ASTAUSLOMAKE - KANSALLINEN BIOLOGIAKILPAILU 2014 OPISKELIJAN NIMI: KOTIOSOITE: PISTEET (A+B) SYNTYMÄAIKA: PUHELINNUMERO: SÄHKÖPOSTI: @ KOULUN NIMI: UOSIKURSSINI: 1. 2. 3. 3+ MERKITSE RASTILLA (X) OIKEA AIHTOEHTO - ONNEA KILPAILUUN A a) b) c) d) e) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 1 oikein=1p B I. II. III. I. 21. O 22. O 23. O 24. O 25. O 26. O 27. O 28. O 29. O 30. O 4 oikein=2p. 3 oikein=1p. 2, 1 tai 0 oikein=0p.
A (Tehtävät 1.-20.) - vain yksi vaihtoehdoista a), b), c), d) tai e) on oikein (max 20p.) 1. Mikä seuraavista ei kuulu joukkoon? a) Suku b) Kunta c) Lahko d) Lokero e) Luokka 2. Mikä seuraavista eliöistä on sijoitettu oikeaan ryhmään? a) esikuusi - Havupuut b) esikirppu - Hyönteiset c) esikko - Kovakuoriaiset d) esikäärme - Piikkinahkaiset e) esilisko - Sammakkoeläimet 3. Oikea maapallolle ilmestymisjärjestys on a) Esitumalliset - tumalliset - fotosynteesi - monisoluiset eliöt b) Tumalliset - esitumalliset - fotosynteesi - monisoluiset eliöt c) Kalat - sammakkoeläimet - paljassiemeniset kasvit - nisäkkäät d) Sammalet - koppisiemeniset kasvit - sammakkoeläimet - linnut e) Sanikkaiset - sammalet - sammakkoeläimet - paljassiemeniset kasvit 4. Mikä seuraavista väittämistä on oikein? a) Mutaatiot saavat aikaan geneettistä biodiversiteettiä b) Luonnonvalinta johtaa entistä kehittyneempiin rakenteisiin c) Teollisuusmelanismi on esimerkki tasapainottavasta luonnonvalinnasta d) Avainlajeiksi kutsutaan lajeja, joilla on jokin valintaedun antava ominaisuus e) Sopeutumislevittäytymisessä populaation yksilöt levittäytyvät uusille elinalueille reviirikiistojen välttämiseksi 5. Kasvien johtosolukko hoitaa kasvin sisäisiä kuljetustehtäviä. Mikä seuraavista on oikein? a) Putkilot ja siiviläputket hoitavat aineiden kuljetuksen juurissa ja varsissa, mutta eivät lehtisuonellisissa lehdissä b) Sekovartisilla kasveilla on erikoistunutta johtosolukkoa vain juurissa c) Puuvartisilla kasveilla ei ole putkiloita, vaan ainoastaan putkisoluja d) Aineiden kuljetus siiviläputkissa perustuu pääosin painovoimaan e) Putkilot kuljettavat kasviravinteita 6. Mikä ekosysteemin eliöiden energiatalouteen liittyvistä väitteistä on kokonaan oikea? a) Energiapyramidin alimmalle trofiatasolle kuuluvat vain vihreät kasvit, ja toiset eliöt sijoittuvat tapauskohtaisesti muille tasoille b) Pedot kolmannella trofiatasolla ovat toisen asteen kuluttajia c) Metsäekosysteemiin sateen mukana tulevan typen aiheuttama rehevöityminen vähentää eläinten ravinnonsaantia kaikilla trofiatasoilla d) Nettotuotanto tarkoittaa eläimeen kertyvä biomassaa, kun taas eläimen tuottaman lämmön, eritteiden ja ulosteiden sisältämä energia on muiden eliöiden saavuttamattomissa olevaa ohivirtaavaa energiaa e) Saastuneissa vesiekosysteemeissä ympäristömyrkkyjen rikastuminen ylempiin trofiatasoihin siirryttäessä johtuu huippupetojen vilkkaasta aineenvaihdunnasta ja siihen liittyvästä suuresta veden kulutuksesta 7. Jos pienestä järvestä loppuu talvella jääpeitteen aikaan happi, niin a) Makean veden määrä järvessä lisääntyy b) Järven eliöyhteisö palaa entiselleen keväällä c) Järven pohjakerroksista vapautuu fosforia ekosysteemiin d) Hajottajat lisäävät järven pohjasta ekosysteemiin vapautuvan typen määrää e) Pohjasedimenteissä käynnistyy happea vapauttava vaihtoehtoinen kemosynteesi 1
8. Kun voikukan lehden solu upotetaan sen solunestettä osmoottisesti väkevämpään suolaliuokseen a) Suolaliuoksen NaCl-molekyylit siirtyvät passiivisesti kasvisoluun b) Suolaliuoksen vesimolekyylit siirtyvät osmoottisesti kasvisoluun c) Solukalvo repeää kasvavasta solunsisäisestä nestepaineesta d) Solukalvo irtoaa soluseinästä e) Solun tuma hajoaa 9. oikukan lehden fotosynteesissä valmistuvan glukoosin hiili on peräisin a) ATP-molekyyleistä b) Ilman hiilidioksidimolekyyleistä c) eden fotolyysistä valoreaktiossa d) Kasvin maaperästä ottamista ravinteista e) Kasvin muodostamista orgaanisista yhdisteistä 10. Soluhengityksessä tuotettu ATP-energia a) arastoidaan eliön soluissa myöhempiä tarpeita varten b) Tuotetaan aina glykolyysissä tuotetuista palorypälehapoista c) On peräisin pääosin sitruunahappokierrosta (Krebsin syklistä) d) On välttämätöntä yhteyttävien kasvisolujen normaalille toiminnalle e) Tuotetaan eliön joko juurillaan ottamista tai ravinnosta saaduista ravinteista 11. Suvullisesti lisääntyvällä nisäkkäällä on normaali kromosomisto ja sen kromosomiluku (2n) on 8. Sen somaattisissa soluissa on välivaiheen (interfaasin) lopussa: a) 6 autosomia b) 32 kromatidia c) 16 geenilokusta d) 32 DNA-molekyyliä e) 8 vastinkromosomiparia 12. DNA:n mallijuosteen emäsjärjestys on 5 CGA AAT CCA TAG 3 a) DNA:n koodijuosteen emäsjärjestys on 3 GCT TTA GGT AUC 5 b) Lähetti-RNA:n emäsjärjestys on 3 GCU UUA GGT ATC 5 c) Lähetti-RNA:n emäsjärjestys on 3 CGA AAU CCA UAG 5 d) Siirtäjä-RNA-molekyylien emästen järjestys voi olla 5 CGA AAU CCA UAG 3 e) Siirtäjä-RNA-molekyylien emästen järjestys voi olla 5 GCU UUA GGT ATC 3 13. Yksilokuksisesta autosomaalisesta geenistä on multippeleiden alleeleiden sarja: A > a > a a) Fenotyyppejä voi olla 3 erilaista b) Fenotyyppejä voi olla 4 erilaista c) Fenotyyppejä voi olla 6 erilaista d) Genotyyppejä voi olla 3 erilaista e) Genotyyppejä voi olla 4 erilaista 14. Mikä yhdistelmä on oikein? DdEe x ddee tuottaa jälkeläisiä lukusuhteessa a) 1:2:1 ja geenit periytyvät intermediaarisesti eli välimuotoisesti b) 1:1:1:1 ja geenit ovat vahvasti kytkeytyneet c) 1:1 ja lokukset sijaitsevat eri kytkentäryhmissä d) 1:7:7:1 ja lokusten välinen etäisyys on 14 cm (kromosomikarttayksikköä) e) 7:1:1:7 ja lokusten välinen etäisyys on 12,5 cm (kromosomikarttayksikköä) 15. Banaanikärpäsillä tutkittiin neljää ominaisuutta. Näiden ominaisuuksien lokukset (ja geenit A, B, C ja D) sijaitsevat samassa vastinkromosomiparissa. Lukuisten risteytysten jälkeläistön geenienvaihdunta osoitti seuraavia etäisyyksiä lokusten välille: A-B: 15, B-C: 35, A-D: 10, A-C: 20, B-D: 25 ja C-D: 10 cm. Mikä on geenien järjestys kromosomissa? a) ACBD b) ABDC tai CDBA c) BADC tai CDAB d) BDCA tai ACDB e) CBDA tai ADBC 2
16. Mikä väittämistä on oikein? a) Raskaustesti mittaa veren progesteronitasoa b) Ihmisellä on somaattisissa soluissa 23 kromosomia c) Munasolu voi hedelmöittyä vasta sen mentyä meioosin loppuun d) Jos kaksi siittiötä hedelmöittää munasolun samaan aikaan, syntyvät identtiset kaksoset e) Alkionkehityksen gastrulaatiossa alkiolevy pitenee ja jakautuu kolmeksi alkiokerrokseksi 17. Korvaan liittyvistä väittämistä oikein on a) Tasapainoelin sijaitsee välikorvassa b) Sisäkorvan viimeinen kuuloluu on alasin c) Kuuloaistinsolut ärsyyntyvät kemiallisesti aiheuttaen signaalin kuulohermoa myöten aivoihin d) Simpukkatiehyessä sijaitsevan tyvilevyn eri kohtien värähtelyvoimakkuus riippuu äänen taajuudesta e) Aivot tulkitsevat äänilähteen suunnan sen perusteella, missä aivojen osassa kuuloaistimus tulkitaan 18. Mikä munuaisiin liittyvistä väittämistä on oikein? a) Munuaisten toiminnan säätelyyn osallistuu kilpirauhasen erittämä aldosteroni-hormoni b) Munuaiset osallistuvat verensokerin säätelyyn pitkään jatkuvan paaston aikana c) Munuaisten avulla päästään eroon helposti rasvaliukoisista aineista d) Nefronin osia ovat hiussuonikeränen, Boylen linko ja kokoojaputki e) Alkuvirtsaa tuotetaan vuorokaudessa jopa 20 litraa 19. Hormoneiden suhteen pitää paikkansa a) Käpyrauhasen erittämän melatoniinin määrä vähenee pimeässä b) Lisämunuaisen kuorikerros erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia c) Tyroksiini lisää kalsiumin varastoitumista luukudokseen d) Kasvuhormoni mm. lisää veren glukoosipitoisuutta e) Haima erittää vereen glykogeenia ja insuliinia 20. Tutkija selvitti hiirimakien suoliston loisia keräämällä yhdeltä alueelta noin kaksisataa ulostenäytettä ja tunnistamalla niistä lajimäärän. Hän teki tuloksistaan kuvaajan, jossa lajimäärän kertyminen on kuvattu näytteiden määrän funktiona. Mikä väitteistä pitää paikkansa? Lajia Näytteitä a) Tutkija ei ollut kerännyt riittävästi näytteitä, jotta hän olisi löytänyt kaikki suolistoloislajit b) Yleisimpien lajien selvittämiseen riittää vain muutaman näytteen kerääminen c) Alueen kantokyky pystyy elättämään vain kuusi lajia d) Tutkija olisi saanut kerättyä kaikki lajit 40 näytteellä e) Kaikki loislajit esiintyvät yhtä yleisesti 3
B (Tehtävät 21.-30.) - väittämät I., II., III. ja I. ovat joko oikein tai väärin (max 20p.) 21. Uuden sopeutuman ilmaantuminen populaation aiheuttaa valintaedun sitä kantaville yksilöille. Sopeutumat yleistyvät populaatiossa nopeammin tai hitaammin, riippuen siitä kuinka suuren valintaedun ne antavat - joskus ne voivat myös kadota satunnaisajautumisen ansiosta. Jos sopeutumaan ei liity minkäänlaista tiheyteen riippuvaa valintahaittaa, se fiksoituu, eli kaikki populaation yksilöt kantavat sitä. Kun yksittäisen geenin alleelimuutos antaa suuren valintaedun, tällöin myös sen lähialueella samassa kromosomissa olevat alleelit yleistyvät populaatiossa hyödyllisen geenin siivellä. Tapahtumaa, jossa tietty alleeli yleistyy hyvin nopeasti niin, ettei tekijäinvaihdunta ehdi erottamaan valinnan kohteena olevan alleelin ympärillä olevien geenien alleeleja, kutsutaan valintapyyhkäisyksi (selective sweep). Ihmisen evoluutiohistorian tunnetuin valintapyyhkäisy on laktoositoleranssin yleistyminen. Alun perin ihmiset eivät aikuisena pystyneet käyttämään hyödyksi maidon sokeria, laktoosia, koska laktaasientsyymin eritys loppuu imetyksestä vierottamisen jälkeen. Turkin alueella noin kahdeksantuhatta vuotta sitten tapahtuneen mutaation ansiosta geenimuutosta kantavat jatkavat laktaasin tuottoa koko elämänsä. Kuvassa laktoositoleranssi osuutena populaatiosta. (Muokattu kartasta artikkelissa: Itan et al. 2010 A worldwide correlation of lactase persistence phenotype and genotypes. BMC Evolutionary Biology) (Merkitse X:llä O tai -riville) I. Laktoositoleranssin aiheuttama valintaetu riippuu ympäristöstä II. Hyödyllinen mutaatio voi johtaa geneettisen monimuotoisuuden vähenemiseen III. alintapyyhkäisyn vaikutus ympärillä olevien geenien leviämiseen riippuu kromosomin pituudesta I. Pohjois-Euroopassa ihmiset, jotka pystyivät käyttämään hyödyksi maitoa, selvisivät paremmin ja saivat enemmän jälkeläisiä 4
22. Skotlannissa sijaitsevien St. Kildan saarten villilammaspopulaatiota on seurattu jo pitkään. Soay-rotuiset lampaat on merkitty yksilöllisesti ja niitä seurataan vuosittain. Jokaisesta lampaasta tiedetään sen lisääntymismenestys ja elinikä. Soay-lampaiden lisääntymismenestys riippuu sarvien koosta: mitä pidemmät sarvet ovat, sitä enemmän ne saavat jälkeläisiä. Lampaista huomattiin, että sarvien pituutta sekä lampaan elinikää säätelee yksi geeni, Rxfp2. Geenistä on kaksi alleelia, HO P ja HO +. Dominoiva HO + aiheuttaa pitkät sarvet. Yksilöllä, joka on genotyypiltään homotsygootti HO P -alleelin suhteen, on lyhyemmät sarvet. Pässeistä selvitettiin niiden lisääntymismenestys (vuosittainen jälkeläisten määrä) sekä selviytyvyys (kuinka suuri osa niistä selvisi seuraavaan vuoteen elossa). Tulokset on esitetty kuvaajassa. Johnston et al. Nature 2013, doi:10.1038/nature12489 I. Lyhytsarvisilla lampailla on suhteellisesti eniten jälkeläisiä II. Lampailla, joiden genotyyppi on HO + HO P, on suurin kelpoisuus III. Jos olosuhteet säilyvät samanlaisina, molemmat alleelit säilyvät populaatiossa I. Pitkäsarviset lampaat, jotka ovat homotsygootteja Rxfp2-geenin suhteen, elävät pidempään 5
23. Loisien ja niiden isäntien sanotaan olevan jatkuvassa evolutiivisessa kilpavarustelussa: loiset pyrkivät jatkuvasti kehittymään hyväksikäyttämään isäntäänsä paremmin ja isännät pyrkivät kehittämään immuunipuolustustaan tehokkaammaksi. Tämä dynamiikka saattaa johtaa nopeaankin evoluutioon. Eräs tapa tutkia isännän ja loisen suhteen evoluutiota on tehdä niin sanottu aikasiirtokoe (time shift experiment), jossa isäntiä tartutetaan vanhoilla loisilla. Oivallinen kohde kokeeseen oli vesikirput ja niitä tartuttavat bakteerit, koska molemmatkin näistä tuottavat pitkäikäisiä lepomuotoja. Järven pohjasedimentistä kairattiin pala, josta saatiin kultakin vuodelta kasvatettua sekä isäntiä että loisia. Isäntiä tartutettiin niin, että kutakin isäntäsukupolvea tartutettiin sekä aiemmin että myöhemmin ilmaantuneilla loisilla. (Kuva: Decaestecker et al. 2007: doi:10.1038/nature0629) Kuvaajassa näkyy y-akselilla kuinka suuri osuus bakteereista pystyi aiheuttamaan tartunnan vesikirpuissa. X-akselilla on kuvattu loisen ja isännän ikäero sukupolvina. Negatiiviset arvot tarkoittavat, että loinen on isäntää vanhempi ja positiiviset sitä, että ne ovat isäntiä nuorempia. I. Mitä suurempaa haittaa loinen aiheuttaa, sitä hitaampaa isännän evoluutio on II. esikirpuilla on paras vastustuskyky juuri edeltäviä bakteerisukupolvia vastaan III. Isännän immuunipuolustukseen liittyvä genotyyppi vaihtelee niin, että se on noin 20 sukupolven välein samankaltainen I. aikka loinen sopeutuu uusien isäntäyksilöiden genotyyppeihin, se säilyttää tarttumiskykynsä vanhoihin isäntien genotyyppeihin 24. Rokotukset ovat tehokas tapa saada immuniteetti tauteja vastaan. Paitsi että rokotukset suojaavat yksilöä, riittävän suuren määrän rokottaminen myös estää tautien leviämisen koko populaatiossa. Tautien leviämiskykyä kuvaa niin sanottu lisääntymisvakio R 0. Se kuvaa kuinka monta yksilöä yksi tartunnan saanut yksilö voi tartuttaa. R 0 voi siis vaihdella riippuen taudin vaiheesta ja tartunnan saaneesta. Kun R 0 on pienempi kuin yksi, epidemia tulee enemmin tai myöhemmin päättymään. Jotta tauti saadaan hävitettyä kokonaan, tarvittava rokotusten kattavuus voidaan karkeasti laskea kaavalla 1-1/R 0. R 0 -arvoon vaikuttaa se, kuinka kauan tauti on tartuttava, kuinka herkästi se tarttuu ja kuinka monta ihmistä taudin saanut kohtaa. Taulukossa on annettu eri tautien R 0 -arvoja tartunnan leviämisvaiheessa: Tauti R 0 Tuhkarokko 2-18 Kurkkumätä 6-7 Isorokko 5-7 Polio 5-7 HI/AIDS 2-5 Espanjantauti (influenssa) 2 Kausi-influenssa 1,2 I. Taudin tappavuus riippuu R 0 -arvosta II. Tuhkarokon leviämisen estäminen vaatii pienemmän rokotuskattavuuden kuin polion III. Jos pisaratartunnalla leviävä tauti nostaa korkean kuumeen, se nostaa myös R 0 -arvoa I. Kurkkumätärokotteen kattavuuden pitää olla vähintään 86%, jotta taudin leviäminen estyy 6
25. Polyakryyliamidielektroforeesin (SDS-PAGE) avulla voidaan tutkia proteiinien molekyylimassaa. Menetelmässä tutkittavien proteiinien joukkoon sekoitetaan dodekyylisulfaattia, joka tarttuu proteiineihin ja antaa niille negatiivisen varauksen. Tämän jälkeen proteiineja ajetaan sähkökenttään asetetussa polyakryyliamidigeelissä, jolloin varautuneet proteiinit kulkeutuvat kohti laitteiston anodia. Oheisessa kuvassa on kuvattu erään SDS-PAGE:n tulos. Ajon jälkeen proteiinit on värjätty. asemmassa laidassa on proteiinistandardi, jossa proteiinien molekyylimassa ylhäältä alas lukien on seuraava: 116 000 Da, 66 200 Da, 45 000 Da, 35 000 Da, 25 000 Da, 18 400 Da ja 14 400 Da. Proteiinit ovat lähteneet liikkeelle geelin ylälaidasta. I. Proteiinit ovat ajautuneet kohti laitteiston +-napaa II. Yhdessä juovassa voi olla useita erilaisia proteiineja III. Nuolella merkityn proteiinin molekyylimassa on noin 40 000 Da I. Suurikokoisemmat proteiinit ovat ajautuneet geelillä nopeammin 26. Puuvartisilla kasveilla kasvien varsi kasvaa paksuutta, kun jällen solukko tuottaa sisäänpäin puusolukkoa ja ulospäin nilasolukkoa. Paksuuntuva varsi auttaa tukemaan kasvia paremmin sekä mahdollistaa tehokkaamman aineiden kuljetuksen. Oheinen kuva esittää yksinkertaistettuna puuvartisen kasvin varren poikkileikkauksen. (Kuva Thomas Steiner / Wikimedia Commons) I. Kasvin vanhetessa myös jälsikerros paksuuntuu II. Jos kasvin sydänpuu lahoaa, kasvi kuolee nopeasti III. Jos kasvilta poistetaan kaarna, kasvi kuolee nopeasti I. arren paksuuskasvu aiheutuu ensisijaisesti puusolukon paksuuskasvusta 7
27. Kasvien kukan kehityksen geneettistä säätelyä on selitetty ns. ABC-mallilla. Mallissa kussakin kukan osassa ilmenee tietty geeni tai tiettyjä geenejä, jotka saavat aikaan ko. kukan osan kehityksen. Oheisen kuvan mukaisessa mallissa kukan osasta kehittyy verhiö, jos siinä ilmentyy vain A-geeni. Siihen kohtaan kukkaa, jossa ilmentyvät sekä A- että B-geenit, kehittyy teriö. Hetiössä ilmentyvät sekä B- että C-geenit. Emiö syntyy kukan osassa, jossa ilmentyy vain C-geeni. I. Jos piirroksen kasvin B-geeni tehdään toimimattomaksi, saadaan kukkia, joissa on ainoastaan verho- ja emilehtiä II. Jos C-geeni ei ilmene, piirroksen kasviyksilö on steriili III. Jos kasvilla on terälehdet, mutta ei verholehtiä, siltä puuttuu A-geeni I. Kukka voi tuottaa hedelmän, vaikka B-geeni ei ilmenisi siinä (Kuva: Madeleine Price Ball / Wikimedia Commons) 28. Elektrokardiogrammi (EKG) kuvaa sydämen toimintaa ja sydämessä liikkuvia sähköisiä impulsseja. Tyypillinen EKG -käyrä (kuvassa) koostuu kolmesta vaiheesta. P-aallon aikana sähköinen signaali kulkee eteisiin, minkä seurauksena ne supistuvat. QRS-kompleksin aikana sähköinen signaali kulkee nopeasti kammioihin ja tämän jälkeen ne supistuvat. T-aalto johtuu kammioiden nopeasta uudelleenpolarisoitumisesta. Alemmassa kuvassa on osoitettu eteisvärinästä mitattu EKGkäyrä (ylempi) ja normaali EKG-käyrä (alempi). Eteisvärinän aikainen EKG Normaali EKG (Kuvat: J. Heuser / Wikimedia Commons) I. P-aallon alussa impulssi lähtee liikkeelle sinussolmukkeesta II. Eteisvärinän seurauksena kammiot eivät pääse supistumaan III. Kammioiden supistuminen on voimakkaimmillaan R-kohdassa I. Jos eteiskammiosolmukkeen toiminta on häiriintynyt, P- ja R-kohdan välinen aika muuttuu 8
29. Plasmidit ovat rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita käytetään apuna esimerkiksi geenitekniikassa. Plasmideja voidaan muokata katkaisemalla niitä erilaisilla katkaisu- eli restriktioentsyymeillä ja liittämällä niihin uusia DNA-jaksoja liittäjä- eli ligaasientsyymin avulla. Kun plasmidiin halutaan liittää uusi geeni, se on liitettävä oikeassa suunnassa, jotta geeni toimisi plasmidissa oikein. Kuvassa on kuvitteellinen 2014 emäsparin kokoinen plasmidi, johon on merkitty viiden eri katkaisuentsyymin katkaisukohdat ja niiden sijainti plasmidissa. Esimerkiksi EcoRI-entsyymi katkaisee plasmidin 12. ja 624. emäsparin kohdalta. I. Katkaistaessa plasmidi EcoRI-entsyymillä saadaan 612 ja 1402 emäsparin pituiset DNA-molekyylit II. Kun plasmidi pbmol katkaistaan XbaI- ja BamHI-entsyymeillä, saadaan neljä eripituista DNAmolekyyliä III. Jos plasmidiin halutaan liittää uusi geeni, kannattaa em. entsyymeistä käyttää KpnI- ja SceIentsyymejä I. Tutkija katkaisee plasmidin KpnI- ja SceI-entsyymeillä, poistaa lyhyemmän palasen ja liittää tilalle 400 emäsparin mittaisen geenin. Plasmidin koko tämän jälkeen on 1867 emäsparia 9
30. Kilpikonnan kovan kuoren rintapanssari (plastron) muodostuu yhdeksästä eri luusta (kuvassa), jotka kaikki ovat parillisia, paitsi entoplastron. Luiden päälle on kertynyt sarveislevyjä (scute), jotka ovat muodostuneet keratiinista. Kaikki luut ovat luutuneet välittömällä luutumisella (eikä siis rustoisen mallin kautta), kuten ihmisen kallon peitinluut ja leukaluut. Lajeista riippuen kylkiluut ja lantion luut saattavat olla sulautuneita kilpeen. Pehmeäkuoriset kilpikonnat nähtävästi polveutuvat kilvellisistä kilpikonnista. Kilpikonnan rintapanssarin luuta muodostavat solut saattavat olla hermopienan keskivaiheilta ja nämä solut muodostavat esimerkiksi kalojen vastaavat iholuut (kuten evät). Ihmisen kallon luut sen sijaan muodostuvat hermopienan etupäästä. Kuva: Pseudemydura umbrina (Chelidae), Faendalimas, Wikimedia Commons I. Kilpikonnien kuori on muodostunut kylkiluista II. Keratiinilevyt eivät voi korjautua, koska ne ovat luun ulkopuolella III. Kalojen evät ja kilpikonnien kuori voivat olla homologisia rakenteita I. Pehmeäkuorisissa kilpikonnissa on luultavasti jäljellä rustoa kuoren tilalla 10