Suru VOIMAA ARKEEN LUENTO 5.2.2019 ARTTURI KIVINEVA
Voimaa arkeen -luento * Surun stereotypioita * Surun anatomia * Vanha surukäsitys * Uusi surukäsitys * Uusia tutkimuksia * Trauma ja suru * Keinoja selvitä ja auttaa
Puolet elämästä Meille saatetaan uskotella, että jossakin olisi vain onnellista ja helppoa elämää, mutta se ei ole totta. Suru on puolet elämästä, koska kaikesta, minkä on saanut, on joskus myös luovuttava. Tästä säännöstä ei ole yhtään poikkeusta. - Martti Lindqvist
Surun stereotypioita Suruun liittyy kulttuurissamme runsaasti uskomuksia, yleistyksiä ja stereotypioita Uskomus 1: suru on ajallisesti rajattu => ei ole olemassa nyrkkisääntöä surun kestosta => saatamme odottaa surevalta stereotypian mukaista käytöstä! Uskomus 2: surun tulee näyttäytyä selkeästi, jotta surija kykenee läpikäymään surunsa => surun ilmeneminen voi olla hyvinkin piilevää => ulkopuolisen voi olla mahdoton arvioida toisen surun intensiteettiä
Suru Uskomus 3: suru etenee vaiheittain => surun vaihemallit auttavat ennakoimaan mahdollisia edessäolevia asioita => silti jokaisen suru on yksilöllistä kestoltaan ja intensiteetiltään, arvaamatontakin Uskomus 4: teemme surutyötä => surutyö (termi Sigmund Freudilta) kuvastaa suruun liittyvää työläyttä ja vaikeutta => silti suru ei ole työ tai tehtävä, jonka työstäminen ja läpikäyminen otetaan asiaksi (vrt. Freud: suru tekee työtään )
Surun anatomia
Mitä suru on? Jonkin menetyksen tai muun ikävän tapahtuman tai jonkin epämieluisan olotilan aiheuttama voimakas ja pitkäkestoinen mielipahan tunne (sivistyssanakirja) Suru on ihmiselle luontainen reaktio elämässä vastaan tuleviin menetyksiin ja luopumisiin Suru sisältää valtavan kirjon erilaisia tunnereaktioita ja fyysisiä kokemuksia Suru ei ole sairaus Suru on tie. Se kulkee sinussa. (M. Lindqvist)
Suru vs. grief & mourning englannin kielessä surulle on eri ilmauksia: grief = koettu suru => menetystä koskevien ajatusten ja tunteiden kokonaisuus, jonka sureva kokee sisällään; suremiskokemukselle annettu sisäinen merkitys; psyykkisen energian muoto mourning = ilmaistu suru => itkeminen, kuolleesta puhuminen, vuosipäivän viettäminen; myöhemmin ilmenevä pitkäaikanen suruprosessin vaihe grief work = surutyö => surevan mukautuminen
Surun tieteellisestä tutkimuksesta Freud ja 1. surun käsitteen tieteellinen tutkimus (1917): psykoanalyyttisen teorian mukaan suru on reaktio menetykseen ja sellaisena normaali ilmiö Elliot (1932) ja sosiologinen näkökulma: suru kytkeytyy yhteisöön Lindemann (1944): suru on oireyhtymä psyykkisine ja kehollisine oireineen Engel (1961): suru on reaktio jonkin arvokkaan menettämiseen Kübler-Ross (1969) ja kuolinprosessin tarkastelu: suru sisältää kuolevan kokemat vaiheet sokista vetäytymiseen Bowlby (1982) ja kiintymys- ja psykoanalyyttinen näkemys: suru on reaktio eroon ja näin eroahdistuksen muoto. Kiintymyssuhde katkeaa => ahdistus! Poijula (2002): suru on psyykkisen energian muoto, joka perustuu ensimmäiseen kiintymyssuhteeseen
Vanha surukäsitys
Vanha surukäsitys Vanhastaan maatalousvaltaisessa elämänmuodossa suru oli ollut yhteisöllistä Freudin teoriat toivat vähitellen uutta näkemystä: korostettiin kiintymyssuhteen katkaisemisen tarpeellisuutta Surutyö ja surun vaiheet
Surun vaiheet Amerikkalainen psykiatri ja kuolemantutkija Elisabeth Kübler-Ross on tunnistanut viisi luonteenomaista surun vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Samalla nuo vaiheet sopivat kuvaamaan myös kuolevan potilaan ja läheisensä läpikäymää prosessia ennen kuolemaa.
1. Kieltäminen, sokki Kieltäminen on ihmisen tavallisin puolustusmekanismi: sokki on mielen keino suojautua järkyttävältä asialta kaikkea ei voi ottaa kerralla vastaan Kuoleva ei halua uskoa diagnoosia / omaisen on vaikea uskoa läheisensä kuolleen Käyttäyminen: tunnekylmyyttä, robottimaista, mikään ei tunnu miltään, elämällä ei tarkoitusta
2. Viha (tunteiden heräämisen vaihe) Kun oman minän puolustusmekanismit ovat pettäneet, (vihamieliset) tunteet käynnistyvät => viha on ikään kuin tukemassa heikentynyttä minää Vihalla saattaa olla monta kohdetta: kuollut läheinen, muu läheinen tai ystävä, hoitohenkilökunta, Jumala Viha syntyy ahdistuksesta ja kysymyksestä, miksi juuri minulle/meille piti käydä näin Voi olla vaikea käsitellä surevan/kuolevan ilmaisemaa vihaa (myös syyllisyys ym. vaativat tunteet)
3. Kaupankäynti ( jossittelu ) Sureva/kuoleva alkaa jossittelemaan ja käydä kauppaa kohtalon, lääketieteen tai Jumalan kanssa => syyllisyyden tunne on tavallisesti tässä kohtaa läsnä Sureva on valmis tekemään mitä tahansa, että ei tuntisi menetyksen tuskaa / kuoleva haluaa täyttää vielä jonkin unelman (=> seurauksena usein alistuminen, masennus) Menneessä viipyminen ja tuskasta ulos luoviminen ovat yleisiä reaktioita
4. Masennus, suru (irrottautuminen) 4. vaihe ei tarkoita masennukseen sairastumista => sureva/kuoleva masentuu, kun tajuaa, etteivät korjausyritykset tuota tulosta Unettomuutta, tuskaisuutta, apatiaa, itsemurha-ajatuksia Sureva/kuoleva käy sisäistä vuoropuhelua elämän tarkoituksesta ja pohtii myös, mitä on kuoleman jälkeen; kuolevan valmistava depressio : mitä menetän kuollessani? => kuolevan saatava ilmaista avoimesti vaikeita tunteitaan Myös henkilökohtaisen kasvun aikaa, kun identiteetti vahvistuu ja elämän merkityksellisyys löytyy
5. Hyväksyminen Sureva/kuoleva on käynyt läpi kieltämisen, vihan, surun ja masennuksen tunteensa. Suru alkaa kadota, tilanne hyväksytään, anteeksianto Hyväksyminen = läheinen on pysyvästi poissa/kuoleva hyväksyy tosiasian elämän päättymisestä => ei tarkoita, että ihminen tuntisi olevansa kunnossa tai että tapahtunut ei vaivaisi häntä => sen sijaan sureva oppii elämään uuden, vaikeankin tilanteen kanssa; suru tulee mieleen, muttei kahlitse Myös uuden ihmissuhteen aloittaminen mahdollista
Surun vaiheet (kriisiteoria) 1) Sokkivaihe 2) Reaktiovaihe 3) Käsittelyvaihe 4) Sopeutumisvaihe
Surun vaiheet (Hogan) 1) epätoivo 2) paniikkikäyttäytyminen 3) syyttely 4) viha, irrallisuus, hajaannus 5) persoonallisen kasvun ulottuvuus
Surun välttämismalli Stoalainen filosofia: itsehallinta on sopiva suhtautuminen elämään siis myös suruun! Länsimainen maaninen ja kiireinen yhteiskunta: pysähtyminen ja viipyminen ei toivottavaa => surun välttämismalli on yhteiskunnan vaatimusten suuntainen: surun voi välttää ja se on myös terveyden ja toimijuuden säilyttämisen ehto => välttämismallia havaittavissa, vaikka hidas elämä onkin saanut sijaa
Uusi surukäsitys (2000-luku)
Surututkimuksen kopernikaaninen käänne Nykytutkimus => ei tue surun vaiheajattelua => korostaa kiintymyssuhteen muutosta, ei katkaisemista => tunnustaa surun yksilöllisyyden ja dynaamisuuden, johon kuuluu yksilöllistä heilahtelua => kuvaa surua myös sosiaaliseksi prosessiksi Käännettä on myös ylitulkittu; uusi käsitys ei merkitse aikaisemman tutkimuksen kuten psykoanalyyttisen suruteorian tulosten kumoutumista
Suru muutos on muutosta suhteissa 1900-luvulla vahvistui Freudin teorioiden myötä suuntaus: Suremisen tavoitteena on tunnesiteiden katkaiseminen vainajaan. Kun tunnesiteet on katkaistu, ne voidaan kiinnittää uudelleen jonnekin muualle. => Ihminen ei surressaan kuitenkaan toimi näin. Nykyään ajatellaankin, että tunnesiteitä kuolleeseen ei tarvitse katkaista, koska ne jatkuvat joka tapauksessa. Muisto kuolleesta ei koskaan häviä.
Kiintymyssuhteen uudelleenmuotoilu Surua kokonaisvaltaisuudessaan on verrattu rakastumiseen. Kuolema ei ole loppu => sureva säilyttää jatkuvan kiintymyssiteen kuolleeseen! Suhde ei lopu, vaan muuttuu konkretiasta mielikuvien tason suhteeksi. Surevan on rakennettava uusi minä ja toisen ihmisen ja suhteen uusi kuva mieleensä (= uuden sisäisen kiintymyksen malli) => Surun kärsimys lievittyy, kun sureva on kyennyt luomaan uuden mielikuvamallin, muistosuhteen
1. kiintymyssuhde surun perustana Surevan on muutettava suhdettaan kuolleeseen samalla tavalla kuin äidin syntyvään lapseensa. Kiintymyssuhde on tärkeä tunnesuhde, jonka ihminen luo turvallisuuden tunteen takaamiseksi. Turvallisen kiintymyssuhteen omaava lapsi voi luottaa, että vanhempi on hänen saatavillaan. Merkitykselliset kiintymys- ja ihmissuhteet ovat ehto tunteelle elämän tarkoituksesta ja päämäärästä sekä oikeudesta säilyä hengissä ja selviytyä. => Selviytyvät lapset kykenevät muistamaan hyvien ja tukea antavien vanhempien mielikuvat näiden kuoltuakin.
Surun yleisiä akuutteja reaktioita Sokki Epäusko Käsittämättömyyden ja epätodellisuuden tunne Käsitys ajan kulusta muuttuu Keholliset reaktiot: vapina, kylmät väreet, huimaus, sydämen tykytys Turtuminen, tunteiden ja reaktioiden puuttuminen Joillakin toimintakyky säilyy erinomaisena sokista huolimatta tämä ei tarkoita, etteikö apua tarvittaisi! Monet eivät jälkikäteen muista mitään kuolintapahtumaan ja kuolinviestin vastaanottamiseen liittyneistä tapahtumista
Surun yleisiä pitkän aikavälin reaktioita Voimakkaat menetyksen ja kaipauksen tunteet, henkinen kipu Syyllisyyden tunteet Mielessä toistuvat tarkat muistikuvat kuolemaan liittyvistä tapahtumista Keskittymishäiriöt ja muistiongelmat Unihäiriöt Ärtyneisyys, vihan tunteet Ahdistuneisuus, herkkyys Fyysinen oireilu, sairastelu Aikaisempaa syvempi läheisten ja hyvien ihmissuhteiden arvostaminen Elämänarvojen muutos Halu vaikuttaa yhteiskuntaan ja/tai muiden saman kokeneiden auttamiseen
Kuolintavan merkitys Vanhassa surukäsityksessä ei kiinnitetty juurikaan huomiota kuolemantavan vaikutuksiin suruun. Uuden surututkimuksen myötä on osoitettu, että kuolintavalla voi olla suuri merkitys surun kannalta. Traumaperäiset stressireaktiot tai vihan tunteet voivat olla voimakkaita ja pitkäkestoisia => Tutkimukset: henkirikoksen uhreina kuolleiden lasten äitien viha saattaa kestää kaksin verroin muista syistä kuolleiden lasten äitien vihaan verrattuna.
Äänioikeudeton suru = olosuhteita, joissa ihminen kokee menetyksen ilman, että hänellä on sosiaalisesti tunnustettua oikeutta surra sitä. Abortin tehneet, lapsensa adoptioon antaneet, keskenmenon kokeneet, homoseksuaalisessa suhteessa elävät, ystävät, työ- tai koulutoverit, alkoholistin tai narkomaanin läheiset, AIDS: iin kuolleiden läheiset, kehitysvammaiset, entisen puolisonsa menettäneet, lemmikkieläimensä menettäneet, terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstö ml. psykoterapeutit ja sosiaalityöntekijät
Maskuliininen ja feminiininen suru Surukirjallisuudessa naisten surumalli on ollut normi: tunteet ovat voimakkaat, avoimet ja ne jaetaan toisten kanssa => onko miesten suremisen tapa oikeutettu? => syntyi maskuliininen surun teoria (Martin & Doka, 1996) Maskuliininen suru eroaa feminiinisestä seuraavasti: 1. Säädellyt tunteet: tunteita ilmaistaan yksityisemmin, viha ja syyllisyys yleisiä tunteita 2. Ajattelu selviytymiskeinona: itsehallinta ja ajattelu korostuu, menetys koetaan paljolti haasteena eikä uhkana, päämääräsuuntautunutta käyttäytymistä 3. Toiminta selviytymiskeinona: menetykseen reagoidaan toiminnalla, vertaisryhmässä jakaminen voi olla vastahakoista
Uusia tutkimuksia
Menetys on kokemus ei surutyötä Mari Pulkkinen: Salattu, suoritettu ja sanaton suru: Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena. 2017 Uskontotieteen alaan kuuluva väitöstutkimus Tutkimuksessa lähestytään läheisen menettämistä psykologisen perinteen haastavasta tulokulmasta: Ainutkertaisen yksilön samanaikaisesti yksilöllisenä ja lähtökohtaisen jaettuna kokemuksena. Surua ei voida ymmärtää ilman sidosta ihmiskäsitykseen ja ympäröivään kulttuuriin. Väite: Psykologisoitunut surukäsitys vaikeuttaa surun ja surevien ymmärtämistä. Ajattelutapa ei huomioi ihmisen kokonaisvaltaisuutta eikä vastaa surevien omia kokemuksia.
=> Surua tai surevia ei voida ymmärtää, ellei kokemusta peilata kokijansa ainutkertaiseen elämänkulkuun ja ympäröivään kulttuuris-yhteiskunnalliseen tapahtumapaikkaan. Sekä elämäntilanne että kokemusta kahlitseva kuolemankulttuuri raskauttavat surevien arkea. Tutkimuksen mukaan suomalaista surua voidaan kuvata - tunnetasolla salatuksi - toiminnallisessa mielessä suoritetuksi ja - kielellisten ilmausten osalta sanattomaksi Surevat eivät ole vain menetyskokemuksen passiivisia vastaanottajia vaan mielekkyyttä tavoittelevia, aktiivisia toimijoita.
Ei vaiheita, vaan reaktioita Juha Itkonen: "Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun - Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta". 2018 Vaiheittainen prosessi antaa surusta liian yksipuolisen kuvan ja voi antaa surevalle kokemuksen, että hän suree jotenkin väärin. => Vaiheiden sijasta olisikin mielekkäämpää puhua enemmänkin lyhyen ja pitkän aikavälin surureaktioista => Surulla ei välttämättä ole selvää päätepistettä
=> Tavoitteena selviytyminen = ihmisen palaaminen tuntevaksi, toimintakykyiseksi ja elämäniloa kokevaksi henkilöksi, jossa menetys integroitunut elämänhistorian osaksi Sureminen ei tarkoita kiintymyssuhteen katkaisemista, vaan sen uudelleen muotoutumista ihmissuhteesta muistosuhteeksi Lapsen kuolema: koettelee myös ihmisen elämänkatsomuksen turvarakenteita lapsen kuolema herättää vanhemmissa usein syyllisyyden tunnetta: lasta ei kyetty suojelemaan kuolemalta (pienen) lapsen menetys on yleensä aina traumaattinen kriisi
Itkonen: Vaikka suru on hyvin yksilöllistä, kaikki tavat surra eivät ole yhtä hyviä. Sureva ei välttämättä selviä ilman toisten ihmisten (esim. sosiaalisen verkoston, vertaistuen, terveydenhuoltojärjestelmän ja uskonnollisten yhteisöjen) tukea. Lapsen kuolemasta aiheutuneen surun on todettu aiheuttavan kielteisiä terveysvaikutuksia ja lisäävän vanhemman kuolemanriskiä. Komplisoitunut tai traumaattinen suru heikentää työkykyä ja voi johtaa vakavaan masennukseen. Rakentavan surutyön tukeminen ehkäisee masennusta ja siitä seuraavaa työkyvyttömyyttä
Trauma ja suru
Trauma = henkinen tai ruumiillinen vaurio tai haava Aiheuttajana on traumaattinen tapahtuma (= uhkaava tilanne), joka synnyttää traumaattista stressiä (= rasitus, paine) Traumaattinen kriisi: sokkivaihe => reaktiovaihe => (osin päällekkäin ed. kanssa) korjaamis- tai läpityöskentelyvaihe=> uudelleen suuntautuminen Traumaattinen tapahtuma tekee maailmasta turvattoman: käsitys maailmasta, ihmisyydestä, Jumalasta etc. voi muuttua => uskomusjärjestelmä voi murskaantua Suru- ja traumatyön psyykkiset prosessit melko samanlaiset => jotta surulle olisi tilaa, on tehtävä ensin traumatyö = trauman läpityöstäminen kohtaamalla se ja nivomalla se puhumisen ja muiden keinojen avulla osaksi omaa elämänhistoriaa
Steven Wilson: Routine Kappale kertoo traumaattisesta menetyksestä ja surusta: perheen isä ja kaksi poikaa olivat kuolleet kouluampumisessa Millaisia suruun liittyviä tunteita videosta löysit? Koitko samaistumista tunteisiin, reaktioihin tai toimintatapohin? Rutiinit pitävät minut koossa / kuljettavat minua vaikean ajan läpi / auttavat minua nukahtamaan Video päättyy ajatukseen: Älä koskaan päästä irti / Yritä päästää irti / Älä koskaan päästä irti / Yritä päästää irti / Älä koskaan => kiintymyssuhteen uudelleenmuotoilu? => Mitä video kertoo sinulle hyväksymisestä ja ylipäänsä surusta?
Keinoja selvitä ja auttaa
Jaksamisen jakkara Työkalu, joka vaivattomasti ja nopeasti antaa auttajalle käsityksen siitä, onko surevan suru vaarassa komplisoitua. Voidaan soveltaa myös muihin elämän kriiseihin arvioitaessa henkilön selviytymiskykyä. Jaksamisen jakkaran idea: - vaikka 1 neljästä jalasta olisi vaarassa murtua, jakkara pysyy pystyssä: ihmisellä on vielä hyvät edellytykset selvitä - jos 2 jalkaa murtuu, jakkara on kaatumisvaarassa: surevalla on suuri vaara joutua vaikeuksiin suruprosessissaan - jos 3 jalkaa murtuu, ongelmia on tulossa varmasti - mikäli kaikki 4 jalkaa murtuu, sureva on erittäin kiireellisen ja usein moniammatillisen avun tarpeessa
1. jalka: menetyksen luonne Jalan murtumiseen vaikuttaa menetyksen suuruus surevalle: Kuinka rakas vainaja oli surevalle? Mikä heidän sukulaissuhteensa oli? Millaisia riippuvuussuhteita liittyi ihmissuhteeseen vainajan kanssa? Oliko suhde ambivalentti tai konfliktoitunut? Oliko menetys äkillinen vai ehtikö siihen valmistautua? Liittyykö siihen stigmaa tai traumaa? Tapahtuiko kuolema epäselvissä olosuhteissa tai kuoliko samanaikaisesti muita läheisiä henkilöitä? Yleensä lapsen kuolema on menetys, joka tämän jalan murtaa. Aikuisen kuolema henkirikoksen, itsemurhan tai muun äkillisen kuolintavan kautta ovat menetyksiä, jotka yleensä aina koettelevat tämän jalan kestävyyttä.
2. jalka: omat voimavarat Murtumisvaara, jos surevalla on historiassaan menetyksiä, mielenterveysongelmia, fyysisiä sairauksia tai heikko kyky selvitä vaikeista elämäntilanteista Voimavaroihin vaikuttaa myös ihmisen usko ja arvot: - Mitä tahansa pahaa voi hallitsemattomasti tapahtua minulle tai läheisilleni koska tahansa! => Tämä jalka on koetuksella - Mitään ei tapahdu ilman Jumalan tai muun korkeamman voiman tahtoa! => voi olla vahva voimavara menetyksessä <= Lapsen kuolema tosin usein koettelee tällaista uskoa! Resilienssi = selviytymiskykyisyys on olennainen osa ihmisen voimavaroja. Sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä selviytyä stressiä aiheuttavista elämäntilanteista. Resilienssi on yleinen ominaisuus terveillä ja hyvinvoivilla ihmisillä.
3. jalka: sosiaalinen tuki Murtumisvaara, jos sosiaalinen tuki on riittämätöntä tai konfliktoitunutta Hautajaisten jälkeen tuen määrä vähenee ja vähitellen menetyksen suuruus alkaa vasta valjeta Surevan kannalta tärkeämpää kuin pelkkä sosiaalisen tuen riittävyys ( määrä ) on saatavan tuen tyydyttävyys ( laatu ) Erityisen tärkeää äänioikeudettomassa surussa Uskonnollisten rituaalien ja yhteisön tuki Ainoa jalka, johon voi suoraan vaikuttaa menetyksen jälkeen. Ammattiapu myös tätä jalkaa.
4. jalka: samanaikaiset stressitekijät Murtumisvaara: jos elämän muut osa-alueet ovat täynnä vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja menetyksiä, voi pieneltäkin vaikuttava menetys saattaa ihmisen jaksamisen koetukselle. Tutkimuksissa samanaikaisten muiden stressitekijöiden vaikutus on jäänyt melko vähälle huomiolle
Apua ja voimaantumista Sosiaalinen tuki: läheiset, ystävät, vertaistuki(ryhmät) Maailmankatsomuksesta ammentaminen: usko ja toivo (merkityksien antamista, rauhan kokemista, toivo jälleennäkemisestä jne.), rituaalit Taide: musiikki, kirjallisuus, kuvataide jne. Tiedon hankkiminen surusta, ymmärryksen lisääminen Ammatillinen apu Mikä tai mitkä ovat sinun keinojasi? => Luonto, metsä, lemmikkieläimet
Surevan / kriisissä olevan kohtaaminen Ole rauhallinen, jätä omat asiasi/työsi sivuun Ole toista varten kuulluksi tuleminen on elämän ydinkokemus Kuuntele keskittyneesti, osoita eleilläsi ja äänelläsi kuuntelevasi Älä kauhistele tai arvota kuulemaasi, vaan ota kuulemasi asia sellaisenaan vastaan ; osoita silti myötätuntoa Älä tarjoa pikaista lohdutusta kyllä se siitä voi tuntua surun/kriisin vähättelyltä Voit antaa ammattitaitoista apua moniin käytännön asioihin; isoihin elämän kysymyksiin ei tarvitse olla vastausta => M. Bahtin: Ihminen tarvitsee toisen ihmisen, jonka kanssa hän vastailee omiin kysymyksiinsä.
Suru on kodittomaksi jäänyttä rakkautta, ja elämä olisi lohdutonta, jos rakkaus voitaisiin lohduttaa pois. - Bent Falk
Kiitos. Musiikkivideot (ks. YouTube): Steven Wilson: Routine Edu Kettunen: Autioilla rannoilla