ASIA LUVAN HAKIJA. YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 14/08/1 Dnro Psy-2007-y-45 Annettu julkipanon jälkeen

YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 14/08/1 Dnro Psy-2007-y-45 Annettu julkipanon jälkeen 5.3.2008 1 ASIA Kilvenaavan turvetuotantoalueen ympäristölupa, Rovaniemi LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A 90570 OULU

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Vesien käsittely... 7 Varastointi... 7 Liikennejärjestelyt... 8 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Kuntoonpanovaihe... 10 Tuotantovaihe... 11 Arvio tulevasta kuormituksesta... 12 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 13 Päästöt ilmaan... 14 Melu... 14 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 15 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 15 Yleiskuvaus... 15 Alueen luonto ja suojelukohteet... 16 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 17 Vesistön tila ja käyttö... 17 Virtaamat... 17 Vedenlaatu... 18 Kalatalous ja virkistyskäyttö... 18 Maaperä ja pohjavesiolot... 19 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 20 Vaikutus pintavesiin... 20 Vesistö- ja kalastovaikutukset... 20 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 21 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 21 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 22 Melu... 22 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 22 Ennakkotarkkailu... 22 Käyttötarkkailu... 23 Päästötarkkailu... 23 Poikkeustilanteiden tarkkailu... 24 Päästöjen laskenta...24 Vaikutustarkkailu... 24 Tulosten toimittaminen, käsittely ja raportointi... 26 Ohjelman muutokset... 26 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 26 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 27 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 27 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 27 Lausunnot... 28 Hakijan kuuleminen ja vastine... 31 Hakemuksen täydennys ja muutos... 33 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 33

YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 33 LUPAMÄÄRÄYKSET... 33 Päästöt vesiin... 33 Päästöt ilmaan... 35 Melu... 35 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 35 Varastointi... 35 Häiriö ja poikkeustilanteet... 35 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 36 Toiminnan lopettaminen... 36 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 36 RATKAISUN PERUSTELUT... 37 Luvan myöntämisen edellytykset... 37 Lupamääräysten perustelut... 38 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 38 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 38 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 39 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 39 Päätöksen voimassaolo... 39 Lupamääräysten tarkistaminen... 39 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 40 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 40 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 40 Sovelletut säännökset... 40 KÄSITTELYMAKSU... U 40 Ratkaisu... 40 Perustelut... 40 Oikeusohje... 40 MUUTOKSENHAKU... 41 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut Kilvenaavan kuntoonpanoon turvetuotantoa varten, turvetuotannolle ja vesien johtamiseen ojaan ja edelleen reittiä Ylijoki Portimojärvi Simojoki toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemusasiakirjat on toimitettu ympäristölupavirastoon 1.3.2007. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kilvenaavan turvetuotantoalue sijaitsee Saarikämässä noin 40 km Rovaniemeltä Ranualle päin maantie 78:n välittömässä läheisyydessä. Kilvenaavan turvetuotantoalueen pinta-ala on 69 ha, josta 38 ha on vanhaa turvetuotantoaluetta ja 31 ha uutta lisäaluetta. Lisäalueella ei ole tehty turvetuotantoon liittyviä kuntoonpanotöitä. Vanhan turvetuotantoalueen vesien puhdistamista tehostetaan. Koko turvetuotantoalueen vedet on tarkoitus johtaa ympärivuotisesti painovoimaisesti kolmen laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän kautta. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kilvenaavan kuntoonpanon turvetuotantoa varten on aloittanut vuonna 1990 Kaukon Turve Ky. Se on tehnyt toiminnasta Lapin vesi- ja ympäristöpiirille täydennetyn ennakkoilmoituksen 14.9.1992. Turvetuotantoalue on merkitty Lapin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelun tietojärjestelmään 5.2.1992. Toiminta-alue on hakijan omistuksessa tai vuokrattu. Hakija on lisäksi tehnyt viiden maanomistajan kanssa oja-aluesopimukset. Kilvenaavan turvetuotantoalueella ei ole vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Kilvenaapa kuuluu ympäristöministeriön 2.1.2001 vahvistamaan Rovaniemen maakuntakaava-alueeseen. Se on kaavassa merkitty maankamaran ainesten ottopaikaksi.

5 TOIMINTA Yleiskuvaus Kilvenaavan alueen peruskuivatus on toteutettu 1960-luvulla Lapin maanviljelysinsinööripiirin hankkeena. Kaukon Turve Ky on aloittanut Kilvenaavan kuntoonpanon turvetuotantoon vuonna 1990. Kilvenaapa on ollut pois turvetuotannosta lähes 10 vuotta, joten vanhojen kenttien ojasto, lietesyvennykset ja päisteet vaativat peruskunnostuksen. Osa saroista on myös voimakkaasti heinittyneitä ja ne vaativat kunnostustoimenpiteitä. Lisäalueilla ei ole tehty turvetuotannon kuntoonpanotöitä. Alueita ympäröivän metsä- ja muun ojituksen vaikutus on havaittavissa kaikilla lisäaluelohkoilla. Lisäalueiden vesitalous ja kasvillisuus ovat muuttuneet alkuperäisestä luonnontilasta. Vallitsevia suotyyppejä ovat karut isovarpuiset rämeet ja lyhytkortiset nevat. Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava puusto. Kuivatus toteutetaan niin, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman vähäinen. Kuntoonpanon ensivaiheessa kaivetaan uudet laskeutusaltaat 1 3 sekä pintavalutuskentän ojasto, pengerrakenteet ja pintavalutuskentälle johtava laskuoja. Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kuntoonpantavan alueen ympärille eristysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Eristysojiin tehdään lietesyvennykset suunnitelmakarttaan merkittyihin paikkoihin. Seuraavaksi kaivetaan kuntaanpantavan alueen ympärille reunaojat ja kenttien kuivatusvesien kokoojaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt tehdään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja sarkojen muotoilutyöt aloitetaan 1 2 vuoden kuluttua ojituksesta. Sarkaojien lietesyvennykset ja laskeutusaltaat tyhjennetään kuntoonpanovaiheen jälkeen niihin kertyneestä lietteestä. Vesiensuojelurakenteet viimeistellään ja sortumat sekä mahdolliset ojaston tukkeumat korjataan ennen tuotannon aloittamista. Työt käynnistetään mahdollisimman pian, kun lainvoimainen, kuntoonpanon mahdollistava ympäristölupapäätös on saatu. Alustava kuntoonpanoaikataulu on seuraava: - puuston poisto, ojitus ja vesiensuojelurakenteet: kevät/syksy/ 2007 - pintamaiden poisto ja sarkojen muotoilu: kesä/syksy 2008 - kunnostustuotanto/varsinainen tuotanto: kesät 2008/09 Vanhojen tuotantolohkojen eristysojat kunnostetaan tarvittaessa ja uusille tuotantoalueille kaivetaan uudet tarpeen mukaan.

Kilvenaavan kuntoonpanon kustannusarvio on noin 154 000, josta vanhojen kenttien osuus on noin 26 000. Vesiensuojeluinvestointien kokonaiskustannukset ovat noin 11 000. Alueelta tuotettava jyrsinpolttoturve toimitetaan ensisijaisesti Rovaniemen kaupungin energiaturveasiakkaille. Kilvenaavan tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko-elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30 40/kesä. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantotoimintaa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvikaudella alueella ei ole turpeen toimitusta lukuun ottamatta mitään toimintaa. Tuotantomenetelmänä on suunniteltu käytettäväksi mekaanista kokoojavaunua. Päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan ohut, noin 20 30 mm:n raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivuminen. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä 1 2 satoa samaan karheeseen. Se kootaan elevaattorilla mekaanisen kokoojavaunun säiliöön ja kuljetetaan aumaalueelle. Sinne kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla tai rinnekoneella varastoaumaan. Ainakin turvetuotannon alkuvuosina alueelta on tarkoitus tuottaa myös palaturvetta. Tämä osaltaan pienentää pölyämisestä aiheutuvaa haittaa. Kilvenaavan tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 2 3 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria tai rinnekonetta. Kuntoonpantavaksi suunniteltujen lisäalueiden tehollisen tuotannon arvioidaan alkavan aikaisintaan vuonna 2009. Kilvenaavan turvetuotannon arvioidaan päättyvän kokonaan vuoteen 2030 mennessä. 6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Kilvenaavalla tuotetaan ensisijaisesti jyrsinpolttoturvetta. Vuotuinen tuotantotavoite lisäalueet mukaan lukien on noin 32 000 MWh. Alueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,5 m, jolloin laskennallinen hyödynnettävä turvemäärä koko alueella on noin 450 000 MWh. Hyödynnettävän turvemäärän arvonlisä- ja valmisteveroton myyntiarvo valtakunnan keskimääräisen jyrsinpolttoturpeen toimitushinnan (kuljetusmatka 50 km) mukaisesti laskettuna on noin 3,7 milj.euroa. Poltto- ja voiteluaineet Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 32 000 litraa. Traktoripolttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Vetokaluston ja työkoneiden voiteluaineiden vaihtotarve tai kulutus voi vaihdella merkittävästi tuotantokauden sääoloista ja koneiden käyttötuntimääristä riippuen. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi.

Tuotantoyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin 15 20 kg/tuotantokausi. 7 Vesien käsittely Tuotantoalueen ulkopuoliset vedet erottaviin eristysojiin rakennetaan lietesyvennykset suunnitelmakartan osoittamiin paikkoihin. Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla sarka-, kokooja- ja reunaojat loivilla, maksimissaan 1,5 :n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket ja lietteenpidättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin ja lietesyvennyksiin ja tehostavat kiintoaineen laskeutumista sarkaojiin. Vanhat laskeutusaltaat poistetaan käytöstä ja niiden tilalle rakennetaan kolme uutta laskeutusallasta, joiden kautta vedet virtaavat pintavalutuskentälle. Altaalta 2 tulevat tuotantolohkojen 3 5 vedet ohjataan pintavalutuskentälle johtavaan laskuojaan putkialituksen kautta. Suunniteltu pintavalutuskenttä on suotyypiltään puutonta karuhkoa nevaa. Kentän keskimääräinen turvevahvuus on noin 1,1 m ja pinta-ala noin 4,1 ha, joka on noin 4,4 % kentän kokonaisvaluma-alueesta. Pintavalutuskentältä vedet laskevat painovoimaisesti keräilyojaan ja edelleen laskuojan kautta Ylijokeen. Pintavalutuskentän etu- ja jälkipuolelle asennetaan mittapadot tuotantoaikaisten vesimäärien mittaamiseksi. Pintavalutuskentältä Ylijokeen kaivettavaan ojaan jätetään Yliojasta lähtien noin 50 metrin pituinen ojakatko. Vedet suotautuvat tämän matkan. Altaiden ja pintavalutuskentän mitoitus ovat turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston (1996) mukaiset. Varastointi Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan yhteen tai kahteen 2 000 5 000 litran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muuhun säiliöön, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Turvetyömaalla varastoitavien voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, tavanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa. Turpeen varastointiin on rakennettu kolme auma-aluetta, joihin turve aumataan kartio- tai jonomuotoiseen tiivistettyyn aumaan. Turve kuormataan täysperävaunuyhdistelmiin yleensä pyöräkuormaajalla. Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Kokonaismäärä on alle 5 000 tonnia vuodessa. Puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti aumaalueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna kuluttajille. Haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja tuote toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan. Hakettamisen aiheuttama pöly ja melu ovat

verrattavissa normaaliin puuston hakkuuseen ja korjuuseen. Puupolttoaineen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä meluhaittaa ympäristölle. Suolta kertyvät kannot ja liekopuut kootaan kantovarastoalueille, jotka sijaitsevat auma-alueiden lähellä. Kannot ja liekopuut haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille. 8 Liikennejärjestelyt Rovaniemi Ranua maantieltä (MT 78) on kaksi liittymää Kilvenaavan tuotantoalueelle. Ylijoen metsäautotie on ympärivuotisen liikenteen kantava ja johtaa auma-alueille 1 ja 2. Auma-alueelle 3 johtava viljelystie kantaa raskasta liikennettä vain jäätyneen maan aikana. Auma-alueelle 3 rakennetaan turvetieyhteys Kilvenaavan pohjoispään tuotantolohkoilta työkoneliikennettä varten. Laskeutusaltaalta 3 rakennetaan penkkatieyhteys pintavalutuskentälle. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja turveteitä, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle. Kilvenaavan jyrsinturpeen toimitus on mahdollista ympäri vuoden aumaa 3 lukuun ottamatta. Turpeen toimituksen vuotuinen ajankohta määräytyy toimituskausittain laadittavan toimitusohjelman mukaisesti. Vuotuinen toimitusmäärä on noin 35 000 m 3. Kunkin toimitusjakson vuorokautinen toimitusmäärä on 3 10 kuormaa. Ajoneuvokaluston kuormatilavuus on keskimäärin 125 130 m 3. Toiminnan lopettaminen Turvetuotannon loppuessa toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Lapin ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Tuotantoalue on hakijan omistuksessa suon eteläisintä lohkoa 8 lukuun ottamatta. Toiminnanharjoittaja tekee omistamalleen alueelle alustavan uusiokäyttösuunnitelman 3 5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Vuokra-alue palautetaan maanomistajalle vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa ja suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Ajoissa tehty uusiokäytön suunnittelu on tärkeää, sillä tuotantotoiminnan loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta. Kilvenaavan tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella.

Mikäli osalla alueesta siirrytään uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija tulee esittämään asiaa koskevat suunnitelmat Lapin ympäristökeskukselle ennen uusiokäyttöön siirtymistä. 9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kilvenaavan tuotantoalueen vesiensuojelua tehostetaan poistamalla käytöstä neljä laskeutusallasta ja rakentamalla tilalle kolme uutta, turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston (1996) mitoituksen mukaista laskeutusallasta ja pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentän pinta-ala on noin 4,1 ha, joka on noin 4,4 % kentän kokonaisvaluma-alueesta. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle painovoimaisesti ympäri vuoden. Pintavalutuskentän etu- ja jälkipuolelle on suunniteltu asennettavaksi mittapadot tuotantoaikaisten vesimäärien mittaamiseksi. Kaikkien sarkaojien alapäihin rakennetaan lietesyvennykset ja lietteenpidättimet, jotka padottavat vettä sarkaojiin sekä lietesyvennyksiin ja tehostavat kiintoaineen laskeutumista. Sarka- ja kokoojaojakaltevuudet ovat alle 1,5, millä myös edistetään lietteen laskeutumista tuotantoalueen ojastoon. Eristysojilla estetään ympäristön vesien pääsy reuna- ja sarkaojastoon sekä vedenpuhdistusrakenteisiin. Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaojien lietesyvennykset puhdistetaan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana. Kunnossapidolla varmistetaan vesiensuojelurakenteiden toimivuus. Alueella toteutetaan BAT-tekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä turvetuotannossa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turvetuotantoalueen valumavesi sisältää rautaa, joka yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot vesien laadussa eri soiden välillä saattavat olla huomattavan suuria. Myös samalta suolta tulevien vesien laadussa on eroja eri vuosien välillä mm. hydrologisista tekijöistä johtuen. Luonnontilaisella suolla sadevesi kulkee suon pintakerroksessa, jossa vedenjohtavuus on suuri. Valumavesi on luonnontilaisella suolla kosketuksissa pääasiassa elävän tai vain hieman hajonneen kasvimateriaalin kanssa. Ojitetulla suolla pintavalunta on luonnontilaista suota vähäisempää. Tuotantovaiheessa kokonaisvalunta ei poikkea suuresti luonnontilaisesta suosta, mutta veden erilainen kulkeutuminen suolla voi muuttaa valunnan ajallista vaihtelua sekä vaikuttaa valumaveden sisältämiin ainepitoisuuksiin.

Kilvenaavalta lähtevän ojan vedestä on otettu ennakkotarkkailunäytteitä vuosina 2001 2005. Suolta lähtevän veden määrää ei ole tarkkailtu. Seuraavassa on tarkasteltu valumavesien määrää ja laatua sekä kuormitusta Kilvenaavan kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa perustuen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuraportteihin vuosilta 2000 2005. 10 Kuntoonpanovaihe Valunta Kuntoonpanovaiheessa suon alivalumat ja kokonaisvalumat kasvavat luonnontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyydestä ja turvekerroksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa, joka kestää 3 6 vuotta. Jos turvetuotantoon valmisteltava alue on valmiiksi metsäojitettu, kuntoonpanovaiheen vaikutukset ovat pienempiä edeltävään tilanteeseen verrattuna. Kilvenaavalla reunametsät on laajalti ojitettu, mutta keskiosiltaan suo on ojittamaton. Valunnan vaihtelu eri vuosina on eri soiden välillä ja samallakin suolla kuntoonpanotöiden vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen suurta. Suurimmillaan valumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi hetkellisesti olla satoja l/s km 2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voivat olla suuria. Kuntoonpanovaiheen soiden keskivaluma on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien 2000 2005 keskiarvona kesällä ja syksyllä seuraava: -kesä 13,9 l/s km 2 (6,9 26 l/s km 2 ) -syksy 12,2 l/s km 2 (4,4 17,2 l/s km 2 ) Talvella ja keväällä valumia ei ole mitattu. Vedenlaatu Kuntoonpanovaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat mm. suotyypin mukaan. Turpeeseen aikaisemmin sitoutuneet aineet vapautuvat kuivatusvaiheessa valumavesiin. Usein kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, fosforin, typen, erityisesti epäorgaanisen typen sekä raudan pitoisuudet kasvavat. Aina selvää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan tapahdu, tai kohoaminen havaitaan vain jonkin aineen kohdalla. Valumavesien vaikutukset vastaanottavassa vesistössä ovat tapauskohtaisia ja riippuvat mm. kuntoonpanotöiden ajankohdasta, kuntoonpanoalueen koosta, valuma-alueosuudesta, vesiensuojelurakenteista, laimentumisolosuhteista, alueen etäisyydestä vesistöön sekä vesistön laadusta. Kaukana vesistöstä sijaitsevan kuntoonpanosuon kuormittavista aineista valtaosa voi sedimentoitua laskuojiin ennen vesistöön kulkeutumista. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoilta lähtevän veden keskimääräinen laatu vuosina 2000 2005 on esitetty seuraavassa taulukossa. Suurimmalla osalla kuntoonpanovaiheen tarkkailusoista vesienkäsittelymenetelmänä on ollut pintavalutus.

11 n Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N NH 4 -N kpl mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l talvi 26 6,9 35 75 1517 785 kevät 15 7,8 30 49 1088 442 kesä 44 9,1 47 62 1274 313 syksy 20 4,9 36 47 1460 650 (n = soiden lukumäärä) Tuotantovaihe Valunta Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisesta. Kuiva pintakerros vähentää pintavaluntaa ja lisää veden imeytymistä turpeeseen. Yleensä valuntahuiput turvetuotantoalueella ovat luonnontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on turvesuolla suurempi. Veden varastointitilavuus riittää kuitenkin yleensä tasaamaan vain pieniä valumahuippuja. Rankkasateen aikana turpeen vedenvarastointikapasiteetti voi ylittyä, jolloin suohon imeytyvä ylimääräinen vesi purkautuu nopeasti. Tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä voi näkyä äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Uusilla ja paksuturpeisilla turvetuotantoalueilla on enemmän vedenvarastointikykyä kuin vanhoilla, mataloituneilla turvekentillä. Turvetuotantosuon valuntahuippuja voidaan tasoittaa vesiensuojelutoimilla, kuten vähentämällä ojien kaltevuutta ja asentamalla sarkaojien päihin päisteputkia ja lietteenpidättimiä sekä virtaamansäätöpadoilla ja laskeutustilavuuden lisäämisellä. Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksi aikaa kokonaan. Myös kuivana kesänä valunta voi tyrehtyä. Turvetuotannon vaikutukset kokonaisvalumiin ja alivalumiin ovat yleensä pieniä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuotantovaiheen soiden keskimääräiset valumat vuosina 2000 2005. Vuosina 2001 2003 oli melko kuivaa. Vuonna 2004 keskivaluma kasvoi edellisvuosista sateisuudesta johtuen. Vuonna 2005 oli kuivempaa. Soiden keskija maksimivalumissa on ollut suuria eroja. Kaikki suot Vuosi n Mq Nq Hq kpl l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 2000 20 10,0 2,0 156 2001 19 9,8 1,9 87 2002 22 7,2 1,3 67 2003 25 8,9 1,5 126 2004 24 12,7 1,4 119 2005 25 8,2 1,0 78 keskiarvo 9,5 1,5 105 Mq = keskivaluma, Nq = pienimpien valumien keskiarvo, Hq = suurimpien valumien keskiarvo, n = soiden lukumäärä

12 Vedenlaatu Kilvenaavan valumavedet tullaan johtamaan vesistöön ympäri vuoden pintavalutuskentän kautta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden vedenlaadun tarkkailutulokset eri vuodenajoilta vuosilta 2000 2005. Pintavalutuskentiltä lähtevän veden laatu on vaihdellut huomattavasti eri soilla. Vuoden- Vesien- n Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N aika suojelu kpl mg/l mg/l µg/l µg/l Talvi pvk 3 3,8 18 33 968 Kevät pvk 3 4,9 11 24 776 Kesä pvk 14 4,9 38 55 1 134 Syksy pvk 3 2,0 20 28 1 003 Epäorgaanisten ravinteiden osuus kokonaisravinteista vaihtelee suuresti soiden välillä. Pintavalutuskentällisillä soilla on kesäaikana ollut keskimäärin 31 % fosforista ja 13 % typestä epäorgaanisessa muodossa. Kaikilla tarkkailusoilla fosfaatin osuus kokonaisfosforista on ollut keskimäärin 36 % ja epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä 27 %. Arvio tulevasta kuormituksesta Kilvenaavalla suunnitellaan otettavaksi tuotantoon suota yhteensä noin 69 ha, josta noin 38 ha on jo aikaisemmin tuotannossa ollutta aluetta. Alueen valumavedet johdetaan kolmelle laskeutusaltaalle, joista vedet johtuvat gravitaationa pintavalutuskentälle. Seuraavassa on tarkasteltu Kilvenaavan vesistökuormitusta erilaisissa virtaamatilanteissa kesäaikana ja eri vuodenaikoina. Kuormitusarviot on tehty suon kuntoonpano- ja tuotantovaiheelle. Arviot on tehty Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen vuosien 2000 2005 keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Kesän ylivalumatilanteen kuormitukset on arvioitu pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräisten ylivalumien aikana mitattujen ominaiskuormituslukujen perusteella. Kesän alivalumakauden kuormitusarviossa on otettu huomioon pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräiset alivalumakauden kuormitusvähenemät. Kuormitusarviossa käytettyihin ominaiskuormituksiin sisältyy virhelähteitä sekä tarkkailusoiden keskinäisen erilaisuuden että sääolosuhteiden vuosittaisten vaihteluiden takia. Käytetty aineisto on peräisin pääosin laajasta ja pitkäjänteisestä tarkkailusta, joten sitä voidaan pitää verrattain luotettavana. Seuraavan taulukon mukaisesti Kilvenaavan bruttovesistökuormituksen arvioidaan olevan vuodessa yhteensä noin 1 125 kg kiintoainetta, 11 390 kg COD Mn, 13 kg fosforia ja 490 kg typpeä, kun tuotantoalueen uusi osa on kuntoonpanovaiheessa. Vuorokausikuormitukset ovat suurimmat keväällä tai talvella, lukuun ottamatta kiintoainetta, jonka päiväkuormat ovat suurimmat kesällä. Talviaikaisen laskenta-aineiston pienuus lisää vuosikuormitusarvion epävarmuutta.

13 Brutto Netto Kuntoonpanovaiheen Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N kuormitus ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Talvi 70 1,9 32 0,032 1,7 1,5 0,031 1,5 Kevät 70 8,3 63 0,096 2,9 4,9 0,026 1,7 Kesä 70 3,5 27 0,032 0,76 1,6 0,014 0,43 Syksy 70 2,3 22 0,030 1,1 1,2 0,015 0,70 Vuosi kg/v 1 125 11 391 13 492 652 8,2 373 Alla olevassa taulukossa on arvio Kilvenaavan aiheuttamasta kuormituksesta kesän erilaisissa virtaamatilanteissa koko suon ollessa tuotantovaiheessa. Kilvenaavan bruttokuormitukseksi keskimääräisessä virtaamatilanteessa arvioidaan noin 2,8 kg/vrk kiintoainetta, 18 kg/vrk COD Mn, 0,02 kg/vrk fosforia ja 0,6 kg/vrk typpeä. Ylivalumatilanteessa kuten kesän rankkasateiden jälkeen kuormitus voi olla selvästi keskimääräistä suurempaa, kun se alivalumakaudella jää keskimääräistä pienemmäksi. Tuotantovaiheen kuormitus Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Kesän keskiarvo (brutto) 70 2,8 18 0,02 0,59 Kesän keskiarvo (netto) 1,3 0,01 0,29 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 20 83 0,11 3,8 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 1,2 6,3 0,01 0,17 Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Kilvenaavan tuotantovaiheen kuormituksesta eri vuodenaikoina ja vuositasolla. Arvion mukaan vuosikuormitus jakautuu melko tasaisesti eri vuodenajoille, mutta päiväkuormitukset ovat selvästi suurimmat keväällä, koska vuodenaika on pituudeltaan lyhyin. Vuositasolla nettokuormituksien arvioidaan olevan noin 560 kg kiintoainetta, 5 kg fosforia ja 145 kg typpeä. Bruttokuormituksen arvioidaan olevan vuositasolla noin 1 070 kg kiintoainetta, 5 900 kg COD Mn, 10 kg fosforia ja 290 kg typpeä. Brutto Netto Tuotantovaiheen Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N kuormitus ha kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Talvi 70 1,3 7,4 0,012 0,42 0,67 0,014 0,22 Kevät 70 12 46 0,096 3,0 7,0 0,025 1,3 Kesä 70 2,8 18 0,025 0,59 1,3 0,010 0,29 Syksy 70 2,7 20 0,033 1,3 1,5 0,016 0,81 Vuosi kg/v 1 068 5 874 9,5 289 561 4,9 146 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Kilvenaavan turvetuotantoalueelta ei normaaliolosuhteissa aiheudu päästöjä maaperään tai pohjaveteen.

14 Päästöt ilmaan Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen kuormaus, aumaus ja lastaus aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste, tuotantomenetelmä sekä sääolot, erityisesti tuuli. Pölyhaitan esiintymiseen puolestaan vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin, maaston muodot, tuulen suunta ja suojaavan kasvillisuuden määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen keskittyy talvikauteen. Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina 1988 95 tehtyjen pölytarkkailujen tulosten mukaan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m 2 /kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli), vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan. Ajoittain pölyä voi kulkeutua hyvinkin kauas tuotantoalueesta, jos pöly pääsee nousemaan korkealle ilmavirtausten mukana. Turvetuotannon aiheuttamaa pölyämistä on tarkkailtu Nuorittajoen turvetuotantoalueilla. Tuotantoalueiden läheisyydessä mitatut kokonaislaskeuma-arvot olivat Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havaintoasemaa lukuun ottamatta tuotantokauden keskiarvona samaa tasoa tai alhaisemmat kuin vertailuasemalla mitatut tausta-arvot. Mitatut arvot (0,4 1,2 g/m 2 kk) olivat selvästi likaavana koettuna kokonaislaskeuma-arvoa (10 g/m 2 kk) alhaisemmat ja Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havaintoasemaa lukuun ottamatta pitoisuudet alittivat myös taustalaskeumana pidetyn arvon 1 g/m 2 kk. Melu Tuotantokaudella melua aiheuttavat työkoneet. Melu ei ole jatkuvaa, sillä tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden melua voi olla ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Lähellä vesistöjä sijaitsevilta tuotantokentiltä melu voi kantautua veden päällä kauemmaksi kuin edetessään maan pintaa pitkin. Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana noin loka-huhtikuussa melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Melutasoon vaikuttavat kaluston lisäksi mm. tien päällyste ja sen kunto sekä tien pituuskaltevuus. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Ympäristössä koettu melu riippuu mm. etäisyydestä tiehen, tien ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä onko välissä melun leviämistä estäviä maastomuotoja tai rakenteita. Turvetuotannon meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetuksen aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi. Nykyisin turvetuotannon lupamenettelyssä sovelletaan terveydensuojelulain (763/94) nojalla annettuja 55 db:n (päiväaikainen klo 7.00 22.00 kes-

kiäänitaso) ja 50 db:n (yöaikainen klo 22.00 7.00) ulkoäänitasoja. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle annetut ohjearvot eivät ole aikaisemmissa mallitarkasteluissa tai kontrollimittauksissa ylittyneet tuotantokentän ulkopuolella. Meluisimpien työvaiheiden (kunnostustoimet, palaturpeen keräys) päiväaikainen ohjearvo 55 db voi ylittyä 200 300 metrin etäisyydellä ja yöaikainen ohjearvo 50 db 500 metrin etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Turpeen kokoamisen aiheuttama melutaso oli neljällä suolla tehdyissä tutkimuksissa noin 100 150 metrin etäisyydellä melulähteestä noin 50 db. Mittausaikana vallinnut suurin melutaso oli 20 metrin etäisyydellä melulähteestä 70 80 db. Eri tuotantovaiheissa melutaso vaihtelee koneiden lähellä välillä 76 95 dba. Myös äänenpainetasot eri taajuuksilla vaihtelevat, millä on vaikutusta äänen kulkeutumiseen. Kaikista laajimman meluvyöhykkeen aiheuttaa syklonilla varustettu imuvaunu (JIK-35), jonka aiheuttama 55 db:n meluvyöhyke voi ulottua noin kilometrin etäisyydelle lähteestä. 15 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Kilvenaavan tuotantoalueen jätteet ovat pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden keräämistä varten työmaalle sijoitetaan erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat astiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Jätteiden lajittelu ja jäteastioiden tyhjennys tehdään Rovaniemen kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Kilvenaavan turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Kilvenaavan turvetuotantotyömaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Kilvenaavan vedet johdetaan Ylijokeen (64.037), joka on Simojoen vesistöalueen Portimojärven valuma-alutta. Ylijoen valuma-alueen pinta-ala on 116 km 2 ja järvisyys 2,2 %. Ylijoen valuma-alueen osuus Simojoen valuma-alueesta Portimojärven luusuan kohdalla (F= 1 529 km 2 ) on 7,6 %. Kilvenaavan tuotantoaluetta ympäröivät alueet ovat metsä- ja maataloustalouskäytössä. Suo- ja metsäalueilla todennäköisesti marjastetaan ja metsästetään. Kilvenaavan tuotantoalueen vaikutuspiirissä ei sijaitse pienvesiä. Kilvenaavan kaakkoispuolella noin 900 m:n etäisyydellä on pieni Saarijärvi ja koillispuolella noin 300 m:n päässä Kilvenaavanlampi (34 ha). Lyhin etäisyys tuotantolohkon 1 koillislaidasta lammen etelärantaan on noin 220 metriä. Lammen vedenkorkeus 14.7.1992 oli +185,67 m ja 15.6.2006 +185,84 m.

Tuotantolohkon 1 luoteispuolta on ojitettu. Ojitusajankohta ei ole hakijan tiedossa. Tämän ojituksen lyhin etäisyys Kilvenaavanlammen etelärannasta on noin 130 metriä. Ojissa on patorakennelmia. Hakijalla on tarkkailutietoa turvetuotannon ojituksen vaikutuksesta tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevien suolampien vedenkorkeuksien vaihteluun. Esimerkiksi Siikajoen Pikarinevalla olevan Vähäkarsikkolammen vedenkorkeuden vaihtelua on tarkkailtu viranomaisten päätöksen mukaisesti vuodesta 2000 saakka. Pikarineva on uusi tuotantosuo ja etäisyys eristysojasta lampeen on 110 m. Lammen ja tuotantoalueen väli on aikaisemmin ollut ojittamaton. Tarkkailu on osoittanut, että tällä etäisyydellä ei uudella ojituksella ole ollut Vähäkarsikkolammen vedenkorkeutta alentavaa vaikutusta. Kilvenaavanlammen vedenpinnan mahdollisen laskun estämiseksi hakija esittää, että tuotantoalueen ja lammen välissä olevien ojien alapäihin tehdään maapadotus turpeella. Kilvenaavan tuotantoalue sijaitsee Narkauksen paliskunnan alueella. Tuotantoon jo kuntoonpannulla alueella ei ole merkitystä porojen laidunalueena ja hakijan käsityksen mukaan suunniteltujen lisäalueiden merkitys porojen laidunalueena on vähäinen. Suunnittelussa on otettu huomioon työmaarakenteiden mahdollisesti aiheuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lopetuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi. Reuna- ja kokoojaojiin luiskat tehdään myös 300 m:n välein suorille osuuksille ja mutkiin. Palokaivojen toinen pääty luiskataan. Hakijan tiedossa ei ole porojen tai vasojen hukkumisia työmaan ojiin tai vesiensuojelurakenteisiin. 16 Alueen luonto ja suojelukohteet Ylijoen valuma-alue on varsin vähän (alle 5 %) ojitettu Simojoen muihin alueisiin verrattuna. Metsämaita on 11 000 ha, maatalousmaata 280 ha ja vesistöjä 375 ha. Kilvenaapa on reuna-alueiltaan pääosin metsäojitettua karujen isovarpurämeiden ja lyhytkorsinevojen yhdistelmää. Lähistöllä on myös peltoja. Muita turvetuotantoalueita valuma-alueella ei ole. Kilvenaavalla on tehty kasvillisuusselvitys vuonna 2001. Sen mukaan tutkitut suot olivat pääosin karujen isovarpuisten rämeiden ja karujen lyhytkorsinevojen yhdistelmää. Alueet on ojitettu ainakin reunoistaan ja selviä merkkejä kuivumisesta oli nähtävissä. Silmiinpistävän runsaasti kasvoi joka paikassa vaivaiskoivua. Varsinaista rehevyyttä ilmentäviä lajeja ei ollut ehkä katajaa ja siniheinää lukuun ottamatta. Katajaa ei esiintynyt nevoilla, vaan hyvin puustoisilla paikoilla. Kilvenaavalta ei löytynyt uhanalaisia kasvilajeja. Lintuselvitystä alueelta ei ole tehty. Lähin FINIBA-alue (Suomen tärkeä lintualue) sijaitsee Simojärvellä, joka kuuluu myös Naturan rantojen suojelukohteisiin. Lapin ympäristökeskuksen mukaan Kilvenaavan alueella tai lähistöllä ei ole suurten petolintujen pesäpaikkoja. Ympäristöhallinnon tiedossa ei ole alueella olevia uhanalaisten lajien esiintymiä. Kilvenaapa sijaitsee Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvällä Simojoen vesistöalueella (FI 1301613). Kilvenaavan lähiympäristössä ei sijaitse suojelukohteita. Lähin Natura-suojeluohjelmaan kuuluva alue on noin 9 km

lounaaseen sijaitseva Tuisku-Kivalan närheikkö (FI 1301814). Luoteeseen noin 8 km on Kankariaavan soidensuojelualue. 17 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Kilvenaavan ympäristön asutus on vähäistä. Lähin rakennettu ja asuttu kiinteistö sijaitsee suon itäpuolella noin 0,8 km tuotantoalueen reunasta. Ylijoen rannalla lähellä Portimojärveä olevan lähimmän rakennetun kiinteistön etäisyys Kilvenaavan turvetuotantoalueesta on noin 5 km. Tiedustelun mukaan Ylijoen 39 rantatilasta 33 % on rakennettu. Kolme tilaa on asuttu ympärivuotisesti ja mökkikäytössä on kahdeksan. Kahdella tilalla on rantasauna ja 33 % tiedusteluun vastanneista ilmoitti uivansa Ylijoessa. Ylijoen vettä käytetään viidellä tilalla saunavetenä. Vettä käytetään myös ruokavetenä kolmella tilalla, joskaan näillä tiloilla ei ollut rakennuksia. Vakituisesti asuvat käyttävät vesijohtoverkoston vettä. Kenelläkään vastanneista ei ole kaivoa tai lähdettä joen lähellä, mutta kauempaa tuodaan neljälle tilalle ruokavesi lähteestä tai kaivosta. Karjan juottoon Ylijoen vettä ei käytetä. Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Ylijoessa lähellä Yli-Portimojärveä on Lapin ympäristökeskuksella ollut vuosina 1978 2000 jatkuvatoiminen virtaamanmittausasema, jonka valuma-alue on 56 km 2. Ylijoki laskee Portimojärveen, joka on Simojoen läpivirtausjärvi. Simojoessa on virtaaman mittausasema noin 30 km Portimojärvestä alavirtaan Hosionkoskessa (F = 1 981 km 2 ). Ylijoen ja Hosionkosken virtaamat on esitetty seuraavassa taulukossa. Ylijoen virtaamat ovat pieniä. Keskivirtaama (MQ) on vuosina 1978 2000 ollut 0,7 m 3 /s. Koko jakson huippuvirtaama (HQ) 22,7 m 3 /s oli 25.4.1999. Ylijoki 1978 2000 Simojoki, Hosionkoski Valuma Virtaama 1991 2000 l/s km 2 m 3 /s m 3 /s Vuosi MQ 12,8 0,72 28,7 HQ 402,5 22,7 341 MHQ 39,6 2,23 238 MNQ 2,0 0,11 5,26 joulu-maaliskuu MQ 4,1 0,23 13,3 kesä-syyskuu MQ 10,0 0,56 26,8 NMQ 1,1 0,06 MHQ 40,9 2,3

18 Vedenlaatu Kilvenaavalta lähtevän ojan vedenlaatua on tarkkailtu ennakkoon viisi kertaa vuosina 2001 2005. Lapin ympäristökeskuksen Ylijoen alaosan havaintopaikasta on vedenlaatutietoja loppuvuodesta 1976 lähtien lähes kuukausittain. Kilvenaavan ennakkotarkkailupiste sijaitsee eri tuotantolohkojen purkuojien yhtymäkohdassa, jonne tulee kuivatusvesiä 38 ha:n alalta ja lisäksi valumavesiä 60 ha:n peltoalalta. Pellot ovat osittain olleet viherrehuviljelyssä. Vesi on ollut tummaa sekä humus- ja ravinnepitoista vuosina 2001 2005. Vesi on suoalueilta tulevien vesien tapaan hapanta, mutta suuria happamuusongelmia ei ole. Loppukesällä ja syksyllä 2005 veden fosforipitoisuudet ja etenkin fosfaattifosforipitoisuudet olivat erittäin korkeita. Kilvenaavalta lähtevien vesien keskimääräiset ravinnepitoisuudet osoittavat veden olevan rehevää. Lapin ympäristökeskuksen Ylijoen seurantapisteen aineiston suuruudesta johtuen Ylijoen vedenlaatu ja sen muutokset ovat hyvin selvillä. Ylijoen vesi on ruskeaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Myös rautaa vedessä on runsaasti. Kiintoainetta on ollut varsin vähän ja veden sameuskin on varsin vähäistä. Ylijoessa kuten yleensäkin virtavesissä veden ainepitoisuuksien vaihtelut ovat usein suuria huuhtoutumien vaihteluista johtuen. Aineiston jakaminen vuosiin 1976 1999 ja 2000 2005 ei osoita kovin suuria muutoksia tapahtuneen viime vuosina. Veden alkaliniteetti on hieman pienentynyt ja sen myötä veden happamuus hieman lisääntynyt. Ajanjaksojen 1976 1999 ja 2000 2005 kesä-syyskuun vertailussa keskimääräiset rautapitoisuudet ovat hieman kohonneet ja samalla veden väri hieman tummunut. Veden happamuus on myös lisääntynyt hieman. Vedenlaadun muutokset ovat olleet kuitenkin hyvin pieniä. Koko tarkastelujakson 1976 2005 keskimääräisten pitoisuuksien perusteella Ylijoen vedenlaadussa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Lähinnä humuspitoisuudet ovat olleet kasvussa ja sen mukana myös veden väri. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat olleet lievässä laskussa. Kilvenaavalta lähtevässä vedessä on ollut ennakkonäytteiden perusteella enemmän ravinteita ja humusta kuin Ylijoessa. Erityisesti fosforipitoisuudet ovat olleet selvästi korkeampia kuin Ylijoessa. Kilvenaavan ympäristössä on runsaasti peltoja, millä on oletettavasti osuutta fosforihuutouumien suuruuteen. Ylijoen vedenlaatu on ympäristöhallinnon vuosien 2000 2003 aineistoon perustuvan vedenlaatuluokituksen mukaan tyydyttävää. Ylijoen vesi on hieman heikkolaatuisempaa kuin Simojen pääuomassa, lähinnä ravinteita ja humusta on vedessä hieman enemmän. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Simojoki kuuluu kokonaisuudessaan luokkaan hyvä. Yläosalla vesi on niukkaravinteista ja luonnostaan lievästi humuspitoista. Alaosalla ravinnepitoisuudet ovat suuremmat ja vesi lievästi rehevää. Kalatalous ja virkistyskäyttö Simojoki on Suomen harvoja lohijokia, joissa lohi lisääntyy luontaisesti. Portimojärven ja Simojärven väliseltä Simojoen osuudelta ei ole kuitenkaan sähkökoekalastuksissa saatu lohen eikä taimenen poikasia. Lohen lisäksi

Simojoesta on tavattu taimenta, siikaa, muikkua, harjusta, kuoretta, haukea, ruutanaa, mutua, seipiä, säynettä, särkeä, lahnaa, salakkaa, kivennuoliaista, madetta, ahventa, kiiskeä, kivisimppua ja kolmipiikkiä. Simojoessa on myös nahkiaisia ja rapuja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sai vuosina 1988 1992 tekemissään sähkökoekalastuksissa saaliiksi Ylijoesta mutuja, simppuja, kivennuoliaisia, mateita ja ahvenia. Ylijoen koekalastussaalis oli vuonna 2002 hyvin samanlainen kuin aikaisemmallakin kerralla. Saalis koostui muduista, kivisimpuista, kivennuoliaisista, mateista ja hauista. Ylijoki laskee matalaan Portimojärveen, jossa on voimakas särkikanta. Sen osuus kokonaissaaliista on ollut lähes 50 % eli noin 2 kg/ha. Tähän lupahakemukseen liittyvään tiedusteluun kuului Ylijoelta 39 tilaa Yli- Portimojärven maantiesillalle asti eli noin 5 km:n matkalta. Tiedustelu koski vuoden 2006 kalastusta. Tiedustelun vastasi 38 tilaa. Vastausten perusteella on laskettu keskivertokalastajan käyttämä pyydysmäärä ja saama saalis, mikä on sitten kerrottu kaikkien kalastajien luvulla selvitysalueen kokonaismääräksi. Ylijokivarressa kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta. Käytössä oli katiskoita 16, harvoja verkkoja sekä koukkuja 29. Suurin osa talouksista kalasti erilaisilla vapavälineillä. Niitä oli käytössä yhteensä 63. Kalastus keskittyi kesäaikaan, mutta myös talvella kalastettiin. Puolet kalastaneista harrasti pilkkimistä. Keskimääräinen kalastusaika oli 15 päivää. Heittovapoja oli käytössä 25. Niitä käytettiin keskimäärin 35 päivänä. Verkoilla kalastettiin keskimäärin 10 päivää, katiskoilla noin kaksi kuukautta ja koukuilla talvella ja keväällä keskimäärin kuukausi. Kokonaissaalis oli noin 420 kg, josta haukea oli 45 %, ahventa 47 % ja särkeä 8 %. Lohikaloja ei Ylijoesta saatu, eikä rapuja. Talouskohtainen saalis oli 23 kg. Kalojen makuvirheitä kommentoi 18 taloutta. Vastanneista 76 % ei ollut niitä havainnut, 24 % totesi makuvirheitä esiintyvän kaloissa. Vastanneista talouksista 16 % arvioi makuvirheiden olevan niin voimakkaita, että ne heikentävät kalojen käyttökelpoisuutta. Kysymykseen pyydysten likaantumisesta vastasi 16 taloutta. Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, ettei likaantumishaittaa ole. Vähäisenä pyydysten likaantumishaittaa piti 31 % vastaajista ja 25 % arvioi likaantumisen vaikeuttavan pyyntiä ja aiheuttavan lisätyötä. Voimakasta pyydysten likaantuminen ei ollut kenenkään mielestä. Likaantumista ja likaantumisen aiheuttajaa kuvattiin sanoilla liettyminen, limoittuminen ja muta. 19 Maaperä ja pohjavesiolot Tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Kilvenaavan lähimmät pohjavesialueet ovat noin 6 km suon pohjoispuolella sijaitsevat III-luokan Hietakankaan ja Saunaojan pohjavesialueet.

20 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vesistö- ja kalastovaikutukset Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina, jotka ovat mm. arvokalastolle epäedullisia. Turvetuotannon aiheuttama kuormitus ja vesistövaikutukset ovat voimakkaasti riippuvaisia valunnasta. Kilvenaavan turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimentumissuhteen perusteella Ylijoessa lähellä Yli-Portimojärveä (F = 56 km 2 ) sekä Simojoen Hosionkoskessa (F = 1 981 km 2 ). Kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset laskettiin kesän brutto- ja nettokuormituksesta keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä bruttokuormituksesta ali- ja ylivirtaamakaudella. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Kilvenaavan vedet laskevat pintavalutuskentän kautta Ylijokeen purkuojaa pitkin, joten turvetuotantoalueen vaikutus vedenlaatuun on suhteellisen vähäinen. Kilvenaavan ennakkotarkkailunäytteiden perusteella suon laskuojassa vesi on ollut hyvin tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta. Kilvenaapa on vanhaa tuotantoaluetta, joten uusien alueiden kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitus ei kovin oleellisesti heikennä Ylijoen vedenlaatua, etenkin kun käyttöön otetaan pintavalutuskenttä. Seuraavissa taulukoissa esitetyn arvion mukaan Kilvenaavan kuormituksen vaikutukset Ylijoessa ovat erittäin vähäisiä uusien tuotantoalueiden kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa sekä jälkimmäisen taulukon mukaisesti tuotantovaiheessa. Turvetuotantoalueen tehostuneiden vesiensuojelumenetelmien ansiosta kuormituksesta aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä ei voida havaita. Kuormituksella ei käytännössä ole merkitystä Ylijoen veden väriin, rehevyyteen tai pohjan liettymiseen. Brutto Netto Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l Ylijoki Talvi 0,23 0,097 1,59 1,60 83 0,075 1,56 76 Kesä, keskiarvo 0,56 0,072 0,55 0,65 15,7 0,033 0,296 8,9 Kesän ylivaluma 2,30 0,123 0,61 0,68 24,3 Kesän alivaluma 0,06 0,274 1,80 2,13 42,5 Simojoki Talvi 13,3 0,002 0,028 0,028 1,44 0,001 0,027 1,32 Kesä, keskiarvo 26,8 0,001 0,011 0,014 0,33 0,001 0,006 0,19 Kesän ylivaluma Kesän alivaluma

Brutto Netto Pitoisuuslisäykset virtaama Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N m 3 /s mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l Ylijoki Talvi 0,23 0,066 0,372 0,61 21,3 0,034 0,68 11,0 Kesä, keskiarvo 0,56 0,058 0,375 0,509 12,3 0,028 0,21 6,01 Kesän ylivaluma 2,30 0,099 0,416 0,530 19,0 Kesän alivaluma 0,06 0,222 1,224 1,66 33,2 Simojoki Talvi 13,3 0,001 0,006 0,011 0,37 0,001 0,012 0,19 Kesä, keskiarvo 26,8 0,001 0,008 0,011 0,26 0,001 0,004 0,13 Kesän ylivaluma Kesän alivaluma 21 Ylijoen kalastoon kuuluvat hauki, ahven, särki ja made. Lohikaloja ei Ylijoessa ole tavattu. Hankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Ylijoen kalakantoihin. Kalastus Ylijoella on pääosin kesämökkiläisten kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kilvenaavan turvetuotannolla ei ole vaikutusta kalastuskäyttäytymiseen. Yksittäisten pienten turvetuotantoalueiden vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat usein marginaalisia. Hakijan arvion mukaan Kilvenaavan tuotantoalueen aiheuttaman kuormituksen haittavaikutukset ovat vähäisiä ja ne eivät ylitä kompensaatiotoimia edellyttävää vaikutustasoa. Simojoen kalakantoihin Ylijoen kautta tulevilla turvetuotantoalueen vesillä ei ole suurta merkitystä, sillä vesien vaikutukset tasaantuvat Ylijoessa ja viimeistään Portimojärvessä, jonne tulee runsaasti muuta kuormitusta. Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Kilvenaavan vedet laskevat Simojokeen, jonka pääuoma kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI1301613). Suojeluverkostoon Simojoki on sisällytetty edustamaan harvoja luonnontilaisia rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Luontotyyppi ei ole priorisoitu eli ensisijaisen tärkeä. Simojoen suojelun perusteena on myös Simojoessa esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit: kirjojokikorento ja yksi uhanalainen laji sekä lintudirektiivin liitteen I linnut: kuikka, laulujoutsen, liro ja uivelo. Simojoen alueella ei esiinny ensisijaisesti suojeltavia lajeja. Hankkeen vaikutuksista voidaan arvioida, ettei se yksistään todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Simojoen pääuoma kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Siten Kilvenaavan tuotantoalueen osalta ei varsinaista luonnonsuojelulain 65 :n mukaista arviointia hankkeen vaikutuksista ole tarpeen tehdä. Kilvenaapa on vanhaa turvetuotantoaluetta ja alueella ei ole uhanalaisia suotyyppejä eikä uhanalaisia tai harvinaisia kasveja, joiden esiintymiseen turvetuotantoalueen laajentaminen vaikuttaisi. Kasvillisuus on karua ja tyypillistä suolajistoa. Kilvenaavan lähiympäristössä ei ole suojelualueita tai kalataloudellisesti tai luonnonsuojelullisesti arvokkaita pienvesiä. Lisäalueen kuntoonpano turvetuotantoon aiheuttaa paikallisia muutoksia suon kasvillisuuteen ja maisemaan. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Toiminnasta ei aiheudu vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen.