KERTOMUKSEN EPISODIRAKENNE ARVIOINNIN JA KUNTOUTUKSEN KOHTEENA kokemuksia kielihäiriöisten lasten kerronnan kehittämisestä Anne Suvanto, FT, puheterapeutti, tmi Sana-Avain, Oulu Väitöskirja Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen tarkastettiin Oulun yliopistossa 17.8.2012 Maanantaiseminaari 4.2.2013, logopedia, Humanistinen tdk, Oulun yliopisto KERTOMUS = TARINA = NARRATIIVI Jo kaksi ajallisesti toisiinsa suhteessa olevaa lausetta voi muodostaa kertomuksen (Labov 1977) Mummulassa mää leikkiin autoilla ja sitten mää menin ulos hyppiin rampalla (poika 4v. 6 kk) 1
Logopedian alaan kuuluvissa tutkimuksissa lasten puhuttuja kertomuksia analysoidaan usein makrorakenteiden (= kertomuksen kokonaisrakenne) ja mikrorakenteiden (= lausetason kielelliset piirteet) avulla. (Boudreau 2008) KERTOMUKSEN RAKENNEMALLI LABOV (1977, 1997) 1. Abstrakti 2. Orientaatio 3. Tapahtuma eli komplikaatio 4. Arvioiva ilmaus eli evaluaatio 5. Toiminnan tulos eli resoluutio 6. Lopetus eli coda STEIN & GLENN (1979, Stein 1982, 1988) 1. Kehysasetelma 2. Alkutapahtuma 3. Päähenkilön sisäinen reaktio (ajatukset, tunteet) 4. Toimintasuunnitelma 5. Toiminta (yritys tai erehdys) 6. Seuraus 7. Loppureaktio (tavoitteen saavuttamisesta aiheutuneet ajatukset ja tunteet) Huippukohdan analyysimalli, Peterson & McCabe 1983 2
Alle kouluikäisten lasten kertomuksissa tyypillisesti vain yksinkertainen episodirakenne, kuten esimerkin viisivuotiaalla: Nii dino huomasi dalmatialaiset. (ALKUTAPAHTUMA) Nii dino söi ne. (TOIMINTA) Ja sitten koirat rupes murisemmaan sen mahas. (SEURAUS) Arvioivat ilmaukset kuvaavat kertojan näkökulman kertomuksen henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin Laji Onomatopoeettisuus Painotus, tehoste Pidennys Toisto Arvioiva sana Mielentilaviittaus Kieltoilmaus Puhelainaus Bamberg & Damrad-Frye 1991, McCabe & Bliss 2003 Esimerkki Nyt tuli tulipalo tshh! Söi melkein koko puun. Se ajoi niiin kovvaa. Ja se huuteli ja huuteli. Sammakko oli kiltisti siellä purkissa. Häntä pelotti. Se oli poro eikä hirvi. Sitte se huusi: Sammakko! (suora puhelainaus) Sitte poika huusi kololle että oletko sammakko siellä. (epäsuora puhelainaus) 3
Bus Story tarinan rakennemalli Kielioppikategoria Alkuasetelma Toimintajakson käynnistävä alkutapahtuma Sisäinen suunnitelma Toimintajaksot Seuraus Sisältö linja-auto, kuljettaja tuhma (linja-auto), kuljettajan yritys korjata linja-auton päätös karata ajaminen junan vieressä, kiiruhtaminen kaupunkiin, ajaminen maaseudulle, aidan yli hyppääminen, ajaminen mäkeä alas lampeen putoaminen, kuljettaja löytää Suvanto 2012, s. 76, Price ym. 2006 Sammakkotarinan rakennemalli Kertomuksen käynnistävä alkutapahtuma - sammakko poistuu purkista - päähenkilöt huomaavat karkaamisen Tavoitteellinen toiminta - sammakkoa etsitään sisältä talosta ja - ulkoa pihalta ja metsästä Päätös -poika löytää sammakon - sammakko sama kuin alussa tai uusi Berman 1988, Suvanto 2012, s. 76 4
Kertomuksen rakenneosat sidotaan yhteen kielellisin keinoin Koheesio = jatkuvuus, jolla puhutut ilmaisut ovat sidoksissa sekä toisiinsa että kertomuksen tilanneympäristöön. (Halliday & Hasan 1976, Hakulinen & Karlsson 1988) Koheesiosuhde toteutuu joko kieliopillisin (viittaus, substituutio, ellipsi) tai sanastollisin keinoin (esim. ylä- ja alakäsitteillä). Miksi kielihäiriöinen lapsi tarvitsee kerronnan kuntouttamista? Kertomuksissa esiintyvä sanasto on puutteellista ja niukkaa : Koljataa.Te kalkaa. Ajoi nunan kanssa kilpaa ja juna ajoi tuntelia. Poliisi puhalsi pilliä. Heti äkkiä. Ajoi tiellä ja hyppäs aijan yli. Ja hehmät näki. Ja sitte ajaa vähän muttaa. Ja sitte jäi kii. Ja nostuli tuli. (Bus Story -tarina, poika 6v. 8 kk) 5
Lapsella on syntaksin ja kieliopin ongelmia: Sininen me mentiin ja vielä ne toiset jäi sinne nyt sinne varmasti lentäkentälle. Me mentii hirva sinne laaksi ja mikä se oli. (Omakohtainen kokemus, tyttö 4 v. 3 kk) Tai sujuvuuden ongelmia: Että että tää yrittää syyä puuta. Nii tää kaatuki tän päälle. Ja titten tää ajjaa tän nää kaks ajjaa sen tään pois. (Lelusarjakerronta, poika 5 v.11 kk) Kielihäiriöisillä lapsilla kertomuksen kielioppirakenteita ja episodeja on käytössä vähemmän kuin tyypillisesti kehittyneillä ikätovereilla. ( mm. Reuterskiöld Wagner ym. 1999, Soodla & Kikas 2010, Ukrainetz & Gillam 2009) Kertomisen vaikeudet saattavat olla pysyviä. (Boudreau 2008, Paul & Smith 1993) 6
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää 4 6-vuotiaiden kielihäiriöisten lasten kertomusten rakennepiirteitä ja kuntoutuksen vaikutusta kerrontataitojen kehittymiseen yhdeksän kuukauden seuranta-aikana. Kolme iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettua ryhmää: Ryhmä A (n = 10): kielihäiriöisten lasten kuntoutusryhmä Ryhmä B (n = 8): kielihäiriöisten lasten vertailuryhmä Ryhmä C (n = 10): tyypillisesti kehittyvien lasten vertailuryhmä Tutkimusasetelma A1 A2 A3 A4 A5 perustaso 4 vk Kuntoutusjakso SM/KM 10 vk tauko 2 vk kuntoutusjakso KM/SM 10 vk seuranta 10 vk A1 A5 = arviointipisteet Kuntoutusjaksot: SM = sanaston vahvistamisen menetelmät KM = kertomuksen rakenteen oppimisen menetelmät 7
Kerronnan arviointimenetelmät - Bus Story test (Renfrew 1997) - Frog, where are you? Sanaton kuvakirja (Mayer 1969) - Lelusarjakertomukset (Dino ja koirat sekä Ambulanssi ja nukke) - Kertominen omakohtaisesta kokemuksesta - Vanhemmille Kyselykaavake lapsen kielenkäyttötaidoista (Suvanto 2012, liite 4) Kertomuksen perusrakenteiden harjoittelu kuvastruktuurin avulla Symbolikortit: kuka, missä, milloin, mitä tapahtui, tarinan päätös (Davies, Shanks & Davies 2004) kuka? missä? milloin? mitä tapahtui? päätös alkuasetelma alkusysäys toiminta +seuraus TARINAN YKSINKERTAINEN EPISODIRAKENNE 8
Kertomuksen perusrakenteiden harjoittelujakso -kertomuksen rakenneluokkia harjoiteltiin vaihe vaiheelta runsaan kuvamateriaalin avulla - menetelminä käytettiin mm. satujen osatekijöiden analysointia, erilaisia kuuntelutehtäviä yhdistettyinä kuviin, lottopelejä, arvausleikkejä, kertomusten uudelleenkerrontaa symboli-kortteja hyödyntäen, lajittelu- ja sarjoittamistehtäviä Speaking and listening through narrative. WIG 1, 2nd edition (Shanks & Rippon 2003) Esimerkki terapiatunnista: AIKA (milloin-kortti) -muistellaan henkilö (kuka?)- ja paikka (missä?)-symbolit, tutustutaan aika (milloin?)-symboliin -otetaan pussista erilaisia tavaroita ja mietitään, milloin niitä tarvitaan (esim. hammasharja -> illalla) -pelataan päivä-yö -lottoa Kuva: Anne Suvanto -lapsi kuulee lauseita ja miettii, mihin vrk-aikaan ne liittyvät -muodostetaan hassuja lauseita kuka-missä-milloin-symbolien alle 9
Sanaston ja sanahakuprosessin vahvistamisen harjoittelujakso -hyödynnettiin semanttista lähestymistapaa, jossa sanan merkitysverkostoa laajennetaan (mm. yläkäsite, toiminta, muoto, väri) - käytiin läpi 18 eri yläkäsitettä, joissa 72 substantiivisanaa - sanasto valittiin Color Cards-sarjan Categories- värikuvista - jokaisesta substantiivista kolme kuvaa ja yksi esine yhteensä 216 kuvakorttia ja 72 esinettä Esimerkki terapiatunnista: HEDELMÄT - lajitellaan kuvat omenista, appelsiineista,viinirypäleistä ja mansikoista neljään pinoon -yhdistetään pussista löytyvät muovihedelmät vastaaviin kuviin -pelataan Arvaa mikä -kuvailupeliä (esineet tai kuvat) Kuva: Anne Suvanto -luokitellaan esineitä/kuvia muodon, värin, maun tms. mukaan -leikitään Laiva on lastattu -leikkiä, jossa yläkäsitteenä hedelmien lisäksi edellisten kertojenkin käsitteitä 10
Vanhempien toteuttamat lukutuokiot Kielen käytön harjoittelu tutussa vuorovaikutustilanteessa ja aikuisen tuella kehittää lapsen kieltä. (Whitehurst ym. 1988) - vanhempia pyydettiin lukemaan lapselle kuvakirjoja 3 7 x viikossa -heille opetettiin dialogisen lukemisen tekniikat, apuna opetusvideo -vanhemmat täyttivät lukutuokioista päiväkirjaa yht. 20 viikon ajan Dialogisen lukutuokion menetelmät 1. Osoittaminen ja eleet - huomio tarinan henkilöihin, tapahtumiin ja paikkoihin 2. Kysymysten käyttö (kuka, mikä, missä, miksi) - lukemisen yhteydessä tai sen päätteeksi 3. Valitseminen vaihtoehdoista - lapsen helpompi vastata 4. Lauseen täydentäminen - lukiessa pieni tauko, lapsi täydentää lauseen puuttuvan sanan 5. Mieleen palauttaminen - lapselta voi kysellä tarinan yksityiskohtia lukemisen jälkeen: ymmärsikö kuulemansa/ mitä muistaa 6. Vuorolukeminen - rohkaistaan kertomaan kirjan kuvista omin sanoin 7. Laajentaminen - yhdistetään kirjan tapahtumat lapsen omaan elämänpiiriin Zevenbergen ym. 2003 11
Tuloksia: Tutkimusryhmien kertomusten makrorakenteet perustason mittauksissa - kielihäiriöisten lasten Bus Story kertomuksissa oli perustason mittauksissa vähemmän kielioppikategorioita kuin tyypillisesti kehittyvien lasten kertomuksissa (ks. Suvanto 2012, s. 92, kuvio 2) - tyypillisesti kehittyneet lapset tuottivat sammakkotarinan pääepisodin muodostavia rakenneosia tarkemmin kuin kielihäiriöiset lapset (ks. Suvanto 2012, s. 95, taulukko 13) - Tyypillisesti kehittyvät lapset käyttivät sammakkokertomuksissaan enemmän arvioivia ilmauksia kuin kielihäiriöiset lapset - Bus Story kertomuksissa arvioivia ilmauksia oli T1-arvioinnissa eniten tyypillisesti kehittyvillä lapsilla, mutta T2-arvioinnissa kielihäiriöisten kuntoutusryhmän lapsilla - Molemmissa kertomuksissa arvioivan kielen luokat painottuivat mentaalisten, tunnetilojen sekä puhelainausten luokkiin. -Lapsen käyttämiin arvioiviin ilmauksiin saattoi vaikuttaa kuvavihje tai mallitarina 12
Kertomusten makrorakenteiden kehittyminen seurantajakson aikana Tutkimuksessa käytetyt harjoitusmenetelmät yhdessä vanhempien toteuttamien lukutuokioiden kanssa kehittivät kuntoutusryhmän lasten toisto- ja kuvakirjakertomusten makrorakenteita ja sisällön määrää enemmän kuin perinteinen puheterapia. - kuntoutusryhmän Bus Story kertomusten kielioppikategorioiden määrä oli kuntoutuksen päätteeksi (T4-arviointi) vastaava kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla - kielihäiriöisten lasten vertailuryhmällä kielioppikategorioiden määrällinen kehitys jäi muita ryhmiä vähäisemmäksi ks. Suvanto 2012, s. 120, kuvio 7 13
Kertomuksen perusrakenteiden harjoittelulla parempia tuloksia?? - harjoitusohjelman järjestyksellä ei ollut selkeää vaikutusta kuntoutusryhmän Bus Story kertomusten kielioppikategorioiden määrään (ks. Suvanto 2012, s. 121, kuvio 8) - Sammakkokertomuksen pääepisodin muodostavien rakenneosien kuvailuissa esiintyi vaihtelua kaikissa ryhmissä kuntoutusjakson aikana, mutta seurannan päätteeksi kuntoutusryhmä oli kehittynyt kielihäiriöisten lasten vertailuryhmää enemmän - Tyypillisesti kehittyvät lapsen kuvasivat rakenneosia enemmän kuin kielihäiriöiset lapset ks. Suvanto 2012, s. 131, taulukko 28 PT = perustaso 14
Esimerkki sammakkokertomuksen alkutapahtuman kuvailun tarkentumisesta seurannan aikana Esimerkki 19 (arviointi T2, lapsi A5, ikä 4;1) Esimerkki 20 (arviointi T5, lapsi A5, ikä 4;9) *CHI: oh meni massakko pois. *CHI: ja se tullee poi(s). *CHI: heti taas. *CHI: eikä näy mittään. *CHI: ja se mennee nukku. *CHI: sammakko meni pois? *CHI: ne huomas. *CHI: se on katossu. -Kuntoutusryhmä saavutti tyypillisesti kehittyvien lasten ryhmän sammakkokertomusten tapahtumakuvausten määrässä seurantajakson aikana Kielihäiriöisten lasten vertailuryhmässä kehitys oli hitaampaa ja tapahtumien kokonaismäärä jäi muita ryhmiä alhaisemmaksi - ks. Suvanto 2012, s. 138, kuvio 13 15
Sanaston vahvistamisella parempia tuloksia? - Harjoitusohjelman järjestyksellä vain vähäistä merkitystä sammakkokertomuksen tapahtumakuvailujen määrän kehitykseen - ks. Suvanto 2012, s. 139, kuvio 14 - Arvioiva kielenkäyttö kehittyi kuntoutusryhmän lasten sammakko- ja Bus Story kertomuksissa enemmän kuin muissa ryhmissä. - Seurannan päätteeksi kuntoutusryhmän lasten arvioivien ilmausten määrät ylittivät jopa tyypillisesti kehittyvien lasten ilmausten määrät kaikissa kerrontatehtävissä. 16
Taulukko 1. Arvioivan kielenkäytön määrän kehitys ryhmissä A, B ja C. Arviointi Ryhmä A N Ryhmä B N Bus Story PT 57 28 48 Sammakkotarina T5 78 25 59 PT T5 66 91 53 37 Ryhmä C N 76 76 Sanaston vahvistamiseen perustuva kuntoutusjakso kehitti lasten arvioivaa kieltä enemmän kuin kertomuksen rakenteen oppimiseen tähtäävä jakso Vanhempien arviot lapsen kielenkäyttötaitojen kehityksestä -Kielenkäyttötehtävät (esim. kielen rituaalinen, säätelevä ja informatiivinen käyttö) olivat vakiintuneet sekä kielihäiriöisillä lapsilla että tyypillisesti kehittyneillä lapsilla jo seurannan alussa. -Semantiikan ja syntaksin hallinnassa oli ongelmia vain kielihäiriöisten lasten ryhmissä - -> kuntoutusryhmän lapset kehittyivät näissä osataidoissa, vertailuryhmän lasten taidot pysyivät samalla tasolla puolen vuoden seurannan ajan 17
- Vanhempien arvion mukaan kuntoutusryhmän lasten kerrontataidot kehittyivät muita kielenkäyttötaitoja enemmän, erityisesti kielen kuvittelukäytön osalta - > vitsien, satujen ja lorujen toistaminen tai keksiminen Erään vanhemman kommentti: On ollut mahtava huomata, kuinka tämä harjoittelu on vaikuttanut lapsen puhumiseen ja kertomiseen. Lapselle on tullut selvästi lisää rohkeutta ilmaista itseään ja kertoo myös entistä selvemmin tapahtumista. Myös aikakäsitteet ovat selkiytyneet. 18
Väitöskirja: Suvanto, A. (2012) Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen. Acta Universitatis Ouluensis B, Humaniora 106, Oulun yliopisto Kirjan sähköinen versio on osoitteessa: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514298622/isbn9789514298622.pdf Paperiversio on tilattavissa kirjakauppa Granumista osoitteesta: http://granum.uta.fi/granum/index.php Mikäli kysyttävää, ota yhteyttä: anne@sana-avain.fi Lähteitä: Bamberg M & Damrad-Frye R (1991) On the ability to provide evaluative comments: further explorations of children s narrative competencies. Child Language 18: 689 710. Berman RA (1988) On the Ability to Relate Events in Narrative. Discourse Processes 11: 469 497. Boudreau D (2008) Narrative Abilities. Advances in Research and Implication for Clinical Practise. Topics in Language Disorders 28(2): 99 114. Davies P, Shanks B & Davies K (2004) Improving narrative skills in young children with delayed language development. Educational Review 56: 271 286. Halliday MAK & Hasan R (1976) Cohesion in English. London, Longman. Hakulinen A & Karlsson F (1988) Nykysuomen lauseoppia. Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura. Labov W (1977) Language in the inner city. Studies in the Black English Vernacular. Oxford, Basil Blackwell. Labov W (1997) Some Further Steps in Narrative Analysis. Journal of narrative and life history 7(1 4): 395 415. Mayer M (1969) Frog, where are you? New York, Puffin Books. McCabe A & Bliss LS (2003) Patterns of Narrative Discourse. A Multicultural, Life Span Approach. Boston, Allyn and Bacon. Paul R & Smith RL (1993) Narrative skills in 4-year-olds with normal, impaired and late-developing language. Journal of Speech and Hearing Research 36: 592 598. Peterson C & McCabe A (1983) Developmental Psycholinguistics: Three Ways of Looking at a Child s Narrative. New York, Plenum Press. Price JR, Roberts JE & Jackson SC (2006) Structural Development of the Fictional Narratives of African American Preschoolers. Language, Speech and Hearing Services in Schools 37: 178 190. Stein NL & Glenn CG (1979) An analysis of story comprehension in elementary school children. Teoksessa: Freedle RO (ed) New directions in discourse processing vol. 2: Advances in discourse processing. Norwood, Ablex: 53 120. 19
Renfrew C E (1997) Bus Story Test. A test of narrative speech. Oxon, United Kingdom, Speechmark Publishing Ltd. Reuterskiöld Wagner C, Sahlén B & Nettelbladt U (1999) What s the story? Narration and comprehension in Swedish preschool children with language impairment. Child Language Teaching and Therapy 15: 113 137. Shanks B & Ribbon H (2003) Speaking and Listening Through Narrative WIG 1, second edition. Keighley, Black Sheep Press. Soodla P & Kikas E (2010) Macrostructure in the Narratives of Estonian Children With Typical Development and Language Impairment. Journal of Speech, Language and Hearing Research 53: 1321 1333. Stein NL (1982) The Definition of a Story. Journal of Pragmatics 6: 487 507. Stein NL (1988) The Development of Children s Storytelling Skill. Teoksessa Franklin MB & Barten SS (eds) Child Language. A Reader. Oxford, Oxford University Press: 282 297. Ukrainetz TA & Gillam RB (2009) The Expressive Elaboration of Imaginative Narratives by Children With Specific Language Impairment. Journal of Speech, Language and Hearing Research 52: 883 898. Whitehurst GJ, Falco FL, Lonigan CJ, Fischel JE, DeBaryshe BD, Valdez-Menchaca MC & Caulfield M (1988) Accelerating Language Development Through Picture Book Reading. Developmental Psychology 24(4): 552 559. Zevenbergen AA, Whitehurst GJ & Zevenbergen JA (2003) Effects of a shared-reading intervention on the inclusion of evaluative devices in narratives of children from low-income families. Applied Developmental Psychology 24: 1 15. 20