NAAMAT Helsingin yliopiston ainejärjestöläisten fanilehti Hallitusvaltaa
Naamat Ainejärjestöläisyydestä 4 Ylioppilaskuntapolitiikkaa 6 Leppis valmistumassa 8 Opiskelijaelämän epäkohdista 10 Järjestöjen hiekkalaatikko 12 Tiloja ja niiden jakoa 14 Toimiva tiedekuntaklusteri 16 Hallitusvaltaa vai kansan ääntä? 18 Jaksaako Vanha? 20 Kopo-kopo 22 Tekstarit 23 Sarjis 24 Painos: 500 kpl Painopaikka: Sokonet oy Julkaisija: Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset Painettu elokuussa 2008 Kirjoittajat: Lari Ahokas, Markku Hakala, Katri Korolainen- Virkajärvi, Aura Kostiainen, Lauri Laine, Reima Launonen, Jaakko Soudunsaari, Juha Töyrylä, Sonja Virta Kuvat: Michael Backlund, Aura Kostiainen, Marianne Lundell, Sara Miettunen, Valtteri Mäkelä, Petrus Repo Taitto: Maria Malinen http://www.hyal.fi http://blogit.hyal.fi/hyal pj@hyal.fi Mannerheimintie 5 A/ 00100 Helsinki
Mikä HYAL? Mikä Naamat? Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset (HYAL) kokoaa siipiensä suojaan opiskelija-aktiiveja kahdeksasta eri tiedekunnasta. HYAL on puoluepoliittisesti sitoutumaton akateemisen vapauden kannattaja, joka toimii myös ylioppilaskuntapolitiikassa aine- ja harrastusjärjestöjen edunvalvojana. Me uskomme, että voimme vaikuttaa opiskelijaelämään ja sen puitteisin niin ylioppilaskunnassa, yliopistolla kuin sen ulkopuolellakin parhaiten järjestäytymällä yhteen. Moni meistä toimii laitosjohtoryhmissä ja tiedekuntaneuvostoissa opiskelijaedustajina, toiset taas keskittävät tarmonsa ylioppilaskunnan valiokuntiin, talouspaikkoihin ja muihin luottamustehtäviin. Naamat-lehti kertoo ainejärjestöläisyyden lisäksi myös opiskelijoita läheisesti koskettavista teemoista, kuten Vanhan tuopin hinnasta, yliopistolain uudistuksesta ja kolmannesta ylioppilastalosta. Tutustu, ihastu ja kommentoi meille on tärkeintä, että lehti herättää ajatuksia. Mistä tietää, vaikka joskus intoutuisit itsekin mukaan! Katri Korolainen-Virkajärvi päätoimittaja katri.korolainen@helsinki.fi Sara Miettunen 3
4
Ainejärjestöläisyys Täytyy myöntää, että jännitti kun ensimmäisen kerran astuin ainejärjestöni kertsille kolme vuotta sitten. Ensimmäisen orientoivan päivän jälkeen paikalla ei ollut muita fukseja, mutta vanhempia opiskelijoita sitäkin enemmän. Siinä sitä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin keskusteluunkaan ei oikein uskaltanut osallistua, kun en edes nimiä tiennyt. Onneksi tuutorini saapui paikalle ja esitteli minut muille. Aika nopeasti löysin itseni järjestämästä ensimmäisiä bileitä ja sitsejä. Sieluni olin jo myynyt. Ainejärjestötoimintaa on helppo pitää pelkkänä bilettämisenä ja kaljan juomisena. Ei kuitenkaan tarvitse olla virkailija huomatakseen, kuinka monipuolista toimintaa eri järjestöissä on. Erilaisten excursioiden, matkojen, peli-iltojen, kulttuuritapahtumien, opintopiirien, leffailtojen tai vaikkapa ulkomaanmatkojen mainokset tukkivat pian sähköpostin. Ja kyllä niitä bileitäkin on. Varsinkin syksyllä lukuvuoden alussa fuksien ja muiden fuksinmielisten elämä voi muuttua rappiolliseksi, ellei pidä varaansa. Ainejärjestötoiminnan koko olemus avautuu kuitenkin vasta, kun eksyy järjestön kokouksiin. Ryyppäämisen ja rellestämisen sijaan siellä pohditaankin, mitä pitäisi tehdä, kun tenttien tulokset saapuvat puoli vuotta myöhässä tai kun kirjastossa ei olekaan tarpeeksi kurssikirjoja. Ainejärjestöt erottuvatkin muista yliopiston piirissä toimivista järjestöistä, kuten osakunnista ja harrastejärjestöistä, roolillaan opiskelijoiden edunvalvojana laitoksilla ja tiedekunnissa. Ainejärjestöillä on tiedekuntajärjestöjen ohessa tärkeä rooli hallinnon opiskelijaedustajien valinnassa ja heidän toimintansa tukemisessa. Pidemmän päälle ainejärjestö kuitenkin on siinä toimivat ihmiset. Kukin järjestö on jäsentensä näköinen. Koska naamojen vaihtuvuus järjestöissä on suuri, toimintakin voi olla hyvin erilaista eri vuosina. Ainejärjestöihin mahtuu todella erilaisia persoonallisuuksia, mutta silti toiminta lähtee aina halusta tehdä asioita yhdessä ja pitää hauskaa! Aina ainejärjestöläisenä oleminen ei tietenkään tunnu ruusuilla tanssimiselta. Alinan lattiaa viideltä aamuyöllä pestessä tulee aika ajoin mietittyä, miksi tähän ryhdyin. Ei siitä ainakaan palkkaa saa. Kuitenkin tapahtumien järjestäminen niin, että sinne tulevat ihmiset viihtyvät, on jo itsessään palkitsevaa. Ainejärjestöläisyys on muutakin kuin pelkkä merkintä ansioluettelossa. Paras palkinto ainejärjestötoiminnasta on sen kautta saadut uudet ystävät. Pian vanhalle asuinpaikkakunnalle tai toiseen kaupunkiin jääneiden oikeiden ystävien kaipuu ei tunnukaan niin pahalta. Kannattaa siis tulla ainejärjestön kertsille. Vaikka aluksi vähän jännittäisikin. Markku Hakala Kirjoittaja rakastui ensi silmäyksellä ainejärjestötoimintaan niin kovasti, että on nykyisin Helsingin yliopiston ainejärjestöläisten puheenjohtaja.
Ylioppilaskuntapolitiikkaa nykypäivän poliittiseen tyhjiöön! Missä on ylioppilaskuntapolitiikan vetovoima ja mielekkyys? Miksi lähteä mukaan ylioppilaskuntatoimintaan? Miksi politiikka ei nykyaikana kiinnosta opiskelijoita? Kiinnostaako ainejärjestöläisiä tosiaan enemmän biletys kuin kokoustaminen? Nämä kysymykset pyörivät ehkä lukijan mielessä Naamat-lehteä selaillessa. HYY saattaa vaikuttaa Helsingin yliopiston opiskelijan silmissä usein kaukaiselta saarekkeelta opiskeluelämän suuressa meressä. Luennot, tenttikirjat, esseet, harkkatyöt, laskarit, käännökset, kandit ja gradut pyörivät opiskelussa päällimmäisenä mielessä, eikä moni opiskelija tunne lainkaan vetoa aktivoitumiseen ylioppilaskunnan yhteisissä asioissa. Samoin ainejärjestötoimijasta saattaa tuntua siltä, että omassa järjestössä riittää jo ihan tarpeeksi hommaa opiskelun oheen. Ylioppilaskuntapolitiikka opettaa kuitenkin sellaisia asioita käytännössä, joita parhaimmillaankin hyvin teoreettiselle tasolle jäävä yliopisto-opiskelu tai opiskelijajärjestötoiminta ei anna. Usein ensimmäisenä motiivina lähteä mukaan ylioppilaskuntapolitiikkaan saattaa tulla mieleen ylioppilaskuntatoiminnan käyttäminen ponnahduslautana kunnallispolitiikkaan ja valtakunnanpolitiikkaan. Toinen motiivi saattaa olla halu vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan, joka HYYssä tai yliopistossa mättää. Joku taas tulee ylioppilaskuntaan hakemaan kontakteja ja kasvattamaan sosiaalista verkostoaan. Joku haluaa oppia politiikkaa käytännössä. Kaikki edellä mainitut syyt lähteä mukaan ylioppilaskuntatoimintaan ovat hyviä motiiveita, sillä kaikkea tätä ylioppilaskuntapolitiikka voi toimijalle antaa. Sen sijaan rahan tai muiden suorien etuuksien perässä ylioppilaskuntapolitiikkaan ei kannata lähteä. Ylioppilaskuntapolitiikka on poliittista toimintaa eräänlaisella mikrotasolla. Samat politiikan lainalaisuudet ja pelisäännöt koskevat niin isoja kuin pieniäkin hiekkalaatikoita. Uusi toimija huomaa HYYssä pian, että yhteistyö, neuvottelutaidot ja - taktiikat ovat avainsanoja, joihin kaikki politiikka perustuu. Monilla on mielessä HYYhyn tullessaan joitain tiettyjä asioita, joihin haluaa vaikuttaa. Jotta se onnistuisi, on opittava poliittisen ajattelun pelisäännöt. Tärkeää on tuoda asiansa julki hyvin perustellulla tavalla, oikeaan aikaan ja oikeassa yhteydessä. On etsittävä tahoja, joilla on samansuuntaiset intressit kuin omalla ryhmällä ja huolehdittava, että asiasta päätettäessä saadaan tarvittava äänimäärä oman asian taakse. Poliittisesta vaikuttamisesta vain pieni osa tapahtuu virallisissa kokouksissa, joten erilaisissa epävirallisissa tapaamisissa tapahtuva päätösten valmistelu nousee arvoon arvaamattomaan. Joskus edustajiston 6
kokouksissa huomaa, kuinka moni hyvä uusi ehdotus kaatuu huonon valmistelun seurauksena. Hyvää poliittista toimintatapaa on esitellä asiansa muille päätöksentekijöille hyvissä ajoin ennen kuin asiasta päätetään, jolloin asioista voidaan neuvotella asianmukaisella tavalla. Ihan oma lukunsa on toki tiettyjen asioiden pitäminen salassa ja paljastaminen sopivalla hetkellä. Toisinaan kysymys on julkisuuspelistä toisinaan asioiden huolellisesta valmistelusta ja joskus molemmista. Hyvän vaikuttamistaidon oppii tekemällä voittojen ja tappioiden kautta! Kokoustekniikan osaaminen on tärkeää huomattavan monella alalla, joille yliopistossa ihmisiä valmistuu. Kokoustekniikkaa oppii järjestöstä riippuen melko hyvin jo opiskelijajärjestön hallituksessa, mutta sen osaaminen korostuu erityisesti ylioppilaskunnan toimielinten kokouksissa. Tärkeintä on kuitenkin olla itse aktiivinen sopivasti reaktiivinen, mutta ennen kaikkea proaktiivinen. Parhaimmillaan ylioppilasyhteisö ajaa yhtenä rintamana opiskelijoiden etua valtakunnallisella tasolla, ja sitä kuunnellaan. Ei ole sattumaa, että opintotuki tänä vuonna nousee ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen tai että joukkoliikenteessä saa opiskelijakortilla alennuksen. Ylioppilaskuntapolitiikka on lopulta hyvin opettavaista, antoisaa ja myös hauskaa puuhaa. Mukaan kannattaa lähteä vaikka ainejärjestön kokousten tai HYYn valiokuntien kautta! Lauri Laine HYALin edustajistoryhmän puheenjohtaja Kirjoittaja houkuttelee uusia toimijoita sankoin joukoin mukaan vaikuttamaan ja oppimaan.
Kurkkimassa Leppätalossa Valtteri Mäkelä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan suurin projekti sataan vuoteen kolmas ylioppilastalo on pian valmis. Samalla valmistuu myös uusitut biletilat Domus Academican pohjakerrokseen. Pääsimme tutustumaan uusiin tiloihin varastettuamme avaimen HYYn keskustoimistolta. Kaksi biletilaa! Kierros alkaa Domman D-talon maanalaisiin tiloihin valmistuvista tiloista. Viimeisiä asennuksia suoritetaan vielä, mutta esimerkiksi pienempi monitoimitila näyttää jo nyt hienolta. Tilan koko on suunnilleen 70 neliötä, joten siellä pystyy järjestämään jopa pienempiä sitsejä. Esimerkiksi kokousja seminaarikäyttöön tila on oivallinen. Monitoimitilan läheisyydessä on myös noin viiden neliön koppeja, jotka paljastuvat järjestöille tarkoitetuiksi varastotiloiksi. Hyvä varastotilaa tarvitaan aina! Seuraavaksi vastaan tulee HYYn upouudet bändikämpät, jotka sijaitsevat varastokoppien läheisyydessä. Bändikämppätoimintaa organisoi Helsingin yliopiston elävän musiikin yhdistys Helmut. Bändihuoneissa ja niiden lähellä on kaappeja muusikoiden välineille. Kämpiltä siirrymme valtavan kokoiseen tilaan. Suuren monitoimitilan koko on silmämääräisesti mitattuna 366 neliötä. Seinät ovat komeaa punaista tiiltä, samoin pylväät keskellä lattiaa. Tilan voi jakaa kahteen osaan, jolloin saadaan 261 neliön ja 105 neliön erilliset tilat. Monitoimitilaan on mahdollista kasata myös liikuteltava esiintymislava. Biletilaan saavutaan ison aulan kautta, jossa on narikka ulkovaatteita varten sekä wc-tilat. Suuren biletilan takaa löytyy kaksi keittiötä, joista suuremman koko on suuren yksiön luokkaa, noin 40 neliötä. Keittiö on virallisesti lämmityskeittiö, mutta liesien ja uunien (kyllä, niitä on monta) tasosta päätellen keittiössä voi tehdä muutakin kuin lämmittää einespitsoja. Keittiöstä on suora yhteys parkkihalliin, joten tavaroiden roudaus keittiöön ja biletiloihin on jatkossa helppoa. Harmi, ainejärjestöurheilu on mitä parhainta viihdettä! Leppis Lopulta pääsemme aivan uusiin tiloihin. Kolmannen ylioppilastalon nimi pysyy visusti salassa vihkiäisiin asti, joten käytämme talosta koodinimeä Leppätalo. Leppätalossa on viisi kerrosta, mutta talo ei näytä niin korkealta, koska kaksi kerrosta on maan alla. Julkisivua hallitsee lasinen kaksoisjulkisivu. Myös kuparia on käytetty ulkoseinissä tuomaan lisää arvokkuutta. Talossa on sekä ylioppilaskunnan, että Helsingin kauppakorkeakoulun
Petrus Repo tiloja. Mechelininkadun puolelta pääovesta kulkevat lähinnä kauppakorkeakoulun väki. Me opiskelijat kierrämme talon ja pääsemme kätevästi sisään lyyrakortilla. Alimmassa kerroksessa, alakellarissa on parkkihallia. Yläkellarissa on suuri järjestötila, johon muuttavat tällä hetkellä Liisankadulla majailevat Karjalainen osakunta, Wiipurilainen osakunta ja Kymenlaakson osakunta. Osakuntien tila on varsin iso, siellä on osakuntasalin lisäksi keittiö, toimisto, klubitila, isännänkaappi ja wc-tilat, sekä suuri aula. Osakuntatilan vieressä on pienempi klusteritila, jossa on kaksi noin 30 neliön huonetta, keittiö ja wc-tilat. Yläkellarin tilat ovat maan alla, mutta luonnonvaloa tulee tiloihin katonrajassa olevista ikkunoista. Yläkellarissa sijaitsee myös HYYn arkisto. Ensimmäisessä kerroksessa on kaksi suurta ainejärjestöklusteria, Matlun ja Conduksen klusterit. Ala- ja yläkellarista pääsee tähän ja muihinkin kerroksiin joko portaita pitkin tai ketevästi hissillä. Käyttäytymistieteilijöiden järjestöillä on 188 neliön tilat, joihin kuuluu keittiön ja oleskelutilan lisäksi kaksi kokoushuonetta, vessoja, kaappeja ja aina kätevä kaljavarasto. Myös kerroksen inva-wc on tässä tilassa. Toisessa klusterissa majailee Matlun lisäksi matemaattis-luonnontieteellisen ja biotieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjä. Myös tässä klusterissa on kaljavarasto, paljon kaappeja ja kaksi kokoushuonetta, sekä keittiö. Kooltaan Matlun klusteri on hieman käyttiksen klusteria suurempi. Ensimmäisessä kerroksessa on lisäksi vielä yksi ylimääräinen kokoustila, jossa on oma keittiö. see ulkoterassille ihailemaan komeita maisemia, jotka avautuvat Hietaniemen hautausmaalle. Leppätalolta on myös aika lyhyt matka meren rannalle. Taidanpa laittaa saunan päälle. Markku Hakala Kirjoittaja on ylioppilaskunnan talousjohtokunnan jäsenenä innoissaan uudisrakennuksesta. Jatkoille yläsaunalle! Kolmannessa kerroksessa on pelkästään kauppakorkeakoulun tiloja, ei siis mitään mielenkiintoista. Jatkamme ylimpään kerrokseen, jossa on varmasti suureen suosioon nouseva kattosauna. Saunan ja pukuhuoneiden yhteyteen on rakennettu myös oleskelutila ja keittiö. Oleskelutilasta pää- Valtteri Mäkelä
Otteita opiskelijaelämän epäkohdista Valmistu nopeasti! Tee samalla lapset kätevästi ennen työmarkkinoille siirtymistä. Äläkä unohda hankkia työkokemusta! Opiskelijoille asetetaan tänä päivänä kovia vaatimuksia. Valitettavasti yhteiskunta monimutkaisine tukiviidakkoineen ei aina helpota niiden täyttämistä. Ylioppilaskunnassa ja sen piirissä toimivissa järjestöissä tehdään jatkuvasti hartiavoimin työtä epäkohtien korjaamiseksi. Lisäraha ei ois paha Opiskelijat ovat tällä hetkellä Suomen köyhin ryhmä. Eikä ihmekään, kun opintotukea korotettiin kuluvana syksynä ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen ja senkin armopalan söi kiristynyt inflaatio. Opintotuen sitominen elinkustannusindeksiin pitäisi tuen reaalitason samana, mutta näin mittava investointi opiskelijoiden hyvinvointiin ei ole tähän mennessä ollut poliitikkojen prioriteettilistan kärkipäässä. Itsenäisen elämän aakkosia opetteleva opiskelija saa maksaa kalliisti virheistään. Mikäli tienaa yli tulorajojen salliman määrän eikä muista palauttaa ylimääräisiä opintotukia seuraavan vuoden maaliskuuhun mennessä, joutuu tuista maksamaan 15 prosentin korkoa ja sen lisäksi opiskelija menettää maksamansa tukikuukaudet. Kierre on valmis. Pahimmassa tapauksessa kaikki tukikuukaudet on käytetty loppuun ennenaikaisesti ja opiskelijan valmistuminen viivästyy, koska hän joutuu käymään jatkuvasti töissä. Isoveli valvoo Kimppakämpässä asuva opiskelija hämmästyy, kun kämppiksen muuttaessa pois hän jää asuntoon kaksin eri sukupuolta olevan kaverinsa kanssa ja luukusta tipahtaa Kansaneläkelaitoksen leimalla varustettu kirje. Asutte puolisonne kanssa samassa asunnossa. Hänen tulonsa olivat viime vuonna yli 15 200 euroa. Näin ollen ette enää saa tältä vuodelta asumislisää. Kela olettaa automaattisesti samassa asunnossa asuvat eri sukupuolta olevat opiskelijat avopuolisoiksi. Mikäli tukiaan ei halua menettää, joutuu viranomaisille selvittelemään yksityiselämänsä kiemuroita. Joo, no tota, kyl me kerran harrastettiin seksiä kännissä mut ei kai sitä lasketa? Kuka enää nykypäivänä elättää toista avoliitossa? Onko mitään järkeä systeemissä, joka pakottaa aikuisen ihmisen riippuvaiseksi toisen rahoista? Kelan käsitykset opiskelijoiden ystävyyssuhteista ja seksuaalisesta suuntautumisesta ovat suoraan viktoriaaniselta aikakaudelta. Tervetuloa töihin, ethän oo raskaana? Nuori ihminen kohtaa syrjintää paitsi Kelan luukulla myös työmarkkinoilla. Nuoria naisia ei hevin pestata vakituisiin työsuhteisiin, sillä työnantajat pelkäävät joutuvansa maksamaan mahdollisesta vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset. Kysymys kuuluukin: minkä takia vanhemmuuden kustannukset kohdistuvat vain naisten työnantajille? Eikö väestön uusiutuminen ole koko yhteiskunnan vastuulla oleva asia? Kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken esimerkiksi korotetun sairausvakuutusmaksun muodossa helpottaisi naisvaltaisilla aloil- 10
la toimivien työnantajien asemaa ja madaltaisi kynnystä palkata nuori nainen töihin. Tämä lisäisi tasa-arvoa työmarkkinoilla. Helsingin yliopistosta surkuyliopisto? Tänä vuonna on pidetty kovaa meteliä uudesta huippuyliopistosta eli Aalto-korkeakoulusta, jossa Teknillinen korkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu naitetaan keskenään. Tuloksena pitäisi syntyä innovaatioita, kun ensin muotoilijat niinku keksis ne tuotteet ja sit ne teekkarit tekis ne ja kauppislaiset vois sit myydä ne. Vau, mikä innovaatio! Kaiken lisäksi Aalto-korkeakoulusta tulee niin sanottu säätiöyliopisto, jonka hallituksen nimittävät suurimmat rahoittajat, eli elinkeinoelämä ja valtio. Opiskelijoilla ei tietenkään ole edustusta. Eläköön sivistys, akateeminen vapaus ja riippumaton tiede! Aalto-korkeakoulun perustamisella on vaikutuksia myös muihin yliopistoihin. Lähivuosina valtion vuosittainen toimintamenomäärärahan lisäys Aallolle on nykytasoon verrattuna 100 miljoonaa euroa, kun taas kaikkien muiden Suomen yliopistojen yhteenlaskettu toimintamenomäärärahojen lisäys on vain 30 miljoonaa euroa. Yliopistoa koh- den laskettuna summa ei kata edes inflaatiosta aiheutuvia lisäkustannuksia! Helsingin yliopistossa on erittäin huono opettaja opiskelijasuhde etenkin valtiotieteellisessä ja teologisessa tiedekunnassa, eikä tilanne ainakaan opetusministeriön kaavaileman epäreilun resurssijaon perusteella ole parantumassa. Järjestä siinä sitten laadukasta pienryhmäopetusta sadan opiskelijan massaluennolla. Pauhaa ja polje jalkaa! Moni asia opiskelijan elämässä on syvältä, mutta onneksi löytyy tapoja vaikuttaa. Soitto tai sähköposti omalle kansanedustajalle, mielipidekirjoituksen kirjoittaminen lehteen ja postikorttikampanjoihin osallistuminen ovat suhteellisen vaivattomia tapoja saada äänensä kuuluviin. Kannattaa myös toimia aktiivisesti kansalaisjärjestöissä. Hyvää kokemusta ja agitointitaitoja saa esimerkiksi ainejärjestön hallituksesta. Tiet saattavat viedä ylioppilaskuntaan saakka. Aura Kostiainen Kirjoittaja on HYY:n hallituksen jäsen vastuualueinaan viestintä- ja strategia-asiat. Aura Kostiainen 11
Kumpula Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta Omissa korkeuksissaan mäen päällä Tykkäävät laskemisesta ja hiukkasten pyydystämisestä Kuuluisa yliopiston parhaista kahvihuoneista Viikki Biotieteellinen tiedekunta Maaseutu keskellä Helsinkiä Biologit käytävät kiikareita, biokemistit labratakkeja Viikissä lisääntyminen on huipussaan Matlu Biotieteellisen tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan ainejärjestöjen yhteistyöjärjestö 15 jäsenjärjestöä. Kumpulasta 11 järjestöä, Viikistä kolme ja Lahdesta yksi. Kolmannen ylioppilastalon klusteriin muuttaa Matlu ja 13 sen jäsenjärjestöistä HYAL Kokoaa yhteen ainejä tiedekunnasta Vaikuttaa ylioppilasku HYYn ja ainejärjestöje Edustajiston suurin ryh Havaittu liikkumassa ylioppilastalon kulmill YFK Farmasian tiedekunnan tiedekuntajärjestö Omat kerhotilat Viikissä ja Kalliossa Aleksis Kiven kadulla Farmaseutit valmistuvat nopeasti ja heitä voi nähdä apteekissa TÖISSÄ MMYL Maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan tiedekuntajärjestö Matkustavat aina viikonloppuisin maakuntiin Bilettävät keskiviikkoisin Viikissä Tutkivat maitoa, makkaraa ja maaperää 12
Humanisticum Suurimman tiedekunnan humaaneimmat edustajat Kirjaimellisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä Taide- ja kieliekspertit kanavoivat lahjojaan mm. juomalaulujen kirjoittamiseen Luovat yhä parempaa yhteistyötä Uuden klusterissaan Kannunvalajat Valtiotieteilijöiden tiedekuntajärjestö Kuppalan valtiaat ja Unioninkadun messiaat samassa korttelissa Naisvaltainen teekkaritaivas Valtsikkabeibeineen Tulevaisuuden ammattitaitoja harjoitellaan ahkerassa järjestötyössä rjestöläisiä kahdeksasta nnassa ja välittää tietoa n välillä mä kaudella 2007 2009 iltaisin erityisesti Uuden a Condus Käyttäytymistieteilijöiden tiedekuntajärjestö Kasvava nuorukaisemme kasvattaa tulevaisuuden kasvattajia Tunnetaan speksistään, jossa ei paukkuja säästellä Muuttaa jäsenjärjestöinen Leppätaloon Matlun naapuriksi TYT Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistys Jumaluusopillista tietämystä jo vuodesta 1853 Sekä harrasta että surutonta toimintaa ministerijohtoisesti Julkaisee Suomen vanhinta aikakauslehti Kyyhkystä 13
Järjestötiloja ja niiden jakoa Ylioppilaskunta tarjoaa järjestöilleen toimitiloja aina kerhohuoneista prameisiin saleihin kahden vuoden vuokrasopimuksin. Syksyllä päätettävästä tilajaosta tekee historiallisen nyt valmistuva kolmas ylioppilastalo, jonka piti poistaa järjestöjen tilanahtaus. Toisin kävi. 14
HYYn järjestökenttä on kasvanut aine- ja harrastejärjestöjen osalta tasaisesti noin puolen vuosisadan ajan. Järjestöille on haluttu tarjota toimintaedellytykset ylioppilaskunnan piiristä ja sen takia 1990-luvulla syntyi idea kolmannen ylioppilastalon rakentamisesta. Erityisesti ainejärjestöläisten ja osakuntien ajaman projektin pohjana oli tuoda helpotusta valtavasti kasvaneen järjestökentän tilanahtauteen. Uuden talon rakennuttaminen muuttui koko ajan todennäköisemmäksi 2000- luvulla ja rakennustyöt alkoivat keväällä 2006. Samaisena keväänä edustajisto hyväksyi myös ylioppilaskunnan tilaohjelman, joka pohjautui kaikkien sillä hetkellä käytössä olleiden järjestötilojen säilyttämiseen. Uusi talo toisi siis tullessaan satoja lisäneliöitä järjestöjen käyttöön. Vanhat järjestötilat sijaitsivat Uudella ylioppilastalolla ja Domus Academican alueella. Uudella järjestökäytössä ovat A-rapun kerrokset 3-6, B-rapussa järjestötiloja on kerroksissa 4, 6 ja 7. Lisäksi Dommalla on ollut järjestötilaa erityisesti B- ja D-talojen pohjakerroksissa, jotka ovat asuintaloja. Viime vuodet Domma D:ssä ovat majailleet valtiotieteilijöiden Kannunvalajat alajärjestöineen ja B-talon järjestötiloissa on ollut sekä aine- että harrastejärjestöjä. B-talossa on sijainnut myös kokoushuone Benita, jota talon järjestöt ovatkin käyttäneet ahkerasti. Uudella A-rapun neljäs ja kuudes kerros ovat olleet kolmen osakunnan käytössä, kerrokset kolme ja viisi ovat taas palvelleet 50 aine- ja harrastejärjestöä. B-rapun ylimmässä kerroksessa sijainnut Kupoli on ollut ruotsinkielisten osakuntien tilana, ja loput rapun tilat on jaettu 17 aine- ja harrastejärjestön kesken. Leppätalon rakennuskustannusten nousu on kuitenkin ajanut HYYn säästökuurille. Koska talo tulee järjestökäyttöön, eikä siten tuota ylioppilaskunnalle juuri mitään, eivät tulot kasva, eivätkä kiinteät menot myöskään laske aiemmalle tasolleen talon valmistuttua. Kulujen karsimiseksi edustajisto päätti keväisen kehyslaskelman yhteydessä luopua Domman B- ja D-talojen järjestötiloista. Domman B- ja D-talo ovat aiempina vuosina tarjonneet tilaa erityisesti harrastus- ja ainejärjestöille, ja näille järjestöille on myös löydettävä uusi koti HYYn siipien suojasta. Uuden talon valmistuessa HYY on siis tilanteessa, jossa järjestötila ei kasva ja tilajaon tekee yhä hankalammaksi se, että uuden talon järjestötilat on suunniteltu nimenomaan suuriksi kokonaisuuksi, klustereiksi. Entisiin koppikertseihin verrattuna tilajaon liikkumavara pienenee, kun erillisten huoneiden sijasta jaetaan vähintäänkin sadan neliön kokonaisuuksia yhä useampien järjestöjen yhteiskäyttöön. Samalla ylioppilaskunnan historian suurin tilajako pysäyttää miettimään, millaisista lähtökohdista tilajakoa tehdään. 140 tiloja hakeneen järjestön toiveet on koetettava ottaa huomioon mahdollisimman hyvin, vaikka tiloja on vain rajallinen määrä. HYAL on halunnut asettaa tilajaossa kaikki järjestöt samalle viivalle reilusti ja yhdenvertaisesti. Järjestökentän vähittäinen muutos näkyy aineja harrastejärjestöjen merkityksen kasvuna, mutta ne eivät ole saaneet ylioppilaskunnalta itselleen useinkaan riittäviä tiloja toimintansa täysipainoiseen harjoittamiseen. Sen sijaan osakunnat, joilla on alle seitsemän prosenttia tilajaossa mukana olevien järjestöjen jäsenistöstä, pitävävät hallussaan yli puolta järjestötiloista. Näistä lähtökohdista käsin tilajakoa käsittelevä HYYn talousjohtokunta hyväksyi alustavasti keväällä tilajakomallin, jonka mukaan tilat jaettaisiin aikaisempaa tasapuolisemmin kaikkien järjestöjen kesken. Tässä mallissa Uudella ylioppilastalolla olevat osakunnat joutuisivat tiivistämään, minkä seurauksena ne lähentyvät tilankäytössään muita järjestöjä. Osakunnat järjestivät vain 17 prosenttia tilajakoon osallistuneiden järjestöjen vuonna 2007 järjestämistä tapahtumista ja siihen nähden heidän toimintansa pitäisi mahtua myös hieman suppeampiin tiloihin. HYAL uskoo, että ylioppilaskunnan tehtävä on mahdollistaa järjestötoiminta sen kaikissa muodoissa. Uusi ylioppilastalo ei voi olla pelkästään ylioppilaskunnan menneitä aikoja vaaliva museo, vaan opiskelijoiden yhteinen, elävä kohtaamispaikka. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tilat on tarkoitettu koko ylioppilaskunnan jäsenistön käyttöön, eikä niitä voida jättää pelkästään historiallisista syistä vain osakuntien etuoikeudeksi. Katri Korolainen-Virkajärvi Talousjohtokunnan jäsenenä kirjoittaja vietti kesänsä hyvin tilalähtöisesti. 15
Klusteripommi on rauhan ase eli kuinka rakennetaan toimiva järjestöyhteisö Vuoden 2009 suuri uudistus ylioppilaskunnan ainejärjestökentällä ovat niin kutsutut tiedekuntaklusterit. Jo vuosien pohjatyön ansiosta HYYn talousjohtokunta on alustavasti esittänyt humanistisen, käyttäytymistieteellisen ja matemaattisluonnontieteellisen sekä biotieteellisen tiedekunnan ainejärjestöille omia yhteistiloja joko Uudelta ylioppilastalolta tai vasta valmistuvalta kolmannelta ylioppilastalolta Leppäsuolta. Valtiotieteellisillä järjestöillä ja niiden tiedekuntajärjestö Kannunvalajilla on oma yhteistila jo ollutkin. Matemaattis-luonnontieteellisiä ja biotieteellisiä järjestöjä edustava Matlu sekä käyttäytymistieteilijöiden tiedekuntajärjestö Condus piirissään toimivien järjestöjen kanssa ovat jo pitkään suunnitelleet omia tilojaan kolmanteen ylioppilastaloon. HYY on yhteistyössä ainejärjestöjen kanssa miettinyt, millaisia tiloja uuteen rakennukseen tarvitaan. Kun järjestöt ovat voineet vaikuttaa aina järjestötilansa kalusteratkaisuihin asti, on varmistettu uusien tilojen sopivuus ainejärjestötoiminnalle. Uuteen ylioppilastaloon muodostetaan kaksi tiedekuntaklusteria, humanistinen ja valtiotieteellinen. Valtsikan järjestöt ovat jo Kannulassaan tottuneet yhteiseloon, mutta humanistijärjestöille klusteri on ajatuksena varsin tuore. Humanistien laaja järjestökenttä on ollut hajasijoitettuna ympäri HYYn tiloja, joten runsaasta yhteistoiminnasta huolimatta yhteistilat asettavat varmasti uusia haasteita. Samaa asiaa pohditaan kuitenkin kaikissa klusteriin muuttavissa järjestöissä: kuinka rakennetaan toimiva järjestöyhteisö? Tiedekuntaklusteri ei voi kopioida tilankäyttömalliaan osakunnilta, sillä tilan käyttäjillä on erilaiset tilatarpeet. Klustereihin sijoitetaan iso liuta järjestöjä: Matlun, Conduksen ja Kannunvalajien piirissä toimii kussakin yli 10 järjestöä; Humanisticumin kanssa on muuttamassa lähes 30 humanistijärjestöä. Tiloja tarvitaan illanviettoihin, kokouksiin, kerhotoimintaan, peli-iltoihin, ruoanlaittoon, juhliin, kirjastotoimintaan ja niin edelleen. Ainejärjestöjen klusteri-idea pyrkii vastaamaan näihin monipuolisiin tarpeisiin: klustereissa ei ole isoja saleja, vaan useampia erilaisia ja erikokoisia huoneita, joiden käyttötarkoituksia voidaan eriyttää. Esimerkiksi monia hallitusten kokouksia ja muita virallisempia tapaamisia varten on syytä varata yksi tila pelkästään kokouskäyttöön. Huolella laaditulla tilankäyttömallilla mahdollistetaan vaikkapa illanvietot ja kirjastotoiminta samassa klusterissa. Ainejärjestöjen klusterit ovat niitä todella hyviä ideoita, joita syntyy vain harvoin ja jotka ovat kaikkien edun mukaisia. Klusterit ovat ainejärjestöjen oma toive, sillä järjestöt ovat ymmärtäneet monipuolisten yhteistilojen tuomat uudet mahdollisuudet: klustereissa järjestöt voivat vihdoin toimia haluamassaan laajuudessa. Ahtaat ja yksipuoliset kerhohuoneet ovat pakottaneet järjestöjä supistamaan tapahtumamääräänsä. Kun kaverijärjestöt pääsevät samoihin tiloihin, helpottuu runsas yhteistoiminta entisestään. Klustereista on paljon iloa myös HYYlle, sillä läheistä yhteistyötä tekevät järjestöt sitoutuvat pitämään huolta yhteistilastaan ja panostamaan siihen, mikä vähentää HYYn vastuuta tilojen kunnossapidosta. Klusterien joustavat tilaratkaisut myös lisäävät tilojen käyttöastetta, koska kullakin hetkellä järjestö voi käyttää vaihtoehtoisia tiloja klusterista, eikä tapahtumaa tarvitse enää perua, jos oma kertsiä käyttääkin jokin toinen järjestö. Klusterit ovat myös ylioppilaskunnan jäsenten etu. Suljetut ovet vähenevät HYYn tiloissa, kun ainejärjestöt saavat viihtyisän tapaamispaikan jäsenistölleen. Suuri osa opiskelijoista on järjestäytynyt juuri ainejärjestöihin, joten klusterit koskettavat todella isoa joukkoa. Klusteriin onkin helppo tulla, sillä siellä tapaa laitokselta tutut naamat. 16
Petrus Repo Isossa, monen järjestön klusterissa kohdataan eittämättä myös vaikeuksia. Miten estetään ja ratkotaan järjestyshäiriöitä, sotkemista ja muita ongelmia? Yhdysvaltain 36:s presidentti Lyndon B. Johnson todennut, että epämiellyttävä tyyppi kannattaa ottaa sisään telttaan kuseksimaan ulos kuin jättää teltan ulkopuolelle kuseksimaan sisään. Klustereissa onneksi on vessat, mutta periaate pätee silti. Klusterin kaikki järjestöt on tarpeen ottaa alusti asti mukaan suunnittelemaan uuden yhteistilan käytäntöjä ja sääntöjä. Esimerkiksi Matlussa asia on ratkaistu laajapohjaisella Leppätalo-komitealla. Humanistit sopivat asioista puheenjohtajaseminaareissaan. Huolella suunnitellut säännöt ja käytännöt poistavat jo ennakkoon ongelmia. Sääntöjä tarvitsee toki myös valvoa. Lienee järkevää, että kussakin klusterissa järjestöjen yhteistyötä ja edunvalvontaa hoitava tiedekuntajärjestö ottaa tietyn johtavan roolin, mutta yhteistiloista tulee kaikkien järjestöjen olla vastuussa. Kun klusteri koetaan omaksi, halutaan siitä pitää huolta. Huonosti järjestön toimintaan sopivaa kertsiä ei välttämättä ole pidetty omana, minkä takia järjestö ei ole halunnut panostaa rahaa ja energiaa tilan parantamiseen. Klusterit ovat ainejärjestölähtöinen projekti ja ne toteutetaan järjestöjä kuunnellen ja järjestöjen ehdoilla, mikä lupaa hyvää opiskelijatoiminnan tulevaisuudelle HYYssä. Onko sinulla ajatuksia siitä, mitä klusterissa voisi tehdä? Vai haluatko vain tulla pitämään hauskaa ja tapaamaan kollegojasi ja muita hyviä tyyppejä? Ota yhteyttä ainejärjestösi aktiiveihin ja tule mukaan. Klustereita rakennetaan kaikille, myös juuri sinulle. Juha Töyrylä Kirjoittaja rakentaa Humanistiklusteria tiedekuntajärjestö Humanisticumin puheenjohtajana. 17
Vieläkö Vanha jaksa Vuonna 1870 valmistunut Vanha ylioppilastalo on enemmän tai vähemmän uljaasti kestänyt paikallaan palot ja valtaukset. Suomen suurimman ja kauneimman ylioppilaskunnan historia on aiemmin tiukastikin kietoutunut Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteyksessä likaa keräävän rakennuksen kohtaloon, nykyisin tilanne tosin on hieman toisenlainen. Vanha onkin ennen kaikkea symboli vauraudesta ja suuruudesta, valitettavasti myös hukkakäytöstä ja kulttuurihistorialla ratsastamisesta. 18? a Vanha ylioppilastalo on nykyisellään hyvinkin ongelmallinen tila HYYlle. Tai ongelmallinen ja ongelmallinen, kaikki riippuu ihan niistä tavoitteista, joita rakennukselle asennetaan. Onko Vanhan tarkoitus olla opiskelijakulttuurin kehto kaupungin keskeisimmällä paikalla vai onko sen tarkoitus olla Oy Unicafe Ab:n (Vanha siirtyi Unicafen alaisuuteen vuoden 2008 alussa) rahasampo, jolla nitistetään ylimääräiset pennoset juhlatilaa tarvitsevilta? Nykyään se ei ole täysin kumpaakaan, vaan lähinnä huono yhdistelmä kahta erikseen hyvää, kuten
pizza ja jäätelö tai olut ja Jägermeister. Jotain pitäisi siis tehdä, mikäli rakennuksen konseptia haluttaisiin selkiyttää. Opiskelijakulttuuria vanhalla edustavat enimmäkseen siellä harjoittelevat ns. musiikkikorporaatiot, joiden harjoitusvuoroihin Vanhan yläkerta onkin varattu muutamana iltana viikossa. Pidetäänhän Vanhalla toki myös erinäisiä HYYn hallintoon liittyviä tapahtumia, tutuimpana tietysti edustajiston kokoukset. Lisäksi Vanhan kuppila yrittää kaiketi houkutella asiakkaakseen ehkä ahkerimmin baareissa käyvää kansanosaa eli opiskelijoita. Muutamaa poikkeusta (esim. Avajaiskarnevaali ja Uusien illat) lukuunottamatta suurin osa tiloista on tyhjillään tai muiden kuin opiskelijoiden käytössä, jolloin auki on ainoastaan Kuppila. Vanhan Kuppila on kuitenkin melko raskaasti tappiollinen, koska siellä ei käy opiskelijoita eikä juuri muitakaan asiakkaita. Kuppilalle onkin annettu vuositolkulla aikaa päästä edes nollatulokseen, mutta konseptinmuutoksista huolimatta keskellä kaupunkia sijaitseva baari ei vaan tunnu kannattavan. Historiallista tilaa lukuunottamatta Kuppilalla ei ole oikein mitään tavallisuudesta poikkeavaa, mitä tarjota asiakkaille. Ympäristöstä taas ei oikein oteta kaikkea irti, koska sisältä Kuppila näyttää aivan miltä tahansa kahvilalta. Tuorein veto viimeistenkin opiskelija-asiakkaiden karkoittamiseksi oli hanatuotteiden Lyyra-alennuksen poisto kesäkuussa. Onkin helppo ymmärtää, miksi monet ovat sitä mieltä, että Kuppila pitäisi sulkea ja koko Vanhasta pitäisi tehdä tilausravintola. Vanhan kohtalosta pitäisi kuitenkin tehdä ratkaisuja. Tiloilla on mahdollista tehdä rahaa, jota voitaisiin sitten HYY Yhtymän voitonjaon kautta käyttää paremmin ylioppilaskunnan jäsenistöä palveleviin tarkoituksiin. Tai sitten hyväksytään se tosi asia, että ylioppislaskunnan keskeisin kiinteistö seisoo puolityhjänä ja pidetään Vanhaa nykyisenlaisessa käytössä, jossa sinne joskus joku opiskelijakin sattuu eksymään. Mutta mikseivät opiskelijat sitten käy Vanhalla? Useasti syyksi mainitaan kalliit hinnat ja kyllähän se pitää paikkansa, ettei Vanha ole sieltä halvimmasta päästä. Vanhan pahin kilpailija taitaakin olla Uusi ylioppilastalo, jossa kalja on aina paljon halvempaa ja tunnelma rennompi. Tälle taas ei virallisesti voida tehdä mitään eikä välttämätä pitäisikään tehdä. Pienenä sivuhuomautuksena lienee kirjata muistiin Helsingin Sanomien uutisointi pahimpien pakkasten aikaan vuonna 2008 (HS 18.2.2008 Kullervo-fresko kärsii Vanhalla ylioppilastalolla), jossa korskeasti kerrotaan italialaisen freskotutkijan vierailusta Vanhalla. Vähemmän yllättävästi kyseinen täti oli hämmästynyt ja tuohtunut arvokkaiden freskojen kunnosta ja kohtelusta. Kukaan ei varmasti kiellä näiden Gallen-Kallelan freskojen tärkeyttä ja kunnossapitoa, mutta niin Hesarin toimittajalta kuin taidehistorioitsijalta oli unohtunut se tärkein: Vanha ei ole museo (ainakaan virallisesti). Koska musiikkisali on kohtuullisen aktiivisessa käytössä ei liene tarkoituksenmukaista eristää freskoja niitä ihailevilta silmiltä. Jykevämpien suojakaiteidenkin hankkiminen on ongelmallista niin pitkään kuin yritysjohtajien kuvauttaminen teoksen edessä on suosittua. Myöskään freskojen restaurointi ei ole toistaiseksi ajankohtainen, sillä Kaivopihalla tehtävät terraformaatiot rasittaisivat teokset pian kallioräjäytyksiä edeltävään kuntoon. Niinpä teosten restaurointi saakin odotella pysäköintihallien valmistumista. Vanha kaipaa muutosta ja potentiaaliahan voisi olla vaikka mihin. Omasta mielestäni parhain vaihtoehto olisi toinen Vanhan valtaus, jossa tällä kertaa keskityttäisiin Kuppilan ja juhlasalin kansoittamiseen maksavilla opiskelija-asikkailla. Tämä voisi tapahtua tapahtumavalikoimaa laajentamalla (esim. keikat, kerhot, teemabileet yms.), ongelmana vain on sellaisen konseptin löytäminen, joka soveltuisi käytössä oleviin tiloihin ja vastaisi helsinkiläisten opiskelijoiden tarpeita. Toistaiseksi toiveeni eivät ole hirveän korkealla. Jos mitään ei pikkuhiljaa ala tapahtua, jossain vaiheessa on aika heittää hanskat tiskiin ja pistää koko paikka juhlaravintolaksi. Vanhan pitäminen pelkkänä puolityhjänä itseisarvona ja keskustoimistolaisten iltapäivälehtien lukupaikkana ei palvele ylioppilaskuntaa juuri millään tavalla. Jaakko Soudunsaari Kirjoittaja istuu edustajiston ja Vanhan Kuppilan lisäksi HYY Yhtymän Ravintolayhtiön hallituksessa. 19
KOPO-JUTTU Kirjoitus ei edustaa HYALin linjauksia vaan se on vaan muinaisjäänne-ainejärjestöläisen näkemys korkeakoulupolitiikan kehittämisestä. Uusi yliopistolaki on valmisteilla, minkä vuoksi Suomen korkeakouluissa ja ylioppilaskunnissa eletään jännittäviä aikoja. Muuttuuko mikään vai jäävätkö uudistukset ainoastaan kosmeettiseksi sanahelinäksi? Ainakin uusi uljas Aalto-korkeakoulu nousee säätiöpohjaisena Espooseen haastamaan vanhoja malleja. Samoin toiveita yliopistojen hallinnollisen autonomian lisääntymisestä on ilmassa, tosin yliopistojen hallituksissa ulkopuolisten jäsenten osuus lisääntyy. Automaatiojäsenyys jää voimaan, mikä mielyttää ylioppilaskuntia. Yliopistot muuttuvat julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi (tai säätiöpohjaisiksi) päästen näin eroon valtion tiliviraston asemasta. Ensi alkuun uusi yliopistolaki näyttää vastaavan esillä oleviin ongelmiin, esimerkiksi pyrkiessään vahvistamaan ylioppilaskuntien asemaa määrittäessään näille lakisääteisiä tehtäviä. Samoin autonomia lisääntyy uuden itsenäisemmän aseman myötä. Kuitenkaan yliopistolain uudistus ei pysty ratkaisemaan niitä todellisia ongelmia jotka vaivaavat suomalaista yliopistomaailmaa. Lain tuomien uudistuksien seuraukset ovat olemattomia riviopiskelijan näkökulmasta; ne koskettavat enemmän hallinnon opiskelijaedustajia ja ylioppilaskuntaaktiiveja. Mitkä sitten ovat ne todelliset ongelmat joita yliopistot ja ylioppilaskunnat joutuvat ratkomaan tulevaisuudessa? Suurin osa opetukseen ja tutkimukseen liittyvistä ongelmista on luonteeltaan rahoituksellisia. Yliopistojen hienot suunnitelmat kariutuvat, kun rahoja ei tunnu löytyvän mistään. Kuinka monet opetukseen liittyvistä ongelmista voitaisiin paikata jos saataisiin lisäresursseja palkata uusi lehtoreita? Myös muuta opetusta voitaisiin lisätä uusilla määrärahoilla. Nuorille tutkijoille ei tunnu löytyvän rahoitusta, jolloin ura yliopistolla ei vaikuta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Sitä paitsi tuntuu siltä että ne, jotka jäävät yliopistolle tutkijoiksi, käyttävät yli puolet ajastaan rahoitushakemuksien parissa. Valtion perusrahoituksen lisääminen olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu yliopistojen ongelmiin. Tätä on kyllä painotettu useiden eri tahojen vaatimuksissa, mutta asia edistyminen Arkadianmäellä ei ole ollut niin ruusuista kuin se olisi saanut olla. Vanhasen II kyllä lisäsi yliopistojen määrärahoja, mutta iso osa niistä meni Aalto-korkeakoulun säätiön pohjakassaan. Ulkoinen, markkinapohjainen, rahoitus ei pysty kompensoimaan vajetta, sillä se kohdistuu epätasa-arvoisesti eri aloille (toiset meistä ovat markkinakelpoisempia) ja sen jatkuvuus on epävarmempaa. Minkä vuoksi sitten yliopistojen rahoitusta ei haluta kehittää? Missä on menty vikaan, kun kansalaiset eivät näe korkeakoulutuksen autuutta Suomen tasavallalle? Entinen kanslerimme Kari Raivio on useasti painottanut, että yliopistojen tulee kehittää omia rahoituskeinojaan muun muassa lukukausimaksujen avulla, sillä tulevaisuudessa kansalaiset yhä kitsaammin pistävät verovarojaan korkeakouluille. Hän on nähnyt virkamiesten käyrät joissa näkyy, kuinka verokertymä pienenee ja menot kasvavat kun huoltosuhde vinoutuu. Näin ollen tulevaisuudessa yliopistoilla ei ole porttiensa ulkopuolella monta ystävää. Jokainen, joka on vähänkin perehtynyt politiikkaan, pystyy kritisoimaan Raivion premissejä 20