1 Helsingin seudun ympäristöpalvelut Helsingforsregionens miljötjänster 3 4 avainindikaattorit 013 5 6 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti 7 8 1 9
Sisällysluettelo Esipuhe 1.. Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt Kokonaisenergiankulutus s. 3 s. 11 3. Sähkönkulutus s. 19 4. 5. 6. 7. Kaukolämmön polttoaineet Väestö- ja työpaikkatiheys Kehittyvät asemanseudut Asukkaiden kulkutapajakauma 8. Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste 9. Ympäristöperusteiset hankinnat s. 7 s. 35 s. 43 s. 53 s. 63 s. 71 HSY seuraa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 030:n toteutu mista. Laskemme vuosittain seudun kasvi huone kaasupäästöt ja kokoamme tiedot ilmastonmuutoksen hillintää kuvaavista ilmastoindikaattoreista. Tämän julkaisun avainindikaattorit on valittu yhteisesti HSY:n, kaupun kien eri hallintokuntien asiantuntijoiden ja HSL:n kanssa. Ne kertovat ilmastotyön edistymisestä pääkaupunkiseudulla. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii edel leen määrätietoista otetta ja eri toimijoiden välistä hyvää yhteistyötä. Ilmastoterveisin, Irma Karjalainen tulosaluejohtaja, HSY P.s. Graafisen yhteenvedon indikaattoreista löydät sivulta 79! Päästöt Pääkaupunkiseudun Energia kasvihuonepäästöt Kokonaisenergiankulutus 014 asukasta kohden 01 Sähkö Sähkönkulutus asukasta kohden 010 008 Kaukolämpö 006 Uusiutuvat energialähteet 004 00 Yhdyskuntarakenne 000 Väestö- ja työpaikkatiheys 000 Kehittyvät asemanseudut 00 004 Liikkuminen 006 Asukkaiden kulkutapajakauma 008 010 Materiaalitehokkuus Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste 01 014 Ympäristöperusteiset hankinnat Hankinnat
1 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvi huonekaasupäästöjen vähe ne miseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. 3 4 5 Yleiset toimintalinjat Vaikutetaan valtakunnan ja kansainvälisen tason päätöksentekoon. Yhteinen tahtotila: Luodaan eri hallinnonalojen yhteistyökäytännöt kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kehitetään seudun kaupunkien yhteistyötä. Kaupungit toimivat esimerkkeinä ja edelläkävijöinä. Motivointi, valistus, koulutus: Ilmastonmuutos ja sen hillintä sisältyvät opetukseen kaikilla koulutustasoilla, kaupunkien työntekijöille suunnatussa koulutuksessa sekä asukkaiden valistuksessa. Toimitaan vuorovaikutuksessa yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. 3 6 7 8 9
Avainkysymys Miten pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat kehittyneet suhteessa tavoitteisiin? Pääviestit Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,6 miljoonaa tonnia vuonna 013. Päästöt laskivat lähes 3 prosenttia edellisvuodesta ja olivat niin ikään 3 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolella. Neljään vuoteen suurin päästövähennys johtui pääosin vähäpäästöisestä kulutussähköstä. Laskeva kehitys ei ole pitkän aikavälin tavoitteisiin nähden riittävä. Suurimmat päästöjen aiheuttajat pääkaupunkiseudulla ovat rakennusten lämmittäminen, liikenne ja sähkönkulutus. Tehokkaimmat keinot leikata päästöjä kohdistuvat kaukolämmön polttoainevalintoihin, energiansäästöön ja autoliikenteen vähentämiseen. 4
1 Pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöt 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Kohti hiilineutraaliutta Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen vuosisadan loppuun mennessä edellyttää, että öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttö lopetetaan vähitellen kokonaan. Vuonna 050 maailman kasvihuonekaasupäästöjen tulisi olla enää noin kymmenesosa nykyisestä. EU:n, Suomen ja pääkaupunkiseudun päästövähennystavoitteet ja ilmastotoimet pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen. 3 4 5 6 7 8 5 9
Ilmastotavoitteet PKS (tarkistettu) Ilmastotavoitteet EU PKS (tarkistettu) PKS (per asukas) EU (tarkistettu) -100-80 -60-40 -0 0 % 00 030 050 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 030 hyväksyttiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa vuonna 008. Tavoitteena on vähentää päästöjä 39 prosenttia asukasta kohti laskettuna vuoteen 030 mennessä vuoden 1990 lähtötasosta. Uusien, tarkistettujen tavoitteiden mukaan pääkaupunkiseudulla pyritään lisäksi hiilineutraaliksi vuoteen 050 mennessä. Välitavoittee na on vähintään 0 prosentin päästövähen nys vuoteen 00 mennessä. Helsingin tavoite vuodelle 00 on -30 %. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian hyväksymisen jälkeen kasvihuonekaasupäästöt ovat hieman pienentyneet, mutta suurta suunnanmuutosta kehityksessä ei ole tapahtunut. Erityisesti pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen vaatii entistä suurempia muutoksia energiantuotannossa ja -kulutuksessa, liikkumisessa ja asumisessa. 6
1 Pääkaupunkiseudun päästökehitys Päästöt vuonna 013 Päästöt vuonna 1990 = 100 140 10 100 80 60 40 0 0 1990 010 030 050 Toteutuneet päästöt päästöt PKS-ilmastostrategia ilmastostrategia (tarkistettu) (tarkistettu) Hiilineutraaliustavoite 050 000-luvun kehitykseen perustuva ennuste 000-luvun kehitykseen perustuva ennuste Pääkaupunkiseudulla syntyi vuonna 013 kasvihuonekaasupäästöjä yhteensä 5,6 miljoonaa tonnia. Päästöt vähenivät edellisvuodesta kolme prosenttia. Suurin osa päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja muusta rakennusten lämmityksestä, liikenteestä ja sähkönkulutuksesta. Pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen vaatii suuria muutoksia energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikkumisessa ja asumisessa. 3 4 5 6 7 8 7 9
Kokonaispäästöt (1000 t CO -ekv.) 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 000 1 000 0 90 00 01 0 03 04 05 06 07 08 09 10 11 1 13 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0,0 1,0 0,0 Päästöt per asukas (t CO -ekv.) Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous Päästöt per asukas Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain. Asukasta kohti laskettuna kehitys on laskeva. 8
KHK-päästöjen muutos pääkaupunkiseudun kaupungeissa 1990 013. Helsingin kokonais päästö - tavoite vuodelle 00 on 30 %. Päästöt asukasta kohti Päästöt asukasta kohti Tavoite 030 00 Pääkaupunkiseutu Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Kokonaispäästöt Helsinki Kokonaispäästöt Tavoite 00 Pääkaupunkiseutu Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen 1 3 4 Muutos 1990 013 (%) Vuonna 013 kulutussähkön ja kaukolämmön päästöt vähenivät, ja myös liikenteessä päästöt olivat edellisvuotta hieman pienemmät. Vuonna 013 kaukolämmön tuotannossa kivihiilen osuus polttoaineista kasvoi edelleen, mutta sen kokonaiskulutus hieman pieneni. Myös maakaasua ja öljyä kului aiempaa vähemmän. Kaukolämpö aiheuttaa kuitenkin edelleen yli 40 prosenttia pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. -50-40 -30-0 -10 0 10 0 30 Muutos 1990-013 (%) Liikenne on kaukolämmön jälkeen toiseksi suurin päästölähde pääkaupunkiseudulla. Sen osuus kokonaispäästöistä oli 4 prosenttia vuonna 013. Vuoteen 01 verrattuna liikennesuoritteet vähenivät katuosuuksilla ja pääsääntöisesti hieman kasvoivat isommilla väylillä. 9-50 -40-30 -0-10 0 10 0 30 Muutos 1990-013 (%) Sähkönkulutuksen päästöt laskivat vuonna 013 kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli melko vähäpäästöistä johtuen pohjoismaisen vesivoiman kohtuullisen hyvästä saatavuudesta ja runsaasta sähkön tuonnista. Sähkön osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä on lämmityssähkö pois lukien pienentynyt viime vuosina. Vuonna 013 osuus oli 18 prosenttia. 5 6 7 8 9
Kuva: HSY/Leena Mikkonen-Young Indikaattorin kuvaus Kasvihuonekaasupäästöjen seuraaminen vuosittain kertoo kuinka kestävää pääkaupunkiseudun kehitys on ilmaston kannalta, miten ilmastotyö on edistynyt ja miten tavoitteisiin on pystytty vastaamaan. Laskennassa huomioidaan kaikki välittömät päästöt rakennusten, sähkönkulutuksen, liikenteen, jätteiden sekä teollisuuden ja työkoneiden osalta. Indikaattorin vihreä väri kertoo, että päästöt ovat pienentyneet edellisvuodesta yli %. Tämän suuruisella vuosittaisella vähennyksellä vuoden 00 tavoite voidaan saavuttaa. Punainen väri kertoo vastaavasti yli prosentin kasvusta, ja keltainen tarkoittaa alle kahden prosentin vuosimuutosta. 10
. Kokonaisenergiankulutus 1 Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Rakennusten suunnittelua, hankintaa ja käyttöä ohjaavat elinkaarikustannukset, energiatehokkuus, monikäyttöisyys ja käyttöaste. Kaupungit toimivat esimerkkeinä. 3 4 5 Toimintalinjat Luodaan edellytykset uusiutuvan energian tuotannon ja energiansäästön lisäämiselle. Energiatehokkuussopimukset. Parannetaan uudisrakennusten energiatehokkuutta. Parannetaan olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta. Lämmitys- ja jäähdytystapavalintojen ohjaaminen. Rakennusten ylläpidon ja tilantarpeen arvioinnin kehittäminen ja parantaminen. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. Kehitetään kaupunkien hankintamenettelyä energiatehokkuutta tukevaksi. 11 6 7 8 9
Avainkysymys Onko energiatehokkuus parantunut pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Energiatehokkuuden parantaminen on kustannustehokkain keino hillitä ilmastonmuutosta. Pääkaupunkiseudulla energiatehokkuus on parantunut vuodesta 007. Kokonaisenergiankulutus per asukas oli 3,5 MWh vuonna 013, noin 3 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Asukaskohtainen energiankulutus kasvoi vuosina 000 007, mutta on tämän jälkeen laskenut lähes 9 prosenttia. Vajaa puolet energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 8 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 013 kulutetusta energiasta noin 11 % ja muun liikenteen 7 %. Väestönkasvuun suhteutettuna energiankulutus on laskenut kaikilla tärkeimmillä sektoreilla. EU:n tavoitetta vastaava 0 prosentin vähennys voidaan nykykehityksellä saavuttaa. 1
1 Kokonaisenergiankulutus 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Energiansäästö on ykkösprioriteetti Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä suurin osa aiheutuu energiankulutuksesta. Energiatehokkuuden parantaminen on nopein, kestävin ja edullisin tapa vähentää päästöjä ja rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Se on myös keskeinen osa Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikkaa. EU:n tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta 0 prosenttia vuoteen 00 mennessä. Toisin sanoen vähentää koko EU:n energiankulutusta viidenneksellä business as usual -kehityspolkuun verrattuna. Arviot BAU-kehityksestä tehtiin vuonna 007. Tämän jälkeen tehdyt kulutuksen kasvuennusteet ovat olleet selvästi maltillisempia. EU:n uusi, ohjeellinen energiansäästötavoite vuodelle 030 on 7 prosenttia. 3 4 5 6 7 8 13 9
EU:n energiatehokkuustavoite 00 EU:n energiatehokkuustavoite 00 19 600 TWh 18 400 TWh 1 400 TWh 17 100 TWh 007 01 00 Primäärienergian kulutus EU:ssa -0 % tavoite 00 BAU Hyviä syitä säästää energiaa ovat seudun yritysten kilpailukyvyn parantaminen asukkaiden energiakustannusten alentaminen taloudelliset säästöt julkisella sektorilla energian saatavuuden turvaaminen tuontienergian tarpeen vähentäminen luonnonvarojen säästäminen 14
1 35 30 Pääkaupunkiseudun energiankulutus MWh/asukas 35 30 5 0 Pääkaupunkiseudun energiankulutus 15 Pääkaupunkiseudun energiankulutus 10 iseudun energiankulutus 5 MWh/asukas MWh/asukas 35 30 5 0 iankulutus 5 0 15 15 10 105 Pääkaupunkiseudun energiankulutus 0 000 010 00 030 Energian loppukulutus Energian loppukulutus 00 tavoite -0 % (vrt. 000-010 ka.) 50 000 0 00 tavoite -0 % (vrt. 000-010 010 ka.) Trendi 000-007 00 030 000 Trendi 000-007 010 Trendi 00007-013 030 Energian loppukulutus Energian loppukulutus 00 tavoite -0 % (vrt. 000-010 ka.) 00 tavoite -0 % (vrt. Trendi 000-010 000-007 ka.) Trendi 000-007 Trendi 007-013 Trendi 007-013 15 Energiankäyttö pääkaupunkiseudulla Energiankulutuksen kääntäminen laskuun on yksi pääkaupunkiseudun ilmastostrate Energian tavoitteista. Asukasta kohti laskettu energiankulutus loppukulutus kasvoi 000-luvun alussa, mutta nousutrendi taittui vuonna 007. Vuonna 00 tavoite 013 kulutus -0 % oli noin 3,5 megawattituntia (vrt. 000-010 per asukas. ka.) Tämä on 3 prosenttia vähemmän kuin vuonna 01. Vuoteen 007 verrattuna Trendi 000-007 energiaa kului lähes 9 prosenttia vähemmän. Asukasmäärään suhteutettu energian loppukulutus Trendi 007-013 kuvaa yhteiskunnan kokonaisenergiatehokkuuden kehittymistä. EU:n tavoitetta vastaava 0 prosentin vähennys voidaan pääkaupunkiseudulla nykykehityksellä miltei saavuttaa. 3 4 5 6 7 8 9
Vuonna 013 energian loppukulutus pääkaupunkiseudulla oli yhteensä 5,7 terawattituntia, vajaa 7 prosenttia koko Suomen 373 TWh:n energiankulutuksesta. Kulutus laski edellisvuodesta runsaan prosentin. Vähennystä syntyi kaikilla tärkeimmillä sektoreilla. Lähes puolet kaikesta energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja vajaa 30 prosenttia on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus seudun kokonaisenergiankulutuksesta oli vuonna 013 noin 11 prosenttia ja muun tieliikenteen 7 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hyviä esimerkkejä energiatehokkuuden parantamisesta ja energiansäästötoimista ovat sähkön ja lämmön yhteistuotanto, energiakatselmukset ja kuntien energiatehokkuussopimukset. Myös uudisrakennusten energiatehokkuus on parantunut selvästi, ja tieliikenteessä polttoainetta kuluu aiempaa vähemmän. Valaistuksessa tehokkaat ledit korvaavat vanhoja hehku- ja elohopealamppuja. Vähennykset syntyvät normien ja säädösten, ja toisaalta tietoisuuden lisäämisen ja käyttötottumusten muutosten kautta. Energiansäästö on myös rahansäästöä. Ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia olemassa olevan rakennuskannan lämmitysenergian kulutuksen ja autoliikenteen liikennemäärien vähentämiseksi. 16
1 Mihin energiaa Mihin energiaa käytetään käytetään pääkaupunkiseudulla? pääkaupunkiseudulla? 30 000 Muu polttoaine 3 5 000 Laivat 4 GWh 0 000 Junat Muu tieliikenne 5 15 000 10 000 5 000 Henkilöautot Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys 6 7 0 90 01 03 05 07 09 11 13 Kaukolämpö 8 17 9
Indikaattorin kuvaus Energiankulutuksesta aiheutuu noin 98 prosenttia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite on kääntää energiankulutus laskuun. EU:n tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta 0 prosenttia vuoteen 00 mennessä. Energiatehokkuuden kehitystä voidaan seurata suhteuttamalla seudun kokonaisenergiankulutus väestönkasvuun. EU:n tavoitetta vastaavasti asukaskohtaisen energiankulutuksen tulisi olla 0 prosenttia nykyistä pienempi vuoteen 00 mennessä. Vertailuarvona käytetään jakson 000 010 keskiarvoa. Energian loppukulutus sisältää liikenteen, rakennusten lämmityksen, sähkönkulutuksen ja teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytön pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Tiedot kootaan pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen laskennoissa käytettävistä lähtötiedoista. Lämmönkulutukseen tehdään lämmitystarvekorjaus. Indikaattorin vihreä väri kertoo, että asukasta kohti laskettu energiankulutus on vähintään 1,5 % edellisvuotta pienempi ja energiatehokkuus on parantunut. Tämän suuruisella vuosittaisella vähennyksellä vuoden 00 tavoite voidaan saavuttaa. Punainen väri kertoo vastaavasti yli 1,5 prosentin kasvusta, ja keltainen tarkoittaa alle 1,5 prosentin vuosimuutosta. 18
3. Sähkönkulutus 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Sähkönkulutus asukasta kohti on kääntynyt laskuun. 3 4 5 6 Toimintalinjat Kehitetään kaupunkien hankintamenettelyä energiatehokkuutta tukevaksi. Kohdistetaan energiakustannuksia kulutuksen aiheuttajaan ja parannetaan tiedonsaantia tähän liittyen. Tiedotus. Luodaan edellytykset uusiutuvan energian tuotannon ja energiansäästön lisäämiselle. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. 19 7 8 9
Avainkysymys Miten sähkönkulutus on kehittynyt 000-luvulla pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Kulutussähkön käyttö on selvässä laskussa pääkaupunkiseudulla. Kulutussähkö sisältää kotitalouksien, palvelujen ja teollisuuden sähkönkäytön ilman lämmityssähköä. Vuonna 013 kulutus pieneni 3 prosenttia. Nousutrendi kääntyi vuonna 008. Tämän jälkeen laskua on ollut 8 prosenttia. Myös kokonaissähkönkulutuksen (kulutussähkö + lämmityssähkö) kasvu on pysähtynyt. Kulutussähkö aiheuttaa noin viidenneksen pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Sähkönsäästö vähentää päästöjä pääkaupunkiseudun lisäksi laajemmin koko Suomessa. 0
1 Sähkönkulutus asukasta kohden 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Sähkönkulutus on kääntynyt laskuun Sähkönkulutus on kasvanut Suomessa vauhdilla vielä 000-luvulla. Trendi taittui taloudellisen taantuman myötä vuonna 008. Teollisuuden sähkönkäytön lisäksi muutokseen ovat vaikuttaneet käyttötottumusten muutokset ja laitteiden energiatehokkuuden paraneminen. Kulutusennusteita on kautta linjan tarkistettu alaspäin, vaikka talouskasvu jälleen elpyisi entiselleen taantumaa edeltävälle tasolle. Pääkaupunkiseudulla on vain vähän sähköä kuluttavaa teollisuutta. Tämän vuoksi talouden suhdanteilla ei ole yhtä suurta vaikutusta sähkön kulutukseen kuin muualla Suomessa. 3 4 5 6 7 8 1 9
Kulutussähkön määrä on vähentynyt kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Keskivertokuluttaja voi henkilökohtai silla valinnoillaan merkittävästi pienen tää omaa sähkön kulutustaan. Kuluttajille suunnattu energia neuvonta ja energiansäästötyö kalujen kehittäminen ohjaavat kuluttajia tekemään sähköä säästäviä valintoja. Myös palveluissa ja julkisella sektoril la laitteiden käyttötavoilla on suuri vaikutus sähkönkulutukseen. Lisäksi tarvitaan energiatehokkuutta parantavia investointeja ja uutta laitekantaa.
1 3 Kulutussähkö, eli kaikki kotitalouk sien, palvelujen ja teollisuuden sähkönkäyttö lämmityssähköä lukuun otta mat ta, aiheuttaa vajaan viidenneksen pääkau punkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Sähkölämmityksen osuus on 8 pro sent tia. Kulutussähkön määrä on vähentynyt kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa vuoden 008 kulutushuipun jälkeen. Vuonna 013 kulutus väheni yli 3 prosenttia edel lisvuodesta. kwh Pääkaupunkiseudun kulutussähkö Pääkaupunkiseudun kulutussähkö 7080 kwh 640 kwh 6510 kwh 6010 kwh +7 % +10 % -8 % 1990 1995 000 005 010 015 4 5 6 7 8 3 9
sähkön kokonaiskulutus (GWh) 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 000 1 000 0 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0,0 1,0 0,0 90 00 01 0 03 04 05 06 07 08 09 10 11 1 13 Kotitaloudet Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Sähkönkulutus asukasta kohti Kokonaissähkönkulutus pääkaupunkiseudulla sektoreittain. sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Kokonaissähkönkulutus lämmityssähkö mukaan lukien kasvoi pääkaupunkiseudulla vuoteen 010 asti ja on tämän jälkeen tasoittunut. Asukasta kohti laskettuna kulutus on laskenut viime vuosina selvästi, mikä on myös Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite. Sähkön säästöllä on suuri vaikutus päästöihin Pääkaupunkiseudun kasvihuone kaasupäästöjen seurannassa kulutus sähkön päästöt lasketaan käyttämällä valtakunnallista sähkön päästökerrointa. 4
1 Suomen sähkönhankinta Suomen sähkönhankinta vuonna vuonna 013 013 3 ankinta 1 % 13 % 19 % 5 % 8 % 0 % 336 g/kwh 1 % CO 15 % 1 % 7 % Kivihiilen osuus Suo men sähkönhankinnasta oli vuonna 013 noin Vesivoima Tuulivoima 1 prosenttia, mutta siitä aiheutuu Ydinvoima suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä. 336 g/kwh Kivihiili Öljy Sähköä ei kyetä CO laajamittaisesti Maakaasu varastoimaan, 198 vaan g/kwhsitä tuotetaan markkinoille kysynnän mukaan. Turve 381 g/kwh Biomassa Periaatteessa tuotantokustannuksiltaan halvimmat tuotantomuodot, vesivoima, ydinvoima ja Jäte Nettotuonti sähkön ja lämmön yhteistuotanto käytetään ensin. Jos kulutus on tätä suurempi, käynnistyvät kivihiiltä käyttävät lauhdevoimalat. Toisin sanoen sähkön säästö kohdistuu juuri kaikkein runsaspäästöisimpään hiililauhteeseen. Reaaliaikaisella, älykkäällä mittaroinnilla ja hinnoittelun avulla sähkönsäästöä voidaan ajoittaa kulutushuippuihin, mikä edelleen vähentää sähköntuotannon päästöjä tehokkaasti. 4 5 6 7 15 % 1 % 381 g/kwh Vesivoima Ydinvoima Öljy Turve Jäte Tuulivoima Kivihiili Maakaasu Biomassa Nettotuonti 336 g/kwh CO 198 g/kwh 8 7 % 198 g/kwh 5 9 381 g/kwh
Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa pääkaupunkiseudulla vuoden aikana käytettyä kulutussähkön määrää asukasta kohti laskettuna. Sähköverkkoyhtiöiden kunnan alueelle toimittamasta sähköstä vähennetään laskennallinen lämmityssähkön kulutus. Kulutussähkö aiheuttaa viidenneksen pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Kulutukseen voi vaikuttaa useilla keinoilla yksilön valinnoista kaupunkien päätöksiin. Piensähköntuotanto lisätään tarkasteluun, kun tarvittava tietoaineisto on käytettävissä. Kehitys on ilmaston kannalta myönteistä jos sähkönkulutus asukasta kohti vähenee vuosittain vähintään 0,5 % (vihreä väri), neutraalia mikäli se pysyy samana +/- 0,5 % (keltainen väri) ja negatiivista, mikäli kulutus kasvaa 0,5 % tai enemmän (punainen väri). Prosenttimuutoksen arvo on asiantuntija-arvio ja perustuu ilmastostrategian tavoit-teeseen, jonka mukaan sähkönkulutus seudulla kääntyy laskuun. 6
4. Kaukolämmön polttoaineet 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Lämmön, sähkön ja jäähdytyksen tuotanto on kilpailukykyistä ja ominaispäästöiltään edullista sekä pääasiassa yhdistettyä. 3 4 5 Toimintalinjat Tiivistyvän kaupunkirakenteen mahdolli suuksia käytetään hyväksi entistä tehokkaam massa energian tuotannossa ja -jakelussa. Energiayritykset parantavat edelleen energia tehokkuuttaan tehostamalla toimintaansa EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti. Keskitetty energiantuotanto kuuluu kokonaisuudessaan tiukentuvan päästökaupan ohjauksen piiriin. EU:n pääs tö kauppajärjestelmä ohjaa keskitettyä energiantuotantoa niukkenevien päästöoikeuksien myötä vähäpäästöisem pään suuntaan. 7 Hajautetun energiantuotannon ekotehokkuutta edistetään ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisätään. Kaukolämpöverkkoa laajennetaan ja laajentamisen reunaehtoja selvitetään. Lisätään energiansäästöneuvontaa ja -tutkimusta. 6 7 8 9
Avainkysymys Mikä on uusiutuvien energialähteiden osuus kaukolämmön tuotannossa? Pääviestit Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä yli 40 prosenttia aiheutuu kaukolämmöstä. Suurin osa päästöistä syntyy sähkön ja lämmön yhteistuotannosta. Päästöt ovat olleet likimain samansuuruiset koko 000-luvun ajan. Kaukolämmön pääpolttoaineet pääkaupunkiseudulla ovat maakaasu (49 %) ja kivihiili (46 %). Tuotannossa ei ole tapahtunut isoja uudistuksia Katri Valan lämpöpumppulaitoksen käyttöönoton jälkeen. 8 Kivihiilen osuus polttoaineista on kasvanut vuodesta 010. Vantaan jätevoimala vähentää kaukolämmön päästöjä koko pääkaupunkiseudulla 5 % ja Vantaalla 30 %. Päästöjä vähentäviä lähitulevaisuuden ratkaisuja ovat Suomenojan jätevesilämmön ja muun hukkalämmön hyödyntämisen lisääminen sekä puupelletin ja bioöljyn käyttö. Kivihiilen korvaaminen kokonaan edellyttää vähintään yhtä uutta biovoimalaa.
1 Kaukolämmön polttoaineet 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Pääkaupunkiseutu lämmitetään kaukolämmöllä Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittä misestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 013 pääkaupunkiseudun rakennuksista kerrosneliöinä laskien vajaa 80 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 10 % sähköllä ja 7 % öljyllä. Valtaosa pääkaupunkiseudulla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Viiden CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukevat 5 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan. Vantaan jätevoimala käynnistyi syyskuussa 014. 3 4 5 6 7 8 9 9
Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt eivät ole vähentyneet yli kymmeneen vuoteen Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 013 yhteensä 390 kt CO-ekv., 4 % pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. Erillis tuotannon osuus oli edellisvuotta pienempi, ja kaukolämmön kasvi huone kaasupäästöt vähenivät kokonaisuudessaan 6 %. Lämmitystarve huomioon otettuna päästöt olivat 3 % pienemmät kuin vuonna 01. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kehittynyt jonkin verran vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 013 päästöt olivat tco -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 1990 vastaava kerroin oli 90 tco-ekv./gwh. 000-luvulla kaukolämmön päästöissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Muu/tuntematon Maalämpö 1 % 3 % Sähkö 10 % Öljy 7 % Kaukolämpö 79 % Pääkaupunkiseudun rakennusten päälämmitysmuodot. Lähde: Tilastokeskus. Kaukolämmön tuotanto on uudistumassa pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudun kaukolämmöstä 97 prosenttia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Vuonna 013 maakaasun osuus oli 49 % ja kivihiilen 46 %. Kivihiilen osuus nousi kolmatta vuotta peräkkäin. Maakaasua ja öljyä kului aiempaa vähemmän. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on päinvastainen: vuonna 1990 kivihiiltä käytettiin 80-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 16 %. 30
1 Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ensisijaista on korvata kivihiili muilla energialähteillä. 3 4 5 6 7 Pääkaupunkiseudun CHP-voimalaitokset ja lämpökeskukset. 8 31 9
khk-päästöt (1000t CO -ekv.) 3000 500 000 1500 1000 500 0 90 00 01 0 03 04 05 06 07 08 09 10 11 1 13 Voimalaitokset (CHP) Lämpökeskukset Lämmitystarvekorjatut päästöt Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt. Biopolttoaineena on toistaiseksi käytetty ainoastaan talteen otettua kaatopaikkakaasua, lähinnä vuosina 005 009. Tämän jälkeen kaatopaikkakaasusta on tuotettu Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa valtakunnan verkkoon sähköä ja alueen omaan käyttöön lämpöä. Lisäksi Helsingin Energian Hanasaaren voimalaitoksessa on tehty vuosina 01 014 puupelletin käyttökokeita. Toinen ei-fossiilisperäinen lämmönlähde on jätevesilämpöä ja kaukojäähdytyksen paluuvettä hyödyntävä, vuodesta 006 toiminut Katri Valan lämpöpumppulaitos Helsingissä. Sen kaukolämmön tuotannon osuus koko pääkaupunkiseudun kulutuksesta oli 3 % vuonna 013. Myös tietokonesalien hukkalämpöä hyödynnetään. Merkittäviä päästöjä vähentäviä uudistuksia kaukolämmön tuotannossa ei ole Vantaan jätevoimalan lisäksi viime vuosina tehty. 3
1 Vantaan energian jätevoimalan koekäyttö aloitettiin huhtikuussa 014. Voimala tuottaa noin puolet Vantaan tarvitsemasta kaukolämmöstä. Polttoaineista 50 60 prosenttia on sekajätettä ja loput maakaasua. Kivihiileen verrattuna sekajätteen ja maakaasun päästöt ovat noin puolet pienemmät. Uusiutuvan energian polulla Espoossa otetaan lähitulevaisuudessa käyttöön puhdistettua jätevettä hyödyntävä lämpöpumppulaitos ja Helsingin Hanasaaressa ja Salmisaaressa aloitetaan puupelletin seos poltto. Yhdessä jätevoimalan kanssa nämä toimenpiteet vähentävät kaukolämmön päästöjä pääkaupunkiseudulla 8 10 prosenttia. Pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt alenevat noin 4 pro senttia. Espoossa on suun niteltu lisäksi pelletin ja bioöljyn käyttöä lämpökeskuksissa. Kaukolämmön energialähteet pääkaupunkiseudulla Kaukolämmön energialähteet pääkaupunkiseudulla 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 0 % 10 % 0 % 90 00 01 0 03 04 05 06 07 08 09 10 11 1 13 Kivihiili Maakaasu Öljy Bio Lämpöpumput Pääkaupunkiseudun pitkän aikavälin ilmastotavoitteet edellyttävät fossiilisista polttoaineista luopumista. Kasvihuonekaasupäästöjen kannalta ensisijaista on korvata kivihiili muilla energialähteillä. Vantaalla jätevoimalan myötä hiilestä voidaan päästä kokonaan eroon, ja myös Espoossa maakaasun käyttöä voitaisiin lisätä merkittävästi. Helsingissä realistisin vaihtoehto on uuden 33 biovoimalan rakentaminen. Suurten ratkaisujen tueksi tarvitaan lisää lämpöpumppuja, hukkalämpöjen vaikuttavaa hyödyntämistä, aurinkoenergiaa ja valikoima kestävästi tuotettuja biopolttoaineita. Pääkaupunkiseudulla on biokaasun käytön lisäämiselle hyvät edellytykset. Maakaasun jakeluverkkoa hyödynnetään jo biokaasun jakelussa muun muassa liikennepolttoaineena. 3 4 5 6 7 8 9
Kaukolämmön energialähteet 013 PKS Helsinki Indikaattorin kuvaus Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Kaukolämmön tuotanto on suurin yksittäinen päästölähde pääkaupunkiseudulla ja perustuu toistaiseksi lähes täysin fossiilisiin polttoaineisiin. Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvien polttoaineiden määrää 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 00 mennessä, ja esimerkiksi Helsingin kaupungin energiapoliittisissa linjauksissa pyritään uusiutuvan energian osuus lisäämään 0 prosenttiin vuonna 00. Indikaattori kertoo kehityksen olevan negatiivista, jos uusiutuvien energialähteiden, mukaan lukien lämpöpumput, osuus kaukolämmön polttoaineista laskee. Espoo Vantaa 0 % 5 % 50 % 75 % 100 % Kivihiili Öljy Lämpöpumput Jos osuus kasvaa 0-1 %-yksikköä, on tapahtunut edistystä, mutta ei tarpeeksi tavoitteisiin pääsemiseksi. Kehitys on positiivista, mikäli uusiutuvien osuus kasvaa yli 1 %-yks. edellisvuodesta. Uusiutuvien energialähteiden osuuden tulisi kasvaa vuosittain lähes % (prosenttiyksikköä), jotta se olisi 0 prosenttia vuonna 00. Toisaalta on muistettava, että kehitys ei ole lineaarista vaan riippuvainen investointien toteutuksesta. Maakaasu Bio 34
5. Väestö- ja työpaikkatiheys 1 3 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. 4 5 6 7 Toimintalinjat Yhdyskuntarakennetta eheytetään. 8 35 9
Avainkysymys Onko yhdyskuntarakenne eheytynyt ja joukkoliikenteen järjestämismahdollisuudet parantuneet? Pääviestit Maankäytön linjaukset ohjaavat ensisijaisesti täydentämään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ennen uusien alueiden käyttöönottoa. Pääkaupunkiseudun kaupungit toteuttavat tätä linjausta maankäytön suunnittelussaan. Olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta on systemaattisesti täydennetty laajoilla aluekehittämishankkeilla. Asukas- ja työpaikkatiheydessä on tapahtunut samaan aikaan sekä kasvua että laskua. Indikaattoria kehitetään edelleen yhdyskuntarakenteen täydentymistä paremmin kuvaavaksi. 36
1 Väestö- ja työpaikkatiheys 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Tiivis yhdyskuntarakenne on taloudellisempi ja vähäpäästöisempi Helsingin seutu kasvaa voimakasta vauhtia taloudellisesta taantumasta huolimatta. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), Uudenmaan maakuntakaava ja kaupunkien yleiskaavat ohjaavat tiivistämään ja täydentämään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta. Eheyttävällä suunnittelulla kaupunkien kasvu ja rakennuspaineet saadaan suunnattua olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisälle. Tiivis raken ne on tehokkaampi ja taloudellisempi, ja se syn nyttää vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta kaupunkirakenteen tiivistäminen voi kuitenkin aiheuttaa ristiriitoja eri maankäyttömuotojen kesken erityisesti silloin, kun tiivistäminen johtaa kaupunkirakenteen sisällä olevien viheralueiden rakentamiseen ja samalla ekosysteemipalveluiden menettämiseen. 3 4 5 6 7 8 37 9
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) Helsingin seudulla edistetään joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteeseen tukeutuvaa ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta. Alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Helsingin seudun liikennejärjestelmää tulee kehittää koko seudun kattavan liikennejärjestelmäsuunnitelman avulla siten, että se hillitsee ilmastonmuutosta sekä tukee yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja riittävän asuntotuotannon järjestämistä. Tiivein rakenne seudun ytimessä sekä raiteiden ja väylien varressa Yhdyskuntarakenteen eheyttä voidaan tarkastella kartalta, jossa on kuvattuna asukas- ja työpaikkamäärät eri tiheysluokkiin luokiteltuna YKR-aineistosta. Aineiston luokittelu on tehty joukkoliikenteen kannattavuuden näkökulmasta: 1. alle 35. 35 50 3. yli 50 asukasta ja työpaikkaa hehtaarilla Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne on tiiveintä seudun ydinalueella ja pääliikenneväylien varsilla. 38
Asukas- ja työpaikkatiheys pääkaupunkiseudulla 01 (Lähde: SeutuCD/HSY) 1 3 4 5 6 7 8 39 9
Hajautumisen haitat Tuhlaileva maankäyttö. Liikenneruuhkat ja niistä aiheutuvat liikenneväylähankkeet Kasvavat liikennemäärät ja liikenteen khk-päästöt. Vesi- ja jätevesihuollon infraratkaisujen alueellinen laajuus ja kalleus. Rakennusten energia tehottomat lämmitysratkaisut: sähköllä lämmittäminen ja khk-päästöjen lisääntyminen Palveluiden kannattavuus huono hajanaisen väestöpohjan vuoksi. Yhdyskuntataloudelliset ja kansantaloudelliset kustannukset suuret Tiivistämisen edut Tehostuva maankäyttö ja luontoalueiden säilyminen. Joukkoliikenteen palvelutarjonta ja kannattavuus paranevat. Liikenteen päästöt vähenevät. Vesi- ja jätevesihuollon infraratkaisut tehokkaita ja edullisia. Yhteistuotannon hyödyntämismahdollisuudet rakennusten lämmityksessä ja sähkönkulutuksessa khk-päästöjen väheneminen. Palveluverkon ja palveluiden kannattavuuden paraneminen. Yhdyskuntataloudelliset ja kansantaloudelliset säästöt. Asukas- ja työpaikkatiheydessä samaan aikaan sekä kasvua että laskua Kymmenen vuoden tarkastelujaksolla yhdyskunta rakenne on pysynyt valtaosin ennallaan. Noin 10 %:ssa ruuduissa on tapahtunut muutosta. Positiivinen kehitys on hieman suurempaa kuin negatiivinen kehitys. Kartalla erottuvat kasvualueet ovat tavoitteellisia aluekehittämiskohteita, esimerkiksi Arabianranta, Viikki, Vuosaari, Tammisto- Pakkala-Aviapolis, Leppävaara ja Matinkylä. Asukas- ja työpaikkamäärien lasku koskee enemmänkin yksittäisiä ruutuja ja on hajautunut tasaisemmin koko alueelle. Laskevat ruudut eivät yksiselitteisesti tar koi ta väestö- tai työpaikkamäärän pysyvää vähenemistä. Ne voivat indikoida alueiden käyttötavan muutoksia (esim. työpaikkalueista asuinalueiksi) ja tulevia täydennysrakentamisprojekteja. 1990-luvun laajoja täydennysrakentamisalueita olivat Ruoholahti, Meilahti, Vuosaari, Herttoniemenranta, Tikkurila, Leppävaara ja Pohjois- Tapiola. 40
Asukas- ja työpaikkatiheysluokan muutos vuosina 000 010 (50x50 m ruuduissa). 1 3 4 5 6 7 8 41 9
Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa yhdyskuntarakenteen tiivistymistä ja joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuuksia. YKR-aineistosta on laskettu yhteen asukkaat ja työpaikat 50 x 50 m:n ruuduittain. Kehitystä voidaan hahmottaa tarkastelemalla aikasarjaa. Paikkatietoruudut on luokiteltu 1) alle 35, ) 35 50 ja 3) yli 50 asukasta ja työpaikkaa hehtaarilla. Ne ovat raja-arvoja tiiviin, taloudellisen rakenteen, ja erityisesti jouk koliikenteen järjestämisen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Tutkimukset osoittavat, että eheä yhdyskuntarakenne on vähäpäästöisempi kuin hajautunut rakenne. Avainindikaattorin värit: punainen, mikäli 35 50 as+tp/ha ruutujen määrä laskee, keltainen, jos pysyy suunnilleen samana, vihreä, jos 50 as+tp/ha ruutujen määrä kasvaa. Indikaattorin tiedot päivitetään seuraavan kerran vuonna 015. 4
6. Kehittyvät asemanseudut 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio 3 4 Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ainakin 0%. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevampia. 5 6 Toimintalinjat Yhdyskuntarakennetta eheytetään Vaikutetaan liikenteen määrään ja kulkutapoihin parantamalla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn asemaa ja palvelutasoa 43 7 8 9
Avainkysymys Kasvaako asemanseutujen vetovoima? Pääviestit Maankäytön strategiset linjaukset ohjaavat tehostamaan asemanseutujen maankäyttöä ja lisäämään raideliikennettä. Olemassa olevien asemanseutujen täydentäminen on ensisijainen toimenpide ennen uusien kasvusuuntien avaamista. Kaupungit ovat lähteneet toteuttamaan tätä linjausta. Asemanseutujen asukas- ja työpaikkamäärät ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä lähes kaikilla asemanseuduilla. Jaksolla 008 01 rantaradan asemanseutujen asukas- ja työpaikkamäärien kasvu on ollut nopeampaa kuin koko seudulla keskimäärin. Muilla rataosuuksilla kasvu on ollut samaa tasoa kuin seudun keskimääräinen kasvu. 44 Vain muutamilla asemilla asukas- ja työpaikkamäärät ovat laskeneet. Talouden suhdannevaihtelut ja yritysjärjestelyt voivat vaikuttaa merkittävästi yksittäisen asemanseudun työpaikkamäärään. Asemanseutujen monipuolinen kehittäminen joukkoliikennetarjonnan, liityntäpysäköinnin ja palvelujen osalta vahvistaa niiden roolia verkostokaupungin solmupisteinä ja edistää vähähiilistä liikkumista.
1 Kehittyvät asemanseudut 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaava ohjaavat tiivistämään asemanseutuja Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT), Uudenmaan maakuntakaava ja kaupunkien yleiskaavat ohjaavat tehostamaan asemanseutujen maankäyttöä. Väestönkasvua ja työpaikkoja ohjataan ensisijaisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien, erityisesti raideliikenneyhteyksien läheisyyteen. Uusia raideliikenteen rakentamissuuntia ei suositella otettavaksi käyttöön ennen kuin vanhoja on tiivistetty ja täydennetty. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) -yhteistyöverkoston tehtävänä on edistää asemanseutujen kehittämistä verkostokaupungin solmukohtina. Radanvarsien tiivistäminen ja poikittaisten joukkoliikenneyhteyksien kehittäminen on keskeinen seudullinen tavoite. Suunnittelulla edistetään vähäpäästöistä liikkumista sekä raideliikenteen investointien ja olemassa olevan yhdyskuntarakenteen entistä tehokkaampaa hyödyntämistä. 45 3 4 5 6 7 8 9
Vuosina 008 01 kasvua lähes kaikilla asemanseuduilla Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalit -indikaattori mittaa raideliikenteen asemanseutujen väestö- ja työpaikkamäärän muutosta suhteessa pääkaupunkiseudun keskimääräiseen väestö- ja työpaikkamäärän kasvuun. Näin voidaan tarkastella asemanseudun maankäytön täydentymistä ja vetovoiman kasvua. Tarkastelu on tehty 600 metrin ja 1000 metrin säteellä asemista. Jaksolla 008 01 erityisesti rantaradan asemilla väestö- ja työpaikkamäärät ovat kasvaneet kummallakin etäisyysvyöhykkeellä voimakkaammin kuin seutu keskimäärin. Pääradan varressa keskimääräistä nopeampaa kasvua on havaittavissa Malmilla, Tapanilassa ja Hiekkaharjussa. Muutkin asemanseudut ovat kasva neet samaa vauhtia kuin seutu keskimäärin. Metroasemista erottuvat Kaisaniemi, Siilitie ja Rastila, joiden asukas- ja työpaikkamäärät ovat laskeneet. Myös Tikkurilassa asemanseudun uudistamisprojekti on laskenut hetkellisesti ydinvyöhykkeen asukas- ja työpaikka määriä. Muita laskusuunnassa olevia asemanseutuja ovat Pitäjänmäki, Pasila ja Käpylä. Näissä kehittämishankkeet ovat jo käynnissä. 46
1 Huom! Vyöhykkeet eivät ole mittakaavassa. 3 4 5 6 7 8 47 9
Pääkaupunkiseudun keskimääräinen kasvu 1998 001 +3,9 % 001 008 +5, % 008 01 +6,5 % Asemanseudut täydentyvät vaiheittain Asukas- ja työpaikka määrän muutos MAL-verkoston eli maankäytön, asumisen ja liikenteen sekä palvelujen ja elinkeinotoiminnan kehittämisverkoston painopistealueena ovat asemanseudut. Tavoitteena on maankäytön tehostaminen raideliikenteen vaikutusalueilla, asemanseutujen potentiaalin esille nostaminen ja toiminnallinen kehittäminen osana tiivistyvää yhdyskuntarakennetta. Raideliikenteen käyttäjäpotentiaalitarkasteluja on tehty jaksoille 1998 001, 001 008 ja 008 01. Useimpien asemanseutujen väestöja työpaikkamäärät ovat kasvaneet jollakin tarkastelluista aikajaksoista. Kehittäminen ja investoinnit ovat kertaluonteisia tai jaksottaisia, ja asemanseutujen kasvu tapahtuu vaiheittain. Maankäytön osalta asemanseudut saavuttavat jossain vaiheessa saturaatiotason, jolloin alueen hyödynnettävät potentiaalit on valtaosin käytetty. Pitkällä tarkastelujaksolla (1998 01) esimerkiksi melko tiiviisti rakentuneet Kontula, Siilitie, Koivukylä tai Martinlaakso eivät ole kasvaneet. Näillä asemilla maankäytön potentiaalit on lähtökohtaisesti hyvin hyödynnetty, ja tiivistäminen vaatii uusia kaavoja. Rakennusmaavarantotarkastelujen avulla voidaan hahmottaa voimassa olevien kaavojen tarjoamia täydennysrakentamismahdollisuuksia. Indikaattoritarkastelussa tulee huomata, että talouden suhdannevaihtelut ja yritysjärjestelyt voivat vaikuttaa merkittävästi yksittäisen asemanseudun tilanteeseen. Jos suuryrityksen toimipiste muuttaa tai lopettaa, se näkyy kyseisellä asemanseudulla laskuna. Myös maankäytön muutoksia voi edeltää alueiden väliaikainen tyhjentyminen. Parhaillaan on käynnissä useita erikokoisia kaavahankkeita asemanseuduille. Esimerkiksi Espoon Keran kaavoitus tähtää asemanseudun tiivistämiseen ja täydentämiseen. 48
1 Asemanseuduilla on paljon kehittämismahdollisuuksia Julkisten ja yksityisten palvelujen kehittäminen. Mitä paremmat palvelut asemalla on saatavilla, sen vetovoimaisempi se on ja sitä enemmän se houkuttaa käyttämään raideliikennettä matkaketjussa. Välillisesti tämä vaikuttaa kaupunkikehitykseen ja koko seudun kilpailukykyyn asemanseutujen palvellessa verkostokaupungin asiointi- ja liikkumissolmuina. Maapolitiikan kehittäminen. Maanomistukseen liittyvät kysymykset voivat hidastaa tai estää täydennysrakentamista. Täydennysrakentamisen turvaamiseksi olisi hyvä kehittää maapoliittisia toimenpiteitä ja ratkaisuja yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Joukkoliikenteen vaihtojen parantaminen. Liikenteen solmupisteinä asemanseudut ovat eri kulkuvälineiden vaihtopaikkoja ja niiden tulee pystyä vastaamaan tähän liittyviin tarpeisiin. Vaihtojen kulkuvälineestä toiseen pitää olla mahdollisimman helppoja. Junaliikenteen vuorovälitarjonnan parantaminen: Junien vuorovälitarjonta vaikuttaa asemanseutujen houkuttelevuuteen. Vuorojen lisääminen ei tällä hetkellä ole mahdollista ilman Pisara-radan toteuttamista. Liityntäpysäköintimahdollisuuksien parantaminen. Järkevillä liityntäpysäköintiratkaisuilla voidaan tehostaa asemien ja raideliikenteen käyttöä. HSL on laatinut seudullisen liityntäpysäköintistrategian, jossa on tarkastelu liityntäpysäköinnin nykytilannetta ja kehittämismahdollisuuksia. Pyöräilyn ja jalankulun rakenteiden kehittäminen. Pyörille tulee osoittaa sujuvia kulkuväyliä ja turvallisia säilytyspaikkoja. Jalankulkijoiden ympäristön tulee olla esteetön ja jalankulkuväylien sujuvia. Viestinnän parantaminen. Informaationvälityksen pitää olla näkyvää ja ajantasaista. Turvallisuuden ja viihtyisyyden parantaminen. Elävät asemanseudut lisäävät turvallisuuden tunnetta. Myös valaistuksen avulla voidaan parantaa viihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta 3 4 5 6 7 8 49 9
Asemanseutujen (1000 m) kasvu suhteessa seudun kasvuun. Väestö- ja työpaikkamäärä on laskenut. Väestö- ja työpaikkamäärä on kasvanut, mutta vähemmän kuin seudulla keskimäärin. väestö- ja työpaikkamäärä on kasvanut enemmän kuin seudulla keskimäärin. Asema Kaupunki Espoon keskus Espoo Kauklahti Espoo Kera Espoo Kilo Espoo Leppävaara Espoo Mankki Espoo Mäkkylä Espoo Tuomarila Espoo Hakaniemi Helsinki Herttoniemi Helsinki Huopalahti Helsinki Ilmala Helsinki Itäkeskus Helsinki Kaisaniemi Helsinki Kalasatama Helsinki Kamppi Helsinki 1998 001 001 008 008 01 50
1 Asema Kaupunki 1998 001 001 008 Kannelmäki Helsinki Kontula Helsinki Kulosaari Helsinki Käpylä Helsinki Malmi Helsinki Malminkartano Helsinki Mellunmäki Helsinki Myllypuro Helsinki Oulunkylä Helsinki Pasila Helsinki Pitäjänmäki Helsinki Pohjois-Haaga Helsinki Puistola Helsinki Pukinmäki Helsinki Puotila Helsinki Rastila Helsinki Rautatientori Helsinki 008 01 51 Asema Kaupunki 1998 001 001 008 Ruoholahti Helsinki Siilitie Helsinki Sörnäinen Helsinki Tapanila Helsinki Valimo Helsinki Vuosaari Helsinki Kauniainen Kauniainen Koivuhovi Kauniainen Hiekkaharju Vantaa Koivukylä Vantaa Korso Vantaa Louhela Vantaa Martinlaakso Vantaa Myyrmäki Vantaa Rekola Vantaa Tikkurila Vantaa Vantaankoski Vantaa 008 01 3 4 5 6 7 8 9
Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa raideliikenteen käyttäjäpotentiaalin muutosta suhteessa seudun keskimääräiseen kasvuun kullakin tarkastelujaksolla. Absoluuttiset asukas- ja työpaikkamäärät kultakin asemanseudulta lasketaan yhteen ja kasvua verrataan koko seudun asukas- ja työpaikkamäärien kasvuun. Tavoitteena on kasvattaa raideliikenteen osuutta liikkumisessa ja tehostaa asemien käyttöastetta ja kehittää asemanseutujen vetovoimaa osana älykkäitä liikkumisketjuja ja palveluverkkoa. Tarkastelu on tehty sekä 600 ja 1000 metrin säteellä asemista. Tarkasteltavina raideliikenneyhteyksinä ovat tällä hetkellä käytössä olevat raideliikenteen yhteydet. Jatkossa kehitetään SAVU-saavutettavuusselvityksen tietopohjan soveltamista indikaattoritarkastelussa. Kehitys on negatiivista jos asemanseudun väestö- ja työpaikkamäärä on laskenut (punainen väri). Jos asemanseudut ovat kasvaneet, mutta vähemmän kuin seutu samalla aikavälillä, tulkitaan kehitys keltaisella värillä neutraaliksi. Vihreä väri indikoi kasvua, joka on voimakkaampaa kuin seudun asukas- ja työpaikkamäärän muutos keskimäärin. Aineistoina on SeutuCD:n rakennustasoinen väestö ja yritys- ja toimipaikka-aineisto. 5
7. Asukkaiden kulkutapajakauma 1 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian visio Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat vähentyneet ainakin 0 prosenttia. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevimpia. 3 4 5 6 Toimintalinjat Vaikutetaan liikenteen määrään ja kulkutapoihin parantamalla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn asemaa ja palvelutasoa. Vähennetään kaupungin omista toiminnoista aiheutuvia liikenteen päästöjä. Edistetään vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöä. Kehitetään logistiikkaa. 7 8 53 9
Avainkysymys Miten vihreä liikkuminen on lisääntynyt pääkaupunkiseudulla? Pääviestit Vihreän liikkumisen eli joukkoliikenteen, jalankulun ja pyöräilyn yhteenlaskettu osuus on 60 % pääkaupunkiseudulla kuljetuista matkoista Sen osuus on kasvanut vuosien 008 ja 01 välillä hieman. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvoi suhteessa henkilöautoiluun ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Pyöräily ei ole lisääntynyt merkittävästi vuoteen 01 mennessä, osuus 7 % Päästöjen vähentämiseksi on edelleen tärkeää kasvattaa vihreän liikkumisen osuutta. Keskeisenä keinona on parantaa pitkäjänteisesti edellytyksiä joukkoliikenteen käytölle, pyöräilylle ja kävelylle. 54
1 Asukkaiden kulkutapajakauma 013 01 011 010 009 008 007 006 005 004 003 00 001 000 Liikenne on lisääntynyt pääkaupunkiseudulla Liikennemäärät pääkaupunkiseudulla ovat lisääntyneet vuodesta 1990 vuoteen 013 yli 40 prosenttia. Asukasmäärä on kasvanut tällä aikavälillä noin 30 prosentilla ja autokanta noin 60 prosentilla. Erityisesti vapaa-ajan liikkuminen on lisääntynyt. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen määrä on kuitenkin kääntynyt vuoden 007 jälkeen laskuun. Taloussuhdanteen ohella tähän on vaikuttanut autokannan ominaispäästöjen vähentyminen. Myös dieselautojen määrän kasvu on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjä, mutta samalla kasvattanut terveydelle haitallisia hiukkaspäästöjä. Autojen määrän lisääntyminen viime vuosikymmeninä vaikuttaa myös niiden tilantarpeeseen kaupungeissa. 3 4 5 6 7 8 55 9
Pääkaupunkiseudulla liikkuminen on verrattain vihreää Pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn yhteenlaskettu osuus kulkutapajakaumasta on vähän yli 60 prosenttia (LITU 01). Kokonaisosuutena tämä on merkittävä, mutta toisaalta liikennesuoritteet ovat kasvaneet. Liikenteen ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi vihreän liikkumisen osuutta tulisi edelleen kasvattaa. Joukkoliikenteen osuus kulkutapajakaumasta on 7 %, jalankulun 7 % ja pyöräilyn 7 %. Vuosien 008 ja 01 vertailussa vihreän liikkumisen yhteenlaskettu osuus on kasvanut yhteensä 0,8 %-yksikköä. Kuitenkin vuoteen 000 verrattuna vihreä liikkuminen on vähentynyt -0,4 % -yksikköä. Kulkutavat Kulkutavat pääkaupunkiseudulla Joukkoliikenne 7 % 56 Jalankulku 6 % Pyöräily 7 % Muu 3 % Henkilöauto 37 % Henkilöautoilun osuus on neljässä vuodessa laskenut 1,3 %-yksikköä. Tältä osin kehityksen suunta on oikea. Joukkoliikenteen osuudessa ei ole tapahtunut suurta muutosta. Toisin sanoen henkilöautoilun suosio on viime vuosina vähentynyt suhteessa joukkoliikenteeseen. Yhtenä tunnistettuna trendinä on nuorten vähentynyt halukkuus hankkia ajokorttia. Liikennemäärien kasvaessa tarvitaan kuitenkin radikaalimpi muutos kulkutavoissa, jotta päästöjä voidaan vähentää ilmaston kannalta kestävälle tasolle.
Jalankulun osuus on kohtuullisen korkea erityisesti jalankulkuvyöhykkeillä eli kaupunkien keskustoissa ja aluekeskuksissa. Pyöräilyn osuus puolestaan on melko vaatimaton. Pitkän aikavälin tarkastelussa näkyy, että pyöräilyn osuus on kaikissa kaupungeissa laskenut 1980 1990 luvuilta. Pyöräilyn osuuden kasvattaminen Brysselin julistuksen tavoitteeseen on haasteellinen tehtävä seudulla. Se vaatii edelleen systemaattisia toimia pyörätieverkon parantamiseksi, viestintää ja pyöräilyä tukevaa politiikkaa lähivuosina. Pyöräilymäärien seuranta tehdään syksyisin, joten pyöräilyn osuuksiin vaikuttavat myös kunkin syksyn sääolosuhteet. Helsinki Vantaa PKS 01 008 000 1995 1988 01 008 000 1995 1988 01 008 000 1995 1988 0% 5% 50% 75% 100% 0% 5% 50% 75% 100% 0% 5% 50% 75% 100% Espoo Kauniainen 01 008 000 1995 1988 01 008 000 1995 1988 Pidemmän aikavälin trendiä tarkasteltaessa voidaan havaita, että henkilöautoilun osuus on Kauniaista lukuun ottamatta hieman vähentynyt ja vihreän liikkumisen, erityisesti jalankulun, osuus on kasvanut. Kehityksen suunta on sinänsä oikea, mutta muutosnopeus ei ole riittävä. Vihreän liikkumisen kasvattaminen edellyttää pitkäjänteistä toimintaa, jossa luodaan edellytyksiä joukkoliikenteen käytölle, pyöräilylle ja kävelylle. 57 Kulkutapajakauma kaupungeittain vuosilta 1988, 1995, 000, 008 ja 01. Lähde: HSL 0% 50% 100% 0% 5% 50% 75% 100% 0% 5% 50% 75% 100% joukkoliikenne jalankulku pyörä ha matkustaja ha kuljettaja muu kulkutapa Erityisesti joukkoliikenteen vahvistaminen yksityisautoiluun nähden sekä pyöräilyn edistämi-nen ovat keskeisiä strategisia toimia vihreää kaupunkia rakennettaessa. 1 3 4 5 6 7 8 9
Tieliikenteen liikennesuorite ja Tieliikenteen liikennesuorite ja KHK-päästöt KHK-päästöt 7 000 1400 6 000 100 milj. km 5 000 4 000 3 000 000 1000 800 600 400 1000t CO -ekv. 1 000 00 0 90 00 01 0 03 04 05 06 07 08 09 10 11 1 13 0 Henkilöautot bensiini Henkilöautot diesel Pakettiautot Linja-autot Kuorma-autot KHK-päästöt 58
1 Henkilöautojen kokonaismäärän kasvu = 50 000 kpl Liikenteen päästöt pienemmiksi Ensisijaiset keinot vähentää liikenteen kasvihuonekaasu - päästöjä ovat: vihreän liikku misen osuuden kasvatta minen 3 4 5 liikenteen energia tehokkuuden parantaminen 6 000 013 autokannan uudistaminen 7 346 000 kpl 493 000 kpl 8 59 9
EU:lla ja Suomella on lukuisia tavoitteita päästöjen vähentämiseksi: Suomi on sitoutunut vähentämään ei-päästökauppasektorin päästöjä 16 % vuoteen 00 mennessä. Liiken teen osalta tavoite vuoden 008 energia- ja ilmastostrategiassa on -15 %. Liikenteen ympäristöstrategiassa 013 00 tavoitellaan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn lisäämistä 0 prosentilla erityisesti kaupunkiseuduilla. Suomessa myytävien uusien henkilöautojen ominaispäästöjen tulisi olla lähellä EU-tavoitteita (95 g/km) vuonna 00. EU:n Liikenteen valkoinen kirja suosittaa 60 % päästövähennyksiä vuoteen 050 mennessä. EU:n ei-päästökauppasektorin uusi tavoite vuodelle 030 on -30 %. Euroopan kaupungeissa, mm. Hollannissa ja Tanskassa, ollaan kestävien liikkumismuotojen edistämisessä pidemmällä kuin Suomessa. Maiden menestyksen takana on monien eri tutkimusten mukaan poliittinen tahto ja yhteistyö. Todelliseen muutokseen tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä edistää kestävää liikkumista henkilöautoilun sijasta. 60