Hollolan järvien tila vuonna 2018 Ismo Malin Lahden kaupunki Ympäristöpalvelut 2017 Askonkatu 2 15100 Lahti Puh. 03 814 11
Sisällys 1. Johdanto... 3 2. Tulokset... 4 2.1 Arkiomaanjärvi... 4 2.2 Kutajärvi... 9 2.3 Matjärvi... 14 2.4 Työtjärvi... 19 2.5 Vähä-Tiilijärvi... 24 3. Tulostaulukko... 30 4. Lähdeluettelo... 31
3 1. Johdanto Tässä raportissa käsitellään Lahden ympäristöpalvelujen vuonna 2018 toteuttamien Hollolassa sijaitsevien Arkiomaajärven, Kutajärven, Matjärven, Työtjärven ja Vähä-Tiilijärven vesistöseurantojen tulokset. Työn tilaajana oli Hollolan kunta. Tuloksia verrataan tässä raportissa aiempiin Lahden seudun ympäristöpalvelujen ja valtion ympäristöhallinnon ottamiin näytteisiin vedenlaadussa tapahtuneiden muutosten havaitsemiseksi. Näytteitä otettiin vuonna 2018 maaliskuussa ja elokuussa 1 metrin syvyydestä ja metri pohjan yläpuolelta. Elokuun näytteenoton yhteydessä otettiin 0-2 metrin näyte klorofylli-a:n pitoisuuden määritykseen. Määritykset: lämpötila, näkösyvyys, haju, ulkonäkö, väriluku, ph, sähkönjohtokyky, kemiallinen hapenkulutus COD Mn, happi, happikyllästys, kokonaisfosfori, kokonaistyppi ja klorofylli-a. Ympäristöpalveluilla on sertifioidut ympäristönäytteenottajat ja näytteet analysoitiin akkreditoidussa laboratoriossa (Eurofins Environment Testing Finland Oy). Tässä raportissa järvien rehevyyttä arvioidaan viitteellisesti seuraavien raja-arvojen mukaisesti: Kok.N µg/l Kok. P µg/l Klorofylli-a µg/l Oligotrofinen eli karu 300-1600 <15 <5 Mesotrofinen eli keskirehevä 360-1400 15-25 5-10 Eutrofinen eli rehevä 400-6100 >25 >10 Kasviplanktonin perustuotantoa rajoittaa Suomen järvissä yleensä fosfori. Minimiravinnetta voidaan arvioida avovesikauden aikaisen päällysveden typpi/fosfori suhteen avulla: N/P -suhde Minimiravinne <10 typpi 10-17 typpi ja/tai fosfori >17 fosfori Klorofyllin ja kokonaisfosforin suhdetta voidaan käyttää järven ravintoverkon kunnon arviointiin. Mikäli suhde on alle 0,4, ei ravintoverkko todennäköisesti ole vääristynyt, eikä hoitokalastuksella ole saatavissa hyötyjä veden laatuun. Kalastoselvityksen tarvetta tämän suhdeluvun laskeminen ei poista. Alusveden hapen kyllästysasteen suhteen voidaan käyttää seuraavaa luokittelua: Luokitus Kyllästysaste, % Hyvä >80 Tyydyttävä 60-80 Heikentynyt 40-60 Heikko 20-40 Huono <20 / heikentynyt, kun < 2 mg/l Hapeton <2 Sähkönjohtavuus on suomalaisissa järvissä yleensä välillä 5-10 ms/m. Tätä korkeammat arvot ilmentävät muun muassa jätevesien tai lannoitteiden vaikutusta. Pienillä järvillä voi myös teiden liukkaudentorjunnassa käytetty suola (kloridi) nostaa alusveden sähkönjohtavuutta.
4 Suomalaiset vedet ovat yleensä lievästi happamia eli ph on hieman alle seitsemän. Erittäin kirkkaissa vesissä voi vieläkin, vaikka happamoittavan laskeuman määrä on selvästi vähentynyt, ph olla noin 5. Rehevissä vesissä ph on yleisesti emäksisellä puolella eli yli seitsemän ja kasvillisuuden seassa tai leväkukinnan aikaan ph-arvo voi olla yli yhdeksän. Suomen pintavedet ovat yleisesti ruskeita eli humuspitoisia. Humuspitoisuutta voidaan arvioida väriluvulla, jolloin veden väriä verrataan keinotekoiseen platina-asteikkoon. Humus nostaa myös kemiallista hapenkulutusta (orgaanisen aineen määrää) ja vaikuttaa myös siihen kuinka syvälle valo tunkeutuu (karkeasti kaksi kertaa näkösyvyys): Dystrofia eli humuksisuus Väriluku mg Pt/l Näkösyvyys m COD Mn mg O 2/l Oligohumoosinen eli vähähumuksinen <30 >4 <10 Mesohumoosinen eli keskinkertainen humuspitoisuus 30-90 1,5-4 10-20 Polyhumoosinen eli runsashumuksinen >90 <1,5 >20 2. Tulokset 2.1 Arkiomaanjärvi Järvityyppi Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) Ekologinen tila Hyvä Vesipinta-ala 2,07 km 2 Valuma-alueen pinta-ala 11,14 km 2 Suurin syvyys 20 m Kuva 1. Arkiomaanjärvi ( Taru Hämäläinen)
5 Kuva 2. Arkiomaanjärven syvyyskartta ja järven valuma-alue. Arkiomaanjärvi kuuluu pintavesityyppiin Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh). Vuonna 2013 valmistuneen luokituksen mukaan järven ekologinen tila on hyvä. Luokittelu perustuu vedenlaatuun muun aineiston puuttuessa. Järven vesipinta-ala on 2,07 km 2 ja suurin syvyys noin 20 m. Vesikasvillisuutta on paikoittain melko runsaasti. Järvi kuuluu Kymijoen vesistön Arrajoen valuma-alueeseen kuuluvaan Seestaanjoen osavaluma-alueeseen. Valuma-alueen pinta-ala on 11,1 km 2. Järven itä- ja etelärannoilla on yli 100 kesäasuntoa sekä ympärivuotista asutusta. Asutuksen jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Vedenlaatua voidaan pitää hyvänä, mutta haja-asutuksen jätevedet ja maatalous aiheuttavat kuitenkin riskin vedenlaadun huonontumiselle. Arkiomaanjärven näkösyvyys on noin 2 m. Näkösyvyys ei ole muuttunut tarkkailuvuosina (kuva 3). Kasviplanktonin määrää ilmentävä klorofylli-a-pitoisuus on karun ja lievästi rehevän rajalla (kuva 4). Sähkönjohtokyky, joka mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää on normaalilla suomalaisten järvien tasolla 5-10 ms/m (kuva 5). Alus- ja päällysveden välinen ero on pieni, joten järven kuormitus on tällä mittarilla mitattuna kohtuullisella tasolla. Alusveden happitilanne on heikentynyt 2000-luvulla (kuva 6). Loppukesällä happi loppuu pohjan lähellä kokonaan ja lopputalvellakin hapenvajaus on selvä. Päällysveden fosforipitoisuus (kuva 7) on karun järven ylärajoilla. Typpipitoisuus (kuva 8) on hieman korkeammalla tasolla kuin pelkän humuspitoisuuden perusteella voisi olettaa. Pitkällä aikavälillä fosfori- ja typpipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla. Alusveden fosforipitoisuus on ajoittain koholla etenkin kesäisin hapettomuuden vallitessa. Järven vesi on väriluvun ja kemiallisen hapen kulutuksen perusteella lievästi humuspitoista. Alusvedessä humuspitoisuus on tyypillisesti kaksinkertainen päällysveteen verrattuna. Vuosi 2018 erottuu humuksen suhteen aiemmista vuosista. Syksyn 2017 runsaat sateet nostivat värilukua huomattavasti. Veden ph (happamuus) on lähellä neutraalia, kun humuspitoisuuden perusteella voisi odottaa hieman matalampia arvoja. Kohonneetkaan ph-arvot eivät näytä happi- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella liittyvän merkittävästi kohonneisiin levämääriin. Typpi/fosfori-suhteen perusteella levätuotantoa rajoittaa fosforipitoisuus.
6 Arkiomaanjärven tila ei edellytä voimakkaita vesiensuojelutoimenpiteitä. Järven tilaa on mahdollista parantaa huolehtimalla perinteisistä vesiensuojelutoimenpiteistä valuma-alueella. Järven tilaa voidaan parantaa pienentämällä haja-asutuksen jätevesikuormitusta laajentamalla vesihuoltolaitoksen viemäröintiä alueella. Ravintoverkko on klorofylli/fosfori-suhteen (noin 0,4) perusteella kunnossa. Kuva 3. Arkiomaanjärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 2001 2018. Kuva 4. Arkiomaanjärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2018.
7 Kuva 5. Arkiomaanjärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1966 2018. Kuva 6. Arkiomaanjärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (12-19 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1966 2018.
8 Kuva 7. Arkiomaanjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1966 2018. Kuva 8. Arkiomaanjärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (12-19 m) vuosina 1966 2018. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Kalaistutukset Hoitokalastus 2004-2007, 2010 Vesikasviniitot yksityisrannoilla Ruoppauksia yksityisrannoilla Pohjapadon uusiminen 2014
9 2.2 Kutajärvi Järvityyppi Matalat humusjärvet (Mh) Ekologinen tila Tyydyttävä Vesipinta-ala 1,6 km 2 Valuma-alueen pinta-ala 13 km 2 Suurin syvyys 1,3 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva 9. Kutajärven kartta. Kutajärvi on alavien peltojen ympäröimä järvi, jonka eteläpää rajoittuu rämeeseen ja lounaisranta Tiirismaan metsäalueeseen. Järven pohjoispäässä on pientaloasutusta. Muilla rannoilla pellot ulottuvat lähelle rantaa. Rannoilla on kuitenkin kapeat metsäkaistaleet, jotka kasvavat pääosin koivua ja leppää. Avoimia rantamaisemia on vain muutamin paikoin. Rantaa reunustavat leveät luhdat ovat monin paikoin pensoittuneita, mikä osaltaan rajoittaa järvelle avautuvia näkymiä (Lammi 2009). Vuonna 2013 tehdyssä luokituksessa, joka perustuu ekologisen tiedon puutteen vuoksi vain vedenlaatuun, järvi kuuluu luokkaan tyydyttävä. Kutajärvi on tyypiltään matala humusjärvi. Ajoittain väriluku on ollut yli 100 mgpt/l, jolloin vesi on jo erittäin ruskeaa. Vuonna 2018 väriluku oli edellisen syksyn runsaiden sateiden seurauksena poikkeuksellisen korkea: 280 mgpt/l. Humuksen suuri määrä nosti myös kemiallisen hapenkulutuksen tavallista korkeammaksi.
10 Kesäisin Kutajärven vesi pysyy mataluuden ansiosta hapekkaana, mutta talvisin happikato on usein voimakas ja kalakuolemia on jouduttu estämään ilmastamalla järveä. Talvella 2018 happitilanne oli huono. Fosfori- ja typpipitoisuudet ovat erittäin rehevän järven tasoa ja tämä näkyykin runsaana kasviplanktonin määränä, jota seurataan klorofylli-a määrityksillä (kuvat 11, 14 ja 15). Ravinnepitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina 1980-luvun alun jälkeen. Typen ja fosforin suhteen perusteella järven levätuotantoa rajoittaa yleensä fosforipitoisuus, mutta joinakin vuoisina suhdeluku on 12, jolloin molemmat pääravinteet saattavat rajoittaa tuotantoa. Klorofyllin ja fosforin suhteen perusteella (keskimäärin 0,7) hoitokalastuksella voitaisiin vaikuttaa levän määrään järvessä. Kutajärven vesi on erittäin humuspitoista. Näkösyvyys on huono (kuva 10). Järvi luokitellaan a- klorofyllipitoisuuden ja ravinnemäärien mukaan tyydyttäväksi ja erittäin reheväksi. Sähkönjohtavuudet ovat olleet tasaisia (kuva 12). Kevättalven arvot ovat kesää korkeampia ja rehevälle vedelle tyypillisiä. Kuva 10. Kutajärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 1975-2018.
11 Kuva 11. Kutajärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2018. Kuva 12. Kutajärven sähkönjohtokyky (ms/m) vuosina 1971-2018.
12 Kuva 13. Kutajärven happipitoisuudet (mg/l) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1971-2018. Kuva 14. Kutajärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) vuosina 1971-2017.
Kuva 15. Kutajärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) vuosina 1971-2017. 13
14 2.3 Matjärvi Kuva 16. Matjärven kartta ja syvyyskäyrät. Matjärvi on matala ja erittäin rehevä pieni järvi Hollolan ja Asikkalan kuntien alueella. Järvi kärsii toistuvista sinileväkukinnoista ja talvisista happikadoista. Järven pinta-ala on 0,48 km² ja rantaviivaa on 3,4 km. Matjärven vedet laskevat Vesijärven Lahdenpohjaan Virojokea pitkin. Matjärvellä on järven kokoon verrattuna suuri runsaspeltoinen valuma-alue, jolta järveen laskee useita ojia. Ojien mukana järveen tulee ravinnepitoista vettä kuormittaen ja huonontaen järven vedenlaatua. Matjärvi on merkittävä lintualue ja lintujen muutonaikainen tarkkailupaikka. Matjärven näkösyvyys on levä- ja muusta sameudesta johtuen huono, kesällä alle 1 m (kuva 18). Vesi on sameaa ja erittäin humuspitoista. Ravinnepitoisuudet ja niiden myötä a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet korkeita ja ilmentävät ylirehevyyttä (kuvat 19, 21 ja 22). Sähkönjohtokyky on suhteellisen korkea (kuva 20). Kevättalvisin vesi on pohjan lähellä todennäköisesti usein hapetonta, vaikka suppean havaintoaineiston vuoksi tästä ei ole juuri näyttöä (kuva 21). Typpi/fosfori-suhde on ollut keskimäärin 17, mutta vuosien välinen vaihtelu on suurta. Myös typpi voi olla ajoittain levätuotantoa rajoittava tekijä fosforin ohella. Eräiden sinilevälajien kyky käyttää hyväkseen vedessä olevaa liuennutta molekylaarista typpeä saattaa joinakin vuosina antaa niille kilpailuedun muihin leväryhmiin verrattuna. Klorofylli/fosfori suhde on melko korkea, keskimäärin noin 0,7. Ravintoverkko on siis tällä mittarilla arvioituna vääristynyt ja hoitokalastuksella voisi olla järvessä hyödyllisiä vaikutuksia. Talvella 2003 Matjärvessä kuoli runsaasti kalaa hapenpuutteeseen ja seuraavan kesän koekalastuksessa järvestä saatiin
15 vain ruutanaa, joka sietää hapettomuutta muita kalalajejamme paremmin (Olin ja Ruuhijärvi 2005). Matjärven kalaston ekologinen tila on vuonna 2012 tehdyn koekalastuksen perusteella välttävä. Ruutanan yksikkösaalis oli pudonnut vuodesta 2006 alle kuudesosaan ja särjen biomassaosuus koekalastussaliista oli 60 % (Kotakorpi ym. 2012). Alkukesällä 2013 järvellä tehtiin koko vesimassan alumiinikloridikäsittely. Vesi saatiin hetkellisesti kirkastumaan, mutta jo syksyllä levämäärä oli palannut lähes ennalleen. Sekä ulkoinen kuormitus että mataluudesta johtuva sisäinen kuormitus ylittävät järven sietokyvyn. Valuma-alue on peltovaltaista ja mataluudesta johtuen tuulet palauttavat sedimenttiin laskeutuneita ravinteita takaisin vesimassaan. Järvessä on huonoista valaistusoloista johtuen vähän vesikasvillisuutta ja tämä pahentaa osaltaan levä- ja sameusongelmia. Kuva 17. Matjärvi ( Taru Hämäläinen) Kuva 18. Matjärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 1975-2018.
16 Kuva 19. Matjärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 1988-2018. Kuva 20. Matjärven sähkönjohtokyky (ms/m) vuosina 1989-2018.
17 Kuva 21. Matjärven happipitoisuudet (mg/l) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1988-2018. Kuva 22. Matjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) vuosina 1988-2017.
18 Kuva 23. Matjärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) vuosina 1988-2017. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Talviaikaista ilmastusta useina vuosina Vesikasviniittoja mm. 2005 Laskeutusaltaita ja kosteikkoja mm. 2011 Elektro-osmoosi -kunnostusmenetelmäkokeilu 2012 Alumiinikloridikäsittely 48 000 kg 2013
19 2.4 Työtjärvi Järvityyppi Ekologinen tila Vesipinta-ala Valuma-alueen pinta-ala Suurin syvyys Keskisyvyys Viipymä 0,56 km2 5 km2 8m 1,5 m 7 kk Kuva 24. Työtjärven kartta ja järven syvyyskäyrät. Työtjärvi sijaitsee Hollolan kuntakeskuksesta länteen Soramäen asuinalueen luoteispuolella ja se kuuluu Luhdanjoen valuma-alueeseen ja Vähäjoen osavaluma-alueeseen. Järven pinta-ala on 56 ha. Järven valumaalueen koko on noin 5 km2. Järvi on humuspitoinen ja matala. Sen keskisyvyys on vain 1,5 m. Työtjärvessä on yksi pienialainen 8 m syvänne (kuva 24). Työtjärvi on läheisen asutuksen vuoksi paikallisesti tärkeä virkistysjärvi. Järvelle on laadittu useampia hoitosuunnitelmia kasvaneen virkistyskäytön ja lisääntyneen asutuksen johdosta. Järven rannalla on yleinen
20 uimaranta, puolustusvoimien harjoitusalueen saunoja, muutamia kesämökkejä sekä rakennettuja tai rakenteilla olevia omakotitaloalueita. Kuva 25. Työtjärven näkösyvyydet (m) heinä-/elokuussa vuosina 2000-2018. Kuva 26. Työtjärven a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2018. Järven pintaa on laskettu maatalousmaiden kuivattamiseksi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa kaksi kertaa, jolloin sen pinta-ala pieneni varsinkin luoteis- ja länsirannan suunnalta. Ensimmäisen kerran vedenpintaa laskettiin 1890-luvun loppupuolella ja toisen kerran vuosina 1906 ja 1907. Työtjärven eteläpuolelle puhkaistiin laskuoja, joka kiemurtelee kohti alapuolella olevaa suoaluetta ja edelleen Supanojan, Autjoen ja Vähäjoen kautta Porvoonjokeen. Ennen vedenpinnan laskua virtaus on ollut Mustajärveen, jonka kautta vesi päätyi laskuojia pitkin Kutajärven kautta Vesijärveen. Runsaiden syysateiden vaikutus näkyi maaliskuun
21 tuloksissa poikkeuksellisen korkeana värilukuna, mutta kemiallinen hapenkulutus ei noussut yhtä rajusti kuin Kutajärvellä. Kiintoainekuorma ei siis ollut kuitenkaan kasvanut merkittävästi. Järven pohjoispuolen suoalueita on ojitettu 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ja edelleen 1970-luvulla. Työtjärven vesi on edelleenkin, vaikka ojituksista on aikaa, humuspitoista, mikä tuo vedelle ominaisen ruskean värin. Ojitukset lisäsivät myös ravinteiden pääsyä järveen. Työtjärven vesi on humusvedelle tyypillisesti hieman hapanta. Klorofylli- ja fosforipitoisuuksien perusteella järvi on rehevä. Typpi/fosfori-suhteen perusteella tuotantoa rajoittaa yleensä fosfori, mutta ajoittain myös typpi. Klorofylli/fosfori-suhteen perusteella ravintoverkko on vääristynyt. Järvellä on joinakin vuosina hoitokalastettu, mutta saaliit ovat olleet melko vähäisiä. Veden a-klorofyllipitoisuudessa on suuria vaihteluja vuosien välillä (kuva 26). Typpipitoisuudet eivät ole humusvedelle korkeita (kuva 30). Fosforipitoisuudessa on viimeisinä vuosina ollut etenkin talvisin huonohappisina aikoina korkeita piikkejä (kuva 29). Vertailussa vanhoihin arvoihin, on huomioitava, että vuonna 2010 havaintopaikka on siirretty syvänteen kohdalle ja alusveden näytteet on siis otettu viime vuosina huomattavasti aiempaa syvemmältä. Kuva 27. Työtjärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984-2018.
22 Kuva 28. Työtjärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (5 7 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1984-2018. Kuva 29. Työtjärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984-2018.
23 Kuva 30. Työtjärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (5 7 m) vuosina 1984-2018. Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Sedimentin kalsiumperoksidikäsittely syksyllä 2010. Pienjärvihankkeet työt 2004-2006
24 2.5 Vähä-Tiilijärvi Järvityyppi - Ekologinen tila - Vesipinta-ala 9,5 ha Valuma-alueen pinta-ala - Suurin syvyys 8,3 m Keskisyvyys - Viipymä - Kuva 31. Vähä-Tiilijärven ilmakuva. Punaisella on esitetty viemäriverkosto ja vihreällä hulevesiverkosto sekä jäähdytysveden purku.
25 Kuva 32. Vähä Tiilijärven valuma-alue (sininen viiva), jätevesiviemärit ja -pumppaamot (punainen) sekä hulevesi- ja jäähdytysvesiviemäri (vihreä viiva). Vähä-Tiilijärvi on eteläisin kolmesta Tiilijärvestä. Salpausselän reunamuodostuman hiekkamaaperä johtaa sadeveden helposti pohjavedeksi. Asutuksen hulevesiviemäröinti on pienentänyt valuma-aluetta merkittävästi. Vähä-Tiilijärven pohjoisreunalta lähtee laskuoja kohti Keski-Tiilijärveä ja sieltä edelleen Iso- Tiilijärveen. Vähä-Tiilijärven pinta-ala on 9,5 ha, syvin kohta noin 8 metriä ja kokonaisrantaviivaa on 1,3 km (Johansson 2018) Päällysveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella järvi on keskirehevän ja karun rajalla. Levämäärät ovat klorofylli-a pitoisuuden perusteella ajoittain melko korkeita. Sähkönjohtavuus on viimeiset kymmenen vuotta ollut kohoava, mikä kuvastaa kasvanutta kuormitusta rakennetulta alueelta. Pohjanläheinen happipitoisuus on ajoittain etenkin loppukesällä alhainen. Vähä-Tiilijärven vesi on melko kirkasta. Päällysveden väriluku on vaihdellut 20-30 mg Pt/l välillä ja alusveden 25-30 mg Pt/l välillä ja näkösyvyys tyypillisesti noin 2,5 m (kuva 33). Orgaanisen aineen määrää kuvaava kemiallinen hapenkulutus COD Mn on ollut noin kuusi. Em. arvot kuvastavat pääosin vähähumuksisen järven tasoa. Vähä-Tiilijärven veden ph on noin 6-7. Hapen kyllästysprosentti on ollut alusvedessä ajoittain heikko, mutta happea on kuitenkin ollut kerrostuneisuuskausien lopullakin jonkin verran jäljellä. Sähkönjohtavuus on alhainen, eikä ilmennä esim. jätevesivaikutuksia. Järvellä on suuri virkistyskäyttöarvo sekä ulkoilijoiden että uimareiden kannalta, koska se sijaitsee kuntakeskuksen ja asuinalueiden läheisyydessä.
26 Kuva 33. Vähä-Tiilijärven näkösyvyys (m) heinä-/elokuussa vuosina 2007-2018. Kuva 34. Vähä-Tiilijärven a-klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-/elokuussa vuosina 2001-2018.
27 Kuva 35. Vähä-Tiilijärven sähkönjohtokyky (ms/m) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984-2018. Kuva 36. Vähä-Tiilijärven happipitoisuudet (mg/l) alusvedessä (3-7 m) kevättalvella ja loppukesällä vuosina 1984-2018.
28 Kuva 37. Vähä-Tiilijärven kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984-2018. Kuva 38. Vähä-Tiilijärven kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) päällys- (1 m) ja alusvedessä (3-7 m) vuosina 1984-2018. Kesällä 2018 Vähä-Tiilijärvessä oli pitkäkestoinen sinileväkukinta. Elokuun puolivälissä otetussa näytteessä oli, kahta Anabaena-suvun lajia (kuva 39). Sinilevän soluketjut olivat lyhyitä eikä kestosoluja ollut. Kukinta oli jo hajoamassa olevaa levää. Molemmilla lajeilla oli heterokystejä. Sinilevän typensidonta nosti päällysveden typpipitoisuutta. Päällysveden fosforipitoisuus ei ollut kovinkaan korkea, vain 22 µg/l. Alusvesi oli selvästi ravinteikkaampaa. Järvi oli voimakkaasti kerrostunut, mutta päällysvesikerros oli ohut, joten alusveden
29 ravinteet olivat jossain määrin sinilevän hyödynnettävissä, koska vertikaalivaellukseen tarvittavat etäisyydet ravinteikkaan alusveden ja valaistun päällysveden välillä olivat lyhyitä. Kuuman kesän seurauksena Salpa-Mattilan vedenottamolta otettua jäähdytysvettä johdettiin järveen runsaasti. Purettava jäähdytysveden lämpötila oli noin 10 C, jolloin se levisi alusveteen ja ohensi päällysvesikerrosta. Jäähdytysvedellä on ollut laimentava vaikutus järviveden ravinteisiin, mutta jäähdytysveden happipitoisuus on saattanut olla alhainen. Kuva 39. Vähä-Tiilijärven sinileväkukinta 21.8. ja mikroskooppikuva levästä.
30 3. Tulostaulukko Pvm Maksimisyvyys Näkösyvyys Syvyys Haju Ulkonäkö Lämpötila ph COD Mn Sähkönjoht. O 2 O 2 Väriluku P-kok. N-kok. Klorofylli-a m m m C mg/l ms/m mg/l % mg Pt/l µg/l µg/l µg/l Arkiomaanjärvi 19.3.2018 21,2 3,1 1 H K 0,3 7,0 9,6 7,6 11,8 81 40 9,6 520 19.3.2018 19 H KE 2,7 6,6 12 8,8 1,3 9,5 90 20 860 16.8.2018 0-2 4,8 16.8.2018 20,5 2,0 1 H K 20,0 7,3 8,5 6,1 7,7 85 40 11 410 16.8.2018 19 H LRU 4,7 6,6 9,9 6,8 0,5 3,7 140 23 750 Kutajärvi 26.3.2018 1,3 0,7 1 H RU 1,5 6,5 21 10 1,0 7,1 280 24 1300 13.8.2018 1,2 0,4 1 H S 18,5 7,7 17 6,2 8,5 91 80 82 1400 13.8.2018 0-1 57 Matjärvi 26.3.2018 2,7 1,5 1 H KE 1,8 6,4 18 11 3,0 22 140 32 1500 26.3.2018 2 H KE 3,2 6,5 19 12 0,9 7,0 170 37 1400 13.8.2018 2,5 0,5 1 H KE 19,5 8,0 18 9,1 8,1 88 140 150 2000 13.8.2018 0-1 130 Työtjärvi 26.3.2018 8,6 1,5 1 H RU 1,5 5,7 18 2,5 9,0 64 180 25 680 26.3.2018 7 H RU 3,6 6,0 24 5,5 0,6 4,6 520 23 1400 13.8.2018 7,2 1,7 1 H RU 20,0 6,6 13 1,9 6,5 72 60 28 500 13.8.2018 6 RV RU 14,0 6,2 19 4,0 0,3 2,6 200 30 550 13.8.2018 0-2 17 Vähä-Tiilijärvi 26.3.2018 8,3 1,4 1 H LKE 0,6 6,1 7,9 4,6 8,1 56 50 12 510 26.3.2018 3 H LKE 2,4 6,0 6,4 4,4 4,8 35 45 17 540 13.8.2018 7,2 0,7 1 LE LS 21,0 8,8 10 4,7 8,9 100 40 22 1400 13.8.2018 6 RV KE 7,7 6,4 8,6 5,4 <0,2 <2,0 120 71 1100 13.8.2018 0-2 79
31 4. Lähdeluettelo Johansson Riikka 2018. Hollolan kunta Vähä-Tiilijärven uimarannan uimavesiprofiili. Ramboll. Lammi Esa. Kutajärven alueen hoito- ja käyttösuunnitelma v. 2009 2018. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 8.8.2009. Kinnunen Niina. Hollolan, Työtjärven kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Lahden ammattikorkeakoulu, ympäristöteknologia, ympäristötekniikka opinnäytetyö 5.12.2005. Kotakorpi Matti, Sairanen Samuli, Westermark Ari. Verkkokoekalastukset Hämeessä Kymijoen vesienhoitoalueen järvissä vuosina 2006-2012. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Julkaisematon raportti. Olin Mikko ja Ruuhijärvi Jukka (toim.) 2005. Kalakuolemien vaikutusten seurantatutkimus 2003 2004. Kala- ja riistaraportteja nro 361. Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus ry. Työtjärven käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2009 2019.