Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä Toimitusjohtaja Eetu Salunen 30.3.2017
Jäsenkunnat ja väestö Väestörakenne 31.12.2016 Väestö 0-6 7-14 15-64 65-74 75-84 85 - KOKO MAA 5 503 297 7,5 % 8,8 % 62,9 % 11,8 % 6,5 % 2,6 % Päijät-Häme SHP 212 548 6,6 % 8,4 % 60,3 % 14,2 % 7,6 % 2,8 % PÄIJÄT-HÄME MK* 208 574 6,6 % 8,4 % 60,4 % 14,2 % 7,6 % 2,8 % * Iitin kunta lisätty Tilastokeskus 29.3.2017
Henkilöstö 27.3.2017 Vakinaiset 6047 Määräaikaiset 1362 Yhteensä 7401
Talousarvio 2017 Toimintatuotot 703,4 M Toimintakulut 689,1 M Rahoituserät netto 0,7 M Poistot 14,2 M Tulos -0,5 M Varausten muutokset 0,7 M Ylijäämä / alijäämä 0,2 M
2014 sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset / asukas olivat 4,5% alle koko maan keskiarvon ilman ikä- ja tarvevakiointia Lähteet: Sotkanet 2014 Kuntaliitto 2014 : Koko maa = Manner-Suomi
Maakuntien rahoitus vuoden 2017 tasossa Sote-, pelastustoimen ja ympäristöterveydenhuollon tehtävien rahoituslaskelma Sote-tehtävät: rahoitus maakunnille ja siihen liittyvät muutokset siirtymäkauden jälkeen Nimi As (2015) Nykyinen jako (2017) /as Laskennallinen jako /as Muutos/% (siirtymän jälkeen) Muutos, /as (siirtymän jälkeen) Muutos, (siirtymän jälkeen) Uusimaa 1 620 261 4 637 804 622 2 862 4 576 706 370 2 825-1,3 % -38-61 098 252 Varsinais-Suomi 474 323 1 548 264 300 3 264 1 499 556 803 3 161-3,1 % -103-48 707 497 Satakunta 226 006 767 899 058 3 398 751 725 157 3 326-2,1 % -72-16 173 901 Kanta-Häme 174 710 552 630 686 3 163 558 376 368 3 196 1,0 % 33 5 745 682 Pirkanmaa 505 399 1 563 313 325 3 093 1 560 735 212 3 088-0,2 % -5-2 578 113 Päijät-Häme 208 525 644 789 487 3 092 683 932 662 3 280 6,1 % 188 39 143 175 Kymenlaakso 171 778 611 311 847 3 559 598 795 747 3 486-2,0 % -73-12 516 100 Etelä-Karjala 131 155 445 914 327 3 400 448 180 681 3 417 0,5 % 17 2 266 354 Etelä-Savo 141 621 524 129 427 3 701 529 757 666 3 741 1,1 % 40 5 628 239 Pohjois-Savo 253 239 922 336 252 3 642 902 144 535 3 562-2,2 % -80-20 191 717 Pohjois-Karjala 168 329 579 981 014 3 446 612 647 036 3 640 5,6 % 194 32 666 022 Keski-Suomi 273 446 853 959 471 3 123 900 061 889 3 292 5,4 % 169 46 102 418 Etelä-Pohjanmaa 197 371 688 749 157 3 490 691 110 487 3 502 0,3 % 12 2 361 330 Pohjanmaa 176 894 571 984 978 3 233 571 791 949 3 232 0,0 % -1-193 029 Keski-Pohjanmaa 69 032 228 168 144 3 305 225 508 083 3 267-1,2 % -39-2 660 061 Pohjois-Pohjanmaa 406 980 1 309 472 272 3 218 1 323 902 847 3 253 1,1 % 35 14 430 575 Kainuu 78 398 300 523 926 3 833 300 495 017 3 833 0,0 % 0-28 909 Lappi 180 858 692 380 951 3 828 680 184 734 3 761-1,8 % -67-12 196 217 5 458 325 17 443 613 244 3 196 17 415 613 243 3 191-28 000 000 VM / STM, 10.3.2017 http://alueuudistus.fi/maakuntien-rahoitus-ja-ohjaus
Keskussairaaloiden tuottavuus 2015, sairaalatyypin keskimääräinen tuottavuusluku = 100 Päijät-Hämeen keskussairaala Mikkelin keskussairaala Pohjois-Karjalan keskussairaala Hyvinkään sairaala Keski-Pohjanmaan keskussairaala Kainuun keskussairaala Kanta-Hämeen keskussairaala Keski-Suomen keskussairaala Etelä-Karjalan keskussairaala Satakunnan keskussairaala Länsi-Pohjan keskussairaala Kymenlaakson keskussairaala Seinäjoen keskussairaala Lapin keskussairaala Savonlinnan keskussairaala Vaasan keskussairaala 86 89 89 87 86 89 85 89 103 102 101 98 101 103 100 100 101 99 97 99 97 96 98 107 108 107 108 113 113 112 113 113 50 60 70 80 90 100 110 120 Episodituottavuus DRG-tuottavuus THL: Sairaaloiden tuottavuus 2015 Tilastoraportti 6/2017
Prosentuaalinen ero vertailukuntien mediaaniin: Terveydenhuollon ikävakioidut kustannukset euroa/ikäryhmän asukas Suuret kaupungit Lahti Erotus Lahti- Suuret, % Yli 85 v. /as. 20 826 18 801-9,7 % Yli 85 v. /as suhteessa 50-64 v. /as. 12 11-8,5 %
Jäsenkuntien nettokustannukset TA2016 M TP2016 M TA2017 M m% (TA17-TA16) m% (TA17-TP16) Jäsenkunnat yhteensä 611,6 622,1 593,3-3,0 % -4,6 % Vuoden 2016 ja 2017 luvut eivät suoraan ole vertailukelpoisia organisaatiomuutoksesta johtuen: mm. Sysmän peruspalvelut, Lahden Nastolan ympäristöterveydenhuolto, Lahden sosiaali- ja terveystoimialan ja Lahden kaupungin rajapinnat muuttuivat vuoteen 2017 tultaessa.
Asiantuntijalausunto keskittyy kolmeen palveluiden tuotantoon oleellisesti vaikuttavaan asiaan
1. Palvelujen järjestämisen laadukkaampaa eriytettynä Eriytetty järjestäjä lojaali asukkaille, asiakkaille ja kansallisille linjauksille ja ankara kaikille tuottajille Resurssien uudelleen allokaatio helpottuu kun nykyinen tuotanto ei ohjaa niin voimakkaasti järjestämispäätöksiä Eriyttäminen lisää läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta, tämä parantaa vaikuttavuutta
Tähän pääsemiseksi Maakuntiin tarvitaan vahvat järjestäjäyksiköt, joilla on sote-poliittista osaamista, substanssiosaamista ja tilaajaosaamista Liian kevyesti resursoidut tilaajayksiköt > palveluliikelaitos jää käytännössä järjestäjän rooliin Valtion rahoitus ja normitus jo maakunnan väliaikaishallinnon aikana välttämätön
2. Palveluiden tuottaminen laadukkaampaa eriytettynä Sotesta 90% on palveluntuotantoa Palveluntuotto-organisaatioita johdetaan ja mitataan eri tavalla kuin nykyisiä sekamuotoisia organisaatioita. Palveluntuotto-organisaatioissa puhutaan asiakkaista, palveluiden piiriin pääsystä, asiakaskokemuksesta, hoitotuloksista ja kustannustehokkuudesta.
Tähän pääsemiseksi mahdollisimman tarkka eriyttäminen pakottaa nykyiset julkiset sekamuotoiset organisaatiot muuttumaan palveluntuottoorganisaatioiksi. Laaja velvollisuus yhtiöittää julkista toimintaa nopeuttaa tätä suotuisaa kehitystä. Sote-palveluiden integrointi on hoito- ja palveluketjujen integraatiota
3. Valinnanvapaus ratkaisee saatavuusongelmat Palveluihin pääsy Suomen heikkous Palveluiden käyttö regressiivistä Eniten mahdollisuudesta valita hoitava yleislääkärinsä hyötyvät kroonisesti sairaat 1% lisäys sote-menoihin > saadaan 25% lisää yleislääkäri ja hml-palveluja
Tähän pääsemiseksi Valinnan vapauden piirissä oleviin palveluihin enimmäisodotusaikaa kannattaa normittaa sitovasti > varmistaa, että maakunnallinen järjestäjä siirtää resurssia perustason palveluihin peruslinjauksen mukaisesti 1% kertaluonteinen menolisäys sopeutettavissa erityistason palveluista
Lopuksi Näyttää siltä, että järjestäjän ja tuottajan eriyttäminen, valinnanvapauden laajentaminen ja yhtiöittämisvelvoite ovat johtamassa siihen, että esimerkiksi Päijät- Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän tyyppinen yhtymä joudutaan osittain purkamaan ja uudelleenorganisoimaan. Pitkät siirtymäajat eivät ole meille hyvä asia.