Hallintovaliokunta

ULKOMINISTERIÖ Eurooppa-osasto EUR-20 Johanna Lammi LAUSUNTO 08.02.2018 HEL7M1268-3 Hallintovaliokunta 9.2.2018 Viite E 106/2017 vp Asia Valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategia 2018 Eurooppaan kohdistuvat haasteet edellyttävät EU:n toimintakyvyn kehittämistä. Ulkoministeriön hallinnonalan näkökulmasta konkreettisia toimia edellyttävät etenkin EU:n naapuruston epävakauden hallinta, suhteiden parantaminen keskeisten kumppanien kanssa, kokonaisvaltaisen politiikan luominen muuttoliikkeen hallintaan, terrorismin vastainen työ sekä protektionismin vastustaminen. Nämä teemat on ulkoministeriön näkemyksen mukaan sisällytetty kattavasti valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategiaan vuodelle 2018. Unionin toiminnan peruslähtökohtina ulkoministeriö korostaa kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien, demokratian, yhdenvertaisuuden, oikeusvaltioperiaatteen, naisten ja tyttöjen oikeuksien sekä tasa-arvon korostamista. Ulkoministeriö pitää tärkeänä Suomen aktiivista vaikuttamista etenkin seuraavia kysymyksiä koskien: 1. EU:n turvallisuuden vahvistaminen ja EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan konkretisoiminen 2. Muuttoliikkeen hallinta ja sen taustalla oleviin syihin vaikuttaminen 3. EU:n naapuruston vakauden edistäminen 4. Arktisen politiikan vahvistaminen EU:ssa 5. Avoimen ja sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän vahvistaminen 6. EU:n kehityspolitiikan tehokas toimeenpano Hallintovaliokunnan toiveen mukaisesti seuraavassa lisähuomioita EU-vaikuttamisstrategiaan a) terrorismin ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan b) hybridivaikuttamiseen c) muuttoliikkeisiin c) kehityspolitiikkaan muuttoliikkeeseen vastaamisen kannalta sekä d) EU:n monivuotisiin rahoituskehyksiin em. asiakokonaisuuksiin liittyen. a) terrorismin ja rajat ylittävän rikollisuuden torjunta Komission viimeisimmässä, lokakuun lopussa julkaistussa raportissa edistymisestä kohti toimivaa ja todellista turvallisuusunionia korostetaan mm. sisäisten ja ulkoisten terrorismin torjunnan toimien koordinaation vahvistamista. Komissio esittää raportissa terrorismin torjuntaa koskevan paketin, johon kuuluvat toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa kevääseen 2019 mennessä. Pakettiin sisältyy myös terrorismin torjunnan ulkoinen ulottuvuus, jota linjattiin ulkoasiainneuvoston kesäkuussa hyväksymillä päätelmillä terrorismin torjuntaan liittyvistä ulkoisista toimista. Päätelmien täytäntöönpanosta raportoidaan Postiosoite PL 176 00023 VALTIONEUVOSTO Laivastokatu 22 Vaihde +358-(0)295-350 000 Telefax +358-(0)9-629 840

2(5) neuvostolle viimeistään kesäkuussa 2018. Suomelle on tärkeää, että perus- ja ihmisoikeudet sekä oikeusvaltioperiaate huomioidaan päätelmien täytäntöönpanossa. Paketissa nostetaan päätelmien täytäntöönpanotoimien osalta etusijalle EU:n edustustoissa toimivien terrorismintorjunta-asiantuntijoiden verkoston lujittaminen, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden ja oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivien virastojen yhteistyön lujittaminen sekä kansainvälisen yhteistyön lujittaminen terrorismintorjunnan sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden ehkäisemisen ja torjunnan alalla kumppanimaissa. Suomi pitää tärkeänä, että terrorismintorjunta-asiantuntijoiden verkostoa kohdennetaan maantieteellisesti keskeisiin paikkoihin ja että ulkoisien toimien kohdistamisessa huomioidaan muutenkin erityisesti unioniin ja sen jäsenmaihin kohdistuvat uhat. Kesäkuun päätelmissä on vahvasti mukana myös väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäiseminen ja torjuminen, mukaan lukien taustasyihin vaikuttaminen. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisy vahvistaa demokratiaa ja turvaa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista. Kokonaisvaltaisella kriisinhallinnalla puolestaan voidaan vaikuttaa terrorismin ja väkivaltaisen radikalisoitumisen taustasyihin. Neuvosto vahvistaa myös päätelmissä tukensa vahvalle ja tehokkaalle YK:lle, jonka globaalin terrorisminvastaisen strategian täytäntöönpano ohjaa keskeisesti kansainvälistä toimintaa. Suomen YKsuurlähettiläs toimii yhdessä Jordanian kollegansa kanssa strategian määräaikaistarkastelun fasilitaattorina keväällä 2018. Kemiallisten aseiden kehittämisestä ja käytöstä taistelualueilla on jo näyttöä (Syyria). EU:n on tärkeää kohdistaa CBRN/Centers of Excellencen toimia CBRN-uhkien (=kemialliset, biologiset ja ydinaseet sekä muut radioaktiiviset aineet) torjumiseksi terroristijärjestöjen toimialueilla. Suomi toimii globaalin ydinterrorismin vastaisen aloitteen (GICNT) poliittisena koordinoijana, mikä edistää samalla EU:n tavoitteita ydinterrorismin torjumiseksi. Terrorismin estämiseen pyritään myös pakotteiden avulla. YK:n turvallisuusneuvoston ISILiin ja al Qaidaan kohdistamat varojenjäädytykset ja matkustuskiellot pannaan täytäntöön EU-säädöksin. EU on syksystä 2016 alkaen voinut asettaa myös autonomisia ISILin ja al Qaidan vastaisia pakotteita. Ensimmäinen listausesitys on tullut käsiteltäväksi loppuvuodesta 2017. Lisäksi EU:lla on erillinen pakotejärjestelmä muita terrorismilistauksia varten (nk. CP931). Suomi pyrkii vaikuttamaan siihen, että listausperustelut ovat ajantasaiset ja pitävät ja että perus- ja ihmisoikeudet otetaan huomioon listauksista päätettäessä. b) hybridivaikuttaminen Valtioneuvoston EU-vaikuttamisstrategiassa on todettu, että Suomi edistää EU:n hybridiuhkia koskevan yhteisen kehyksen toimeenpanoa aktiivisesti sen kaikilla osa-alueilla. Lisäksi on todettu, että Helsinkiin perustetulle hybridiosaamiskeskukselle pyritään aktiivisella vaikuttamisella varmistamaan EU:n ja sen jäsenmaiden vahva poliittinen ja käytännön tuki. Hybridivaikuttaminen länsimaita kohtaan on lisääntynyt ja mm. monet EU- ja Nato-maat ovat joutuneet hybridivaikuttamisen kohteiksi. Länsimaat eivät ole olleet varautuneita torjumaan niihin kohdistunutta uhkaa. Myös Suomeen kohdistuu hybridivaikuttamista ja Suomen haavoittuvuuksia koetellaan. Suomi toimii jatkuvasti mm. informaatiovaikuttamista ja kyberympäristössä tapahtuvaa hybridivaikuttamista vastaan. Päävastuu hybridiuhkin vastaamisessa ja resilienssin luomisessa on jäsenvaltioilla, mutta EU voi auttaa tässä. EU:n komission ja korkean edustajan yhteinen tiedonanto hybridiuhkiin vastaamisesta annettiin keväällä 2016 ja ensimmäinen raportti sen toimeenpanosta kesällä 2017. Tiedonanto on laajaalainen. Tavoitteena on parantaa etenkin tietoisuutta hybridiuhista, lisäksi rakentaa resilienssiä, estää kriisejä ja vastata niihin. Tiedonannossa on 22 toimenpide-esitystä. Ne koskevat mm. hybridiriskianalyysia, strategista viestintää, infrastruktuurin suojelemista, projekteja hybridiuhkiin vastaamiseksi, kyberturvallisuutta ja yhteistyötä Naton kanssa. Tiedonantoa koskevan, kesällä 2017 annetun toimeenpanoraportin mukaan täytäntöönpanossa on edistytty useilla eri osa-alueilla.

Helsinkiin perustetulla Hybridiosaamiskeskuksella on tärkeä rooli hybriditoiminnan ja hybridivaikuttamisen ymmärtämisessä ja tätä kautta se luo valmiuksia hybriditoiminnalta suojautumiseen, siihen vastaamiseen sekä resilienssin luomiseen. Toiminnallaan keskuksen on tarkoitus tukea EU:ta, Natoa ja näiden jäsenmaita hybridiuhkiin vastaamisessa. Yhteensä 13 maata (11 EU-maata, Norja ja Yhdysvallat) on liittynyt keskuksen jäseniksi. Myös muutaman muun maan liittyminen lähiaikoina on todennäköistä. Keskus on avoin EU- ja Nato-maille. Hybridikeskuksen perustaminen on konkreettinen esimerkki EU:n hybriditiedonannossa suositelluista toimenpiteistä, jotka on toteutettu. Ulkoministeriö, kuten muukin valtionhallinto, tukee hybridikeskuksen työtä käytännössä. Hybridiosaamiskeskusta ja sen työtä tehdään tunnetuksi ja sille haetaan tukea eri kansainvälisissä kokouksissa ja eritasoisilla vierailuilla säännöllisesti. Ulkoministeriö markkinoi hybridikeskusta ja auttaa uusien osallistujamaiden rekrytoinnissa. 3(5) c) muuttoliikkeisiin vastaaminen Euroopan alueelle kohdistuva muuttoliikepaine on lähtenyt laskuun. Kun 2016 Eurooppaan 2016 pyrki IOM:n tilastojen mukaan 387 000 henkilöä, oli heitä viime vuonna 186 000. Kehityksen taustalla ovat mm. EU:n ulkorajavalvonnan sekä ihmissalakuljetuksen torjunnan tehostuminen, EU:n tiivistynyt yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa, EU Turkki julkilausuman toimeenpano sekä EU:n, Afrikan Unionin ja YK:n yhteistoimet Libyaan liittyen. Ihmisten tarpeisiin ja haluun lähteä liikkeelle vaikuttaa käytännössä hyvin moninainen joukko syitä. Muuttoliikkeillä on suora yhteys paitsi sotiin ja konflikteihin myös poliittisiin ja humanitaarisiin kriiseihin, toimeentulomahdollisuuksien niukkuuteen sekä nuorten työttömyyteen ja näköalattomuuteen. Maapallon väestönkasvu keskittyy vahvasti Afrikkaan, usein poliittisesti ja hallinnollisesti hauraisiin maihin sekä ilmastonmuutoksen kannalta riskialttiille alueille. Globaalisti suurin syy muuttoliikkeeseen on hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen. Konfliktit taas ovat yleisin syy pakolaisuuteen. Näihin lähtöpäätöksen taustalla oleviin syihin on mahdollista vaikuttaa mm. konfliktinehkäisyn, kriisinhallinnan, kehityspolitiikan ja yhteistyön, humanitaarisen toiminnan, ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja kaupallis-taloudellisen yhteistyön kautta. Tähän vaikuttamistyöhön EU:lla on käytössä kattava keinovalikoima, jonka käyttö on tehostunut merkittävästi keväällä 2015 annetun EU:n muuttoliikeagendan sekä kesällä 2016 lanseeratun kumppanuuskehyksen myötä. Kumppanuuskehyksen myötä muuttoliikekysymykset ovat valtavirtaistuneet keskeiseksi osaksi unionin ulkosuhteita ja yhteistyötä keskeisten kumppaneiden kanssa. Yhteistyö Afrikan maiden ja Afrikan Unionin kanssa on korostunut viime kuukausina Välimeren akuutin muuttoliiketilanteen vuoksi. AKTmaiden (Afrikka, Karibia ja Tyynimeri) kanssa alkamassa olevat ns. post Cotonou neuvottelut avaavat puolestaan mahdollisuuden vahvistaa muuttoliikeyhteistyötä ml. palautuksia koskien hyvin laajan maaryhmän kanssa. EU:n ja Turkin välinen muuttoliike yhteistyö on puolestaan jatkunut keväällä 2016 sovitun mukaisesti EU-Turkki suhteen haasteista huolimatta. Suomen keskeinen EU-tavoite eli EU-tason muuttoliikeyhteistyön syventäminen Irakin ja Afganistanin kanssa on saatu alkuun. Pitkäjänteisten sekä ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavien muuttoliikeratkaisujen löytämiseksi eivät EU:n toimet eivät yksinään riitä vaan tarvitaan myös laajapohjaista, rajat ylittävää ja globaalia yhteistyötä. EU:n tuleekin edistää sitä, että parhaillaan käynnissä olevissa, YK-vetoisissa prosesseissa globaalien siirtolais- sekä pakolaiskompaktien (toimintaviitekehysten) laatimiseksi saavutettaisiin mahdollisimman kunnianhimoisia, kestäviä tuloksia. EU:n ja YK:n välinen yhteistyö on ollut muuttoliikkeitä koskien tuloksekasta ja myös jatkossa on tärkeää varmistaa EU-toimien yhdensuuntaisuus etenkin IOM:n ja UNHCR:n toimien kanssa. Valtioneuvoston EU-strategiassa turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittamista luonnehditaan turvalliseksi ja hallituksi tavaksi turvata kansainvälisen suojelun antaminen sitä tarvitseville ml. erityisen haavoittuvassa asemassa oleville. Ulkoministeriö jakaa tämän näkemyksen. Ulkoministeriö pitää toimia laadukkaan ja tarpeisiin perustuvan uudelleensijoittamisen merkittäväksi lisäämiseksi tervetulleina ja kannattavina.

c) kehityspolitiikka muuttoliikkeeseen vastaamisen kannalta 4(5) EU on saavuttanut kehityspolitiikan alalla varsin paljon tuloksia viime vuoden aikana muuttoliikkeitä koskien: on käynnistetty mm. mittavia hankkeita EU:n Afrikka-hätärahaston kautta ja hyväksytty uusi kehityspoliittinen konsensus. Lähikuukausien osalta keskeinen tavoite on saada EU:n ulkoisen investoinnin suunnitelma ja Euroopan kestävän kehityksen rahasto täyteen toimintavauhtiin, jotta EU olisi osaltaan mukana työssä työpaikkojen luomiseksi, investointien ja koulutuksen kehittämiseksi kumppanimaissa. EU:n kehitysyhteistyöpuolella ei muuttoliikkeen osalta olekaan tällä hetkellä tarvetta uusille aloitteille, vaan nyt olisi keskityttävä ensisijaisesti käynnissä olevien prosessien tehokkaaseen toimeenpanoon. Jatkotyön osalta on tärkeää varmistaa, että EU pitää kiinni jatkossakin laadukkaan kehitysyhteistyön toimintaperiaatteista (ml. avun ennakoitavuus, omistajuus ja pitkäaikainen sitoutuminen). Myös Vallettan toimintaohjelman ja Afrikan hätärahaston toimintaa tulee jatkaa EU:n ja Afrikan yhdessä sopimien painopisteisiin perustuen. Afrikan maat ovat lisänneet omistajuuttaan Vallettan toimintaohjelmaan Rabat'n ja Khartumin prosessien kautta. Uuden momentumin EU:n ja Afrikan muuttoliikeyhteistyön kehittämiselle luo myös viime marraskuussa pidetyn EU:n ja Afrikan Unionin välisen huippukokouksen jatkotoimet. Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa vuonna 2016 hyväksytty valtioneuvoston kehityspoliittinen selonteko. Toiminnan perustan muodostaa YK:ssa vuonna 2015 hyväksytty kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030. Suomen kehitysyhteistyön päätavoite on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja köyhyyden sekä eriarvoisuuden vähentäminen. Suomen kehitysyhteistyörahoituksella on tuettu mm. Syyrian ja Irakin tilanteiden seuraamuksia kantavia maita ja alueita Lähi-idässä sekä Afrikan sarven alueen tilanteesta suoraan kärsiviä ja/tai suuria pakolaismääriä majoittavia maita kuten Somaliaa, Keniaa ja Etiopiaa. Myös Afganistan on Suomen kehitysyhteistyön kohdemaa. Kuten valtioneuvoston EU-strategiassa todetaan, on tärkeää, että myös EU:n kehitysrahoitus kohdentuisi osaltaan Suomen kehityspoliittisen selonteon mukaisiin painopisteisiin: naisten ja tyttöjen oikeuksien tukemiseen, kehitysmaiden talouskehityksen tukemiseen, yhteiskuntien toimintakyvyn kehittämiseen sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tätä kautta Suomen omia toimia köyhyyden vähentämiseksi, tasa-arvokehityksen edistämiseksi ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi pystyttäisiin entisestään vahvistamaan. Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä, suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on saavuttaa pysyviä tuloksia. Tästä syystä konkreettisten, todennettavissa olevien tulosten saavuttaminen esimerkiksi muuttoliikkeiden taustalla oleviin syihin vaikuttamiseksi (kuten esim. köyhyyteen, konflikteihin, ilmastomuutokseen, ruokaturvan haasteisiin sekä työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien puutteeseen) vaatii oman aikansa. Akuuteissa muuttoliikekriiseissä kehitysyhteistyövaroilla tehtävän humanitaarisen avun kautta on mahdollista vastata inhimillisiin tarpeisiin äkillisissä kriiseissä, ml. nopeasti kehittyvissä pakkomuutto- ja pakolaistilanteissa. Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön toisiaan tukevaan yhteensovittamiseen liittyvän jatkumo-ajattelun mukaisesti kuitenkin nähdään, että kehitystoimijoita ja kehitysyhteistyöpanosta tarvitaan kriisien alusta lähtien, erityisesti pakolaisten omavaraisuuden ja peruspalvelujen, kuten koulutus ja terveys, tukemiseen. d) EU:n monivuotiset rahoituskehykset em. asiakokonaisuuksien kannalta. EU:lla on nykyisellä rahoituskaudella yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimien (YTTP) (ml. siviilikriisinhallintaoperaatiot, EU:n erityisedustajat, asevalvontahankkeet) rahoittamista varten n. 2,3 miljardin kokoinen YUTP-budjetti sekä yhdeksän temaattista tai maantieteellistä ulkosuhderahoitusinstrumenttia, joista yksi EKR (Euroopan kehitysrahasto) on budjetin ulkopuolella. Ulkosuhderahoituksen osuus EKR mukaan lukien on karkeasti n. 10 % EU:n rahoituskehyksestä vuosille 2014-2020. Suomen kantoja EU:n tuleviin rahoituskehysneuvotteluihin valmistellaan parhaillaan. Suomen tavoitteena on, että EU-rahoitus vastaisi jatkossa nykyistä paremmin ajankohtaisiin tarpeisiin kuten erityisesti muuttoliikettä sekä turvallisuutta ja puolustusyhteistyötä koskien. EU:n ulkoisen toiminnan vahvistuminen edellyttää, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä turvattaisiin riittävä ulkosuhderahoitus. Ulkosuhderahoituskokonaisuuden tulisi ulkoministeriön näkemyksen mukaan tukea

5(5) kiinteästi EU:n poliittisten prioriteettien toteutumista. Tulevalla rahoituskehyskaudella tällaisia ovat mm. EU:n globaalin roolin vahvistaminen, yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja puolustusulottuvuuden vahvistaminen ja sovittujen linjausten toimeenpano, muuttoliikkeen hallinta ml. parempi vastaaminen perimmäisiin syihin, terrorismin torjunta, kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen tukeminen, ilmastonmuutokseen vastaaminen (ml. musta hiili), globaalistrategian ja eurooppalaisen kehityspoliittisen konsensuksen toimeenpano sekä ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Liitteet -

Erillinen sivu elektronisen version käsittelyyn: Eurooppaosasto EUR-20 Johanna Lammi Asiasanat Hoitaa Hoitaa UE Koordinoi Tiedoksi Laatija jakanut Lomakepohja: Kirje