Katja Wikström, Lotta Haikkola, Tiina Laatikainen (toim.) TYÖPAPERI nuorten terveys ja hyvinvointi Tutkimus pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaisista nuorista 17 2014
TYÖPAPERI 17/2014 Katja Wikström, Lotta Haikkola, Tiina Laatikainen (toim.) nuorten terveys ja hyvinvointi Tutkimus pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaisista nuorista
Kirjoittajat Anne Alitolppa-Niitamo, FT, PsM, monikulttuurisuusasioiden päällikkö, Väestöliitto. Lotta Haikkola, VTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto. Tiina Laatikainen, LT, professori, Itä-Suomen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Trang Le, TtM, vieraileva tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Elina Leinonen, VTM, tutkija, Helsingin yliopisto. Esko Levälahti, YTM, tilastoasiantuntija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Maili Malin, VTT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Jaana Markkula, VTM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivi Mäki, TtM, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suvi Parikka, VTM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Minna Säävälä, PhD, dosentti, erikoistutkija, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos. Katja Wikström, ETM, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kirjoittajat ja THL ISBN 978-952-302-212-6 (verkkojulkaisu) ISSN 2323-363X (verkkojulkaisu) http://urn.fi/urn:isbn:978-952-302-212-6 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Helsinki 2014 Tätä työtä on tuettu Suomen Akatemian apurahalla Nro 134918 ja Euroopan Kotouttamisrahaston hankerahoituksella (2011 2013).
Tiivistelmä Katja Wikström, Lotta Haikkola ja Tiina Laatikainen (toim.) nuorten terveys ja hyvinvointi. Tutkimus pääkaupunkiseudun somali- ja kurditaustaisista nuorista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 17/2014. Helsinki 2014. ISBN 978-952-302-212-6 (verkkojulkaisu), ISSN 2323-363X (verkkojulkaisu). Tieto maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista on toistaiseksi ollut Suomessa vähäistä. Tässä raportissa esitetään keskeiset tulokset nuorten terveys ja hyvinvointi -tutkimuksesta. Tutkimus toteutettiin Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeissa vuosina 2011 ja 2012. Kohderyhmänä olivat Maahanmuuttajien terveystutkimuksen (Maamu) otosperheiden lapset, jotka olivat otoshetkellä 13 16-vuotiaita. Ainakin toinen tutkittavien nuorten vanhemmista oli maahanmuuttaja, eli oli syntynyt Somaliassa, Venäjällä, Neuvostoliitossa, Iranissa tai Irakissa ja rekisteröity äidinkieli oli joko somali, kurdi, venäjä tai suomi. Tutkimuksen otokseen kuului 837 nuorta, joista 380 osallistui tutkimukseen. Venäläistaustaisia osallistui tutkimukseen niin vähän, että heidän tuloksiaan ei tässä raportissa esitetä. Tutkimukseen osallistuneista somalitaustaisista nuorista 72 prosenttia ja kurditaustaisista 52 prosenttia oli syntynyt Suomessa. Tutkimuksen toteuttamisesta vastasi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja tutkimuksen sisällön suunnitteli THL:n ja Väestöliiton asiantuntijaryhmä. Tiedonkeruun kustannuksiin saatiin rahoitusta Euroopan Kotouttamisrahastolta ja Suomen Akatemialta. Tutkimus sisälsi haastattelun, nuoren itse täyttämän kyselyn sekä suppean terveystarkastuksen. Tiedonkeruuta toteutti neljä koulutettua tutkimushoitajaa, joista yksi oli äidinkieleltään somalinkielinen, yksi kurdinkielinen, yksi venäjänkielinen ja yksi suomenkielinen. Valtaosa haastatteluista ja terveystarkastuksista toteutettiin tutkittavien kouluilla. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista raportoi Suomeen muuton olleen perheelle myönteinen asia ja koki maahanmuuttajavanhempansa tai -vanhempiensa sopeutuneen Suomeen hyvin. Useimmat nuoret arvioivat suomen kielen taitonsa hyväksi, mutta kumpikin ryhmä oli kuitenkin vahvasti kaksikielisiä. Sekä somali- että kurditaustaiset nuoret viihtyivät hyvin koulussa, mutta moni koki, että vanhempien odotukset koulussa pärjäämisessä ovat liian korkealla. Koulussa menestyivät parhaiten somalitaustaiset tytöt. Nuoret kokivat terveydentilansa erittäin hyväksi eivätkä raportoineet pitkäaikaissairastavuutta tai tulehdustautien sairastamista enempää kuin vastaavanikäiset nuoret Lasten terveysseurantatutkimuksessa vuosina 2007 2009. Erilaista oireilua raportoivat eniten kurditaustaiset nuoret ja tytöillä oireilu oli yleisempää kuin pojilla molemmissa ryhmissä. Ylipainoisuus oli yleistä somalitaustaisilla tytöillä ja molempien ryhmien tytöt harrastivat varsin vähän liikuntaa. nuorten päihteiden käyttö oli hyvin vähäistä. Vain noin 3 prosenttia pojista raportoi tupakoivansa. Aamupala jäi syömättä melko suurelta osalta nuorista ja he raportoivat napostelevansa kantaväestön nuoria enemmän erityisesti suklaata, makeisia ja muita makeita tuotteita. Myös sokeroitujen juomien käyttö oli yleistä. Kurditaustaiset pojat olivat kokeneet eniten väkivaltaa ja olleet useimmin myös toisten väkivaltakokemusten todistajina. He raportoivat myös muita nuoria enemmän kokeneensa epäoikeudenmukais- THL Työpaperi 17/2014 3
ta kohtelua. Tytöt raportoivat poikia enemmän turvattomuuden tunnetta. Hieman vajaa kymmenen prosenttia nuorista raportoi kiusaamiskokemuksia. Tavallisimmin kiusaaminen oli nimittelyä, joka usein liittyi ihonväriin tai etniseen taustaan. Tämä tutkimus on tuottanut arvokasta tietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista ja antaa pohjan näiden ryhmien terveyden ja hyvinvoinnin seurannan kehittämiselle. Tutkimuksen pienen otoksen ja suuren kadon vuoksi tuloksia pitää tulkita varovaisesti eivätkä ne myöskään rajattujen kieliryhmien ja tutkimusalueiden takia ole yleistettävissä koko Suomeen tai muihin maahanmuuttajataustaisten ryhmiin. lasten ja nuorten kotoutumisen, terveyden ja hyvinvoinnin seurantaa tulisi laajentaa ja kehittää edelleen kattavamman ja luotettavamman tiedon saamiseksi. THL Työpaperi 17/2014 4
Sisällys TIIVISTELMÄ.3 1. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET... 7 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 10 2.1 Otos... 10 2.2 Tiedonkeruun suunnittelu ja toteutus... 10 2.2.1 Haastattelu ja kyselylomake... 11 2.2.2 Terveystarkastus... 11 2.3 Aineisto... 12 2.4 Tutkimuksen onnistumisen arviointi ja haasteet... 14 2.5 Tulosten raportointi... 15 3. TULOKSET... 16 3.1 Taustatiedot... 16 3.1.1 Syntymämaa ja maahanmuuttotausta... 16 3.1.2 Nuoren puhumat kielet ja kielitaito... 21 3.2 Terveys ja hyvinvointi... 25 3.2.1 Koettu terveys... 25 3.2.2 Ylipaino ja lihavuus... 26 3.2.3 Verenpaine... 28 3.2.4 Masennusoireet ja itsetunto... 29 3.2.5 Oireet... 33 3.2.6 Lääkärin toteamat sairaudet ja säännöllinen lääkitys... 41 3.2.7 Tulehdustautien sairastaminen... 43 3.2.8 Eri ammattiryhmien antamat konsultaatiot, arviot, hoito ja kuntoutus... 44 3.3 Nuorten terveystottumukset... 46 3.3.1 Uni... 46 3.3.2 Liikunta ja fyysinen aktiivisuus... 48 3.3.3 Ateriointi ja ruokavalinnat... 50 3.3.4 Hampaiden hoito ja suun terveys... 53 3.3.5 Tupakointi ja muiden päihteiden käyttö... 55 3.3.6 Seurustelu ja seksuaalisuus... 59 3.4 Tapaturmat, turvalaitteiden käyttö ja riittävä uimataito... 62 3.5 Traumat, kiusaaminen ja syrjintä... 65 3.5.1 Traumakokemukset... 65 3.5.2 Kiusaaminen... 67 3.5.3 Syrjintäkokemukset... 70 3.5.4 Väkivaltakokemukset ja turvallisuuden tunne... 73 3.6 Lasten ja perheiden elinympäristö... 76 3.6.1 Vanhempien pääasiallinen toiminta ja perheen varallisuus... 76 3.6.2 Perhetyyppi, sisarukset ja tapaamisjärjestelyt erotilanteessa... 79 3.6.3 Perheen yhteinen aika, perheen saama tuki ja lasten kotiintuloajat... 80 3.6.4 Harrastukset ja ystävyyssuhteet... 82 3.6.5 Pääasiallinen toiminta, koulumenestys, kouluviihtyvyys ja vanhempien suhtautuminen koulunkäyntiin... 83 THL Työpaperi 17/2014 5
3.6.6 Koulunkäynnin tukimuodot... 86 3.6.7 Nuorten ajatuksia nykytilanteesta ja tulevaisuudesta... 89 3.7 Vanhempien terveystottumukset... 90 3.7.1 Vanhempien liikuntatottumukset... 90 3.7.2 Vanhempien tupakointi ja läheisten alkoholin käyttö... 91 4. TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 94 Lähteet... 101 Liite 1.... 112 Liite 2.... 133 THL Työpaperi 17/2014 6
1. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET Tiina Laatikainen Maahanmuuttajien osuus Suomen väestöstä on suhteellisen pieni verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Maahanmuuttajien määrä kuitenkin kasvaa koko ajan. Vuoden 2012 lopussa Suomessa asui 285471 ulkomailla syntynyttä, kun heitä 2000-luvun alussa oli vain 136000 (SVT a). Ulkomaan kansalaisia oli vuoden 2012 lopussa 195511 ja muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli 266949. Varsinaisten maahanmuuttajien lisäksi erityisesti Suomessa syntyneiden, niin sanottuun toiseen sukupolveen kuuluvien nuorten määrä lisääntyy nopeasti. Maahanmuuttajataustaisista lapsista ja nuorista suuri osa on maahanmuuton toista sukupolvea. Vuonna 2011 alle 18-vuotiaista 6,1 prosentilla molemmat vanhemmat olivat ulkomailla syntyneitä (Helminen & Pietiläinen 2014). Perheitä, joissa ainakin toinen vanhempi on muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuva on jo 6 prosenttia kaikista perheistä. Kokonaan vieraskielisten perheiden määrä on edelleen pieni, vain 3 prosenttia kaikista perheistä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että maahanmuuttajien terveys on yleensä heikompi kuin valtaväestön (Kumar ym. 2008, Mannila 2008, Nazroo 1997). Tämä on kuitenkin riippuvaista mm. tulomaasta, maahanmuuttoiästä, maahanmuuton syistä ja uudessa kotimaassa asutusta ajasta. On havaittu, että äskettäin maahan muuttaneet voivat olla jopa terveempiä ja heillä voi olla kantaväestöä alhaisempi kuolleisuus (Argeseanu Cunningham ym. 2008, DesMeules ym. 2005). Puhutaan terveen siirtolaisen vaikutuksesta, jossa maahanmuuttajiksi valikoituu nuorempia ja terveempiä henkilöitä. Maahanmuuttajien terveyden on kuitenkin havaittu huononevan kantaväestön terveyttä nopeammin iän myötä (Uretsky ja Mathiesen 2007). Terveysongelmista erityisesti mielenterveysongelmat ovat maahanmuuttajilla usein kantaväestöä yleisempiä ja terveysongelmien taustalla vaikuttavat voimakkaasti sosioekonominen asema ja maahanmuuton syyt (Malmusi ym. 2010, Thapa ym. 2007). Pakolaistaustaisilla on enemmän mielenterveyden ongelmia kuin työn takia muuttaneilla (Lindert ym. 2009). Taustalla voi olla mm. traumakokemuksia ja alhaisempi sosioekonominen asema (Lindert ym. 2009, Malmusi ym. 2010). Myös lapsilla ja nuorilla etnisen taustan ja sosioekonomisen aseman on todettu olevan yhteydessä terveyseroihin, erityisesti liittyen mielenterveyteen ja päihdeongelmiin (Sanders-Phillips ym. 2009). Maahanmuutto on stressaava elämänmuutos, joka kuitenkin tuo useimmille mahdollisuuksia parempaan elämään. Muutto on usein haaste myös vanhemmuudelle (Alitolppa-Niitamo 2010). Muuttajavanhempien fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi luo perustan myös lasten terveydelle. Maahanmuuttajaperheiden lasten ja nuorten elämään vaikuttavat perheiden elämäntavat, jotka voivat poiketa myönteisesti tai kielteisesti tulomaan valtaväestön elintavoista. Esimerkiksi erilaiset ruokailu- ja ravintotottumukset, päihteiden käyttö tai liikuntatottumukset voivat näkyä myös lasten terveydentilassa ja hyvinvoinnissa. Perhetilanteen ja vanhemmuuden ohella lasten elämää määrittää palveluiden, koulun ja kavereiden kautta se, miten suomalainen yhteiskunta ottaa vastaan erilaisuutta (Säävälä 2012). Yhdenvertaisuuden edistämiseksi on tarpeen tehdä erillistutkimuksia maahanmuuttajaperheiden lapsista, koska satunnaisotantoihin perustuviin tutkimuksiin heitä osuu liian vähän yleistysten tekemiseksi. Suomessa on aiemmin ollut varsin vähän tietoa maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden terveydestä, hyvinvoinnista tai kotoutumisesta (Gissler ym. 2006, Pohjanpää ym. 2003, Väänänen ym. 2009). Vuonna 2008 aloitettiin laajan työikäisten maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Maamu) suunnittelu ja vuonna 2009 tehtiin päätös tutkimuksen toteuttamisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johdolla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmen THL Työpaperi 17/2014 7
suuren maahanmuuttajaryhmän, eli venäläisten, kurdien ja somalien, terveyttä, hyvinvointia ja kotoutumista sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin vuosien 2010 2012 aikana Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Vaasassa. Maamu-tutkimuksen perustulokset on julkaistu Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi -raportissa (Castaneda ym. 2012). Maamu-tutkimuksen suunnitteluvaiheessa tiedostettiin tarve saada terveys- ja hyvinvointitietoa myös lapsista ja nuorista. lasten ja nuorten terveys- ja hyvinvointiasioista on Suomessa erityisen vähän tietoa. Kansalliset lapsia ja nuoria koskevat tutkimukset eivät ole toistaiseksi mahdollistaneet maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten erillistä tarkastelua. Vuonna 2010 2011 toteutettiin Nuorten terveystapatutkimuksessa erillinen maahanmuuttajille kohdennettu kysely, johon vastasi yhteensä 311 nuorta. 1 Vuonna 2011 Peruskoulujen oppimistulokset ja oppilaiden hyvinvointi eriytyvällä Helsingin seudulla -tutkimukseen (MetrOP) osallistui 10 000 seitsemäsluokkalaista nuorta, joista noin 7,5 prosenttia oli muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä. 2 Vuonna 2013 Kouluterveyskyselyyn (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013) lisättiin nuorten ja heidän vanhempiensa syntymämaata ja maahanmuuttoa koskevia kysymyksiä. Jatkossa Kouluterveyskyselyn aineisto mahdollistaa myös maahanmuuttajataustaisten nuorten erillisen tarkastelun. Vuonna 2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Väestöliitto alkoivat suunnitella erillistä tutkimusta maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tutkimiseksi ja Etnokids-tutkimuskonsortio sai rahoitusta Suomen Akatemialta vuosille 2010 2013. Konsortion tavoitteena oli tutkia lasten ja nuorten terveyseroja, ja erityisesti elintapojen, sosiaalisten kasvuympäristöjen ja etnisen taustan yhteyttä niihin. Samaan aikaan käynnistettiin EU:n kotouttamisrahaston (Sisäministeriö) tuella Nuorten kotoutumisen indikaattorit -hanke. Yhdessä rahoitukset mahdollistivat pienimuotoisen tiedonkeruun pääkaupunkiseudun maahanmuuttajataustaisilta nuorilta. -tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin Maamu-tutkimuksen otokseen kuuluneiden maahanmuuttajien 13 16-vuotiaat lapset Helsingistä, Vantaalta ja Espoosta. Näin ollen osa kohderyhmästä on itse maahanmuuttajia ja osa toista sukupolvea. Tutkimuksen tuloksia tarkastellessa tämä on hyvä ottaa huomioon. -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten terveydentilaa, elintapoja, sosiaalisia suhteita kotona ja koulussa, syrjintää, väkivalta- ja traumakokemuksia, koulunkäynnin onnistumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tulevaisuuden odotuksia. Tutkimuksen suunnittelun pohjana käytettiin THL:n toteuttaman Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) tiedonkeruun menetelmiä (Mäki ym. 2010). LATE-tutkimus on ensimmäinen valtakunnallinen tutkimus, jossa testattiin lasten terveysseurannan tiedonkeruuta lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa vuosina 2007 2009 3. nuorten terveys ja hyvinvointi -tutkimus on toiminut suomalaisena pilottina maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten terveystarkastustutkimuksen toteuttamisesta. Tutkimuksen suunnittelun, lupaprosessien, eettisten kysymysten ja toteuttamisen haasteita on kuvattu Suomen Akatemian kokoamassa Ketä kiinnostaa? -julkaisussa (Laatikainen ym. 2013). Kotouttamisrahaston rahoittaman Nuorten kotoutumisen indikaattorit -hankkeen toisena tavoitteena oli laatia suositus maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten terveyden, hyvinvoinnin ja kotoutu- 1 http://www.uta.fi/hes/tutkimus/tutkimusryhmat/kansanterveystiede/maahanmuuttajanuorten.html 2 http://www.uta.fi/hes/tutkimus/tutkimusryhmat/kansanterveystiede/metrop.html 3 Lasten terveysseurantatutkimukseen voi tutustua tarkemmin hankkeen nettisivuilla http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/hankkeet/late. Tiedonkeruu ja tulokset on raportoitu tarkemmin julkaisuissa Mäki ym. 2010 ja Kaikkonen ym. 2012. THL Työpaperi 17/2014 8
misen indikaattoreista. Tutkimuksen tiedonkeruun suunnittelun sekä lomakkeiden ja haastattelujen laadinnan yhteydessä kartoitettiin kansallisia ja kansainvälisiä lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin seurannan indikaattoreita ja laadittiin indikaattorisuositus kansallisen asiantuntijaryhmän tuella. Nämä prosessit ovat tukeneet hyvin toisiaan jäsentäen ja kohdentaen tutkimuksen sisältöjä tukemaan seurannan tavoitteita ja toisaalta löytämään seurantaindikaattoreiksi luotettavia tietolähteitä ja tiedonkeruun tapoja. Tässä raportissa esitetään -tutkimuksen perustulokset, joita verrataan mahdollisuuksien mukaan koko lapsiväestöstä saatavilla olevaan tietoon, joita on koottu erityisesti LATE-tutkimuksesta ja Kouluterveyskyselystä. LATE-tutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn otos, tutkimuksen toteuttamisen tapa ja vastaajien ikäprofiili ovat kuitenkin erilaisia kuin tässä tutkimuksessa, mikä on syytä ottaa huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Johtopäätösluvussa tuloksia pohditaan lasten ja nuorten keskeisten kasvuympäristöjen, eli perheen, koulun, palvelujen ja yhteiskunnallisen asenneilmapiirin valossa. THL Työpaperi 17/2014 9
2. AINEISTO JA MENETELMÄT Katja Wikström ja Tiina Laatikainen 2.1 Otos -tutkimukseen valittiin Maamututkimuksen otosperheiden lapset, jotka olivat otantahetkellä 13 16-vuotiaita ja asuivat pääkaupunkiseudulla. Maamu-tutkimuksen tutkittavat olivat vähintään vuoden Suomessa asuneita somali-, kurdi- ja venäläistaustaisia aikuisia, jotka valittiin satunnaisotannalla Väestörekisteristä syntymämaan (Somalia, Irak/Iran tai Venäjä/Neuvostoliitto) ja äidinkielen (somali, kurdi tai venäjä/suomi) mukaan. 4 Otokseen poimitun henkilön lisäksi poimittiin myös tiedot mahdollisesta aviopuolisosta ja lapsista sekä muista asuntokunnassa asuvista. Näistä otosperheistä tähän tutkimukseen kutsuttiin 13 16-vuotiaat nuoret. Tämän tutkimuksen otokseen kuului yhteensä 837 nuorta. 2.2 Tiedonkeruun suunnittelu ja toteutus Tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi THL:n ja Väestöliiton asiantuntijaryhmä. Tutkimukselle haettiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto sekä luvat Helsingin, Vantaan ja Espoon opetusvirastosta ja terveystoimesta, jotta tiedonkeruuta voitiin toteuttaa nuorten kouluilla. Tiedonkeruu toteutettiin ajalla 09/2011 10/2012. Tiedonkeruun suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin Maamu-tutkimuksen tietoja ja kokemuksia maahanmuuttajille suunnatun tutkimuksen toteuttamisesta sekä Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) kokemusta lapsille ja nuorille suunnatun terveys- ja hyvinvointitutkimuksen toteuttamisesta. Tutkimus pyrittiin suunnittelemaan siten, että siitä on mahdollista saada vertailukelpoista tietoa muiden nuorten terveyttä ja hyvinvointia kartoittavien tutkimusten, kuten LATE-tutkimuksen ja Kouluterveyskyselyn, kanssa. Suunnitteluvaiheessa pyrittiin varmistamaan, että tutkimusmenetelmät sopisivat eri kieli- ja kulttuuriryhmille ja että tutkimuksen toteutuksessa huomioidaan esimerkiksi eri kulttuureissa arkaluonteisiksi koetut kysymykset. Työryhmä valmisteli tiedonkeruuta varten tutkimustiedotteet, suostumusasiakirjat sekä haastattelu-, kysely- ja terveystarkastuslomakkeet. Lomakkeet laadittiin sekä tutkittavien äidinkielellä että suomeksi. Lomakkeiden valmistelussa hyödynnettiin aiemmissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa käytössä olleita kysymyksiä ja mittareita ja arvioitiin niissä olevien kysymysten soveltuvuutta Suomessa asuville somali-, kurdi- ja venäläistaustaisille nuorille. Tutkimusta toteuttamaan palkattiin sekä suomea että kohderyhmien kieltä osaavia somali-, kurdi- ja venäläistaustaisia työntekijöitä ja heidän osaamistaan hyödynnettiin jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Tutkimuksen työntekijät olivat tutkimushoitajia tai -haastattelijoita. Osa työntekijöistä oli toiminut Maamu-tutkimuksen työntekijöinä. Kaikilla työntekijöillä oli kulttuurien tuntemuksen lisäksi osaamista terveys- ja hyvinvointiasioista sekä nuorten parissa työskentelemisestä. Lisäksi työntekijät saivat koulutuksen tutkimuksen tiedonkeruun toteuttamiseen. Tutkittavia lähestyttiin ensisijaisesti heidän koulujensa kautta, koska se oli tehokkain tapa saada kontakti nuoriin. Koulujen rehtoreilta pyydettiin lupa tutkimuksen toteuttamiseen sekä tutkimustiedotteiden ja suostumusasiakirjojen välittämiseen suljetussa kirjekuoressa nuorille ja heidän huoltajilleen. Kirjeet sisälsivät ehdotuksen tutkimuskäynnin ajankohdasta ja paikasta nuoren koululla. 4 Maamu-tutkimuksen suunnittelu ja otanta on kuvattu tarkemmin tutkimuksen perusraportissa (Castaneda ym. 2012). THL Työpaperi 17/2014 10
Samassa koulussa opiskelevien nuorten tutkimuskäynnit ajoitettiin samoille päiville tiedonkeruun tehostamiseksi. Nuorilla oli mahdollisuus sopia vaihtoehtoinen tutkimusajankohta ja myös paikka ottamalla yhteyttä tutkimushoitajiin tai -koordinaattoriin. Muussa tapauksessa hoitaja ja/tai haastattelija meni koululle kirjeessä ilmoitettuna ajankohtana. Tutkimukseen osallistuminen edellytti sekä nuoren että huoltajan suostumusta. Yli 15-vuotiaalta riitti nuoren oma suostumus ja huoltajan tiedottaminen tutkimuksesta. Mikäli nuori ei peruuttanut käyntiä ja jätti saapumatta tutkimukseen, niin tutkimuksen työntekijä yritti tavoittaa nuoren koulupäivän aikana, jotta nuoresta saatiin jokin tieto kirjatuksi käyntilistalle. Nämä kontaktit johtivat joko uuden tutkimusajan sopimiseen tai kieltäytymiseen. Peruskoulun päättäneitä nuoria tavoiteltiin puhelimitse ja postitse. Tutkimusotokseen kuuluvat nuoret opiskelivat useissa eri pääkaupunkiseudun kouluissa ja tutkimuskäyntejä tehtiin yhteensä 88 koulussa. Tutkimuskäynneistä 99 prosenttia toteutettiin nuorten kouluilla ja vain 1 prosentti muissa tiloissa, kuten THL:n tutkimustiloissa. Tutkimuskäynnillä nuoret osallistuivat suppeaan terveystarkastukseen, haastatteluun sekä täyttivät kyselylomakkeen. 2.2.1 Haastattelu ja kyselylomake Tutkimus toteutettiin pääasiassa nuorten kouluilla ja siihen kuului tutkimushoitajan tekemä terveystarkastus, tutkimushoitajan tai tutkimushaastattelijan tekemä strukturoitu haastattelu ja nuoren itse täyttämä kyselylomake. Haastattelu tehtiin joko nuoren omalla äidinkielellä tai suomen kielellä. Nuori sai valita haastattelukielen ja lähes kaikki valitsivat haastattelukieleksi suomen. Haastattelu käsitteli useita teemoja. Haastattelu sisälsi kysymyksiä syntymämaasta ja maahanmuutosta, uskonnosta, nuoren äidinkielestä ja kielitaidosta, koulunkäynnistä, tapaturmista, palvelujen käytöstä sekä perheestä ja ystävistä. Haastattelu pyrittiin suorittamaan siten, että läsnä oli vain haastateltava nuori ja haastattelija. Mikäli tilanteessa oli läsnä muita perheenjäseniä, huolehdittiin, että he eivät häiritse eivätkä johdattele vastaajaa. Huoltaja oli läsnä haastattelussa vain yksittäisissä tapauksissa. Kyselylomakkeen nuoret täyttivät tutkimuskäynnin yhteydessä joko tutkimustilassa tai sen odotustilassa. Kyselylomakkeesta oli käytettävissä eri kieliversiot, mutta käytetyin lomakekieli oli suomi. Nuoren kyselylomakkeelle oli koottu kysymyksiä, jotka olivat henkilökohtaisempia ja joihin vastaamisen katsottiin olevan helpompaa kirjallisena kyselynä kuin haastatellen. Kyselylomake sisälsi kysymyksiä nuoren terveystottumuksista, kuten uni-, liikunta- ja ruokailutottumuksista, terveydentilasta, oireista, mielialasta, päihteiden käytöstä, seurustelusta, harrastuksista ja vapaa-ajasta, stressiä tuottavista elämäntapahtumista, kuten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja väkivallasta sekä kiusaamisesta. Tutkimuksen työntekijä tarkasti tutkimuskäynnin aikana, että lomake oli täytetty kokonaan. Mikäli kyselylomakkeessa oli kohtia, joita nuoren oli vaikea ymmärtää, tutkimushoitaja tarkensi epäselviä kysymyksiä. Tutkimuksessa käytetyt suomenkieliset tutkimuslomakkeet ovat raportin liitteinä. 2.2.2 Terveystarkastus Tutkimuskäynnillä koulutetut tutkimushoitajat tekivät nuorelle suppean terveystarkastuksen, jossa mitattiin nuoren pituus, paino, vyötärönympärys, verenpaine ja pulssi. Kaikki terveystarkastukseen kuuluneet mittaukset suoritettiin standardoidusti koulutuksen ja yksityiskohtaisen kirjallisen ohjeistuksen mukaisesti. Mittaustulokset kirjattiin terveystarkastuslomakkeelle. Nuorelle annettiin kirjallinen palaute mittaustuloksista ja tarvittaessa hänet ohjattiin jatkoseurantaan tai -hoitoon. Mikäli mittauksissa oli ongelmia, ne kirjattiin tutkimuslomakkeeseen. THL Työpaperi 17/2014 11
Pituuden ja painon mittaaminen Pituus mitattiin venymättömällä pituusmitalla nuoren seistessä paljain jaloin kovalla alustalla jalat yhdessä kantapäät seinää vasten. Selän tuli olla suorana seinää vasten ja katse suoraan eteenpäin. Ennen mittausta tarkistettiin, että polvet ja lonkat olivat suorina ja olkapäät rentoina. Pää asetettiin niin, että korva-aukot ja silmien ulkonurkat olivat samassa vaakatasossa. Mittausta haittaavat hiuskoristeet neuvottiin ottamaan pois mittauksen ajaksi. Pituus luettiin mitta-asteikolta ja kirjattiin yhden millimetrin tarkkuudella tutkimuslomakkeisiin. Tutkimushoitajia ohjeistettiin käyttämään tarvittaessa koroketta pystyäkseen lukemaan seinämitan tuloksen asteikolta katsoen mahdollisimman vaakasuoraan. Painon mittaamiseen käytettiin digitaalista henkilövaakaa (SECA 877). Nuorella sai olla alushousut tai jokin muu kevyt alusasu päällä painon mittaamisen ajan. Nuori seisoi keskellä vaakaa, paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Tulos kirjattiin kilogrammoina (kg) yhden desimaalin tarkkuudella terveystarkastuslomakkeelle. Vyötärön mittaaminen Vyötärönympärys mitattiin pituuden ja painon mittauksen yhteydessä, kun nuori oli alusasussa. Mitattaessa vyötärön ympärysmittaa nuori seisoi kapeassa haara-asennossa paino molemmilla jaloilla. Jalkaterien väli oli noin 10 15 cm (vartalon levyinen haara-asento). Tutkimushoitajia ohjeistettiin istumaan, jotta saatiin paras näkyvyys mittauskohtaan. Vyötärön ympärysmitta mitattiin suoliluun harjanteen ja alimman kylkiluun puolivälistä. Tutkittavaa pyydettiin hengittämään rauhallisesti ja mittausta suoritettaessa hengittämään kevyesti ulos. Mittanauha oli mittausta suoritettaessa mahdollisimman vaakasuorassa tasossa. Mittaamiseen käytettiin muovista, venymätöntä mittanauhaa. Mittaustulos kirjattiin 0,5 cm:n tarkkuudella. Olkavarren, verenpaineen ja pulssin mittaaminen Verenpaineenmittauksessa on käytettävä oikean kokoista olkavarren ympärysmitan mukaan valittua mansettia. Tästä syystä ennen verenpaineen mittaamista mitattiin nuoren olkavarren ympärysmitta. Ympärysmitta mitattiin olkavarren paksuimmasta kohdasta muovisella venymättömällä mittanauhalla käsivarren ollessa rentona. Tutkimushoitajien kenttätyöohje sisälsi ohjeen oikean mansettikoon valitsemiseen. Olkavarren ympärysmitta kirjattiin terveystarkastuslomakkeeseen puolen senttimetrin (0,5 cm) tarkkuudella. Myös mansettikoko kirjattiin terveystarkastuslomakkeelle. Verenpaineen mittaamisessa käytettiin automaattista digitaalista verenpainemittaria (OMRON M6). Verenpaine mitattiin oikeasta käsivarresta istuen. Nuoren tuli istua paikallaan vähintään viisi minuuttia ennen mittausta. Nuori nojasi tuolin selkänojaan ja piti jalat vierekkäin lattialla. Käsivarren tuli levätä pöydällä tai muulla tasolla siten, että kyynärtaive oli sydämen tasolla ja käden kämmenpuoli oli ylöspäin. Mittarin antamat systolisen ja diastolisen verenpaineen arvot sekä pulssi luettiin ja kirjattiin lomakkeelle. Verenpaine ja pulssi mitattiin kaksi kertaa. Mittausten välillä pidettiin kahden minuutin tauko. 2.3 Aineisto Tutkimushetkellä suurin osa nuorista oli 14 16-vuotiaita. Otantahetkellä nuoret olivat 13 16- vuotiaita, mutta tiedonkeruun päätyttyä otoksen poiminnasta oli kulunut jo kaksi vuotta, minkä vuoksi aineistossa on yli 16-vuotiaitakin. Taulukossa 1 on tutkimukseen osallistuneiden nuorten ikäjakauma tutkimushetkellä. Osallistuneista 55 prosenttia oli poikia ja 45 prosenttia tyttöjä. Osal- THL Työpaperi 17/2014 12
listuneiden sukupuolijakauma oli hyvin samanlainen molemmissa kieliryhmissä. Kaksi kolmasosaa tutkittavista oli syntynyt Suomessa (ks. luku 3.1.1). Taulukko 1. Tutkimukseen osallistuneet (n) sukupuolittain ja ikäryhmittäin. Somalitaustaiset Kurditaustaiset Venäläistaustaiset pojat tytöt pojat tytöt pojat tytöt 13 vuotta 3 6 7 7 1 2 14 vuotta 36 27 17 12 4 5 15 vuotta 41 27 7 10 3 2 16 vuotta 37 37 13 9 7 1 17 vuotta 19 15 5 5 4 8 18 vuotta 1 1 1 0 0 0 yhteensä 137 113 50 43 19 18 Tutkimukseen osallistui yhteensä 380 nuorta. Tavoitteena oli vähintään 440 osallistujaa, mutta asetettuun tavoitteeseen ei aivan päästy. Syitä siihen, että tavoitetta ei täysin saavutettu, olivat muun muassa tutkimuksesta kieltäytyminen ja vaikeudet tavoittaa nuoria. Tutkimusotokseen kuuluneista nuorista 36 prosenttia (n=300) kieltäytyi tutkimuksesta suullisesti joko itse tai huoltaja kielsi osallistumisen. Otokseen kuuluneita nuoria jäi tavoittamatta 14 prosenttia (n=115). Peruskoulussa opiskelevat nuoret olivat helpoiten tavoitettavissa, mutta etenkin nuoret, jotka olivat päättäneet peruskoulun juuri ennen tiedonkeruun alkamista keväällä 2011 tai tiedonkeruun aikana keväällä 2012, olivat hankalimpia tavoittaa. Peruskoulun jälkeinen opiskelupaikka- tai työpaikkatieto ei ollut saatavissa tutkimushetkellä käytettävissä olleista rekistereistä, mutta joskus tieto saatiin vanhasta koulusta. Peruskoulun jo päättäneitä tavoiteltiin postitse kotiosoitteesta sekä puhelimitse numerotiedustelusta saatujen puhelinnumeroiden avulla. Puhelimitse nuorten tavoittaminen onnistui joskus, mutta postitse ei lainkaan. Tutkimusotokseen kuuluneet nuoret asuivat hajallaan pääkaupunkiseudulla ja nuoret opiskelivat useissa eri kouluissa. Jos koulussa oli vain yksi tutkimuksen otokseen kuulunut nuori, häneen pyrittiin ensin saamaan yhteys esim. puhelimella ja varmistamaan, onko hän halukas osallistumaan tutkimukseen. Tutkimushoitaja meni koululle, mikäli nuori tavoitettiin ja tutkimusajankohdasta sovittiin ennalta joko suoraan nuoren kanssa tai koulun opettajan välityksellä. Tavoittamatta jääneiden lisäksi tutkimukseen osallistumattomiin lukeutui nuoria (3 %, n=27), jotka oli tavoitettu koulujen kautta, mutta eivät peruneet kirjeessä ilmoitettua tutkimusaikaa eivätkä tulleet varatulle tutkimusajalle, ja joihin tutkimushoitaja ei saanut kontaktia tutkimuspäivien aikana. Lisäksi yksittäisiä tutkimuskäyntejä jäi toteuttamatta muiden syiden, kuten terveydellisten syiden vuoksi. Osallistumisaktiivisuus vaihteli kieliryhmittäin. Otos, tutkimukseen osallistuneet ja osallistumisaktiivisuus ovat esitettynä taulukossa 2. Taulukkoon 3 on koottu kieltäytyneiden ja muista syistä tutkimukseen osallistumattomien määrät sekä niiden tavanomaisimmat syyt. THL Työpaperi 17/2014 13
Taulukko 2. Otos (n), tutkimukseen osallistuneet (n) ja osallistumisaktiivisuus (%) kieliryhmittäin. Somalitaustaiset Kurditaustaiset Venäläistaustaiset Otos 569 148 120 Korjattu otos* 567 147 118 Osallistuneet 250 93 37 Osallistumisaktiivisuus, % 44 63 31 *Otos - tutkimuspaikkakunnalta pois muuttaneet Taulukko 3. Kieltäytyneet (n) tai muusta syystä tutkimukseen osallistumattomat (n) kieliryhmittäin. Somalitaustaiset Kurditaustaiset Venäläistaustaiset Kieltäytyneet 202 34 64 Huoltaja kielsi nuoren osallistumisen 44 11 27 Nuori kieltäytyi 158 23 37 Tutkimukseen osallistumattomat 115 20 17 Nuorta ei tavoitettu* 91 11 13 Tavoitettu, aika annettu, mutta nuori ei saavu tutkimuskäynnille 18 6 3 Muu syy** 6 3 1 * ei tietoa opiskelupaikasta, ei vastaa puhelimeen, puhelinnumero ei käytössä, posti palautuu, ulkomailla ** kieliongelmat, terveydelliset syyt 2.4 Tutkimuksen onnistumisen arviointi ja haasteet Tutkimus on ensimmäinen otokseen perustuva maahanmuuttajataustaisten nuorten terveys- ja hyvinvointitutkimus Suomessa, jonka osana on toteutettu terveystarkastus (Laatikainen ym. 2013). Tutkimuksen toteuttamiseksi poimittiin tutkimusotos osoitetietoineen Väestörekisterikeskuksesta. Jo tutkimuksen alkuvaiheessa havaittiin, että maahanmuuttajataustaisen tutkimusväestön tavoittaminen on haasteellista. Väestörekisterikeskuksesta saadut osoite- ja puhelinnumerotiedot eivät aina olleet ajan tasalla. Kirjeitse tai puhelimitse tapahtuva nuoren ja hänen huoltajiensa tavoittaminen johti harvoin tutkimuskäyntiin, koska posti ei tavoittanut nuoren perhettä virheellisten osoitetietojen takia, postitse saapuvia kirjeitä ei ehkä avattu tai niihin ei reagoitu, puhelimitse oli helppo kieltäytyä tai asia jäi epäselväksi esimerkiksi kieliongelmien vuoksi. Sen sijaan henkilökohtainen kontakti nuoren ja tutkimushoitajan tai -haastattelijan välillä lisäsi osallistumista tutkimukseen. Yhteistyö koulujen kanssa olikin erittäin tärkeää tutkimuksen kannalta, koska se helpotti nuorten tavoittamista ja mahdollisti tutkimuskäyntien toteuttamisen koulun tiloissa koulupäivän aikana. Tutkimuksen onnistumisen kannalta merkittävässä roolissa olivat myös eri etnisistä ryhmistä olleet tutkimushoitajat ja -haastattelijat. He lisäsivät kantaväestöön kuuluvan tutkimusryhmän kulttuurien ja kielten tuntemusta sekä tutkimuksen ymmärrettävyyttä ja luottamusta tutkittavien keskuudessa. Toisaalta osa maahanmuuttajaryhmistä on Suomessa pieniä ja yhteisöllisiä, ja samasta etnisestä ryhmästä oleva tutkimushoitaja saattoi joissakin tapauksissa vaikuttaa nuorten vastauksiin haitallisestikin, etenkin arkaluonteisten kysymysten kohdalla. Ennen tutkimuksen aloittamista tutkimuslomakkeiden laadinta ja niiden käännättäminen kohderyhmien kielille oli aikaa vievää, haastavaa ja kallista työtä. Suomessa etnisten ryhmien äidinkielet ovat vähemmistökieliä ja myös niiden käännöstöitä tekeviä on vähän. Lisäksi tutkimuslomakkeiden käännöstyötä tekevän pitäisi osata hyvin terveys- ja lääketieteellistä sanastoa tai vaarana on sisällön THL Työpaperi 17/2014 14
muuttuminen käännösvaiheessa (Malin & Raisamo 2012). Kohderyhmien kieliä osaavat tutkimushoitajat tarkistivat käännöstoimistoilla teetettyjä lomakekäännöksiä ennen lomakkeiden painattamista. Myös tutkijoiden täytyi kriittisesti arvioida kysymysten kykyä mitata haluttua asiaa käännättämisen jälkeen ja pyrkiä mahdollisimman toimiviin menetelmiin sekä luotettaviin kysymysmuotoihin. Kaikille suomenkielisille termeille tai käsitteille ei ollut helposti löydettävissä täsmällisiä käännöksiä. Vertailtaessa tuloksia kantaväestön tuloksiin ja johtopäätöksiä tehtäessä on muistettava kohderyhmän aiempien tietojen, taitojen ja kokemusten vaikutus tapaan ymmärtää ja tulkita asetettuja kysymyksiä. Tutkimuksen kululle asetti haasteita nuorten kieltäytyminen tutkimuksesta. Kieltäytymiseen vaikuttavia syitä olivat mm. yleinen haluttomuus osallistua tutkimukseen tai se, että huoltaja ei antanut suostumusta tutkimukseen osallistumiselle. Maahanmuuttajataustaisilla nuorilla myös maahanmuuton taustalla vaikuttavat syyt, maahanmuuton sukupolvisuus ja identiteetti saattavat vaikuttaa osallistumisaktiivisuuteen (Malin & Raisamo 2011). Vaikka tähän tutkimukseen osallistuneiden nuorten määrä oli lopulta melko pieni, se tuottaa kuitenkin arvokasta tietoa sekä maahanmuuttajataustaisten nuorten tilanteesta Suomessa että tällaisten tutkimusten toteuttamisen mahdollisuuksista ja haasteista. 2.5 Tulosten raportointi Tässä raportissa kuvataan keskeiset tulokset somali- ja kurditaustaisten nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistuneiden venäläisnuorten osalta aineisto jäi liian pieneksi, jotta siitä voisi tehdä ryhmää koskevia johtopäätöksiä. Tämän vuoksi raportissa ei esitetä tuloksia venäläistaustaisista nuorista. Raportissa esitettävät tulokset kuvaavat vain kahden pakolaistaustaisen ryhmän, kurdi- ja somalitaustaisten nuorten, terveyttä ja hyvinvointia. Näitä kahta ryhmää koskevia tuloksia ei siten pidä suoraan yleistää kuvaamaan kaikkia maahanmuuttajanuoria. Myös tutkimuksesta kieltäytyneiden ja siihen eri syistä osallistumattomien (taulukko 3) määrä on syytä huomioida tulosten tulkinnassa. Esitettävät tulokset on koottu kokonaisuudeksi, joka muodostuu seuraavista osa-alueista: taustatiedot, terveys ja sairastavuus, nuorten terveystottumukset, tapaturmat, turvalaitteiden käyttö ja riittävä uimataito, kiusaaminen, syrjintä ja väkivalta, lasten ja perheiden elinympäristö sekä vanhempien terveystottumukset. Tulokset taulukoitiin kieliryhmittäin ja tarvittaessa sukupuolittain. Taulukoissa ja kuvioissa nämä ryhmät on nimetty somali ja kurdi, joilla viitataan nuorten etniseen taustaan. Luokitellut muuttujat esitetään vastausvaihtoehtojen jakaumina (esiintyvyyslukuina). Jatkuvat muuttujat esitetään joko keskiarvoina, keskihajontoina, miniminä ja maksimina tai vaihtoehtoisesti jatkuvat muuttujat luokiteltiin ja esitetään muuttujan jakaumina (esiintyvyyslukuina). Näiden lisäksi muuttujien yhdistelmistä laskettiin erikseen määriteltyjä tunnuslukuja, jotka taulukoitiin tapauskohtaisesti. Monissa kysymyksissä vastausvaihtoehtoja ja luokkia yhdistettiin. Taulukot ja tilastolliset testit ovat tehty tilastollisella tietojenkäsittelyohjelmistolla (SAS, versio 9.3). THL Työpaperi 17/2014 15
3. TULOKSET 3.1 Taustatiedot Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista oli syntynyt Suomessa. Somalitaustaisista nuorista kolmasosa ja kurditaustaisista nuorista puolet oli muuttanut Suomeen. Ennen muuttoa kaikki kurditaustaiset nuoret ja lähes kaikki somalitaustaiset nuoret olivat asuneet vanhempiensa kanssa. Valtaosa nuorista oli muuttanut Suomeen vanhemman tai vanhempien kanssa. Joidenkin nuorten perheenjäsenistä vain osa oli muuttanut Suomeen. Laajentumaperheet, jotka olivat melko yleisiä etenkin kurdinuorten perheissä, hajosivat muuton myötä. Nuoret kokivat vanhempiensa sopeutumisen Suomeen olleen helppoa. Muuttoa Suomeen pidettiin yleisesti hyvin myönteisenä asiana perheelle. Suomen kansalaisten osuus oli kummassakin ryhmässä suunnilleen yhtä suuri. Kurditaustaisista joillakin oli myös Irakin tai Iranin kaksoiskansalaisuus. Kurditaustaiset arvioivat suomen vahvimmaksi kielekseen hieman useammin kuin somalitaustaiset nuoret. Kielitaidon osa-alueiden arvion mukaan suurin osa somalitaustaisista ja kurditaustaisista nuorista arvioi suomen kielen taitonsa hyväksi. Tulokset antavat viitteitä kielen vaihtumisesta valtaväestön kieleksi (suomi): osa käyttää sisarustensa ja kavereidensa kanssa pelkästään suomen kieltä. Kumpikin ryhmä on kuitenkin vahvasti kaksikielistä: vanhempien kanssa puhutaan ensikieltä ja ensikielen ymmärtämisen ja puhumisen taito katsotaan hyväksi. Erityisesti somalitaustaiset nuoret arvioivat kaksikielisyytensä vahvaksi, vaikka somalitaustaisista suurempi osuus oli syntynyt Suomessa. 3.1.1 Syntymämaa ja maahanmuuttotausta Anne Alitolppa-Niitamo, Lotta Haikkola, Elina Leinonen ja Minna Säävälä Etenkin pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla muuttoreitit saattavat olla vaiheikkaita ja pitkiä, matkan kohde lähtiessä voi olla epäselvä ja määränpään saavuttaminen epävarmaa. Vaikka perheelliset aikuiset muuttavat usein perheenjäsentensä kanssa, perheet joutuvat usein myös neuvottelemaan vaihtoehdoistaan ja jakautumaan väliaikaisesti tai pysyvästi eri maihin. Ilman perhettä muuttaneella on oleskeluluvan saatuaan oikeus hakea perheenjäseniään myöhemmin luokseen. Hän ei voi kuitenkaan itse määritellä keitä hänen perheeseensä kuuluu, sillä sen tekee Suomen lainsäädäntö. Sen mukaan vain puoliso ja alaikäiset lapset muodostavat ydinperheen, jonka jäsenet voivat saada oleskeluluvan Suomessa perhesyistä. Muuton myötä esimerkiksi laajentumaperheen jäsenet, esimerkiksi aiemmin yhdessä eläneet isovanhemmat tai aikuiset sisarukset, voivat hajota fyysisesti eri maihin (Helén & Tapaninen 2013). Yhteyden- ja huolenpito kuitenkin jatkuu usein yli rajojen ja näin aiemmin yhdessä asuneista perheenjäsenistä tulee transnationaaleja eli ylirajaisia perheitä (Bryceson & Vuorela 2002, Kofman 2004). Joissakin olosuhteissa lapset voivat THL Työpaperi 17/2014 16
muuttaa ilman vanhempiaan tai he jäävät yksin tai esimerkiksi sukulaistensa hoivaan vanhempiensa muuttaessa. Maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja nuorilla erityisesti maahanmuuttoikä tai syntyminen vanhempien uudessa asuinmaassa vaikuttavat nuorten menestykseen elämän monilla osa-alueilla. Ennen kouluikää tai alakoulun alkuvaiheessa muuttaneiden on havaittu omaksuvan helpommin asuinmaan kielen, mikä helpottaa esimerkiksi koulunkäyntiä (Corak 2013). He ovat myös terveydenhoito- ja palvelujärjestelmän piirissä lapsuusiästä alkaen. Teini-iässä muuttaneiden tilanne voi puolestaan olla hankala, erityisesti jos heillä on vähän tai ei ollenkaan koulutusta. Lisäksi yhteiskuntaan sopeutumisen karikot voivat kasautua juuri kyseisen ikäryhmän nuorille, koska murrosiän haasteiden lisäksi he kohtaavat myös kulttuurisen sopeutumisen haasteet. Nämä erilaiset siirtymät lyhyellä aikavälillä voivat aiheuttaa turhautumista, kognitiivista ylikuormitusta, jatkuvaa suoriutumisen painetta ja omaa potentiaalia huonompaa koulumenestystä. (Alitolppa-Niitamo 2004, Kuusela 2008, Martikainen & Haikkola 2010.) Suomessa syntyneillä ja Suomeen muuttaneilla voi myös olla eroja esimerkiksi äidin raskaudenaikaisen seurannan ja lapsuusiän terveyspalvelujen saamisessa, joilla puolestaan voi olla vaikutusta terveyteen. Asuinmaan kansalaisuutta pidetään itsessään merkkinä onnistuneesta integraatiosta, ja on viitteitä, että se on yhteydessä positiivisiin tuloksiin esimerkiksi koulutuksessa (Kilpi-Jakonen 2013). Maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyy monia eri elämänalueita koskettavia muutoksia. Joillekin nämä muutokset voivat olla hyvin haastavia ja hämmentäviä ainakin kotoutumisprosessin alussa. Perhe muodostaa etenkin lasten ja nuorten kotoutumisprosessille keskeiset olosuhteet. Toisaalta aikuisten ja lasten kokemukset kotoutumisesta ja siihen liittyvistä haasteista eroavat usein selvästi toisistaan. Onkin tärkeää antaa lasten oman äänen kuulua ja heidän itsensä määritellä millaisia merkityksiä he muuttokokemukselleen antavat. (Bailey 2009, Bak 2010, Chun 2006, Suárez-Orozco & Suárez-Orozco 2001, White ym. 2011) Tutkimuksessa kysyttiin nuoren syntymämaata (Suomi, Somalia, Venäjä, Irak, Iran, muu maa, ei tiedä). Niiltä vastaajilta, jotka olivat syntyneet muualla kuin Suomessa kysyttiin minkä ikäisinä he olivat muuttaneet Suomeen. Lisäksi kysyttiin missä maassa he olivat asuneet suurimman osan aikaa ennen Suomeen tuloa. Vastausvaihtoehdot olivat Somalia, Irak, Iran, en tiedä ja muu maa. Nuorilta kysyttiin myös kenen kanssa he olivat asuneet ennen muuttoa. Vastausvaihtoehdot olivat vanhempien tai huoltajien, sisarusten, isovanhempien tai muiden sukulaisten, tuttavien tai muiden kanssa, yksin tai en muista tai en tiedä. Tähän kysymykseen nuorilla oli mahdollisuus valita useita vaihtoehtoja. Lisäksi kysyttiin minkä maan kansalaisia he olivat haastatteluhetkellä ja mihin uskontokuntaan he kuuluivat. Suomessa asuttu aika laskettiin Suomeen muuttaneille (n=116). Haastattelulomakkeeseen sisältyi kysymyksiä, jotka oli suunnattu ilman vanhempiaan tai huoltajiaan saapuneille. Heiltä kysyttiin erossa olon aikaa vanhemmista, miltä ero vanhemmista oli tuntunut ja olivatko he tulleet ennen vai jälkeen vanhempiaan Suomeen ja missä olivat asuneet, jos olivat tulleet ennen vanhempiaan. Koska ilman huoltajaa saapuneita oli koko otoksessa vain kahdeksan, ei tuloksia esitetä vastausten vähäisen lukumäärän vuoksi. Lisäksi nuorilta kysyttiin kahdella kysymyksellä näkemystä siitä, millainen kokemus muutto ja sopeutuminen Suomeen on ollut heidän vanhemmilleen ja koko perheelleen. Kysymyksellä Mitä mieltä olet siitä, millaista vanhempiesi/huoltajiesi sopeutuminen Suomeen on ollut? ja väittämällä Suomeen muutto on ollut perheellesi myönteinen asia nuorta pyydettiin arvioimaan muuttoa ja vanhempien sopeutumista neliportaisella asteikolla (hyvin helppoa hyvin vaikeaa; täysin samaa mieltä täysin eri mieltä). THL Työpaperi 17/2014 17
Vastaajat olivat suurelta osin Suomessa syntyneitä eli kuuluivat niin sanottuun toiseen sukupolveen. Somalitaustaisista 72 prosenttia (n=178) oli syntynyt Suomessa, kurditaustaisista 52 prosenttia (n=48). Noin 24 prosenttia somalitaustaisista oli syntynyt Somaliassa ja pieni osuus jossain muussa maassa. Kurditaustaisista vastaajista 30 prosenttia oli syntynyt Irakissa, 15 prosenttia Iranissa ja pieni osuus jossain muussa maassa. Muualla kuin Suomessa syntyneistä somalitaustaisista nuorista (n=71) 77 prosenttia ilmoitti asuneensa suurimman osan ajastaan ennen muuttoa Somaliassa. Loput olivat asuneet jossain muussa maassa, yleisimmin Keniassa ja Etiopiassa ja muutama vastaaja ei tiennyt muuttoa edeltävää asuinmaataan. Kurditaustaisista muualla syntyneistä nuorista (n=45) yli 90 prosenttia ilmoitti asuneensa ennen muuttoa suurimman osan aikaa joko Iranissa tai Irakissa ja vajaa 10 prosenttia jossain muussa maassa. Matkareiteistä ja lyhyistä asumisajoista muissa maissa ei ole kysytty tässä tutkimuksessa. Nuorten muuttoikä vaihteli kummassakin kieliryhmässä laajasti: somalitaustaisten kohdalla 0- vuotiaasta 15-vuotiaaseen ja kurditaustaisten kohdalla 1-vuotiaasta 13-vuotiaaseen. Maahanmuuttoikä on luokiteltu kolmeen luokkaan: ennen kouluikää (0 6-vuotiaana) Suomeen muuttaneet, alakouluiässä (7 12-vuotiaana) muuttaneet ja yläkouluiässä (13-vuotiaana ja vanhempana) muuttaneet (taulukko 4). Kurditaustaisista muuttajalapsista noin 70 prosenttia oli saapunut Suomeen ennen kouluikää. Loput olivat tulleet alakouluiässä ja saapumisikä painottui nuorempiin ikäluokkiin (7 10-vuotiaat). Somalinuorista noin 40 prosenttia oli saapunut ennen kouluikää ja vähän vajaa puolet kouluiässä ennen 13 ikävuotta. Yksittäisiä vastaajia oli saapunut yli 13-vuotiaina. Asumisaika Suomessa vaihteli vastaavasti. Kurditaustaisten keskimääräinen asuinaika oli hieman pidempi (10 vuotta) kuin somalitaustaisten (8 vuotta). Muutama somalitaustainen nuori oli asunut Suomessa vasta vuoden, kun kurditaustaisilla lyhin aika oli 3 vuotta. Taulukko 4. Muuttoikä (%) kieliryhmän mukaan. Muuttoikä Somali (n=71) Kurdi (n=45) 0 6 41 71 7 12 47 27 13 12 2 Ennen muuttoa kahden sukupolven ydinperheessä oli asunut 79 prosenttia somalinuorista ja 75 prosenttia kurdinuorista (taulukko 5). Kurditaustaisista nuorista kaikki olivat asuneet ennen muuttoa vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa ja kaikki olivat myös matkanneet heidän seurassaan. Noin 90 prosentilla kurdinuorista oli ollut myös sisaruksia asumassa samassa perheessä. Lähes neljäsosa heistä oli asunut ennen muuttoa niin sanotussa laajentumaperheessä, jossa asui myös isovanhemmat tai muita sukulaisia. Useimpien laajentumaperheissä asuneiden nuorten perherakenne muuttui muuton seurauksena ydinperheeksi. Nuoret muuttivat sisaruksiensa ja vanhempiensa kanssa, mutta vain harvalla (4 prosentilla) kurditaustaisella oli mukana myös isovanhemmat tai muita sukulaisia. Somalitaustaisten tilanne on moninaisempi ja kertoo muutaman lapsen kohdalla haastavista ja mahdollisesti myös vaarallisista matkustamisen tilanteista. Somalitaustaisista vastaajista 93 prosenttia oli asunut yhdessä vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa ennen Suomeen tuloa. Yli 90 prosentilla perheeseen oli kuulunut myös sisaruksia ja 14 prosenttia oli asunut laajentumaperheessä. Muutama nuori oli asunut isovanhempansa tai muun sukulaisen luona ilman omia vanhempiaan ja jokunen oli asunut sisaruksensa kanssa tai aivan yksin. THL Työpaperi 17/2014 18
Kun kaikki kurditaustaiset lapset muuttivat Suomeen vanhempiensa tai huoltajiensa seurassa, oli somalilapsilla muitakin matkustusjärjestelyjä. Tosin heistäkin 89 prosenttia oli tehnyt matkan vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa ja useimmilla myös sisarukset olivat matkassa. Reilu kymmenen prosenttia tuli Suomeen ilman vanhempiaan isovanhempiensa, muiden sukulaisten tai sisarusten kanssa tai aivan yksin. Yksin tulleiden osuus muualla kuin Suomessa syntyneistä somalitaustaisista (n=71) oli neljä prosenttia. Kummassakaan kieliryhmässä kukaan nuorista ei kertonut matkanneensa Suomeen esimerkiksi tuttavien tai muiden henkilöiden kanssa. Sukupuolten välillä ei ollut suuria eroja siinä kenen kanssa oli muutettu. Taulukosta 5 voidaan nähdä, että yhdessä asuneet perheenjäsenet eivät muuttaneet aina yhdessä tai samanaikaisesti, vaan muutto aiheutti aiemman perherakenteen rikkoutumisen ainakin joksikin ajaksi: laajentumaperheet eivät pysyneet koossa, joidenkin nuorten perheessä asuneet sisarukset eivät ole muuttaneet samaan aikaan ja jokunen nuori oli muuton myötä joutunut eroon vanhemmistaan. Taulukko 5. Perherakenne ennen Suomeen muuttoa ja perheenjäsenet, joiden kanssa muutti Suomeen (%) kieliryhmittäin. Somali (n=71) Kurdi (n=45) Perherakenne ennen muuttoa ja henkilöt, joiden kanssa asui muutti asui muutti muutti Vanhemmat 1 6 11 11 Vanhemmat ja muita sukulaisia - - - 2 Vanhemmat ja sisarukset 78 80 64 84 Vanhemmat, sisarukset ja muita sukulaisia 14 3 24 2 Yksin tai sisarukset tai muita sukulaisia 7 11 - - Nuoret kokivat vanhempiensa sopeutumisen Suomeen olleen helppoa (kuvio 1). Somalinuorista 58 prosenttia koki vanhempien sopeutumisen olleen hyvin helppoa ja 35 prosenttia melko helppoa. Vain noin 7 prosenttia näki sen olleen melko tai hyvin vaikeaa. Poikien ja tyttöjen vastausten välillä ei ollut huomattavia eroja. Kurditaustaisten nuorten tulkinta vanhempien sopeutumisesta oli samansuuntainen, mutta kriittisempi kuin somalitaustaisten: 34 prosentille vanhempien sopeutuminen näyttäytyi hyvin helppona ja 55 prosentille melko helppona. Kurditaustaisista pojista 16 prosenttia ja tytöistä 5 prosenttia kuitenkin koki sopeutumisen olleen vanhemmille melko tai hyvin vaikeaa. THL Työpaperi 17/2014 19