yhä suuremmassa määrin yksityistä sektoria rahoittamaan infrastruktuuri-investointeja, joko puhtaasti yksityiseltä perustalta (yksityistäminen tai toimiluvat) tai viime aikoina käyttäen perustana yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuusmallia. Tällaisia yksityisesti rahoitettuja hankkeita rahoitetaan tavallisesti hankkeiden toteuttajien tai muiden investoijien pääomalla tai pankkilainoilla. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin tavanomaiseen verrattuna hyvin tuntuvasti investointeja, joten rahoitusta ja EU:n tukea onkin harkittava uudelleen. Jos aloitetta ei toteutettaisi (perusskenaario), EU jatkaisi nykyistä järjestelmää, jossa yksittäisille hankkeille myönnetään avustuksia turvautumatta niin kutsuttuihin rahoitusvälineisiin energian ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla. Liikennealalla on nykyisin kaksi rahoitusvälinettä: Euroopan laajuisia verkkoja koskevien liikennehankkeiden lainavakuusväline (LGTT), jolla tuetaan tietyntyyppisten liikennehankkeiden pankkiluototusta, ja Marguerite-rahasto, joka tekee oman pääoman ehtoisia investointeja liikenne-, energia- ja ilmastoalojen hankkeissa. Nämä rahoitusvälineet jatkavat toimintaansa voimassaolonsa loppuun saakka. Infrastruktuurirahoituksen puute vaikuttaisi lopulta kaikkiin EU-maihin joko sen vuoksi, että ne ovat kauttakulkumaita tai sijaitsevat maantieteellisesti kaukana. Vaikutukset kohdistuvat kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka hyötyvät infrastruktuurista kuluttajina tai loppukädessä rahoittavat sen veronmaksajina, hankintaviranomaisiin, jotka eivät ehkä saa useita kilpailukykyisiä tarjouksia, ja hankkeiden toteuttajiin, jotka eivät ehkä saa hankkeilleen heti rahoitusta, mikä vaikuttaa suoraan työllisyyteen. Tämä voi vaikuttaa myös alihankkijoihin, mahdollisesti myös pk-yrityksiin. 3. TOISSIJAISUUSANALYYSI EU:n oikeus toimia infrastruktuurien rahoittamisen alalla perustuu SEUT-sopimuksen 172 ja 173 artiklaan, joiden mukaan merkityksellisten tavoitteiden toteuttamiseksi unioni ( ) voi tukea jäsenvaltioiden tukemia yhteistä etua koskevia hankkeita. Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskeva aloite on toissijaisuusperiaatteen mukainen, sillä EU:n asetuksen valitseminen Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvien hankkeiden FI 3 FI
rahoittamiseen hankejoukkolainoilla tarjoaa parhaiten tehokkaan ja edullisen keinon houkutella runsaasti yksityisen sektorin rahoitusta. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun EU:n rahoitusvälineellä tuetaan infrastruktuurihankkeita, joilla on samankaltaiset rahoitustarpeet mutta jotka tulevat useilta eri aloilta, ja näin saavutetaan markkinavaikutusten, johdonmukaisuuden, hallinnollisen tehokkuuden ja resurssien käytön osalta suurempaa etua. Keskittymällä EU:n varojen käytön optimointiin aloitteella pyritään tehostamaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimia tämän toimivallan jakautumisen puitteissa. Koska pääomamarkkinat ylittävät kansalliset rajat, tehokkuus määrää, että myös rahoitukseen suunnatun järjestelmän olisi tehtävä samoin. Näin vältetään lisäksi rahoitusmarkkinoiden vääristymistä. EU:n ulkopuolisilla mailla on oma politiikkansa tukea infrastruktuurien rahoittamista. Euroopan tason aloitteella tasoitettaisiin kansainvälisiä toimintamahdollisuuksia eurooppalaisten hankkeiden rahoituksen hankinnassa. Lyhyesti sanottuna EU:lla on potentiaalia saavuttaa kaksi tavoitetta: lisätään infrastruktuurirahoitusta ja luodaan infrastruktuurihankkeiden joukkolainamarkkinat, jotka toimivat EU:n tasolla paremmin ja täydellisemmin kuin jäsenvaltioiden tasolla. 4. EU:N ALOITTEEN TAVOITTEET Aloitteella on kaksi tavoitetta: edistää infrastruktuuri-investointeja ja luoda vieraan pääoman markkinoista uusi rahoituslähde. Aloitteen pilottivaiheessa nimenomaisena tavoitteena on vähentää luottoriskiä enintään 3 6 TEN-T-hankkeessa, yhdessä TEN-E-hankkeessa ja enintään 1 3 laajakaistahankkeessa. Tällä pyritään siihen, että hankkeissa voidaan laskea liikkeeseen joukkovelkakirjoja. Hankkeiden lukumäärä riippuu siitä, kuinka paljon rahoitusta kukin hanke edellyttää, eli mitä enemmän rahoitusta tarvitaan, sitä enemmän EU:n talousarviovaroja tarvitaan kuhunkin yksittäiseen toimeen. EU:n talousarviosta maksettavan rahoitusosuuden odotetaan houkuttelevan lisäinvestointeja 15 20-kertaisesti. Koska pilottivaihe on pakostakin soveltamisalaltaan, talousarvioltaan ja ajallisesti rajallinen, kyseessä on ainoastaan ensimmäinen askel kohti infrastruktuurihankkeiden joukkolainamarkkinoiden luomista EU:ssa, kun pilottivaiheessa vauhditetaan yksityisen sektorin joukkolainaratkaisujen löytämistä. Nämä tavoitteet sopivat hyvin yhteen nykyisten EU-politiikkojen ja -strategioiden kanssa, joita ovat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategia ja kunnianhimoiset energia- ja ilmastopolitiikan haasteet eli ns. 20-20-20 -tavoitteet. Aloite on yhdessä muiden rahoitusvälineiden kanssa tärkeä rakennuspalikka Verkkojen Eurooppa -välineessä, jota ehdotetaan liikenne-, energia- ja TVT-aloja varten vuosien 2014 2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä. 5. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Siltä perustalta, miten nykyisin pyritään poistamaan rahoitusvajetta ja saavuttamaan yksilöidyt tavoitteet infrastruktuurialalla, on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa: Vaihtoehto 1: Rahoitus avustuksina, ei luoda uutta rahoitusvälinettä (perusskenaario). Tällöin luotettaisiin yksinomaan julkisista varoista, myös EU:sta, saataviin avustuksiin, ja pankkilainat olisivat tärkein yksityisen sektorin rahoituslähde. Liikennealalla sovellettaisiin edelleen kahta nykyistä rahoitusvälinettä pilottivaiheessa. FI 4 FI
Vaihtoehto 2: Sääntelykannustimet infrastruktuurirahoituksen löytämiseksi. EU:ssa ei ole kokonaisuutena todellisia hankejoukkolainojen markkinoita. Pankit ovat perinteisesti hallinneet rahoitusmarkkinoita, ja todelliset yhdentyneet ja likvidit joukkolainamarkkinat ovat alkaneet kehittyä vasta yhteisen rahan käyttöönoton jälkeen. Koska pankit tuntevat asiakkaansa paremmin ja pystyvät analysoimaan infrastruktuurien rahoitusehdotuksia, ne pystyvät hyväksymään riskialttiimpia rahoitusrakenteita kuin joukkovelkakirjoihin sijoittajat. Yhtenä keinona ratkaista infrastruktuurin rahoitusongelmat olisi se, että vaadittaisiin hankkeiden toteuttajilta parempia vakuuksia tai tehtäisiin sijoittamisesta sijoittajille houkuttelevampaa. Vaihtoehto 3: Rahoitusvälineen käyttö. Rahoitusväline olisi EIP:n vakuus tai EIP:n laina. Tämän vaihtoehdon etuna on markkinavetoisuus, eli se ei olisi ylhäältä saneltu. Jos väline on hyvin suunniteltu, se on hyvin joustava ja sillä voidaan vastata markkinatarpeisiin oikeaan aikaan. Aloite koskisi ennalta määriteltyä liikenne-, energia- ja TVT-alan ensisijaista infrastruktuuria, ja sillä täydennettäisiin hankerahoituksen nykyisiä lähteitä (pankkilainoja). Aloitteessa hankelaina jaetaan ylimpään etuoikeusluokkaan ja heikompaan etuoikeusluokkaan, joka puolestaan on etuoikeutetussa asemassa suhteessa omaan pääomaan. Heikompi etuoikeusluokka voi olla joko etuoikeusasemaltaan heikompi laina, joka myönnetään yritykselle heti alussa, eli rahoitettu, tai ehdollinen luottolimiitti, jonka yritys voi tarpeen mukaan nostaa, eli rahoittamaton. Kyseeseen voisi tulla myös rahoitetun ja rahoittamattoman etuoikeusluokan yhdistäminen, riippuen hankkeen ominaispiirteistä. Heikomman etuoikeusluokan mukanaolo parantaa etuoikeutetun saatavan riskiprofiilia. Tämä tekee etuoikeutetusta saatavasta houkuttelevamman sijoittajien silmissä, minkä ansiosta ylin etuoikeusluokka voidaan laskea liikkeeseen joukkovelkakirjana. Yleensä tavoitellaan luottoluokitusta, joka on vähintään BBB+. Todennäköisesti tämä vaatii heikomman etuoikeusluokan, joka on enintään 20 prosenttia etuoikeutetusta saatavasta. Tavoitteena on saada hankkeiden vieraan pääoman ehtoisen yksityisen rahoituksen sijoittajapohja laajennettua joukkovelkakirjoihin sijoittajiin. Aloite pohjautuisi EIP:n ja EU:n väliseen riskinjakoon. Harkinnassa olivat myös muun muassa seuraavat vaihtoehdot, joista kuitenkin luovuttiin aikaisessa vaiheessa ja joita ei arvioitu yksityiskohtaisesti: EU:n tai EIP:n suoraan myöntämä etuoikeutettu laina, takaus velan täydellisestä takaisinmaksusta, tappioiden vararahasto sekä Euroopan infrastruktuuripankin tai vakuusviraston perustaminen. Näillä vaihtoehdoilla ei olisi joko edistetty rahoituksen saamista pääomamarkkinoilta tai ne olisivat vääristäneet eri toimijoilla olevia kannustimia. 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaihtoehto 1: Rahoituksen myöntäminen avustuksina merkitsisi sitä, että hyväksytään jatkuva vaje infrastruktuuri-investoinneissa ja yksityisen rahoituksen lähteissä, mikä haittaa Euroopan pitkän aikavälin kestävää kasvua. Valmistuneiden hankkeiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ei muutoin kohdistuisi vaikutuksia. Infrastruktuurin rakentamisesta yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset olisivat todennäköisesti tarpeettomat kalliit. Vaarana olisi, että EU:n kannalta olennainen infrastruktuuri jäisi kansallisten painopisteiden jalkoihin. FI 5 FI
Vaihtoehto 2: Sääntelykannustimien ansiosta joukkolainarahoitus saattaisi lisääntyä. Valmistuneiden hankkeiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ei muutoin kohdistuisi vaikutuksia. Veronmaksajille aiheutuisi kuitenkin todennäköisesti korkeampia lopullisia kustannuksia, sillä lisäpääoman kustannukset tulisivat heidän maksettavakseen. Vaatimusten noudattamisesta niillä aloilla, joilla sääntelykannustimia on luotu, aiheutuvat kustannukset saattaisivat myös olla korkeat ja johtaa markkinoiden vääristymiseen. Tätä seikkaa on kuitenkin vaikea arvioida. On kuitenkin epätodennäköistä, että tämä vaihtoehto toteutuisi nopeasti. Vaihtoehto 3: Rahoitusväline toteutettaisiin ehdollisena luottolimiittina tai etuoikeusasemaltaan heikompana lainana. Tässäkään vaihtoehdossa valmistuneiden hankkeiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ei muutoin kohdistuisi vaikutuksia, mutta veronmaksajille aiheutuvien kustannusten odotetaan olevan alhaisemmat. Seuraavassa taulukossa esitetään yleiskatsaus tarkasteltujen vaihtoehtojen muihin eri vaikutuksiin (taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset): FI 6 FI
Vaihtoehto Vaihtoehto 1: Vaihtoehto 2: Vaihtoehto 3: Arviointiperusteet Rahoitus avustuksia myöntämällä Sääntelykannustimet Rahoitusväline + mahdollinen pääomamarkkinoiden sääntely Saavutetut tavoitteet Euroopan laajuiset verkot Pääomamarkkinat Osittain Osittain Kyllä Ei Ehkä Kyllä Taloudelliset vaikutukset Yhteiskunnalliset vaikutukset Vain vähäiset mahdollisuudet tehokkuuden lisääntymiseen Rahoituksesta edelleen puutetta EU:n pitkän aikavälin kasvupotentiaali ja kilpailukyky heikkenevät suhteellisesti Infrastruktuurikustannukset yhteiskunnalle turhan kalliita Avustuksia myönnetään hankkeille, jotka voisivat saada rahoitusta Vaihtoehtojen vaikutukset Ei talousarviokustannuksia Päätöksenteon vääristyminen, joka johtaa varojen väärään kohdentumiseen 2 Hankkeiden toteuttajien, hankintaviranomaisten ja veronmaksajien kustannukset kasvavat, mikä johtaa siihen, että rakennetaan vähemmän infrastruktuuria Laajentamismahdollisuudet ovat vähäisemmät sääntelyerojen aiheuttamien esteiden vuoksi Pk-yrityksille aiheutuu suhteettoman korkeita kustannuksia säännösten noudattamisesta Hankkeiden toteuttajat suosisivat korkeampien kustannusten vuoksi hankkeita, jotka toisivat parhaan tuoton Lopullinen rahoitus saadaan yleensä pienemmin kustannuksin Suurten infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen kiihtyy ja johtaa kansallisiin ja rajat ylittäviin etuihin Infrastruktuuri saadaan paremmin käyttöön kohtuullisin hinnoin Rahoitusmahdollisuudet lisääntyvät Positiivinen vaikutus kasvuun ja kilpailukykyyn EU:ssa Markkinajohtoisuus Eläke- ja vakuutusrahastot saavat tuotettua korkeampaa voittoa eläkevakuutusten ottajille eli kansalaisille Markkinoiden 2 Koska rahoituskustannukset kasvavat, hankkeiden toteuttajat todennäköisesti etsivät poikkeuksellisesti hankkeita, joissa voitto on hyvä, mikä saattaa johtaa heikompien mutta silti toteuttamiskelpoisten hankkeiden jäämiseen toteuttamatta tietyillä aloilla. Investoijat saattavat puolestaan investoida infrastruktuurihankkeisiin pikemminkin lainsäädäntöön liittyvien etujen kuin hankkeiden laadun vuoksi, mikä saattaa johtaa varojen väärään kohdentumiseen. FI 7 FI
markkinoilta Rahoitus saattaa jäädä puuttumaan heikoimmilta hankkeilta EU:n kannalta keskeinen infrastruktuuri jää kansallisten painopisteiden jalkoihin Rajat ylittävien hankkeiden epäsuhta, mikä vähentäisi koheesiota EU:ssa Heikompien hankkeiden jääminen toteuttamatta Epäsuhta yli rajojen kasvaisi ja koheesio vähenisi EU:ssa yhdentyminen paranee, mikä johtaa parempiin palveluihin, sijoittajien luottamuksen paranemiseen ja suurempaan osallistumiseen rahoitusmarkkinoille Luodaan uusia työpaikkoja edistämällä uutta infrastruktuuria ja talouskasvua Ympäristövaikutukset Ei erityisiä ympäristövaikutuksia Korkeammat kustannukset johtavat siihen, että infrastruktuuria rakennetaan vähemmän, minkä myötä mahdolliset vaikutukset (myönteiset ja kielteiset) vähenevät Saadaan nopeammin tai ylipäätänsä rahoitusta hankkeille, joilla on ympäristövaikutuksia ja joita ei toteutettaisi muutoin Eurooppa 2020 -strategian toteutuminen myönteisin ympäristövaikutuksin Edellä esitetystä taulukosta käy ilmi seuraavaa: Taloudellisista näkökohdista katsottuna vaihtoehto 3 näyttäisi kaiken kaikkiaan parhaalta. Molemmat yksilöidyt tavoitteet saavutettaisiin alhaisemmin kokonaiskustannuksin. Jos hinnoittelu olisi oikein, ei syntyisi markkinoiden vääristymiä ja hallinnolliset kustannukset jäisivät alhaisemmiksi. Yhteiskunnallisista näkökohdista katsottuna taloudellisten yksiköiden olisi sekä vaihtoehdossa 2 että 3 helpompi saada pääomaa, luoda tarvittava infrastruktuuri, edistää kasvua ja luoda lisää työpaikkoja. Vaihtoehto 3 olisi kuitenkin toivottavampi vaihtoehto, sillä se hyödyttäisi yhteisösijoittajia, kuten eläke- ja vakuutusrahastoja, jotka sijoittavat rahoitusvälineisiin saadakseen paremman tuoton eläkevakuutusten ottajille eli kansalaisille. Ympäristönäkökohdista katsottuna voidaan todeta, että EU:n aloitteella on yleisiä tavoitteita ainoastaan sen suhteen, miten hankkeita rahoitetaan. Itse hankkeilla voi puolestaan olla ympäristövaikutuksia. Seuraavassa taulukossa esitetään tiivistelmä eri vaihtoehtojen eduista ja haitoista mitattuna sillä, millainen vaikuttavuus niillä on asianomaisten tavoitteiden saavuttamisessa ja miten tehokkaita ne siinä ovat tietyllä resurssitasolla tai vähäisimmin kustannuksin. Kussakin skenaariossa luokittelu vaihtelee väleillä --- (hyvin kielteinen), 0 (neutraali) ja +++ (hyvin myönteinen). FI 8 FI
Arviointiperusteet Vaihtoehto Vaikutukset sidosryhmiin Vaikuttavuus Tehokkuus Tavoite 1: Erityisesti Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvien infrastruktuuri-investointien edistäminen Vaihtoehto 1: Avustukset Vaihtoehto 2: Sääntelykannustimet Vaihtoehto 3: Rahoitusväline Vaihtoehto 1: Avustukset Vaihtoehto 2: Sääntelykannustimet 0 0 0 (--) jonkin verran hallinnollista rasitetta niin yritysten kuin investoijien osalta mutta (0) jäsenvaltioiden hallinnollinen rasite pysyy ennallaan, jollei lisäseurantaa vaadita (-) alhaisempi hallinnollinen rasite yrityksille ja jäsenvaltioille mutta (---) korkeampi investoijille (--) edellyttää investoijille suunnattua valistusta (+) tekee joidenkin TEN-hankkeiden toteuttamisen osittain mahdolliseksi (--) saattaa aiheuttaa ristiriitoja eri alojen sääntelyn välillä ja saattaa edellyttää enemmän pääomaa (++) helpottaa TENhankkeiden toteuttamista (++) edistää sisämarkkinoita (+++) piristää pankkien ja joukkolainamarkkinoiden välistä kilpailua (---) riippuu muista edellytyksistä, kuten markkinoilla saavutettu hyväksyntä, julkisiin hankintoihin liittyvät menettelyt, sääntelykehys ja sijoittajien epävarmuustekijöinä näkemät seikat Tavoite 2: Luodaan vieraan pääoman markkinoista uusi rahoituslähde (---) ei kannustimia investoijille ja hankkeille (0) ei luoda uutta sijoitusvälinettä (+) joitakin yksityisiä aloitteita (---) (---) (+) vieraan pääoman markkinoista saattaa muodostua rahoituslähde (+) saattaa houkutella (0) ei lisää talousarviokustannuksia (---) lisää kustannuksia lähes kaikentyyppisten sidosryhmien osalta (--) voi vaikuttaa kaikkiin hankkeisiin ja rahoittajiin, ei ainoastaan niihin, jotka käyttävät joukkovelkakirjoja (+) talousarviosta maksettaville rahoitusosuuksille on tiukka yläraja (+++) infrastruktuuriinvestointien kustannusten odotetaan olevan hankkeen koko eliniän alhaisempia (--) korkeammat rahoituskustannukset (---) epäselvää, saako houkuteltua lisärahoitusta, FI 9 FI
Vaihtoehto 3: Rahoitusväline (markkinarakotoimintaa) saattaa kehittyä (++) rahoitusvälineiden joukko laajenee (--) EU:n uusi rahoitusväline vaatii edistämistä ja valistusta jonkin verran rahoitusta joten maksetut lisäkustannukset saattavat osoittautua turhiksi (+++) edistää uusia rahoituslähteitä, ja (++) saattaa luoda uuden omaisuuseräluokan (+++) houkuttelee eniten rahoitusta (--) senkaltaiset tekijät kuten velallisen valvonta ja seuranta vaativat moninaisia lähestymistapoja (++) rahoituskustannusten odotetaan alenevan (-) epävarmuustekijöitä lisäkustannusten (esimerkiksi luottoluokitus tai listaus) osalta Vaihtoehto 2 on edullisin komission näkökulmasta, mutta siitä aiheutuu kustannuksia kaikille hankkeiden toteuttajille, ovatpa ne isoja tai pieniä, eivätkä edut ole ilmeisiä. Koska pankeille ja sijoittajille ei ole kannustimia muuttaa käyttäytymistään, pääomamarkkinoiden kehitys ei ehkä kulje haluttuun suuntaan. Vaihtoehdolla odotetaan olevan melko kielteinen vaikutus sidosryhmiin, ja sen odotetaan menestyvän huonosti vaikuttavuudessa ja tehokkuudessa muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Sen vuoksi se arvioidaan vaihtoehdoista huonoimmaksi. Vaihtoehto 1 ei sinällään lisää minkään sidosryhmän kustannuksia, mutta sillä ei saada lisärahoitusta laina- tai pääomamarkkinoilta. Sillä ei myöskään olisi vaikutusta siihen, mikä on vaikuttavuus tai tehokkuus yksilöityjen tavoitteiden saavuttamisessa. Sen vuoksi se arvioidaan vaihtoehdoista toiseksi huonoimmaksi. Paras vaihtoehto on rahoitusvälineen käyttö eli vaihtoehto 3, sillä se tuo markkinatoimijoille taloudellisia kannustimia mukauttaa käyttäytymistään aiheuttamatta kuitenkaan yleisiä sääntelykustannuksia. Sitä pidetään vaikuttavuudeltaan parhaimpana ratkaisuna, jolla on myönteisimmät vaikutukset sidosryhmiin ja joka tuo kouriintuntuvimman parannuksen infrastruktuurirahoitukseen. 7. SEURANTA JA ARVIOINTI Komissio saattaa turvautua yhteen tai useampaan rahoituslaitokseen, jolla on julkisia tehtäviä. Tukihakemukset osoitettaisiin näille rahoituslaitoksille, jotka arvioisivat hakemukset, hankkeen rahoitusrakenteen, hankkeen taloudellisen kannattavuuden jne. sisäisten sääntöjensä ja menettelyjensä mukaisesti. Pilottivaihe toteutetaan eritoten EIP:n kanssa. EIP:n rahoitustoimia hallinnoi EIP omien sääntöjensä ja menettelyjensä mukaisesti, mukaan lukien asianmukaiset hyväksyntä-, tarkastus-, valvonta- ja seurantamenettelyt. EIP raportoi toiminnasta säännöllisesti komissiolle. Komissio kerää jo nyt tietoa EU:n joukkolainamarkkinoista ja saattaa pyytää tietoja pankeilta, jotka tarjoavat hankejoukkolainoja. Näiden lähteiden ja erityisten suoritusindikaattoreiden avulla komissio pystyy arvioimaan pilottivaihetta ennen vuoden 2013 loppua pystyäkseen tekemään johtopäätökset tulevasta rakenteesta. Verkkojen Eurooppa -välineen välivaiheen FI 10 FI
arvioinnissa arvioidaan, onko käyttöön otetulla järjestelmällä (edelleen) lisäarvoa ja pitäisikö se säilyttää. FI 11 FI