AIKAA JA AJATUKSIA Ymmärrys tapahtumien kestosta ja ajasta kehittyy lapsuuden aikana, joten aikakäsitykseen vaikuttavat vanhemmat ja ympäröivä kulttuuri. Aika mielletäänkin ympäri maailmaa hieman eri tavoin. aikakäsityksiä Pistemäinen aikakäsitys tarkoittaa sitä, että aikaa ei käsitetä ollenkaan. Pistemäisellä ajalla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Tuskin kukaan aikuinen on kokenut aikaa pistemäisenä. Sen sijaan aivan pienten vauvojen aikakäsitys voi olla pistemäinen ennen kuin ymmärrys ajan kulusta kehittyy. Syklinen aikakäsitys tarkoittaa kehämäistä aikaa, jossa tietyt tapahtumat toistuvat uudestaan ja uudestaan. Tällaista kehämäisyyttä voi olla vaikkapa vuodenaikojen toistuminen. Syklinen aikakäsitys kuuluu esimerkiksi moniin aasialaisiin kulttuureihin. Lineaarinen aikakäsitys tarkoittaa janamaista aikaa, joka alkaa tietystä pisteestä tai hetkestä ja etenee suoraviivaisesti kohti loppua. Lineaarisessa eli viivamaisessa ajassa tapahtumat eivät toistu, vaan jokainen hetki on ainutlaatuinen. Ajan loppumisen on aikaisemmin ajateltu olevan paljon lähempänä, kuin mitä me nykyään ajattelemme sen olevan. Keskiajalla uskottiin maailmanlopun olevan jo ihan ovella, mutta nykyään uskomme maailmankaikkeuden olevan olemassa vielä satoja miljardeja vuosia. 1
Ympyrä vai jana? Meille tuttu länsimainen aikakäsitys kuvataan useimmiten lineaariseksi. Aika on jana, jolla on alkupiste ja loppupiste. Aika myös etenee suoraviivaisesti, eikä menneisyyteen voi palata. Useissa aasialaisissa uskonnoissa kuten hindulaisuudessa aika mielletään kuitenkin kehämäiseksi. Aika on kuin pyörä, jonka tapahtumat toistuvat uudestaan ja uudestaan. Kyse ei ole siitä, että eilisen tapahtumien uskottaisiin toistuvan täsmälleen samanlaisina huomenna, vaan ajalla ei ole alkua eikä loppua. Ajan pyörän kiertäessä myös tietyt tapahtumat tai aikakauden ominaisuudet tulevat uudestaan ja uudestaan takaisin nykyhetkeen. Hyvä esimerkki syklisestä ajasta on vuodenkierto. Vuodet seuraavat toisiaan, ja niissä toistuvat yhä uudestaan samat vuodenajat, juhlat ja uskonnolliset rituaalit. Siitä huolimatta yksikään vuosi ei ole täsmälleen samanlainen edeltäjiensä tai seuraajiensa kanssa. Useisiin aasialaisiin uskontoihin kuten hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen kuuluu ajatus uudelleensyntymästä, syntymän ja kuoleman jatkuvasta kierrosta. Tätä sielunvaellusta kutsutaan samsaraksi. Myös siinä on selkeästi nähtävissä ajatus syklisyydestä ja toistuvuudesta. Sekä buddhalaisuuden että hindulaisuuden tavoitteena on lopulta vapautua sielunvaelluksesta, kärsimyksestä ja ajan hetkellisyydestä eli päästä tilaan, jossa ei ole aikaa. Useimmiten aikakäsitys on yhdistelmä lineaarisia ja syklisiä piirteitä. Länsimaisessa aikakäsityksessä on myös syklisiä piirteitä kuten viikkorytmin ja vuodenkierron toistuminen. Ajan kolmijako Kokemuksemme ajasta jakautuu kolmeen osaan: nykyhetkeen, menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Menneisyys on jo tapahtunutta aikaa, jota voimme tavoitella muistin avulla tai tutkimalla historiaa. Tulevaisuus puolestaan on aikaa, joka ei ole vielä tapahtunut. Voimme kuitenkin kurkottaa tulevaisuuteen toiveissamme, suunnitelmissamme ja odotuksissamme. Käytännössä emme kuitenkaan voi tietää varmasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nykyhetkessä olemme juuri nyt. Ajan kolmijako menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on osa sekä lineaarista että syklistä aikakäsityksessä. Erona on se, että kehämäisen 2
aikakäsityksen mukaan menneisyys palaa uudestaan nykyisyyteen toistuvien ilmiöiden tai tapahtumien kautta. Ajan kolmijakoa on kuvattu erilaisin symbolein. Esimerkiksi buddhalaisissa thangka-maalauksissa boddhisatvat eli valaistuneet henkilöt saatetaan esittää pitelemässä kolmikukkaista lootusta. Yksi kukista on nupussa, toinen avautumassa ja kolmas täydessä kukassa. Eri vaiheessa olevat kukat symboloivat tulevaisuutta, nykyisyyttä ja menneisyyttä. Eurooppalaisessa kuvataiteessa ajan kolmijakoa voivat symboloida kohtalottaret. Kohtalottaret ovat kolme naista, jotka pitelevät käsissään ihmisen elämänlankaa. Yksi kohtalottarista kehrää lankaa, toinen päättää sen kulusta, ja kolmas katkaisee langan. Kohtalottaret ovat osa roomalaista mytologiaa, ja ilmentävät uskoa siihen, että ihmisen kohtalo on jo ennalta määrätty. Mitä mieltä sinä olet? Voiko ihminen vaikuttaa itse kohtaloonsa? Onko tulevaisuus edessä vai takana? Aikaan liittyy myös usein käsitys ajankulun suunnasta. Meille on itsestään selvää, että tulevaisuus on edessä ja menneisyys takana, minkä todistavat monet sanonnat, kuten minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Länsimainen käsitys ajasta voidaan kuvata viivana, jossa nykyhetki kulkee menneisyydestä kohti tulevaisuutta. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole. Perinteisessä afrikkalaisessa aikakäsityksessä nykyhetken kannalta olennaista on menneisyys, jota kohti tapahtumat jatkuvasti liikkuvat. Menneisyydestä nykyhetki saa myös merkityksensä, sillä sen avulla voidaan ymmärtää, miksi asiat ovat nyt niin kuin ne ovat. Ihminen siis ikäänkuin katsoo kohti menneisyyttä, jossa olevat tapahtumat tunnetaan. Selän takana oleva tulevaisuus on vielä tuntematonta. Tulevaisuus sijaitsee selän takana myös Etelä-Amerikan Andeilla asuvien ayamara-kieltä puhuvien inkojen aikakäsityksessä. Ayamara-kielessä sama sana tarkoittaa sekä edessä olevaa että menneisyyttä. Vastaavasti tulevaisuus ja takana oleva ilmaistaan samalla sanalla. Lisäksi ayamaraa äidinkielenään puhuvat henkilöt usein osoittavat eteensä puhuessaan menneisyydestä ja taakseen puhuessaan tulevaisuudesta. 3
Aika voi virrata ylämäkeen Papuauusiguinealaisen yupno-heimon aikakäsitys puolestaan on sidoksissa heimon asuttaman Tyynenmeren saaren pinnanmuotoihin. Yupnot elävät hyvin eristyksissä muusta maailmasta, sillä heidän asuttamalleen alueelle ei johda teitä. Heimon elintapoja tarkkaillut tutkimusryhmä huomasi, että puhuessaan tulevaisuudesta yupnot viittoivat aina ylärinteeseen ja menneisyydestä puhuessaan alarinteeseen. Aika siis virtaa ylärinteeseen. Sisätiloissa menneisyyteen viitottiin kohti oviaukkoa, sillä yupnojen kodit ovat paalujen päälle nostettuja. Poistuessa sisätiloista täytyy siis kiivetä alas, kohti menneisyyttä. Tutkijat arvelivat erikoisen aikakäsityksen liittyvän heimon historiaan. Kun yupnot saapuivat saarelle, he asuivat aluksi rannikolla, alarinteessä, mutta ajan kuluessa asutus siirtyi saaren ylempiin osiin. Myös mandariinikiinaa puhuvilla aika asettuu ylös alas -suuntaiseksi. Kielessä on useita ilmaisuja, joissa menneet tapahtumat sijaitsevat ylhäällä ja tulevat alhaalla. Vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle? Me olemme tottuneet esittämään ajan janana, joka etenee vasemmalta oikealle. Tämän voi huomata vaikkapa historian oppikirjojen aikajanoissa. Syy tähän esitystapaan lienee kirjoitussuuntamme. Myös edellä mainittu mandariinikiina kirjoitetaan vasemmalta oikealle ja kieltä puhuvat järjestävät ajan ylhäällä alhaalla -suunnan lisäksi vasemmalta oikealle. Ajan suunta voisi olla toinenkin. Esimerkiksi Australiassa elävien aboriginaalien aika kulkee auringon suuntaisesti. Menneisyys on idässä ja tulevaisuus lännessä. Me esitämme ajan vasemmalta oikealle riippumatta siitä mihin ilmansuuntaan katsomme, mutta aboriginaalit sijoittavat menneisyyden useimmiten itään riippumatta omasta asennostaan suhteessa ilmansuuntiin. Aika ja paikka Väli-Amerikan mayoille aika oli tärkeää tilan ja maailmankaikkeuden hahmottamisessa. He rakensivat suuret seremoniakeskuksensa itä länsi -suuntaisiksi auringon nousun ja laskun mukaan. Pyramidien 4
linjoja myös suunnattiin auringon nousupisteiden suuntaan. Myös muualla maailmassa suuria monumentteja on rakennettu osoittamaan vuodenkierron merkkihetkiä. Esimerkiksi Egyptissä pystytettiin obeliskeja, jotka osoittivat Sirius-tähden ilmestymisen taivaalle. Mayoille tärkeä elementti ajan ja tilan hahmottamisessa olivat niin kutsutut vuodenkantajat. Jokainen vuosi sai nimensä tai kantajansa siitä rituaalisen kalenterin, tzolk inin, päivänimestä, joka oli voimassa vuoden ensimmäisenä päivä. Nämä vuoden kantajat saattoivat käytännössä osua vain neljälle tzolk inin päivänimelle, jotka ovat Ak b al, Lamat, B en ja Etz nab. Mayat uskoivat näiden vuoden kantajien olevan erityisiä jumaluuksia, jotka myös kannattelivat taivasta neljässä eri ilmansuunnassa. Jokainen vuoden kantaja siis yhdistettiin omaan ilmansuuntaansa ja maailmankaikkeuden rakenteeseen. Aika oli olennainen osa paikkaa. Viidakon valloittama mayapalatsi Palenquessa. Didrichsenin taidemuseo, Jari Saalasti., 5