Helsingissä 3.4.2008 Jouni Nissinen Eduskunnan talousvaliokunnalle Aihe: U7/2008 vp Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä) Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää talousvaliokuntaa lausuntomahdollisuudesta ja lausuu aiheesta seuraavaa: Suomen luonnonsuojeluliitto pitää komission esitystä uusiutuvien energialähteiden sitovaksi tavoitteeksi pääosin hyvänä ja pitää positiivisena sitä, että Suomi suhtautuu myönteisesti komission ilmasto ja energiapaketin tavoitteisiin ja on valmis tekemään oman oikeudenmukaisen osansa EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi Luonnonsuojeluliitto pitää myönteisenä valtioneuvoston alustavaa kantaa siitä, että komission ilmasto ja energiapaketin ehdotuksista tulee päästä ratkaisuihin ennen Kööpenhaminan ilmastokokousta 2009. Tässä muistiossa kiinnitetään huomiota seuraaviin seikkoihin: Suomelle asetettu tavoite uusiutuvien energialähteiden osuudeksi on helposti saavutettavissa syöttötariffit ovat paras keino lisätä uusiutuvia energialähteitä nopeasti ja tehokkaasti uudetkin tutkimukset vahvistavat sen, ettei turve millään täytä uusiutuvan biopolttoaineen vaatimuksia liikenteen 10 prosentin sitova uusiutuvan energian tavoite tulee hylätä Suomeen tarvitaan kansallinen ilmastolaki vuosittaisista päästövähennyksistä energiatehokkuudesta tulee tehdä laillisesti sitova Suomessa
Suomelle asetettu tavoite uusiutuvien energialähteiden osuudeksi on vaatimaton Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että komission Suomelle esittämä uusiutuvan energian osuuden lisääminen 9,5 prosenttiyksiköllä vuoden 2005 tasosta on vaatimaton verrattuna muille maille asetettuihin tavoitteisiin (EU keskimäärin 11,5 prosenttiyksikköä). Uusiutuvien tämän hetken suhteellisen korkea osuus (28,5 prosenttia) Suomessa perustuu metsäteollisuuden suureen kokoon, ei edistykselliseen politiikkaan. Niillä sektoreilla, joilla uusiutuvien energialähteiden edistäminen on riippuvainen kansallisesti valituista teollisuuspoliittisista ratkaisuista, esimerkiksi erilaisista innovatiivisista tukijärjestelmistä, ei Suomi esiinny kovin vahvasti edukseen. Esimerkiksi Ernst&Young 1 sijoittaa Suomen kolmanneksi vähiten houkuttelevaksi maaksi uusiutuvan energian investoinneille ja kaikkein vähiten houkuttelevaksi investoinneille tuulivoimaan. Euroopan komission mukaan tuulivoiman ja biokaasun alhainen tuki Suomessa estää niiden merkittävän kasvun. Tätäkin taustaa vasten on hieman ongelmallista, että valtioneuvoston alustavassa kannassa Suomi pyrkii kytkemään uusiutuvien energialähteiden lisäämistavoitteet Venäjän puuntuontiin. Kun uusiutuvien energiamuotojen edistämiseksi ei olla vielä tehty kovin paljoa, on selvää, että potentiaalia niiden lisäämiseksi on paljon metsäteollisuuden ulkopuolella. Venäjän puuntuonti ei Luonnonsuojeluliiton käsityksen mukaan ole Suomen väläyttämän ylivoimaisen esteen kaltainen seikka, jota tässä yhteydessä olisi syytä korostaa. Suomelle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ei edellytä venäläisen puun tuonnin jatkumista. Tuulivoimaa voidaan hyödyntää nykyisiä arvioita enemmän ja uusiutuvan energian lisäystarve kasvaisi vain hiukan tilanteessa, jossa puun kokonaiskäyttö alenisi. Tämä johtuu siitä, että Suomen kokonaisenergiankulutus laskisi enemmän kuin uusiutuvan energian käyttö. Syöttötariffi on paras keino lisätä tehokkaasti ja nopeasti uusiutuvia energialähteitä Uusiutuvan energian tavoitteisiin pääseminen edellyttää toki lisää resursseja tukitoimiin sekä lainsäädännön kehittämistä, aivan kuten kirjelmässä todetaan. Suomen luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan energiansäästöä koskeva lainsäädäntö, energiaverotus, syöttötariffijärjestelmän 1 Ernst&Young: Renewable energy country attractiveness index Q3/2007. (http://www.ey.com/global/content.nsf/international/oil_gas_renewable_energy_attractiveness_indices)
laajentaminen sekä rakentamismääräykset ja rakentamisen lupakäytännöt ovat tehokkaimpia toimia uusiutuvien edistämiseksi. Liikenteen polttoaineista erityisesti jätepohjainen ja metsä ja maatalouden sivutuotteista saatava biokaasu ovat kehittämisen arvoisia. Biokaasutalous on hajautettua ja paikallista, ja sitä voidaan tuottaa yhtä hyvin suurissa kuin pienissäkin laitoksissa. Erityisesti syöttötariffin käyttöönottoa esimerkiksi tuulivoiman edistämiseksi tulisi viedä eteenpäin ripeästi. Tämä olisi myös valtiontalouden kannalta kaikkein tehokkain tapa, koska tuki ei rasita valtion budjettia vaan kustannukset tulevat kuluttajille. (vrt. investointituet, jotka rasittavat valtion budjettia). Myös aurinkosähkön ja pienimuotoisen, biopolttoaineisiin perustuvan sähköntuotannon edistämiseksi tulee ottaa käyttöön syöttötariffit. Lisäksi aurinkokenno ja maalämpöpumpputeknologiaa tulee edistää. Turvetta ei voida IPCC:n mukaan luokitella uusiutuvaksi biopolttoaineeksi Valtioneuvoston alustavan kannan mukaan Suomi pitää ongelmallisena, että turve rajautuu pois direktiiviehdotuksen tarkoittamista uusiutuvista energialähteistä liikennepolttoaineiden osalta. IPCC suhtautuu ohjeissaan 2 (2006) turpeeseen kuitenkin fossiilisena tai fossiilisiin rinnastettavana polttoaineena, eikä siis ole luokitellut turvetta fossiilisten ja biopolttoaineiden väliin. Myös Suomi on hyväksynyt IPCC:n määritelmät: Although peat is not strictly speaking a fossil fuel, its greenhouse gas emission characteristics have been shown in life cycle studies to be comparable to that of fossil fuels. 3 Therefore, the CO2 emissions from combustion of peat are included in the national emissions as for fossil fuels. Kohdassa 1.4.2.1 (CO2 emission factors) todetaan, että turvetta kohdellaan fossiilisena polttoaineena ("note that peat is treated as a fossil fuel"). Määritelmät eri käsitteille (Glossary) kohdassa mainitaan selkeästi, että turve on fossiilista hiiltä (fossil carbon 4 ), ja ettei turve ole biopolttoaine (biofuel 5 ) tai myöskään biomassaa (biomass 6 ). KTM:n rahoittaman monivuotisen turvetutkimusprojektin tulokset valmistuivat pääosin 2006 ja julkaistiin Boreal Environment Research lehden erikoisnumerona. Keskeinen tulos oli, että suhtautuminen metsäojitettujen soiden maaperän hiilensidontaan on muuttunut aiemmasta päinvastaiseksi. Kun vielä KTM:n edellisessä raportissa metsäojitettujen soiden katsottiin sitovan hiiltä hiilidioksidiekvivalentteina vuodessa noin yhdeksän miljoonan hiilidioksiditonnin verran, uuden 2 3 4 5 6 (IPCC 2006, 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories, Prepared by the National Greenhouse Gas Inventories Programme, Eggleston H.S., Buendia L., Miwa K., Ngara T. and Tanabe K. (eds). : IGES, Japan). Nilsson and Nilsson, 2004; Uppenberg et al., 2001; Savolainen et al., 1994 Biogenic carbon: Carbon derived from biogenic (plant or animal) sources excluding fossil carbon. Note that peat is treated as a fossil carbon in these guidelines as it takes so long to replace harvested peat. Biofuels: Any fuels derived from biomass, either deliberately grown or from waste products. Peat is not considered a biofuel in these guidelines due to the length of time required for peat to re accumulate after harvest. Biomass: (1) The total mass of living organisms in a given area or of a given species usually expressed as dry weight. (2) Organic matter consisting of or recently derived from living organisms (espically regarded as fuel) excluding peat.
tutkimuksen mukaan ne päästävät hiiltä 6,7 miljoonaa tonnia. Kun myös suopellot ovat päästölähde (noin 5 miljoonaa tonnia) ja luonnontilaisten soiden hiilensidonta on korkeintaan muutamia miljoonia tonneja, Suomen suot ovat noin 10 miljoonan hiilidioksiditonnin tai noin 25 terawattitunnin päästölähde ilmakehään. KTM:n turvetutkimusprojekti myös vahvisti tiedon siitä, että turve on elinkaaritutkimuksen mukaan kivihiiltä enemmän ilmakehää rasittava polttoaine. Johtopäätös tutkimuksesta on, että turvetta on kohdeltu päästökertoimen suhteen oikeudenmukaisesti. Vain suopelloista nostetun turpeen ilmastovaikutus on kivihiiltä pienempi, mutta suopeltojen osuus on vain 1% turvekaivoksista. 7 IPCC:n ja Suomen omien tutkimusten perusteella näyttää selvältä, että turve rajautuu pois liikenteen biopolttoaineita sekä muita uusiutuvia koskevasta tavoitteesta. Näin ollen ei ole mielekästä ajaa tässä kysymyksessä omia kansallisia lyhyen tähtäimen taloudellisia etuja. Energiaturpeen käytön vähentäminen on itse asiassa erittäin kustannustehokas keino Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen. Luonnonsuojeluliitto esittääkin syöttötariffijärjestelmän ja varastointituen purkua sekä valmisteveron palautusta mahdollisimman pikaisesti. Aikaisempien tutkimusten mukaan tämä aiheuttaisi turpeen käytön kohtuullisen vähenemisen. Turvedieseliä ei tule esittää sisällytettäväksi liikenteen polttoaineeksi direktiiviin, koska tähän ei ole tieteellisiä perusteita. Suopeltojen turve on kasvihuonekaasupäästöiltään parempi kuin hiili vain siinä tapauksessa, että pellolla viljellään uusiutuvaa biomassaa sadan vuoden ajan turpeen oton jälkeen. Tällaista elinkaaritarkastelua ei voida pitää perusteena turvedieselin kasvihuonekaasutaseelle tilanteessa, jossa IPCC:n mukaan maailmanlaajuisten päästöjen pitää kääntyä laskuun viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Liikenteen 10 prosentin sitova uusiutuvan energian tavoite tulee hylätä Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että 10 prosentin sitova tavoite uusiutuvan energian osuudesta liikenteessä tulisi hylätä. Siitä huolimatta, että komissio loi viime hetkellä kestävän kehityksen kriteerejä biopolttoaineille, ei voida taata, että biopolttoaineiden tuotanto olisi ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Useassa tapauksessa biopolttoaineet eivät vähennä liikenteen hiilidioksidipäästöjä tavanomaisiin polttoaineisiin tai muihin liikenteen ohjauskeinoihin verrattuna. Lisäksi biopolttoaineiden tuotannolla on monia todettuja haitallisia ympäristö ja sosiaalivaikutuksia. Biopolttoaineiden kysynnän tiedetään nostavan ruuan hintaa ja lisäävän metsäkatoa, mikäli niitä tuotetaan varta vasten viljellyistä raakaaineista. Biomassaa voidaan käyttää tehokkaammin sähkön ja lämmöntuotannossa kuin liikennepolttoaineena. Komission biopolttoaineille ja muille biopolttonesteille poissulkeviksi kriteereiksi on ehdotettu, että 7 Kirkinen, J., Minkkinen, K., Penttilä, T., Kojola, S., Sievänen, R., Alm, J., Saarnio, S., Silvan, N., Laine, J., Savolainen, I. 2007. Greenhouse impact due to different peat utilisation chains in Finland a life cycle approach. Boreal Environment Research 12: 221 223.
säästö kasvihuonekaasujen päästöissä tulee olla vähintään 35 prosenttia. Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo kansainvälisten ympäristöjärjestöjen tavoin, että tämän tulisi olla vähintään 60 prosenttia, jotta todellinen ilmastohyöty voitaisiin varmistaa. Luonnos EU:n polttoainedirektiiviksi (EU Fuel Quality Directive) esittää jo pakollista 10 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä liikennepolttoaineiden tuotannosta vuodesta 2011 vuoteen 2020 (yksi prosentti vuodessa). Yhdelle polttoaineelle ei ole syytä asettaa sitovaa tavoitetta ja edistää sen käyttöä huomioimatta muita ympäristövaikutuksia. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että liikenteen biopolttoainetavoite komission esittämässä muodossa on tarpeeton. Suomeen tarvitaan ilmastolaki vuosittaisista päästövähennyksistä Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että komission esittämien päästövähennysten saavuttamiseksi on tärkeää luoda laillisesti sitova tavoite. Vuosittaiset vähennykset määrittelevät johdonmukaisen ja selkeän päästövähennyspolun vaalikausien ylitse. Lain avulla taataan se, etteivät hallitukset siirrä vastuuta päästövähennyksistä liikaa tulevaisuuteen, vaan tekevät vuosittaiset vähennykset hallitusti ja realistisesti. Esimerkiksi viiden prosenttiyksikön asetetut vuosittaiset vähennykset (kumulatiivisesti 38 % vuoteen 2020 ja 87% 2050) teollisuusmaissa ja yhtä kunnianhimoiset toimet nopeasti teollistuvissa maissa riittävät kohtuullisella todennäköisyydellä pysäyttämään ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen 8. Ilmastolakia 9 sitovista päästövähennystavoitteista ollaan ottamassa käyttöön esimerkiksi Iso Britanniassa ja mahdollisesti muissakin Euroopan maissa. Iso Britanniassa ilmastolakiehdotuksessa on määritelty sitova tavoite hiilidioksidipäästöjen leikkaukselle suhteessa vuoden 1990 perustasoon. Vuoteen 2020 mennessä leikkaukset ovat suuruusluokkaa 26 32 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä vähintään 60 prosenttia. Ilmastolakiehdotuksessa esitetään perustettavaksi itsenäinen, hallinnosta riippumaton asiantuntijaelin (ilmastonmuutoskomitea), joka seuraa tavoitteiden toteutumista ja raportointia. Laissa kirjataan viisivuotiset hiilibudjetit, joita voidaan täydentää yksivuotisilla budjeteilla. Näiden välillä päästövähennyksissä voisi tapahtua tiettyä joustoa (tallettaminen ja lainaaminen, vrt. komission päästökauppajaksot). Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että Suomessa vastaavan ilmastolain valmistelu tulisi käynnistää käsillä olevan ilmasto ja energiastrategian yhteydessä. Juridisia esteitä lainsäädännön toteuttamiselle ei ole. Energiatehokkuustavoitteesta tulee tehdä laillisesti sitova Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo lisäksi, että komission esityksestä parantaa 20 prosenttia energiatehokkuutta vuoteen 2020 mennessä tulee tehdä laillisesti sitova. Euroopan ja Suomen suurin ja kustannustehokkain potentiaali päästövähennyksille tulee energiatehokkuuden kautta. Komission 8 9 Balin tiekartta: Kioton jatkokauden neuvottelujen perustana teollisuusmaille 25 40% vähennykset 2020 mennessä. IPCC: Teollisuusmaiden päästöjä leikattava jopa 95% 2050 mennessä. Iso Britaniassa lakiesitys kulkee nimellä Climate Change Bill
omienkin selvitysten mukaan 10 energiatehokkuustavoite voidaan saavuttaa täysin ilman lisäkustannuksia, koska säästöt maksavat itsensä takaisin. Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Eero Yrjö Koskinen toiminnanjohtaja Lisätietoja: ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen Ilmastovastaava Leo Stranius Suomen luonnonsuojeluliitto ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry (09) 228 08 320, 040 828 1881 040 754 7371 jouni.nissinen@sll.fi leo.stranius@sll.fi 10 Energy Efficiency Action Plan, s.3, http://ec.europa.eu/energy/action_plan_energy_efficiency/index_en.htm