ARS CARA AUDIOVISUAALISEN ALAN TUKEMIEN INVESTOINTINÄKÖKULMA TURUN KAUPPAKORKEAKOULU YRITYSTOIMINNAN TUTKIMUS- JA KOULUTUSKESKUS MEDIARYHMÄ

ARS CARA AUDIOVISUAALISEN ALAN TUKEMIEN INVESTOINTINÄKÖKULMA TURUN KAUPPAKORKEAKOULU YRITYSTOIMINNAN TUTKIMUS- JA KOULUTUSKESKUS MEDIARYHMÄ TIMO EINARI TOIVONEN 2001

2 ARS CARA -KALLIS TAIDE

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO...7 2 AUDIOVISUAALINEN TOIMIALA SUOMESSA...9 2.1 Elokuva ja videotoiminta...10 2.2 Elokuvien ja videoiden tuotanto...11 2.3 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu...14 2.4 Elokuvien esittäminen...15 2.5 Konvergenssin vaikutus...17 2.6 Elokuvan kulutus...19 2.7 Televisiotoiminta...25 2.8 Digitaalisen television vaikutus...26 3 AUDIOVISUAALISEN TUOTANNON TUKI SUOMESSA...31 3.1 Suomen elokuvasäätiö...31 3.1.1 Esitys- ja levitystoiminta...31 3.1.2 Kansainvälinen toiminta...32 3.1.3 SES-Sound Tuotantopalvelut...33 3.1.4 Tuotanto-osasto...33 3.1.5 Media Desk Finland...34 3.2 Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK...34 3.2.1 Tuotantotuki...34 3.2.2 Koulutustuki...35 3.2.3 Audiovisuaalisen kulttuurin tuki (festivaalituki)...35 3.3 Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK...35 3.4 Valtion elokuvataidetoimikunta...35 3.5 Yksityinen rahoitus...36 3.6 Yritysten tuki...37 4 AUDIOVISUAALISEN ALAN EDISTÄMINEN EUROOPAN TASOLLA...39 4.1 Televisio ilman rajoja direktiivi...39 4.2 Eurooppalaiset rahoitusmekanismit...39 4.2.1 Eurimages...40 4.2.2 Media I (Media 92)...41 4.2.3 Media II...41 4.2.4 Media Plus...42

4 4.2.5 EU:n tuki audiovisuaalisille festivaaleille...43 4.2.6 Rakennerahastot...43 4.2.7 Pohjoismainen elokuva- ja tv -rahasto...44 4.3 Kansallisten ja yhteisön tukijärjestelmien täydentävyys...44 4.4 Audiovisuaalisen alan tuki Euroopan maissa...45 4.4.1 Epäsuorat tuet...45 4.4.2 Verohelpotukset...45 4.4.3 Subventoidut lainat...47 5 POHJOISMAINEN VERTAILU...49 5.1 Ruotsi...49 5.2 Norja...49 5.3 Tanska...50 5.3.1 Televisiokanavien elokuvatuotantorahoitus...51 5.3.2 Tanskan elokuvainstituutin tukemat audiovisuaalisen alan kehittämiskeskukset...51 6 TUKIEN TALOUDELLINEN VAIKUTUS...53 6.1 Analyysin tunnusluvut...53 6.1.1 Toiminnan laajuus...53 6.1.2 Kannattavuus...54 6.1.3 Vakavaraisuus...55 6.2 Tukien vaikutus...55 6.2.1 Elokuvatuotantoyritykset...56 6.2.2 Televisiotuotantoyritykset...57 6.2.3 Mainoselokuvayritykset...58 6.2.4 Elokuvia ja videoita levittävät yritykset...59 6.2.5 Elokuvia esittävät yritykset...60 7 ELOKUVATUOTANNON SKENAARIOT...63 7.1 Skenaario 1...64 7.2 Skenaario 2...65 7.3 Skenaario 3....66 8 JOHTOPÄÄTÖKSET...69 8.1 Kuusi johtopäätöstä...69 Liitteet 75 Laki elokuvataiteen edistämisestä...75 Asetus elokuvataiteen edistämisestä...77

5 KUVIOLUETTELO Kuvio 1 Elokuva- ja videotoiminta (921), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 10 Kuvio 2 Elokuva- ja videotoiminta (921), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 11 Kuvio 3 Elokuvien ja videoiden tuotanto (9211), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 12 Kuvio 4 Elokuvien ja videoiden tuotanto (9211), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 13 Kuvio 5 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu (9212), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 14 Kuvio 6 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu (9212), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 15 Kuvio 7 Elokuvien esittäminen (9213), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 16 Kuvio 8 Elokuvien esittäminen (9213), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus 17 Kuvio 9 Suomalaisten elokuvissakäynnit / asukas 1950-2000 (vuodesta 1990 vuosittain) 20 Kuvio 10 Elokuvien pääsylipputulot, videoiden ja DVD levyjen vuokraus ja myyntitulot 1980-1999 24 Kuvio 11 Kotimaisen tuotannon osuus elokuvien pääsylipputuloista, videoiden ja DVD levyjen vuokrauksesta ja myynnistä 25 Kuvio 12 Televisio-ohjelmatuntien kysyntä ja tarjonta 27 Kuvio 13 Kanavamäärä ja keskimääräinen katsojaosuus 28

6 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1 Satu ry:n jäsenyritysten tuotantoalojen jakauma 1996-2000 18 Taulukko 2 Suomalaisen elokuvan tunnuslukuja 1990-2000 19 Taulukko 3 Elokuvissakäynnit Euroopassa 1999 21 Taulukko 4 Elokuvien lipputulot/asiakas Euroopassa 1999 22 Taulukko 5 Elokuvateatteri-istuinten käyttöaste Euroopassa 1999 23 Taulukko 6 Ensi-iltojen jakautuminen valmistusmaan mukaan 1995-1998 eräissä Euroopan maissa 23 Taulukko 7 Suomen elokuvasäätiön tukitoiminnan kehitys 1990-2000 32 Taulukko 8 Valtion elokuvataidetoimikunnan tuki 1996-2000 36 Taulukko 9 Yritysten tuki taiteelle (otos, Lähde: Oesch 2001) 38 Taulukko 10 Tilinpäätösanalyysin otos 53 Taulukko 11 Elokuvatuotannon yritysten mediaanitunnuslukuja 1999 (n = 9) 56 Taulukko 12 Televisiotuotantoyritysten mediaanitunnuslukuja 1999 (n = 48) 57 Taulukko 13 Mainoselokuvayritysten mediaanitunnuslukuja 1999 (n = 26) 58 Taulukko 14 Elokuvia ja videoita levittävien yritysten mediaanitunnuslukuja 1999 (n = 9) _ 60 Taulukko 15 Elokuvia esittävien yritysten mediaanitunnuslukuja 1999 (n = 13) 60 Taulukko 16 Skenaario 1 kehitys vuoteen 2006 65 Taulukko 17 Skenaario 2 kehitys vuoteen 2006 65 Taulukko 18 Skenaario 3 kehitys vuoteen 2006 66

7 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kotimaiseen elokuvatuotantoon ja riippumattomaan televisiotuotantoon suuntautuvien investointien tehokkuutta ja vaikutuksia. Tutkimus on suunniteltu selvittämään audiovisuaalisen tuotannon ja jakelun edistämiseen käytettyjen julkisten ja yksityisten varojen suoria ja epäsuoria vaikutuksia ja tunnistamaan niitä yritystaloudellisia tuotoksia, jotka näistä tuista syntyvät. Tutkimuksessa audiovisuaalisen alan tukemiseen on otettu investointinäkökulma, jonka mukaisesti tuotosten tulisi kasvaa panosten kasvua nopeammin. Tutkimuksessa keskitytään sekä suomalaisiin että eurooppalaisiin tukiin ja toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat audiovisuaaliseen toimialaan. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat investoinnit muun muassa apurahojen, tukien, valtiontakausten ja verokannusteiden muodossa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Euroopan Unionin ja Euroopan Neuvoston audiovisuaalista toimialaa edistäviä toimia. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on yritysten talous ja suomalaiseen audiovisuaaliseen toimialaan kohdennettujen poliittisten toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset kyseiseen sektoriin. Tutkimus on suunniteltu tunnistamaan poliittisten toimenpiteiden ja audiovisuaalisen tuotannon ja jakelun kehityksen sekä taloudellisen menestyksen välisiä suhteita. Suomalaisesta audiovisuaalisesta toimialasta on parin viime vuoden aikana tehty kaksi merkittävää selvitystä: Suomen elokuvasäätiön ja kauppa- ja teollisuusministeriön Sisältötuotantoprojektin toimeksiannosta F&L Management Group Ltd:ssä tehty Suomalaisen elokuvan markkinat ja kilpailukyky ja kauppa- ja teollisuusministeriön Sisältötuotantoprojektin sekä opetusministeriön toimeksiannosta LTT- Tutkimus Oy:ssä vuonna 2001 valmistunut Sisältötuotannon arvoketjun rahoitus tutkimus. Näissä tutkimuksissa on selvitetty audiovisuaalisen alan markkinoita, arvoketjua ja rahoitusta Suomessa ja eräissä vertailumaissa. Tutkimusprosessin aikana tavoitetta terävöitettiin talousanalyysinäkökulman suuntaan siten, että kokonaistaloudellisen vaikutuksen sijasta tarkasteltiin vaikutuksia yritysten taloudelliseen tilaan. Tutkimuksen tarkoituksena on primäärilähteiden avulla selvittää erityisesti julkisen tuen taloudellista vaikutusta audiovisuaalisen alan yritysten taloudelliseen menestykseen.

8 Tutkimus sisältää yleisen analyysin suomalaisen audiovisuaalisen toimialan taloudesta. Yleinen analyysi perustuu osin olemassa oleviin selvityksiin, osin audiovisuaalisen tuotannon, jakelun ja esittämisen yritysten tilinpäätöksistä kerättyyn tietoon. Lisäksi tutkimuksessa tuotetaan toimialatason arvio julkisten ja yksityisten tukitoimenpiteiden suorista ja epäsuorista taloudellisista vaikutuksista. Tutkimuksen näkökulma on yritystaloudellinen.

9 2 AUDIOVISUAALINEN TOIMIALA SUOMESSA Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1999 audiovisuaalisella toimialalla (Elokuvien ja videoiden tuotanto, Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu ja Elokuvien esittäminen) toimi kaikkiaan 548 yritystä. Toimialan yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 1,4 mrd markkaa ja ala työllisti 1952 henkilöä. Alan yritykset on jaoteltu Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa alatoimialoihin arvonlisäketjun 1 mukaisesti siten, että luominen, kehittäminen ja tuotanto tapahtuu pääosin tilastoluokan 9211, Elokuvien ja videoiden tuotanto luokkaan kuuluvissa yrityksissä, tilastoluokassa 9212 on elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu ja tilastoluokassa 9213 on elokuvien esittäminen lukuun ottamatta televisioyrityksiä. Tuotantosektori jakautuu teatterielokuvia valmistaviin yrityksiin, televisio- ja videotuotantoon sekä mainos- ja yritysvideotuotantoon. Valtionhallinnossa elokuvan ja muun audiovisuaalisen tuotannon ja kulttuurin edistämisestä ja kehittämisestä vastaa opetusministeriön viestintäkulttuuriyksikkö. Ministeriön alaisia virastoja ovat Suomen elokuva-arkisto ja valtion elokuvatarkastamo. Suomen elokuva-arkiston tehtäviin kuuluvat mm. elokuvien ja videoiden arkistointi-, dokumentointi- ja entisöintityö, elokuvataiteen tutkimus ja elokuvataiteen tuntemuksen edistäminen. Suomen elokuva-arkiston vuotuiset menot ovat noin 16 mmk. Valtion elokuvatarkastamon tehtävänä on suorittaa elokuvien sekä videoja muiden kuvaohjelmien ennakkotarkastus ja rekisteröinti. Viraston vuotuinen budjetti on noin 3 mmk. Uusi kuvaohjelmien ennakkotarkastusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2001. Kotimaisen elokuva- ja videotuotannon sekä jakelun edistäminen on delegoitu Suomen elokuvasäätiölle, jolle opetusministeriö on vuonna 2001 myöntänyt 51,7 mmk edellä lueteltuihin tarkoituksiin elokuvataiteen edistämisestä annetun lain 28/2000 nojalla. Säätiön tehtävänä on myös suomalaisten elokuvien kansainvälisen viennin 1 Audiovisuaalisen alan arvoketjuista tarkemmin: F&L Management, Suomalaisen elokuvan markkinat ja kilpailukyky, 1999

10 edistäminen ja elokuvakulttuurin tukeminen (esimerkiksi merkittävät elokuvafestivaalit). Kaikkiaan elokuvataiteen edistämiseen vuonna 2001 suunnataan 67 mmk. Tuotannon ja jakelun tukemisen lisäksi määrärahasta myönnetään harkinnanvaraisia valtionavustuksia alan järjestöille, jotka edistävät elokuva- ja muuta audiovisuaalista kulttuuria. Harkinnanvaraista valtionapua saavat myös alueelliset elokuvakeskukset, elokuvatapahtumat ja muut alan toimijat tai järjestöt kohdeapurahoina. Näiden jakamisesta vastaa valtion elokuvataidetoimikunta, joka päättää myös elokuvan laatutuesta (2 mmk vuonna 2001). Julkisen tuen lisäksi audiovisuaalista toimintaa tukevat tekijänoikeusjärjestöjen alaiset organisaatiot Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK ja Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK. 2.1 Elokuva ja videotoiminta Päätoimialansa johonkin Tilastokeskuksen toimialaluokituksen 921, Elokuva- ja videotoiminnan alaluokkaan kuuluvaksi on ilmoittanut vuonna 1999 548 yritystä. Vuodesta 1993 on kasvu ollut 72 yritystä eli 15,1 prosenttia. Samaan aikaan yritysten työllistämän henkilöstön määrä on kasvanut 690 henkilöllä eli 54,7 prosenttia (kuvio 1.) Kuvio 1 Elokuva- ja videotoiminta (921), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuva- ja videotoiminta 2500 2000 1500 1262 1126 1271 1428 1614 1906 1952 1000 500 0 476 476 489 498 537 572 548 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Yritysten lukumäärä Henkilöstön määrä

11 Yritysten keskikoko on siis kasvanut tarkastelujaksolla siten, että vuonna 1993 audiovisuaalinen ala työllisti keskimäärin 2,7 henkilöä ja vuonna 1999 jo 3,7 henkilöä. Elokuva- ja videotoiminnan yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 1,4 miljardia markkaa vuonna 1999. Kasvua vuoden 1993 yhteenlaskettuun liikevaihtoon on noin 730 miljoonaa markkaa eli 108 prosenttia. Kuvio 2 Elokuva- ja videotoiminta (921), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuva- ja videotoiminta 1600000 1400000 1200000 1000000 800000 600000 400000 200000 0 1308045 1408488 1156894 845245 676732 699110 734358 6032 8015 9701 10574 11941 16997 22167 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Liikevaihto (1000 mk) Liikevaihto/yritys (1000 mk) Yritysten keskimääräinen liikevaihto on kasvanut vuoden 1993 6 miljoonasta markasta 22 miljoonaan markkaan vuonna 1999. Audiovisuaalisen alan yritykset ovat siis kasvaneet keskimäärin liikevaihdoltaan lähes kolminkertaisiksi. Kasvu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti arvoketjun osiin. Tarkemman kuvan saamiseksi alan kehityksestä tulee tarkastella sitä alatoimialoittain. 2.2 Elokuvien ja videoiden tuotanto Tuotantoyritysten määrä oli 444 vuonna 1999. Kasvua vuoteen 1993 on 75 yritystä eli 20,3 prosenttia. Tuotantoyritysten määrän kasvu voimistui vuonna 1997 ja oli suurimmillaan vuonna 1998, jolloin yrityksiä oli 460 kappaletta. Elokuvien ja videoiden tuotannossa työskentelevien

12 henkilöiden lukumäärä on tarkastelujaksolla kasvanut 326 hengellä eli 38,4 prosenttia. Kuvio 3 Elokuvien ja videoiden tuotanto (9211), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien ja videoiden tuotanto 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 1259 1174 1001 848 842 724 817 369 378 398 398 435 460 444 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Yritysten lukumäärä Henkilöstön määrä Elokuvien ja videoiden tuotantoyhtiöiden henkilömäärän keskiarvo on kasvanut 2,3 henkilöstä 2,6:een. Sekä yritysten määrä, että henkilöstömäärällä mitattuna, yritysten koko on kasvanut jonkin verran. Tuotantoyrityksille on tyypillistä, että ne ovat enimmäkseen erittäin pieniä, yhden tai kaksi henkeä työllistäviä mikroyrityksiä. Tuotantoyhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 1999 oli noin 688 miljoonaa markkaa. Kasvua vuodesta 1993 on noin 88 prosenttia. Yritysten keskimääräinen liikevaihto on kasvanut vähän alle miljoonasta noin puoleentoista miljoonaan markkaan.

13 Kuvio 4 Elokuvien ja videoiden tuotanto (9211), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien ja videoiden tuotanto 800000 700000 600000 500000 400000 300000 200000 100000 0 718025 647695 688143 511642 445041 366697 391146 994 1035 1118 1286 1651 1408 1550 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Liikevaihto Liikevaihto/yritys (1000 mk) Elokuvien ja videoiden tuotannossa koko toimialan kasvu on syntynyt enimmäkseen toimijoiden lisääntymisen, ei yritysten kasvun kautta. Audiovisuaalinen tuotanto on siten tyypillisesti yritystasolla pienimuotoista ja hajautunutta.

14 2.3 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu Elokuvien ja videoiden levitysyritysten määrä on säilynyt melko muuttumattomana 1993 1999. Sen sijaan yritysten työntekijämäärä on lähes kaksi- ja puolikertaistunut vuoden 1993 48 henkilöstä 177 henkilöön vuonna 1999. Kuvio 5 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu (9212), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 177 113 67 48 46 46 56 22 19 15 18 22 28 23 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Yritysten lukumäärä Henkilöstön määrä Keskimäärin yritysten henkilöstön määrä on kasvanut vuoden 1993 2,2 henkilöstä 7,7 henkilöön vuonna 1999. Tukkuportaan yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on tarkastelujaksolla kasvanut yli kahdeksankertaiseksi ja koska yritysten määrä ei ole kasvanut, niin myös yritysten keskimääräinen liikevaihto on kasvanut saman verran.

15 Kuvio 6 Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu (9212), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 376569 324548 120362 145782 77077 89259 41265 1876 4057 5951 6687 6626 11591 16373 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Liikevaihto Liikevaihto/yritys (1000 mk) Elokuvien levitys ja videoiden tukkujakelu näyttäytyy toimialana, jossa alalletulokynnys on korkea. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvu ei heijastu yritysmäärän kasvuna vaan yritysten keskimääräisen koon kasvuna. 2.4 Elokuvien esittäminen Päätoimialakseen elokuvien esittämisen on vuonna 1999 ilmoittanut 81 yritystä. Näiden yritysten lukumäärän kehityksessä näkyy selkeimmin toisaalta 90 luvun alun taloudellisen kehityksen heijastuma ja toisaalta alan keskittyminen 90 luvun loppupuolella. Elokuvia esittävien yritysten määrä väheni vuosikymmenen alussa kääntyen sen puolivälissä kasvuun alkaen taas vähetä vuosikymmenen loppua kohti. Lopputuloksena on, että elokuvia esittäviä yrityksiä oli vuonna 1999 noin 5% vähemmän kuin vuonna 1993.

16 Kuvio 7 Elokuvien esittäminen (9213), yritysten lukumäärä ja henkilöstön määrä 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien esittäminen 700 600 555 546 534 601 500 400 300 366 356 383 200 100 0 85 79 76 82 80 84 81 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Yritysten lukumäärä Henkilöstön määrä Alan henkilöstön määrä oli 601 vuonna 1999 joka on 235 henkilöä eli noin 64 prosenttia enemmän kuin vuonna 1993. Erityisen suuri kasvu henkilöstömäärässä näkyy vuonna 1996, jolloin kasvu edelliseen vuoteen on peräti 172 henkilöä. Laman vaikutukset näkyvät myös laskuna elokuvia esittävien yritysten liikevaihdossa 1990 luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen liikevaihto on jälleen ollut nousussa. Alan yhteenlaskettu liikevaihto vuonna 1999 oli noin 374 miljoonaa markkaa. Kasvua vuodesta 1993 on 75 miljoonaa markkaa eli noin 28 prosenttia. Elokuvateatterien pääsylipputulojen osuus elokuvia esittävien yritysten kokonaisliikevaihdosta on kasvanut vuoden 1993 73 prosentin tasosta 78 prosenttiin vuonna 1999.

17 Kuvio 8 Elokuvien esittäminen (9213), yhteenlaskettu liikevaihto ja keskimääräinen liikevaihto 1993-1999, Lähde: Tilastokeskus Elokuvien esittäminen 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 335802 343776 268770 293087 230887 200058 213241 3162 2923 2632 2601 3664 3998 4244 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Liikevaihto Liikevaihto/yritys (1000 mk) Elokuvia esittävien yritysten liikevaihdon keskiarvo vuonna 1999 on noin 4,2 miljoonaa markkaa. Keskiarvo ei kuitenkaan anna todellista kuvaa alan rakenteesta, koska yksi yritys edustaa yli 65 prosenttia koko alan liikevaihdosta. 2.5 Konvergenssin vaikutus Teknologinen kehitys on luonut perinteisten sisältötuotantoalojen rinnalle ja lomaan uuden toimialan; uusmedian. Uusmedia on toisaalta luonut uudenlaisia liiketoimintamuotoja ja toisaalta se on madaltamassa raja-aitoja perinteisten sisältötuotantoalojen välillä. Uusmedia on toimialana nuori. Siitä tuli oma toimialansa 1990 luvun puolivälissä, kun kotisivujen rakentaminen tietoverkkoihin alkoi. Uusmediatoimialaan on katsottu kuuluvaksi ne yritykset tai yritysten sisäiset yksiköt, jotka toimivat joko osittain tai kokonaan seuraavilla digitaalisen median teknologiaan perustuvilla alueilla: www -palveluiden suunnittelu ja toteutus multimediaratkaisujen ja tuotteiden suunnittelu ja toteutus www palveluiden ja sisältöjen tarjoaminen Internet perusteinen mainonta ja markkinointi

18 edellisiin liittyvä koulutus ja konsultointi osana yrityksen muuta toimintaa Se miten uusmedia, erityisesti multimedia näkyy audiovisuaalisella toimialalla voidaan todeta Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat ry:n jäsentilastoista. Kuten taulukosta 1. Näkyy, edusti multimediatuotanto vuonna 1996 vain kymmentä prosenttia jäsenyritysten kokonaistuotannosta. Neljä vuotta myöhemmin se on kasvanut selvästi suurimmaksi tuotantoalaksi 46 prosentin osuudella. Satu ry Tuotantoalojen osuudet kokonaistuotannosta (1000 mk) 1996 1997 1998 1999 2000 Mainoselokuvatuotanto 132 176 226 227 241 Multimediatuotanto 33 54 87 327 527 TV -ohjelmatuotanto 99 136 185 210 249 Yritysohjelmatuotanto 43 50 46 48 48 Tuotantopalvelut 23 32 35 43 50 Audiotuotanto 0 0 0 20 27 Yhteensä 330 452 579,5 873 1143 Tuotantoalojen osuudet kokonaistuotannosta % 1996 1997 1998 1999 2000 Mainoselokuvatuotanto 40 39 39 26 21,1 Multimediatuotanto 10 12 15 37,5 46,1 TV -ohjelmatuotanto 30 30 32 24 21,8 Yritysohjelmatuotanto 13 11 8 5,5 4,2 Tuotantopalvelut 7 7 6 4,9 4,4 Audiotuotanto 0 0 0 2,3 2,4 Yhteensä 100 99 100 100,2 100 Taulukko 1 Satu ry:n jäsenyritysten tuotantoalojen jakauma 1996-2000 Multimedialla tarkoitetaan yleensä sellaisia digitaalisesti muokattuja vuorovaikutteisia ohjelmia, sovelluksia, tuotteita, palveluja tai esityskokonaisuuksia, jotka sisältävät erimuotoista aineistoa. Multimediassa voivat yhdistyä teksti, kuva ja ääni. Interaktiivisuus on keskeinen lisäarvoa luova tekijä, joka erottaa sen perinteisistä tietotuotteista: vuorovaikutteinen multimedia antaa käyttäjälle mahdollisuuden selata, muokata ja järjestää tietoa käyttäjän haluamalla tavalla, vaikuttaa esitykseen ja valita siitä osia. Koska uusmedian sisältötuotteet ovat digitaalista tietoa, ovat sen pääasialliset jakelukanavat kuluttajille tällä hetkellä Internet ja CD-ROM

tuotteet, joiden molempien käyttämiseen soveltuvat nykyisin markkinoilla olevat, normaalitehoiset tietokoneet. Vuoden 2000 jälkeen on uusmediatoimiala joutunut kohtaamaan perinteisen taloustieteen realiteetit ja se millaisen roolin esimerkiksi multimedia tulevaisuudessa ottaa audiovisuaalisessa teollisuudessa. On mahdollista, että multimedia omana tuotantoalanaan väistyy ja muuttuu audiovisuaalisen tuotannon normaaliksi välineistöksi. 19 2.6 Elokuvan kulutus Vuonna 2000 kaikkiaan 228 suomalaisessa elokuvateattereissa kävi 7,1 miljoonaa katsojaa. Keskimäärin siis jokainen suomalainen kävi noin 1,4 kertaa vuoden aikana elokuvissa. Ensi-iltaelokuvia esitettiin 176 kappaletta ja näistä kotimaisia oli 9. Kotimaisten elokuvien katsojaosuus kaikista elokuvista oli 14,9 prosenttia, mikä on huomattavasti suurempi kuin kotimaisten elokuvien osuus näytännöistä. Pääsylipputuloja kertyi suomalaisille elokuvateattereille 276,9 miljoonaa markkaa. Lipun keskihinta vuonna 2000 oli 39 mk 10 penniä. vuosi 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 teatterit 264 252 246 242 240 241 236 233 232 232 228 salit 340 333 330 335 326 330 325 322 331 364 343 istuimet 66 283 63 004 60 701 60 828 58 575 58 443 57 162 55 532 57 350 62 731 59 564 esityskerrat 148 519 135 295 131 976 138 038 138 607 143 095 145 997 146 557 148 940 178 184 elokuvissakäynnit (milj.) 6,194 6,031 5,401 5,754 5,614 5,301 5,487 5,9 6,4 7,04 7,1 pääsylipputulot (milj. mk) 182,2 184,3 174,3 195,5 201,1 193,6 196,8 218,1 243,4 269,9 276,9 lipun keskihinta 29,4 30,6 32,2 34 35,8 36,5 35,9 36,7 38,1 38,4 39,1 esitetyt elokuvat 762 733 680 487 483 479 488 452 384 431 406 ensi-illat 172 179 150 169 163 147 166 154 152 192 176 kotimaiset pitkät näytelmäelokuvat 13 12 10 13 11 8 10 10 8 12 9 kotimaisten katsojaosuus 13,9 13 11 6,3 4 10,5 4 5,4 10,4 25 14,9 Taulukko 2 Suomalaisen elokuvan tunnuslukuja 1990-2000

20 Keskeisin suomalaisen elokuvan taloudellisiin toimintaedellytyksiin vaikuttava kehityskulku on ollut teatterielokuvan kulutuksen jyrkkä lasku viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Kun vielä 1970 luvulla jokainen suomalainen kävi keskimäärin kaksi ja puoli kertaa elokuvissa, niin 1990 luvulla heikoimmillaan suomalaiset kävivät enää keskimäärin kerran vuodessa elokuvissa. Vuosikymmenen loppua kohden on elokuvissa käyminen jonkin verran elpynyt, mutta edelleenkin suomalaiset ovat kansainvälisesti ja muihin pohjoismaihin verrattuina laiskoja elokuvissa kävijöitä. Kuvio 9 Suomalaisten elokuvissakäynnit / asukas 1950-2000 (vuodesta 1990 vuosittain) 7 6 Käyntiä / asukas 5 4 3 2 1 0 1950 1960 1970 1980 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 Ikäryhmittäin tarkasteltuina nuoret ovat selkeästi suurempia elokuvan kuluttajia kuin vanhemmat suomalaiset. Eniten elokuvissa käyvät 15 24 vuotiaat, joista noin kolmasosa käy elokuvissa vähintään kerran kuukaudessa. Ikäryhmässä 25 34 vuotta elokuvissa käy vähintään kerran kuussa enää viidesosa ja ikäryhmässä 35 49 vuotta vain yksi kymmenesosa. Yli viisikymmenvuotiaista vain neljä prosenttia käy elokuvissa vähintään kerran kuussa. Vertailtaessa elokuvissakäyntejä asukasta kohti vuonna 1999 ovat suomalaiset hollantilaisten ja kreikkalaisten jälkeen laiskimpia elokuvan kuluttajia. Elokuvan kulutus on suurinta maissa, jossa väestötiheys on suuri ja väestö keskittynyt suuriin keskuksiin. Siten on luonnollista, että esimerkiksi Tanskassa käydään useammin elokuvissa kuin Suomessa, mutta on vaikeampi selittää, miten väestötiheydeltään Suomea vastaavat

maat Norja ja Ruotsi saavat houkuteltua asukkaitaan elokuvateattereihin useammin kuin Suomessa. Norjassa käydään elokuvissa lähes kaksi kertaa niin usein kuin Suomessa. 21 Elokuvissakäynnit / asukas Irlanti 3,4 Espanja 3,3 Ranska 2,6 Norja 2,6 Britannia 2,4 Belgia 2,2 Tanska 2,1 Itävalta 1,9 Italia 1,8 Saksa 1,8 Ruotsi 1,8 Portugali 1,5 Suomi 1,4 Kreikka 1,2 Hollanti 1,2 Taulukko 3 Elokuvissakäynnit Euroopassa 1999 Alhainen kävijämäärä on ongelma erityisesti siksi, että elokuvan ansaintalogiikan mukaan yksi lisäkatsoja tuottaa täyden marginaalitulon mutta ei lisää kustannuksia juuri lainkaan. Ero muihin Pohjoismaihin korostuu, kun verrataan lipunmyyntiä asukasta kohden. Suomessa myytiin vuonna 1999 elokuvalippuja 7,9 eurolla asukasta kohti, kun Ruotsissa myytiin 13,3 eurolla, Tanskassa 13,9 eurolla ja Norjassa peräti 15,3 eurolla asukasta kohti.

22 Lipunmyynti / asukas (euroa -99) Ranska 15,4 Norja 15,3 Tanska 13,9 Britannia 13,5 Ruotsi 13,3 Irlanti 13,1 Belgia 12,5 Itävalta 10,8 Italia 10,2 Espanja 10,1 Saksa 9,9 Suomi 7,9 Hollanti 7,3 Kreikka 4,6 Portugali 4,2 Taulukko 4 Elokuvien lipputulot/asiakas Euroopassa 1999 Elokuvan kulutukseen vaikuttaa kysynnän lisäksi tarjonnan määrä. Elokuvatarjonnan määrää kuvaa paitsi elokuvanimikkeiden lukumäärä myös tarjolla olevien salien ja istuinten määrä. Kuten taulukosta 5. voidaan nähdä, on Pohjoismaissa suuria eroja elokuvateattereiden istumapaikkojen määrässä asukasta kohden. Tanskassa ja Suomessa istuinten määrä on vain noin puolet Norjan ja Ruotsin istuinten määrästä. Tanskassa asukasta kohti elokuvakäyntien määrä on kuitenkin suuri, joten istuinten käyttöaste on korkea. Tanskan korkeaa käyttöastetta selittää se, että se on tiheään asuttu maa. Ruotsissa on Portugalin jälkeen suurin määrä elokuvateattereiden istumapaikkoja asukasta kohden ja selvästi Länsi-Euroopan alhaisin käyttöaste. Kuitenkin Suomeen verrattuna Ruotsin tilanne on tarjonnan kannalta parempi, koska istumapaikkoja on Ruotsissa kaksinkertaisesti Suomeen verrattuna ja käyttöaste vain 35 prosenttia alhaisempi. Norjan tilanne on mielenkiintoinen, koska siellä on erittäin kattava elokuvateatteriinfrastruktuuri ja siitä huolimatta korkeampi käyttöaste kuin esimerkiksi Suomessa.

23 Istumapaikkoja / Elokuvissakäynn 1000 asukasta istuin Irlanti 13 250 Britannia 11 218 Tanska 10 215 Hollanti 6 201 Itävalta 9 199 Belgia 11 197 Saksa 10 186 Ranska 17 157 Norja 20 129 Suomi 11 122 Portugali 12 119 Espanja 29 114 Ruotsi 22 80 Taulukko 5 Elokuvateatteri-istuinten käyttöaste Euroopassa 1999 Ensi-iltojen jakauma 1995-1998 valmistusmaan mukaan Kotim/yhteist. Eurooppal. USA Ranska 44,8 14,3 40,9 Italia 25,5 22,0 52,5 Saksa 22,6 21,6 55,8 Britannia 22,4 15,5 62,1 Espanja 17,2 33,5 49,2 Hollanti 15,3 25,2 59,6 Ruotsi 13,2 30,8 56,1 Tanska 11,0 27,6 61,4 Itävalta 8,2 34,1 57,8 Norja 7,7 32,8 59,5 Suomi 6,6 27,3 66,1 Portugali 5,0 25,4 69,5 Belgia 1,8 46,3 51,9 Keskiarvo 16,8 28,0 55,2 Taulukko 6 Ensi-iltojen jakautuminen valmistusmaan mukaan 1995-1998 eräissä Euroopan maissa Audiovisuaalisen alan kuluttajamarkkinoiden rakennetta on muokannut television lisäksi videotallenteiden kauppa. Videotallenteiden myynti ja vuokraus kasvoi 1980 luvun lopulla jo saman suuruiseksi kuin elokuvien pääsylipputulot. Viime vuosikymmenen lopulla tallenteiden osuus koko kuluttajamarkkinoista oli jo yli kuusikymmentä prosenttia. Kun elokuvien pääsylipputulot ovat alentuneet on audiovisuaalisen alan

24 kokonaisliikevaihto ollut kasvussa tallenteiden kasvaneen liikevaihdon takia. Kuvio 10 Elokuvien pääsylipputulot, videoiden ja DVD levyjen vuokraus ja myyntitulot 1980-1999 Tulot kiintein 1999 hinnoin 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 Elokuva, pääsylipputulot 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Videoiden vuokraus ja myynti Vaikka audiovisuaalisen kuluttajamarkkinat ovat olleet kasvussa, ei kokonaismarkkinoiden kasvu näy vuoden 1999 poikkeusta kotimaisen tuotannon liikevaihdon kasvuna. Syynä tähän on se, että kotimaisen tuotannon osuus videomarkkinoista on arvioitu olevan noin kolme prosenttia, kun taas sen osuus pääsylipputuloista on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut noin 12 prosenttia.

25 Kuvio 11 Kotimaisen tuotannon osuus elokuvien pääsylipputuloista, videoiden ja DVD levyjen vuokrauksesta ja myynnistä Tulot kiintein 1999 hinnoin (milj. mk) 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1980 1981 1982 1983 1984 2.7 Televisiotoiminta 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 Kotimaisen tuotannon osuus videoiden vuokrauksesta ja myynnistä Kotimaisen tuotannon osuus pääsylipputuloista Suomessa analogista televisiotoimintaa maanpäällisissä verkoissa harjoittaa valtakunnallisesti kolme yhtiötä neljällä kanavalla: Yleisradio (TV 1 ja TV 2), MTV (MTV3) ja Ruutunelonen (Nelonen). YLE on julkisen palvelun yleisradioyhtiö, jonka toiminta perustuu lakiin. MTV ja Ruutunelonen taas ovat mainosrahoitteisia, yksityisiä tv-yhtiöitä, joiden toiminta perustuu valtioneuvoston myöntämään toimilupaan. Paikallista televisiotoimintaa harjoitetaan Suomessa vain kolmella alueella. Tampereella toimiluvan haltija on Janton Oyj, Närpiössä När- Tv r.f. ja Kristiinankaupungissa KRS-Tv r.f. Digitaaliseen maanpäälliseen televisiotoimintaan toimiluvat jaettiin Suomessa kahdelle kanavanipulle, joista kanavanippu B:n toimiluvat saivat MTV Oy, City-tv -ketju, Suomen Urheilutelevisio Oy ja Wellnet Oy.

26 Kanavanippu C:n toimiluvat saivat: Oy Ruutunelonen Ab, Helsinki Media Company Oy (nyk. SWelcom), Werner Söderström Oy ja Deuterium Oy (nyk. Canal+ Finland Oy). Kanavanippu A varattiin kokonaisuudessaan YLEn käyttöön. Digitaalinen televisiotoiminta käynnistyi Suomessa digikanavilla syksyllä 2001. Sekä analogiset että digitaaliset maanpäälliset lähetysverkot omistaa YLEn tytäryhtiö Digita. Suurimmat kaapelilähetystoiminnan harjoittajat ovat Helsinki Televisio Oy, Sonera Oyj ja Tampereen tietoverkko. Kaapelitelevisioliittymiä oli Suomessa vuoden 1999 lopussa noin 930 000 kappaletta. 2.8 Digitaalisen television vaikutus Televisiolähetysten siirtyminen analogisesta lähetystekniikasta digitaaliseen alkoi Euroopassa vuosina 1995-96, jolloin aloitettiin ensimmäiset digitaalipalvelut, on muokannut jo nyt voimakkaasti eurooppalaista televisiokenttää. Uuden teknologian kehittymisen ja julkisen sääntelyn vähenemisen myötä on televisiotoimialan rakenne ja ansaintalogiikka kehittymässä uuteen muotoon. Digitaalinen teknologia lisää televisiokanavia ja mahdollistaa niiden sisällön suuremman erilaistumisen ja uusien palvelujen liittämisen niihin. Digitaalisuus myös lähentää televisiosektoria telekommunikaatioon, muihin medioihin ja informaatioteknologiaan. Digitaaliteknologian käyttöönotto on ollut nopeaa ja se on lisännyt toimijoiden määrää eurooppalaisilla televisiomarkkinoilla. Erityisesti kasvua on ollut maksullisten kanavien määrässä. Kun digitaalisia satelliittikanavia oli vuonna 1996 vain kymmenen kappaletta, oli niiden määrä kasvanut jo seuraavana vuonna yli 330:een. Näistä kanavista yli kolmasosan katseleminen on maksullista. Elokuusta 2001 lähtien on Suomessa alkanut digitaalinen televisiolähetystoiminta, jonka vaikutukset tv yhtiöihin ja sitä kautta

niille sisältöjä toimittaviin televisio-ohjelmien tuotantoyhtiöihin ovat voimakkaat ja osin ennalta arvaamattomat. Ensisijainen tekijä kanavakohtaisessa katsojaosuudessa on kanavien lukumäärä. Katsojaosuudella tarkoitetaan sitä osuutta tarkasteltavan maan tai alueen kotitalouksista tai henkilöistä, jotka katsovat televisiota tietyn ajanjakson aikana. Kokonaiskatsojaosuus on 100 prosenttia ja kanavakohtaiset osuudet ilmoitetaan prosentteina. Toissijaisia tekijöitä ovat yleisön koko ja ajankäyttö. Molemmat näistä ovat suhteellisen vakioita lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tarjonnasta riippumatta. Kun uusi kanava tulee markkinoille, se ei yleensä vaikuta katsojien kokonaismäärään, joten kysyntä säilyy lähes saman suuruisena. Katsojien käytettävissä oleva aika on rajallinen ja television katseluun käytetty aika ei juuri kasva lyhyessä ajassa. Näin ollen uudet kanavat ja niiden myötä kasvanut televisiolähetysten yhteenlaskettu määrä eivät lisää television kulutusta merkittävästi. Tämä kysynnän ja tarjonnan kasvava erotus on kuvattu kuviossa 12. 27 Kuvio 12 Televisio-ohjelmatuntien kysyntä ja tarjonta Kysynnän ja tarjonnan määrä Kanavien määrä Ohjelmatuntien tarjonta TV -katseluun käytetty aika (ohjelmatuntien kysyntä) Tuloksena tästä on että jokainen uusi televisiokanava lisää kilpailua ja jakaa katsojia aiheuttaen väistämättä markkinaosuuden laskun vanhoille tv kanaville. Esimerkiksi ennen neloskanavan toimilupaa olemassa olevat kolme kanavaa saattoivat odottaa keskimäärin kolmanneksen

28 katsojaosuutta kukin. Uuden kanavan myötä keskimääräinen odotusarvo laski 25 prosenttiin. Keskimääräisen katsojaosuuden lasku kanavamäärän kasvaessa on esitetty kuviossa 13. Kuvio 13 Kanavamäärä ja keskimääräinen katsojaosuus Katsojaosuus 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Kanavamäärä Matemaattinen odotusarvo ei kuitenkaan ota huomioon tekijöitä, jotka muokkaavat markkinaosuudet todellisuudessa keskimääräisestä poikkeaviksi. Näitä tekijöitä ovat yleisöä miellyttävä ohjelmatarjonta, sitouttamisstrategiat ja erilaiset kilpailuedut, joita kanavilla voi olla tai joita se voi saavuttaa. Tästä johtuen jotkut kanavat pystyvät saavuttamaan katsojaosuuksia jotka ylittävät keskimääräisen odotusarvon ohjelmavalintojensa, paremman asiakaspalvelun, ja muiden strategisten tekijöiden avulla. Tästä seuraavat taloudelliset vaikutukset, jotka heijastuvat myös tv yhtiöiden alihankkijoina toimivien itsenäisten tuottajien talouteen perustuvat kaupallisten tv yhtiöiden rahoituspohjaan. Kaupalliset tv yhtiöt saavat tulonsa pääasiallisesti mainostajilta (pois lukien ohjelmat, jotka voidaan laskuttaa katsojilta). Kanavakentän pirstaloituessa ja keskimääräisten katsojaosuuksien laskiessa yhden mainossekunnin arvo mainostajalle laskee, koska kontaktien määrä vähenee. Joissakin tapauksissa tätä voidaan kompensoida aiempaa paremmalla

kohdennettavuudella, mutta keskimääräisesti mainossekunnin hinta laskee. Kanavien lisääntyessä siis ohjelmatuotannon määrällinen kysyntä kasvaa, mutta ostetun ohjelmatunnin tuottoarvo televisioyhtiölle laskee, joten yhtiö pyrkii keskimäärin ostamaan halvempaa ohjelmatuotantoa kuin aikaisemmin. Julkisen palvelun kanavat tasoittavat tätä jonkin verran mutta keskipitkällä aikavälillä yleinen hintatason lasku heijastuu myös niiden maksamiin hintoihin. Keskeisin vaikutus kanavamäärän lisääntymisellä riippumattomille tuottajille on kilpailun kiristyminen. Tämä saattaa helposti johtaa tuotantokentän polarisoitumiseen siten, että osa yhtiöistä kykenee suuria katsojaosuuksia houkuttelevaan tuotantoon ja osa joutuu tuottamaan ohjelmia äärimmäisen kustannustehokkaasti. Samanlainen kilpailun kiristyminen koskee myös mainoselokuvien tuottajayhtiöitä, koska samoin kuin yksittäisen ohjelman myynninedistämisarvo laskee kanavien lukumäärän kasvaessa, myös yksittäisen mainosfilmin kontaktiarvo laskee. 29

30

31 3 AUDIOVISUAALISEN TUOTANNON TUKI SUOMESSA 3.1 Suomen elokuvasäätiö Valtaosa suomalaisen elokuva-alan julkisesta rahoituksesta kanavoituu Suomen elokuvasäätiön kautta. Elokuvasäätiö on itsenäinen julkisoikeudellinen yhteisö ja se kuuluu opetusministeriön kulttuuripolitiikan toimialan ohjaukseen. Suomen elokuvasäätiö on perustettu vuonna 1969. Vuoteen 2000 saakka sen tukipäätökset perustuivat valtioneuvoston periaatepäätöksiin. Tammikuussa 2000 annettiin laki elokuvataiteen edistämisestä. Lain myötä Elokuvasäätiön rahoitustuen käsittelijät toimivat virkamiesvastuulla. Suomen elokuvasäätiön sääntöjen kolmannen pykälän mukaan se voi osoittaa käytössään olevia varoja kotimaiseen elokuva- ja ohjelmatuotantoon ja sen kehittämiseen kotimaisen elokuvan saatavuuden turvaamiseen, elokuvan maahantuontiin, levitykseen ja esitystoimintaan sekä niiden kehittämiseen ja elokuvien viennin edistämiseen ja elokuva-alan kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen. Varoja osoitettaessa on otettava huomioon edistettävän tuotannon ja jakelun tehokkuus ja tukivarojen asianmukainen kohdentaminen. Säätiö osallistuu suomalaisen elokuvan kulttuurivientiin ja se harjoittaa ja tukee tiedotus, julkaisu-, ja tutkimustoimintaa. Säätiö voi tarkoituksensa toteuttamiseksi tarjota tuotanto- ja konsulttipalveluja ja harjoittaa esitystoimintaa. 3.1.1 Esitys- ja levitystoiminta Elokuvasäätiön esitys- ja levitysosasto myöntää tukea elokuvien esitysja levitystoiminnalle. Esitys- ja levitystoiminnan tuen tarkoituksena on varmistaa riittävän laajan elokuvateatteriverkoston ylläpitäminen maassamme. Esitystoiminnan tukimuotoja ovat lähinnä pienten ja keskisuurten paikkakuntien elokuvateattereiden kunnostustuki, esitystuki

32 sekä lisäkopiotuki. Kunnostustukea myönnetään elokuvateattereiden perusparannuksiin, laitehankintoihin sekä toiminnallisiin uudistuksiin. Niin lisäkopiotuki kuin esitystuki on tarkoitettu elokuvateatteritoiminnan toimintaedellytyksien vahvistamiseksi. Myös videoille ja DVD -levyille voidaan myöntää levitystukea. Tuen tarkoituksena on edistää kotimaisten ja muiden eurooppalaisten elokuvien saatavuutta myös videon kautta. Osasto vastaa Kino K13:ssa eli säätiön omassa teatterissa esitettävistä lastenelokuvaesityksistä. Suomen Elokuvasäätiön myöntämien tukien yhteismäärä vuonna 2001 oli noin 64,2 miljoonaa markkaa. Tästä noin 86 prosenttia eli 55,4 miljoonaa markkaa on käytetty elokuvatuotannon tukemiseen, 8,5 prosenttia eli 5,4 miljoonaa markkaa levitys ja esitystoiminnan tukemiseen sekä loput 6,5 prosenttia eli 5,4 miljoonaa markkaa on kohdistettu elokuvakulttuurin ja kansainvälisen kulttuurivaihdon tukemiseen Vuosi Tuotantotuki % Kulttuurivaihto % Elokuvateatterituki % Maahantuonti ja esittäminen % Elokuvakulttuuri % Yhteensä % 1990 42 460 373 83,3 969 161 1,9 4 644 230 9,1 1 557 140 3,1 1 340 296 2,6 50 981 200 100 1991 50 461 926 83,8 1 195 879 2,0 5 550 933 9,2 1 654 594 2,7 1 346 693 2,2 60 210 025 100 1992 51 976 493 84,4 1 304 303 2,1 4 619 938 7,5 1 944 020 3,2 1 715 935 2,8 61 560 689 100 1993 42 819 250 85,6 1 110 703 2,2 3 495 935 7,0 1 705 062 3,4 900 000 1,8 50 030 950 100 1994 42 558 121 82,9 1 410 000 2,7 4 500 388 8,8 2 165 000 4,2 720 450 1,4 51 353 959 100 1995 35 899 596 82,4 664 905 1,5 4 490 810 10,3 1 943 750 4,5 580 000 1,3 43 579 061 100 1996 35 093 000 81,7 1 024 726 2,4 3 248 000 7,6 2 957 325 6,9 631 500 1,5 42 954 551 100 1997 45 218 184 85,8 1 100 000 2,1 3 640 600 6,9 1 919 780 3,6 800 000 1,5 52 678 564 100 1998 51 712 220 87,0 1 250 000 2,1 3 512 640 5,9 2 225 950 3,7 761 520 1,3 59 462 330 100 1999 50 453 980 85,4 1 344 121 2,3 3 376 760 5,7 2 069 500 3,5 1 845 000 3,1 59 089 361 100 2000 55 427 236 86,4 1 468 202 2,3 3 536 600 5,5 1 897 000 3,0 1 829 891 2,9 64 158 929 100 Taulukko 7 Suomen elokuvasäätiön tukitoiminnan kehitys 1990-2000 1990 luvun alun laman seurauksena tullut julkisen talouden vyönkiristys näkyy myös Suomen elokuvasäätiölle ohjattujen tukivarojen kehityksessä. Vasta vuonna 2000 elokuvatuotannon tukemiseen osoitettujen varojen kokonaismäärä ylitti 1990 luvun alun tason. 3.1.2 Kansainvälinen toiminta Säätiön kansainvälisen toiminnan osasto hoitaa kotimaisen elokuvan kulttuurivientiä ja kotimaan tiedotusta. Elokuvasäätiön kulttuuriviennin tavoitteena on esittää kotimaisia elokuvia mahdollisimman monella kansainvälisesti merkittävällä elokuvafestivaalilla ja muissa

tapahtumissa. Toiminnan tarkoituksena on tehdä tunnetuksi Suomea, suomalaista elokuvataidetta ja suomalaista kulttuuria sekä edistää elokuvien myyntiä ulkomaille. Säätiöllä on myös yhdessä AVEK:n kanssa kulttuurivienti- ja markkinointiprojekti, joka keskittyy lyhyt- ja dokumenttielokuvien kansainvälisten kontaktien hoitamiseen. 33 3.1.3 SES-Sound Tuotantopalvelut Suomen elokuvasäätiö tarjoaa myös korkealuokkaisia tuotantopalveluita. Näitä palveluita tuottaa SES-Sound, joka on yhtiöitetty tuotantopalveluyksikkö. SES-Soundin tuottamiin palveluihin kuuluvat miksaamo, jälkiäänittämö / TV-miksaamo, siirtoyksikkö, digitaaliset kuva- ja äänityöasemat, perinteiset 16- ja 35 mm leikkaamot sekä elokuvateatteri / auditorio. Miksaamo on Lucasfilmin THX-standardiin hyväksytty. Säätiö on osakkaana laboratoriopalveluita tarjoavassa Finnlab Oy:ssä. 3.1.4 Tuotanto-osasto Säätiön tuotanto-osasto tukee kotimaista elokuvatuotantoa. Tuotantotuen myöntämisen tavoitteena on korkeatasoisen ja monipuolisen suomalaisen elokuvatuotannon edistäminen. Tukipäätöksiä tehtäessä huomiota kiinnitetään myös siihen, että tuetut elokuvat tavoittaisivat oman kohdeyleisönsä elokuvateatterissa, televisiossa ja videolla sekä kotimaassa että myös ulkomailla mahdollisuuksien mukaan. Tukea myönnetään käsikirjoituksen valmistamiseen, elokuvahankkeen kehittämiseen, elokuvan tuotantoon sekä kotimaan markkinointiin ja levitykseen. Tuotanto-osasto toimii elokuvatuottajien ja -tekijöiden lisäksi kiinteässä yhteistyössä elokuva-alan muiden rahoittajien, televisioyhtiöiden ja Audiovisuaalisen Viestintäkulttuurin Edistämiskeskuksen AVEK:in, sekä alan järjestöjen kanssa.

34 3.1.5 Media Desk Finland Media Desk on Euroopan unionin Media-ohjelman tiedotustoimisto, joka toimii Suomen Elokuvasäätiön yhteydessä. Media Deskejä on jokaisessa Media-ohjelman jäsenmaassa. Media Desk on 50 % EU:n rahoittama. EU:n yleisenä periaatteena on 50 % kansallinen pohja, eli toisen puolen deskistä rahoittaa opetusministeriö. 3.2 Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus (AVEK) perustettiin vuonna 1987. AVEKin tehtävänä on jakaa tekijöiden yhteiseen käyttöön osoitettavia tekijänoikeudellisia korvausvaroja elokuva-, video- ja televisiokulttuurin edistämiseen. AVEK on osa Kopiosto ry:tä. AVEKin tukitoiminta jakaantuu tuotantotukeen, koulutustukeen sekä audiovisuaalisen kulttuurin tukeen. AVEKin toimikausi on heinäkuun alusta seuraavan kesäkuun loppuun. Toimikaudella 2000/2001 on AVEKin tukiin käytettävissä yhteensä noin 13 miljoonaa markkaa. 3.2.1 Tuotantotuki AVEKin myöntämän tuotantotuen tehtävänä on monipuolisen ja myös kokeilevan tuotannon tukeminen. Tuella pyritään vahvistamaan erityisesti televisioyhtiöiden ulkopuolista tuotantorakennetta. Tavoitteeseen kuuluu myös mahdollisuus auttaa kansainvälisten yhteistuotantojen toteuttamisessa. AVEKin tuotantotukea myönnetään lyhyt- ja dokumenttielokuville sekä mediataide- ja multimediatuotannoille. Kansainvälisten yhteistuotantojen tuki käsiteltiin aiemmin omassa tukiryhmässään, mutta on nykyään integroituna tuotantotukeen. Tukea ei myönnetä pitkille näytelmäelokuville, musiikkivideoille eikä tilausohjelmille tai vastaaville. Lyhyt- ja dokumenttielokuvien tukeen on toimikaudella 2000/2001 varattu noin 9,4 miljoonaa mk ja mediataide- ja multimediatuotannoille

1,6 miljoonaa mk. Lisäksi on käytössä yhteistuotantojen valmisteluun tarkoitettu Kansainvälistymistuki, jonka suuruus on 700.000 mk. Tukiryhmissä jaetaan tukea käsikirjoitukseen ja ennakkovalmisteluun, varsinaiseen tuotantoon, jälkituotantoon sekä ohjelmien esittämiseen ja levittämiseen. Tuki voi olla muodoltaan joko suoraa tukea tai takaisin maksettavaa väliaikaista rahoitusta. 3.2.2 Koulutustuki AVEKin koulutustuen ydin ovat henkilökohtaiset jatko- ja täydennyskoulutusapurahat, joita jaetaan av-alan ammattilaisille. Lisäksi tukea myönnetään koulutustilaisuuksien ja kurssien järjestämiseen. Tuki on haettavissa jatkuvasti. Apurahojen määrä toimikaudella 2000/2001 on 700.000 mk ja kurssituen 300.000 mk. 35 3.2.3 Audiovisuaalisen kulttuurin tuki (festivaalituki) Audiovisuaalisen kulttuurin tuki on avoin tukimuoto. Tuen piirissä ovat mm. merkittävät Suomessa järjestettävät audiovisuaalisen alan festivaalit sekä muut tärkeänä pidettävät audiovisuaalisen kulttuurin muodot. Tukiryhmälle osoitetut tukivarat toimikaudella 2000/2001 ovat 700.000 mk. 3.3 Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK toimii tekijänoikeusyhteisö Gramex ry:n yhteydessä erillisenä toimintayksikkönä, jonka tehtävänä on erilaisin tukitoimin edistää suomalaista esittävää säveltaidetta ja äänitetuotantoa. ESEKin tukibudjetti kokonaisuudessaan on noin 10 miljoonaa markkaa, josta noin 30 prosenttia on suunnattu audiovisuaalisten musiikkiohjelmien tuotantotueksi. 3.4 Valtion elokuvataidetoimikunta Valtion elokuvataidetoimikunta on myöntänyt elokuvakulttuurin tukea vuodesta 1993 lähtien. Tätä ennen määräraha oli Suomen Elokuvasäätiön päätösvallassa. Elokuvakulttuurin tukea myönnetään yhteisöille,

36 työryhmille ja yksityisille henkilöille elokuvalehtien julkaisemiseen, elokuvatapahtumien järjestämiseen sekä muihin elokuvakulttuuria edistäviin hankkeisiin. Tuen saajia (osuus hakijoista %) Vuosi Määräraha Hakemuksia Hakijoita (yhteisöjä %) 1996 1000000 35 30 ( 77% ) 25 (83% ) 40000 1997 1000000 60 52 ( 71% ) 27 ( 52% ) 37000 1998 1000000 65 54 ( 72% ) 27 ( 50% ) 37000 1999 1000000 68 55 ( 78% ) 33 ( 60% ) 30300 2000 1000000 71 61 ( 61% ) 30 ( 49% ) 33300 Taulukko 8 Valtion elokuvataidetoimikunnan tuki 1996-2000 Tuki keskimäärin 3.5 Yksityinen rahoitus Pienten ja keskisuurten audiovisuaalisen alan ja muiden sisällöntuotantoyritysten rahoitusta on käsitelty laajasti LTT tutkimus Oy:n vuonna 2001 valmistuneessa tutkimuksessa Sisältötuotannon arvoketjun rahoitus, jossa pääpaino oli pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmuotojen esittelyssä. Tutkimuksessa käsiteltiin aloittavien ja nuorten yritysten rahoituksen erityiskysymyksiä ja esiteltiin erilaiset vieraan ja oman pääoman ehtoiset instrumentit. Tutkimuksessa analysoitiin yritysten tilinpäätöstietoja vuosilta 1995 1999. Johtopäätöksissä todettiin, että kokonaisuudessaan yritysten vuosituotto oli varsin korkea. Ongelmana on kuitenkin se, että alatoimialoittain otoksen koko jäi johtopäätösten tekoa varten liian pieneksi. Audiovisuaalisen alan yrityksistä analyysissa oli mukana elokuva-alan, televisiotuotannon ja mainoselokuva-alan yrityksiä vain 1-4 per alatoimiala. Oman ongelmansa vuosittaiseen tarkasteluun muodostaa se, että yritysten saama tulo- ja muu rahoitus pääasiallisesti aktivoidaan tuotannon aikana ja kirjataan tuloksi tuotoksen valmistumisvuonna. Siten vuosittaiset erot volyymissa ja kannattavuudessa muodostuvat varsin suuriksi etenkin pieniä otoksia mitattaessa. Elokuvayhtiöiden tuotannon rahoituksessa on julkinen (Elokuvasäätiön) tuki merkittävä komponentti. Yksityinen rahoitus muodostuu tvyhtiöiden esitysoikeuksista maksamista ennakkomaksuista, koti- ja ulkomaisten rahoittajien osuudesta ja yrityksen omarahoitusosuudesta.

37 Tv-tuotantoyhtiöiden rahoitus muodostuu tuotantojen myynnistä televisioyhtiöille. Maksujen tuloutumiskäytännöissä tuotantoyhtiöille on suuria eroja, joten tuotannon aikainen maksuvalmius vaihtelee tuotantoyhtiöittäin voimakkaasti. 3.6 Yritysten tuki Taiteen keskustoimikunta on vuodesta 1984 kartoittanut yhdessä Tilastokeskuksen kanssa suomalaisen elinkeinoelämän panostusta taiteisiin. Viimeisin kartoitus on tehty vuonna 2001 ja sen tiedot koskevat vuotta 1999. Kartoitusta on uudistettu jonkin verran, joten tukea antaneiden yritysten toimialajakaumasta ei ole vertailukelpoista tietoa aikaisempiin vuosiin. Kartoitukseen vastanneiden yritysten taiteen tukemiseen käyttämä rahamäärä oli yhteensä 48,5 miljoonaa markkaa vuonna 1999. Vastausten perusteella on arvioitu taiteen elinkeinoelämältä saaman tuen kokonaismääräksi noin 55 60 miljoonaa markkaa. Mikäli tuki jakautuu kartoituksen mukaisessa suhteessa on elokuvataiteen osuus siten noin 1,65 1,8 miljoonaa markkaa, josta suurin osa tulee teollisuuden ja kaupan alan yrityksiltä.

38 Teollisuus Kauppa Rahoitustoiminta Vakuutustoiminta Muut Yhteensä % Kuvataide Taideteollisuus Säveltaide Näyttämötaide Tanssitaide Kirjallisuus Elokuvataide Valokuvataide Museot Kulttuuriperinne Muu taide Yhteensä 1000 mk 5989 601 989 3362 3936 14877 31 298 10 619 226 370 1523 3 4376 1839 555 2604 7950 17326 36 516 457 76 251 857 2156 4 65 17 44 3 115 244 1 555 53 28 239 865 2 948 513 63 14 24 1561 3 4 70 100 28 202 <1 1876 534 151 2556 5116 11 369 202 61 78 1060 1769 4 148 35 15 25 2622 2891 6 15190 4278 2574 6742 19746 48532 100 Taulukko 9 Yritysten tuki taiteelle (otos, Lähde: Oesch 2001) Elokuvataiteen yrityksiltä saama sponsorointituki on koko toimialan kannalta lähes merkityksetön, mutta yksittäistapauksissa sillä voi olla merkitystä elokuvan tekijöille.

39 4 AUDIOVISUAALISEN ALAN EDISTÄMINEN EUROOPAN TASOLLA 4.1 Televisio ilman rajoja direktiivi Euroopan Unioni on määritellyt tavoitteekseen tavaroiden, palvelujen, pääoman ja ihmisten vapaan liikkumisen Unionin alueella. Palvelujen alueella EU:ssa on luotu sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat televisiolähetysten rajoittamattoman kulun Unionin alueiden välillä. Lainsäädännölliset puitteet tämän tavoitteen toteuttamiseksi on luotu Televisio ilman rajoja direktiivillä. Direktiivin pääasiallinen tehtävä on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sääntelypolitiikkaa, siten että sisäiset raja-aidat Euroopan unionin maiden väliltä poistuvat. Direktiivin tarkoituksena on edistää eurooppalaisen tv tuotannon vientiä EU:n alueella, varmistaa riippumattoman tuotannon osuus tv kanavilla, varmistaa merkittävien (urheilu)tapahtumien näkyvyys ja edistää alaikäisten suojelua. Komissio seuraa direktiivin toteutumista ja valmistelee mahdollisia, digitaalisen teknologian edellyttämiä muutoksia direktiiviin. Suomessa direktiivi on toimeenpantu laissa televisio- ja radiotoiminnasta. Sen toteuttamista valvoo Viestintävirasto (ent. Telehallintokeskus), joka raportoi Euroopan komissiolle. 4.2 Eurooppalaiset rahoitusmekanismit Koska Eurooppa muodostaa yhdysvaltoihin verrattuna sirpaleisen markkina-alueen audiovisuaaliselle tuotannolle, ovat filmintekijät kaikissa Euroopan maissa jatkuvasti tuotantonsa rahoitukseen liittyvien ongelmien edessä. Näin on siitä huolimatta, että julkinen valta tukee audiovisuaalista tuotantoa ja televisioyhtiöt osallistuvat kasvavasti elokuvien rahoitukseen. Tämän takia kansallista audiovisuaalista tuotantoa halutaan tukea myös Euroopan unionin tasolla. Pyrkimyksenä on edistää unionin maissa tuotettujen elokuvien ja televisio-ohjelmien levittämistä niin unionin sisällä kuin sen ulkopuolellekin, suojata ja edistää kulttuurillista ja kielellistä erilaisuutta, kannustaa eurooppalaisia televisioyhtiöitä investoimaan eurooppalaiseen tuotantoon sekä kehittää eurooppalaisessa elokuva- ja televisiotuotannossa mukana olevien koulutusta. Näihin