ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 88/06/1 Dnro Psy-2005-y-112 Annettu julkipanon jälkeen

1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 88/06/1 Dnro Psy-2005-y-112 Annettu julkipanon jälkeen 19.10.2006 ASIA Torosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Simo LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A 90570 OULU

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE... 4 TOIMINTA... 4 Yleiskuvaus... 4 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Vesien käsittely... 6 Varastointi... 7 Liikenne ja kuljetukset... 8 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Vedenlaatu... 9 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 10 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 11 Päästöt ilmaan... 11 Melu... 12 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 12 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 12 Yleiskuvaus... 12 Alueen luonto ja suojelukohteet... 13 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 14 Vesistön tila... 14 Virtaamat... 14 Vedenlaatu... 15 Kalatalous... 15 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 16 Vaikutus pintavesiin... 16 Vaikutus vesistön tilaan... 16 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 16 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 17 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 17 Muut vaikutukset... 17 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 18 Käyttötarkkailu... 18 Päästötarkkailu... 19 Vaikutustarkkailu... 20 Vesistötarkkailu... 20 Kalataloustarkkailu... 20 Pöly- ja melutarkkailu... 21 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 21 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 21 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 22 Hakemuksen täydennys... 22 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 22 Lausunnot... 23 Hakijan kuuleminen ja vastine... 24 Hakijan lisäselvitys...25 Lapin ympäristökeskuksen lausunto... 26 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 26 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 26

LUPAMÄÄRÄYKSET... 26 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 26 Päästöt pintavesiin... 26 Päästöt ilmaan... 27 Melu... 28 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 28 Varastointi... 28 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 28 Toiminnan lopettaminen... 28 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 29 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 29 RATKAISUN PERUSTELUT... 29 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 29 Luvan myöntämisen edellytykset... 29 Lupamääräysten perustelut... 30 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 30 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 31 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 31 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 32 Päätöksen voimassaolo... 32 Lupamääräysten tarkistaminen... 32 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 32 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 32 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 32 Sovelletut säännökset... 32 KÄSITTELYMAKSU... U 33 Ratkaisu... 33 Perustelut... 33 Oikeusohje... 33 MUUTOKSENHAKU... 34 3

4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut Torosuon kuntoonpanoon turvetuotantoa varten, turvetuotannolle ja vesien johtamiseen Koivuojan kautta Simojokeen toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 19.8.2005. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Torosuon turvetuotantoalue sijaitsee valtion maalla noin 10 km Simon keskustaajamasta pohjoiseen. Turvetuotantoalueen pinta-ala on auma-alueet mukaan lukien 115,6 ha. Tuotantoalueen vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaiden ja kahden pintavalutuskentän kautta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toiminta-alue on vuokrattu Metsähallitukselta ja eräiltä yksityisiltä maanomistajilta. Alue on merkitty Länsi-Lapin seutukaavassa maa- ja metsätalousalueeksi (MT 5045). Seutukaavassa alue on kuvattu ensisijaisesti puuntuotantoon varatuksi alueeksi. Pyrkimyksenä on suojata alue sellaiselta rakentamiselta ja muulta maankäytöltä, joka pysyvästi vaikeuttaisi metsätalouden harjoittamista. TOIMINTA Yleiskuvaus Torosuo on tarkoitus kuntoonpanna energiantuotantoa varten. Hankkeella

korvataan lähivuosina tuotannosta poistuvia suoalueita ja varmistetaan Kemin, Tornion ja Rovaniemen turveasiakkaiden turpeen saatavuutta. Torosuolla ei ole tehty turvetuotantoon tähtääviä kuntoonpanotöitä. Pääosa suon tuotantokelpoisesta alueesta on metsäojitettu ja pääkasvillisuustyypit ovat saranevaojikko ja -muuttuma. Lähes luonnontilaisia suotyyppejä esiintyy vain Torosuon itäosassa. Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava, sarkojen muotoilua haittaava puusto. Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kuntoonpantavan alueen ympärille eristysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Seuraavaksi rakennetaan laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttien ojasto, kaivetaan alueen ympärille reunaojat ja kenttien kuivatusvesien kokoojaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja sarkojen muotoilutyöt aloitetaan 1 2 vuoden kuluttua ojituksesta. Sarkaojien lietesyvennykset ja laskeutusaltaat tyhjennetään kuntoonpanovaiheen jälkeen niihin kertyneestä lietteestä. Vesiensuojelurakenteiden viimeistelytyöt toteutetaan ja sortumat sekä mahdolliset ojaston tukkeumat korjataan ennen tuotannon aloittamista. Kuntoonpanotöiden aikana kaikenlainen liikkuminen pintavalutuskentillä on kielletty oikovirtausten ja muiden puhdistustuloksia heikentävien jälkien ja pintakasvillisuusvaurioiden syntymisen estämiseksi. Rakennettavien kolmen auma-alueen pinta-ala on yhteensä noin 4 ha. Auma-alueet salaojitetaan sarkaojien kaivun yhteydessä ja viimeistellään. Paloturvallisuuden varmistamiseksi rakennetaan 21 kpl palovesialtaita. Työt käynnistetään mahdollisimman pian lainvoimaisen, kuntoonpanon mahdollistavan ympäristölupapäätöksen jälkeen. Kuntoonpanotyöt on alustavasti ajoitettu yhden talven ja kolmen kesäkauden ajalle. Tukikohtaan ei rakenneta kiinteitä rakennuksia, vesijohtoa eikä sähköliittymää. Alue raivataan ja sorastetaan. Tuotannon käynnistyessä työmaan kokonaisurakoitsija hankkii tukikohtaan tarvitsemansa majoitus- ja huoltotilat, jotka ovat yleensä siirrettäviä. Hankkeen kustannukset ilman arvonlisäveroa ovat noin 376 000. Vesiensuojelun osuus on noin 40 0000. Torosuon tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30 40/kesä. Tuotanto on riippuvainen sääoloista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantoa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvella ei alueella ole turpeen kuljetuksia lukuun ottamatta toimintaa. Tuotanto tapahtuu Haku-menetelmällä. Sen päävaiheet palaturvetuotannossa ovat palan nosto kentälle, kääntäminen tarvittaessa, karheaminen, karheen seulonta ja kokoaminen. Jyrsinturvetuotannossa päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan noin 20 30 mm vahvuinen raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivuminen. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve 5

karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2 7 satoa, samaan karheeseen. Karhe kuormataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Auma-alueelle kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan. Torosuolla käytetään vetokalustona 3 4 pyörätraktoria ja aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria. Suunnittelussa on huomioitu rakenteiden mahdollisesti aiheuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lopetuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi. Reuna- ja kokoojaojissa luiskat tehdään myös 300 m välein suorille osuuksille ja mutkiin. Palokaivojen toinen pääty luiskataan. 6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Torosuolla tuotetaan ensisijaisesti jyrsinpolttoturvetta, mutta mahdollista on tuottaa myös palaturvetta. Keskimääräinen tuotantotavoite vakiintuneissa tuotanto-olosuhteissa on noin 50 000 MWh vuodessa. Alueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,8 m, jolloin laskennallinen turvemäärä koko alueella on noin 650 000 MWh. Varsinaisen tuotantotoiminnan arvioidaan alkavan vuonna 2008 ja päättyvän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Torosuon hyödynnettävän turvemäärän arvonlisä- ja valmisteveroton myyntiarvo valtakunnan keskimääräisen jyrsinpolttoturpeen toimitushinnan (kuljetusmatka 100 km) mukaisesti laskettuna on noin 5,3 milj.. Poltto- ja voiteluaineet Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 50 000 litraa. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi. Hakuyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin 15 20 kg/tuotantokausi. Vesien käsittely Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, maksimissaan 1.5 0 / 00 :n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket lietteenpidättimineen. Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet erottaviin eristysojiin rakennetaan 4 lietesyvennystä. Tuotantolohkojen 1 3 kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan kautta pintavalutuskentälle 1 ja tuotantolohkojen 4 7 kuivatusvedet kahden laskeutusaltaan kautta pintavalutuskentälle 2. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on noin 6 ha (24 % valuma-alueesta) ja pintavalutuskentän 2 pinta-ala noin 10 ha (8.3 % valuma-alueesta). Altaiden ja pintavalutuskenttien mitoitusperusteet ovat Turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston (1996) mukaiset. Pintavalutuskenttä 1 sijaitsee ojittamattomalla Kallensuolla. Alueen suotyyppi on puuton saraneva. Vetisyys on hyllyvän luokkaa ja mättäisyys 30

%, korkeudeltaan 0,2 m. Pintakasvina jouhisara on hallitseva. Myös raatetta esiintyy ja rahkasammaleet ovat pääasiallinen sammallajisto. Turvetta oli kahdessa pisteessä 1,1 m ja yhdessä 1,2 m. Turvelaji on sararahkaturvetta ja maatuneisuus vaihtelee. Pinnalla 0 0,1 m syvyyteen maatuneisuus on 0 3, 0,1 0,5 m syvyydessä 3 6 ja 0,5 1,2 m syvyydessä 6 7. Pintavalutuskenttä 2 sijaitsee noin 2 km lohkosta 7 etelään. Alueen suotyyppi on lyhytkorsineva. Vetisyys on normaalia, mättäisyyttä on 60 70 % korkeudeltaan 0,3 0,4 m. Kitukasvuista mäntyä esiintyy laitamilla. Keskikohta alueesta on puuton. Välipinnan kasveina esiintyy tupasvillaa, tupasluikkaa, suokukkaa ja sammallajeista näkyvimpänä kalvakka rahkasammal. Mätäspinnalla esiintyy rämekarhunsammalta, vaivaiskoivua ja kanervaa. Karpaloa on sekä väli-, että mätäspinnoilla. Tuotantolohkojen 1 3 kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaan ja mittapadon kautta painovoimaisesti pintavalutuskentälle 1(Kallensuo). Kentän alapuolelle ei esitetä rakennettavaksi keruuojia. Pintavalutuskentän kokonaisvaluma-alue on noin 25 ha, josta on tuotantoaluetta noin 20,6 ha sekä auma-, reuna- ja turvetiealuetta noin 4,4 ha. Kallensuon pintavalutuskenttänä toimivan alueen pinta-alan arvioidaan olevan noin 6 ha, joka on noin 24 % kentän kokonaisvaluma-alueesta. Vedet laskevat pintavaluntana Koivuojaan. Tuotantolohkojen 4 7 vedet johdetaan kahden laskeutusaltaan kautta laskuojaan ja edelleen painovoimaisesti pintavalutuskentälle 2. Pintavalutuskentän kokonaisvaluma-alue on noin 120 ha, josta tuotantoaluetta on noin 95 ha ja auma-, reuna- sekä tiealuetta noin 25 ha. Pintavalutuskentän ala on noin 10 ha, joka on 8,3 % kokonaisvaluma-alueesta. Pintavalutuskentältä vedet laskevat keräilyojiin ja edelleen mittapadon ja metsäojan kautta Koivuojaan. Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaoja-altaat puhdistetaan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana. 7 Varastointi Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen 2 000 5 000 litran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Turvetyömaalla varastoitavien traktori- ja aumauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat tavanomaisesti alle 200 litraa. Ne varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa, yleensä lukittavassa varastotilassa. Turpeen varastointiin rakennetaan yhteensä kolme auma-aluetta, joihin turve aumataan kartio- tai jonomuotoisiin tiivistettyihin aumoihin. Auma-alueille voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Kokonaismäärä on alle 5 000 tonnia vuodessa. Puuperäiset polttoaineet toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna kuluttajille. Haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja tuote toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan.

Suolta kertyvät kannot ja liekopuut kootaan kantovarastoalueille, jotka sijaitsevat auma-alueiden lähellä. Kannot ja liekopuut haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille. Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen turpeen kanssa kuluttajille vähentää kuormitusta ja kuljetuksesta sekä poltosta aiheutuvia päästöjä. 8 Liikenne ja kuljetukset Tieyhteys valtatieltä 4 on Simon keskustaajamasta VT 4:n ja Simojoen pohjoispuolen tien (seututie 9241) risteyksestä, josta ajetaan noin 9,5 km Ala-Jokikylän suuntaan. Risteyksestä käännytään vasemmalle Perämaan metsäautotielle. Sitä ajetaan noin 5,2 km ja käännytään t-risteyksestä oikealle, ajetaan noin 600 m ja käännytään vasemmalle Länsimaan metsäautotielle. Sitä ajetaan noin 950 m, ja käännytään vasemmalle (risteykseen asennetaan viitta Torosuo). Rakennettava Torosuon työmaatie johtaa auma-alueille 1 ja 2 sekä työmaan tukikohtaan. Tie Länsimaan metsäautotieltä Torosuolle rakennetaan runkotienä päällysrakennekerroksen 1 vaatimusten mukaan. Rakennettavan kantavan tiestön pituus on noin 1 350 m. Auma-alueiden yhteyteen tehdään täysperävaunuyhdistelmille soveltuvat kääntöpaikat. Tieyhteys varustetaan lukittavalla puomilla. Tuotantoaikana, touko syyskuussa liikenne on pääasiassa henkilöautoliikennettä sekä tuotantokentillä ja turveteillä tapahtuvaa traktoriliikennettä. Varsinaisina tuotantopäivinä henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 3 4 autoa/vrk. Torosuon jyrsinturpeen kuljetus on mahdollista ympäri vuoden pahimpia kelirikkoaikoja lukuun ottamatta. Auman 3 turpeet voidaan kuljettaa vain jäätyneen maan aikana. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla. Käytettävän ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin 125 130 m 3. Täysperävaunukuormien määrä on 10 20 kuormaa/vrk. Mikäli työmaan turpeet ajetaan yhtäjaksoisesti, toimitusaika on 3 4 viikkoa. Satunnaista liikennettä ovat yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöiden työmaakäynnit. Toiminnan lopettaminen Varsinaisen tuotantotoiminnan arvioidaan alkavan vuonna 2008 ja päättyvän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. Lopettaminen ei ole ajankohtaista seuraavan lupakauden aikana. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Torosuon tuotantoalueen kaikki vedet lasketaan painovoimaisesti ympäri vuoden alapuoliseen vesistöön pintavalutuskenttien ja niiden etupuolella olevien laskeutusaltaiden kautta. Molempien pintavalutuskenttien koot ylittävät selvästi suositusarvon, joka on 3,8 % kentän kokonaisvalumaalueesta. Torosuon vesiensuojeluratkaisut on suunniteltu eri tutkimusten perusteella

laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti. Hakijan käsityksen mukaan alueella tullaan toteuttamaan BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa ja turvetuotannossa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). Vesiensuojelurakenteiden toimivuus varmistetaan rakenteiden kunnon jatkuvalla seuraamisella, kunnossapidolla ja rikkoontuneiden rakenteiden välittömällä korjaamisella. Vesiensuojelurakenteiden kunnon valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Vuotuisissa Turveruukki Oy:n järjestämissä urakoitsijoiden koulutustilaisuuksissa keskeisimpiä aiheita ovat työmaan vesien- ja muun ympäristönsuojelun hyvä hoitaminen. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvoo jatkuvasti myös Turveruukki Oy:n tuotantohenkilöstö. 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja joissakin tapauksissa ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Turvetuotantoalueen valumavesi sisältää usein myös rautaa, mikä yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot eri soiden kuivatusvesien laadussa saattavat olla huomattavan suuria. Samalta suolta tulevien kuivatusvesien laadussa on eroja eri vuosien välillä mm. hydrologisista tekijöistä johtuen. Torosuon turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheen kuormituksen arvioinnissa on käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon yhteistarkkailuaineistoja vuosilta 1992 2004. Tuotantovaiheen kuormituksen arvioinnissa on käytetty Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden yhteistarkkailuaineistoja vuosilta 1995 2004. Vedenlaatu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä, kuntoonpanovaiheessa olleilta tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu on kesällä ollut keskimäärin vuosina 1992 2004: kiintoainepitoisuus 4,6 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 43 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 1 000 μg/l ja COD Mn 40 mg O 2 /l. Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisiltä tuotantovaiheessa olleilta tarkkailusoilta purkautuneen veden laatu on tuotantokaudella ollut keskimäärin vuosina 1995 2004: kiintoaine 6,4 mg/l, fosforipitoisuus 73 μg/l, typpipitoisuus 1 500 μg/l ja COD Mn 26 mg O 2 /l. Tarkkailusoiden valumaveden laatu oli kuntoonpanosoilla heikoimmillaan talvella. Tuotantovaiheessa valumavesien kiintoaine-, kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet kohosivat merkittävästi kesän ylivalumatilanteissa. Rankkasateiden aikaiset valumat olivat noin 6-kertaisia keskimääräiseen tilanteeseen verrattuna. Valuma- ja kuivatusveden laatu sekä soiden valumat ovat vaihdelleet soittain ja vuosittain huomattavasti.

10 Vesistössä aiheutuva kuormitus Turvetuotantosuon kokonaisainevirtaama muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Torosuon brutto- ja nettokuormitus kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa on esitetty alla olevassa taulukossa. Kuntoonpanovaiheen kuormitus on laskettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden vuosien 1992 2004 ominaiskuormitusten ja tuotantovaiheen kuormitus Lapin ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten soiden vuosien 1995 2004 ominaiskuormitusten perusteella. Nettokuormituksen laskennassa on käytetty Pudasjärvellä olevan luonnontilaisen Vitmaojan kuormitusarvoja vuosilta 1992 2004. Nettokuormitukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheessa talvella. Tuotantovaiheessa kesäylivaluman aikana kuormitus on hetkellisesti huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Taulukko. Arvio Torosuon (116 ha) brutto- ja nettovesistökuormituksesta (kg/vuorokausi) kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa. KUNTOONPANOVAIHE Bruttokuormitus kg/vuorokausi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok-P PO 4 -P talvi 6,7 39,2 2,0 1,0 0,05 0,02 kevät 24,6 110 4,3 1,2 0,19 0,05 kesä 4,5 43,0 1,1 0,2 0,04 0,01 syksy 2,9 31,4 1,3 0,4 0,04 0,01 TUOTANTOVAIHE Bruttokuormitus kg/vuorokausi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok-P PO 4 -P touko syyskuu 7,4 32,7 1,9 0,4 0,08 0,04 kesäylivaluma 119,0 191 15,6 3,5 0,57 0,19 KUNTOONPANOVAIHE Nettokuormitus kg/vuorokausi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok-P PO 4 -P talvi 6,4 36,0 1,9 0,6 0,05 0,02 kevät 6,4 10,5 0,7 1,0 0,04 0,01 kesä 1,6 22,2 0,7 0,1 0,02 0,01 syksy 1,0 7,1 0,7 0,5 0,02 0,01 TUOTANTOVAIHE Nettokuormitus kg/vuorokausi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok-P PO 4 -P touko syyskuu 3,0 7,5 1,2 0,4 0,05 0,04 kesäylivaluma 87,0 64,4 13,1 3,5 0,46 0,28 Torosuon vuosikuormitusta tuotantovaiheessa on arvioitu Simojoen keskijuoksulla sijaitsevan, laskeutusaltaallisen, ympärivuotisena tarkkailusuona toimivan Lumiaavan vuosien 1996 2004 tarkkailutuloksista lasketun kuormituksen keskimääräisen vuodenaikaisjakauman avulla. Kausien (talvi, kevät, kesä ja syksy) keskimääräiset vuorokausihuuhtoumat on laskettu keskiarvona kauden viikkojen vuorokausihuuhtoumista. Lumiaavalla kuormitus on keskimäärin suurinta kevään tulvakaudella. Torosuon arvioidun kesä (tuotantokausi) -kuormituksen perusteella voidaan laskea vuosikuormitus olettaen, että huuhtouma jakautuu samalla tavoin kuin Lumiaavalla. Kesän tuotantokauden pituudeksi on arvioitu 126 päivää.

Taulukko. Arvio Torosuon (116 ha) brutto- ja nettokuormituksesta (kg/vuorokausi). 11 VUOSITASOLLA Kuormitus kg/vuorokausi Kiintoaine COD Mn Kok-N NH 4 -N Kok-P PO 4 -P brutto 16,8 44,2 2,96 0,55 0,17 0,12 netto 6,9 10,2 1,95 0,54 0,10 0,10 Lumiaavan vuodenaikaisjakauman soveltaminen Torosuolle on varsin karkea ja vain suuntaa antava laskentatapa ja voi johtaa vääriin johtopäätöksiin jo siitäkin syystä, että suot eroavat toisistaan vesiensuojelumenetelmiensä suhteen. Myös suotyyppi ja pintavalutuskentän ominaisuudet vaikuttavat kuormitukseen. Torosuolta lähtevä nettokuormitus on keskimäärin vuodessa 2 500 kg kiintoainetta, 3 700 kg COD Mn, 712 kg kokonaistyppeä ja 37 kg kokonaisfosforia. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotanto ei normaalisti aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Torosuon turvetuotannon ei arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Lähin pohjavesialue Haapaniemi (Iluokka) sijaitsee Torosuolta noin 7 kilometrin etäisyydellä kaakossa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaalla voivat aiheuttaa poikkeustapauksissa vuotoja maaperään. Ne pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Päästöt ilmaan Mahdolliset pölyhaitat aiheutuvat pääasiassa energiakäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotannosta ja ajoittuvat tuotantokaudelle. Turpeen laatu vaikuttaa pölyävyyteen: mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta, vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s, tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita. Pölyhaittaan vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen. Liikenne voi aiheuttaa satunnaista pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksessa jäänyt turve karisee yleensä kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten ai-

heuttaa viihtyvyyshaittaa. Turvepöly on kevyttä, eikä siten leviä vastatuuleen. 12 Melu Jyväskylän yliopiston Ympäristötutkimuskeskuksen julkaisun "Turvetuotanto ympäristömelun aiheuttajana, tiedonantoja 151, Jyväskylä 1998", mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostus aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa ja se on luonteeltaan samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta syntyvä melu (lähinnä traktorit). Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Torosuolla syntyy jätteinä pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden keräämistä varten työmaalle sijoitetaan erikseen osoitetut keruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat keruuastiat. Erilaiset jätteet pidetään erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Simon kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Torosuon turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Työmaalla syntyvää kierrätettävää jätettä on lähinnä metalliromu, jota syntyy koneiden ja laitteiden korjauksessa sekä käytöstä poistetusta tuotantokalustosta. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan tilanteen mukaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle. Jätteiden haitallisuutta vähennetään ohjeistamalla työmaan jätteiden keruu ja käsittely. Työmaan jätteiden käsittelyohjeet sisältävä jätehuoltosuunnitelma on liitteenä kaikissa turvetuotantoa ja soiden kunnostusta koskevissa urakkasopimuksissa. Turveruukki Oy valvoo työmaan jätteiden käsittelyä vuosittain muun työmaavalvonnan yhteydessä tuotantoaikana ja syksyn lopputarkastuksessa. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Torosuon ympäristö on pääosin suota ja metsää, jossa on tehty runsaasti ojituksia. Torosuon tuotantoalueen lähin vesialue on Viantienjokeen laske-

va Pihlajanoja, jonka latvaosat sijaitsevat noin 2,5 km:n päässä. Simojoelle on Torosuolta lyhimmillään matkaa noin 5 km. Torosuota lähin järvi on soidensuojelualueella noin 9 km:n päässä Martimojärvi. Sen lounaispuolella on useita pieniä suolampia. Torosuo sijaitsee Koivuojan valuma-alueella. Koivuoja laskee Simojokeen sen alaosan vesistö-alueelle. Koivuojan valuma-alueen pinta-alasta 98 % on luokittelemattomia metsätalouden maita. Simojoen alaosan valumaalueesta on luokittelemattomia metsätalouden maita 79 %. Seuraavaksi suurimmat maankäyttömuodot ovat asuin- ja vapaa-ajan alueet (5 %) sekä vesialueet (4 %). Tuotantoalue sijaitsee Isosydänmaan paliskunnan poronhoitoalueella. 13 Alueen luonto ja suojelukohteet Torosuolle suunnitellun turvetuotantoalueen pohjoispuolella 2 kilometrin päässä sijaitsee laaja Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat -soidensuojelualue. Alueen eteläreunalla on lisäksi Kontiokummut-niminen vanhojen metsien suojelualue, joka kuuluu yhdessä soidensuojelualueen kanssa Natura 2000-verkostoon. Alue on yksi tärkeimpiä Pohjois-Suomen suoluonnon suojelukohteita ja siellä on aapasoiden ohella keidassoita ja ravinteikkailla kallioperäalueilla myös lettoja. Alue on erityisen tärkeä uhanalaisille lintulajeille. Kohdetta ehdotetaan liitettäväksi kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon (ns. Ramsar-kohde). Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueen raja sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta Torosuon turvetuotantoalueesta. Torosuon tuotantoon suunnitellun alueen kasvillisuuden kartoitus tehtiin 30.7. ja 2.8. 1996. Tällöin määritettiin alueen kasvillisuus ja suotyypit. Linnustokartoitus tehtiin 25.6.1996 ja uudelleen 28.5.2005. Torosuon alue on ojitettua ja pitkälle muuttunutta. Tuotantoon suunnitellun alueen itäisin osa, Länsimaansuo, on luonnontilaisin suokasvillisuudeltaan. Sen pohjois- ja itäpuolisilla kankailla on metsäojitusta, joka ulottuu suon reunoille. Suokasvillisuustyypit ovat enimmäkseen saranevaojikkoa ja saranevamuuttumaa. Alue on taimikoitunut ja puustoittunut. Pohjakerroksen kasvillisuus on alkanut paikoin muuttua karhunsammalvaltaisemmaksi. Alkuperäissammalisto on pääosin oligo-mesotrofista. Länsimaansuon pohjoisreunan rämeisyys muuttuu keskustaa lähestyttäessä mesotrofiseksi lyhytkorsinevaksi. Keskiosissa suokasvillisuustyypit ovat enimmäkseen lyhytkorsinevaa ja rimpinevaa. Paikoittain kasvaa laikkuina järviruokoa. Kaikilla keskiosien kasvillisuustyypeillä kasvaa mesotrofista lajistoa. Meso- ja eutrofisista sammalista mainittakoon pohjanrahkasammal, okarahkasammal, lamparerahkasammal, ja keräpäärahkasammal sekä eutrofiaa ilmentävä lettoväkäsammal. Alueelta havaittuja meso-eutrofiaa ilmentäviä putkilokasvilajeja ovat siniheinä, mähkä, metsätähti, villapääluikka, karhunruoho, väli- ja rimpipinnoilla kasvava luhtakuusio sekä rimpipinnoilla kasvavat rimpivihvilä, ja rimpivesiherne. Suoalueella kasvaa myös mesotrofiaa ilmentävä maariankämmäkkä. Saraneva yleistyy suon eteläisimmissä osissa. Suon lounaisosat ovat märimpiä kasvupaikkoja, paikoin rimpisiä. Vuoden 1996 kartoituksen mukaan tutkimusalueen linnusto on pohjoisen ja eteläisen lajiston vaihettumisaluetta edustaen normaalia, tosin niukkaa, aapasoiden suolinnustoa Torosuon luonnontilaisilla suon osilla. Ojitettujen alueiden linnusto muistuttaa ja on metsälajistoa. Lintutiheys on normaali.

Uhanalaisia lajeja tuotantoalueella ei havaittu, mutta tuotantoalueen ulkopuolelta todettiin silmälläpidettävä käki. Vuoden 2005 kartoituksen mukaan Torosuon linnusto on jokseenkin köyhää ja koostuu lähinnä vain nuoren metsän lajeista. Metsokoiraan esiintyminen oli yllättävää. Laskennan ulkopuolella havaittiin närhipoikue ja kaksi lentävää joutsenta. Muita tavattuja lajeja olivat metsäkirvinen, punarinta, laulurastas, pajulintu, peippo, järripeippo, punatulkku ja pohjansirkku. 14 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Torosuon turvetuotantoaluetta lähinnä oleva asutus sijaitsee Pömiössä noin 3 km pohjoiseen tuotantokentän reunalta. Torosuon suunnitellun turvetuotantoalueen alavirranpuolisen Koivuojan ja rantojen käyttöä selvitettiin 4 km matkalta Torosuolta alavirtaan rantapalstojen omistajille suunnatulla postitiedustelulla. Tiedustelu lähetettiin 17 osoitteeseen ja siihen vastasi 13 maanomistajaa. Vastaajien joukossa oli neljä turvetuotantoalueen naapurissa sekä yhdeksän Koivuojan varrella palstoja omistavaa taloutta. Ainoastaan yksi vastanneista ilmoitti palstallaan olevasta rakennuksesta, joka oli ilmeisesti heinälato. Alueella ei ilmoitettu olevan kaivoja ja alueen muu käyttö oli vähäistä. Turvetuotantoalueen naapurit ilmoittivat aluetta käytettävän metsästykseen ja metsänhoitoon. Koivuojan varressa olevien tilojen omistajat ilmoittivat käyttävänsä rantamaitaan metsästykseen, metsänhoitoon, kalastukseen, uintiin ja muuhun virkistykseen. Vesistön tila Simojoessa on runsaasti koskia. Niiden pituus on lähes 40 km ja yhteenlaskettu pinta-ala on noin 277 ha. Koskista suurin osa ja lohikannan tärkeimmät elinalueet sijaitsevat joen keski- ja alajuoksulla. Koivuoja saa alkunsa Torosuolta. Koivuoja laskee Nikkilänjärven kautta Simojokeen noin 11 km:n päässä suunnitellulta turvetuotantoalueelta hieman Simon taajamasta alavirtaan. Virtaamat Koivuojan valuma-alueen pinta-ala on noin 32 km 2 ja järvisyys 0 % Koivuojan virtaamia on arvioitu ylempänä Simojoen valuma-alueella sijaitsevan Kotiojan (F=18 km 2 ) vuosien 1991 2002 valuma-aineiston avulla. Keskivirtaama Koivuojan suulla on talvella 0,1 m 3 /s, keväällä 2 m 3 /s, kesällä 0,3 m 3 /s ja syksyllä 0,2 m 3 /s. Simojoen virtaamia mitataan Simon taajamasta ylävirtaan Patokoskella (F = 3109 km 2 ja L = 5,8 %). Paikka on noin 2 km Koivuojan suusta ylävirtaan. Simojoen keskivirtaama Koivuojan suun kohdalla oli vuosina 1995 2004 talvella 18 m 3 /s, keväällä 172 m 3 /s, kesällä 41 m 3 /s ja syksyllä 48 m 3 /s.

15 Vedenlaatu Simojoen vedenlaatua on tarkasteltu kolmella näytepisteellä. Simojoki as. 13500 sijaitsee noin 1,5 km Koivuojan suulta ylävirtaan, Simojoki PT1 ja Simojoki SI2 sijaitsevat lähes välittömästi Koivuojansuun ylä- ja alavirranpuolella. Turveruukki Oy on ottanut lisäksi Koivuojasta ennakkotarkkailunäytteitä vuosina 1996 1998, 2002 ja 2003. Simojoen vesi on Koivuojansuun kohdalla humuksen ja raudan ruskehtavaksi värjäämää, mutta varsin hyvälaatuista. Humuspitoisuutta kuvaavat COD Mn -arvot nousevat kesän ylivalumakaudella korkeimmillaan tasolle 30 40 mg O 2 /l veden värin ollessa tällöin noin 250 300 mg Pt/l. Veden väriä lisäävää rautaa on Simojoen alaosalla melko runsaasti, keskimäärin 1 400 1 500 μg/l. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesistö on lievästi rehevä. Jokialueella keskimääräiset kesäaikaiset kokonaisravinnepitoisuudet ovat 18 26 μg/l fosforia ja 420 510 μg/l typpeä. Vuositasolla Simojoen mineraaliravinteiden pitoisuudet ovat olleet melko pieniä. Mineraaliravinteiden määräsuhteilla (NO 2+3 +NH 4 -typpi/po 4 -fosfori) arvioituna molemmat pääravinteet vaihtelevat perustuotantoa rajoittavana minimitekijänä. Etenkin havaintopaikalla Simojoki as. 13500 esiintyy tilanteita, joissa epäorgaanisesta typestä muodostuu laskennallinen minimiravinne. Ravinnesuhteiden lisäksi pitoisuudet ja niiden vaihtelut huomioivassa seitsenluokkaisessa vesistöjen minimiravinneluokittelussa Simojoen alaosa on arvioitu yhteisrajoitteiseksi. Keskimääräisten a-klorofyllipitoisuuksien perusteella Simojoki on alaosaltaan melko karu (oligotrofinen). Klorofyllipitoisuudet ovat keskimäärin 4,1 4,5 μg/l. Torosuolta valuvassa vedessä on Simojoen pääuoman veteen verrattuna jonkin verran enemmän kiintoainetta, humusta ja typpeä. Veden sähkönjohtavuus ja rautapitoisuus ovat ojavedessä selvästi laskuvesistöä korkeampia. Koivuojan vedenlaatu vaihtelee kuitenkin melko paljon. Ammoniumtypen pitoisuudet ovat ojavedessä jokseenkin korkeita, minkä perusteella perustuotannon laskennalliseksi minimitekijäksi muodostuu fosfori. Kalatalous Torosuon alavirranpuolinen vesistöalue kuuluu Simojoen kalastusalueeseen. Kalastusasioita hoitaa Simonkylän osakaskunta. Koivuojan yläosalla vesialueet ovat pääosin tilojen omistamia, eikä alueella ole järjestäytynyttä osakaskuntaa. Alaosalla noin kilometrin pituinen osuus kuuluu Simonkylän osakaskunnalle. Simojoen alaosa kuuluu Simonkylän osakaskunnalle. Alueen kalastuksesta tiedusteltiin Simojoen kalastusalueelta, josta todettiin ettei Koivuojalla ole juuri kalataloudellista merkitystä sen pienen koon ja kalaston laadun vuoksi. Koivuojan suusta on aiemmin kalastettu merroilla kutuhaukia, mutta ei enää nykyisin. Koivuojan kalastuksesta kysyttiin sen rantojen ja vesistönkäyttötiedustelussa. Tiedustelu koski turvetuotantoalueen naapuritiloja sekä noin 4 km matkalla Koivuojan rantapalstojen omistajia. Tiedustelualueeksi määriteltiin koko Koivuoja. Tiedusteluja lähetettiin 17 osoitteeseen ja siihen vastasi yhteensä 13 taloutta.

Tiedustelun perusteella Koivuojassa ja erityisesti sen yläosilla ei kalasteta lainkaan. Kukaan vastanneista ei ollut kalastanut Koivuojasta ja 8 vastaajan mielestä sillä ei ole ollut koskaan kalastuksellista merkitystä. Kolme vastaajaa arvioi merkityksen vähäiseksi. Kolme vastaajaa piti aluetta huonona, yksi välttävänä ja yksi erinomaisena kalavetenä. Mahdollista kalastusta mainittiin haittaavan veden vähyys. 16 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vaikutus vesistön tilaan Turvetuotannon aiheuttamaa valuman muutosta on arvioitu vähentämällä suon kuntoonpanon ja tuotannon aikaisista valumista luonnontilaisen alueen (Vitmaoja) valumat. Tarkastelukohdiksi valittiin Koivuojan suu sekä Simojoki Koivuojan kohdalla. Torosuolla ei ole missään valumatilanteessa mitattavia vaikutuksia alapuolisen Simojoen virtaamiin. Koivuojan suullakin virtaamavaikutukset ovat vähäisiä. Suurin muutos tapahtuu kuntoonpanovaiheessa talvella. Tuotannossa olevan suon kuormitus on yleensä vähäisempää kuin kuntoonpantavan suon. Turvetuotantosuon kuormitus ja vesistövaikutukset keskittyvät tuotantokauteen eli kesään. Pohjois-Suomessa tuotanto käynnistyy aikaisintaan toukokuun lopulla ja päättyy viimeistään syyskuun lopulla. Sulan maan aikana tuotantokenttä on kuiva ja pintakerros sateen sattuessa altis huuhtoutumaan ojiin ja edelleen vesistöön. Toisaalta kuiva turvemaa imee vettä ja tasaa ylivalumia. Vesistövaikutukset ovat voimakkaimmillaan kesän rankkasadetilanteessa. Tällöin arvioitu pitoisuusmuutos on Koivuojan suulla merkittävä, noin 10 40 % ennakkotarkkailussa mitatusta pitoisuustasosta. Myös talven kuntoonpanoaikana Koivuojan alaosalla tapahtuu merkittävää pitoisuuskasvua, etenkin ammoniumtypen osalta. Muina aikoina vesistövaikutukset ovat Koivujoen suulla lieviä. Simojoen pitoisuustasoon Torosuolla ei ole missään valumatilanteessa mitattavia vaikutuksia. Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Ennakkotarkkailutulosten perusteella Koivuojan vesi on ravinteikasta ja suhteellisen humuspitoista. Tähän viittaa myös useina eri mittausajankohtina havaitut korkeat rautapitoisuudet. Koivuojan korkeat ravinne- ja rautapitoisuudet voivat korostua keskikesän alivirtaamien aikana, jolloin myös kalastukseen liittyvät haitat korostuvat. Tehdyn tiedustelun perusteella Koivuojalla ei kalasteta, tai kalastetaan satunnaisesti ojan suualueella keväällä. Kalastusta haittaa luontaisesti ojan veden vähyys, eikä alueella ole ollut tiedustelun perusteella kalastuksellista merkitystä. Alueen kalastosta on tietoa niukalti. Vedenlaatutietojen perusteella ojassa ei ole lisääntyvää lohikalakantaa, eikä aluetta pidetä esimerkiksi lohen lisääntymisalueena. RKTL:n tekemien kenttäkokeiden perusteella istutetut taimenen- ja lohenpoikaset menestyivät Koivuojassa kesäaikana, mutta ilmeisesti veden vähyys esti kalojen talvehtimisen. Sähkökalastetuilta koealoilta ei tavattu luontaisesti syntyneitä lohikaloja.

Torosuon turvetuotannolla ei ole vaikutuksia Simojoen kalastukseen ja kalastoon. 17 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Tuotantoalueella olevien kuivatusjärjestelmien tarkoituksena on johtaa alueen sade- ja sulamisvedet tehokkaasti, jotta tuotantokenttien kantavuus pysyisi riittävänä ja turpeen kuivuminen tuotantokentällä olisi nopeaa. Toiminnan tuloksena turvekerros poistuu tuotantoalueelta. Torosuon turvetuotantoalueen vaikutusalueella ei ole vedenottamoita. Hankkeella ei ole vaikutuksia pohjavesiin. Poltto- ja voiteluaineiden sekä jäteöljyjen käytössä ja säilytyksessä noudatetaan erityistä tarkkuutta ja huolellisuutta, jotta päästöjä maaperään ei synny. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Torosuon turvetuotanto voi aiheuttaa päästöjä ilmaan ja pölylaskeumana maaperään sekä hetkellistä meluhaittaa. Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista. Pöly voi satunnaisesti aiheuttaa pientä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Lähin asutus on noin 3 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta pohjoiseen. Lähin vesialue on Pihlajanoja noin 2,5 km päässä lännessä. Myös liikenne voi aiheuttaa meluhaittaa tuotantokauden ulkopuolisena aikana, jolloin turpeenkuljetus pääasiassa tapahtuu. Muut vaikutukset Torosuon turvetuotanto muuttaa suomaisemaa merkittävästi, koska kasvipeite poistetaan. Maisemaan vaikuttavat lisäksi turvetuotantoalueen rakennukset, turveaumat ja tiestö. Torosuon tuotantoalueelle ei ole näköyhteyttä lähimmistäkään taloista tai runsasliikenteisiltä teiltä. Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat luonnonsuojelualueelle ei tuotantoalue metsäalueen takaa näy. Torosuon turvetuotantoalue on Koivuojan valumaalueella ja noin 2,5 km:n etäisyydellä Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat -soidensuojelualueen rajalta ja noin 600 m:n etäisyydellä Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueen rajalta. Koivuojan valuma-alueen raja ainoastaan sivuaa soidensuojelualuetta ja etäisyys tämän ja turvetuotantoon aiotun suon välillä on suhteellisen suuri. Torosuon turvetuotannolla ei voida olettaa olevan kuivattavaa vaikutusta em. soidensuojelualueeseen. Kontiokummun vanhojen metsien suojelualueella ja Koivuojan valumaalueella on Kaupinlamminaavan alue. Se sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Torosuosta. Karttatarkastelun perusteella alueella on kaksi pientä vaikeakulkuista avointa suoaluetta ja näiden ympäristössä puustoista suota. Alueen korkeusero Torosuon kaakkoispäähän on 5 7,5 m ja ottaen huomioon turvetuotantoalueen edellyttämät eristysojat enimmillään noin 8,5 m. Kun otetaan huomioon alueen etäisyys Torosuohon ja puustoisen suon sijoittuminen tähän välimaastoon, ei turvetuotannolla tule olemaan havaittavia vaikutuksia vanhojen metsien suojelualueella sijaitsevaan Kaupinlamminaavan alueeseen.

Mahdollisia, mutta epätodennäköisiä kuivatusvaikutuksia em. suoalueella voisivat olla rimpipintalajiston hidas väheneminen ja väli- ja mätäspintaisen kasvillisuuden sekä puuston runsastuminen. Natura-alueelle voi kohdistua ajoittaista lievää pölylaskeumaa. Mahdollisia kuivatusvaikutuksia voidaan ehkäistä jättämällä Natura-aluetta lähinnä sijaitsevat eristysojat (turvetuotantoalueen korkein kohta) tavanomaista matalammiksi ja tukkimalla tarvittaessa Natura-alueen suunnasta laskevia metsäojia siten, ettei eristysojien kaivu lisää merkittävästi näiden ojien virtaamia. Kaupinlamminaavan alue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja siten turvetuotannosta mahdollisesti luontotyyppeihin aiheutuvat kuivatusvaikutukset eivät kohdistu ensisijaisesti suojelun perusteena oleviin vanhoihin metsiin. Edellä kuvatun perusteella suunnitellun Torosuon turvetuotannon käynnistäminen ei heikennä todennäköisesti merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura 2000-ohjelmaan. Siten myöskään ympäristölupa ei edellytä erillistä luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia. Turvetuotannon merkitys syrjäseutujen työllistäjänä ja maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitäjänä on huomattava. Turvetuotanto korvaa osaltaan muiden alkutuotantomuotojen, kuten maa- ja metsätalouden vähentyneitä työmahdollisuuksia. Hankkeen vuotuiset suorat työllisyysvaikutukset suon kunnostus, turvetuotanto, -toimitus ja tuotantokalustoinvestoinnit huomioiden arvioidaan olevan noin neljä henkilötyövuotta. 18 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu aloitetaan samanaikaisesti suon kuntoonpanon kanssa ja sitä jatketaan keskeytyksettä siihen saakka, kun tuotantoalueen jälkihoitotyöt on tehty. Käyttötarkkailuun kuuluu käyttöpäiväkirjan pito, puhdistuslaitteiden toiminnan tarkkailu ja yleensä toiminnan seuraaminen niin, että se tapahtuu lupamääräysten mukaisesti ja ympäristökuormitus jää mahdollisimman vähäiseksi. Käyttötarkkailu on apuna erilaisten häiriötilanteiden selvittämisessä. Päiväkirjaa ja muita käyttötarkkailuun liittyviä asiakirjoja säilytetään tuotantoaikana työmaalla tai vastuullisen henkilön hallinnassa. Vastuuhenkilö ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Päiväkirjat ja muut käyttötarkkailuun liittyvät asiakirjat säilytetään mahdollista myöhemmin tehtävää tarkastusta varten niin kauan, kuin tuottaja on vastuussa toiminnasta. Vuosittain laaditaan lyhyt yhteenveto, joka toimitetaan vaadittaessa ympäristökeskukseen sekä liitetään lupamääräysten tarkistamishakemukseen. Tarkkailussa olevien turvesoiden osalta käyttötarkkailun vuosiyhteenvedot toimitetaan myös päästötarkkailun raportin laatijalle. Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden ja tehon tarkkailu Tarkkailuun kuuluu aina vesiensuojelurakenteiden kunnon ja toimivuuden tarkistaminen keväällä ja syksyllä sekä tarvittaessa muulloinkin. Tarkistus-

ten seurauksena tehdään tarvittavat korjaukset ja puhdistukset. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta ja tehoa voidaan todentaa esimerkiksi ottamalla vesinäyte rakenteelle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä. Rakenteen toimivuuden tarkkailu tehdään yhtenä vuonna (tuotantovaiheen päästötarkkailuvuosi) lupajaksolla. 19 Päästötarkkailu Kuntoonpanovaihe Vesimäärät mitataan jatkuvatoimisin laittein, mikäli mittaus on mahdollista. Muutoin vesimäärät luetaan mittapadolta aina näytteenottojen yhteydessä. Vesinäytteiden otto aloitetaan kaivutöiden alettua, kun ojituksen aiheuttamaa valuntaa on merkittävästi. Pintavalutuskentälle 1 ei ole suunniteltu keräilyojaa, jotta kentän pinta-ala voidaan pitää mahdollisimman suurena. Näin ollen pintavalutuskentän vesiä ei voida mitata mittapadon avulla. Pintavalutuskentän 2 vedet kulkevat mittapadon kautta. Päästötarkkailu tehdään mittapadolta. Näytteistä määritetään aina kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, COD Mn ja NH 4 -N. Näytteet otetaan seuraavasti: Työvaihe tai ajanjakso Kunnostustyöt käynnissä Kevättulva Kesä lokakuussa marras toukokuussa Näytteenottotiheys 1 näyte / 2 viikkoa 1 näyte / viikko 1 näyte / 2 viikkoa 1 näyte / kuukausi Tapauskohtaista harkintaa voidaan soveltaa talviaikaiseen näytteenottotiheyteen. Mikäli kuntoonpanotyöt ovat satunnaisia, voi näytteenoton harventaa marras toukokuussa yhteen näytteeseen kuukaudessa. Mikäli turvetuotantoalue ei siirry kuntoonpanovaiheesta suoraan tuotantosuoksi, voidaan valvovan viranomaisen kanssa päättää kuntoonpanovaiheen näytteenoton harventamisesta tai lopettamisesta. Tuotantovaihe Lupapäätöksen saamisen jälkeen on arvioitu, että kuntoonpanovaihe kestää 2 3 vuotta. Tänä aikana toteutetaan kuntoonpanovaiheen tarkkailua. Mikäli lupajakso on noin 10 vuotta esitetään, että varsinaista tuotantovaiheen päästötarkkailua tehdään yhtenä vuonna ennen lupahakemuksen jättämistä. Näin ollen suo olisi päästötarkkailussa vähintään 3 jopa 4 vuotta lupajaksolla. Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon avulla jatkuvatoimisin laittein silloin, kun se on mahdollista jäätymisolot huomioon ottaen. Koko vuoden päästöjen laskemisessa käytetään hyväksi koko vuoden seurannassa olevan havaintoaseman vedenlaatu- ja virtaamamittaustuloksia.

20 Näytteenottotiheys on seuraava: Näytteenottokausi Näytemäärä 15.5. 30.9. 1 näyte/2 viikkoa Näytteistä määritetään aina kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, COD Mn ja ph. Lisäksi kolme kertaa kesässä (kesä-, heinä-, elokuu ensimmäinen näytekerta) määritetään PO 4 -P, NH 4 -N, NO 2+3 -N ja rauta. Poikkeukselliset tilanteet Tarkkailuvuosina otetaan näytteet poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi rankkasateiden tai tuotantoalueella tapahtuvien merkittävien kaivutöiden yhteydessä. Tarkkailutulokset käytetään vuosikuormituksen laskennassa. Vaikutustarkkailu Vesistötarkkailu Torosuon lupahakemusta varten on ennakkotarkkailtu vedenlaatua Koivuojasta. Ennakkotarkkailupiste on tulevien pintavalutuskenttien purkupisteiden välissä. Vesistötarkkailua esitetään jatkossa tehtäväksi välittömästi pvk 2:n purkupisteen alapuolelta Koivuojasta ( Ko2, 7294147 2550172). Kuntoonpanovaihe Vesistönäyte otetaan avovesikaudella (touko lokakuu) kerran kuukaudessa ja marras-huhtikuussa joka toinen kuukausi (marras-, tammi- ja maaliskuu). Vesistönäytteistä määritetään lämpötila, O 2, sähkönjohtavuus, väri, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, COD Mn, NH 4 -N, sameus, Fe ja ph. Lisäksi kesä-elokuussa määritetään PO 4 -P ja NO 2+3 -N. Tuotantovaihe Vesistönäytteet otetaan Koivuojasta pisteestä Ko2 samanaikaisesti kuin kuormitusnäytteet. Vesistönäyte otetaan ainoastaan kerran kuukaudessa (touko-syyskuu). Vesistönäytteistä määritetään aina lämpötila, O 2, sähkönjohtavuus, väri, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, COD Mn, NH 4 -N, sameus, Fe ja ph. Lisäksi kesä-elokuussa määritetään PO 4 -P ja NO 2+3 -N. Kalataloustarkkailu Koivuojalla ei selvitysten mukaan ole merkitystä lohikalojen lisääntymispaikkana johtuen veden laadusta ja vähyydestä. Torosuolta ei tule Simojoen käyttökelpoisuutta ja vedenlaatua muuttavaa kuormitusta. Edellä mainittuihin perusteluihin viitaten Koivuojassa ei ole tarpeen tehdä sähkökoekalastuksia. Torosuo ei vaikuta Simojoen vedenlaatuun, joten

kalataloudellinen tarkkailu ei ole perusteltua Simojoen alueella. Simojoella tekee kalataloudellista tarkkailua mm. RKTL. Hakija esittää, että Koivuojan ja sen rantojen käyttöä selvitetään postitiedustelulla ennen seuraavan lupahakemuksen jättämistä. Tiedot ovat vertailukelpoisia nyt tehdyn tiedustelun kanssa. 21 Pöly- ja melutarkkailu Käyttöpäiväkirjaan kirjataan tuotantopäivinä tuulen suunta ja voimakkuus. Päiväkirjaan merkitään myös tuulitauot. Ulkopuolisten tekemät pölyvalitukset/havainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan. Hakija katsoo, ettei ole tarvetta erillisen melutarkkailuohjelman esittämiseen tässä vaiheessa. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Turvetuotannon keskeisimmät riskit liittyvät paloturvallisuuteen. Turvetuotantoalue on pelastustoimilain (561/1999) 31 :n tarkoittama kohde, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat palo- tai henkilöturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran. Sisäasiainministeriö on antanut 26.4.2000 uuden ohjeen turvetuotantoalueen paloturvallisuudesta. Ohjeessa on määräykset mm. toiminnan aloittamisen ilmoitusvelvollisuudesta, turvetuotantoalueen yleisjärjestelyistä, palotarkastusten suorituksesta, turvetuotantoalueen turvallisuussuunnitelman laadinnasta, tuotantohenkilöstön koulutuksesta sekä vaadittavasta sammutuskalustosta. Torosuon turvetuotantoalueelle tullaan ennen varsinaisen tuotannon aloittamista laatimaan Sisäasianministeriön ohjeiden mukainen turvallisuussuunnitelma. Turveruukki Oy:llä on voimassaoleva ympäristövahinkovakuutus. VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Torosuolle suunnitellut vesiensuojelurakenteet (sarkaojien lietteenpidättimet, lietesyvennykset ja päisteputket sekä laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät) tasaavat hetkellisten sateiden aiheuttamia valumapiikkejä ja vähentävät kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitusta. Turvetuotannon yhteistarkkailussa mitatuilla ominaiskuormituksilla laskien Torosuon vesistökuormitus ja sen vesistövaikutukset ovat Koivuojan suulla pääosin lieviä, mutta kesän ylivalumatilanteessa pitoisuustaso saattaa kohota merkittävästi. Simojoessa Torosuon aiheuttamat vesistövaikutukset jäävät lähes olemattomiksi kaikissa valumatilanteissa. Vaikutukset perustuotantokaudella veden rehevyyteen voivat Simojoessa olla havaittavia välittömästi Koivuojan suulta alavirtaan. Torosuolta ei kuitenkaan tule Simojoen käyttökelpoisuutta ja vedenlaatua muuttavaa kuormitusta, kun otetaan huomioon laskuojassa jo nykyään vallitseva pitoisuustaso. Vaikutukset virtaamiin eivät aiheuta rantojen vettymistä eivätkä haittaa mm. metsätaloutta alapuolisen laskuojankaan varrella. Kuntoonpanovaiheessa kevätylivaluma pienenee nykytilaneeseen nähden.