KIRJALLINEN KYSYMYS 526/2005 vp Avopuolison leskeneläke Eduskunnan puhemiehelle Avoliitto on yleistynyt, ja monet elävät avoliitossa pitkiä aikoja avioliitonomaisesti ja kokevat suhteen täysin avioliiton kaltaiseksi sitoumukseksi. Nykyisin osa pareista on kokonaan luopunut ajatuksesta solmia avioliitto. Taustalla olevat syyt tähän ovat moninaiset ja usein hyvinkin henkilökohtaiset. Avoliitossa syntyy myös paljon lapsia. Kun avopuoliso kuolee, vain hänen omaisuutensa ja velkansa merkitään perukirjaan eli nimiperiaate ratkaisee. Vainajan perivät hänen rintaperillisensä tai mahdollisesti hänen vanhempansa tai sisarensa normaalin perintökaavan mukaan. Eloonjäänyt kumppani ei siis peri mitään, mikäli testamenttia ei ole tehty. Jos taas eloonjäänyt avopuoliso saa sovittua esimerkiksi omaisuuden hallinnasta tai asunnossa asumisesta kuolinpesän kanssa, voidaan tämä katsoa lahjaveron alaiseksi etuudeksi. Testamentti, joka turvaisi kumppania, ei välttämättä tule mieleen elämän kulkiessa omia arkisia ratojaan, ja kumppanin poismeno saattaakin yllättää. Jos avoliitossa on eletty niin, että toinen puolisoista on hoitanut lapsia kotona ja kaikki on ostettu toisen, kodin ulkopuolella työssä käyneen nimiin, saattaa kotona perhettä hoitanut jäädä puolison kuollessa niin sanotusti puille paljaille. Alaikäisten lasten huoltajana hänellä tosin on hallintaoikeus omaisuuteen, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Ruotsissa on käytäntönä, että ne avopuolisot, joilla on yhteisiä lapsia tai jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa ja päätyneet eron jälkeen uudelleen yhteiseloon, saavat puolison kuoleman jälkeen leskeneläkettä hieman samaan tapaan kuin Suomen tapaturmavakuutuslain mukaan. Tapaturmavakuutuslain 23 a :n mukaan työtapaturmaisessa kuolemassa oikeutus leskeneläkkeeseen on "myös sellaisella henkilöllä, jonka kanssa työntekijä avioliittoa solmimatta jatkuvasti eli yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa ja jonka kanssa työntekijällä on tai on ollut yhteinen lapsi taikka jonka kanssa työntekijällä on viranomaisen vahvistama sopimus keskinäisestä elatuksesta". Vastaavasti oikeus eläkkeeseen on myös silloin, kun yhteinen lapsi syntyi työntekijän kuoleman jälkeen. Avioliitossa leskeksi jääneelle Kela maksaa leskeneläkettä. Alle 65-vuotias saa perhe-eläkettä. Leski voi hakea kuuden kuukauden ajaksi alkueläkettä ja sen jälkeen jatkoeläkettä. Sen saamiseksi on kuitenkin asetettu useita reunaehtoja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että avoliitosta leskeksi jääneelle voidaan myöntää leskeneläke, mikäli parilla on ollut yhteisiä lapsia ja he ovat muutenkin eläneet avioliitonomaisessa suhteessa? Versio 2.0
Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2005 Saara Karhu /sd 2
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 526/2005 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että avoliitosta leskeksi jääneelle voidaan myöntää leskeneläke, mikäli parilla on ollut yhteisiä lapsia ja he ovat muutenkin eläneet avioliitonomaisessa suhteessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lakisääteisten perhe-eläkkeiden tarkoituksena on turvata omaisten toimeentulo perheenhuoltajan kuoltua. Lakisääteinen perhe-eläketurva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisen perhe-eläkkeen tarkoituksena on korvata sitä ansiotulon menetystä, joka perheelle aiheutuu huoltajan kuolemasta. Kansaneläkejärjestelmään kuuluvalla perhe-eläkelain mukaisella yleisellä perhe-eläkkeellä puolestaan turvataan lesken ja lasten vähimmäistoimeentulo. Lakisääteisessä perhe-eläkejärjestelmässämme leskeneläkkeen saamisen edellytyksenä on, että puolisot elivät edunjättäjän kuollessa avioliitossa ja että avioliitto oli solmittu ennen edunjättäjän 65-vuotispäivää. Jos yhteistä lasta ei ole, leskeneläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että leski oli edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta tai että hän oli pitkäaikaisesti työkyvytön. Edellytyksenä on myös, että avioliitto oli solmittu, ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta, ja se oli kestänyt vähintään viisi vuotta. Yhteisellä lapsella tarkoitetaan lesken ja edunjättäjän omaa yhteistä lasta ja ottolasta. Toisen puolison oma lapsi ei ole säännöksen tarkoittama yhteinen lapsi, jollei toinen puoliso ole ollut lapsen ottovanhempi ennen edunjättäjän kuolemaa. Lakisääteisessä perhe-eläkejärjestelmässämme leskellä tarkoitetaan kuolleen puolison kanssa avioliitossa ollutta henkilöä. Kysymys avoliiton asemasta sosiaalivakuutusjärjestelmässä on ollut esillä usean lainsäädäntöhankkeen yhteydessä. Avoliiton käsite on tunnustettu etuuden saamisen perusteena sairausvakuutuslaissa, työttömyysturvalaissa ja lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa. Sairausvakuutuslaissa ja työttömyysturvalaissa avoliiton rinnastamisella avioliittoon on haluttu turvata lapsiperheiden väliaikaista toimeentuloa. Tapaturmavakuutuslaissa avopuoliso on rinnastettu aviopuolisoon myös pitkäaikaisen eläketurvan osalta sillä perusteella, että tapaturma on ennalta arvaamaton tapahtuma, jossa edunjättäjän kuoleman aiheuttama ansionmenetys on vahingonkorvauksen periaatteiden lähtökohdista kohtuullista korvata lapsiperheelle. Sen sijaan kansaneläkejärjestelmän ja työeläkejärjestelmän mukaisessa leskeneläkeoikeudessa avopuolisoa ei rinnasteta aviopuolisoon. Työeläkkeessä on kysymys työntekijän ansaitseman eläketurvan perusteella palkan jatkeeksi muodostetusta pysyvästä toimeentulosta. Tämän vuoksi avopuolisoita, joista osa saattaa tutkimusten perusteella olla tahollaan edelleen naimisissa, ei rinnasteta aviopuolisoihin. Lakisääteisessä eläkelainsäädännössä asian taustalla on myös avioliittolain säännökset, joiden mukaan vain aviopuolisot ovat velvolliset osallistumaan toistensa elatukseen. Tällaista lakiin perustuvaa elatusvelvollisuutta ei avopuolisoilla ole toisiinsa nähden. Sosiaali- ja terveysministeriö on tietoinen oikeusministeriössä käynnistetystä hankkeesta 3
Ministerin vastaus avoliitossa elävien henkilöiden siviilioikeudellisen aseman turvaamisesta. Tämän hankkeen valmistuttua on mahdollista arvioida uudelleen avoliitossa olevien henkilöiden asemaa lakisääteisissä eläkejärjestelmissä. Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 2005 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 526/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att den efterlevande maken ur ett samboförhållande kan beviljas efterlevandepension om paret har haft gemensamma barn och de i övrigt har levt i ett äktenskapsliknande förhållande? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Syftet med de lagstadgade familjepensionerna är att trygga utkomsten för de anhöriga efter det att familjeförsörjaren har dött. Det lagstadgade familjepensionsskyddet består av två parallella system. Syftet med familjepension enligt arbetspensionslagarna är att ersätta det inkomstbortfall som en familj åsamkas när försörjaren dör. Genom den allmänna familjepensionen, som avses i familjepensionslagen och är en del av folkpensionssystemet, tryggas å sin sida den efterlevande maken och barnen en minimiutkomst. I vårt lagstadgade familjepensionssystem är en förutsättning för att få efterlevandepension att makarna vid förmånslåtarens död levde i äktenskap med varandra och att äktenskapet ingåtts innan förmånslåtaren fyllt 65 år. Om de inte har ett gemensamt barn, är en förutsättning för efterlevandepension dessutom att den efterlevande maken vid förmånslåtarens död hade fyllt 50 år eller var långvarigt arbetsoförmögen. En förutsättning är även att äktenskapet har ingåtts innan den efterlevande maken har fyllt 50 år och äktenskapet har varat i minst fem år. Med ett gemensamt barn avses den efterlevande makens och förmånslåtarens eget gemensamma barn och adoptivbarn. Den andra makens barn är inte ett sådant gemensamt barn som avses i bestämmelsen, om inte den andra maken före förmånslåtarens död var barnets adoptivförälder. I vårt lagstadgade familjepensionssystem avses med en efterlevande make en person som levt i äktenskap med den döda maken. Frågan om samboförhållandets ställning i socialförsäkringssystemet har varit aktuell i samband med många lagstiftningsprojekt. Begreppet samboförhållande har erkänts som grund för beviljande av förmåner i sjukförsäkringslagen, lagen om utkomstskydd för arbetslösa och den lagstadgade olycksfallsförsäkringen. I sjukförsäkringslagen och lagen om utkomstskydd för arbetslösa har man genom att jämställa samboförhållandet med äktenskapet velat trygga den tillfälliga utkomsten för barnfamiljer. I lagen om olycksfallsförsäkring har sambo jämställts med make även i fråga om det långvariga pensionsskyddet på den grund att ett olycksfall är en oförutsebar händelse, där det i linje med skadeståndsprinciperna är rimligt att ersätta barnfamiljer för inkomstbortfall som orsakats av förmånslåtarens död. Däremot jämställs sambo inte med make då det gäller rätt till efterlevandepension enligt folkpensionssystemet eller arbetspensionssystemet. Med arbetspension avses en permanent utkomst som arbetstagaren tjänat in och som bildats som en fortsättning på lönen på basis av pensionsskyddet. Sambor jämställs därför inte med makar, då en del av dem enligt undersökningar fortfarande kan vara gifta på var sitt håll. Bakom frågan i den lagstadgade pensionslagstiftningen ligger även bestämmelser i äktenskapslagen, enligt vilka det bara är makar som har underhållsskyldighet gentemot varandra. Sambor omfattas inte av underhållsskyldigheten enligt lag. 5
Ministerns svar Social- och hälsovårdsministeriet känner till projektet som startats vid justitieministeriet om att förbättra den civilrättsliga ställningen för de personer som lever i ett samboförhållande. Då projektet är avslutat är det möjligt att i de lagstadgade pensionssystemen revidera ställningen för de personer som lever i ett samboförhållande. Helsingfors den 20 juni 2005 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6