Saatteeksi Vedet, vesistöt ja niiden tila koskettavat useimpien jokapäiväistä elämää. Vakituinen tai loma-asukas kokee monella tasolla oman vesistönsä ulottuvuudet etenkin kesäaikaan. Elinkeinonharjoittaja, viljelijä tai jalostusyritys, hyödyntää ja usein myös kuormittaa vesistöä. Kunnat käyttävät vesistöjä raakavesilähteinään ja kehittävät alueella sijaitsevien järvien, jokien ja merialueiden virkistysmahdollisuuksia. Vesistöjen rakentamiseen, kuivatukseen ja muuhun luonnontilan muuttamiseen liittyvä historia on pitkä. Jo vuosikymmeniä sitten ovat ensimmäiset nykymuotoiset järvien suojelu- ja kalavesien hoidosta vastaavat yhdistykset käynnistäneet toimenpiteitä oman järvensä parantamiseksi. Ympäristölainsäädäntö, viranomaistyö ja ympäristötekijöiden korostuminen kaikkialla ovat vesiensuojelussa tuoneet merkittäviä tuloksia etenkin teollisuuden ja yhdyskuntien vesistökuormituksen pienentämisessä. Viime vuosina maatalouden ja haja-asutuksen vesistökuormitus on ollut erityisen huomion kohteena. EU-aikana ohjelma- ja hanketoiminta on muodostunut käytännön toimintatavaksi. Viranomaiset, elinkeinonharjoittajat, kunnat ja asukkaat ovat lisänneet yhteistyötä vesien tilan parantamiseksi. Maakunnalliset ohjelmat kuten Satakunnan vesistöohjelma SATAVESI ja Pro Saaristomeri ovat osaltaan aktivoineet eri toimijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnostusta. Eri vesistöjen ominaisuudesta, käytöstä, suojelusta ja kunnostuksesta tarvitaan tietoa toimenpiteiden taustaksi. Tämän selvityksen tarkoituksena on antaa kootusti perustietoa satakuntalaisten sisävesien tilasta, käytöstä ja kunnostuksesta. Aineisto toimii apuna, kun eri tahoilla harkitaan vesien hoitoon ja kunnostukseen liittyviä hankkeita, niiden toteutusta ja rahoitusta. Selvitys perustuu kyselyyn, haastatteluihin ja kirjallisiin lähteisiin. Toteutuksessa ovat olleet mukana Pyhäjärvi-instituutista FM Sari Koivunen (raportin kirjoittaminen, aineiston keruu, haastattelut) ja FM Heli Nukki (suunnittelu) sekä Ympäristösuunnittelu Salokangas -toiminimestä ympäristöinsinööri (AMK) Susanna Salokangas (suunnittelu, kysely ja haastattelut). Tämän Satakunnan vesistöt, käyttö ja kunnostustarpeet hankkeen ohjausryhmän ovat muodostaneet toiminnanjohtaja Marja Kares-Oksman (pj) Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistyksestä, ylitarkastaja Janne Suomela (alussa Mirja Auranen) Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta, vs. projektipäällikkö Marjo Tarvainen Pyhäjärven suojelurahastosta/pyhäjärvi-instituutista (alussa Anne-Mari Ventelä) ja Tero Lehtonen Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry:stä. Työn päärahoittaja on Lounais-Suomen ympäristökeskus (Länsi- Suomen tavoite 2 ohjelma, EU ja kansallinen) ja muita rahoittajia Satakunnan maaseudun toimintaryhmät (Pyhäjärviseudun kehittämisyhdistys ry, joka oli myös hankehallinnoija, Karhuseutu ry, Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry ja Ravakka ry). Pyhäjärvi-instituutissa vesiensuojelu- ja vesistökunnostustyö on keskittynyt Pyhäjärveen (suojelurahastoon) mutta on viime aikoina laajentunut vesitoimialaksi, joten tämä selvitys sopii hyvin instituutin julkaisusarjaan. Aineisto on painetun version lisäksi saatavissa instituutin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (SATAVESI-ohjelman) internetsivuilta. Toivomme ja uskomme, että koottu tieto osaltaan edesauttaa vesienhoidon toteutusta Satakunnassa. Siispä kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille - työstä on iloa ja hyötyä monille tulevina vuosina. Eurassa, helmikuussa 2006 Erkki Salomaa Toiminnanjohtaja
SATAKUNNAN VESISTÖT Käyttö ja kunnostustarpeet SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1 TAUSTA JA TAVOITTEET... 1 2 SATAKUNNAN VESISTÖJEN YLEISKUVAUS... 2 2.1 Käyttö ja merkitys... 2 2.2 Veden laatu ja vesistöjen luokitus... 4 2.3 Vesistöalueiden kuvaus... 5 2.4 Kunnostus ja hoito... 7 2.4.1 Yleistä... 7 2.4.2 Järvet... 7 2.4.3 Joet... 8 2.4.4 Ulkoisen kuormituksen vähentäminen... 10 2.4.5 Tiedonhankinta kunnostuksista... 11 3 SELVITYKSEN TOTEUTUS... 13 3.1 Kysely... 13 3.2 Haastattelut... 13 3.3 Tausta-aineisto... 13 4 SELVITYKSEN TULOKSET... 14 4.1 Satakunnan vesistöjen käyttömahdollisuuksien muutokset... 14 4.2 Satakunnan vesistöihin kohdistuvien käyttötarpeiden muutokset... 15 4.3 Kunnostustarpeen aiheuttajat järvissä ja joissa... 16 5 PERUSTEITA VESISTÖHANKKEIDEN ARVIOIMISEN AVUKSI... 19 6 SATAKUNNAN VESISTÖKOHTEET JA HANKKEET... 22 6.1 Järvet... 22 6.1.1 Eura... 22 6.1.2 Eurajoki... 27 6.1.3 Harjavalta... 28 6.1.4 Honkajoki... 28 6.1.5 Huittinen... 28 6.1.6 Jämijärvi... 29 6.1.7 Kankaanpää... 30 6.1.8 Karvia... 37 6.1.9 Kiikoinen... 40 6.1.10 Kiukainen... 41 6.1.11 Kodisjoki... 42 6.1.12 Kokemäki... 43 6.1.13 Köyliö... 47
6.1.14 Lappi... 48 6.1.15 Lavia... 51 6.1.16 Luvia... 53 6.1.17 Merikarvia... 53 6.1.18 Nakkila... 54 6.1.19 Noormarkku... 54 6.1.20 Pomarkku... 58 6.1.21 Pori... 60 6.1.22 Rauma... 63 6.1.23 Siikainen... 66 6.1.24 Säkylä... 71 6.1.25 Ulvila... 73 6.1.26 Vampula... 75 6.2 Joet... 77 6.2.1 Lapinjoen vesistöalue (33)... 77 6.2.2 Eurajoen vesistöalue (34)... 77 6.2.3 Kokemäenjoen vesistöalue (35)... 81 6.2.4 Loimijoen vesistöalue (35.9)... 89 6.2.5 Karvianjoen vesistöalue (36)... 93 6.2.6 Selkämeren rannikkoalue (83)... 104 6.3 Muut kohteet... 105 7 YHTEENVETO JA TÄRKEIMMÄT KOHTEET VESISTÖALUEITTAIN... 107 7.1 Yleistä... 107 7.2 Lapinjoen vesistöalue (33)... 107 7.3 Eurajoen vesistöalue (34)... 108 7.4 Kokemäenjoen vesistöalue (35)... 108 7.5 Loimijoen vesistöalue (35.9)... 108 7.6 Karvianjoen vesistöalue (36)... 108 7.7 Selkämeren rannikkoalue (83)... 109 LÄHTEET... 110 LIITTEET... 113 JULKAISULUETTELO
Tiivistelmä Tämä julkaisu esittelee Satakunnan järvissä ja joissa tehtyjä käyttöön ja kunnostukseen liittyviä toimenpiteitä ja toteutettuja vesistöhankkeita. Julkaisu sisältää yli sadan järven ja reilun kolmenkymmenen joen kohdekuvaukset. Tietopaketin tarkoituksena on koota Satakunnan vesistöhankkeiden parissa toimiville tahoille tietoa siitä, minkälaisia hankkeita kohteissa on jo toteutettu. Tämän pohjalta voidaan arvioida jatkotoimenpiteiden tarpeellisuutta niin veden laadun, virkistyskäytön, kala- ja riistatalouden kuin tulvasuojelunkin kannalta. Kohdekuvauksissa pyritään nostamaan esille tarpeellisia jatkotoimenpiteitä ja aktiivisia toimijoita, jotka ovat vastanneet tai voisivat jatkossa vastata kohteeseen liittyvistä toimenpiteistä. Lisäksi kuvaillaan yksittäisten vesistökohteiden käyttöä ja merkitystä muun muassa virkistyskäytön, luonnonsuojelun ja kala- ja riistatalouden kannalta. Selvitystyössä esitetään myös vesistöjen käyttöön ja kunnostukseen liittyvien hankehakemuksien arvioimisessa huomioitavia asioita. Julkaisun sisältö perustuu kuntien ympäristövastaaville, vesiensuojeluyhdistyksille, kalastusalueille ja kunnille lähetetyn kunnostustarvekyselyn lisäksi asiantuntijoiden haastatteluihin ja tausta-aineistoon. Kyselyn avulla selvitettiin vesistöjen kunnostustarpeen lisäksi käyttäjien näkemyksiä vesistöihin liittyvien käyttömahdollisuuksien ja -tarpeiden muutoksista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käyttömahdollisuuksien ja -tarpeiden arvioitiin pysyneen uinnin, vesillä liikkumisen ja talous- ja kasteluveden käytön osalta suurimmaksi osaksi ennallaan. Uistin- ja vapakalastukseen liittyvien käyttötarpeiden arvioitiin kasvaneen. Kyselyvastausten perusteella Satakunnan järvien suurimpina ongelmina pidetään ulkoista kuormitusta ja rehevyyttä. Myös mataluus ja liiallinen vesikasvillisuus koettiin ongelmallisiksi. Jokien osalta kunnostustarpeen aiheuttajiksi mainittiin useimmiten veden vähyys ja aikaisempi pato. Julkaisu on tehty Pyhäjärviseudun Kehittämisyhdistys ry:n hallinnoimassa hankkeessa Satakunnan vesistöt, käyttö ja kunnostustarpeet, joka sai rahoitusta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen kautta (EU: Länsi-Suomen tavoite 2 ohjelma ja kansallinen rahoitus) ja Satakunnan maaseudun toimintaryhmiltä (Pyhäjärviseudun Kehittämisyhdistys ry, Ravakka ry, Karhuseutu ry, Aktiivinen Pohjois-Satakunta ry).
1 Tausta ja tavoitteet Satakunnassa on ollut ja on parhaillaan käynnissä lukuisia vesistöjen käyttöön ja kunnostukseen liittyviä hankkeita. Rahoitusmahdollisuuksia ja rahoittajia näille hankkeille on lukuisia. Tämän vuoksi muun muassa Satakunnan vesistöohjelma SATAVESI:n työryhmissä tuli esille tarve kartoittaa olemassa olevia ja jo toteutettuja vesistöhankkeita, vesistöjen käyttötarpeita ja parannusmahdollisuuksia sekä tarvetta uusille kunnostushankkeille. Vuosina 2005-2006 toteutetussa Satakunnan vesistöt - käyttö ja kunnostustarpeet - hankkeessa koottiin tiedot Satakunnassa toteutetuista järviin ja jokiin liittyvistä toimenpiteistä ja hankkeista yhdeksi tietopaketiksi eri tahojen hyödynnettäväksi. Kartoitus perustuu kyselytutkimukseen, joka lähetettiin Satakunnan kuntien ympäristöasioista vastaavien viranomaisten lisäksi muille alueen vesiensuojelusta ja - kunnostuksesta vastaaville tahoille. Kyselyn lisäksi haastateltiin kunnostushankkeiden toteuttajina, asiantuntijoina ja rahoittajina toimivien tahojen edustajia. Hankkeen ensimmäisenä tavoitteena oli kerätä tietoa Satakunnassa aikaisemmin toteutetuista vesistöjen kunnostukseen ja käyttöön liittyvistä hankkeista. Tarkoituksena oli koota eri tahojen toimijoille taustatietoa siitä, minkälaisia hankkeita alueella on jo toteutettu, jotta pystytään välttymään päällekkäisyyksiltä. Tietopaketin avulla kokemusten ja neuvojen hankkiminen muista hankkeista pyritään saamaan helpommaksi. Hankkeen toisena tavoitteena oli kartoittaa Satakunnan vesistöihin liittyviä nykyisiä ja tulevia toimintatarpeita niin veden laadun, kalatalouden, virkistyskäytön kuin tulvasuojelun kannalta. Selvitystyön perusteella on koottu vesistöhankkeiden kanssa tekemisissä olevien tahojen käyttöön hankkeiden arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä. Näitä ovat muun muassa hankkeiden vaikutusten merkitys ja hankkeiden toteuttamisvalmiudet. Selvitystyön on tarkoitus toimia vesistöhankkeita rahoittavien tahojen apuna hankehakemuksien arvioinnissa. Lisäksi hankkeen aikana koottiin tietoja Satakunnan järvien ja jokien veden laadusta ja sen muutoksista, kuormitusta aiheuttavista tekijöistä sekä käyttöhistoriasta. Kartoitus on rajattu koskemaan Satakunnan järviä ja jokia, merialueet on jouduttu rajaamaan tämän selvityksen ulkopuolelle. Selvityksessä on pyritty huomioimaan vesistöjen eri käyttäjien ja intressitahojen näkemyksiä, jotta saataisiin mahdollisimman kattavasti koottua vesistöihin liittyviä uusia tarpeita. Selvitys on kuitenkin painottunut vesistöjen kunnostustoimenpiteisiin. 1
2 Satakunnan vesistöjen yleiskuvaus 2.1 Käyttö ja merkitys Vesistöjen käyttömuodot ja niiden merkitys ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Aikoinaan vesistöt olivat kalastuksen lisäksi tärkeitä kulku- ja kuljetusväyliä ja jokia koskineen perattiin tukinuittoa varten. Uittoa ei enää harjoiteta ja uittosäännöt on suurimmassa osassa Satakuntaa kumottu. Useissa koskissa on ollut vesimyllyjä, joita käytettiin mm. sahojen ja ruukkien voimanlähteinä. Monet vanhat mylly- ja ruukkialueet ovat nykypäivänä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita nähtävyyksiä, esimerkkinä Leineperin ruukkialue Kullaanjoen varrella Ulvilassa. 1900-luvulla useita jokia valjastettiin voimatalouden käyttöön tuottamaan sähköä. Esimerkiksi Kokemäenjokeen rakennettiin Harjavallan ja Kolsin voimalaitokset. 1800- ja 1900-luvulla lukuisia järviä kuivatettiin ja suurinta osaa Satakunnankin järvistä laskettiin lisäpeltoalan saamiseksi. Esimerkkinä Leistilänjärven kuivatus Nakkilassa sotien jälkeen tuotti 1500 hehtaaria uutta viljelysmaata, mitä hyödynnettiin siirtolaisten asutuksessa. Satakunnassa on toteutettu useita vesistöihin liittyviä järjestelyjä, joiden tavoitteena on yleisimmin tulvasuojelu ja vesivoiman tuottaminen. Järjestelyt ovat muuttaneet vesistöjen tilaa merkittävästi. Joet ja järvet ovat olleet myös tärkeitä vedenlähteitä niin asutuksen talous- ja kasteluveden saannin kuin teollisuuden vedenhankinnan kannalta. Nykypäivänä suurin osa Satakunnan kunnista käyttää juomavetenä joko pohjavettä tai tekopohjavettä, mutta pintavedellä on edelleen tärkeä rooli viljelysten kastelussa ja vapaa-ajan asuntojen talousvetenä. Satakunnan sisävesialueilla vain Säkylän, Euran ja Yläneen Pyhäjärvellä on yhä päätoimisia ammattikalastajia. Muissa järvissä kalastus on sivutoimista ja virkistys- ja kotitarvekalastusta. Virkistyskalastus on suosittua etenkin Merikarvianjoella ja Kokemäenjoella. Karvianjoen vesistöalue on 1980-luvulta lähtien ollut Satakunnan tärkein kalataloudellinen kunnostuskohde. Nykyään arvostetaan yhä enenevässä määrin vesistöjen merkitystä virkistäytymiskohteina. Satakunnan vesistöjen äärellä on tuhansia vapaa-ajan asuntoja ja uinti, veneily, melonta ja kaikenlainen retkeily, kuten lintujen tarkkailu, nähdään tärkeinä vesistöihin liittyvinä aktiviteetteina. Vesistöjen äärellä harrastetaan myös virkistyskalastusta ja metsästystä. Kokemäellä ja Huittisissa sijaitseva Puurijärven-Isosuon kansallispuisto tarjoaa erämaista rauhaa sitä kaipaavalle. Myös luontoarvot ja luonnonsuojelu koetaan nykypäivänä asioina, joihin panostetaan aikaisempaa enemmän. Satakunnassa on useita Natura 2000 verkostoon kuuluvaa järveä ja jokiosuutta (ks. liite 5). Esimerkiksi Kokemäenjoen suistoalue Pohjoismaiden suurimpana suistoalueena on linnustollisesti erittäin merkittävä. Satakunnan Natura 2000 -alueiden yleissuunnittelu on käynnistynyt syksyllä 2005 Lounais- Suomen ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen johdolla. Suunnittelussa arvioidaan mm. kohteiden hoidon ja käytön suunnittelutarpeet ja kiireellisyys. Natura-alueiden lisäksi järvien lintuarvoja suojellaan valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman avulla, johon Satakunnasta kuuluu useita kohteita (ks. liite 5). Sekä Natura-alueiden että suojeluohjelmiin kuuluvien kohteiden toteuttamista ja alueiden lunastamista valtiolle jatketaan edelleen. 2
Kuva 1. Kalastus on suosittu vesistöjen käyttömuoto. Ammattikalastusta harjoitetaan Satakunnan sisävesistä enää Säkylän, Euran ja Yläneen kuntien alueella sijaitsevalla Pyhäjärvellä. Kuvassa talvinuottausta. (Kuva Henri Vaarala) Kuva 2. Vesistöjen monipuolinen virkistyskäyttö on nykyään yhä tärkeämpää. Siikaisjärven etelärannalle on kehitetty Eteläpään matkailu- ja virkistysalue, jossa vesielementtiä käytetään monin tavoin. (Kuva Erkki Salomaa) 3
2.2 Veden laatu ja vesistöjen luokitus Veden laatua seurataan Satakunnassa Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (LOS) omilla seurantapisteillä sekä mm. teollisuusyritysten, kuntien ja kalankasvatuslaitosten tekemillä velvoitetarkkailuilla. Velvoitetarkkailuja tekevät mm. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ja Lounais-Suomen vesistönsuojeluyhdistys. Vanhimmat seurannat on aloitettu 1960-luvulla. Vesinäytteistä analysoidaan kemiallisten vedenlaatumuuttujien kuten fosfori-, typpi- ja happipitoisuuden lisäksi biologisia muuttujia. Seurantatietojen avulla pystytään tutkimaan vesien laatumuutoksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä pitkällä aikavälillä. Veden laatua seuraamalla saadaan tietoa esimerkiksi rehevöitymisestä, happitilanteesta ja haitallisten aineiden pitoisuuksista. Tulosten avulla voidaan myös selvittää, ovatko vesiensuojelutoimet parantaneet vesien laatua. Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskusten laatima, vuoden 2005 alussa valmistunut vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus luokittelee Suomen järvet ja joet sekä myös merialueet veden laadun mukaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (liite 1). Luokitus on tehty lähes kaikille Satakunnan yli 50 hehtaarin järville sekä osalle pienempiä järviä ja tärkeimmille joille. Luokka on määritetty vesistön luontaisen veden laadun ja ihmisen toiminnan vaikutusten mukaan. Luokituksen perusteena käytettäviä muuttujia ovat mm. ravinne- ja happipitoisuudet, väriluku, näkösyvyys, hygieeninen tila ja mahdollisesti esiintyvät haitalliset aineet ja levähaitat. Luokituksessa vesistöjä tarkastellaan ihmisen näkökulmasta ja luokitus kuvaakin vesistöjen keskimääräistä laatua ja soveltuvuutta vedenhankintaan, kalavesiksi ja virkistyskäyttöön. Esimerkiksi osa Satakunnan luontaisesti humuspitoisista järvistä voi sijoittua alhaiseen luokkaan, vaikka vesistö olisikin luonnontilainen. Kuvassa 3 on esitetty Satakunnan järvien ja jokien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukainen veden laatu. Satakunnan vesistöjen laatu on muuta Suomea heikompi. Vesistöistä suurin osa - järvistä 58 % ja virtavesistä 97 % - luokitellaan käyttökelpoisuudeltaan korkeintaan tyydyttävään luokkaan kuuluvaksi. Aikaisemmin tehtyyn luokitukseen verrattuna laatu on huonontunut mm. Karvianjärvessä ja Köyliönjärvessä välttävästä huonoksi kun taas Isojärvi ja Itäjärvi muuttuivat tyydyttävästä välttäväksi. Yleensä heikkenemisen syynä on ollut ravinnepitoisuuden nousu ja leväkukinnot. Luokitus on kohentunut mm. Jämijärven itäosassa ja Poosjärvessä sekä Koskeljärvessä. Osa Eurajoesta ja Pyhäjärveen laskeva Pyhäjoki ovat nykyisin veden ladultaan enää välttäviä kun luokitus aiemmin oli tyydyttävä. Suurimpia Satakunnan vesistöjen ongelmista on rehevöityminen. Usean järven tila on heikentynyt, vaikka teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttama kuormitus onkin vähentynyt. Vuosille 1998-2005 tehdyn valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita ei ole Satakunnassakaan saavutettu (Leivonen 2005). Maataloudesta tuleva hajakuormitus on nykyisin vesistöjen suurin kuormittaja. Järvien rehevöitymisen ja ravinteikkuudesta johtuvien leväkukintojen ohella mataluus ja umpeen kasvaminen haittaavat järvien virkistyskäyttöä. Jokien tila on parantunut teollisuuden päästöjen vähennyttyä ja jätevesien parantuneen puhdistamisen myötä. Edelleen ongelmana on kuitenkin hajakuormitus. Esimerkiksi Eurajoen veden laatu on tietyiltä osin kohentunut eikä ole enää jokien kalataloudellisen kehittämisen esteenä. Silti osa joesta on laatuluokitukseltaan heikentynyt. Yleisestä käyttökelpoisuusluokituksesta poiketen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukainen vesistöjen tilan luokittelu tulee perustumaan luonnontilaan, ei veden käyttökelpoisuuteen ihmisen kannalta. VPD tulleekin tehostamaan veden laadun seurantoja lähivuosina ja painottamaan erityisesti biologisten muuttujien kuten pohjaeläinten, vesikasvien, kasviplanktonin ja kalojen seurantaa. Direktiivin tavoitteena on saavuttaa vesien hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Suunnittelun pohjaksi laaditaan alueel- 4
listen ympäristökeskusten johdolla vuoteen 2009 mennessä vesienhoitosuunnitelmat, jotka sisältävät tietoa mm. vesistöjä muuttavista ja kuormittavista tekijöistä sekä tarvittavista vesiensuojelu- ja -hoitotoimista. Vesistöjen alustava jaottelu eri tyyppeihin on tehty vesistöjen maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden perusteella (liite 5). Lapinjoen ja Eurajoen vesistöalueet toimivat Satakunnan vesienhoitotyön kehittämisen pilottikohteina. 2.3 Vesistöalueiden kuvaus Satakunnan vesistöt kuuluvat pääosin viiteen valuma-alueeseen: Lapinjoen, Eurajoen, Kokemäenjoen, Loimijoen ja Karvianjoen vesistöalueisiin (Kuva 16). Lisäksi rannikkoalueen vesistöt kuuluvat Selkämeren rannikkoalueen valuma-alueeseen. Vesistöt ovat luonnonoloiltaan ja ominaisuuksiltaan varsin erilaisia. Lapinjoen vesistöalue on Satakunnan pienin ja on pinta-alaltaan 461 km 2. Alueen järvet ovat tyypillisesti ruskeavetisiä ja humuspitoisia. Suurimmat järvet ovat erämaisena lintujärvenä tunnettu Koskeljärvi ja Narvijärvi. Huomattava osa vesiin kohdistuvasta kuormituksesta tulee maataloudesta ja haja-asutuksesta. Peltojen osuus vesistöalueen kokonaispinta-alasta on 23 %. Osassa järvistä veden laatu on hyvää, Lapinjoessa tyydyttävää. Eurajoen vesistöalueen keskeinen järvi on Säkylän, Euran ja Yläneen kuntien alueella sijaitseva Pyhäjärvi, jonka pohjoisosasta Eurajoki saa alkunsa. Muita merkittäviä järviä ovat Köyliönjärvi ja Turajärvi. Pinta-alaltaan 1336 km 2 suuruisen vesistöalueen pienet järvet ovat tyypillisesti matalia, ruskeavetisiä ja melko ravinteikkaita. Eurajoen tila vaihtelee yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävästä välttävään. Joen tilaa heikentää siihen laskevan Köyliönjoen välttävä veden laatu. Joen alajuoksun rikkipitoisista sulfaattimaista aiheutuva happamuus haittaa ajoittain etenkin kalastoa. Kuormitus on pääosin peräisin maataloudesta, mutta myös alueen teollisuus ja asutuksen jätevedet kuormittavat vesistöä. Kokemäenjoen vesistöalueeseen kuuluu keskeinen osa Satakuntaa. Vesistöalue on Suomen neljänneksi suurin, pinta-alaltaan 27 046 km 2. Kokemäenjoki on aluetta hallitseva elementti kun taas järviä Satakunnan puolella on melko vähän. Alueen suurimpia järviä ovat Sääksjärvi, Joutsi- ja Tuurujärvi sekä Palusjärvi. Myös Jämijärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen. Kokemäenjoen vesi on melko runsasravinteista, ruskeaa ja sameaa. Taajamien ja teollisuuden jätevesikuormituksen vähennyttyä hajakuormitus on noussut joen suurimmaksi kuormittajaksi. Veden laadulle leimansa antaa runsas peltojen osuus, 20 % alueen pinta-alasta. Veden laatu on yleisimmin tyydyttävää. Loimijoen vesistöalue (3138 km 2 ) on Kokemäenjoen vesistön osa-alue, joka on erittäin vähäjärvinen ja runsaspeltoinen. Peltojen osuus on 39 %. Loimijoen alueen vesistöt ovatkin tyypillisesti savisameita eroosioherkän ja savisen maaperän takia. Veden laatu on keskimäärin välttävää. Loimijoen ravinteikas vesi heikentää Kokemäenjoen veden laatua, joka huononee selvästi Loimijoen yhtymäkohdan jälkeen Huittisissa. Pohjois-Satakuntaa hallitsevaa Karvianjoen vesistöaluetta leimaavat Karvianjoen lisäksi useat vesistöreitit ja monet humuspitoiset järvet. Pinta-alaltaan 3438 km 2 suuruinen vesistöalue purkautuu mereen kolmena eri jokena, Merikarvianjokena, Pohjajokena ja Eteläjokena. Vesistön keskusjärvenä toimii Inhottujärvi Noormarkussa. Muita merkittäviä järviä ovat Karhijärvi, Isojärvi ja Karvianjärvi. Lähes kaikkia alueen järviä on jossain vaiheessa laskettu lähinnä maatalouden ja tulvansuojelun tarpeisiin isoissa järjestelyhankkeissa. Suuri osa vesistöalueen pinta-alasta on metsää ja varsinkin pohjoisosissa soiden osuus on jopa 30-50 %. Pellot ovat keskittyneet vesistöjen varsille. Alueen runsas turvetuotanto näkyy veden laadussa ja osaan järvistä on kerääntynyt runsaasti kiintoainesta. Vesien tila vaihtelee tyydyttävästä välttävään. 5
Kuva 3. Satakunnan vesistöjen yleinen käyttökelpoisuusluokitus. 6
2.4 Kunnostus ja hoito 2.4.1 Yleistä 2.4.2 Järvet Lounais-Suomen ympäristökeskus (aikaisemmin Turun vesi- ja ympäristöpiiri) on tehnyt pitkäjänteistä työtä Satakunnan vesistöjen veden laadun ja vesistöjen kehittämisen parissa. Yhteistyössä alueen kuntien ja paikallisten tahojen kanssa vesiensuojelutoimia on toteutettu jo pitkään. Pirkanmaan ympäristökeskuksen toiminta ulottui aiemmin Pohjois- Satakuntaan, mutta nykyään koko Satakunta lukeutuu Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueeseen. Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikkö on vastannut alueen viranomaisvoimin toteutetuista kalataloudellisista kunnostustoimista. Viranomaistyönä toteutetaan kuitenkin vain tärkeimpiä vesistöihin liittyviä hankkeita, joilla on huomattava merkitys vesistön käytön, hoidon tai suojelun edistämisessä. Muiden kohteiden osalta paikallinen aktiivisuus ja talkootyö ovat oleellinen osa vesistöjen tilan ja virkistyskäytön parantamisessa. Vuonna 2002 käynnistetyn Satakunnan vesistöohjelma SATAVESI:n tavoitteena on ollut kehittää Satakunnassa tehtävää vesienhoitotyötä ja aktivoida asukkaita edistämään oman vesistönsä kunnostustoimia. Satakunnassa toimii useita järven hoitoyhdistyksiä ja ohjelman myötä on perustettu uusia yhdistyksiä koordinoimaan ja selvittämään kunnostushankkeisiin liittyviä asioita. Huomattavaa on myös kyläyhdistysten ja kalastusalueiden tekemä työ vesistöhankkeisiin liittyen. Monet EUrahoituskanavat vaativat rahoitushakemuksen liitteeksi kyläsuunnitelman, joita on tehty kyläläisten yhteistyönä useassa kylässä. Kuntien rooli vesistöjen kunnostamisessa nähdään merkittävänä, etenkin EU-hankkeissa tarvittavan kunta/omarahoitusosuuden vuoksi. Kunnostuksia toteutetaan erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisten hankkeiden lähtökohtana ovat vesiensuojelulliset näkemykset ja kunnostustoimet tähtäävät veden laadun parantamiseen. Toisia hankkeita toteutetaan pitkälti virkistyskäytön parantamiseksi ja maisemallisen merkityksen takia. Kunnostusten toteuttamisessa ja suunnittelemisessa tuleekin huomioida eri intressitahojen näkemykset ja mielipiteet, jotka voivat aika ajoin olla pahoinkin ristiriitaisia. Esimerkiksi Natura 2000 verkostoon kuuluvien järvien virkistyskäyttö-, elinkeino- ja luonnonsuojelunäkökulmien sovitteleminen voi olla hankalaa. Satakunnan järvissä tehdyt yleisimmät kunnostustoimet ovat vesikasvillisuuden niitto ja ruoppaukset, jotka on yleensä toteutettu virkistyskäytön parantamiseksi matalissa ja umpeen kasvavissa järvissä. Niitto ei kuitenkaan välttämättä aina ole veden laadun kannalta hyvä vaihtoehto, koska vesikasvillisuuden poisto saattaa vapauttaa ravinteita aikaisempaa enemmän mm. sinilevien käyttöön. Lisäksi rannan kasvillisuus pidättää maalta huuhtoutuvia ravinteita. Ruoppauksissa ruoppausmassan läjitys saattaa usein olla ongelmallista. Läjityksessä pitää estää ruoppausmassojen ja ravinteiden valuminen takaisin vesistöön. Laajat ruoppaukset vaativat ympäristölupaviraston luvan. Melko monessa järvessä ja myös joissa on viime aikoina tehty tai haluttaisiin tehdä vedenpinnan nosto yleensä aiemmin lasketun tai perkausten yhteydessä laskeneen veden pinnan takia. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantumisen lisäksi vedenpinnan nosto kasvattaa vesitilavuutta, mikä yleensä vaikuttaa positiivisesti veden laatuun ja pohjan happiolosuhteisiin varsinkin talvella. Myös usealla lintujärvellä olisi tarvetta veden pinnan nostoon lintuvesiarvon säilyttämiseksi. Pinnan nosto toteutetaan yleensä pohjapadon avulla. Pinnannostohankkeet vaativat ympäristölupaviraston luvan, jos alueen maanomistajilla ei ole yksimielistä näkemystä veden pinnan korkeudesta. Usein lupaprosessit voivat venyä pitkiksi eri intressitahojen näkemyksistä ja korvauskiistoista johtuen, kuten Kokemäen Sääksjärven tapauksessa. Valmisteilla oleva vesilain muutos tullee helpottamaan 7
2.4.3 Joet muun muassa pinnan nostoihin liittyviä ympäristölupaprosesseja. Luvattomia patoja ja pinnannostoja tehdään paljon, mikä voi helposti johtaa naapurisovun menetykseen. Monen satakuntalaisten järven padot vaatisivat lupa-asioitten selvitystä ja luvan hankkimista. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on välttämättömyys, jotta vesistössä tehdyt muut kunnostus- ja hoitotoimet olisivat hyödyllisiä. Ulkoista kuormitusta voidaan pienentää valuma-alueella tehtävillä toimilla, jotka vähentävät vesistöön pääsevien ravinteiden ja kiintoaineksen määrää. Jos ulkoista kuormitusta ei saada kuriin, rehevöityminen jatkuu väistämättä. Usein myös järven sisäinen kuormitus, eli vuosien saatossa vesistön pohjaan kertyneiden ravinteiden liukeneminen veteen, on kunnostuksen kannalta ongelmallista. Sisäistä kuormitusta voidaan koettaa vähentää muun muassa hoitokalastuksen avulla ja järven alusveden happitilannetta parantamalla. Hoitokalastusta on käytetty muun muassa Köyliönjärven ja Säkylän Pyhäjärven kunnostamiseksi. Vedessä olevia ravinteita voidaan myös saostaa kemikaalikäsittelyn avulla. Kemikaaleja on käytetty toistaiseksi vain yhden satakuntalaisen järven, Ilmiinjärven, kunnostamiseksi. Runsaasti on myös toteutettu järvien virkistyskäyttöä ja palveluvarustusta parantavia toimia, kuten uimarantojen kunnostamisia, luontopolkujen perustamisia, linnuston elinolosuhteiden parantamisia ja lintutornien rakentamisia. Useita virtavesien kunnostuksia on Satakunnassa tehty kalataloudellisin perustein. Kalataloudellisia kunnostuksia on toteutettu pitkälti Varsinais-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikön johdolla ja valtion kunnostusmäärärahojen turvin. Valtion varoin toteutettavissa kalataloudellisissa kunnostuksissa etusija on alkuperäisiä vaelluskalakantoja sisältävien virtavesien kunnostus. Satakunnassa painotus on tämän vuoksi ollut Karvianjoen vesistöalueella. Osa kunnostuksista ja kalaistutuksista voidaan tehdä voimalaitosten ns. velvoitemaksuilla, joiden ansiosta mm. Kokemäenjoen vesistöalueen kalavesien hoitoon ja kunnostuksiin voidaan keskittyä aiempaa paremmin. Kalastusalueet voivat käyttää saamiansa kalastuslupamaksuja kalaistutuksiin ja pienimuotoiseen kunnostukseen. Pääosin puun uittoa varten perattuja jokia ja koskijaksoja on kunnostettu mm. lisäämällä pohjien syvyysvaihtelua, lisäämällä kutusoraikkojen määrää sekä vesittämällä vanhoja, kuivilleen jääneitä uomanosia. Suvannoissa on nostettu vedenkorkeutta, tehty syvänteitä, raivattu pohjaa ja muotoiltu ranta-alueita. Lisäksi on rakennettu kalateitä kalan kulun turvaamiseksi patojen ohi. Myös kalojen istutuksia on tehty runsaasti. Muun muassa Merikarvianjoen koskia on kunnostettu ja ennallistettu kalataloudellisesti. Alueella on myös merkittävästi panostettu virkistyskalastukseen ja siihen liittyvän palveluvarustuksen kehittämiseen, minkä ansiosta joki on Satakunnan suosituimpia virkistyskalastuskohteita. Jokia on kunnostettu myös uinti- ja veneily/melontamahdollisuuksien lisäämiseksi sekä vesimaiseman parantamiseksi. Jokien laskukohdat sekä järvissä että merissä kärsivät usein mataloitumisesta joen mukanaan kuljettaman kiintoaineksen kasautuessa jokisuuhun ja tarvitsevat ruoppauksia. Pohjapatojen rakentamisella on korjattu aikaisempien perkausten aiheuttamia haittoja, jotka usein näkyvät veden vähyytenä. Jokien ennallistaminen lähemmäs aiempaa luonnontilaa parantaa usein sekä virkistyskäyttömahdollisuuksia että maisemaa mutta myös vaikuttaa myönteisesti veden laatuun ja lisää luonnon monimuotoisuutta. Luontoarvojen palauttaminen ja hankkeiden monitavoitteisuus ovatkin viime vuosina nousseet keskeiseksi osaksi virtavesien kunnostus- ja hoitotyötä. 8
Kuva 4. Paikallisten asukkaiden aktiivisuus ja talkootyö ovat tärkeitä vesistöjen hoidon ja kunnostuksen kannalta. Verttuunjärven talkoolaiset ovat niittäneet järven runsasta vesikasvillisuutta niittokoneen avulla. (Kuva Minna Uusiniitty-Kivimäki) Kuva 5. Aikoinaan perattujen jokien koskialueita ennallistetaan muun muassa lohikalojen elinolosuhteiden parantamiseksi. Eurajoen kalataloudellisilla kunnostuksilla myös joen virkistyskäyttöä on lisätty. Kuvassa Suutelankosken kunnostustyö. (Kuva Henri Vaarala) 9
Jokien tulvasuojelua on parannettu mm. pengerryksien parantamisella ja lisäämisellä. Myös jokien perkauksia ja ruoppauksia on tehty. Muun muassa Kokemäenjoen tulvasuojeluhankkeiden suunnittelu on saanut paljon julkisuutta. Tulvasuojelussakin pyritään nykyään kohti luonnonmukaisempaa toteuttamista, jolloin veden pidättäminen valumaalueella voidaan tehdä tulva-alueiden avulla ja veden kulkua voidaan ohjata tulvauomilla. Jokien ja järvien veden korkeuksiin ja virtaamiin vaikuttavaa vesistöjen säännöstelyä on pyritty kehittämään. Asianmukainen säännöstely vaikuttaa sekä virkistyskäytön, vedenlaadun, kalaston että luonnonsuojelun kannalta positiivisesti. Jokien vanhoja patorakennelmia on kunnostettu tai uusittu ajanmukaiseksi. Ongelmallista on joidenkin vanhojen järjestely-yhtiöiden toimimattomuus ja patorakenteiden kunnossapidon laiminlyönti. 2.4.4 Ulkoisen kuormituksen vähentäminen Maatalouden hajakuormitus on nykyisin suurin yksittäinen kuormituksen aiheuttaja. Maatalouden ympäristötukijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1995 ja nykyinen järjestelmä ajoittuu vuosille 2000-2006. Järjestelmän yhtenä tavoitteena on maatalouden ympäristökuormituksen vähentäminen. Tuki jakaantuu perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä erityistukeen. Perustoimenpiteisiin kuuluvat mm. pellon ravinnetasoa vastaava lannoitus ja pientareiden ja suojakaistojen jättäminen viljelyksessä olevan pellon ja vesistön väliin. Ympäristötuen erityistuen piiriin kuuluvat muun muassa suojavyöhykkeiden perustaminen vesistöjen reunoille, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustaminen, säätösalaojitus ja lannan käytön tehostaminen. Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmia on Satakunnassa tehty niillä vesistöalueilla, joilla on runsaasti eroosioherkkiä rantapeltoja. Yleissuunnitelmia on tehty kaikkiaan yhdeksälle vesistökohteelle. Satakunnassa suojavyöhykkeiden tarve on arvioitu 1900 hehtaariin ja niistä on toteutunut vain osa: maksimissaan 70 %, mutta paikoin vain hiukan yli 10 %. Maaseudun kuormituksen vähentämisessä tarvitaan järeitä toimia, jotta vesistöjen hyvä tila saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Teollisuuden ja kuntien jätevesien puhdistusmenetelmät ovat kehittyneet, mikä on huomattavasti parantanut etenkin jokien veden laatua. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetuksen tavoitteena on vähentää talousjätevesien päästöjä ja sitä kautta ympäristön pilaantumista. Asetuksen myötä myös haja-asutuksen jätevesien vesistöihin kohdistama kuormitus tulee vähenemään puhdistusmenetelmien tehostuessa. Metsätalouden toimista merkittävää kuormitusta ovat aiheuttaneet metsä- ja suoalueiden tehokkaampaan puuntuottoon tähtäävät ojitukset ja nykyisin lähinnä kunnostusojitus. Ojia tulisi pyrkiä jättämään mahdollisuuksien mukaan perkaamatta tai kunnostus tulisi suorittaa mahdollisimman varovaisesti. Tavoitteena olisi, että merkittävä osa kunnostusojituksen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta saataisiin pysäytettyä käytettävillä vesiensuojelumenetelmillä. Hakkuiden ja maanpinnan käsittelyn sekä lannoitusten aiheuttamia kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumia voidaan vähentää myös suojavyöhykkeillä, joita jätetään toimenpidealueen ja vesistön väliin. Nykyään pääasiassa suojelualueilla toteutettu soitten ja metsien ennallistaminen ojia tukkimalla paitsi palauttaa alueen lähemmäs aikaisempaa luonnontilaa niin myös vähentää vesistöihin kulkeutuvaa kuormitusta. Ennallistamista tehdään mm. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston soilla. Etenkin Pohjois-Satakunnassa vesistöihin kohdistuu turvetuotannosta aiheutuvaa kuormitusta, jota on pyritty pienentämään tehostuneilla vesiensuojelutoimilla. Yli 10 hehtaarin suuruisten turvetuotantoalueiden pitää hakea ympäristölupaa vuonna 2000 voimaan tulleen ympäristönsuojelulain mukaan. Luvissa edellytetään vesiensuojelun toteuttamista parhaalla mahdollisella tekniikalla. Moni Satakunnan turvetuotantoalue on jo saanut tai on saamassa ympäristölupaviraston päätöksen ja uudet velvoitteet, miten vesiensuojelutoimet tulee toteuttaa. Luvat velvoittavat myös kuormituksen ja vesistövaikutusten seu- 10
raamiseen. Käytöstä poistuvia turvetuotantoalueita voidaan muuttaa kosteikoiksi ja niillä voi olla merkitystä myös tulvasuojelun kannalta. 2.4.5 Tiedonhankinta kunnostuksista Tässä julkaisussa ei kuvailla kunnostushankkeen eri vaiheita eikä kunnostusmenetelmiä. Näistä on olemassa runsaasti perustietoa, johon kannattaa perehtyä, jos oman vesistön tilan parantaminen kiinnostaa. Myös kuntien ja ympäristökeskuksen viranomaiset neuvovat ja opastavat. Maakunnallinen SATAVESI-ohjelma työryhmineen ja koulutuksineen on ollut tärkeä tiedonlisääjä. Osaltaan vesienhoitotietoutta omilla erityisaloillaan ovat levittäneet maakunnalliset hankkeet, esimerkiksi haja-asutusalueiden jätevesien hallintaan ja tiedotustoimintaan keskittynyt Haja-hanke. Pyhäjärven suojelutyö on toiminut esimerkkinä myös muille järville ja Pyhäjärvi-instituutin vesitoimialan on tarkoitus tulevaisuudessa toimia laajemminkin vesistöhankkeiden toteutuksen apuna. Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2005 julkaisema Järvien kunnostus kirja käsittelee järvien kunnostuksiin liittyviä asioita laajamittaisesti. Kirja toimii monipuolisena apuvälineenä kunnostukseen liittyviin toimiin kuten hankkeiden vireillepanoon, suunnitteluun, käynnistämiseen ja ohjaukseen liittyen. Opas palvelee mm. alueellisten ympäristökeskusten, TE-keskusten ja kuntien asiantuntijoita sekä kunnostusten suunnittelijoita. Kirjaa voivat hyödyntää myös järvien hoitoyhdistykset ja se on monilta osin avuksi myös kaikille muille järvien kunnostuksista kiinnostuneille. Oppaassa kuvataan järven veden laatuun ja hydrologiaan liittyviä tekijöitä, kunnostuksen eri vaiheita ja esitellään erilaisia kunnostusmenetelmiä. Kirjaa voi ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista ja siihen voi tutustua ympäristöhallinnon www-sivuilla. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa opassarjassa on ilmestynyt Lounais- Suomen järvikunnostusopas, joka esittelee tiivistetysti järvien kunnostustarpeiden aiheuttajia, kunnostusmenetelmiä ja kunnostushankkeen eri vaiheita ja rahoitusta. Opassarjaan kuuluvat myös Jätevesien käsittely haja-asutusalueella ja EU-rahoitusta ympäristöhankkeelle nimiset oppaat. EU-rahoituksen uusi ohjelmakausi alkaa vuonna 2007, joten tältä osin rahoitusopas vanhentuu. Opassarjaan kuuluvia julkaisuja on saatavilla Lounais- Suomen ympäristökeskuksesta ja niihin voi tutustua ympäristöhallinnon www-sivuilla. Suunnitteilla on lisäksi virtavesikunnostuksesta kertova opas ja laajempi kirja. Myös merialueisiin liittyvä kunnostusopas on suunnitteilla. 11
Kuva 6. Maatalouden hajakuormitusta tulisi vähentää muun muassa kuvan Punkalaitumenjoella. (Kuva Minna Uusiniitty-Kivimäki) Kuva 7. Turvetuotannon vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta pyritään vähentämään tehostetuilla vesiensuojelutoimilla. (Kuva Mika Mäkelä) 12
3 Selvityksen toteutus 3.1 Kysely Vesistöjen kunnostustilanteen ja -tarpeen kartoittamiseen liittyvät kyselylomakkeet lähetettiin maaliskuussa 2005 Satakunnan kuntien ympäristötoimen vastaaville, alueen vesiensuojeluyhdistyksille sekä kalastusalueille ja kunnille. Yhteensä lähetettiin 164 kyselyä, joista palautettiin 35 kaavaketta. Vastausprosentti oli melko alhainen, 21 %. Kyselylomake perustui Suomen ympäristökeskuksen käyttämään lomakkeeseen, jonka avulla selvitettiin vesistöjen kunnostustarvetta koko Suomen laajuudessa (Turunen & Äystö 2000). Kyselyssä pyydettiin arvioimaan vesistöjen käyttömahdollisuuksien ja tarpeiden muuttumista muun muassa veneilyn, kalastuksen ja uinnin osalta. Lisäksi kerättiin tietoja toteutetuista toimenpiteistä ja vesistöihin liittyvistä nykyisistä kunnostustarpeista. Kyselylomake on liitteenä 2. 3.2 Haastattelut Kuntien ympäristötoimen vastaavia haastateltiin tarvittaessa vielä henkilökohtaisesti kyselykaavakkeen lähettämisen jälkeen. Lisäksi haastateltiin kunnostushankkeiden asiantuntijoina ja rahoittajina toimivien tahojen edustajia. Haastattelujen avulla pyrittiin saamaan asiantuntijoiden näkemys, minkälaisiin vesistökunnostushankkeisiin alueella on tarve, ja minkälaisiin hankkeisiin rahoitusta on mahdollisuus saada. Haastattelujen ja aikaisemman tiedon perusteella esitetään arviointiperusteet, joiden avulla kunnostushankkeiden parissa toimivat tahot voivat arvioida hankesuunnitelmien toteuttamismahdollisuuksia. 3.3 Tausta-aineisto Muun muassa vedenlaatutietoja ja yleistä tietoa Satakunnan vesistöistä on saatu Lounais- Suomen ympäristökeskuksesta ja ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta. Lisäksi aineistona on käytetty alueen vesistöistä aikaisemmin tehtyjä selvityksiä, raportteja ja julkaisuja. Tietoja saatiin myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1999 tekemästä vastaavasta kunnostustarvekyselystä. 13
4 Selvityksen tulokset 4.1 Satakunnan vesistöjen käyttömahdollisuuksien muutokset Kyselylomakkeessa vastaajia pyydettiin arvioimaan järviin ja jokiin liittyvien käyttömahdollisuuksien muuttumista viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käyttömuodot, joiden muutosta tuli arvioida, olivat kalastus, veneily ja melonta, uinti sekä talous- ja kasteluveden käyttö. Muutosta kuvattiin viisiosaisella asteikolla, jossa vaihtoehdot olivat: vähentyneet selvästi, vähentyneet hieman, pysyneet ennallaan, kasvaneet hieman ja kasvaneet selvästi. Käyttömahdollisuuksiin vaikuttavat paitsi vesistöjen ongelmat kuten mataluus ja rehevöityminen myös ihmisten tottumukset ja mieltymykset vapaa-ajan virkistystoiminnassa. Saatujen vastausten perusteella sekä järvien että jokien käyttömahdollisuuksien nähtiin suurimmaksi osin pysyneen ennallaan sekä kalastuksen, veneilyn ja melonnan, uinnin sekä talous ja kasteluveden käytön osalta (Kuvat 8 ja 9). Kun selvästi ja hieman vähentyneet vastaukset lasketaan yhteen, järvissä kalastukseen liittyvien käyttömahdollisuuksien nähtiin vähentyneen useammassa tapauksessa kuin pysyneen ennallaan. Muissa käyttömuodoissa ja jokien osalta mahdollisuuksien nähtiin pysyneen enemmistössä vastauksista ennallaan. Minkään käyttömuodon osalta käyttömahdollisuuksien ei nähty kasvaneen selvästi. Käyttömuodoista uintimahdollisuuksien arvioitiin kasvaneen eniten sekä järvien että jokien osalta. Järvet: käyttömahdollisuuksien muutokset Vähentyneet selvästi Vähentyneet hieman Pysyneet ennallaan Kasvaneet hieman Kasvaneet selvästi Vastauksia (kpl) 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Kalastus Veneily, melonta Uinti Talous- ja kasteluveden käyttö Kuva 8. Satakunnan järviin kohdistuvien käyttömahdollisuuksien muutokset eri käyttömuotojen osalta kyselyvastausten perusteella arvioituna. 14
Joet: käyttömahdollisuuksien muutokset Vähentyneet selvästi Vähentyneet hieman Pysyneet ennallaan Kasvaneet hieman Kasvaneet selvästi 14 12 Vastauksia (kpl) 10 8 6 4 2 0 Kalastus Veneily, melonta Uinti Talous- ja kasteluveden käyttö Kuva 9. Satakunnan jokiin kohdistuvien käyttömahdollisuuksien muutokset eri käyttömuotojen osalta kyselyvastausten perusteella. 4.2 Satakunnan vesistöihin kohdistuvien käyttötarpeiden muutokset Kyselyssä pyydettiin myös arvioimaan yhteisesti järviin ja jokiin kohdistuvien käyttötarpeiden ja käyttöhalukkuuden muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muutokset ihmisten käyttötarpeissa voivat aiheuttaa kunnostustarvetta ja tämä tulee ottaa huomioon kunnostuksia suunniteltaessa. Käyttömuodot, joita piti arvioida, olivat kalastus yleisesti, kalastus verkoilla, uistelu/vapakalastus, vesillä liikkuminen, uinti sekä talous- ja kasteluveden käyttö. Tarpeiden muutosten arviointiin oli käytössä kolme vaihtoehtoa: vähentynyt, pysynyt ennallaan tai kasvanut. Kyselyn tuloksia käyttötarpeiden muutoksiin liittyen on esitetty kuvassa 10. Kalastukseen liittyvät tarpeet ovat kyselyn perusteella kasvaneet. Erityisesti uisteluun ja muuhun vapakalastukseen liittyvä halukkuus ja tarve ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet. Muitten käyttömuotojen osalta tarpeen nähtiin pysyneen suurimmassa osassa vastauksista ennallaan. Vesillä liikkumisen tarpeen arvioitiin kasvaneen kalastuksen jälkeen eniten. Tarpeen kalastaa verkoilla ja käyttää kastelu- ja talousvettä arvioitiin vähentyneen käyttömuodoista eniten. 15
Järvet ja joet: käyttötarpeiden muutokset 25 Vähentynyt Pysynyt ennallaan Kasvanut 20 Vastauksia (kpl) 15 10 5 0 Kalastus yleisesti Kalastus verkoilla Uistelu/ vapa Vesillä liikkuminen Uinti Kastelu- ja talousveden käyttö Kuva 10. Kyselyssä arvioidut eri käyttömuodoissa tapahtuneet käyttötarpeiden muutokset Satakunnan järvissä ja joissa. 4.3 Kunnostustarpeen aiheuttajat järvissä ja joissa Kyselykaavakkeessa vastaajia pyydettiin nimeämään kunnostusta tarvitsevia järvi- ja jokikohteita sekä valitsemaan kohteissa kunnostustarpeen aiheuttavia tekijöitä annetuista vaihtoehdoista. Tarpeen aiheuttajat ovat osin päällekkäisiä ja toisistaan riippuvaisia. Ulkoinen kuormitus osoittautui vastausten perusteella järvien kohdalla suurimmaksi kunnostustarvetta aiheuttavaksi tekijäksi (Kuva 11). Se nimettiin 63 prosentissa vastauksista kunnostustarvetta aiheuttavaksi. Myös rehevyys, mataluus ja liiallinen vesikasvillisuus olivat kärjessä kunnostustarpeen aiheuttajina. Jokien osalta vastauksissa mainittiin selvästi useimmin veden vähyys kesällä kunnostustarvetta aiheuttavana tekijänä (Kuva 12). Kesänaikainen veden vähyys nähtiin ongelmana 61 prosentissa nimetyistä jokikohteista. Myös aikaisempaa patoa ja liettymistä pidettiin useassa vastauksessa kunnostustarpeen aiheuttajina. 16
Järvet: kunnostustarpeen aiheuttajat ulkoinen kuormitus rehevyys mataluus liiallinen vesikasvillisuus vääristynyt kalakanta liettyneet pohjat umpeenkasvu sisäinen kuormitus happikato leväkukinnat kalakuolemat rantojen/pyydysten limoittuminen happamoituminen kalojen makuhaitat 0 5 10 15 20 25 30 35 40 Vastauksia (kpl) Kuva 11. Kyselyvastauksissa esille tulleet Satakunnan järvien kunnostustarpeen aiheuttajat. Joet: kunnostustarpeen aiheuttajat vedenvähyys kesällä aikaisempi pato liettyminen aikaisempi perkaus leväkukinnat suvantojen mataloituminen nykyinen säännöstely liiallinen vesikasvillisuus rantojen/pyydysten limoittuminen happamoituminen vääristynyt kalakanta kalojen makuhaitat kalakuolemat 0 2 4 6 8 10 12 Vastauksia (kpl) Kuva 12. Kyselyvastauksissa esille tulleet Satakunnan jokien kunnostustarpeen aiheuttajat. 17
Kuva 13. Useimman satakuntalaisen järven veden pintaa on laskettu tulvasuojelun ja maatalouden tarpeisiin. Virkistyskäytön ja lintuvesiarvon parantamiseksi veden pintaa haluttaisiin nostaa monessa järvessä, kuten kuvan Kankaanpäässä sijaitsevassa Kyynärjärvessä. (Kuva Erkki Salomaa) Kuva 14. Ulkoista kuormitusta ja rehevyyttä pidettiin kyselyssä järvien kunnostustarpeen aiheuttajista tärkeimpinä. Kokemäellä sijaitsevan Sääksjärven tila heikentyi 1980-luvulla. (Kuva Erkki Salomaa) 18
5 Perusteita vesistöhankkeiden arvioimisen avuksi Eräs tähän hankkeeseen kohdistuneista alkuperäisistä toiveista oli vesistökohteiden priorisointi eli kohteiden asettaminen tärkeysjärjestykseen. Priorisoinnin avulla hankkeiden rahoittajatahot pystyisivät arvioimaan vesistöihin kohdistuvien hankehakemuksien rahoituksen tarpeellisuutta. Haastatteluissa ja työn edistymisen aikana tuli kuitenkin esiin, että vesistökohteiden asettaminen järjestykseen tällaisen hankkeen aikana ei ole realistista. Yleisestikin jokaisen yksittäisen hankkeen tärkeys ja toteuttamiskelpoisuus pitää arvioida erikseen, koska kohteen tärkeys ja siinä toteutettavaksi suunnitellun hankkeen vaikutukset ovat kaksi erillistä asiaa. Lounais-Suomen ympäristökeskus on tehnyt omat kriteerinsä vesistöhankkeiden arvioimiseksi, mutta käytännössä kriteereiden käyttäminen rahoituspäätöksiä tehtäessä on vähäistä (liite 3). Suomen ympäristökeskus valmistelee valtakunnallisia arviointikriteerejä ympäristöhallinnon käyttöön. Haastatteluissa ehdotettiin, että priorisointia voisi miettiä tämän julkaisun pohjalta esimerkiksi Satakunnan vesistöohjelman työryhmissä tai erillisessä alueen eri toimijoille ja rahoittajille tarkoitetussa seminaarissa. Priorisoinnissa tulisi ottaa huomioon eri intressitahojen näkemykset ja tarpeet. Myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukainen tavoite vesistöjen hyvästä ekologisesta tilasta tulisi ottaa huomioon kohteiden priorisoinnissa. Tämän pohjalta priorisointia voisi pohtia vesienhoidon suunnittelua varten perustettu Satakunnan vesienhoidon yhteistyöryhmä. Myös vuosille 2007-2020 valmistellun Lounais-Suomen ympäristöstrategian tavoite pintavesien hyvästä fysikaaliskemiallisesta ja ekologisesta tilasta, jonka painopisteenä on rehevöitymiskehityksen pysäyttäminen sisävesissä, tulee huomioida kohteiden priorisointia tehtäessä. Taulukossa 1 esitetään vesistöhankkeiden rahoituspäätösten avuksi suuntaa-antavat arviointiperusteet, joita muun muassa alueen toimintaryhmät voivat käyttää hankkeiden merkityksen ja toteuttamiskelpoisuuden arviointiin. Arviointiperusteet on mukailtu Lounais- Suomen ympäristökeskuksen tekemästä priorisointimallista (liite 3). Kuva 15. Eri rahoittajatahot arvioivat hankkeiden toteuttamiskelpoisuutta ja toimenpiteiden merkitystä omien kriteereidensä perusteella. Köyliön Ilmiinjärveä on kunnostettu ympäristöluvan vaativan kemikaalikäsittelyn avulla. (Kuva Erkki Salomaa) 19
Taulukko 1. Hankkeiden merkityksen ja toteuttamisedellytysten arvioinnissa huomioitavia asioita. HANKKEEN MERKITYKSEN ARVIOINTI 1. Merkitys vesistön tilaan veden laatu 2. Merkitys vesien virkistyskäytön kannalta uinti, veneily, melonta, kalastus 3. Kalataloudellinen merkitys 4. Luonnonsuojelullinen merkitys Natura 2000 -alue, lintuvesi, muu suojelukohde, uhanalaiset lajit 5. Merkitys veden käytölle vedenoton kannalta raaka-, talous- ja kasteluvesi 6. Merkitys kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta 7. Merkitys elinkeinoelämän ja työllisyyden kannalta 8. Kohteen alueellinen / seudullinen sijaintiarvotus 9. Haitan arviointi haittavaikutukset voivat olla niin suuret, että hanketta ei voi toteuttaa HANKKEEN TOTEUTTAMISEDELLYTYKSET Rahoitus ja mahdolliset lupa-asiat: 1. Kokonaiskustannukset määrä ja realistisuus 2. Rahoitusvalmiudet omarahoitus, kunta, EU, talkootyö 3. Lupatarpeet luvan hakija, hankkeen mahdollinen vastustus, korvaukset Hankeorganisaatio, hakijan valmiudet, sitoutuminen ja osallistumisaktiivisuus: 1. Suunnittelu, suunnitelman laatu 2. Toteutus, toteuttajat, aikataulu urakoitsija, talkootyö 3. Jälkihoito- ja seuranta vaikutusten seuranta ja kohteen jatkotarpeiden huomiointi 20
Kuva 16. Satakunnan vesistöalueet ja kunnat. 21
6 Satakunnan vesistökohteet ja hankkeet Kohdekuvauksiin on otettu mukaan tässä kyselyssä ja haastatteluissa mainittujen kohteiden lisäksi myös Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1999 toteuttamassa kunnostustarvekyselyssä mainittuja kohteita. Lisäksi on esitelty kaikki alueen yli 50 hehtaarin järvet ja merkittävimmät joet. Laajoja vesistöihin liittyviä kehittämishankkeita ei ole otettu mukaan, vaan painotus on yksittäisiin järviin ja jokiin liittyvissä toimenpiteissä ja hankkeissa. Satakunnan järvet ja joet sekä vesistöalueet ja kunnat esitetään liitteenä olevassa kartassa (liite 4). Karttaan on numeroitu julkaisussa esiteltävät järvet ja joet samoin numeroin kuin julkaisussa. Taulukossa 2 on esitetty, mihin vesistöalueeseen Satakunnan kuntien vesistöt pääasiassa kuuluvat. Taulukko 2. Satakunnan vesistöalueet ja kunnat. Lapinjoen vesistöalue (33) Eurajoen vesistöalue (34) Kokemäenjoen vesistöalue (35) Loimijoen vesistöalue (35.9) Karvianjoen vesistöalue (36) Selkämeren rannikkoalue (83) Eura, Eurajoki, Lappi Eura, Eurajoki, Kiukainen, Köyliö, Lappi, Säkylä Harjavalta, Jämijärvi, Huittinen, Kankaanpää, Kiikoinen Kokemäki, Nakkila, Noormarkku, Pori, Ulvila Huittinen, Vampula Honkajoki, Kankaanpää, Karvia, Lavia, Merikarvia, Noormarkku, Pomarkku, Pori, Siikainen Eurajoki, Kodisjoki, Luvia, Merikarvia, Rauma, Pori 6.1 Järvet 6.1.1 Eura Järvet on järjestetty kuntakohtaisesti aakkosjärjestykseen. Mukana on myös muutama hankekokonaisuus, joihin kuuluvat järvet on esitelty hankkeen alla. Jos järvi sijoittuu usean kunnan alueelle, se on merkitty sen kunnan kohdalle, jossa pääosa järven pinta-alasta sijaitsee. Toisen kunnan kohdalla on viittaus kyseiseen kuntaan. Kohteen perässä on järvinumero, joka identifioi järven ja jonka ensimmäinen numero kertoo, mihin vesistöalueeseen kyseinen järvi kuuluu (Ekholm 1993). Kaikilla kohteilla ei ole järvinumeroa, koska niitä ei ole listattu ympäristöhallinnon Hertta-tietokantaan. Lista Satakunnan kaikista yli yhden hehtaarin suuruisista järvistä perustietoineen on liitteenä 5. Toimijat-kohdassa on mainittu tiedossa olevat tahot, jotka ovat osallistuneet kohteessa tehtyihin toimenpiteisiin. Lisäksi vesistöissä toimii kalastusalueita ja kalavesien osakaskuntia, jotka suorittavat muun muassa kalaistutuksista. Lähestulkoon kaikilla vesillä toimijoina ovat lisäksi paikalliset metsästysseurat, jotka ovat vuokranneet alueen metsästysoikeudet vesialueiden omistajilta. 1. Korpijärvi (31.007.1.001) Yleiskuvaus: Korpijärvi sijaitsee Euran kunnan eteläosassa Yläneen rajan tuntumassa ja on vesialaltaan 33 hehtaarin suuruinen. Järven vesi on humusperäistä, laatu on yleisen käyttökelpoisuuden mukaan luokiteltu hyväksi. Järven koillispäähän laskee Heinijoen peltoalueitten ja umpeenkasvaneiden/kuivatettujen järvien läpi virtaava Kotojoki. Järvestä 22