Reviisori1/2009 Kehitysvammaliitossa Tulosta ilman pomotusta VTV valvomaan vaalirahoitusta Valtion velka hyvissä käsissä Valtiontalouden tarkastusviraston asiakaslehti
Sisältö Reviisori 1/2009 Julkaisija Valtiontalouden tarkastusvirasto Päätoimittaja Tuomas Pöysti Toimituskunta Esa Tammelin (puheenjohtaja) Heli Aalto (toimituspäällikkö) Riitta-Liisa Heikkilä Markku Heikkinen Lassi Perkinen Toimitussihteeri Minna Suihkonen Unionimedia Oy minna.suihkonen@unionimedia.fi (09) 4133 4445 Kiva ilmapiiri työpaikalla ei takaa tuloksellisuutta, mutta paha olo tuo varmemmin huonon tuloksen, toteaa työja organisaatiopsykologian professori Anna-Liisa Elo. Sivut 4 5 2 Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Hyvinvoinnilla tulosta? 6 Tilaa ja valtaa työntekijöille 8 JHTT-lakia uudistettiin 9 Juha Siltala: Työniloa ja tuottavuutta 10 Vaalirahoituksen valvonta VTV:lle 12 Tasaisesti turbulenssissa 15 VTV mukana pohjoismaisessa rinnakkaistarkastuksessa 18 Talousarviosäädökset uudistuvat 19 VTV isännöi finanssipoliittisia työpajoja 19 Nimimuutoksia VTV:n toimintayksiköissä Taitto Mikko Taipale Unionimedia Oy mikko.taipale@unionimedia.fi Kannen kuva Pekka Sipola Hyvä valtionvelan hoito säästää veronmaksajilta miljoonia. Sivut 12 13 Painopaikka Miktor Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset julkaisut@vtv.fi Lehti on maksuton. ISSN 1796-9212 Pdf-verkkolehden ISSN 1796-9670 Yhteispohjoismainen tarkastus paljasti, että Pohjoismaiden sähköhuollon valmiutta on parannettava. Sivut 16 17
Pääkirjoitus Pidetään turvaverkko kunnossa Ajatellaanpa tilannetta, jossa valtio ei pystyisikään maksamaan velvoitteitaan tai saamaan lainaa. Tilanne olisi vakava koko yhteiskunnalle. Valtion rahoituksenhallinta, joka koostuu valtion kassan- ja velanhallinnasta, on osa yhteiskuntamme turvaverkkoa. Valtion kassan- ja velanhallinnan merkitys korostuu nyt käsillä olevan kansainvälisen rahoituskriisin ja syvän taloudellisen taantuman oloissa. Valtiolla on merkittävä rooli kansantalouden vakauttajana ja luottolaitosten toiminnan viimekätisenä turvaajana. Valtioiden roolina on turvata rahoitusjärjestelmän toimivuus vakavissa kriiseissä ja suojata järjestelmää siihen kohdistuvilta riskeiltä. Tehtävä edellyttää, että valtion oma kassan- ja velanhallinta ovat kunnossa. Valtioiden kassakriisit ovat olleet useissa maissa todellisuutta vuonna 2008 ja 2009. Suomi on osallistunut Latvian ja Islannin valtioiden rahoitusjärjestelyihin. Valtiot lainaavat tällä hetkellä miljardien, jopa kymmenien miljardien eurojen arvosta viikoittain. Suomen valtionvelka on kasvamassa seuraavien neljän vuoden aikana niin euromäärältään kuin bruttokansantuoteosuudeltaan kaksinkertaiseksi. Tämä teettää valtion velanhoitajilla työtä. Hyvästä velanhallinnasta on tullut lainojen saatavuuteen ja velan kustannuksiin vaikuttava seikka. Ammattitaitoisella velanhoidolla voidaan säästää merkittävästi korko- ja muissa velkaan liittyvissä kustannuksissa. Hyvä velanhallinta vähentää osaltaan maan haavoittuvuutta taloudellisista ja rahoitusmarkkinahäiriöistä. Valtion kassanhallinnan tarkoituksena on turvata valtion maksuvalmius kaikissa olosuhteissa hyväksyttävällä riskitasolla. Maksuvalmiuden tarpeet ylittävät kassavarat on sijoitettava turvallisella tavalla. Kansainvälisen rahoituskriisin oloissa kassavarojen lyhytaikaiseen sijoittamiseen liittyvät vastapuoliriskit muun muassa riski vastapuolen maksukyvyttömyydestä ovat lisääntyneet. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastanut ja arvioinut valtion kassanhallinnan ja valtion velanhallinnan tilaa vuonna 2008 ja 2009 valmistuneissa tuloksellisuustarkastuksissa. Valtion velanhallinta, sen valvonta ja riskien hallinnan organisaatiot ja toimintatavat noudattavat tarkastusviraston mukaan periaatteita, joita pidetään kansainvälisesti parhaina käytäntöinä. Valtion kassanhallinnan operatiivinen toteutus todettiin tarkastuksessa tehokkaaksi ja ohjeiden mukaiseksi. Kehittämistarpeita havaittiin valtion talousarviota koskevassa lainsäädännössä ja budjetointikäytännöissä. Valtio on lainsäädännöstä ja budjetointikäytännöistä johtuen ottanut talousarviossa budjetoitua lainaa silloinkin, kun lainanottoon ei olisi ollut valtion maksuvalmiuden kannalta tarvetta. Tästä on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia ja tarpeettomia riskejä. Budjetointikäytäntöä on tarkastuksen perusteella jo kehitetty. Talousarviossa on annettu valtuus jättää budjetoitua lainaa tietyn enimmäismäärän rajoissa ottamatta siltä osin kuin lainanotto ei ole maksuvalmiuden kannalta tarpeellista ja lainanottotarve on korvautunut arvioitua suuremmilla tuloilla. Valtion talousarviota koskevaan lainsäädäntöön harkitaan muutoksia, jotka mahdollistaisivat tehokkaamman ja joustavamman valtion kassanhallinnan. Oikeaan ajoitettu tarkastustoiminta on ollut osaltaan turvaamassa ja kehittämässä valtion rahoituksenhallintaa. Jatkossa valtion rahoituksenhallintaa on entistä enemmän tarkasteltava kokonaisuutena siten, että siinä käsitellään valtion talousarviotalouden lisäksi kaikkia talousarvion ulkopuolella olevia valtion rahastoja ja muita, kokonaan valtion vastuulla toimivia talousyksiköitä. Lisäksi konsernin rahoituksenhallinnan näkökulman tulee käsittää valtion velan ja kassavarojen lisäksi kaikki rahoitusomaisuudeksi luettavat varat. Tuomas Pöysti päätoimittaja [ Valtion kassan- ja velanhallinnan merkitys korostuu rahoituskriisin ja taantuman oloissa.
Kun ihmiset voivat paremmin, yritys säästyy monilta kuluilta. Toisaalta tyytyväiset ja hyvinvoivat ihmiset ovat tuottavia ja innovatiivisia, Anna-Liisa Elo huomauttaa. Y
Hyvinvoinnilla tulosta? Työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteys ei ole automaattinen. Selvää kuitenkin on, että paha olo synnyttää huonoja tuloksia, sanoo professori Anna-Liisa Elo. Yleinen uskomus on, että työhyvinvoinnin parantaminen vaikuttaa suoraan työyhteisön toiminnan tuloksellisuuteen. Saadaanko kivassa ilmapiirissä aikaan tuloksia? Työ- ja organisaatiopsykologian professori Anna-Liisa Elon mukaan asia ei ole niin yksinkertainen. Työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteys nähdään yleensä suorempana ja yksiselitteisempänä kuin tutkimuksella on pystytty todistamaan. Varmasti kiva ilmapiiri luo työhyvinvointia, mutta ei se tuloksellisuutta takaa. Paha olo tuo varmemmin huonon tuloksen, Elo huomauttaa. Työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteyttä ja työkyvyn edistämisen taloudellisia vaikutuksia on Anna-Liisa Elon mukaan tutkittu yllättävän vähän. Eri alojen tutkijoiden väliltä puuttuu yhteistyö. Tuloksellisuuden tutkimus nojaa usein työmotivaation ja johtamisen teorioihin, hyvinvointitutkimus puolestaan työstressin teorioihin. Ilmapiiri vaikuttaa tulokseen Sairauspoissaolot ovat esimerkki, joka kertoo sekä työhyvinvoinnista että tuloksellisuudesta. Kun ihmiset voivat työpaikallaan hyvin, he sairastavat vähemmän ja rahaa säästyy. Terveet ihmiset myös saavat aikaan enemmän kuin sairaat. Työyhteisöissä tehtyjen toimien taloudelliset hyödyt kuitenkin vaihtelevat eri aloilla ja erityyppisessä työssä. Pitäisi tutkia, miten erilaiset hyvinvointihankkeet, interventiot ja koulutukset parantavat tuloksellisuutta, Anna-Liisa Elo pohtii. Hän johti Työterveyslaitoksen evaluaatiotutkimusta, jossa arvioitiin Helsingin kaupungin rakennusviraston laajan kehittämishankkeen onnistumista. Rakennusviraston hankkeen tarkoituksena oli lähijohtamista ja työyhteisöjen toimintaa kehittämällä parantaa työkykyä ja torjua ennenaikaista eläkkeelle jäämistä. Elon tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin edistäminen paransi psykososiaalisia työoloja ja ylläpiti työkykyä pitkään. Tiedonkulku työyhteisöissä lisääntyi ja kiire väheni. Hyvä tiedonkulku ja ilmapiiri ovat organisaatioteorioiden valossa myös tuloksellisen toiminnan perusta. Siksi voidaan olettaa, että hanke paransi myös tuloksellisuutta, vaikkei sitä alunperin tutkittu. Myöhemmässä tutkimuksessa paljastui, että myös työntekijät olivat tätä mieltä, Elo summaa. Kuinka työhyvinvointia sitten käytännössä edistetään? Vuorovaikutusta ja työn sisältöä kehittämällä voidaan parantaa työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia ja samalla lisätä toiminnan tuloksellisuutta. Elon mukaan paras osoitus hyvinvoinnin ja tuloksellisuuden yhteydestä on, että molemmat paranevat samoihin asioihin vaikuttamalla. Seuraavaksi tarvitaan tietoa siitä, minkälaista panostamista tarvitaan, kuinka paljon ja onko kyse suurista rahoista vai pienistä arjen teoista. Konsulteilla on monenlaisia vaihtoehtoja tarjolla, mutta niiden vertailu ja kustannustehokkuuden arviointi on vaikeaa. Fakta Esimiestyö tärkeää Hyvän henkilöstöjohtamisen ja tuloksellisuuden välillä on selkeä yhteys. Silti työhyvinvointi on harvoin mukana tuloksellisuuden tutkimuksessa. Tuloksellisesta työstä vastaavat lähiesimiehet, mutta heiltä puuttuu menetelmiä ja valmiuksia työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden tasapainoiseen johtamiseen. Tuloksellisuus ei synny piiskaamisesta ja huonosta kohtelusta huonoinakaan aikoina. Silloin ei ole rahaa mennä retkille tai juhlimaan, mutta hyvinvointia luodaan arjen vuorovaikutuksessa. Kaikkina aikoina on mahdollista voida hyvin työpaikalla, Elo huomauttaa. Professorin mukaan vahvaa tieteellistä näyttöä työhyvinvointihankkeiden positiivisesta vaikutuksesta tuloksellisuuteen ei aina saada. Euromääräisiä säästöjä on vaikea laskea. Silti löytyy esimerkkejä, jotka kertovat huomattavistakin säästöistä hankkeiden tuloksena. Elo muistuttaa, että työntekijöiden terveys on arvo sinänsä. Ei sitä tarvitse tuloksellisuudella perustella, että ihmisestä kannattaa pitää huolta. Anna-Liisa Elo Filosofian tohtori Anna-Liisa Elo toimii työn ja organisaatioiden psykologian professorina Tampereen yliopistossa. Toisen puolen työstään Elo tekee vanhempana tutkijana Työterveyslaitoksella. Marjo Mikola/Unionimedia kuva Markus Sommers
Tilaa ja valtaa työntekijöille K Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Veli-Pekka Sinervuo uskoo, että hyvinvoiva henkilöstö työskentelee tehokkaammin. Kehitysvammaliiton toiminta on paljon monipuolisempaa kuin nimi antaa ymmärtää. Toiminnanjohtaja Veli-Pekka Sinervuon mukaan Kehitysvammaliiton toimintaa voi luontevimmin verrata konsulttialaan. Liitto tekee tutkimusta sekä kouluttaa ja konsultoi palveluntuottajia, esimerkiksi Helsingin kaupunkia, henkilöstön ja toiminnan kehittämisessä. Liitto myös kehittää teknologiaa. Se on muun muassa tehnyt esteettömät verkkosivut. Esteettömyys tarkoittaa, että sivut ovat selkeät ja yksiselitteiset ja niiden informaatio muuntuu helposti eri apuvälineille ja aisteille. Kehitysvammaliiton sivuista on tehty selkokielinen versio, ja tiedot voi lukemisen lisäksi kuunnella. Kiitosta henkilöstölle [ Henkilöstö mahdollistaa johtamistyylin, jossa ihmisille annetaan tilaa ja valtaa. Neuvotteluhuoneen seinällä on rivissä kehystettyjä todistuksia menestyksestä Suomen parhaat työpaikat -selvityksessä. Kehitysvammaliitto on ollut yhden kerran toisella sijalla julkisten organisaatioiden sarjassa ja kaksi kertaa kolmannella sijalla. Osallistumme selvitykseen säännöllisesti. Se on meille keino saada arvio henkilöstöjohtamisemme tasosta, Sinervuo kertoo. Suomen parhaat työpaikat -selvitys koostuu kyselyistä, joissa kartoitetaan henkilöstön luottamusta sekä organisaation johtamiskäytäntöjä ja työympäristöasioita. Sinervuo kiittää sijoituksista hyvää ja ammattitaitoista henkilöstöä. He ovat mahdollistaneet johtamistyylin, jossa ihmisille annetaan tilaa ja valtaa, hän kuvailee. Kehitysvammaliitossa työskentelee noin 80 ihmistä. Enemmistöllä on suunnittelijan vakanssi. Taustaltaan työntekijät ovat lähinnä tutkijoita, it-alan osaajia tai kasvatustieteilijöitä. Reilussa kuudessa vuodessa, Veli-Pekka Sinervuon tultua liiton toiminnanjohtajaksi, henkilöstömäärä on kasvanut noin neljänneksen. Meillä on hyvän työnantajan maine. Muutamat ihmiset ovat olleet valmiita jopa tinkimään edellisen työpaikan eduista päästäkseen meille töihin, toiminnanjohtaja kehaisee. Sinervuo itse on koulutukseltaan ekonomi. Hän siirtyi liittoon Raha-automaattiyhdistyksestä. Sinervuo korostaa, että myös kolmannella sektorilla kannattaa soveltaa henkilöstöjohtamisessa liike-elämän oppeja. Liike-elämän käytäntöjä on hänen mukaansa perinteisesti vierastettu järjestöissä. Koulutus- ja kehittämistyö on kuitenkin tehty yritysmaailmassa. Johto kuuntelee Johtaminen vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin, ja hyvinvoinnin uskotaan vaikuttavan henkilöstön tekemään tulokseen.
Organisaatioissa ei saada asioita aikaan, jos johtaminen ei toimi, arvelee toiminnanjohtaja Veli-Pekka Sinervuo. Eija Aukio (vas.) ja Sisko Rauhala ovat viihtyneet Kehitysvammaliitossa jo vuosia. Tuloksellisuus näkyy meillä ehkä selkeimmin siinä, olemmeko haluttu yhteistyökumppani, Sinervuo määrittää. Liitossa on annettu työntekijöille paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Meillä on joustava työnaika. Työn ja perheen yhteensovittaminen onnistuu hyvin, mainitsee koordinaattori ja johdon assistentti Sisko Rauhala. Vähän väliä joku tekee 60- tai 80-prosenttista päivää äitiyslomalta tultuaan, Sinervuo lisää. Hallinnossa on luotu johtamiselle yhteiset pelisäännöt, joita myös väliportaan johtajat noudattavat. Pelisääntöjen perusperiaate on johtamisen madaltaminen. Tarpeeton pomottaminen on kitketty pois, Sinervuo kiteyttää. Työntekijät ovat tottuneet siihen, että johto kuuntelee heitä tärkeissä päätöksissä. Heillä on esimerkiksi mahdollisuus antaa palautetta suunnitteilla olevasta strategiasta tai muista tärkeistä asioista. Lisäksi heille järjestetään vapaamuotoista yhdessäoloa. Se on tärkeää, koska henkilöstö on ripoteltu Helsingin Malmilla sijaitsevan rakennuksen kolmeen kerrokseen eikä monikaan näe toisiaan päivittäin. Yhteisillä tilaisuuksilla luomme yhteishenkeä, sanoo talouspäällikkö Eija Aukio. Läsnäololla luottamusta Millä tavalla Sinervuo sitten on muuttanut liiton johtamista? Sitä pitää varmaan kysyä Siskolta. Hän oli täällä jo ennen minun tuloani, Sinervuo sanoo. Sisko Rauhalan mielestä suurin muutos oli se, että toiminnanjohtaja alkoi viettää enemmän aikaa työpaikalla. Se on tärkeää, koska muuten johtaja jää etäiseksi. Läsnäolosta syntyy luottamus, hän vastaa. Veli-Pekka Sinervuon mukaan tärkeintä on, että liitossa työskentelee raudanlujia osaajia. Toisessa työpaikassa en todennäköisesti voisi käyttää samaa johtamismallia. Terhi Nieminen/Unionimedia kuva Pekka Sipola
L JHTT-lakia uudistettiin Laaduntarkastuksen vahvistaminen edistää JHTT-tilintarkastuksen luotettavuutta. Lakia julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista (JHTT) muutettiin syksyllä 2008 (1033/2008). Muutoksilla edistetään edelleen korkeatasoisen JHTT-tilintarkastuksen suorittamista. Lakimuutokset ovat pääasiassa tulleet voimaan vuoden 2009 alusta. Uudistuksilla on täsmennetty JHTT-tilintarkastajien laadunvarmistuksen järjestämistä. Samoin on tarkennettu Valtiontalouden tarkastusvirastossa työskentelevien JHTT-tilintarkastajien asemaa ja tarkastusviraston JHTT-tilintarkastajien työn laaduntarkastuksen järjestämistä. Lakimuutoksessa on myös huomioitu eduskunnan tilintarkastuslain (459/2007) hyväksymisen yhteydessä antama lausuma, jossa edellytettiin pikaisia toimenpiteitä KHT- ja HTM-tilintarkastajien edellytyksistä täydentää tutkintonsa JHTT-tilintarkastajaksi. Osa Fakta säädösmuutoksista tulee voimaan vuoden 2010 alusta. Laadunvarmistus paranee Lakiuudistuksessa säädettiin JHTT-tilintarkastajan velvollisuudesta osallistua JHTT-lautakunnan määräämään laaduntarkastukseen. Laaduntarkastukseen osallistuminen säädettiin siten aiempaa velvoittavammaksi osaksi JHTT-tilintarkastajana toimimista. Toimivan laaduntarkastusjärjestelmän vahvistaminen edistää JHTT-tilintarkastuksen ulkoista luotettavuutta merkittävästi. Valtiontalouden tarkastusviraston virkamiehinä toimivat tilintarkastajat ovat velvollisia osallistumaan JHTT-lautakunnan laaduntarkastukseen siltä osin kuin he hoitavat muita tilintarkastustehtäviä kuin VTV:lle säädettyä tarkastusta. Muilta osin Valtiontalouden tarkastusvirasto valvoo virkamiehinään toimivien tilintarkastajien tarkastustyön laatua ja järjestää laaduntarkastuksen VTV:lle säädetyissä tarkastustehtävissä. Säännöksellä on varmistettu perustuslain takaama tarkastusviraston riippumattomuus tarkastettavistaan. Valtioneuvoston alainen ja valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva JHTT-lautakunta kuuluu itsekin tarkastusviraston tarkastettaviin. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusohjeet ja laadunhallintajärjestelmä perustuvat ylimpien ulkoisten tarkastusyksiköiden INTOSAI-järjestön (International Organisation of Supreme Audit Institutions) hyväksymiin ja julkaisemiin julkisen talouden ulkoisen tarkastuksen standardeihin. JHTT-tarkastajat VTV:ssä Valtiontalouden tarkastusvirastossa työskentelee 32 JHTT-tilintarkastajaa. Tarkastusvirasto käyttää tilintarkastusauktorisointien suorittamista yhtenä osana tarkastusviraston henkilöstön osaamisen kehittämistä. Tarkastusviraston palveluksessa toimii myös auktorisoituja KHT- ja HTM-tarkastajia sekä tarkastusalan muun ammattitutkinnon suorittaneita asiantuntijoita, kuten CIA-, CFSA- ja CISA-tarkastajia. Julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajien tutkinnon on voinut suorittaa vuodesta 1992. Suomessa JHTT-tarkastajia on noin 230. Jaakko Eskola
Vieraskynä Työniloa ja tuottavuutta Julkista sektoria on viime vuosikymmenet ruokittu pessimismillä. On selitetty julkisten palveluiden kärsivän tuottavuusvajeesta teknologiateollisuuteen verrattuna. Tuottavuutta nostaakseen valtio palkkaa kolmen eläköityvän sijaan vain noin kaksi uutta työntekijää. Enemmän tekeminen vähemmällä on luonut tunnelman, että haasteet karkaavat tavoittamattomiin. Lusitaan kohti eläkettä katkoen kammasta piikkejä. Tuottavuustavoite ja parempi jaksaminen eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Työmotivaatio paljastuu näennäisongelmaksi, jos puhutaan työntekijän suhtautumisesta työhön. 80 prosenttia työntekijöistä ilmoittaa kokevansa työniloa. Mutta viimeisessä työolobarometrissa 80 prosenttia koki myös aliresursoinnin suurimmaksi ongelmaksi: tekijöiden vähyyden vuoksi on aina kiire eikä työ kiitä tekijäänsä. Analyyttinen ote ongelmaan täsmentää sen ponnistuksen ja palkinnon suhteen horjumiseksi. Oman vaikutuksen kokeminen on tärkein jaksamiskannuste. Suomalainen työelämä tuntee vain on- ja off -nappulat: joko sitoudut täysillä tai putoat oikeiden ihmisten joukosta. Osa-aikatyössä on vain 14 prosenttia työtoimista. Työn uusjako kuuden tunnin työpäiviksi hautautui edelliseen lamaan. EVAn selvityksen mukaan ihmiset haluaisivat nykyään mieluummin tinkiä tuloistaan kuin pidentää työpäiväänsä. On ollut oikea ratkaisu, että eläkekertymää voi vapaaehtoisesti kartuttaa vanhuuseläkkeellä tehtävillä töillä. Myös yritykset, kuten Clas Ohlson joustavilla työaikajärjestelyillään ja Abloy ikämestariohjelmallaan, ovat onnistuneet vähentämään tuskallista vertailua ja kiinnittäneet huomiota vanhojen vahvuuksiin palkitsevalla tavalla. Eläkkeellä työskentely voi toteuttaa palkkatyöntekijän unelman olla tasavertainen sopijapuoli, jota ei enää voi painostaa. [ I love my work but hate my job -asenteen synnyttää elävän työn alistaminen kuvitteelliseen pääomasuhteeseen, ei työ itse, saati työntekijöiden huonontuminen lajissaan. Julkisella puolella näennäistä pääomasuhdetta on lavastettu jakamalla veronmaksajien kustantamat palvelut tilaajiksi ja tuottajiksi. Niitä on kilpailutettu olemattomilla näennäismarkkinoilla kustannuksiin katsomatta, ja laatu on varmistettu laatujärjestelmillä. Arviointiteollinen kompleksi ei palvele asiakkaita, mutta sillä on intressi paisuttaa itseään. Julkisen sektorin tuottavuuden parantaminen byrokraattisesti luodulla markkinatilanteella on itse asiassa synnyttänyt sellaista koronhavittelua, josta Milton Friedman julkista sektoria kokonaisuudessaan syytti. Finanssikriisi pakottaa arvioimaan uudelleen tuotantotalouden alistamisen finanssi-instrumenteille. Arvioitakoon uudelleen myös julkisen sektorin ydintyö ja vapautettakoon suoritusporras auditointikulissien pystyttämisestä ja työn sovittamisesta numeerisiin mittareihin, joista tekijät eivät panostaan tunnista. Lisärahaa ei New Public Management -kerrostumien leikkaamiseen vaadittaisi. Päinvastoin rahaa vapautuisi pienempiin luokkakokoihin ja lyhempiin hoitojonoihin. Työ kiittäisi taas tekijäänsä ja aikaa jäisi sen kehittämiseen, arvostettuna ammattilaisena. Hyvin tehty työ hyödyttäisi asiakkaita ja palkitsisi työntekijöitä oman vaikutuksensa kokemisella. Se olisi myös maksajille kustannustehokasta verrattuna hutilointiin, valvontakuluihin ja korvausvelvollisuuden estämiseen selustanvarmistusdokumenteilla. Win-win-tilanne voidaan saavuttaa. On syytä optimismiin! Oman vaikutuksen kokeminen on tärkein jaksamiskannuste. Juha Siltala kuva Magnus Weckström Juha Siltala on Helsingin yliopiston Suomen historian professori. Hän on kirjoittanut muun muassa teoksen Työelämän huonontumisen lyhyt historia (2004, 2007).
Vaalirahoituksen valvonta VTV:lle L Tarkastusvirasto valvoo vaalirahoitusta ehdokkaiden omien ilmoitusten perusteella. Puuttuvasta tai virheellisestä ilmoituksesta voi seurata uhkasakko. Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) astui voimaan ensimmäinen toukokuuta. Vaalirahoituksen valvonta uudistui ja siirtyi oikeusministeriöstä Valtiontalouden tarkastusvirastolle. Tarkastusvirasto valvoo, että kaikki ilmoitusvelvolliset tekevät laissa säädetyn vaalirahoitusilmoituksen ja että ilmoitus täyttää lain vaatimukset. Fakta Lain tarkoituksena on lisätä vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden mahdollisista sidonnaisuuksista. Avoimuuden katsotaan lisäävän luottamusta edustuksellisen demokratian toimivuuteen. Riippumatonta valvontaa Ilmoitusvelvolliset eri vaaleissa Eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi valitut ja vaalien tulosta vahvistettaessa varaedustajiksi määrätyt henkilöt. Presidentinvaaleissa ehdokkaan asettanut puolue ja ehdokkaan asettaneen valitsijayhdistyksen vaaliasiamies tai tämän varamies. Kunnallisvaaleissa valtuutetuksi tai varavaltuutetuksi valitut henkilöt. Europarlamenttivaaleissa Euroopan parlamentin jäseneksi valitut ja vaalien tulosta vahvistettaessa varajäseniksi määrätyt henkilöt. Ehdokkaan vaalirahoituksella tarkoitetaan sitä rahoitusta, jolla katetaan ehdokkaan vaalikampanjan kulut. Ilmoitusvelvollisten määrä vaihtelee eri vaalien välillä parista kymmenestä kunnallisvaalien yli kymmeneen tuhanteen. Lisäksi kaikki ehdokkaat voivat halutessaan jättää ennen vaaleja ennakkoilmoituksena suunnitelman vaalikampanjansa kuluista ja vaalirahoituksesta. Vaalirahoitusilmoitusten vastaanottajina ovat aiemmin toimineet oikeusministeriö ja kunnallisvaaleissa kuntien keskusvaalilautakunnat. Oikeuskansleri ja Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin (GRECO) ovat katsoneet, että vaalirahoitukseen kohdistuva valvonta ei ole riittävää ja että valvonta tulisi järjestää puolueettomasti. Näin ollen on arvioitu, että valvonnan ammattilaisena ja perustuslain takaaman riippumattoman asemansa vuoksi Valtiontalouden tarkastusvirasto olisi paras toimija vastaanottamaan ja julkaisemaan ilmoitusvelvollisten vaalirahoitusilmoitukset sekä valvomaan lain noudattamista. Sähköisesti tai postitse Vaalirahoitusilmoitukset voi toimittaa tarkastusvirastolle joko sähköisesti tai postitse. Sähköisesti ilmoitukset voi jättää VTV:n tähän tarkoitukseen varaamalla internet-sivustolla, jonka osoite on www.vaalirahoitusvalvonta.fi. Vaalirahoitusilmoituksen jättäjä tunnistautuu järjestelmään sähköisesti, täyttää ilmoituslomakkeen ja lähettää ilmoituslomakkeensa 10
tarkastusviraston julkaisujärjestelmään. Lomakkeen voi myös tulostaa ja lähettää postitse VTV:lle, jolloin tarkastusvirasto tallentaa ilmoitukset manuaalisesti samaan tietokantaan. Ilmoitus julkaistaan vaalirahoitusvalvonnan internet-sivulla viipymättä sen saavuttua. Ehdokkaat voivat tehdä tarkastusvirastolle ennakkoilmoituksen vaalirahoituksestaan. Ilmoitukset julkaistaan vaalirahoitusvalvonnan internet-sivustolla, ja kansalaiset pääsevät tutustumaan ennakkoilmoituksiin ennen vaaleja. Valitsematta jääneiden ehdokkaiden ilmoitukset poistetaan julkaisujärjestelmästä kuukauden kuluttua vaalien tuloksen selviämisestä. Kaksi kuukautta vaalien tuloksen vahvistamisen jälkeen päättyy vaalirahoitusilmoitusten jättämisen määräaika, ja sen jälkeen kansalaiset pääsevät tutustumaan ilmoituksiin Vaalirahakoneen avulla. Vaalirahakoneessa ilmoitusten selailua helpotetaan niiden sisältöihin kohdistuvilla hakutoiminnoilla. Uhkasakko mahdollinen Valtiontalouden tarkastusvirasto valvoo ilmoitusvelvollisuuden noudattamista. Tähän tehtävään liittyen tarkastusvirasto tarkistaa, ovatko kaikki ilmoitusvelvolliset tehneet laissa säädetyn ilmoituksen. Tarkastusvirasto julkistaa viipymättä kaikki saapuneet ilmoitukset ja tarkistettuaan ilmoitukset tarvittaessa kehottaa ilmoitusvelvollista tekemään uuden ilmoituksen, täydentämään jo [ Kansalaiset pääsevät tutustumaan ilmoituksiin Vaalirahakoneen avulla. tehtyä ilmoitusta tai selvittämään ilmoituksen oikeellisuutta ja riittävyyttä. Tarkastusvirastolle on annettu lisäksi mahdollisuus asettaa uhkasakko ilmoitusvelvolliselle, mikäli tämä ei tee lainkaan ilmoitusta tai jos tehty ilmoitus havaitaan olennaisilta kohdiltaan ilmeisen virheelliseksi tai puutteelliseksi. Tarkastusvirasto antaa eduskunnalle vaalikohtaisen kertomuksen saamistaan ilmoituksista ja toiminnastaan valvontatehtävässä kahdeksan kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta. Uusi haaste VTV:lle Vaalirahoitusvalvontatehtävä eroaa Valtiontalouden tarkastusviraston muista tarkastustehtävistä. Tarkastusvirastolla ei ole oikeutta tehdä varsinaisia tilintarkastuksia ehdokkaiden vaalirahoitusilmoitusten oikeellisuuden varmistamiseksi. Myöskään pistokokeellisia tarkastuksia ei lain perusteluiden mukaan voida suorittaa eikä vertailutietoa hankkia niin sanotuilta kolmansilta osapuolilta. Tarkastusvirasto toteuttaa siten valvontatehtäväänsä ilmoitusvelvollisten toimittamien tietojen perusteella. Näitä tietoja voidaan toki pyytää täydennettäväksi tai niihin liittyen pyytää lisäselvityksiä. Tämän vuoksi on tärkeää huomioida, että ilmoitusvelvollinen vastaa ilmoituksensa sisällöstä myös silloin, kun tarkastusvirasto julkaisee saamansa tiedot. Jaakko Eskola ja Esa Tammelin kuva Futureimagebank 11
12
Valtion velanhallinta perustuu hyvin suunniteltuun ja toteutettuun riskienhallintaan. Finanssikriisin aikana riskienhallinnan merkitys korostuu entisestään. Tasaisesti turbulenssissa KKansainväliset rahoitusmarkkinat ovat viime kuukausien aikana olleet myllerryksessä, mutta Suomen valtion velkaa ja kassavaroja hoitavassa Valtiokonttorissa tunnelma on rauhallinen. Veronmaksajien varoja ei ole hukattu arvonsa menettäneisiin riskisijoituksiin, eikä uuden lainarahan saaminen ole tuottanut ongelmia. Tilanne on hallinnassa, mutta totta kai rahoitusmarkkinoita on nyt seurattava erittäin tarkasti, apulaisjohtaja Mika Arola Valtiokonttorista sanoo. VM ohjaa, Valtiokonttori operoi Valtion velan ottamisesta päättää eduskunta. Velanhoidon strategisesta ohjauksesta vastaa valtionvarainministeriö (VM) ja käytännön operaatioista Valtiokonttori. Noudatettavat riskirajat ja rahoitusinstrumentit määritellään [ Kansainväliset VM:n vuosittain laatimissa toimintaohjeissa. Velanhallintajärjestelmää alettiin Suomessa kehittää systemaattisesti vasta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Aiemmin siihen ei ollut tarvetta, koska valtiolla oli hyvin vähän velkaa, valtiovarainministeriön finanssineuvos Arto Eno selvittää. Velanotto kasvoi rajusti 1990-luvun lamavuosina. Sittemmin velkaantumisaste on vähentynyt huomattavasti, mutta kasvanee uudestaan tämän ja ensi vuoden aikana. Hyvinäkin aikoina uutta velkaa on otettu, viime vuosina runsaat kymmenen miljardia euroa vuodessa. Uusia luottoja tarvitaan erityisesti vanhojen velkojen jälleenrahoittamiseksi, Arto Eno sanoo. Hyvät ja vakiintuneet suhteet sijoittajiin ovat tärkeät. Siksi on hyvä, että olemme koko luottoluokittajat määrittelevät Suomen korkeimpaan AAA-luokkaan. 13
Sijoittajia kiinnostaa nyt, missä kunnossa kansantalous ja julkinen talous ovat ja mitkä ovat talouden näkymät, apulaisjohtaja Mika Arola Valtiokonttorista sanoo. ajan läsnä kansainvälisillä markkinoilla, Mika Arola täydentää. Velkarahaa viitelainoilla Valtion velkasalkun hoidossa käytetään monenlaisia rahoitusinstrumentteja. Velkarahaa haetaan markkinoilta ennen muuta euromääräisillä viitelainoilla eli sarjaobligaatioilla. Vuosittain liikkeelle lasketut viitelainat ovat 2000-luvulla olleet 4 5 miljardin euron kokoluokkaa. Käytännössä liikkeellelasku tapahtuu niin sanotun syndikoidun menettelyn kautta. Siinä päämarkkinatakaaja eli valitsemamme pankkiryhmä laskee viitelainan liikkeelle. Se ottaa yhteyden sijoittajiin ja myy obligaatiot, Mika Arola kertoo. Toistaiseksi valtion velkapaperit ovat käyneet hyvin kaupaksi. Arolan mukaan Suomella on sijoittajapiireissä hyvä maine. Finanssikriisin myötä sijoittajat ovat alkaneet välttää riskejä ja sijoittaa vähäriskisiin kohteisiin. Kansainväliset luottoluokittajat määrittelevät Suomen korkeimpaan AAA-luokkaan. Hyvä luottoluokitus helpottaa rahoituksen saamista ja alentaa korkomenoja. Aiemmin valtiot maksoivat suunnilleen saman verran korkoa lainanotossa. Finanssikriisin myötä korkoerot ovat nousseet jopa euroalueen sisällä. Saksaan verrattuna Suomikin joutuu nyt maksamaan aiempaa enemmän, mutta paljon vähemmän kuin monet muut maat, Arola kertoo. Hyvä velanhoito säästää miljoonia VTV: Korkeasta osaamisesta pidettävä kiinni Suomen valtion velanhallintastrategia ja riskienhallinta edustavat kansainvälisessä vertailussa valtioiden parhaimpia käytäntöjä. Tämä käy ilmi VTV:n velanhoitoa koskevasta toiminnantarkastuksesta. Malli sopii hyvin suurella valuutta-alueella toimivan pienen avoimen talouden tarpeisiin, VTV:n tuloksellisuustarkastuspäällikkö Hannu Rajamäki sanoo. Rajamäen mukaan riskejä karttava velanhallintajärjestelmä on osoittanut toimivuutensa myös finanssikriisin pyörteissä. Hän korostaa kuitenkin rahoitusmarkkinoiden ja valtion velanhallintatarpeiden jatkuvaa muutosta. Siksi on pidettävä huolta, että velanhallintaorganisaation osaaminen pidetään myös jatkossa korkealla tasolla. VTV:n tarkastuskertomus 179/2008, Valtion velanhallinta Korkokulujen ohella kustannuksia voidaan minimoida tehokkaalla operatiivisella toiminnalla. Hyvällä velanhallinnalla voidaan parhaimmillaan säästää satoja miljoonia euroja vuosittain, Arto Eno huomauttaa. Kustannustehokkuuteen pyritään muun muassa rahoitusoperaatioiden oikealla ajoituksella. Markkinatilanteen kehitystä on seurattava tarkasti. Tavoite on laskea tuotteet liikkeelle oikeaan aikaan, jotta saamme niille hyvän hinnan ja maksamme itse mahdollisimman alhaista korkoa, Arola sanoo. Valtion viitelainoilla käydään kauppaa myös niin sanotuilla jälkimarkkinoilla, joissa hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan perusteella. Lainanlaskijalle on tärkeää, että markkina on likvidi eli kauppa käy. Jotkut sijoittajat ovat kiinnostuneet vain kaikkein suurimmista sijoituskohteista. Tämän vuoksi Suomi laskee liikkeelle viitelainoja harvoin mutta suurempia eriä kerralla, Arola kertoo. Riskienhallinta kaikki kaikessa Kustannusten minimoinnin ohella Mika Arola ja Arto Eno korostavat hyvää riskienhallintaa. Velanhallinnassa ja kassavarojen sijoittamisessa liikutellaan suuria rahamääriä. Vähäinenkin hallitsematon riskin toteutuminen voi aiheuttaa merkittäviä valtiontaloudellisia menetyksiä. Yksi keskeisimmistä riskeistä liittyy rahoituksen saatavuuteen ja hintaan. Arolan mukaan rahoitusriskiä voidaan vähentää muun muassa käyttämällä varainhankinnassa erityyppisiä ja eri aikoina liikkeelle laskettavia instrumentteja. Finanssikriisin aikana on korostunut niin sanotun vastapuoliriskin hallinta. Tätä riskiä pyritään vähentämään toimimalla useiden yhteistyökumppanien kanssa ja 14
On tärkeää, että velanhallintaan luotu järjestelmä pidetään hyvässä iskussa, jotta lainaa saadaan aina tarvittaessa, finanssineuvos Arto Eno valtiovarainministeriöstä toteaa. valitsemalla kumppanit entistä huolellisemmin. Toistaiseksi olemme onnistuneet tässä hyvin, Arola sanoo. Kassasijoituksia teemme nykyään enää vakuudellisesti. Näin emme altistu riskille, että vastapuolelle tapahtuisi jotakin ikävää. Lisäksi sijoituksia tehdään vain kaikkein korkeimman luottokelpoisuuden maihin, Arola jatkaa. Myös operatiiviseen toimintaan liittyviä riskejä on viime vuosina pyritty järjestelmällisesti vähentämään muun muassa lisäämällä erilaisia valvontajärjestelmiä. Velanotto kasvussa Velanhallinnan strategioiden ja käytäntöjen jatkuva hiominen on tärkeää, sillä tulevina vuosina Suomi joutuu väistämättä lisäämään velanottoa. Arto Eno korostaa pitkäjänteisyyttä. Jo ennen taantumaa arvioimme, että valtion velanottoa joudutaan tulevina vuosina lisäämään. Keskeinen syy rahoitustarpeiden kasvuun pitkällä aikavälillä on väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen, kun työssäkäyvien osuus väestöstä vähenee. Suomen valtionvelka oli vuoden 2008 lopussa runsaat 54 miljardia euroa. Se on vähän yli 30 prosenttia bruttokansantulosta, mikä on kansainvälisessä vertailussa alhainen luku. Vuoden 2009 lisätalousarvioesityksessä hallitus arvioi valtion velan lisääntyvän tänä vuonna 8 miljardia euroa, jolloin velan bruttokansantuoteosuus olisi 34 prosenttia. Maksuvalmiuden tarpeet ohjaamaan kassanhallintaa Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi elokuussa 2008 toiminnantarkastuskertomuksen valtion kassanhallinnasta. Raportin mukaan Valtiokonttorin operatiivinen toiminta täyttää kassanhallinnalle asetetut korkeat kriteerit, mutta maksuvalmiuden tarpeiden tulisi ohjata selkeämmin valtion kassanhallintaa. Tarkastuksen mukaan kassavarojen määrä on ylittänyt maksuvalmiuden edellyttämän tason, koska talousarvion kattamisvaatimuksen ja toimeenpanovelvollisuuden on tulkittu edellyttävän, että tilinpäätöshetkeen mennessä kassaan on otettava nettolainanoton edellyttämä määrä lainaa. Valtion maksujen ja rahoitustilanteen kannalta hetkelliseen lainanottoon ei kuitenkaan olisi tarvetta. Tarkastuksen mukaan kassavarojen tasoa voitaisiin alentaa sisällyttämällä talousarvioon valtuutus olla ottamatta budjetoitua lainaa siltä osin, kuin lainanotto ei ole valtion maksuvalmiuden kannalta tarpeellista. Näin voitaisiin lisätä kassanhallinnan taloudellisuutta ja vähentää kassaan liittyviä riskejä. VTV:n tarkastuskertomus 168/2008, Valtion kassanhallinta. Velanhallinnan strategioiden hiominen on tärkeää, sillä Suomi joutuu väistämättä lisäämään velanottoa. Matti Remes/Unionimedia kuvat Matti Remes ja Futureimagebank[ 15
VTV mukana pohjoismaisessa rinnakkaistarkastuksessa Kyllä kannatti! Pohjoismainen yhteistyö takerteli välillä yhteisessä toiminnantarkastuksessa. Rinnakkaistarkastus oli silti opettavainen ja hauska kokemus. Suomen, Tanskan ja Norjan tarkastusvirastot arvioivat rinnakkaistarkastuksessa Pohjoismaiden välistä sähköhuollon valmiusyhteistyötä kantaverkon laajamittaisissa häiriötilanteissa ja vahinkojen korjaamisessa. Pohjoismaisten tarkastusvirastojen pääjohtajien aloitteesta käynnistynyt hanke oli ensimmäinen pohjoismainen rinnakkaistarkastus. Se osoittautui monella tavoin mielenkiintoiseksi ja eräiltä osin siinä koeteltiin myös toiminnantarkastuksen rajoja. VTV:lle tarkastushanke oli alusta lähtien haasteellinen: tarkastusvirastolla ei ollut tarkastusoikeutta alan keskeiseen toimijaan eli Suomen kantaverkko-operaattori Fingridiin. Aiheesta puuttui myös selkeä, välitön valtiontaloudellinen näkökulma, joka on yleensä edellytys toiminnantarkastuksen aloittamiselle. Tarkastettava asia, riskeihin varautuminen, ei sekään ole toiminnantarkastuksessa kovin tyypillinen. Pohjoismaisella rinnakkaistarkastuksella nähtiin kuitenkin olevan niin suuri itseisarvo, että ongelmista huolimatta hankkeeseen päätettiin lähteä mukaan. Omista tavoitteista joustettava Rinnakkaistarkastuksen tekemisestä ja ylipäänsä tarkastusyhteistyöstä opittiin, että yhteisissä tarkastusprojekteissa tarvitaan valmiutta joustaa omista menettelyistä ja tavoitteista, ja ehkä tinkiä tiukan kansallisista näkökohdistakin. Tarkastusvirasto sai esimerkiksi suomalaiskohteilta kritiikkiä tarkastuksen rajauksista ja siitä, ettei tarkastus suuntautunut suomalaisnäkökulmasta tärkeimmille alueille. Eri maiden intressit kansainväliseen ja pohjoismaiseen yhteistyöhön voivatkin erota jo lähtökohtaisesti toisistaan, vaikka esimerkiksi tässä tapauksessa kyse oli yhteisestä pohjoismaisesta sähköjärjestelmästä. Projektin alussa sovittiin, että kansallisissa tarkasteluissa voi olla eroavaisuuksia, kunhan vain yhdessä sovittuihin kysymyksiin vastataan. Lisäksi sovittiin, että yhteisessä raportissa käsitellään vain sellaisia asioita, joista päästään yhteisymmärrykseen. Rinnakkaistarkastuksen tuloksena valmistui yhteinen muistio ja kolme melko erilaista tarkastuskertomusta. Keskeiset tulokset, kannanotot ja suositukset olivat sentään samat! Ruotsalaiset jäivät pois Rinnakkaistarkastuksen kiperin paikka oli ruotsalaisten äkillinen irtaantuminen hankkeesta. Ruotsalaiset perustelivat ratkaisuaan sillä, että Ruotsissa oli vastikään tehty tarkastus samasta aihepiiristä eikä yhteishankkeella nähty olevan riittävästi lisäarvoa jo tehtyyn tarkastukseen nähden. Tarkastuksen valmistumisen jälkeen pidetyssä evaluointikokouksessa keskusteltiinkin vilkkaasti siitä, missä määrin ehtojen tiukentaminen esimerkiksi sopimuksen solmiminen tarkastuksen toteuttamisesta voisi estää irtautumiset. Hyvin tiukkojen edellytysten asettaminen voi kuitenkin nostaa kynnyksen rinnakkaistarkastukseen osallistumiselle niin korkealle, ettei sen käynnistäminen onnistu lainkaan. Osallistuminen yhteisiin tarkastushankkeisiin on joka tapauksessa vapaaehtoista. Yhdessä keskusteltiin myös siitä, missä määrin tarkastuksen kohteilta voi edellyttää parempaa sähköhuollon valmiusyhteistyötä, kun pohjoismainen tarkastusyhteistyökin näyttää olevan vaikeaa! Vaikka erityisesti suomalaiset suhtautuivat epäillen ehtojen tiukentamiseen, on selvää, että sitoutuminen tarkastuksen toteuttamiseen ja esimerkiksi sen aikatauluihin on välttämätöntä projektin sujuvan etenemisen varmistamiseksi. On myös varauduttava siihen, että rinnakkaistarkastukset vievät selvästi enemmän aikaa ja resursseja kuin vastaavat kansalliset tarkastukset. Tässä projektissa työkielinä olivat norja, tanska ja ruotsi, joten kääntämistyö aiheutti suomalaisille vielä melkoisesti lisävaivaa. Noin kaksi vuotta kestäneen projektin aikana pidettiin seitsemän projektiryhmän kokousta, yksi puhelinkokous ja projektin kuluessa kirjoitettiin ja lähetettiin satoja sähköpostiviestejä. Benchmarkingia ja innoitusta Rinnakkaistarkastus antoi myös mahdollisuuden epäviralliseen benchmarkingiin. Projektis- 16
sa oli mahdollista tutustua läheltä sisarvirastojen toimintakäytäntöihin ja -prosesseihin ja oppia niistä. Tämän kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että norjalaiset panostavat suomalaisia enemmän tarkastusten suunnitteluun. Myös menetelmällisessä osaamisessa ja systemaattisessa lähestymistavassa design-matriiseineen suomalaisilla voisi olla opittavaa. Kääntöpuolena oli hieman pinnalliselta vaikuttava asioiden tarkastelutapa. Norjan runsaat resurssit antavat kuitenkin hyvät eväät laajaan ja aktiiviseen kansainväliseen yhteistyöhön. Tässäkin projektissa norjalaiset toimivat luontevasti sihteeristönä ja hoitivat työn erittäin hyvin. Suomessa tehdään ehkä varsinainen tarkastustyö muita perusteellisemmin: VTV:ssä pyritään muun muassa sitkeästi etsimään syitä sille, miksi tavoitteisiin ei ole päästy. Tanskalaisten tarkastuskertomus miellytti silmää tarkastustulokset oli esitetty lukijaystävällisesti, tiiviisti ja havainnollisesti. Oli myös kiinnostava havaita, että toiminnantarkastuksessa parhaillaan keskustelun alaisten tarkastuskriteerien esittämisen suhteen Norjan ja Tanskan tarkastusvirastot näyttäytyivät melko lailla ääripäinä. Norjalaisilla tarkastuskriteerit muodostetaan tarkastuskohteen kanssa käytävän pitkällisen vuoropuhelun perusteella ja niille uhrataan runsaasti tilaa myös tarkastuskertomuksessa, sen sijaan tanskalaisten tarkastuskertomuksessa tarkastuskriteereistä ei puhuta mitään. Yhdessä on hauskempaa Lopuksi voidaan todeta, että alun epäilyistä huolimatta mukanaolo rinnakkaistarkastuksessa ehdottomasti kannatti. Myös tarkastuksen lopputulos tyydytti Valtiontalouden tarkastusvirastoa. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että tarkastusprosessi oli moni- Fakta Sähköhuollon valmiutta parannettava Pohjoismainen sähköjärjestelmä koostuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kansallisista sähköjärjestelmistä, jotka yhteen kytkettyinä muodostavat pohjoismaisen sähköjärjestelmän. Suomen, Tanskan ja Norjan tarkastusvirastot arvioivat rinnakkaistarkastuksessa Pohjoismaiden välistä sähköhuollon valmiusyhteistyötä kantaverkon laajamittaisissa häiriötilanteissa ja vahinkojen korjaamisessa. Tarkastusvirastot katsovat, että Pohjoismaiden välillä ei ole riittävästi sellaista yhteistyötä, joka liittyy kantaverkolle aiheutuneiden vakavien vahinkojen korjausvalmiuteen. Olisi myös harkittava vastuullisten viranomaisten selvempää kytkemistä pohjoismaiseen valmiusyhteistyöhön. Tarkastushavaintojen mukaan Suomessa valtiovallan rooli sähköhuollon valmiusasioissa on muita Pohjoismaita pienempi eikä nykyisenlainen hallinnan organisointi muutenkaan tuo sähköhuollon valmiusnäkökulmaa kovin hyvin esiin. Tarkastuksen perusteella sähköhuollon varautumista ja valmiussuunnittelua ei voida pitää Suomessa riittävän velvoittavana. Tarkastusvirasto katsoo, että jonkinasteinen lainsäädännön, viranomaisohjauksen ja valvonnan tiukentaminen nykyisestä on tarpeen. VTV:n tarkastuskertomus 176/2008: Valot päällä Pohjolassa Pohjoismainen sähköhuollon valmiusyhteistyö puolisempi, elävämpi ja mielenkiintoisempi kuin normaali kansallinen, usein pääosin yhden tarkastajan voimin tehty tarkastus. Yhdessä tehty tarkastustyö oli yksinkertaisesti hauskempaa kuin yksin puurtaminen! Leena Juvonen ja Arto Seppovaara kuvat futureimagebank 17
Talousarviosäädökset uudistuvat Valtion talousarviosta annettua lakia ja siihen liittyvää asetusta ollaan uudistamassa. Tavoitteena on vahvistaa virastojen tilivelvollisuutta, lisätä valtion taloudenhoidon joustavuutta sekä poistaa lainsäädännöstä valtion taloushallinnon vanhentuneet erityispiirteet. Tätä varten lakiin halutaan lisätä valtion taloushallinto-organisaation muodostamisen perusteita ja valtion kirjanpitovelvollisuutta koskeva säännös. Lisäksi lain säännöksiä toimintaja taloussuunnittelusta, talousarviokirjanpidon seurantatarkkuudesta ja kumulatiivisen ylijäämän käyttämisestä on tarkoitus muuttaa. Lakiuudistustyötä tehdään valtiovarainministeriön asettamassa hankkeessa, joka aluksi selvitti nykytilaa ja kehittämistarpeita ja julkaisi asiaa koskeneen väliraportin viime keväänä. Työryhmässä on mukana myös Valtiontalouden tarkastusviraston asiantuntijoita. Nyt työtä on jatkettu pykälien ja perustelujen kirjoittamisella. Tarkoitus on antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä tänä keväänä, ja laki voisi tulla voimaan ensi vuoden alusta. Tilivirastoista luovuttaisiin Talousarviolaista puuttuvat nykyisellään valtion taloushallinto-organisaation perusteita koskevat säännökset. Tämän korjaamiseksi lakiin sisällytettäisiin valtion kirjanpitovelvollisuutta koskeva säännös sekä valtion taloushallinto-organisaatiota ja sen tehtäviä koskeva uusi pykälä. Näkyvin seuraus tästä olisi tilivirastoista luopuminen. Niiden tilalle tulisi kirjanpitoyksiköitä, jotka muodostettaisiin olemassa olevan virasto-organisaation mukaisesti. Tällöin kirjanpitoyksikön tilinpäätös kuvaisi luontevasti viraston johdon vastuuta julkisilla varoilla toteutetun toiminnan tuloksellisuudesta. Tarkoituksena on, että kirjanpitoyksiköiden muodostaminen voidaan käytännössä toteuttaa joustavasti. Jatkossakin voisi olla kirjanpitoyksiköitä, joihin kuuluisi useampia virastoja. Tämän muutoksen käytännön aikataulu on vielä auki. Nykymuotoinen toiminta- ja taloussuunnittelu on koettu tarpeettomaksi ja turhaa työtä aiheuttavaksi. Siitä ei haluta erillistä prosessia, jolla ei olisi yhteyksiä toimintaa koskeviin sisällöllisiin suunnitelmiin. Tämän vuoksi talousarviolaissa säädettäisiin toiminta- ja taloussuunnittelun vähimmäisvaatimuksista, ja painopiste olisi tietojen tuottamisessa, ei suunnitteluprosessissa. Eroon tulo- ja menorästeistä Vanhentuneina tai muutoin tarpeettomina on pidetty tulo- ja menorästejä sekä varastojen kokoa ja varastotilioikeutta koskevia säännöksiä, jotka on tarkoitus poistaa. Lain muutoksen myötä päästäisiin siis viimeinkin eroon tulo- ja menorästien erittelytileistä.talousarviokirjanpidon seurantatarkkuuden muutos ei muuta nykyistä käytäntöä, mutta täsmentää lain säännöstä. 18
VTV isännöi finanssipoliittisia työpajoja Euroopan tarkastusvirastojen Contact Committee -kokouksessa joulukuussa 2008 hyväksyttiin VTV:n ehdotus isännöidä Helsingissä järjestettäviä finanssipoliittisia työpajoja syyskuussa 2009. Kaksi yksipäiväistä työpajaa pidetään peräkkäisinä päivinä. Ensimmäisen aiheena on finanssipoliittisen päätöksenteon tietoperustan ja finanssipolitiikan tuloksellisuuden sekä yleensä julkisen talouden tilaa ja taloudellista asemaa koskevan oikean kuvan tarkastaminen. Työpajassa keskustellaan myös Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen ulkoisesta tarkastamisesta ja arvioinnista. Toisen työpajan aiheena on EU:n uudistetun Lissabonin strategian ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman sekä kansainvälisen finanssikriisin hoidon tarkastaminen. EU:n taloutta koettelee syvenevä talouskriisi, jonka vaikutusten lieventämiseksi myös Euroopan komissio on ryhtynyt elvytystoimiin. Tässä tilanteessa finanssipoliittisen tarkastuksen merkitys kasvaa sekä EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden että jäsenmaiden julkisen talouden kestävyyden ja vakauden turvaamisen kannalta. Lissabonin strategian tarkastuksen merkitys puolestaan kasvaa sekä EU:n sisämarkkinoiden toimivuuden että jäsenmaiden infrastruktuurin ja työmarkkinoiden toimivuuden näkökulman kannalta. Uudistusta jatketaan Talousarviolain uudistaminen on vain osa totuutta. Koska talousarvioasetus sisältää käytännössä kaikki yksityiskohtaiset säännökset monista keskeisistä taloushallinnon menettelyistä, tarvitaan myös sitä koskevaa uudistustyötä. Näillä näkymin työtä jatketaankin käymällä käsiksi asetukseen pala palalta. Aluksi muutettaisiin niitä säännöksiä, joilla on keskeisin merkitys uuden tietojärjestelmän ja uusien toimintatapojen käyttöönottamisessa. Hyvän hallinnon periaatteita ja siihen liittyvää ajanmukaista sisäistä valvontaa on tarpeen tukea ajanmukaistamalla myös talousarvioasetusta. Marjatta Kimmonen kuva Futureimagebank Tavoitteena kaksi yhteistyöverkostoa Tavoitteena on, että VTV:n isännöimien työpajojen tuloksena syntyy kaksi eurooppalaisten tarkastusvirastojen yhteistyöverkostoa: finanssipoliittinen verkosto ja Lissabonin strategian ja finanssikriisin hoidon tarkastuksen ja arvioinnin verkosto. Finanssipoliittisen verkoston tehtävänä olisi pohtia finanssipoliittisen päätöksenteon tietoperustaa ja sen läpinäkyvyyttä sekä erityisesti siihen liittyviä tarkastusnäkökulmia sekä sovellettavia tarkastusmenetelmiä. Muodostettavan verkoston työn tuloksien perusteella voidaan myöhemmin mahdollisesti tehdä rinnakkaistarkastus erikseen sovittavasta aiheesta. Finanssipoliittisen verkoston vetäjäksi on kaavailtu VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöystiä. Lissabonin strategiaverkoston tehtävänä olisi käsitellä Lissabonin strategian tavoitteita tukevien toimintojen tarkastamista. Verkoston työn tuloksien perusteella voidaan mahdollisesti tehdä rinnakkaistarkastus erikseen sovittavasta aiheesta. Nimimuutoksia VTV:n toimintayksiköissä Valtiontalouden tarkastusviraston uusi työjärjestys astui voimaan 15. huhtikuuta 2009. Virastossa on neljä toimintayksikköä, joista kahden nimet vaihtuivat niiden toimintoja paremmin kuvaaviksi: toiminnantarkastus on nyt tuloksellisuustarkastus ja sisäisistä palveluista tuli hallinto- ja viestintäpalvelut. Tilintarkastuksen- ja johdon tuen toimintayksiköiden nimet säilyvät entisellään. Toiminnantarkastuksen yksikön uusi nimi, tuloksellisuustarkastus, kuvaa paremmin yksikön toimintaa. Se painottaa tarkastusten tuloksellisuus- ja vaikuttavuusnäkökulmaa. Tuloksellisuustarkastuksessa tarkastetaan toimintaketjua, jossa valtion taloudellinen panos muuttuu toiminnaksi, tuotoksiksi ja vaikutuksiksi. Myös tuloksellisuustarkastuksen yksikössä toimivien tarkastajien virkanimikkeet vaihtuivat. Yksikköä johtaa ylijohtaja, tuloksellisuustarkastus. Muut uudet virkanimikkeet ovat tuloksellisuustarkastusjohtaja, tuloksellisuustarkastuksen kehittämispäällikkö, tuloksellisuustarkastusneuvos, johtava tuloksellisuustarkastaja ja ylitarkastaja, tuloksellisuustarkastus. 19
Herättikö Reviisori ajatuksia, kritiikkiä tai muita kommentteja? Kerro ne meille. Julkaisemme korkeintaan 2 000 merkin lukijakommentteja. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen reviisori@unionimedia.fi Toimitus pidättää oikeuden lyhentää kirjoituksia. Ota meihin yhteyttä! Tarkastusviraston internet-sivut: http://www.vtv.fi Henkilöstön sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@vtv.fi Eduskunnan vaihde: (09) 4321 Kirjaamo (09) 432 5809 kirjaamo@vtv.fi Tarkastusviraston pääjohtaja ja johdon tuki Pääjohtaja Tuomas Pöysti (09) 432 5700 Esikuntapäällikkö Marko Männikkö (09) 432 5803 Ylijohtaja Tapio Leskinen (09) 432 5702 Johdon sihteeri Sinikka Saaristo-Uotila (09) 432 5701 Tuloksellisuustarkastus Vs. ylijohtaja Jarmo Soukainen (09) 432 5800 Tilintarkastus Ylijohtaja Marjatta Kimmonen (09) 432 5703 Kantelut Tuloksellisuustarkastuspäällikkö Timo-Veli Sälli (09) 432 5806 Hallinto-, henkilöstöja kansainväliset asiat Ylijohtaja Esa Tammelin (09) 432 5705 Hallintojohtaja Mikko Koiranen (09) 432 5707 Tiedotus ja julkaisut Tiedottaja Heli Aalto (09) 432 5768 Julkaisusihteeri Pia Lahti (09) 432 5746 20