RUKKAMÄENPUISTO, TAMPEREEN KAUPUNKI Hoitosuunnitelma v. 2013-2017

RUKKAMÄENPUISTO, TAMPEREEN KAUPUNKI Hoitosuunnitelma v. 2013-2017 ProAgria Pirkanmaa, maa- ja kotitalousnaiset MKN Maisemapalvelut Riikka Söyrinki

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 KOHTEEN KUVAUS... 4 2.1 Yleiskuvaus... 4 2.2 Luonnonolosuhteet... 4 2.3 Kasvillisuus... 5 2.4 Kohteen arvot... 6 3 HOIDON TAVOITTEET JA VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 7 4 HOITOMENETELMÄT... 8 4.1 Perustamistoimenpiteet... 8 4.2 Laidunnus... 8 4.3 Kuivatus... 10 4.4 Puuston hoito... 10 4.5 Vieraslajin torjunta... 10 4.6 Virnojen kylväminen... 11 4.7 Reuna-alueiden ja pientareiden hoito... 11 5 KOHTEEN KÄYTTÖ... 12 6 HOITOTOIMET VUOSITTAIN... 13 7 HOIDON SEURANTA... 13 8 KUSTANNUSARVIO JA RAHOITUSMAHDOLLISUUDET... 14 9 KIRJALLISUUS... 15 Liitteet: Liite 1. Aluerajaukset Liite 2. Suunnitelmakartta Liite 3. Laiduntamissopimus malli Liite 4. Opastaulu malli Liite 5. Kuvia laidunrakenteista Liite 6. Ohjeita eläinten valvontaan 2

1 JOHDANTO Ympäristönhoito maaseutumaisin menetelmin on hyvä mahdollisuus kehittää avoimia ja muita luonnonmukaisia viheralueita, myös arvoniittyjä. Viherympäristöliiton hoitoluokituksen mukaisesti B-hoitoluokan arvoniittyjen hoito perustuu aina kohdekohtaiseen hoitosuunnitelmaan. Arvoniityt ovat harvinaisia, ja siksi niiden hoitoon on tarpeen panostaa erityisesti. Avoimia niittyjä ja puustoisia hakamaita on menneinä vuosikymmeninä hoidettu perinteisesti laiduntamalla. Rukkamäenpuisto on osa entistä Rukkamäen torppaa, ja omaa vuosisatoja vanhan viljelyhistorian. Tätä vanhaa kulttuurimaisemaa ryhdytään hoitamaan laiduntamalla. Rukkamäenpuiston hoitosuunnitelma oli nähtävillä Tampereen kaupungin internetsivuilla ja palvelupiste Frenckellissä 20.11 4.12.2012. Suunnitelmaan saatiin yhdeksän lausuntoa, jotka kaikki olivat myönteisiä. Rukkamäenpuiston hoitosuunnitelma on laadittu osana Tampereen kaupungin B- hoitoluokkien uudistustyötä ProAgria Pirkanmaan toimesta. Työn tilaajana on Kaupunkiympäristön kehittämisyksikkö ja yhteyshenkilönä rakennuttajahortonomi Teemu Kylmäkoski. ProAgria Pirkanmaa etsii myös potentiaalisia maaseutuyrittäjiä käytännön töiden toteuttajiksi. Tampereella 19.12.2012 Riikka Söyrinki maisemasuunnittelija ProAgria Pirkanmaa, maa- ja kotitalousnaiset MKN Maisemapalvelut 3

2 KOHTEEN KUVAUS 2.1 Yleiskuvaus Rukkamäenpuisto sijaitsee Tampereen Peltolammin kaupunginosassa, Rukkamäentien ja junaradan välissä. Rukkamäenpuisto on B5 hoitoluokkaan kuuluva arvoniitty, johon kuuluu sekä avoimia niittyjä että puoliavoimia alueita. Suunnittelualueen pinta-ala on noin kaksi hehtaaria. Kohde kuuluu Peltolammin urakka-alueeseen, jonka hoidosta vastaa yksityinen urakoitsija Pihahuolto Ky Haapaniemi. Alue on erittäin vanhaa viljelyaluetta 200-vuotisen Rukkamäen torpan (Alarukkamäki) läheisyydessä. Tällä hetkellä kaupungin kiinteistötoimi on vuokrannut torpan kiinteistön kesäasunnoksi. Asemakaavassa Rukkamäki on lähivirkistysaluetta. Rukkamäentien toisella puolella toimii Peltolammin koulu. Rukkamäen eteläpuolella sijaitsee vuonna 1992 perustettu Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue. Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelman luonnoksessa v. 2012-2020 alueeseen esitetään laajennusta aivan Rukkamäenpuiston läheisyyteen. Tämä laajennusosa on lehtoa, jossa kasvaa mm. metsälehmusta, sini- ja keltavuokkoa, lehto-orvokkia ja koiranheisiä. 2.2 Luonnonolosuhteet Alue on vanhaa viljelyaluetta, jossa pääosa vanhoista pelloista on toistaiseksi säilynyt avoimina. Vanhat pellot ovat muuttuneet vähitellen monimuotoisiksi niityiksi. Alueen itäosassa kasvaa runsaasti monilajista lehtipuustoa, ja maisema on siltä osin umpeutunut. Aluetta halkovat mutkittelevat purot, joiden varsilla kasvaa lehtipuustoa ja lehtomaista kasvillisuutta. Maasto viettää pääosin länteen päin, sekä alueen keskiosan puroa ja notkelmaa kohti. Maaperä on hienoa hietaa. Niityt ovat lähes kivettömiä, itäosassa on paikoitellen kivikkoista maastoa. 4

2.3 Kasvillisuus Avoimien niittyjen kasvillisuus on rehevää ja monipuolista. Lajistona mm. heinät, koiranputki, karhunputki, pietaryrtti, siankärsämö, ojakärsämö, särmäkuisma, metsäapila, niittynätkelmä, niittyleinikki, hiirenvirna, aitovirna, paimenmatara, ojakellukka, voikukka ja vuohenputki. Kosteammilla kohdilla kasvaa myös metsäkortetta, nokkosta, maitohorsmaa ja mesiangervoa. Alueen pohjoisreunalla kulkevan tien varressa sekä junaradan penkalla kasvaa runsaasti lupiinia, joka on haitallinen vieraslaji. Lupiini on paikoitellen levinnyt myös niityille. Eteläpuolinen niitty on hieman karumpaa ja kuivempaa. Sieltä kosteiden kasvupaikkojen lajit puuttuvat, ja niityllä kasvaa melko runsaana esimerkiksi metsäkurjenpolvi. Niityillä kasvaa kauniita yksittäispuita, yksi kataja, joitakin ruusupensaita ja puuntaimia. Puronvarsien kasvillisuus on rehevää ja lehtomaista. Alueella kasvaa runsaasti monilajista lehtipuustoa kuten tuomi, raita, harmaaleppä, koivu ja pajut. Kenttäkerroksessa viihtyvät mm. mesiangervo, rentukka, lehtovirmajuuri ja nokkonen. Alueen keskiosassa on pieni kosteikkopainanne. Alueen itäosa on puoliavointa, hakamaista aluetta, jossa puusto on vallannut runsaasti alaa. Varjostuksen myötä alueen pohjakasvillisuus on yksipuolistunut. Valtalajeina ovat heinät ja vuohenputki. Alueella kasvaa monilajista ja monenikäistä lehtipuustoa. Alueen kaakkoisosassa kasvaa vanha, komea metsälehmus, jonka läheisyydessä on myös yksittäisiä nuorempia lehmuksia. Alueelta löytyy hieman lahopuuta, mikä osaltaan lisää luonnon monimuotoisuutta. Erityisen arvokasta on vanha, paksurunkoinen lehtipuu, jota voidaan halutessa yksittäisinä runkoina tuoda alueelle maapuiksi. 5

Peltolammin alueen kasvillisuusselvitys (1990) kattaa osittain Rukkamäenpuiston alueen. Kasvilajikohtaisten esiintymiskarttojen perusteella alueella on tuolloin esiintyneet seuraavat kasvilajit (suluissa viittaus kasvillisuusselvityksen karttanumeroihin): keltavuokko (kartta 7) mäkilehtoluste (kartta 8) purolitukka (kartta 12) mätässara (kartta 13) haurasloikko (kartta 27) koiranvehnä (kartta 29) pikkukäenrieska (kartta 31) lehtopalsami (kartta 38) metsälehmus (kartat 54,55) korpiorvokki (kartta 58) Tampereen kantakaupungin kasvistoa on kartoitettu 500 m x 500 m ruuduittain Tampereen Yliopiston toimesta. Työ valmistui vuonna 2010. Kasvikartoituksen mukaan Rukkamäenpuistossa ei esiinny uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Kartoitusruutu on suurempi kuin Rukkamäenpuisto, joten kasvillisuustietoa ei pysty lajikohtaisesti kohdentamaan puiston alueelle. 2.4 Kohteen arvot Rukkamäki on laaja-alainen ja luonto- ja maisema-arvoiltaan arvokas viheralue. Rukkamäki on yksi Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä (2008) esitetyistä merkittävistä viherverkon osista (Peltolammin ja Pärrinkosken ympäristö). Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Rukkamäen torpan ja Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualueen välittömässä läheisyydessä, osana laajempaa kokonaisuutta. Tampereen kaupunkiympäristössä pitkän viljelyhistorian omaava kulttuurimaisema on harvinaisuus. 6

Arvoniitty sijaitsee liikenteellisesti keskeisellä paikalla Rukkamäentien ja junaradan varressa, joten sen maisemakuvallinen arvo on suuri. Avoimet niityt, kosteat puronvarret ja lehtomainen hakamaa muodostavat arvokkaan, luonnoltaan ja maisemaltaan monimuotoiseen kokonaisuuden. Kohde on kuitenkin ollut hoidotta jo jonkin aikaa, joten odotettavissa on lajiston monipuolistuminen vähitellen hoidon myötä. Alue on arvokasta hyönteisaluetta. Alueella asustaa uhanalainen virnasinisiipi (Glaucopsyche alexis). Perhosen ravintokasvi lienee erityisesti aitovirna, mutta mahdollisesti myös muut virnat (Tampereen hyönteistutkijain seura, Tero Piirainen 2012). Hyönteistutkijain seura teki kesällä 2012 havaintoja uhanalaisesta ahdeyökkösestä (Athetis gluteosa) läheisellä Peltolammin alueella. Lajin tarkka esiintymisalue ei ole tiedossa, mutta yhdistys tulee jatkossa tutkimaan esiintymäaluetta. Todennäköisesti laidunnuksen ja lupiinin torjunnan vaikutukset lajin esiintymiseen ovat positiiviset. Lajin ravintokasveja ovat siankärsämö ja pietaryrtti, joita molempia esiintyy myös Rukkamäenpuistossa runsaasti (Tampereen hyönteistutkijain seura, Tero Piirainen 2012). 3 HOIDON TAVOITTEET JA VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Hoidon tavoitteena on pitkän viljelyhistorian omaavan kulttuurimaiseman säilyttäminen. Käytännössä hoito ylläpitää ja palauttaa avointa viljelymaisemaa sekä edistää alueen luonnon monimuotoisuutta. Oikein mitoitetun laidunnuksen myötä alueen maaperä köyhtyy vähitellen, ja perinteiset niittylajit saavat lisää elintilaa. Hoito parantaa myös arvokkaan hyönteislajiston elinolosuhteita. Arvoniityn hoidossa tavoitteena on myös vieraslajin torjunta. Laidunnus on erinomainen tapa hävittää lupiinia. Tärkeää olisi torjua myös laitumen ulkopuolelle jäävät lupiinit, jotta ne eivät sieltä levittäydy arvoniityille yhä uudelleen. Niitylle avataan näkymiä Rukkamäentieltä, ja alueen virkistyskäyttöä lisätään. Alueelle tehdään opastaulut, joissa kerrotaan arvoniityn kasvillisuudesta ja hoidosta. Laiduneläimet elävöittävät maisemaa, ja ovat varma kiinnostuksen kohde ainakin lähiseudun asukkaille. Tavoite on, että laidunkaudella alueeseen tutustutaan aidan ulkopuolelta, mutta esimerkiksi keväällä tai syksyllä koululaiset voivat käydä alueeseen tutustumassa ihan ruohonjuuritasolla. Hoidon tavoitteet palauttaa ja ylläpitää alueen perinteistä kulttuurimaisemaa lisätä alueen luonnon monimuotoisuutta parantaa arvokkaan hyönteislajiston elinolosuhteita hävittää lupiini alueelta lisätä alueen virkistyskäyttöä ja tarjota elämyksiä asukkaille 7

4 HOITOMENETELMÄT 4.1 Perustamistoimenpiteet Aidattavan alueen pinta-ala on noin kaksi hehtaaria ja aidan pituus noin 580 metriä. Aitalinja raivataan avoimeksi. Aita rakennetaan 100 cm:n korkuisesta, kestävästä lammasverkosta. Aitatolppina käytetään lehtikuusi- tai kestopuutolppia. Aidan yläreunaan laitetaan lauta (22 x 125) vahvikkeeksi, jotta verkko pysyy paremmin ryhdissään. Aitalinja sijoitetaan sopivalle etäisyydelle tiestöstä, talven aurauslumet huomioiden. Alueella on jonkin verran maaston korkeuseroja, mikä vaikuttaa aitalinjojen lopulliseen sijoittamiseen. Huoltoliikenne laitumelle lienee mahdollista järjestää puiston pohjoisreunalla kulkevaa soratietä pitkin. Tien alkupäässä on puomi, joten tien käytöstä täytyy sopia asianomaisten kanssa. Aitaukseen tehdään kaksi porttia, jotka pidetään lukittuna. Portit tehdään riittävän leveäksi (n. 3 m), jotta laitumelle päästään ajamaan koneilla esimerkiksi eläimiä kuljetettaessa tai niittotyötä tehtäessä. Luoteiskulmassa tie on jonkin verran korkeammalla kuin niitty, joten maaston muotoilu portin kohdalla voi olla tarpeen. Alueelle voidaan muotoilla soraluiska, jota pitkin laitumelle päästään ajamaan koneilla. Itäosan metsikössä on vanhaa rautaromua, ja alueella on myös joitakin irtoroskia, jotka kerätään pois. Tämä on tärkeää eläinten turvallisuuden takia. Alueen puusto tarjoaa eläimille suojaa auringonpaisteelta ja vesisateilta. Lisäksi lampaille rakennetaan suojakatos. Katoksen mitoitus ja sijoituspaikka sovitaan yhdessä karjanomistajan kanssa. Laitumen laidalle sijoitetaan opastaulut ja aitaan kiinnitetään useita pieniä infokylttejä. 4.2 Laidunnus Alueen laiduneläimiksi soveltuvat naudat, lampaat ja hevoset. Laiduneläimiä löytyy esimerkiksi Laidunpankki -palvelun kautta (www.laidunpankki.fi). Laiduneläimiksi on valittu lampaat, koska ne soveltuvat pienehköön taajamakohteeseen ja taloudelliset riskit karjanomistajalle ovat pienemmät. Lampaiden etuna on myös se, että ne syövät mielellään pajua. Keväisin alue tarkastetaan ja siivotaan mahdollisista roskista. Aitojen kunto tarkastetaan ja tarvittaessa tehdään korjaustoimenpiteitä. Oleellista laidunnuksen onnistumiselle on riittävän aikainen aloitusajankohta. Laidunkausi aloitetaan alkukesästä toukokesäkuussa, jolloin ruoho on vielä korsiintumatonta ja näin ollen maittaa eläimille hyvin. Laidunnusta jatketaan elo-syyskuulle asti, mikäli ruokaa riittää. Eläimet tulee siirtää alueelta pois viimeistään, kun alue on tarkkaan syöty, mutta maan pinta ei ole kulunut rikki. Sopiva eläinmäärä tälle alueelle on noin 10-15 uuhta, mikäli sama eläinmäärä on alueella koko kesän. Eläinmäärä on suositeltavaa vielä tarkentaa yhdessä karjanomistajan kanssa. Eläimille toimitetaan juomavettä. Juomapaikka sijoitetaan puuston katveeseen. Varjossa vesi säilyy juomakelpoisena pidempään kuin auringon paisteessa. Vesi tuodaan alueelle kaupungin toimesta tai vesi voi olla mahdollista vetää kesävesijohdolla torpan kaivosta. Alueen läpi kulkeva oja on ajoittain hyvin vähävetinen, joten se ei todennäköisesti riitä eläinten vesihuolloksi. Ojasta otetaan vesinäytteet veden laadun selvittämiseksi. Käytännön järjestelyt ratkaistaan keväällä maastokatselmuksen ja karjanomistajan arvion perusteella. 8

Eläimille ei anneta lisäruokaa alueelle kivennäisiä lukuun ottamatta. Myös kivennäinen on hyvä sijoittaa puuston suojaan. Kivennäisen paikkaa on hyvä ajoittain vaihtaa, sillä eläimet tallaavat ja kuluttavat sen lähiympäristöä. Eläinsuojeluasetuksen mukaan eläimiä tulee valvoa säännöllisesti, vähintään kerran päivässä. Eläinten hyvinvoinnin lisäksi tarkkaillaan juomaveden ja laidunrehun riittävyyttä sekä aitausten kuntoa. Laidunnuksen alkaessa valvontaan on syytä panostaa erityisesti, käynti esimerkiksi kaksi kertaa päivässä, jotta mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin voidaan puuttua heti alkuvaiheessa. Valvojatahona voi toimia esimerkiksi jokin paikallisyhdistys tai naapurin kesäasukkaat. Tarvitaan vähintään yksi taho, joka sitoutuu työhön kirjallisesti ja saa työstä pienen korvauksen. Lisäksi kaikkien vapaaehtoisten valvovat silmät ovat arvokas apu eläinten hyvinvoinnin tarkkailussa. Tavoitteena on, että eläimiltä häädetään loiset ennen laitumelle laskua, jotta uusi laidunalue pysyy mahdollisimman puhtaana loisista. Jos aluetta laidunnetaan lampailla useampana vuonna peräkkäin, lisääntyy loisten määrä kuitenkin vähitellen. Tästä syystä on suositeltavaa, että alue olisi laiduntamatta vähintään joka 6. vuosi. Tämän vapaavuoden aikana loisten määrä pienenee laitumella merkittävästi. Vapaavuoden ajan alue hoidetaan niittämällä. Laidunnuksesta laaditaan kirjallinen sopimus karjanomistajan ja Tampereen kaupungin välillä. Sopimuksessa sovitaan mahdolliset korvaukset sekä laidunnuksen vastuujaot. Mikäli alueella on merkittävä ilkivaltariski, kannattaa sopimukseen kirjata erityisehto, jossa sovitaan rahallisesta korvauksesta karjanomistajalle eläinten ilkivaltaisista tapaturmista tai kuolemantapauksista. Molemmilla osapuolilla on syytä olla vastuuvakuutus, joka korvaa mahdolliset eläinten aiheuttamat vahingot kolmannelle osapuolelle. Kuva Nokian kaupungin Hätilännotkon laitumelta syyskuussa 2012. 9

4.3 Kuivatus Lampaita ja lampaiden valvojaa varten alueelle tehdään ojan ylitystä varten puusilta. Sillan paikaksi on valittu maastoltaan kovapohjainen kohta, jossa oja on kapea. Sillan pitää olla vähintään kahden metrin levyinen, ja lautojen rako saa olla enintään 1 cm, jotta lampaat uskaltavat sen yli kulkea. Sillalle rakennetaan kaiteet, jotta lampaat eivät vahingossa putoa sillalta ojaan. Materiaaleina käytetään lammasverkkoa, puutolppia ja vahvikelautaa kuten aitauksessa. Alueen ojastot ovat vanhoja, ja osittain heikosti toimivia. Tästä johtuen alueen keskiosassa on kosteapohjainen alue, mikä lisää alueen luonnon monimuotoisuutta. Lampaat kuitenkin välttävät kosteita alueita, joten käytännössä nämä alueet jäävät syömättä. Ensivaiheessa kokeillaan alueen hoitoa ilman ojastoon liittyviä toimenpiteitä. Mikäli ojastoa tulevaisuudessa halutaan kunnostaa, on huolehdittava siitä, että kaivutöiden yhteydessä ei pääse valumaan mitään mikä vaarantaisi alapuolisen kosken veden laadun ja sen arvokkaan vesihyönteislajiston. 4.4 Puuston hoito Rukkamäentien varren puustoa harvennetaan siten, että saadaan selkeitä avoimia näkymiä niityille. Alueen itäosassa on kuitenkin runsaasti komeita yksittäispuita ja puuryhmiä, jotka säästetään. Erityisesti metsälehmusten ympärille raivataan tilaa. Tavoitteena on harventaa puusto perinteiseksi hakamaaksi, jossa on vaihtelevaa, monilajista puustoa sekä selkeitä niittyaukkoja. Puronvarren puustoa ja pensaikkoa raivataan varovasti. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että alueelle jää tiheätäkin puustoa ja pensaikkoa. Avoimilta niittyalueilta poistetaan kaikki puuntaimet ja nuoret puut. Yksittäinen kataja ja kaunis raita säästetään. Runkopuut kuljetetaan pois alueelta, ja raivaustähteet kerätään ja haketetaan maastoon. Raivausta ei tehdä lintujen pesintäaikaan eli touko-heinäkuun aikana. Peruskunnostuksen jälkeen tehdään vähäistä ylläpitoraivausta tulevina vuosina tarpeen mukaan. 4.5 Vieraslajin torjunta Lupiinin leviäminen alueella on tärkeää estää. Laitumella lampaat syövät lupiinin vihreät osat mielellään, vaikka kasvi on lampaille lievästi myrkyllinen. Kunhan lupiini on kasvustossa selkeänä vähemmistönä, se ei aiheuta eläimille terveydellistä haittaa. Kasvi ei kuitenkaan saa päästää kukkimaan ja siementämään, sillä kukinto ja siemenet ovat myrkyllisiä. Junaradan penkalla ja pohjoisreunan tien varsilla kasvaa runsaasti lupiinia. Ratapenkan vieraslajin torjunta on käsitelty kohdassa 4.7 Reuna-alueiden ja pientareiden hoito. Muilla laitumen ulkopuolisilla alueilla paras torjuntakeino on kaivaa lupiinin juuret maasta ylös. Tämä puuha sopii erinomaisesti talkootyöksi. Talkoisiin pyritään saamaan mukaan lähitienoon asukkaat ja yhdistykset. Samassa yhteydessä voidaan kertoa alueen laidunnuksesta ja siihen liittyvistä käytännöistä. Lisätietoja lupiinin torjunnasta löytyy osoitteesta www.ymparisto.fi luonnonsuojelu lajien suojelu vieraat lajit. 10

4.6 Virnojen kylväminen Rukkamäenpuisto on uhanalaiselle virnasinisiivelle (Glaucopsyche alexis) arvokasta aluetta. Puiston pohjoispuolisella niityllä kasvaa jonkin verran sekä aitovirnaa että hiirenvirnaa. Eteläpuolisella niityllä virnoja kasvaa vähemmän, ja tälle alueelle kylvetään kokeeksi aitovirnan ja mahdollisesti muiden virnojen siemeniä pienialaisiin laikkuihin. Täten voidaan lisätä perhosen ravintokasvien määrää alueella. Siementen tulee olla kotimaista alkuperää. Kylvötyö toteutetaan yhteistyössä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen kanssa yhdistyksen aloitteesta. 4.7 Reuna-alueiden ja pientareiden hoito Laitumen pohjois- ja etelälaidalle jätetään aitauksen viereen muutaman metrein levyiset niittyalueet, jotta ihmiset pääsevät aidan viereen rapsuttelemaan eläimiä. Nämä alueet niitetään kaksi kertaa kesässä. Rukkamäenpuiston ja junaradan välistä viherkaistaa hallinnoi Liikennevirasto, ja isännöitsijänä alueella toimii Pöyry CM Oy. Kyseiseltä Liikenneviraston alueelta tulisi hävittää lupiini pois. Parhaiten tämä onnistuu glyfosaattikäsittelyllä, joka toistetaan tarpeen mukaan useampana vuonna. Ensimmäisinä vuosina käsittely tehdään kaksi kertaa kesässä. Lupiinin hävittämisestä sovitaan erikseen Liikenneviraston kanssa. Mekaaninen torjunta tai talkootyö ei alueella onnistu, koska alueella toimiminen on luvanvaraista ja edellyttää turvallisuusmääräysten huomioimista. Kokonaisuuden kannalta olisi erittäin tärkeätä saada myös tämä reuna-alue hoitoon. Myös puiston pohjoispuolella Rukkamäen torpan pihapiirissä on runsaasti lupiinia, joka olisi tarpeen yrittää kitkeä pois. Rukkamäentien ja puiston välinen katualue on kaupungin vastuualuetta. Rukkamäentien varren puusto sulkee näkymän puistoon lähes kokonaan, joten alueen raivaaminen on välttämätöntä. 11

5 KOHTEEN KÄYTTÖ Laidunnuksen aloittaminen taajamassa vaatii kuulemismenettelyn eli naapureilta tulee hankkia suostumus laidunnuksen aloitukseen. Suunnitteluprosessin aikana pidetään yleisötilaisuus lähiseudun asukkaille. Myös naapurina oleva koulu on tärkeä yhteistyökumppani. Tiedottamiseen ja yhteistyöhön onkin varattava riittävästi aikaa, jotta saadaan paikalliset asukkaat kokemaan asia omakseen. Laidunnuksesta tiedotetaan opastauluilla ja pienillä infokylteillä. Ihmiset ovat melko vieraantuneita laiduneläimistä, joten tiedottaminen on tärkeä osa kokonaisuutta. Opastaulusta tulee käydä ilmi ainakin eläinten omistajan nimi ja puhelinnumero sekä valvonnasta vastaava taho. Tällöin asukkaat ja ohikulkijat pystyvät tiedottamaan mahdollisista laitumella ilmenneistä ongelmista nopeasti. Eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on tärkeää, että ihmiset eivät ruoki eläimiä esimerkiksi ruuantähteillä. Ruokintakielto perusteluineen mainitaan opastauluissa. Lampaat myös oppivat nopeasti kovaäänisiksi kerjääjiksi. Aitauksen portit lukitaan, koska tarkoituksena on, että ihmiset eivät mene aitaukseen, vaan alue on ainoastaan laiduneläinten käytössä. Tärkeätä on myös tiedottaa kiellosta käyttää aitausta koirapuistona selkeillä Kielletty koirilta -kylteillä. Mikäli alueen käytölle ei ole suuria paineita, kannattaa alue pitää suljettuna myös talvikaudella, sillä jos ihmiset tottuvat kulkemaan alueen poikki, he tekevät niin myös laidunkaudella. 12

6 HOITOTOIMET VUOSITTAIN Alueen hoidosta pidetään hoitopäiväkirjaa. Helpoin tapa on, että urakoitsija pitää kirjaa tekemistään toimenpiteistä. Hoitopäiväkirjan sisällöstä sovitaan työtilauksen yhteydessä. Toimenpide Vuosi 2013 puuston harvennus; näkymien avaus, aitalinjan talvi-kevät raivaus sekä raivausjätteen keruu sillan rakentaminen talvi-kevät aidan rakentaminen kevät opastaulujen rakentaminen kevät alueen siivous roskista kevät juomaveden järjestäminen alueelle kevät laidunnus toukokuu > 2-3 kk eläinten valvonta kerran päivässä laidunkauden ajan, alkuvaiheessa tehostetusti aitojen tarkistus ja kunnostus eläinten valvonnan yhteydessä, toimenpiteet tarvittaessa reuna-alueiden niitto kesäkuu ja elokuu lupiinin kitkentä/niitto kesäkuu ja tarvittaessa elokuu, ennen siementen valmistumista virnojen kylvö syksy ratapenkan lupiinien glyfosaattikäsittelyt sovitaan Liikenneviraston kanssa alueen siivous roskista juomaveden järjestäminen alueelle aitojen tarkistus ja kunnostus laidunnus eläinten valvonta aitojen tarkistus ja kunnostus reuna-alueiden niitto lupiinin kitkentä/niitto laitumen puhdistusniitto ratapenkan lupiinien glyfosaattikäsittelyt tarvittaessa Vuodet 2014-2017 kevät kevät kevät toukokuu > 2-3 kk kerran päivässä laidunkauden ajan eläinten valvonnan yhteydessä, toimenpiteet tarvittaessa kesäkuu ja elokuu kesäkuu ja tarvittaessa elokuu, ennen siementen valmistumista tarvittaessa loppukesästä sovitaan Liikenneviraston kanssa 7 HOIDON SEURANTA Arvoniityn osalta on perusteltua seurata hoidon vaikutusta kohteeseen vuosittaisella maastokatselmuksella loppukesästä. Tällöin pystytään reagoimaan esimerkiksi vieraslajien leviämiseen tai tarvittaessa muuttamaan laidunpainetta. 13

8 KUSTANNUSARVIO JA RAHOITUSMAHDOLLISUUDET /yksikkö määrä alv 0 % yhteensä Alustavat toimenpiteet Puuston raivaus ja harvennus 3000,00 Raivausjätteen keruu ja haketus 2000,00 Aitatolpat 3 metrin välein yht. 200 kpl 200 3 600,00 Lammasverkko 600 metriä 600 1,25 750,00 Lauta (22 x 125) verkon vahvikkeeksi 600 0,7 420,00 Työkustannus 5 pv 30 /h, 2 hlö 80 30 2 400,00 Portit 2 kpl, materiaalit ja työ 10 h á 30 400 aidan hinta 7,61 /m sis. materiaalin ja työn Alueen siivous vanhoista jätteistä 500 Silta ja kaiteet 5000 Katos 2500 Soraluiska huoltoportin yhteyteen 500 Opastaulut 2 kpl ja pienet kyltit 500 Juomavesitarvikkeet 200 Virnan siemenet 50 Lupiinin kitkeminen reuna-alueilta (talkoot) 0,00 Perustamiskustannukset yhteensä 18820,00 Vuosittaiset toimenpiteet Alueen siivous mahdollisista jätteistä (osa alueurakkaa) Aidan tarkistus ja tarvittaessa kunnostus keväällä 10 % perustamiskuluista 457,00 Eläinten kuljetus alueelle ja pois 2 130 260,00 Eläinten vuokra 15 kpl/ 50 / eläin 15 50 750,00 Eläinten valvonta ja juomaveden järjestäminen 120 pv kerran päivässä 0,5 tuntia á 25 60 25 1 500,00 Reuna-alueiden niitto ja laitumen puhdistusniitto (osa alueurakkaa) Ratapenkan lupiinien glyfosaattikäsittelyt (tarvittaessa) 300 Lupiinin torjunta reuna-alueilta (talkoot) Vuosittaiset kustannukset / 1 vuosi 3 267,00 Vuosittaisen kustannukset / 5 vuotta 16 335,00 KUSTANNUKSET YHTEENSÄ / 5 vuotta 35 155,00 Kustannusarviossa on laskettu laidunnukseen liittyvät kustannukset. Muut työt voidaan toteuttaa pääosin kaupungin omana tuotantona sekä osittain talkootyönä. On huomioitava, että maisemalaidunnus on suhteellisen uusi toimiala, jolla ei vielä ole vakiintunutta kustannustasoa. Osa toimijoista tarjoaa palveluja selvästi kustannusarviota edullisemmin. Laidunalueen hoitoon olisi mahdollista hakea rahoitusta maatalouden ympäristötuen erityistuista. Tämä edellyttäisi kuitenkin viljelijän sitoutumista alueen hoitoon viideksi vuodeksi. Yhdistys ei tässä kohteessa voi toimija hakijana, koska alueella ei toimi Lea- 14

der -toimintaryhmää. Koska alue on uusi ja on olemassa ilkivallan riski, ei ainakaan alkuvaiheessa todennäköisesti löydy yhteistyökumppania, joka sitoutuisi asiaan viideksi vuodeksi. Mikäli laidunnuksesta saadaan hyviä kokemuksia, voisi erityistuki tulla jatkossa kyseeseen. Tukitaso on enintään 450 /ha/vuosi, mikä ei yksinään riitä korvaamaan kustannuksia. 9 KIRJALLISUUS Lahtonen Tapio. 1990. Peltolammin alueen kasvillisuus. Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviraston julkaisu 5/90. Maisemalaiduntaminen-opas: http://www.laidunpankki.fi/maisemalaiduntaminen_su.pdf Tampereen kaupungin internetsivut: http://www.tampere.fi Tampereen kaupunki, suunnittelupalvelut. 2008. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. Selvitykset ja arvioinnit 2008. Ympäristöhallinnon internetsivut: http://www.ymparisto.fi luonnonsuojelu lajien suojelu vieraat lajit 15