Tilanteeseen soveltuva kielenkäyttö ja (epä)kohteliaisuus voiko kohteliaisuutta opettaa? Johanna Tanner, Helsingin yliopisto Johanna.p.tanner@helsinki.fi 8.8.2012
Esitelmän taustaa Väitöskirjatutkimus Rakenne, tilanne ja kohteliaisuus: pyynnöt S2-oppikirjoissa ja autenttisissa keskusteluissa (Tanner 2012) Aikuisille suunnatut oppikirjat; asiointitilanteiden pyynnöt Oppikirjadialogit vs. autenttiset keskustelut Esitelmä oppikirjadialogeista UKANinopintopäivillä 2008 Kohteliaisuus/epäkohteliaisuus nousi esille oppikirjadialogeista
Esimerkkejä dialogeista - Myyttekö te täällä tupakkaa? - Kyllä. - Voinko saada yhden askin tupakkaa? --- (Suomea suomeksi) - Terveyskeskus, ajanvaraus. - Täällä puhuu Mirja Vartia. Haluan varata ajan lääkäriltä. - Yleislääkäriltäkö? - Kyllä. --- (Kiva juttu)
Esityksen sisältö 1. Kohteliaisuudentutkimuksen taustaa Kohteliaisuudentutkimus aiemmin ja nykyään Kohteliaisuus vs. tilanteeseen soveltuva kielenkäyttö 2. Suomalainen kohteliaisuus ja sen opettaminen Suomalaisia tutkimuksia kohteliaisuudesta Kohteliaisuus asiointitilanteissa Mitä S2-oppikirjat kertovat kohteliaisuudesta? Voiko toisen/vieraan kielen kohteliaisuutta opettaa?
1. Kohteliaisuudentutkimuksen taustaa
Kohteliaisuudentutkimuksen sietämätön vaikeus Kohteliaisuus = liukas ja pakeneva, mahdoton kuvata Ilmiö, jonka sisällöstä ja merkityksestä kielenpuhujat itse ovat eri mieltä laajasti tutkittu, mutta ei koskaan vakuuttavasti kuvattu (mm. Watts 2005, Bargiela-Chiappini 2003)
Kohteliaisuudentutkimus aiemmin... Brownin ja Levinsonin (1978/1987) klassikkoteos Politeness Kasvojen suojelu kohteliaisuusstrategioiden avulla Positiivinen ja negatiivinen kohteliaisuus (lähi-ja etäkohteliaisuus) Puhujan ja kuulijan valtasuhteet, sosiaalinen etäisyys ja teon suuruus määrittävät käytetyn kohteliaisuusstrategian Kritisoitu paljon viime vuosina
ja kohteliaisuudentutkimus 2000-luvulla - Kohteliaisuuden tulkinta on subjektiivista - Kohteliaisuus on yhteisesti rakennettu ilmiö, joka rakentuu vuorovaikutuksessa - Kohteliaisuus, kuten kauneus, on kuulijan silmissä - Kohteliaisuus on tulkintaa käytöksestä, ei käytös itsessään - Kohteliaisuus osana laajempaa interpersoonaista vuorovaikutusta ei vain kahtiajako kohteliaisuus/epäkohteliaisuus
Tilanteeseen soveltuva käytös = politic behavior (Watts 2003) käytös, joka on tilannekontekstissaan odotuksenmukaista ja jonka esiintymisen keskustelussa havaitsee vasta sen puuttuessa kielellinen käytös, joka ylittää tai alittaa tämän, on epäkohteliasta tai (yli)kohteliasta peruskohteliaisuus (Larjavaara 2007) Kielenoppijalle juuri peruskohteliaisuus oleellinen havaita ja hallita
2. Suomalainen kohteliaisuus ja sen opettaminen
Suomalainen kohteliaisuus, onko sitä? Suomen kielen ja suomalaisten (epä)- kohteliaisuus suosittu puheenaihe eikielitieteilijöiden kesken (sanomalehtien yleisönosastot, keskustelupalstat, kolumnit ) Perinteinen stereotypia suora-ja niukkapuheisista suomalaisista, jotka eivät taida small talkia: osa kansallista identiteettiä
Tutkimuksia suomen kielen kohteliaisuudesta toki on - Yli-Vakkuri, Valma - 1986: Kielellisten muotojen toissijainen käyttö - 2005: Kohteliaisuus Suomessa (artikkeli teoksessa Politenessin Europe) - persoonan välttäminen: suomelle ominainen kohteliaisuuskeino - Lampinen, Arja - 1990: Suomen kielen kohteliaisuusstrategiat (artikkeli Sananjalassa - Muikku-Werner, Pirkko - 1993: Julkisten tv-keskustelujen käskyt ja kysymykset - 1997: Suomenoppijoidenja suomalaisten pyynnöt ja anteeksipyynnöt (kyselytutkimus) - Peterson, Elizabeth - 2004: Suomen kielen pyyntöjen sosiaalinen soveltuvuus (kyselytutkimus)
Suomalainen kohteliaisuus Suomalaiset ovat haluttomia tekemään aloitteita keskusteluun tai ilmaisemaan erimielisyyttä, itäsuomalaiset ovat puheliaita ja länsisuomalaiset varautuneita, ekspressiivinen kohteliaisuus nolostuttaa suomalaista tai saa jopa epäilemään puhujan tarkoitusperää (Yli-Vakkuri 2005) => Nykytodellisuutta vai stereotypiaa?
mutta empiirisiä tutkimuksia vain vähän Useimmissa tutkimuksissa aineistona yksittäisiä esimerkkilauseita (kaunokirjallisuudesta, murreaineistoista) => yleistettävyys? Kyselytutkimukset kertovat ennemmin siitä, miten puhujat kuvittelevattoimivansa kuin siitä, miten he todellisuudessa puhuvat
Vuorovaikutustutkimusten hyödyntäminen? Esim. asiointikeskusteluja tutkittu Suomessa paljon: keskustelut lääkärin vastaanotolla, Kelaja R-kioskiasioinnit (mm. Sorjonen ym. 2009) tarpeeksi suurista empiirisistä aineistoista saadaan selville, mikä on tilanteessa tyypillistä = peruskohteliaisuus ns. niukat pyynnöt ominaisia asioinneissa vrt. myös asiointitutkimukset muissa maissa!
Esimerkki R-kioskiasioinnista A: moi M: moi (A ojentaa rahaa) A: kaks kahvii M: kiitos (ottaa rahan) (M on kassalla) M: noi A: joo kitos M: kitti (A menee ottamaan kahvia) [Kotus R-kioski, T675]
ja vielä niukempi esimerkki postiasioinnista (A jättää paketin tiskille) (V punnitsee paketin ja laittaa siihen postimaksutarran) V: neljätoista viiskymmentä (A antaa rahan) [Tanner/havainnoitu asiointi postissa]
Asiointitilanteet ja tilanteeseen soveltuvat pyynnöt Ongelmattomat, rutiinimaiset ostotilanteet: niukat pyynnöt Kioskilla, kahvilassa, postissa, kaupan tiskillä: yks kahvi, tommonen Kahvilassa tarjoilijalle: mä otan mozzarellasalaatin Rutiinimaiset asiointitilanteet, joissa pyydetään palvelua: yksinkertaiset konditionaalimuotoiset väitelausepyynnöt Postissa: mä tekisin osotteenmuutoksen Kirjastossa: mä lainaisin nämä Ei-kielellisen toiminnan tärkeys!
Asiointitilanteet ja tilanteeseen soveltuvat pyynnöt Kun pyydetään jotain ylimääräistä: saada-verbi Ravintolassa: saisko siihen vaihettuu tavallisten ranskalaisten tilalle ristikkoperunat juna-aseman lipputiskillä: saisko vielä pc-paikan kiitos pyynnöt, jotka esitetään epäodotuksenmukaisessa kohdassa: saisko vielä lasin vettä Ei-rutiinimainen, tavallista isompi tai epäodotuksenmukaisempi palvelun pyyntö: kysymyslause + modaaliverbi voida ravintolan narikassa: hei voisinko saada tota mun laukkuu hetkeks Kelassa: voisinko mie saaha siitä kuitista niin kopion
Mitä S2-oppikirjat eksplisiittisesti opettavat kohteliaisuudesta? Kohteliaisuudesta puhutaan vain vähän (Epä)kohteliaisuus kytketään konditionaaliin ja imperatiiviin sekä kysymiseen ja pyytämiseen Kohteliaaseen pyyntöön kuuluu konditionaali Imperatiivi yhdistetään epäkohteliaaseen puheeseen / käyttöfunktioita ei eksplikoida.
Mitä S2-oppikirjat eksplisiittisesti opettavat kohteliaisuudesta? (Epä)kohteliaisuus yhdistetään tiettyihin kielellisiin muotoihin Yksinkertaistaa ja poikkeaa usein autenttisesta kielenkäytöstä Esim. oppikirjojen konditionaali rutiinimaisissa asioinneissa: haluaisin lasin vettä ja saisinko ison pullon jaffaa => vrt. tutkimukset asiointikeskusteluista Imperatiivin epäkohteliaisuus => vrt. tutkimus imperatiivista arkikeskusteluissa: imperatiivi ei yleensä liity käskevyyteen (Lauranto tulossa)
Kohteliaisuus oppikirjojen harjoituksissa Tee kohtelias pyyntö. Käytä konditionaalia. Kysy, pyydä, ilmoita kohteliaasti. Käytä konditionaalia. Vastaa minulle. > Vastaisitko minulle? > Voisitko vastata minulle? Saanko kysyä jotakin? > Saisinko kysyä jotakin? Käytännössä harjoituksissa ei ole kyse funktioista vaan muodoista: miten konditionaali rakennetaan
Kohteliaisuus oppikirjojen harjoituksissa Oppikirjojen viesti: imperatiivia käyttämällä olet epäkohtelias, konditionaalia käyttämällä kohtelias. Esimerkit kohteliaisuudesta ovat yksittäisiä lauseita, joita ei kytketä kontekstiinsa. Toimitaan irrallisten lauseiden tasolla, ei koko tekstin tai dialogin tasolla Oppikirjoista puuttuvat harjoitukset, joissa ohjeena olisi käyttää eri tilanteissa erilaisia kielellisiä rakenteita (eli harjoitella tilannetyppisesti kohteliasta kieltä)
Näkökulmia kohteliaisuuden opettamiseen 1: Kohteliaisuuden tilannetyyppisyyden korostaminen Funktionaalinen näkökulma: kieltä opiskellaan tiettyjä käyttötarkoituksia ja tilanteita varten ei ole olemassa tilanteesta riippumatonta kohteliasta kieltä Erilaisiin tilanteisiin kiteytynyt tyypillisiä ja eityypillisiä pyytämisen tapoja Esim. asiointitilanteissa rutiinimaisten asiointitilanteiden pyynnöt eroavat perinteisistä kohteliaina pidetyistä pyynnöistä rakenteeltaan niukempi ilmaisu ei ole kuitenkaan tilanteessa epäkohtelias
Näkökulmia kohteliaisuuden opettamiseen 2: ei-kielellinen toiminta Esim. prosodia voi olla yhtä oleellista kuin kielellinen toiminta Prosodialla suuri merkitys siinä, tulkitaanko puhuja kohteliaaksi vai epäkohteliaaksi (ks. Gumperz 1982; Culpeper 2005 ja 2011: 145 154) Videot opetuksen apuna
Näkökulmia kohteliaisuuden opettamiseen 3: kielellinen identiteetti Thomas (1983: 96): kielenopetuksen tulisi auttaa oppijoita ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, minkä he itse valitsevat What we want to prevent is her/his [student] being unintentionallyrude or subservient.
Näkökulmia kohteliaisuuden opettamiseen 3: kielellinen identiteetti Jotta oppija voisi valita, miten hän itseään ilmaisee kohdekielellä, hänellä on oltava tietoa siitä, mitä vaihtoehtoisia ilmaisuja kieleen sisältyy: mikä on missäkin tilanteessa tyypillistä/epätyypillistä ja kohteliasta/epäkohteliasta. Oppikirjat: mallien tarjoaminen => oppija itse päättää, miten hän puhuu, missä määrin soveltaa opittua omaan puheeseensa mikä on hänen oma kielellinen identiteettinsä.
Kohteliaisuus: mahdoton tutkia ja kuvata? Kohteliaisuutta ei voida tutkia eikä opettaa yhtä selväpiirteisesti kuin esim. kieliopillisia sääntöjä Mutta jos jätämme kohteliaisuuden kielentutkimuksen ulkopuolelle, menetämme jotain hyvin olennaista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta! Kohteliaisuus näkyy konkreettisesti juuri ihmisten välisessä kielellisessä ja eikielellisessä vuorovaikutuksessa
Kohteliaisuus: mahdoton tutkia ja kuvata? Larjavaara(2007): Kohteliaisuus palvelee paitsi kuulijan odotuksia myös puhujaa: se antaa puhujalle niin äidinkieliselle kuin kakkoskielisellekin roolin ja position, josta on mukavin ja turvallisin antautua vuorovaikutukseen Erityisesti institutionaalisessa keskustelussa pragmaattisilla virheillä voi olla negatiivisia seurauksia (esim. Gumperz1982; Gumperzja Roberts 1991) Kohteliaisuudentutkimuksen sovellettava merkitys: esim. juuri S2- ja suomi vieraana kielenä -opettajat Tarvitaan aiempaa enemmän tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutusta!
Lähteitä BARGIELA-CHIAPPINI, FRANCESCA2003: Face and politeness. New (insights) for (old) concepts. Journal of Pragmatics 35 (10 11) s. 1453 1469. BROWN, PENELOPE& LEVINSON, STEPHENC. 1987 [1978]: Language and politeness. Some universals in language usage. Studies in interactional sociolinguistics 4. Cambridge: Cambridge University Press. LAMPINEN, ARJA 1990: Suomen kielen kohteliaisuusstrategiat. Sananjalka 32 s. 77 92. LARJAVAARA, MATTI 2007: Pragmasemantiikka. Helsinki: SKS. LAURANTO, YRJÖ TULOSSA: Imperatiivilauseen käyttö ja merkitys keskusteluaineiston valossa MUIKKU-WERNER, PIRKKO1993: Impositiivisuusja kielellinen variaatio. Julkisten keskustelujen käskyt ja kysymykset kielenopetuksen näkökulmasta.joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 14. Joensuu: Joensuun yliopisto. 1997a: Jättä minut rauhaan, hävi heti! Suomalaisten ja suomenoppijoiden anteeksipyynnöt. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskus. PETERSON, ELIZABETH2004: Social appropriateness and language variation. A study of Finnish requests. Painamatonväitöskirja. Department of linguistics, Indiana University. SORJONEN, MARJA-LEENA, RAEVAARA, LIISA& LAPPALAINENHANNA2009: Mäotan tän. Käynnin syyn esittämisen tavat R-kioskilla. Hanna Lappalainen & Liisa Raevaara (toim.): Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista s. 90 119. Helsinki: SKS. THOMAS, JENNY 1983: Cross-cultural pragmatic failure. Applied linguistics 4 (2) s. 91 112. YLI-VAKKURI, VALMA1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 28. Turku: Turun yliopisto. 2005: Politeness in Finland. Evasion at all cost. Leo Hickey & Miranda Stewart (toim.): Politeness in Europe s. 189 202. Clevedon: Multilingual Matters. WATTS, RICHARD J. 2003: Politeness. Cambridge: Cambridge University Press.