52 erikokoista aluetta 2010
Taitto: Up-to-Point Oy Paino: Edita Publishing Oy
52 erikokoista aluetta 3 Esipuhe Suomalaiset alueet ovat moni-ilmeisiä ja -piirteisiä. Maantiede on muuttumassa. Työssäkäyntialueet kasvavat, alueet tulevat toiminnallisesti ja strategisesti yhä laajemmiksi. Toisaalta mikromaantieteelliselläkin tasolla kehityksen kuvassa saattaa olla suuria poikkeamia, joko positiivisen kehityksen pesäkkeitä tai kurjistumisen taskuja. Tämä on ensimmäinen alueprofiilijulkaisu KOKO-aluetasolla. KOKO-alueet ovat alueiden oman näkemyksen mukaan tämän päivän toiminnallisia ja strategisia alueellisia kokonaisuuksia. Julkaisu piirtää kuvaa pitkän aikavälin kehityksestä 1970-luvun puolivälistä tuoreimpaan saatavilla olevaan tietoon. Tarkemman kuvan saamiseksi on hyödynnetty paikkatietoaineistoa, jonka perusteella on määritelty työssäkäyntialueet sekä kuvattu yhdyskuntarakennetta taajama- ja haja-asutusaluemäärittelyineen. Julkaisua täydentää verkosta (www.tem.fi/koko) saatavilla olevat paikkatietoperusteiset väestö- ja työpaikkakehityksen kuvat. Alueittaiset KOKO-toiminnan kuvaukset perustuvat alueiden omiin teksteihin. Alueille kiitos pitkäjänteisestä työstä tekstien työstämisessä ja aineiston tarkastamisessa. Tietoaineiston on käsitellyt sekä taulukoiksi, kuvaajiksi ja kartoiksi kääntänyt erikoissuunnittelija Satu Tolonen, jolle erityiskiitokset sinnikkäästä pioneerityöstä uudenlaisen kuvauksen kehittämisessä. Väsymättömän tarkan ja kriittisen toimittamistyön on tehnyt ylitarkastaja Tarja Pyöriä. Vastuu tietosisällöstä ja johdantotekstistä on allekirjoittaneella. Toivon, että informaatio on apuna omaehtoisessa ja -äänisessä alueellisessa kehittämistyössä. Aluekehitysjohtaja Janne Antikainen
4 52 erikokoista aluetta Sisällysluettelo KOKO ja sen seitsemän verkostoa... 5 52 erikokoista aluetta... 9 Aukeaman lukuohje...14 1. Pääkaupunkiseutu...16 2. Länsi-Uusimaa...18 3. Kuuma-seutu ja kuntaryhmä neloset...20 4. Hyvinkää-Riihimäen talousalue...22 5. Itä-Uusimaa... 24 6. Turunmaa...26 7. Salon seutu...28 8. Turun seutu... 30 9. Vakka-Suomi...32 10. Loimaan seutukunta... 34 11. Forssan seutu...36 12. Hämeenlinnan seutu...38 13. Lahden seutu... 40 14. Kotkan-Haminan seutu... 42 15. Kouvolan seutu... 44 16. Lappeenranta Imatra-seutu... 46 17. Rauman seutu... 48 18. Porin seutu...50 19. Pohjois-Satakunta...52 20. Etelä-Pirkanmaa...54 21. Lounais-Pirkanmaa...56 22. Tampereen kaupunkiseutu...58 23. Luoteis-Pirkanmaa... 60 24. Ylä-Pirkanmaa...62 25. Jämsä-Jyväskylä-Äänekoski... 64 26. Keski-Suomen maaseutualueet...66 27. Mikkelin seutu...68 28. Varkauden-Pieksämäen seutu...70 29. Savonlinnan seutu...72 30. Suupohjan rannikkoseutu...74 31. Vaasan seutu...76 32. Pietarsaaren seutu...78 33. Kauhajoen seutu... 80 34. Seinäjoen kaupunkiseutu...82 35. Etelä-Pohjanmaan järvialue... 84 36. Kaustisen seutu...86 37. Kokkolan seutu...88 38. Kuopion alue... 90 39. Ylä-Savo...92 40. Joensuun seutu ja Keski-Karjala... 94 41. Pielisen Karjala...96 42. Ylivieskan seutukunta...98 43. Nivala-Haapajärven ja Haapaveden-Siikalatvan seutukunnat...100 44. Raahen seutukunta...102 45. Oulun seutu...104 46. Oulunkaari...106 47. Koillis-Suomi...108 48. Kainuu... 110 49. Kemi-Tornion alue... 112 50. Rovaniemen seutu... 114 51. Tunturi-Lappi ja Tornionlaakso... 116 52. Pohjois-Lappi... 118 Kansalliset KOKOnaiskuvat...120
52 erikokoista aluetta 5 KOKO ja sen seitsemän verkostoa KOKO (alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma) on alueiden omaehtoisen kehittämisen ja alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/) mukainen erityisohjelma, jolla tuetaan paikallistason strategista kehittämistä ja parannetaan alueen kehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa KOKO:n ohjelmaasiakirjan, ohjelma-alueet sekä verkostot. Ohjelma on käynnistynyt vuoden 2010 alussa ja sitä toteutetaan vuoden 2013 loppuun. Toteutusta rahoitetaan maakunnan kehittämisrahalla, osana ohjelmiin sitomatonta maakunnan kehittämisrahaa. Maakunnan kehittämisrahan osuus ohjelman toteuttamisesta on noin puolet. Kunnat vastaavat lopusta rahoituksesta. KOKO:n vuosittainen budjetti on noin 20 miljoonaa euroa. Tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn parantaminen. Painotus on elinkeino- ja innovaatiopolitiikan valintojen lisäksi laaja-alaisessa asuinympäristön ja yritysten toimintaympäristön kehittämisessä. KOKO:lla on rakennettu jokaiselle ohjelmassa mukana olevalle alueelle sen omiin lähtökohtiin ja mahdollisuuksiin perustuva alueellisen kehittämisen ohjelma, jolla koordinoidaan paikallista elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa. Ohjelmalla parannetaan alueiden kehitysedellytyksiä ja käynnistetään strategisesti merkittäviä hankkeita esiselvitysten ja pilottiprojektien kautta, kehitetään yhteistyön toimintatapoja sekä koordinoidaan kehittämistyötä. Ohjelman piirissä toteutetuista toimenpiteistä kerrotaan KOKO:n tietopankissa www.kokotietopankki.fi. KOKO:lla tiivistetään alueiden välistä yhteistyötä, verkotetaan alueita sekä vauhditetaan tiedon ja kokemusten vaihtoa. KOKO on osa maakunnallista suunnittelu- ja aluekehittämisjärjestelmää. Kansallisella tasolla kehitetään eri ministeriöiden välisen yhteistyön toimintatapoja. KOKO:a toteutetaan 52 ohjelma-alueella, jotka kattavat 322 kuntaa Manner-Suomen 326 kunnasta. Ohjelma-alueet ovat kuntien itsensä muodostamia yhteistyöalueita. Ohjelmaa koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Etukäteisarvioinnin mukaan KOKO on aidosti koko maan kattava kehittämisohjelma, jossa alueilla on hyvät valmiudet onnistuneeseen ohjelmatoteutukseen. Myös KOKO:n valmistelu on ollut perusteellista. Arvioinnin mukaan KOKO:lle on monilla alueilla kaavailtu keskeistä roolia alueiden strategisessa kehittämisessä. Erityisen merkittävä rooli ohjelman toteutuksessa on verkostoilla alueiden sisällä sekä kansallisesti alueiden ja keskeisten sidosryhmien välillä. KOKO-verkostot tarjoavat kansallisen tason toimijoille välineen aktiivisen keskustelun käymiseen sekä uusien ideoiden testaamiseen aluetasolla. Arvioitsijoiden mukaan ohjelman toteutuksessa on huolehdittava siitä, että se säilyy joustavana, uusia kokeiluja mahdollistavana ja aluelähtöisenä. Ohjelman väliarviointi tehdään vuoden 2011 aikana ja loppuarviointi ohjelman päättyessä. KOKO:n valtakunnalliset verkostot KOKO:n tavoitteita tuetaan seitsemällä valtakunnallisella verkostolla, joihin alueet ovat ilmoittautuneet omien kiinnostustensa mukaisesti. Verkostoja koordinoidaan alueilta. Innovaatio ja osaaminen Innovaatio ja osaaminen -verkoston tavoitteena on tukea alueita innovaatioympäristöjen kehittämistyössä. Tuloksiin pyritään tunnistamalla hyviä käytäntöjä niin Suomesta kuin ulkomailta ja levittämällä niitä alueille. Lisäksi tavoitteisiin päästää tiedonvaihdolla ja valmennuksilla. Päätoimintamuodoiksi ovat vakiintuneet koulutukset, tutkimus- ja kehittämistoiminta, pilottikokeilut sekä verkostoituminen ja vuorovaikutus. Vuonna 2010 verkostossa keskitytään erityisesti alueellisten innovaatioympäristöjen hahmottamiseen ja kansainvälisyyteen. Innoventurer-koulutusohjelmassa vahvistetaan kehittäjien osaamista. Lisäksi perehdytään erilaisiin innovaatiotyökaluihin. Toiminnassa yhdistyvät ajankohtainen tutkimustieto ja käytännönläheiset toimintatavat. Verkosto on organisoitunut aluetasolla ja kansallisella tasolla. Niinpä se toimii kanavana alueellisten ja kansallisten toimijoiden välillä. Verkoston toiminta kohdistetaan erityisesti alueen kehittämistyöstä vastaaville tahoille, joiden tehtävänä on toiminnan jalkauttaminen esimerkiksi oman alueen yrityksiin. Verkostossa on mukana 36 aluetta. Yhteystiedot Seinäjoen teknologiakeskus Tytti Isokangas, tytti.isokangas@stoy.fi www.innovaatioverkosto.fi Luovat alat yhteistä luovaa voimaa Luovien alojen verkosto on alueiden välinen toimintafoorumi luovien alojen ja kulttuurialan toimijoille. Verkosto pyrkii saamaan luovien alojen kehittämistyön alueilla systemaattiseksi ja tavoitteelliseksi.
6 52 erikokoista aluetta Verkoston toiminta tukee aluekehittäjien ja elinkeinoelämän edustajien alueellista työtä ja luovien alojen strategista kehittämistä sekä luovien alojen ja muiden alojen yrittäjien monialaista verkottumista. Törmäyksessä vapautuu luovaa energiaa Verkosto tukee toimijoiden alueellista ja alueiden välistä kumppanuutta sekä asiantuntijuuden kehittämistä. Kun kehittämistyöhön saadaan mukaan mahdollisimman paljon eri toimijoita, opitaan näkemään luovat alat osana laajempaa kokonaisuutta, ja nähdään niiden potentiaali alueelliselle kehitykselle. Toiminta tukee työ- ja elinkeinoministeriön luovan talouden strategisen hankkeen tavoitteita sekä osaamisen kehittämisessä opetusministeriön luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen ESR-kehittämisohjelmaa. Tavoitteena on myös luovien alojen yritystoiminnan kasvun ja kansainvälistymisen mahdollisuuksien parantaminen. Vuoden 2010 toimenpiteitä luovan talouden aluekehittäjävalmennuksen järjestäminen alueellisten ja kansallisten monialaisten työpajojen järjestäminen matchmaking-tapaamiset LUOTU-päivät yrittäjille luovien alojen kansainvälistymisen tiekarttojen laadinta alueilla. Lisäksi järjestetään luovien alojen koulutus yritysneuvojille ja laaditaan kehittämisopas. Erilaisten foorumien ja verkostoitumistilaisuuksien ohella verkosto kokoaa ja välittää tietoa sekä levittää hyviä käytäntöjä. Verkostossa on mukana 27 aluetta. Yhteystiedot Rauman kaupunki Anu Perttunen, anu.perttunen@rauma.fi Antti Huntus, antti.huntus@kaustinen.fi www.luovatalueet.fi Hyvinvointi KOKO-ohjelman hyvinvointiverkosto tarjoaa kansallisen toimintafoorumin hyvinvointialan toimijoille, kehittäjille ja yrittäjille. Verkosto pyrkii toiminnallaan edistämään hyvinvointitoimialan kokonaisvaltaista, strategista kehittämistä. Toiminnan tavoitteena on parantaa alueiden valmiuksia vastata toimintaympäristön muutokseen, kehittää alueiden välistä yhteistyötä, tehostaa julkisia hyvinvointipalveluita ja edistää yrittäjyyttä. Verkosto tukee osaltaan työ- ja elinkeinoministeriön hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittisten kehittämistavoitteiden toteutumista. Vuoden 2010 teemat yrittäjyyden edistäminen yhteistoimintamallien kehittäminen alueiden oman kehittämistyön tukeminen verkosto- ja ohjelmayhteistyö hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Konkreettisia toimenpiteitä alueilla ovat työpajat, yrityspalveluiden ja yhteistoimintamallien kehittäminen, strategiatyön tukeminen sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävät toimenpiteet. Lisäksi verkosto tarjoaa ajankohtaisiin teemoihin keskittyviä verkostotapaamisia ja seminaareja. Verkostossa on mukana 24 aluetta. Yhteystiedot Kehittämiskeskus Oy Häme/Sosiaalikehitys Oy Outi Myllymaa, outi.myllymaa@sosiaalikehitys.com MAL MAL-verkosto kehittää seudullista maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelua. Toiminnassa painottuu kokonaisvaltainen ote seutujen kehitysedellytysten parantamiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Verkoston toiminta tukee Paras-kaupunkiseutusuunnitelmien toteuttamista ja kuntien välisen yhteistyön vakiinnuttamista. MAL-verkoston tavoitteena on kehittää suunnittelun prosesseja ja työkaluja sekä levittää hyviksi todettuja yhteistyön käytäntöjä seutujen suunnittelun tueksi. Siten se vahvistaa seutuja houkuttelevina asumisen, työn ja vapaa-ajan ympäristöinä. Verkostossa keskitytään kuntien ja valtionhallinnon tärkeinä pitämiin teemoihin. Näitä ovat seudulliset rakennemallit ja niiden toteuttaminen, seudulliset joukkoliikennejärjestelmät, keskustojen kehittäminen ja palvelujen saatavuus yli kuntarajojen. Toiminnassa huomioidaan seutujen kokoerot ja yhteistyön eri vaiheet seutujen välillä. Vuoden 2010 toimenpiteet yhteistyön tarpeiden kartoittaminen kärkihankkeiden käynnistäminen tiedottaminen eri seuduilla toimivista käytännöistä työpajoissa ja infotilaisuuksissa.
52 erikokoista aluetta 7 Yhteystiedot Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä Kimmo Kurunmäki, kimmo.kurunmaki@tampereenseutu.fi www.tampereenseutu.fi/koko_ja_mal Tavoitteisiin päästään muun muassa kehittämällä verkoston toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja verkostoitumista, sekä lisäämällä alueiden Venäjä-osaamista. Lisäksi aktivoidaan valtakunnallisia Venäjän-kaupan kokonaisuuksia sekä selkeytetään yhteistyötä Venäjän alueiden ja toimijoiden kanssa. Matkailu KOKO-Matkailu on uudentyyppinen matkailuverkosto. Se on ruohonjuuritason verkostoitumis- ja tiedonvaihtoympäristö, joka toimii matkailukeskittymien kehittämiseksi. Matkailuverkoston tarkoituksena on kerätä yhteen eri alueiden ja matkailukeskittymien toimijoita ja yrittäjiä. Matkailuverkoston tavoitteena on olla alusta verkostoitumiselle, hyvien käytäntöjen levittämiselle ja uusien innovaatioiden syntymiselle. Lisäksi verkosto toimii oppimis- ja tiedonvaihtoympäristönä. Tällä tähdätään siihen, että toiminta tukee paikallis-, alue- ja valtakunnan tasojen strategista kehittämistyötä. Näin verkosto parantaa koko matkailutoimialan kilpailukykyä, kannattavuutta ja kansainvälistymistä. Matkailuverkoston teemoja ovat matkailukeskittymien kehittäminen, matkailun ennakointi ja kansainvälistymisen tukeminen. Vuoden 2010 aikana aktivoidaan alueita mukaan matkailuverkoston toimintaan sekä kartoitetaan matkailukeskittymien ja alueiden nykytila. Verkoston toiminnassa on alustavasti mukana 18 aluetta. Yhteystiedot Kalajoen kaupunki Anne Anttiroiko-Takala, anne.anttiroiko-takala@kalajoki.fi www.tem.fi/koko/matkailu Russia - Valtakunnallinen yrityskehittäjien Venäjä-verkosto Verkostoon kuuluvat alueelliset kehittämisorganisaatiot, joiden tavoitteena on pk-yritysten Venäjän-kaupan edistäminen. Verkoston toiminta ja sen kehittäminen edellyttävät toimijoiden aktiivista sitoutumista sekä toimijoiden keskinäisen luottamuksen syntymistä. Päätavoitteet Suomi näkyy yhtenäisempänä kaupan ja yhteistyön alueena Venäjälle Venäjä-toimijat toimivat pk-yritysten näkökulmasta tiiviimmin yhden luukun periaatteella Yhteistyö Venäjä-toimijoiden kesken toimii kitkattomammin puhalletaan yhteen hiileen ja tehdään valtakunnallisesti asioita enemmän. Vuoden 2010 painopisteet verkoston ja sidosryhmien toiminnan ja resurssien tuntemuksen lisääminen Venäjä-toimijoiden palveluntarjonnan viestinnän tehostaminen valtakunnallisen yrityksille suunnatun Venäjä-portaalin rakentaminen Venäjä-toimijoiden yhteistyön tiivistäminen ja verkostoitumisen edistäminen mm. verkostotyökalulla alueiden Venäjä-osaamisen lisääminen Venäjän maantieteellisten yhteistyöalueiden määrittely Verkostossa on mukana 24 aluetta. Yhteystiedot Seudulliset Kehittämisyhteisöt SEKES ry Heidi Saario, heidi.saario@sekes.fi www.sekes.fi/koko-russia DEMO KOKO:n ikärakennealueiden verkoston eli DEMO-verkoston tavoitteena on vahvistaa demografisesti haasteellisten alueiden keskinäistä yhteistyötä, määritellä palveluiden kehittämistarpeita sekä luoda alueille uudenlaisia työn, yrittäjyyden ja asumisen muotoja. Verkoston tehtävänä on tukea sekä alueiden sisäistä että alueiden keskinäistä muutoksenhallintaa. Toiminnalla kehitetään samalla toimivampaa kaupunki-maaseutusuhdetta. Verkoston toiminta koostuu osallistuville alueille suunnatusta aluekehittäjäkoulutuksesta tutkimus-, ennakointi- ja kehittämistoiminnoista alueiden yhteisistä toimenpidehankkeista ja palvelupilotoinneista ohjelmaa koordinoivasta verkostotyöstä DEMO-verkosto tulee toimimaan myös tiiviissä yhteistyössä eri teemaverkostojen kanssa käsiteltäessä muun muassa palvelukehittämisen ja yhdyskuntasuunnittelun erityiskysymyksiä. Verkostossa on mukana 15 aluetta. Yhteystiedot Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry Antti Korkka, antti.korkka@ylapirkanmaa.fi www.tem.fi/koko/demo, www.demoverkosto.fi
8 52 erikokoista aluetta Kuva 1. KOKO-ohjelma-alueet
52 erikokoista aluetta 9 52 erikokoista aluetta Suomi koostuu moni-ilmeisistä alueista, joiden piirteitä ja kehitystä on kuitenkin yritettävä kuvata yhteismitallisella tavalla sekä laadullisesti että tilastollisesti. Julkaisu on tarkoitettu alueiden käyttöön sekä keskustelun virittäjäksi että suunnittelun, kehittämisen ja päätöksenteon tueksi. Tieto antaa mahdollisuuden hyvinkin erilaisiin tulkintoihin: tietyn alueen tai aluetyyppiin, esimerkiksi metropolialueen, teollisten tai maaseutumaisten alueen hyvät ja toisen alueen tai aluetyypin heikot tunnusluvut voivat johtaa päinvastaisiin johtopäätöksiin: toisessa ääripäässä mielipiteet edustavat vallitsevan positiivisen kehitystrendin vahvistamista, toisessa ääripäässä heikon kehityskierteen katkaisemista voimakkailla julkisilla toimenpiteillä. Tässä yhteydessä on tulkinnat jätetty tekemättä - tieto on raakamateriaalia johtopäätöksille. Vaikka tieto on nyt viety yhä tarkemmalle alueelliselle tasolle, on tulkinnoissa muistettava suurempi mittakaava se miten kilpailukykyinen ja eheä alue kokonaisuudessaan on. Aluekehittämisessä on puhuttu jo pari vuosikymmentä glokalisaatiosta. Termi kuvaa hyvin sitä, että kaikilla alueilla on mahdollisuus tarttua kansainvälistyvään talouteen, aluetyyppiin katsomatta. Tärkeää on sanan jälkipuolisko, lokalisointi, eli miten politiikka ja kehittäminen tuodaan paikalliseen yhteyteen. Politiikka ja kehittäminen ovat yhä yksilöidympää. Räätälöinnistä huolimatta on tunnistettava yhteiset piirteet. Alueiden tyypittely antaa apua jäsennyksessä karkealla tasolla. On tärkeää, että alueen voimavarat kootaan optimaalisesti yhteen, toiminnallis-strategisesti mahdollisimman lähelle yritysten ja asukkaiden arkea, mutta toisaalta tarpeeksi suurella alueella yhteen, jotta kehittämiseen on riittävästi kompetenssia ja voimavaroja. Vain tämän kautta syntyy vaikuttavuutta. Alueilla tarvitaan strategiseen kumppanuuteen perustuvaa kuntajoukkoa. Tämä antaa mahdollisuuden kehitystyöhön toiminnallisuuden pohjalta, mikä on tärkeää yhteistyörakenteiden ja talouden ollessa murrostilassa. Tämä julkaisu kertoo KOKO-alueista, alueellisen koheesioja kilpailukykyohjelman ohjelma-alueista. Ohjelma-alueet ovat kuntien itsensä määrittelemiä toiminnallisia ja strategisia alueita. Menneinä vuosina vastaavia alueita on kutsuttu talousalueiksi tai seutukunniksi. Toiminnallisuus perustuu asukkaiden ja yritysten arkeen: KOKO-alueet vastaavat erityisesti kaupunkimaisilla seuduilla työssäkäyntialueita. Samalla KOKO-alueet edustavat sitä kuntajoukkoa, jonka on strategisesti järkevä koota kehittämisen voimavarat yhteen, määritellä yhteinen visio ja tavoitteet kehittämiselle. KOKO-aluetta voi pitää myös aluekehityksen analyysin kannalta kiinnostavana aluejakona: KOKOalueen kehitys riippuu kuntien yhteisistä toimista, koko alueen yhteisestä kilpailukyvystä. Perinteinen seutukuntajako, ja kuntaliitosten edetessä joissakin yksittäistapauksissa myös kuntajako, menettää relevanssiaan aluekehityksen tulkinnassa, koska samaan seutukuntaan kuuluu selkeästi eri suuntaan kehittyviä alueita. Tarkemman kuvan saamiseksi on aineistoa tuotettu myös paikkatietoperusteisesti. Alueiden kehitys on yhä mosaiikkimaisempaa. Viereisten KOKO-alueiden kehityksen kuvaajat saattavat saman maakunnan sisällä osoittaa eri suuntiin, ja jopa KOKO-alueen sisällä voi olla voimakkaita kehityksen pesäkkeitä tai eriytyneen negatiivisen kehityksen taskuja. Suomalainen alueiden kehittämispolitiikkaa on vuosien varrella ollut sekä sosiaalista että taloudellista, mutta myös alueellista tasa-arvoa ajavaa. Nykyisin koheesiopolitiikka tarkoittaa tasa-arvoisten kehitysedellytysten tarjoamista eri alueille. Paikallisella tasolla koheesiopolitiikka kulminoituu palvelurakennekysymyksiin tai jonkin hyvin rajatun maantieteellisen alueen negatiivisen kehityskierteen ehkäisyyn. Kansallisen aluerakenteen kehitys 1960-luvulta 2000-luvulle Leimallista maamme aluerakenteen pitkän aikavälin suunnille on ollut sykäyksittäisyys ja syklisyys. Nopeita alueellisen keskittymisen vaiheita on seurannut pitkiä suhteellisen tasapainoisen kehityksen vaiheita. Yksittäinen alue on voinut talouden ja yhteiskunnan rakennemuutoksen kautta siirtyä varsin nopeasti kehityskuvassaan laidasta toiseen. Viisi vuosikymmentä sitten alkaneen suuren muuton taustalla oli maatalouden rakenne ja suurten ikäluokkien liikkeellelähtö teollistuville ja palveluvaltaistuville alueille. 1970-luvun hyvinvointipalvelujen rakentaminen tasapainotti muuttoliikkeen sekä kansallisesti että alueellisesti. Samalla kaupungit seutuistuivat, kun muuttoliike suuntautui myös keskuskaupunkia ympäröiviin kehyskuntiin. Teollisuuden rakenne johti nopeasti kehittyneiden teollisten seutujen kasvun pysähtymiseen ja kehityskuvan heikkenemiseen. 1990-luvun puolivälistä alkoi erittäin vahva alueellisen keskittymisen aikakausi viiteen kasvukeskukseen. Kasvun takana oli informaatioteknologian tuotannon, tutkimus- ja kehitystoiminnan ja yksityisen sektorin palvelujen kasvu. Alueiden välisiä kehityseroja jyrkensi perifeeristen seutujen syntyvyyden lasku kuolleisuutta matalammaksi. Viimeisen vuosikymmenen trendinä on ollut hajakeskittyminen, kehityksen yliseudullistuminen, eli suurten kaupunkiseutujen kehityksen heijastuminen yhä laajemmalle alueelle,
10 52 erikokoista aluetta Vuonna 2010 alueellisen kehityksen uutiset ovat olleet suorastaan päinvastaisia aiempaan verrattuna. muutamien maakuntamoottoreiden viriäminen sekä kasvupisteiden syntyminen myös aiemmin heikosti kehittyneille alueille. Vähittäisestä kansallisen aluerakenteen keskittymistrendistä huolimatta Suomessa on edelleen maantieteellisesti tasapainoinen aluerakenne, kansallisessa aluerakenteessa tapahtuneet muutokset ovat vuosikymmenten varrella olleet vähäisiä. Tämä on ollut myös selkeä poliittinen tavoite. Keskeisenä periaatteena kansallisessa alueellisessa kehittämisessä on ollut monikeskuksisen kaupunkiverkon ylläpito ja kehittäminen, sekä alueiden välisen verkottumisen ja vuorovaikutuksen lisääminen myös kaupunkimaisten ja maaseutumaisten alueiden välillä. Kaupungit aluerakenteen runkona Kansallisen aluerakenteen perusrunkona ovat aluepolitiikan vajaan viisikymmenvuotisen historian aikana olleet erikokoiset kaupungit. Isoimpia kaupunkeja lukuun ottamatta kaupungin ja maaseudun raja oli 1960-luvulle asti varsin jyrkkä. Kasvavienkin kaupunkien vaikutus rajautui usein an ja lähitaajamiin. Kaupunkeja ympäröivien maaseutualueiden kehitystä leimasi muuttotappio. Kaupunkien kasvu perustui 1970- ja 1980-luvuilla julkisia palveluja tuottavan hyvinvointivaltion toimintoihin, eli yhteiskunnan voimakkaaseen palveluvaltaistumiseen. Kansallista aluerakennetta kuvattiinkin 1980-luvulle asti kaupunkien tai taajamien palveluvarustuksella. Kaupungistumisesta seutuistumiseen Aluerakenteen muutoksessa traditionaalisen kaupungistumisen alkoi korvata jo 1970-luvulta alkaen seutuistumiseksi kutsuttu kehityskulku, jossa jokaisen yksittäisen kaupunkiseudun kasvuvaikutus ulottui koko ajan laajenneen työssäkäyntialueen alueelle. Pääkaupunkiseudun vaikutuspiiriin muodostui kaksikerroksinen työssäkäyntialue, jossa pääkaupunkiseudun läheisillä keskuksilla oli oma työssäkäyntialueensa sen lisäksi, että ne kuuluivat pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueeseen. Talouden kansainvälistymisen myötä 1990-luvun kasvu muotoutui osaamisvetoiseksi, jossa korostui erityisesti yksityisen liike-elämän palveluiden kasvu. Alueellinen kehittäminen vaihtui vahvasta valtiovetoisuudesta aluelähtöisemmäksi. Tällöin myös hierarkkinen kuvausmalli menetti selitysvoimaansa. Professori Perttu Vartiaisen johdolla 1990-luvulla kehitettiin kaupunkiverkkojen kuvauksen menetelmä, jossa kaupunkiseudut asemoitiin kansalliseen rakenteeseen niiden vahvuusluokan eli koon, keskusmerkityksen ja toiminnallisen erikoistumisen mukaan Lisäksi kaupunkiverkkotutkimuksissa analysoitiin kaupunkiseutujen osaamisperustaa, kulttuuripalveluja ja kansainvälistymistä. (Kaupunkiverkkotutkimus 1998, Kaupunkiverkkotutkimus 2001, Kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut 2006). Toistuvien poikkileikkauskuvausten myötä kaupunkiverkkotutkimusta on voitu käyttää 1990-luvun puolivälistä lähtien myös kaupunkijärjestelmän muutoksen kuvauksen ja tulkinnan välineenä. Vaikka muutokset kaupunkiverkon rakenteessa ovat hitaita, niin muutoksen suunta on selvä: suurten osaamisen keskittymien painoarvo on kasvanut ja pienemmistä seuduista ainoastaan muutamat vahvasti erikoistuneet keskukset ovat menestyneet kaupunkiseutujen välisessä kilpailussa. Useimmat yksipuoliset teollisuuskaupungit ovat taas menettäneet suhteellista asemaansa ja 1990-luvun lopussa sama koski myös useita julkisten palvelujen keskuksia. Suuret ja monipuoliset yliopistoseudut näyttävät tarjoavan riittävän houkuttelevan ja monipuolisen toiminta- ja elinympäristön monille kansainvälistyvän talouden toiminnoille ja toimijoille. Tosin jälleen pitää korostaa tiettyjä erityistapauksia. Ensinnäkin Helsingin laajan metropolialueen levittäytyminen yhä laajemmalle alueelle on tarjonnut kasvusysäyksiä myös muille kuin yliopistoseuduille. Metropolialue heijastelee kehitystä esimerkiksi Hämeenlinnan ja Lahden seuduille. Maakuntakeskusten kuva on ollut aiempaa positiivisempi ja esimerkiksi Seinäjoen seutu on ollut suhteellisesti yksi vahvimmin kasvaneista kaupunkiseuduista Suomessa. Joka tapauksessa kaupunkiverkkotutkimuksen näkökulmasta on aivan ilmeistä, että läheskään kaikki suomalaiset alueet eivät voi olla globaalin informaatiotalouden kasvukeskuksia samalla tavalla kuin ne vielä 1980-luvulla olivat suomalaisen hyvinvointivaltion ja aluehallinnon keskuksia. Vuonna 2010 alueellisen kehityksen uutiset ovat olleet suorastaan päinvastaisia aiempaan verrattuna, positiivisimmat uutiset ovat kantautuneet Pohjois-Suomesta, jossa kaivos- ja matkailuteollisuus ovat hyvässä nosteessa, positiivisia pilkahduksia näkyy myös muilla maaseutumaisilla alueilla. Kaupunkiverkkotutkimuksen trendin kuvausta ei kuitenkaan tule ottaa tulevan kehityksen ennusteeksi. Vahvistuva käytäntölähtöinen osaamis- innovaatiovetoinen kehittäminen saattaa nostaa teollisia seutuja uuteen nousuun. Lisäksi
Kuva 2. Työssäkäynti keskuksiin vuonna 2007 52 erikokoista aluetta 11
12 52 erikokoista aluetta Taulukko 1. Alueiden tyypittely Aluetyyppi KOKO Nimi 1 Pääkaupunkiseutu 2 Länsi-Uusimaa A Metropolialue 3 KUUMA-seutu 4 Hyvinkään-Riihimäen talousalue 5 Itä-Uusimaa 8 Turun seutu 22 Tampereen seutu 25 Jämsä-Jyväskylä-Äänekoski -kehittämisvyöhyke B Monipuoliset yliopistoseudut 31 Vaasan seutu 38 Kuopion alue 40 Joensuun seutu & Keski-Karjala 45 Oulun seutu 12 Hämeenlinnan seutu 13 Lahden alue 14 Kotkan-Haminan seutu 15 Kouvolan seutu 16 Lappeenranta Imatra seutu C Maakuntaveturit 17 Rauman seutu 18 Porin seutu 27 Mikkelin seutu 34 Seinäjoen seutu 37 Kokkolan seutu 48 Kainuun alue 50 Rovaniemen seutu 7 Salon seutu 20 Etelä-Pirkanmaa D Erikoistuneet 28 Varkauden-Pieksämäen seutu teolliset seudut 32 Pietarsaaren seutu 44 Raahen seutu 49 Kemi-Tornion alue 11 Forssan seutu E Pienet aluekeskukset 29 Savonlinnan seutu 39 Ylä-Savo 6 Turunmaa 9 Vakka-Suomi 10 Loimaan seutukunta 19 Pohjois-Satakunta M1 Etelä- ja 21 Lounais-Pirkanmaa Länsi-Suomen 23 Luoteis-Pirkanmaa maaseutualueet 24 Ylä-Pirkanmaa, Keuruu & Kaakkois-Pirkanmaa 26 Keski-Suomen maaseutualueet 30 Suupohjan rannikkoseutu 33 Kauhajoen seutu/suupohja 35 Etelä-Pohjanmaan järvialue 36 Kaustisen seutu 41 Pielisen Karjala 42 Ylivieskan seutu M2 Itä- ja Pohjois-Suomen 43 Nivala-Haapajärven & Haapaveden-Siikalatvan seutu (NHS) maaseutualueet 46 Oulunkaari 47 Koillis-Suomi & Itä-Lappi 51 Tunturi-Lappi & Torniolaakso 52 Pohjois-Lappi tulevaisuudessa erityisesti luonnonvarat ja elämysteollisuus voi nousta pienten keskusten ja maaseutumaisten alueiden vahvoiksi kilpailutekijöiksi. Datan kertomaa Alueiden sisällä trendinä on jatkunut hajakeskittyminen ja taajamoituminen, eli sekä palveluiden, talouden että väestön keskittyminen alueiden sisällä muutamiin solmukohtiin. Väestön muutoksessa kaupunkien t ja lähitaajamat ovat suurimpia voittajia. Kehityksen pitkissä trendeissä erottuu metropolialueen ja monipuolisten yliopistoseutujen veturirooli kehityksessä niin väestössä, työpaikoissa kuin aluetaloudessakin. Kehitys heijastuu myös suurten kaupunkiseutujen läheisille alueille. Viimeisen vuosikymmenen aikana myös monien maakuntakeskusten kehityskuva on positiivinen, tästä joukosta onkin tullut oiva vetoapu myös kansallisessa kehityksessä. Muissakin aluetyypeissä löytyy lukujen valossa pirteitä alueita ja makroluvuilla heikommin menestyvien alueiden sisällä on myös paikallisia menestystarinoita. Työpaikkaluvuissa 1990-luvun lamakuopan lisäksi näkyy toisaalta 2000-luvun alkuvuosien vaikeudet monilla alueilla, mutta toisaalta jopa yllättävänkin tasapainoinen maantieteellinen työpaikkojen kehitys teollisuuden ja palvelutyöpaikkojen kasvun kautta. Työttömyysaste on edelleen korkea sekä perifeerisillä seuduilla, mutta myös suurilla kaupunkiseuduilla. Positiivista on monien perifeeristen alueiden työttömyysasteen selkeä lasku. Aluetaloudessa korostuu teollisten seutujen merkitys. Ikä- ja sukupuolirakenteen vinouma näkyy tilastoissa: maaseutu ukkoutuu, kaupungit ovat naisvaltaisempia ja ikärakenteeltaan nuorempia. Uusimmissa luvuissa yhä useamman alueen tunnusluvut ovat positiivisia, tosin niissä ei näy vielä 2008- taantuman vaikutukset. Mutta silti tuoreimpien lukujen valossa kehityksen kuvan olevan erilainen kuin kahteen vuosikymmeneen: perinteisiltä heikomman kehityksen alueilta tulee hyvin rohkaisevia lukuja. Alueiden tyypittely Tässä julkaisussa aluetyypittely perustuu KOKO-alueen suurimman taajaman väkilukuun: Yli 15 000 asukkaan taajaman KOKOalue on määritelty kaupunkimaiseksi, muut ovat maaseutumaisia seutuja. Kaupunkiseutujen tyypittely on johdettu kaupunkiverkkotutkimuksesta (2006), jossa kaupunkiseudut on luokiteltu metropolialueeseen, suuriin yliopistoseutuihin, maakuntavetureihin, teollisiin seutuihin sekä pieniin aluekeskuksiin. Taajamaperusteisesta määrittelystä johtuen Vakka-Suomen
52 erikokoista aluetta 13 (Uudenkaupungin) luokittelu on muuttunut kaupunkimaisesta maaseutumaiseksi ja Forssa on noussut maaseutumaisesta seudusta pieneksi kaupunkimaiseksi seuduksi. Maaseutumaiset alueet on jäsennetty viralliseen suuralueluokittelun (NUTS 2) mukaisesti maantieteellisesti suuralueittain Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutumaisiin alueisiin. Aluetyypittely ja kuvauksissa käytetyt taajamaluokkien määrittely on esitetty lukuohjeessa (sivut 14-15). Tulevan kasvun maantiede? Suomalainen aluekehittäminen ja kaupunkipolitiikka ovat vahvasti kasvuorientoituneita ja osaamisrakenteisiin painottuvaa. Suomessa korostuu myös pienten ja keskisuurten kaupunkien rooli tasapainoisessa aluekehityksessä. Aluekehittämisen tarkoituksena on parantaa alueen kilpailukykyä, joka käytännössä tarkoittaa alueen tekemistä houkuttelevaksi pääomalle, tiedolle, työpaikkoja luoville yrityksille ja osaavalle työvoimalle. Kuntien välisestä kilpailusta on siirrytty alueiden väliseen kilpailuun. Kehittämisessä on kyse pitkälti alueen houkuttelevuudesta yrityksille ja ihmisille. Elinkeinotoimintaa tukee siihen liittyvän kansainvälisen tason osaamisen nostaminen. Suomalaiset alueet voivat menestyä kansainvälisesti vain osaamisen kautta. Keskeistä on alueen yritysten, tutkimus- ja koulutuslaitosten ja välittäjäorganisaatioiden sekä julkisen sektorin yhteistyö ja kyky verkottua alueen ulkopuolelle. Alueellisen kehittämisen vireen sanelee alueella oleva sosiaalinen pääoma, luovuus ja organisaatiokapasiteetti, joita käyttämällä löydetään uudet hedelmälliset yhteistyön muodot eri toimijoiden välillä. Tosin kova perusta kehittämiselle on oltava kunnossa: alueellisen kehittämisen perustekijöinä ovat yhä edelleen teknologiaorientoitunut tutkimus- ja kehittämistoiminta ja tuotannolliset sovellukset, panostukset osaamiseen, toimiva infrastruktuuri sekä hyvä saavutettavuus, joka edellyttää toimivaa logistiikkaa, mutta korostuvassa asemassa ovat panostukset inhimilliseen pääomaan ja sosiaaliset innovaatiot. Tiivistäen alueiden kehittämisessä yhdistyvät elinkeino- ja innovaatiopolitiikka, infrastruktuuripolitiikka ja kyvykkyys kehittämiseen. Eri alueilla on erilainen rooli kansallisessa aluerakenteessa. Suomi tarvitsee Helsingin metropolialuetta toimimaan vahvana solmuna globaalissa kaupunkiverkossa ja muita monipuolisia yliopistoseutuja kansainvälisen tason kasvualojen vahvistamiseen ja löytämiseen. Suuret kaupunkiseudut ovat tärkeitä kansallisen kasvun moottoreita, niissä korostuvat myös työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen eriytyneisyyden erityishaasteet. Maakuntakeskukset ovat tärkeässä roolissa talouden moottorina sekä yksityisessä että julkisessa palvelutehtävässä omassa maakunnassaan. Erikoistuneet teolliset seudut ovat aluetaloudelliselta merkitykseltään väestökokoaan suurempia. Seutukaupungit ovat maakuntakeskuksia pienempiä maakuntiensa kakkos- ja kolmoskaupunkeja, joiden strateginen rooli kehityksessä saattaa olla suurempi kuin niiden koko. Pienimmät kaupunkiseudut ja kaupunkiseutuja ympäröivät seudut vaativat omaa otetta potentiaalinsa hyödyntämiseen esimerkiksi matkailu- ja virkistyspalveluissa: maaseutumaiset alueet ovat edelleenkin merkittävä voimavara sekä fyysisten luonnonvarojen, elämysteollisuuden että henkisen latautumisen ja luovuuden lähteenä. Toimivan kansallisen aluerakenteen kannalta on oleellista, että alueet pyrkivät erikoistumaan ja nämä erikoistuneet alueet otetaan räätälöidysti ja täysipainoisesti huomioon kansallisessa kehittämisessä. Talouden piristyessä alueiden väliset kehityserot ovat historian saatossa kasvaneet. Viime vuosikymmen on jälleen kerran osoittanut, että kasvuun tarttuminen ei tapahdu kuitenkaan suoraan suuruuden ekonomian ja logiikan mukaisesti, jolloin kasvusta pääsisivät kiinni vain suuret kaupunkiseudut. Globalisaation hyötyihin voivat tarttua kaikki alueet, ja pienemmät ovat usein ketterämpiä kuin suuremmat. Todennäköisesti myös seuraava talouden kasvuvaihe tulee olemaan osaamis- ja innovaatiovetoinen, vaikka osaamisen muodot ja innovaatiojärjestelmän toimintalogiikka ovat uudet. Uudessa kasvun aallossa kasvun hedelmät voivat jakautua tasaisemmin aluerakenteeseen, sillä osaamisen maantieteelliset rakenteet ovat alueellisesti tasapainoisemmat kuin 1990-luvun puolivälissä.
14 52 erikokoista aluetta Aukeaman lukuohje Työssäkäyntikartta: Kartassa on esitetty työssäkäynti keskuksiin. Taajamien luokittelu perustuu työssäkäyntiin, väestöön ja työpaikkoihin. Kartassa on esitetty myös taajamien rajat, merkittävimmät liikenneväylät, kunnanrajat ja vesistöä. Kyseisen KOKO-alueen ulkopuolinen alue on tummennettu. Keltaisesta punaiseen liukuvalla värillä kuvataan pendelöintiprosenttia (keskuksessa työssäkäyvät / alueella asuva työllinen työvoima) määriteltyihin keskustaajamiin. Työssäkäyntipinta on piirretty ruututietoihin pohjautuvan tiedon perusteella interpoloimalla. Yksittäisen sijainnin pendelöintiarvo kuvaa voimakkainta yksittäiseen työssäkäyntikeskukseen suuntautuvaa virtaa. Työssäkäyntikeskuksia ovat: kaupunkiseutujen t, kaupunkiseutujen alataamajamat, kaupunkiseutujen lähitaajamat, joista pendelöidään an 20-40 % ja joissa on vähintään 5000 asukasta, maaseudun t sekä maaseudun alataajamat. Liukuvärin lisäksi työssäkäyntiä kuvataan työssäkäyntialuerajalla. Työssäkäyntialue on rajattu piirtämällä 1,5 km vyöhyke niiden 1km*1km ruutujen ympärille, joista vähintään puolet pendelöi an. Keskustaajamaa ympäröivä yhtenäinen vyöhyke muodostaa työssäkäyntialueen. Lähteet: Työssäkäynti, väestö ja työvoimatiedot sekä taajamien rajat:ykr/syke ja Tilastokeskus Pohjakartat, tiestö ja vesistö: Karttakeskus, Lupa N0360 Sisäinen kehitys: Luokituksen pohjana on Suomen ympäristökeskuksen YKR-alueluokitus vuodelta 2007, Tilastokeskuksen ruutupohjaiset väestötiedot vuodelta sekä työpaikat ja työssäkäynti vuodelta 2007. Ruutupohjaiset väestö- ja työpaikkatiedot eivät täysin vastaa Tilastokeskuksen kuntapohjaisia tilastoja, joissa kattavuus on parempi. Väestön demografinen huoltosuhde on laskettu jakamalla alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä työikäisen väestön määrällä (15 64 -vuotiaat). Kaupunkiseudulla tarkoitetaan KOKO-aluetta, jossa oli vähintään 15 000 asukkaan taajama vuonna. Luokitukset: Kaupunkiseutujen t taajamassa 7500 asukasta ja 20 % KOKO-alueen suurimman taajaman väkiluvusta ja työpaikoista pendelöinti suurinta omaan taajamaan Kaupunkiseudun Lähitaajama: pendelöinti an vähintään 40 % Lähitaajama: pendelöinti an 20 40 % Alataamajamat: pendelöinti an <20%, väkiluku 7500 Kaupunkiseudun / maaseudun keskustaajamien läheinen haja-asutusalue Työssäkäyntialuetta kuvaava viiva rajaa keskustaajamien läheisen maaseudun muusta maaseudusta. Taajamien ulkopuoliset 250*250 m ruudut, jotka osuvat tälle työssäkäyntialueelle, kuuluvat keskustaajamien läheiseen maaseutuun. Mikäli kaupunki- ja maaseutukeskuksen työssäkäyntialueet osuvat päällekkäin, lasketaan ruutu kuuluvaksi kaupunkiseudun n läheiseen maaseutuun. Maaseutualueiden t taajamassa 2000 asukasta ja 30% KOKO-alueen suurimman taajaman väkiluvusta ja työpaikoista pendelöinti suurinta omaan taajamaan Maaseudun Lähitaajama: pendelöinti an vähintään 40 % Lähitaajama: pendelöinti an 20 40 % Alataajamat: pendelöinti an <20%, väkiluku 5000-7500 Muut taajamat: pendelöinti an <20 %, väkiluku alle 5000 Muu maaseutu Taajamien ulkopuoliset alueet ja keskustaajamien läheisen maaseudun ulkopuoliset alueet Keskuskunnat Kunnan alueella asuu enemmistö n väestöstä tai kunnan alueella asuu 15 000 laista, mikä on vähintään 15 % kyseisen n väestöstä ja työpaikoista 94 52 erikokoista aluetta 40. Joensuun seutu ja Keski-Karjala Ohjelma-alue: Kokonaisbudjetti 2010: Hallinnoiva taho: Yhteyshenkilö: Sisäinen kehitys Ilomantsi, Joensuu, Juuka, Kesälahti, Kitee, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Tohmajärvi. 1 025 000 euroa, josta maakunnan kehittämisrahaa 485 000 euroa. Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy Ohjelmajohtaja Jarmo Kauppinen, jarmo.kauppinen@josek.fi Joensuun seudun seitsemän ja Keski-Karjalan neljä kuntaa muodostavat yhdessä noin 142 000 asukkaan KOKO-alueen. Alueen KOKO perustuu neljän painopisteen matriisimalliin: 5. Toimialojen väliset rajapinnat 6. Luovat alat 7. Innovaatiotoiminta 8. Nuoret tulevaisuuden tekijöinä Matriisimallin tavoitteena on saada aikaan eri toimialojen, organisaatioiden ja henkilöiden näkökulmien, kehittämistarpeiden ja ideoiden yhdistelyä. Tällä edesautetaan uusien aluekehittämisen toimintatapojen syntymistä. Vuoden 2010 alussa käynnistynyt Itä-Suomen yliopisto sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Savonia-ammattikorkeakoulun tiivistyvä strateginen kumppanuus mahdollistavat maakunnan rajat ylittävän osaamisen hyödyntämisen. Pääosassa yritysten tarpeet ja osaamisen yhdistely Konkreettiset ohjelmalla toteutettavat toimenpiteet vaihtelevat vuosittain. Ne kilpailutetaan pyytämällä eri sidosryhmiltä esityksiä. Toimialojen rajapinnoissa tapahtuvassa ideoiden Koti ja asuminen 119 Terveys ja hyvinvointi 127 Koulutus ja kulttuuri 126 Julkinen hallinto 102 Rahoitus ja yrityspalvelut 54 Liikenne ja majoitus 80 Kauppa 64 Tieto ja viestintä 72 Rakennus ja kiinteistö 125 Yhdyskunta huolto 77 Metalli 92 166 0 50 100 150 200 Koti ja asuminen Terveys ja hyvinvointi Koulutus ja kulttuuri Julkinen hallinto Rahoitus ja yrityspalvelut Liikenne ja majoitus Kauppa seudulla o Tieto ja viestintä vien ulkom Rakennus ja kiinteistö seen kehit Yhdyskuntahuolto daan vuon Metalli joiden kan 0 50 100 150 Työssäkäynti KAUPUNKISEUTU MAASEUTU keskustaajamiin 100 % taajama Kaupunkiseudun Maaseudun kunnanraja 60 % rautatie maantiet 40 % 20 % työssäkäyntialueen alataajama, alataajama, raja 0 % muu taajama, YKR/ SYKE ja Tilastokeskus Karttakeskus. Lupa N0360 ja tarpeiden yhdistelyssä etsitään ja selvitetään muun muassa uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä käynnistetään yritysverkostoja. Luovien alojen toimintaympäristöjen ja matkailukeskittymien sisältöjä, verkostoitumista sekä linkittymistä muihin toimialoihin kehitetään valittujen pilottikohteiden avulla. Innovaatiotoiminnassa toteutetaan vuonna valmistunutta maakunnan innovaatiotoiminnan kehittämisohjelmaa ja käynnistetään Itä-Suomen innovaatiokeskittymän strategiatyö. Nuorten osalta toimenpiteitä kohdistetaan esimerkiksi demografinen väestö miehet/naiset huoltosuhde työpaikat 2007 00-07 kaupunkiseudun 57 751 5,7 % 47,5 / 52,5 % 0,0 / 0,0 %-yks. 0,43-0,01 %-yks. 27 288 13,1 % kaupunkiseudun 18 130 11,5 % 48,8 / 51,2 % -0,1 / 0,1 %-yks. 0,57 0,01 %-yks. 5 484 7,4 % kaupunkikeskusten läheinen haja-asutusalue 19 380 0,5 % 52,8 / 47,2 % 0,4 / -0,4 %-yks. 0,55-0,04 %-yks. 3 325-5,6 % maaseudun - - - - - - - - maaseudun 033 % % %-yks. 0,66 %-yks. 660 % 23-9,6 47,4 / 52,6 0,4 / -0,4 0,07 9 2,3 maaseutukeskusten läheinen haja-asutusalue 6 602-12,4 % 53,3 / 46,7 % 0,2 / -0,2 %-yks. 0,52-0,02 %-yks. 1 869-1,2 % muu haja-asutus 15 867-17,6 % 54,4 / 45,6 % 0,6 / -0,6 %-yks. 0,56-0,02 %-yks. 3 451-5,1 % yhteensä 140 763-1,2 % 49,4 / 50,6 % 0,1 / -0,1 %-yks. 0,52 0,00 %-yks. 51 077 7,0 % Tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K -menot) Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (T&K) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Kriteerinä on, että toiminnan tavoitteena on jotain oleellisesti uutta. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan sisällytetään perustutkimus, soveltava tutkimus sekä kehittämistyö. Taulukossa on esitetty keskiarvo vuosien 2006-2008 T&K -menoista jaettuna vuoden 2008 keskiväkiluvulla ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKOalueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Aluekohtaiset tiedot pohjautuvat vuosien 2006-2008 seutukuntajakoon eivätkä täysin vastaa KOKO-aluejakoa. Lähde:Tilastokeskus Innovaatioiden määrä Innovaatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaupallistettua tuoteinnovaatiota. Kriteerinä on yritykselle teknologialtaan merkittävästi uudistunut tai täysin uusi innovaatio. Taulukossa on esitetty innovaatioiden määrä vuosina 2001-2007 ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Aluekohtaiset tiedot pohjautuvat vuoden 2008 seutukuntajakoon eivätkä täysin vastaa KO- KO-aluejakoa. Taulukossa on esitetty innovaatioiden määrä. Lähde: VTT/ Sfinno -innovaatiotietokanta Matr muut Pitkän aik väkiluku työpaikat arvonlisäys k korkea-aste Kehitys 2 muuttotase keskuskunn kehyskunna yhteensä korkeakou keskuskunn kehyskunna yhteensä työttömyys keskuskunn kehyskunna yhteensä asunto-osa keskuskunn kehyskunna yhteensä TK -menot innovaatio saavutetta kuntien kesk
52 erikokoista aluetta 15 minen vointi lttuuri allinto lvelut joitus uppa stintä teistö huolto etalli arvike inen ointi uuri linto elut itus ppa intä istö olto talli tsä vike 54 64 0 50 100 150 200 0 50 100 150 200 MAASEUTU Maaseudun 0% 0% alataajama, % muu taajama, tetään muun muassa käynnistetään yritysristöjen ja matkailuekä linkittymistä muittikohteiden avulla. onna valmistuehittämisohjelmaa ja skittymän strategiaistetaan esimerkiksi työpaikat 2007 00-07 27 288 13,1 % 5 484 7,4 % 3 325-5,6 % - - 9 660 2,3 % 1 869-1,2 % 3 451-5,1 % 51 077 7,0 % 72 80 77 92 Tuotantoprofiili: Klusterien osuudet arvonlisäyksestä (arvonlisäys käyvin hinnoin vuonna 2007). Mikäli klusterialan osuus on >100, muodostaa se 119 Koti ja asuminen 127 Terveys ja hyvinvointi suuremman osuuden seudun tuotantorakenteesta 126 Koulutus ja kulttuuri 102 kuin kyseinen klusteriala koko maan tuotantorakenteesta. Tiedot ovat KO KO-aluejaolla 1.1.2010. Julkinen hallinto Rahoitus yrityspalvelut Liikenne ja majoitus Kauppa Lähde:Tilastokeskus, aluetilinpito, Erkki Tieto ja Niemi viestintä 125 166 Matriisimallilla muutokseen seudulla opiskelevien ja työskentelevien ulkomaisten nuorten hyödyntämiseen kehittämisessä. Toimintaa pilotoidaan vuonna 2010 venäläisten opiskelijoiden kanssa. Pitkän aikavälin kehitys erikokoista 166 52 aluetta 95 100 150 200 0 50 muuttotase vertailu 1 vertailu 2 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 1,7 21/52 6/7 2,0 -yks. 38/52 3/7 kehyskunnat -0,6 22/52 7/7 3,7 -yks. 24/52 3/7 yhteensä 0,6 25/52 7/7 2,9 -yks. 34/52 3/7 korkeakoulutettujen muuttotase 2007 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat -24,1 52/52 7/7 kehyskunnat 10,7 21/52 6/7 yhteensä -10,4 48/52 7/7 työttömyysaste 6/2010 vertailu 1 vertailu 2 6/00-6/10 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 16,6 % 52/52 7/7-2,9 -yks. 32/52 4/7 kehyskunnat 14,1 % 49/52 7/7-3,9 -yks. 14/52 2/7 yhteensä 15,4 % 52/52 7/7-3,3 -yks. 24/52 2/7 asunto-osakehuoneiston hinta vertailu 1 vertailu 2 (%) vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 1 696 10/52 5/7 68,4 % 2/52 1/7 kehyskunnat 1 020 27/49 7/7 36,8 % 28/49 6/7 yhteensä 1 490 14/52 7/7 58,8 % 8/52 2/7 TK -menot Rakennus ja kiinteistö Yhdyskunta huolto Metalli Koti ja asuminen Terveys ja hyvinvointi Koulutus ja kulttuuri Julkinen hallinto Rahoitus ja yrityspalvelut Liikenne ja majoitus Tieto ja viestintä Rakennus ja kiinteistö Yhdyskuntahuolto keskiarvo 2006-2008 vertailu 1 vertailu 2 innovaatioiden määrä 2000-2007 vertailu 1 vertailu 2 asukasta kohden vertailu 1 vertailu 2 62 milj. 11/51 7/7 455 16/51 7/7 18 13/51 7/7 saavutettavuus Suomessa 2006 vertailu 1 vertailu 2 kuntien keskiarvo 3 434 219 39/52 7/7 Tuotantoprofiili 2007 0 50 100 150 200 Klusterin arvonlisäysosuus verrattuna koko maan osuuteen (koko maa =100) 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 uusin tieto väkiluku 141 869 141 924 143 680 144 728 146 431 143 618 142 778 : 142119 työpaikat 57 027 61 077 60 446 59 806 48 374 52 259 54 013 2007: 55143 arvonlisäys käyvin hinnoin/väkiluku 2 820 5 346 8 611 12 273 12 493 17 062 19 760 2007: 22124 korkea-astekoulutettuja 7,4 % 9,7 % 11,6 % 14,0 % 17,1 % 18,9 % 20,9 % 2008: 22,5 % Keskuskunta Joensuu. Kehyskunnat Ilomantsi, Juuka, Kesälahti, Kitee, Kehitys 2000-luvulla Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi, Rääkkylä, Tohmajärvi. Kauppa Metalli 54 80 64 72 77 92 119 127 126 102 54 80 64 72 Saavutettavuus Saavutettavuudella tarkoitetaan väkimäärää, joka saavuttaa kohteen viidessä tunnissa ovelta ovelle nopeimman kulkutavan avulla joko autolla, junalla tai lentokoneella. Aluekohtaiset tiedot pohjautuvat vuoden 2008 kuntajakoon. Jokaisella KOKO-alueella tarkastellaan kuntien keskiarvoa. Taulukossa on esittetty saavutettavuus vuonna 2006 ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Lähde: Spiekermann & Wegener Urban and Regional Research Kehitys 2000-luvulla: Asunto-osakehuoneiston hinta Asunto-osakehuoneistojen kertoo asuntojen keskimääräiset kauppahinnat( /m²). Asuntojen hintatilastoissa velkaosuus sisältyy hintaan. Vuoden 2000 hintatiedot pohjautuvat vuoden 2000 kuntajaon mukaisiin tietoihin ja vuoden 2008 hintatiedot vuoden kuntajaon mukaisiin tietoihin. Nämä luvut on muutettu vuoden 2010 kuntajaon ja KOKO-aluejaon mukaisiksi painotettujen keskiarvojen avulla (neliöhinnat*kauppojen lukumäärä). Kuntien, joissa on myyty vuoden aikana alle viisi asuntoa, tiedot puuttuvat. Taulukossa on esitetty asunto-osakehuoneiston hinta, asunto-osakehuoneistojen hintojen kehitys prosentteina ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KO- KO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Lähde: Tilastokeskus 77 125 92 102 119 127 126 125 166 Pitkän aikavälin kehitys: Väestö Väestöllä tarkoitetaan alueella vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuodenvaihteessa 31.12., kuuluvat ko. vuoden väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla. Vuosien 1975 2000 tiedot on laskettu yhteen vuoden 2003 kuntajaon mukaisista tiedoista. Lähde: Tilastokeskus Pitkän aikavälin kehitys: Työpaikat Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää käytetään kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Vuosien 1975 1995 tiedot on laskettu yhteen vuoden 2003 kuntajaon mukaisista tiedoista. Lähde: Tilastokeskus Pitkän aikavälin kehitys: Alueellinen arvonlisäys käyvin hinnoin/ väkiluku Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. Arvonlisäystiedot on jaettu kyseisten vuosien väkiluvuilla (31.12.). Tiedot ovat KO- KO-aluejaolla 1.1.2010. Lähde: Tilastokeskus Pitkän aikavälin kehitys: Korkea-astekoulutetut (%) Korkeakoulututkintoihin luetaan kaikki alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen tutkinnot. Vuoden 2001 loppuun asti korkeakoulututkintoihin luettiin vain korkeakouluasetuksen (464/1998) mukaiset yliopistoissa ja korkeakouluissa suoritetut sekä väliaikaisissa ja vakinaisissa ammattikorkeakouluissa suoritetut tutkinnot. Korkea-astekoulutettujen osuus on laskettu jakamalla koulutettujen määrä 15 vuotta täyttäneen väestön määrällä. Vuosien 1975 2000 tiedot on laskettu yhteen vuoden 2003 kuntajaon mukaisista tiedoista. Lähde: Tilastokeskus Kehitys 2000-luvulla: Muuttotase Muuttoliikkeeseen sisältyy tieto ta kuntien välillä ja siirtolaisuudesta. Muuttotase on muuttovoiton tai -tappion eli nettomuuton osuus alueen väkiluvusta (31.12.). Taulukossa on esitetty muuttotase, muuttotaseen kehitys promilleyksikköinä ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Lähde: Tilastokeskus Kehitys 2000-luvulla: Korkeakoulutettujen muuttotase Korkeakoulutettujen muuttotase on korkea-astekoulutettujen muuttovoiton tai -tappion eli nettomuuton osuus alueen korkea-astekoulutetusta väestöstä. Taulukossa on esitetty korkeakoulutettujen muuttotase ja KO- KO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKO-alueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Lähde: Tilastokeskus Kehitys 2000-luvulla: Työttömyysaste Työttömyysaste on laskettu jakamalla työttömien määrä työvoiman määrällä. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja on työhön käytettävissä. Toivotun työajan täytyy tällöin olla vähintään puolet alan normaalista työajasta. Työtön työnhakija on myös lomautettu henkilö ja henkilö, joka odottaa sovitun työn alkamista. Työvoimaan kuuluvat kaikki ne 15-74-vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Taulukossa on esitetty työttömyysaste, työttömyysasteen kehitys prosenttiyksikköinä ja KOKO-alueen järjestysluku verrattuna kaikkiin KOKO-alueisiin (vertailu 1) sekä samantyyppisiin KOKOalueisiin (vertailu 2, kts. alueiden tyypittely, taulukko 1 sivulla 12). Lähde: työttömien määrä -TEM, työvoiman määrä - Tilastokeskus
16 52 erikokoista aluetta 1. Pääkaupunkiseutu Ohjelma-alue: Kokonaisbudjetti 2010: Hallinnoiva taho: Yhteyshenkilö: Espoo, Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Vantaa. 580 000 euroa, josta maakunnan kehittämisrahaa 280 000 euroa. Helsingin kaupungin tietokeskus Ohjelmapäällikkö Merja Koski, merja.koski@hel.fi Pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelman (PKS- KOKO) lähtökohtana on metropolialueen kilpailukykystrategia. Lisäksi PKS-KOKO toteuttaa metropolipolitiikkaa ja kansallista innovaatiostrategiaa. Ohjelmassa pyritään ennen kaikkea vahvistamaan huipputason koulutusta ja osaamista. Ohjelman toimenpidekokonaisuudet 1. Hyödynnetään metropolialueen osaamista parantamalla opiskeluedellytyksiä ja oppilaitosten yhteistyötä. Kärkihankkeena on Opiskelijametropoli-hanke, jonka tavoitteena on kehittää opiskelija-asumisen ja kampusten välisen liikkumisen ratkaisuja. 2. Lisätään osaajien mahdollisuuksia edetä urallaan. Tavoitteena on tukea ammatillisten osaajien saatavuutta luomalla seudullisia työelämään siirtymisen malleja kaupunkien, tutkimus- ja oppilaitosten sekä yritysten välille. Kärkihankkeena on Opinnoista osaajaksi -hanke. 3. Kehitetään kansainvälisten yritysten ja osaajien asettumista tukeva palvelukonsepti. Tavoitteena on muodostaa seudullisesti koordinoitu palvelukokonaisuus, joka tukisi ulkomaalaisten työntekijöiden ja heidän perheidensä asettumista pääkaupunkiseudulle. Kärkihankkeena on NoWrongDoor-hanke. Työssäkäynti keskustaajamiin 100 % Kaupunkiseutu taajama Kaupunkiseudun kunnanraja 60 % rautatie 40 % maantiet 20 % työssäkäyntialueen alataajama, 0 % raja YKR/ SYKE ja Tilastokeskus Karttakeskus. Lupa N0360 Maaseutu Maaseudun alataajama, muu taajama, 4. Kasvatetaan kulttuurienvälistä vuorovaikutusta, yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä. Pyrkimyksenä on lisätä seudullista yhteistyötä ja rakentaa aidosti monimuotoista metropolialuetta. Kärkihankkeena on Monikulttuurinen johtaminen käytäntöön -hanke, jossa kehitetään kaupunkien johtamiskäytäntöjä. Sisäinen kehitys väestö miehet/naiset demografinen huoltosuhde työpaikat 2007 00-07 kaupunkiseudun 1 008 219 8,0 % 47,5 / 52,5 % 0,5 / -0,5 %-yks. 0,42 0,00 %-yks. 572 043 6,7 % kaupunkiseudun 29 236 22,8 % 49,7 / 50,3 % -0,5 / 0,5 %-yks. 0,50 0,06 %-yks. 7 667 12,6 % kaupunkikeskusten läheinen haja-asutusalue 9 924 38,5 % 49,9 / 50,1 % -1,8 / 1,8 %-yks. 0,47 0,00 %-yks. 4 109-10,4 % maaseudun - - - - - - - - maaseudun - - - - - - - - maaseutukeskusten läheinen haja-asutusalue - - - - - - - - muu haja-asutus 250-46,1 % 56,4 / 43,6 % 1,4 / -1,4 %-yks. 0,25-0,05 %-yks. 786 1073,1 % yhteensä 1 047 629 8,6 % 47,6 / 52,4 % 0,5 / -0,5 %-yks. 0,42 0,01 %-yks. 584 605 6,7 %
Yhdyskunta huolto 77 Metalli 92 166 52 erikokoista 166 aluetta 17 150 200 0 50 100 150 200 106 Kansainvälistyvä, osaava metropoli 123 171 115 151 155 Tuotantoprofiili 2007 Koti ja asuminen 70 Terveys ja hyvinvointi 80 Koulutus ja kulttuuri 106 Julkinen hallinto 123 Rahoitus ja yrityspalvelut 171 Liikenne ja majoitus 115 Kauppa 151 Tieto ja viestintä 155 Rakennus ja kiinteistö 86 Yhdyskuntahuolto 83 Metalli 34 8 44 0 120 140 160 180 200 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 Klusterin arvonlisäysosuus verrattuna koko maan osuuteen (koko maa =100) Pitkän aikavälin kehitys 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 uusin tieto väkiluku 759 516 779 617 817 418 853 217 918 372 985 442 1 021 928 : 1070442 työpaikat 406 854 427 537 485 400 539 454 454 909 576 072 590 025 2007: 617856 arvonlisäys käyvin hinnoin/väkiluku 4 766 8 135 14 920 23 141 24 785 36 473 40 958 2007: 47184 korkea-astekoulutettuja 18,9 % 21,8 % 24,6 % 27,6 % 30,5 % 33,4 % 35,0 % 2008: 36,6 % Kehitys 2000-luvulla Keskuskunnat Espoo, Helsinki, Vantaa. Kehyskunnat Kauniainen, Kirkkonummi. muuttotase vertailu 1 vertailu 2 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 6,0 8/52 1/5 0,3 -yks. 41/52 1/5 kehyskunnat 6,2 8/52 3/5 2,8 -yks. 27/52 2/5 yhteensä 6,0 4/52 1/5 0,4 -yks. 43/52 2/5 korkeakoulutettujen muuttotase 2007 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 1,9 18/52 5/5 kehyskunnat 27,4 4/52 2/5 yhteensä 3,1 19/52 5/5 työttömyysaste 6/2010 vertailu 1 vertailu 2 6/00-6/10 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 8,3 % 7/52 2/5-0,4 -yks. 49/52 3/5 kehyskunnat 6,5 % 5/52 2/5-1,1 -yks. 41/52 3/5 yhteensä 8,2 % 10/52 2/5-0,5 -yks. 49/52 3/5 asunto-osakehuoneiston hinta vertailu 1 vertailu 2 (%) vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 3 002 1/52 1/5 57,4 % 9/52 3/5 kehyskunnat 2 206 1/49 1/5 47,9 % 19/49 5/5 yhteensä 2 978 1/52 1/5 57,0 % 11/52 3/5 T & K -menot keskiarvo 2006-2008 vertailu 1 vertailu 2 asukasta kohden vertailu 1 vertailu 2 Helsingin seutu 2542,7 milj. 1/51 1/4 2 001 4/51 1/4 innovaatioiden määrä 2000-2007 vertailu 1 vertailu 2 Helsingin seutu 438 1/51 1/4 saavutettavuus Suomessa 2006 vertailu 1 vertailu 2 kuntien keskiarvo 5 022 333 2/52 2/5
18 52 erikokoista aluetta 2. Länsi-Uusimaa Ohjelma-alue: Kokonaisbudjetti 2010: Hallinnoiva taho: Yhteyshenkilö: Hanko, Inkoo, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Raasepori, Siuntio, Vihti. 553 000 euroa, josta maakunnan kehittämisrahaa 276 534 euroa. Länsi-Uudenmaan Yrityskeskus Oy Ohjelmajohtaja Erja Vaarala, erja.vaarala@lykes.fi Länsi-Uudenmaan KOKO vahvistaa elinkeinojen kilpailukykyä, yrityslähtöisiä toimintaedellytyksiä sekä panostaa toimintaympäristön vetovoimaisuuteen. Länsi-Uuttamaata kehitetään: vahvistamalla alueen osaamista ja ennakointitaitoja toteuttamalla keskeisiä seudullisia strategisia tavoitteita hyödyntämällä alueen toimijoiden kaksikielisyyttä tukemalla verkostojen muodostumista ja tiivistämällä seudullista koheesiota toimimalla alueen aktiivisena ja puolueettomana kehitysalustana. Strategiset kärjet Hyvinvoiva Länsi-Uusimaa tarjoaa monipuolisen kirjon matkailu-, kulttuuri- ja hyvinvointipalveluita sekä elämyksiä yli kuntarajojen. Palvelut tuotetaan käyttäjälähtöisesti yritysten, kuntien ja asiantuntijoiden yhteistyönä. Teknologian sovellukset -teeman tavoitteena on uudistaa elinkeinorakennetta tunnistamalla alueen potentiaaliset kasvuyritykset. Ympäristöteknologiassa tuetaan uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Luova talous tuo uusia näkökulmia perinteisten toimialojen kehittämiseen. Kuntapalveluita uudistetaan käyttäjäystävällisemmiksi Living Lab -mallin avulla. Työssäkäynti keskustaajamiin 100 % Kaupunkiseutu taajama Kaupunkiseudun kunnanraja 60 % rautatie 40 % maantiet 20 % työssäkäyntialueen alataajama, 0 % raja YKR/ SYKE ja Tilastokeskus Karttakeskus. Lupa N0360 Maaseutu Maaseudun alataajama, muu taajama, MALe yhteistyössä pureudutaan joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen kehittämiseen, yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttämiseen, lähielämän toimivuuden parantamiseen ja työpaikkaomavaraisuuden lisäämiseen. Alueen vetovoimaa luodaan markkinoimalla seutua tunnettuutta lisäävällä yhteisellä ilmeellä. Sisäinen kehitys väestö miehet/naiset demografinen huoltosuhde työpaikat 2007 00-07 kaupunkiseudun 65 545 3,6 % 48,5 / 51,5 % 0,1 / -0,1 %-yks. 0,55 0,04 %-yks. 26 240 18,9 % kaupunkiseudun 35 417 13,5 % 48,8 / 51,2 % 0,0 / 0,0 %-yks. 0,53 0,02 %-yks. 10 091 10,8 % kaupunkikeskusten läheinen haja-asutusalue 30 112 9,2 % 51,6 / 48,4 % 0,0 / 0,0 %-yks. 0,52-0,02 %-yks. 7 270 6,9 % maaseudun - - - - - - - - maaseudun - - - - - - - - maaseutukeskusten läheinen haja-asutusalue - - - - - - - - muu haja-asutus 1 542-4,6 % 52,9 / 47,1 % -0,3 / 0,3 %-yks. 0,63-0,02 %-yks. 841 28,2 % yhteensä 132 616 7,2 % 49,3 / 50,7 % 0,1 / -0,1 %-yks. 0,54 0,02 %-yks. 44 442 15,0 %
Metalli 92 166 52 erikokoista 166 aluetta 19 150 200 0 50 100 150 200 136 Mahdollistava Länsi-Uusimaa Tuotantoprofiili 2007 Koti ja asuminen 136 Terveys ja hyvinvointi 86 Koulutus ja kulttuuri 96 Julkinen hallinto 74 Rahoitus ja yrityspalvelut 58 115 Liikenne ja majoitus 115 Kauppa 78 Tieto ja viestintä 25 Rakennus ja kiinteistö 117 Yhdyskuntahuolto 117 153 Metalli 153 125 125 64 0 120 140 160 180 200 0 20 40 60 80 100 120 140 160 180 200 Klusterin arvonlisäysosuus verrattuna koko maan osuuteen (koko maa =100) Pitkän aikavälin kehitys 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 uusin tieto väkiluku 107 091 110 606 115 937 121 172 122 640 124 603 129 058 : 134115 työpaikat 45 180 47 234 49 063 50 285 40 998 47 504 46 669 2007: 48688 arvonlisäys käyvin hinnoin/väkiluku 3 242 5 992 9 433 13 279 12 007 17 743 19 256 2007: 20402 korkea-astekoulutettuja 8,9 % 11,3 % 13,6 % 16,3 % 18,9 % 21,4 % 23,8 % 2008: 24,9 % Kehitys 2000-luvulla Keskuskunnat Hanko, Karkkila, Lohja, Raasepori. Kehyskunnat Inkoo, Karjalohja, Nummi-Pusula, Siuntio, Vihti. muuttotase vertailu 1 vertailu 2 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 2,6 18/52 4/5-2,3 -yks. 47/52 4/5 kehyskunnat 6,7 4/52 2/5-0,7 -yks. 41/52 3/5 yhteensä 4,0 9/52 3/5-1,6 -yks. 48/52 4/5 korkeakoulutettujen muuttotase 2007 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 15,0 5/52 3/5 kehyskunnat 31,3 3/52 1/5 yhteensä 21,1 3/52 2/5 työttömyysaste 6/2010 vertailu 1 vertailu 2 6/00-6/10 vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 8,9 % 11/52 4/5-0,3 -yks. 50/52 4/5 kehyskunnat 7,3 % 10/52 3/5 0,8 -yks. 51/52 5/5 yhteensä 8,3 % 12/52 3/5 0,0 -yks. 51/52 5/5 asunto-osakehuoneiston hinta vertailu 1 vertailu 2 (%) vertailu 1 vertailu 2 keskuskunnat 1 580 15/52 5/5 46,5 % 24/52 5/5 kehyskunnat 1 882 4/49 3/5 58,0 % 9/49 2/5 yhteensä 1 679 7/52 4/5 50,5 % 21/52 4/5 T & K -menot keskiarvo 2006-2008 vertailu 1 vertailu 2 asukasta kohden vertailu 1 vertailu 2 31,7 milj. 17/51 3/4 250 24/51 3/4 innovaatioiden määrä 2000-2007 vertailu 1 vertailu 2 25 9/51 2/4 saavutettavuus Suomessa 2006 vertailu 1 vertailu 2 kuntien keskiarvo 4 496 138 12/52 5/5
20 52 erikokoista aluetta 3. Kuuma-seutu ja kuntaryhmä neloset Ohjelma-alue: Kokonaisbudjetti 2010: Hallinnoiva taho: Yhteyshenkilö: Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula. 495 000 euroa, josta maakunnan kehittämisrahaa 232 750 euroa. KUUMA-seutu Yhteistyöjohtaja Johanna Viita, johanna.viita@kuuma.fi KUUMA-kunnat Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula sijaitsevat Helsingin metropolialueella. Yhteistyö käynnistyy vaiheittain myös kuntaryhmä Nelosten eli Kirkkonummen, Vihdin, Hyvinkään ja Sipoon kanssa. Kasvukuntien asukasluku on yhteensä noin 300 000. Alueen vahvuuksia ovat muun muassa sijainti metropolialueella, kyky ottaa kasvua vastaan ja erilaisten innovaatiokeskittymien läheisyys. KUUMA-seutu oli aikoinaan Juhani Ahon, Jean Sibeliuksen ja Pekka Halosen kotiseutu. Nykyisin kulttuuriperintöä jatketaan innovatiivisena asiakas- ja asukaslähtöisenä kehittämisyhteistyönä yli kuntarajojen. Ohjelman tavoite Seudulla on kilpailukykyiset ja helposti saavutettavissa olevat yritykset ja yhteisöt, joissa on osaava ja seudulla viihtyvä henkilöstö. Yhtenä kilpailukyvyn tekijänä ovat kustannustehokkaat julkiset palvelut. Tavoite saavutetaan yhteistuumin kuntien, koulutuksen tarjoajien ja elinkeinoelämän edustajien kesken. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat myös pääkaupunkiseudun Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Ohjelman toteutus 1. Kilpailukyvyn ja vetovoiman vahvistaminen Elinkeinoyhteistyön kehittäminen Työpaikka-alueiden kehittäminen Vetovoimaiset keskustat ja kaupalliset palvelut Työssäkäynti keskustaajamiin 100 % Kaupunkiseutu taajama Kaupunkiseudun kunnanraja 60 % rautatie 40 % maantiet 20 % työssäkäyntialueen alataajama, 0 % raja YKR/ SYKE ja Tilastokeskus Karttakeskus. Lupa N0360 Maaseutu Maaseudun alataajama, muu taajama, Laadukas, yhdyskuntarakennetta eheyttävä pientaloasuminen Raja-alueiden kehittäminen Ilmastostrategian toteuttaminen 2. Kilpailukykyiset ja kustannustehokkaat palvelut Tietopalveluyhteistyö Paikkatietoyhteistyö Palvelujen tehokkuuden lisääminen ja kustannuslaskenta 3. Yhteistyön koordinointi Sisäinen kehitys väestö miehet/naiset demografinen huoltosuhde työpaikat 2007 00-07 kaupunkiseudun 122 169 11,6 % 48,8 / 51,2 % -0,1 / 0,1 %-yks. 0,46 0,01 %-yks. 38 104 18,2 % kaupunkiseudun 45 845 19,8 % 49,1 / 50,9 % -0,2 / 0,2 %-yks. 0,55 0,02 %-yks. 11 772 20,6 % kaupunkikeskusten läheinen haja-asutusalue 21 344 15,8 % 51,3 / 48,7 % -0,3 / 0,3 %-yks. 0,55 0,02 %-yks. 5 262 28,0 % maaseudun - - - - - - - - maaseudun - - - - - - - - maaseutukeskusten läheinen haja-asutusalue - - - - - - - - muu haja-asutus 128-8,6 % 51,6 / 48,4 % 3,0 / -3,0 %-yks. 0,51 0,09 %-yks. 28-9,7 % yhteensä 189 486 13,9 % 49,2 / 50,8 % -0,1 / 0,1 %-yks. 0,49 0,02 %-yks. 55 166 19,6 %