KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 24.11.2011 KOM(2011) 784 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionissa ydinvoimalaitoksille tehtäviä kattavia riski- ja turvallisuusarviointeja ("stressitestejä") koskevasta väliraportista {SEK(2011) 1395 lopullinen}

1. JOHDANTO Ydinturvallisuus ja ydinlaitosten suojaaminen ovat EU:n ja sen kansalaisten kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita. Tästä syystä ydinenergiapolitiikan keskeisenä tavoitteena niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa on varmistaa mahdollisimman korkeatasoiset normit ydinturvallisuudessa ja ydinlaitosten suojaamisessa sekä hätätilanteisiin valmistautumisessa ja niihin reagoimisessa. Japanissa 11. maaliskuuta 2011 esiintyneen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Fukushima-Daiichin ydinvoimalassa tapahtunut onnettomuus suuntasi uudelleen poliittisen huomion toimenpiteisiin, joita tarvitaan riskien minimoimiseksi ja mahdollisimman tehokkaan ydinturvallisuuden, ydinlaitosten suojan ja ydinmateriaalien leviämisen estämisen takaamiseksi. EU kokosi välittömästi onnettomuuden jälkeen solidaarisuutensa osoituksena asiantuntijansa ja resurssinsa Japanin avuksi, jotta onnettomuuden seurauksia saataisiin rajoitettua ja niistä selvittäisiin. Toukokuussa 2011 pidetty EU:n ja Japanin huippukokous keskittyi jatkotoimien koordinointiin ja erityisesti ydinturvallisuusalan yhteistyötoimien täytäntöönpanoon. Komissio reagoi Fukushiman tapahtumiin viipymättä. Yhdessä kansallisten sääntelyelinten 1 ja ydinvoimateollisuuden kanssa komissio käynnisti prosessin ydinvoimalaitosten EU:n laajuisten kattavien riski- ja turvallisuusarviointien ( stressitestien ) suorittamiseksi. Aloite sai Euroopan parlamentin tuen ja Eurooppaneuvosto hyväksyi sen kokouksessaan 24. 25. maaliskuuta 2011 2. Eurooppaneuvosto pyysi komissiota lisäksi tarkastelemaan voimassa olevaa ydinlaitosten turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja sääntelyä ja ehdottamaan tarvittavia parannuksia vuoden 2011 loppuun mennessä. Ydinonnettomuuksien mahdollisten rajat ylittävien vaikutusten vuoksi Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota pyrkimään saamaan EU:n naapurimaat mukaan stressitestiprosessiin. Kaikki sidosryhmät EU:ssa ovat nyt ensimmäistä kertaa vapaaehtoisesti lähteneet mukaan kattavaan ja koordinoituun prosessiin, jossa tarkastellaan ydinreaktorien turvallisuutta ja suojaamista. Toimintaan sidottujen taloudellisten ja henkilöresurssien määrä sekä osallistujien yhteistyöhalukkuus prosessin kaikissa vaiheissa kuvastaa ydinturvallisuuden merkitystä EU:lle. EU-tason yhteisillä toimilla on tällä alalla lisäksi selviä etuja. Ydinturvallisuus on kaikkialla EU:ssa tunnustettu ulottuvuudeltaan eurooppalaiseksi pikemminkin kuin pelkästään kansalliseksi kysymykseksi. Lisäksi hiljattain annettu tiedonanto ulkoisesta energiapolitiikasta 3 osoittaa selvästi sitoutumisen kansainvälisen ydinturvallisuusyhteistyön vahvistamiseen. Komissio on tämän ohella jatkanut työtään varmistaakseen EU:n kansalaisille mahdollisimman korkeatasoisen suojan. Erityishuomiota on kiinnitetty yksittäisiin 1 2 3 Kansalliset ydinturvallisuusalan sääntelyviranomaiset kokoontuvat ydinturvallisuutta ja ydinjätehuoltoa käsittelevässä eurooppalaisessa korkean tason asiantuntijaryhmässä. Ryhmä perustettiin 7. heinäkuuta 2007 annetulla komission päätöksellä 2007/530/Euratom (EUVL L 195, 27.7.2007, s. 44). Myöhemmin ryhmä otti nimekseen lyhenteen ENSREG (European Nuclear Safety Regulators Group). EUCO 10/11 (kohta 31). KOM (2011) 539 lopullinen. FI 2 FI

aloihin, kuten säteilyalttiilta alueilta tulevien tuotteiden tuonnin valvonnan sääntelyyn sekä tulliviranomaisille annettaviin suosituksiin ja tieteellisen tutkimuksen ja ympäristönseurannan vahvistamiseen. Tässä tiedonannossa kuvataan tiivistetysti tähän mennessä toteutetut toimet EU:ssa toimivien ydinvoimalaitosten turvallisuuden ja suojaamisen uudelleenarvioimiseksi. Se perustuu jäsenvaltioiden 15. syyskuuta mennessä toimittamiin edistymisraportteihin ja neuvoston perustaman AHGNS-työryhmän (Ad-hoc Group on Nuclear Security) laatimaan väliraporttiin. Siinä esitetään myös komission ensiarvio nykytilanteesta sekä muutamia alustavia ideoita tulevia toimia varten. 2. YDINVOIMALOIDEN STRESSITESTIT: LÄHESTYMISTAPA, MENETELMÄT, TÄHÄNASTINEN EDISTYMINEN JA SEURAAVAT VAIHEET 2.1. Lähestymistapa ja menetelmät Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota ja ENSREGiä analysoimaan Fukushiman tapahtumista saadut opit ja arvioimaan uudelleen EU:n ydinvoimalaitosten turvallisuusmarginaalit. Tämä oli määrä tehdä käyttäen jäsenvaltioiden yhteisiä menetelmiä, millä varmistettaisiin prosessin läpinäkyvyys kansalaisten näkökulmasta. Eurooppa-neuvoston toimeksianto komissiolle koostui seuraavista osatekijöistä: (a) menetelmien määrittely sekä ydinvoimalaitosten kattavien riski- ja turvallisuusarviointien toteutus yhteistyössä kansallisten ydinturvallisuusviranomaisten kanssa, (b) (c) EU:n voimassaolevan ydinturvallisuuslainsäädännön uudelleenarviointi ja tarkistaminen, EU:n naapurimaiden pyytäminen mukaan prosessiin. Komissio ja ENSREG 4 sopivat kahdesta rinnakkaisesta toimintalinjasta: Turvallisuusosio, jossa arvioidaan sitä, miten ydinlaitokset selviytyisivät erilaisten odottamattomien tapahtumien seurauksista. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi luonnonkatastrofit, inhimilliset erehdykset tai tekniset viat ja muut vahinkotapahtumat, kuten kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet. Suojausosio, jossa analysoidaan tahallisia turvallisuusuhkia sekä tuhotöiden ja terroritekojen ehkäisyä ja niihin reagointia. Tässä yhteydessä päätettiin, että ydinvoimalaoperaattorit ja kansalliset sääntelyviranomaiset vastaavat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ydinturvallisuuteen liittyvistä näkökohdista ja jäsenvaltiot vastaavat komission avustamina ydinvoimaloiden suojaustason arvioinnista. Tätä varten neuvosto perusti 4 ENSREGin kokous 12. 13. toukokuuta 2011. Perustana käytettiin WENRAn (Western European Nuclear Regulators Association) ehdottamia teknisiä eritelmiä. Ks. ENSREGin julistus osoitteessa www.ensreg.eu. FI 3 FI

asiaa käsittelemään erityisen ad hoc -työryhmän (Ad-hoc Group on Nuclear Security, AHGNS). Suojausosion edistymisestä on raportti tämän asiakirjan liitteenä. Ydinvoimaloiden stressitestihankkeeseen osallistuvat kaikki neljätoista EU:n jäsenvaltiota, joissa on ydinvoimaloita 5, sekä Liettua 6. Myös Sveitsi ja Ukraina ovat päättäneet osallistua naapurimaina. Useat maat 7 päättivät sovittujen vaatimusten lisäksi sisällyttää prosessiin toiminnassa olevien ydinvoimaloiden ohella myös käytöstä poistetut laitokset ja muut ydinmateriaalitoiminnot. Stressitestien turvallisuusosion eritelmissä 8 määritellään kolme arvioitavaa tärkeintä osa-aluetta: luonnon ääri-ilmiöt (maanjäristykset, tulvat, äärimmäiset sääolosuhteet), laitosten toiminta pitkittyneen sähkökatkon ja/tai pääasiallisen lämpönielun menettämisen (syystä riippumatta) aikana ja vakavien onnettomuuksien hallinta. Selvitysmenetelmät määritellään kansallisesti ja ne kuuluvat kansallisten sääntelyviranomaisten vastuualueeseen. Stressitestiprosessi sisältää kolme vaihetta: Ydinvoimalaoperaattorien itsearviointi. Operaattoreilta pyydettiin edistymisraportteja 15. elokuuta 2011 mennessä ja loppuraportteja 31. lokakuuta 2011 mennessä; Itsearviointien tarkastelu kansallisten sääntelyviranomaisten toimesta. Kansalliset sääntelyviranomaiset perehtyvät operaattorien toimittamiin tietoihin ja laativat kansalliset raportit (edistymisraportit 15. syyskuuta 2011 mennessä, loppuraportit 31. joulukuuta 2011 mennessä). Kansallisten raporttien vertaisarvioinnit kansallisten ja Euroopan komission asiantuntijoiden toimesta aikavälillä tammikuu huhtikuu 2012. Määräaika arviointien aloittamiselle oli 1. kesäkuuta 2011. Sovittujen määräaikojen mukaisesti kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat toimittaneet edistymisraporttinsa komissiolle. Ne muodostavat perustan tälle väliraportille. Tärkeimmät tuotokset ovat kuitenkin vielä tekeillä. Jotta tuloksille saavutettaisiin riittävä luotettavuustaso, on olennaisen tärkeää odottaa lopullisia kansallisia raportteja (määräaika vuoden lopussa) ja vertaisarviointiprosessia, jossa tulokset tarkastetaan. 2.2. Tähän asti tehtyjen turvallisuusarviointien alustavat huomiot Kaikki edistymisraportit osoittavat, että ydinoperaattorit noudattavat ja soveltavat sovittuja menetelmiä. Kansallisten raporttien muoto, sisältö ja yksityiskohtaisuus 5 6 7 8 Belgia, Bulgaria, Tšekki, Suomi, Ranska, Saksa, Unkari, Alankomaat, Romania, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta. Ignalinan viimeiden yksikkö suljettiin vuonna 2009 EU:n liittymisvelvoitteiden täyttämiseksi, mutta voimassa on vielä laitoskohtaisia toimilupia ja laitosalueelle on varastoitu huomattavia määriä käytettyä polttoainetta. Belgia, Bulgaria, Suomi, Ranska, Saksa, Liettua, Slovakia, Espanja, Ukraina, Yhdistynyt kuningaskunta. ENSREGin 12. 13. toukokuuta 2011 antaman julistuksen liite I. FI 4 FI

kuitenkin vaihtelee melkoisesti. Tämän tiedonannon liitteenä on tiivistelmä kunkin kansallisen raportin sisältämistä huomioista 9. Vaikka arviointi onkin vielä kesken, edistymisraporteista käy ilmi joukko syvällisempää analyysiä vaativia seikkoja. Ne osoittavat myös, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat riittävästi samoilla linjoilla tarvittavien toimien suhteen. Jotkin kansalliset sääntelyviranomaiset ovat jo harkinneet ydinlaitoksiin soveltamiensa turvallisuusmarginaalien tarkistamista. Huomiota on kiinnitettävä muun muassa seuraaviin seikkoihin: laitosten parempi suojaaminen tulvien vaikutuksilta 10, sähkökatkokset 11,12 ja pääasiallisen lämpönielun menettäminen 13 sekä laitosten parempi suojaaminen rakennesuunnittelussa huomioimattomilta (ns. Beyond-Design-Basis) maanjäristyksiltä 14. Joissain raporteissa nostetaan esiin mahdollisuuksia tehdä parannuksia käytetyn polttoaineen altaisiin, jotta ne kestäisivät paremmin tapahtumia, joita ei ole otettu huomioon suunnitteluvaiheessa 15. Lisäksi useissa raporteissa on löydetty tapoja parantaa vakavien onnettomuuksien hallintaa ja hätätilannemenettelyjä 16. Nyt on jo kuitenkin nähtävissä tiettyjä eroja jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi: Seismisiin riskeihin tunnutaan suhtauduttavan hyvin eri tavoin eri maissa varsin riippumatta kyseisen alueen seismisestä aktiivisuudesta. Sekä perustana käytettävissä menetelmissä 17 että hyväksymiskriteereissä 18 ilmenee huomattavia eroja. Joissain maissa ollaan parhaillaan tarkistamassa seismisyystasoa, joka on otettava huomioon laitoksen rakenteessa. Joissain maissa 19 on jo otettu käyttöön vakavien onnettomuuksien hallintaohjeisto (Severe Accident Management Guidelines, SAMG) 20. Jotkin maat 21 ovat ryhtyneet arvioimaan hätätilahallintamääräyksiä ns. beyond design-basis -onnettomuuksien (eli onnettomuuksien, jotka ovat mahdollisia, mutta joita ei liian epätodennäköisinä otettu täysin huomioon suunnitteluvaiheessa) näkökulmasta ja määritelleet mahdollisia parannuksia. 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Technical Summary of the national progress reports on the implementation of comprehensive risk and safety assessments of the EU nuclear power plants. Esim. Suomi, Unkari, Slovakia, Slovenia, Ruotsi, Sveitsi. Mukaan luettuina ulkoisen sähkönsaannin katkeaminen ja laitoksen täydellinen sähkökatkos. Esim. Suomi, Romania, Slovenia, Espanja. Esim. Suomi, Slovenia, Espanja, Ruotsi. Esim. Suomi, Unkari, Slovakia, Espanja, Ruotsi, Sveitsi. Esim. Suomi, Unkari, Liettua, Slovenia. Esim. Saksa, Unkari, Romania, Slovakia, Espanja, Ruotsi. Suoritetaanko esimerkiksi täysimittainen seisminen turvallisuusarviointi (Probabilistic Safety Assessment, PSA) vai ei. Säännöllisesti tarkistettava seisminen PSA-arviointi tehdään esimerkiksi Suomessa, Sloveniassa ja Sveitsissä varsin pitkälti riippumatta siitä, onko seisminen aktiivisuutaso näissä maissa suhteellisen matala vai korkea. Esim. vaakasuuntainen enimmäishuippukiihtyvyys tietyillä todennäköisyyksillä. Esim. Belgia, Tšekki, Suomi, Unkari, Romania, Slovenia, Espanja. SAMG-ohjeistot ovat laitoskohtaisia menettelyohjeita, joiden avulla operaattorit voivat minimoida laitoksen ulkoiset säteilyannokset hätätilanteissa. Esim. Slovenia, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta. FI 5 FI

2.3. Seuraava vaihe: vertaisarvioinnit ja tulosten validointi Eurooppa-neuvoston pyynnön pohjalta komissio on yhdessä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa päättänyt suorittaa sovittuja menetelmiä käyttäen vertaisarvioinnin kansallisten arviointien lopullisille tuloksille 22. Vuoden 2011 loppuun mennessä toimitettavien kansallisten loppuraporttien on tästä syystä noudatettava tiettyä rakennetta johdonmukaisuuden ja vertailtavuuden maksimoimiseksi. Vertaisarviointiprosessi, jonka on määrä käynnistyä vuoden 2012 alussa, mahdollistaa kansallisten tulosten täydentävän arvioinnin Euroopan tasolla ja auttaa pääsemään mahdollisimman objektiiviseen ja neutraaliin lopputulokseen, jotta tuloksiin luotettaisiin. Prosessi toteutetaan kahdessa vaiheessa: Horisontaalisiin aiheisiin liittyvä vertaisarviointi, jossa vertaillaan kansallisten lähestymistapojen ja huomioiden johdonmukaisuutta kolmella keskeisellä osaalueella: luonnon ääri-ilmiöt, turvallisuustoimintojen toimimattomuus ja vakavien onnettomuuksien hallinta. Kokeneista sääntelyasiantuntijoista koostuva paneeli tarkastaa kutakin osa-aluetta koskevat kansallisten raporttien osiot. Loppuraportissa esitellään keskeisten osa-alueiden alustavat päätelmät sekä erot menetelmissä tai arvioissa. Vertikaalinen (kansallinen) vertaisarviointi, jossa arvioidaan kansallisia raportteja kokonaisuudessaan. Vertikaaliset vertaisarvioinnit suoritetaan jäsenvaltioissa, jotta arviointiryhmien olisi helpompi olla yhteydessä sääntelyviranomaisten erikoisasiantuntijoihin ja operaattoreihin ja käynnit ydinvoimalaitoksissa olisi helpompi järjestää. Kansallisissa katsauksissa hyödynnetään horisontaalisia aiheita koskevien vertaisarviointien tuloksia ja prosessin aikana koottua asiantuntemusta. Vertaisarviointiryhmät koostuvat ydinturvallisuusalan asiantuntijoista kaikista EU:n jäsenvaltioista. Vertaisarvioinnin sihteeristöstä vastaa komission Yhteinen tutkimuskeskus. Kansalliset raportit, edistymisraportit ja vertaisarviointien tulokset julkistetaan 23. Komissio esittelee vertaisarviointien tulokset loppuraportissa, joka jätetään Eurooppa-neuvoston kokoukselle 28. 29. kesäkuuta 2012. 2.4. Alustavien suojausarviointien ensihuomiot 24 Ydinteknisten toimintojen suojaamisella pyritään ehkäisemään tahalliset teot, jotka voisivat vahingoittaa ydinlaitosta tai johtaa ydinmateriaalien varastamiseen tai 22 23 24 ENSREGin kokous 11. lokakuuta 2011. www.ensreg.eu. Tämä luku perustuu neuvoston perustaman AHGNS-työryhmän toimittamiin tietoihin. FI 6 FI

leviämiseen. Ydinturvallisuus 25 ja laitosten suojaaminen ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Näin ollen ydinvoimalaitoksen kokonaisturvallisuudesta ei voida tehdä täydellistä arviota, ellei vastaavaa analyysiä tehdä myös sen suojaamiseen liittyvistä näkökohdista. Tästä syystä tämä turvallisuusarviointi on laajennettu kattamaan myös suojausnäkökohdat. EU:ssa vain harvoille kansallisista ydinturvaviranomaisista on nimenomaisesti annettu vastuu ydinvoimalaitosten suojauskysymyksistä. Näihin kysymyksiin liittyvä toimivalta on jäsenvaltioissa hajautettu eri elimille. Ydinvoimalaitoksiin sovelletaan vuosien saatossa pitkälle kehittyneitä ja kattavia turvallisuus- ja ydinmateriaalivalvontajärjestelmiä. Kansainvälisellä tasolla ydinvoimalaitosten suojausjärjestelmä ei ole yhtä kehittynyt 26. Viime vuosina suojausasiat ovat kuitenkin yleisesti saaneet maailmalla suurempaa huomiota, varsinkin Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivänä 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Ydinvoimalaitosten suojaamismenetelmien arvioimiseksi neuvosto on perustanut AHGNS-työryhmän (Ad-hoc Group on Nuclear Security), joka koostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista ja jossa on mukana myös Euroopan komissio. Tämän tiedonannon liitteenä on ryhmän edistymisraportti 27, jossa esitetään ryhmän alustavat päätelmät. AHGNS:n työohjelma on kolmivaiheinen: tiedonkeruu, esimerkiksi jäsenvaltioille toimitettavan kyselylomakkeen avulla, tietojen käsittely, eli hyviä käytäntöjä koskevien suositusten keskeisten aiheiden määrittely ja kyselyn tulosten synteesi, edistymis- ja loppuraporttien laadinta. Kyselyssä keskitytään joukkoon kysymyksiä, jotka liittyvät suojausasioita säänteleviin kansallisiin oikeudellisiin puitteisiin, yleiseen kansalliseen suojausjärjestelmään, laitosten suunnittelussa huomioituihin uhkiin (ennakoimattomien tahallisten tuhotöiden aiheuttamat riskit), ydinalan suojaamiskulttuuriin ja hätätilasuunnitteluun. Koska jäsenvaltiot eivät katsoneet, että kysymyksissä olisi merkittäviä puutteita, väliraportissa keskitytään näihin kysymyksiin ja niihin saatuihin vastauksiin. Vastauksista käy ilmi tarve parantaa kansainvälistä yhteistyötä, muun muassa kansainvälisten vertaisarviointikäyntien muodossa, jotta voidaan todentaa ydinvoimalaitosten fyysisten suojaustoimenpiteiden taso ja tehokkuus. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ydinteknisten toimintojen suojaamiseen ja ovat vahvistaneet halukkuutensa hyödyntää ja vahvistaa asiaan liittyviä kansainvälisiä 25 26 27 Ydinturvallisuudella viitataan ydinvoimalaitosten asianmukaisten toimintaolosuhteiden aikaansaamiseen, onnettomuuksien ehkäisyyn ja niiden seurausten lieventämiseen ja se johtaa työntekijöiden, väestön ja ympäristön suojaamiseen tarpeettomilta säteilyvaaroilta. Esimerkiksi IAEA on vuosikymmenten aikana laatinut monenlaista ohjeistusta turvallisuusasioissa, mutta sen antama suojausohjeistus on verrattain vähäistä. Interim report on nuclear security 17061/11 AHGNS 8 ATO 134. FI 7 FI

järjestelmiä, mutta myös levittää EU:n tasolla tietoa hyvistä toimintamalleista. Niiden vastauksissa korostetaan tiivistä yhteyttä ydinturvallisuuden ja laitosten suojaamisen välillä sekä yhteyksiä laitosten suojaamisen ja terrorismin vastaisen toiminnan välillä. Ydinlaitosten suojaamista sekä toimenpiteiden, järjestelmien ja suojaamiskonseptien riittävyyttä on esiin nousevien uhkien valossa arvioitava jatkuvasti uudelleen. Raportista käy ilmi myös yhteinen näkemys siitä, miten tärkeää on määritellä ja ottaa käyttöön tarvittavat prosessit riskinhallintaa varten, ja saattaa yhteen asiaan liittyvät eri asiantuntijayhteisöt. Komissio ottaa edelleen jatkuvissa suojaamiskysymyksiä koskevissa pohdinnoissaan täysimääräisesti huomioon AHGNS:n loppuraportin huomiot ja suositukset. Loppuraportti on määrä antaa kesäkuussa 2012. 3. EU:N YDINTURVALLISUUDEN SÄÄNTELYPUITTEIDEN LUJITTAMINEN Stressitestien suorittamisen ohessa komissio on ryhtynyt pohtimaan EU:n ydinturvallisuusalan oikeudellisia puitteita käyttäen perustana kansallisten raporttien alustavia huomioita, kansainvälisen tason keskusteluja (IAEA) ja eri sidosryhmien näkemyksiä. Komission alustavan analyysin mukaan kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erilaisia lähestymistapoja turvallisuuskysymyksissä ja ne käyttävät erilaisia kriteerejä turvallisuusparannusten määrittelyssä. Näiden ensipohdintojen perusteella komissio näkee mahdollisuuksia parantaa oikeudellisia puitteita kansallisella ja EU-tasolla seuraavilla osa-alueilla: 1) teknisten turvallisuustoimenpiteiden parantaminen ja tarvittavan valvonnan parantaminen turvatoimien täysimääräisen toteutuksen varmistamiseksi, 2) ydinturvallisuushallinnon kehittäminen ja ydinturvallisuuden oikeudellisten puitteiden parantaminen, 3) hätätilanteisiin valmistautumisen ja niihin reagoinnin parantaminen, 4) EU:n ydinalan vastuujärjestelmän lujittaminen ja 5) tieteellisen ja teknologisen osaamisen kehittäminen. Lähtökohtana on joka tapauksessa nykyisten EU-sääntöjen täysimääräinen täytäntöönpano. 3.1. Ydinalan turvallisuuden nykyisten oikeudellisten puitteiden täytäntöönpano Neuvoston vuonna 2009 antama ydinturvallisuusdirektiivi 28 oli merkittävä edistysaskel EU:n ydinturvallisuusjärjestelmässä. Direktiivillä luodaan kattavat ja oikeudellisesti sitovat yhteisön puitteet ydinlaitosten ydinturvallisuudelle. Siinä määritellään perusperiaatteet ja velvoitteet, joilla säännellään ydinturvallisuutta Euroopan atomienenergiayhteisössä ( yhteisö' tai 'Euratom'). Sillä sisällytetään yhteisön oikeuteen tärkeimpien kansainvälisten asiakirjojen vaatimukset, erityisesti ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus 29 ja Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n vahvistamat turvallisuusperusteet 30. 28 29 30 Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18). INFCIRC/449, 5. heinäkuuta 1994. Yhteisö ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat yleissopimuksen sopimuspuolia. Fundamental safety principles, IAEA Safety Standard Series No. SF-1 (2006). FI 8 FI

Jäsenvaltioiden määräaika ydinturvallisuusdirektiivin täytäntöönpanolle kansallisella tasolla oli 22. heinäkuuta 2011. Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyn kahtatoista jäsenvaltiota vastaan, jotka eivät ole noudattaneet tätä määräaikaa 31. Jäsenvaltioiden, jotka eivät niin jo ole tehneet, olisi kiireellisesti varmistettava direktiivin sisällyttäminen lainsäädäntöönsä. 3.2. Ydinturvallisuusalan lainsäädäntöpuitteiden parantaminen Komissio tutkii Eurooppa-neuvoston pyynnön mukaisesti kahta lähestymistapaa ydinturvallisuuden puitteiden parantamiseksi: i) lainsäädännön muutokset yhteisön ydinturvallisuuden nykyisten lainsäädäntöpuitteiden lujittamiseksi ja ii) olemassa olevien mekanismien toteutuksen parantaminen sekä jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantaminen. Ydinturvallisuuspuitteita on tarkasteltava uudelleen sekä yhteisön tasolla että kansallisesti noudattaen kaikilta osin toissijaisuusperiaatetta. Komission ja jäsenvaltioiden on kansainvälisissä instituutioissa toimittava yhdessä varmistaakseen, että kansainvälisissä ydinturvallisuuspuitteissa tapahtuvat kehitys on linjassa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön kanssa. 3.2.1. Tekniset parannukset ja valvonta Voimassaolevan Euratomin ja kansallisen lainsäädännön nojalla päävastuu ydinturvallisuudesta on toimiluvan haltijalla (voimalan operaattorilla). Kansalliset sääntelyviranomaiset edellyttävät toimiluvan haltijoilta laitoksiin teknisiä parannuksia turvallisuusarviointien, joihin myös meneillään olevat stressitestit kuuluvat, perusteella. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että vaaditut toimenpiteet toteutetaan oikein. Tällä hetkellä EU:ssa ei ole olemassa yhteisiä turvallisuusnormeja tai -kriteerejä ydinvoimalaitoksille. Stressitestien alustavat tulokset osoittavat, että turvallisuusmarginaalien käsittely ei ole johdonmukaista Euroopassa sijaitsevien ydinvoimalaitosten välillä. EU:n stressitestiprosessin lopullisista tuloksista riippuen ja Fukushiman ydinonnettomuudesta saatavien oppien pohjalta voitaisiin harkita EU:n laajuisia perusperiaatteita ja -vaatimuksia ja niihin liittyviä teknisiä vähimmäiskriteerejä, jotka koskisivat ydinvoimalaitosten sijoittamista, suunnittelua, rakentamista ja käyttöä 32. EU:n periaatteiden ja vaatimusten on näyttävä kansallisissa sääntelytoimissa ja päätöksissä ja niiden noudattamisesta vastaavat viime kädessä laitosten operaattorit. EU:n laajuiset kriteerit sijoituspaikkojen ominaispiirteille, toimilupavaatimuksille ja toiminnallisille tarkastuksille edellyttäisivät, että laitosten operaattorit suuntaisivat 31 32 Itävalta, Belgia, Kypros, Tanska, Viro, Kreikka, Italia, Latvia, Puola, Portugali, Slovakia ja Yhdistynyt kuningaskunta. EU-tuomioistuin (tuomio C 29/99, Kok. 2002, s. I-11221) on todennut, että Euratomilla on näissä asioissa jaettua toimivaltaa. FI 9 FI

toimintaansa kohti parhaita käytäntöjä, joita noudatetaan rakennettaessa EU:hun uusia ydinvoimalaitoksia. Tällaisia vaatimuksia on jo olemassa osana kansainvälisiä ja EU-käytäntöjä 33. Vaikka teknisten toimien valinta riippuu myös stressitestien lopullisista tuloksista, nämä voitaisiin sisällyttää EU:n lainsäädäntöön. Lisäksi nykyiseen ydinturvallisuusdirektiiviin sisältyvien parhaiden käytäntöjen käyttöä näyttäisi olevan perusteltua laajentaa. Esimerkiksi kansainvälisiä vertaisarviointeja, jotka nykyisin rajoittuvat kansallisiin oikeudellisiin ja sääntelyllisiin puitteisiin, voitaisiin laajentaa kattamaan myös ydinvoimalaitosten rakenteellinen ja toiminnallinen turvallisuus 34. Euroopan uutta ydinturvallisuusarkkitehtuuria koskevien suositusten viimeistelyyn olisi osallistuttava monenlaisia toimijoita, kuten kansalliset sääntelyviranomaiset ja ydinvoimateollisuus sekä tiede- ja teknologiayhteisö, jota edustaisi esimerkiksi Euroopan teknisten tukiorganisaatioiden verkosto ETSON. 3.2.2. Ydinturvallisuushallinto Yksi Fukushiman onnettomuudesta saaduista keskeisistä opeista on se, että kansallisten sääntelyviranomaisten todellinen riippumattomuus on varmistettava. EU:ssa tilannetta voitaisiin edelleen parantaa selkeyttämällä asiaa koskevia ydinturvallisuusdirektiivin säännöksiä 35 ja määrittelemällä kansallisten sääntelyviranomaisten todelliselle riippumattomuudelle kriteerit. Lisäksi ydinturvallisuusdirektiivissä voitaisiin selventää sääntelyllistä vähimmäistoimivaltaa, joka kansallisilla viranomaisilla on oltava. Tällä hetkellä sääntelyvastuu on joissain jäsenvaltioissa jaettu useiden tahojen kesken tai osoitettu ministeriöille pikemminkin kuin yksittäiselle riippumattomalle viranomaiselle. ENSREG on toimeksiantonsa mukaisesti antanut EU:n toimielimille ydinturvallisuutta koskevia suosituksia vuodesta 2007. Nyt on tullut aika pohtia sen tulevaa roolia saatujen kokemusten valossa. Läpinäkyvyysvaatimuksia voitaisiin edelleen tarkentaa laajentamalla niitä nykyisistä yleisvelvoitteista, jotka koskevat tiedottamista väestölle 36 ja ydinlaitoksen työntekijöille. Vastaavasti kansallisia sääntelyviranomaisia voitaisiin pyytää tiedottamaan kansalaisille sääntelypäätöstensä syistä. Yleisen turvallisuuden kannalta salassa pidettävät tiedot suojattaisiin luottamuksellisuuslausekkeilla. 33 34 35 36 WENRA on laatinut reaktoriturvallisuuden viitetasot (2008), joita käytetään välineenä kehitettäessä yhteistä lähestymistapaa ydinturvallisuuden ja sen sääntelyn yhdenmukaistamiseen EU-maissa. Vuonna 2010 WENRA hyväksyi uusien ydinvoimalaitosten turvallisuustavoitteet IAEAn turvallisuusperusteiden (Fundamental Safety Principles) pohjalta. WENRA on verkosto, johon kuuluvat ydinvoimaloita omaavien EU-maiden ja Sveitsin korkeimmat sääntelyviranomaiset ja tarkkailijoina muut asiasta kiinnostuneet Euroopan maat. Esimerkiksi toiminnallinen turvallisuus kuuluu IAEA:n vertaisarviointikäyntien (OSART) piiriin. 5 artiklan 2 kohta. Ydinturvallisuusdirektiivin 8 artikla. FI 10 FI

3.3. Hätätilanteisiin valmistautumisen ja niihin reagoinnin kehittäminen Toimet, joilla ehkäistään ydinteknisiä ja säteilyvaaraa aiheuttavia hätätilanteita, valmistaudutaan niihin ja pyritään selviytymään hätätilanteista, toteutetaan usein kansallisella tasolla. Yhteisön tasolla on kuitenkin olemassa monenlaisia oikeudellisia välineitä ja mekanismeja 37 ja erityismääräyksiä, jotka liittyvät ydinonnettomuuksiin 38. Tällaisissa tilanteissa voidaan käynnistää useita yhteisötason mekanismeja. Joulukuussa 2010 komissio antoi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laaditut ohjeet katastrofihallinnassa käytettävistä kansallisista riskinarvioinneista. Jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet laatimaan ja toimittamaan kansalliset riskinarviointinsa vuoden 2011 loppuun mennessä. Ydinturvallisuuteen ja väestön terveyteen kohdistuvat uhat ovat tärkeitä elementtejä kattavassa riskinarvioinnissa. Jotta voitaisiin paremmin valmistautua ydinalan hätätilanteisiin ja koordinoida reagointitoimia, voitaisiin laatia rajat ylittäviä ydinalan riskinhallintasuunnitelmia (joissa voisi olla mukana myös EU:n naapurimaita). Nämä olisi liitettävä nykyistä tehokkaampaan eurooppalaiseen ydinalan hätätilanteiden reagointijärjestelmään. On myös tärkeää varmistaa, että saatavilla on hätätilanteita varten tarvittaessa välineistöä (myös raskasta kalustoa, kuten varageneraattoreita), jota saadaan yhteisesti käyttöön tarpeen vaatiessa, sekä ydinlaitosalueiden kunnostussuunnitelmia. Komission tiedonannon Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun ja humanitaarisen avun rooli 39 pohjalta on käynnistetty toiminta, jossa pyritään luomaan jäsenvaltioiden valmiuksia hyödyntävä yleiseurooppalainen hätäreagointivalmiusjärjestelmä, luomaan täydessä toiminnassa oleva ympärivuorokautinen hätäkeskus ja kehittämään yleiseurooppalaisia valmiussuunnitelmia tärkeimpiä katastrofityyppejä, kuten ydinkatastrofeja, varten. Komissio tulee antamaan ehdotuksia näiden elementtien sisällyttämiseksi Euroopan pelastuspalvelumekanismia koskevaan lainsäädäntöön. 3.4. Ydinalan vastuukysymysten selkiyttäminen Kysymys vastuun jakautumisesta ydinonnettomuustilanteessa on äärimmäisen tärkeä. Komission tiedonannossa Energia 2020: Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi todetaan, että ydinturvallisuuden ja ydinmateriaalivalvonnan oikeudellisia puitteita parannetaan entisestään ( ) ehdotuksella eurooppalaiseksi lähestymistavaksi ydinenergia-alan vastuujärjestelmiin liittyvissä kysymyksissä. 37 38 39 Muun muassa turvallisuutta koskevista perusnormeista annettu direktiivi, tiedotusdirektiivi, ECURIEpäätös, pelastuspalvelumekanismia koskeva lainsäädäntö sekä Tšernobylin onnettomuuden ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen annetut elintarvikkeita ja rehuja koskevat määräykset. Lainsäädäntö elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen sallituista enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen. KOM (2010) 600 lopullinen. FI 11 FI

Myös Euratomin perustamissopimuksessa määrätään 40, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen vakuutussopimusten tekemistä atomiriskien varalta. Useimmat jäsenvaltiot ovat päättäneet tukeutua kansainvälisiin yleissopimuksiin (Pariisin yleissopimus/brysselin lisäyleissopimus ja Wienin yleissopimus), mutta jotkut eivät ole mukana yhdessäkään niistä. Tämä on johtanut EU:ssa oikeudelliseen tilkkutäkkiin. Oikeudellista johdonmukaisuutta voitaisiin EU:ssa parantaa kahdella saralla: i) uhrien suoja eri jäsenvaltioissa, erityisesti uhrien saamien korvausten parantamiseksi riippumatta heidän asuinpaikastaan ja ii) mahdolliset vaikutukset sisämarkkinoiden toimintaan erityisesti silloin kun operaattorien erilaiset taloudelliset vastuut voisivat vääristää kilpailua. 3.5. Tieteellisen ja teknologisen osaamisen parantaminen Komissio on käynnistänyt tuleviksi neljäksi vuodeksi koulutus- ja tiedotusohjelman, jossa pyritään hyödyntämään Fukushimasta saatuja oppeja. Ohjelma rahoitetaan EU:n ja Euratomin tutkimuksen puiteohjelmista 41. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ydinturvallisuuden merkityksestä ja jakaa tietoa parhaista riskinhallinnan käytänteistä ydinalan asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden keskuudessa. Ohjelmalla parannetaan myös yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, julkisten elinten ja teollisuuden välillä hakien synergiaetuja suhteessa EU:ssa jo toimiviin yhteistyöjärjestelmiin, joita ovat erityisesti kestävän ydinenergian teknologiayhteisö SNE-TP ja Euroopan ydinenergiafoorumi ENEF. EU:n seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ( Horisontti 2020 ) kaavailtavaa ydintutkimusta on edelleen tarve kohdentaa ydinturvallisuuteen, jotta EU:n ydinalan erityistuntemusta voidaan ylläpitää ja ydinvoimalaoperaattorien ja sääntelyviranomaisten osaamista vahvistaa. 4. KANSAINVÄLINEN ULOTTUVUUS 4.1. Kolmansien maiden osallistuminen riski- ja turvallisuusarviointeihin 4.1.1. EU:n naapurimaat Euroopan komissio on kannustanut kaikkia ydinvoimalaitoksia operoivia maita suorittamaan mahdollisimman pian EU:ssa meneillään olevien kaltaiset riski- ja turvallisuusarvioinnit ydinturvallisuuden parantamiseksi maailmanlaajuisesti. Komissio on pyrkinyt laajentamaan arviointeja niihin EU:n naapurimaihin, jotka operoivat tai omistavat ydinvoimalaitoksia (Sveitsi, Venäjän federaatio, Ukraina, Armenia ja Kroatia) sekä maihin, joilla on pitkälle edenneitä suunnitelmia ydinvoiman kehittämiseksi (erityisesti Turkki ja Valko-Venäjä). 40 41 Euratomin perustamissopimuksen 98 artikla. http://cordis.europa.eu/fp7/euratom-fisshome.hmtl. FI 12 FI

Edellä mainittujen maiden kanssa annettiin 23. kesäkuuta 2011 yhteislausuma yhteisestä lähestymistavasta stressitestiasiassa. Sveitsi ja Ukraina ovat mukana EU:n stressitestiprosessissa, mutta muut maat etenevät eri aikatauluin. Yhteisesti on kuitenkin sitouduttu suorittamaan turvallisuusarvioinnit vuoden 2012 loppuun mennessä. EU tulee jatkossakin kannustamaan kaikkia EU:n naapurimaita osallistumaan stressitestiprosessiin ja varmistamaan, että sekä EU:n sisällä että sen rajoilla pyritään kaikin mahdollisin keinoin luomaan parhaat edellytykset ydinturvallisuudelle. 4.1.2. Yhteistyö Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja G8-/G20-maiden kanssa IAEA:n ydinturvallisuuden toimintasuunnitelmassa, joka hyväksyttiin syyskuussa 2011, kannustetaan kaikkia IAEA:n jäsenvaltioita arvioimaan kansallisesti ydinvoimalaitosten rakenteet laitoskohtaisten luonnon ääri-ilmiöiden vaaran näkökulmasta, sekä toteuttamaan arvioinnin pohjalta tarvittavat toimet. Euroopan komissio edesauttaa IAEA:n työtä sellaisten menetelmien laatimiseksi, joita myös muut valtiot voivat käyttää. Komissio on myös valmis avustamaan IAEA:ta kolmansien maiden neuvonnassa ja auttamisessa tällä alalla. Komissio osallistui täysimääräisesti G8-/G20-prosessiin valmisteltaessa kesäkuussa 2011 pidettyä IAEA:n ministerikonferenssia, jossa IAEA:n ydinturvallisuuden toimintaohjelma hyväksyttiin. Komissio pyrkii kaikin tavoin saavuttamaan lisäedistystä näissä kansainvälisissä aloitteissa. 4.2. Ehdotetut parannukset ydinturvallisuusalan maailmanlaajuisiin oikeudellisiin puitteisiin Fukushiman tapahtumat nostivat esiin tarpeen vahvistaa ydinturvallisuusalan kansainvälisiä oikeudellisia puitteita. IAEA:n kautta tärkeimpiä ydinturvallisuuden sääntelyvälineitä ovat kansainvälisesti sovitut turvallisuusnormit ja kansainväliset yleissopimukset, erityisesti ydinturvallisuutta koskeva yleissopimus (ns. CNSsopimus) ja ydinalan hätätilanteiden varhaista ilmoittamista koskeva yleissopimus. IAEA:n jäsenvaltiot tunnustavat yleisesti tarpeen tarkistaa kansainvälisiä ydinturvallisuuspuitteita, erityisesti CNS-sopimusta, niiden tuloksellisuuden, hallinnoitavuuden ja valvottavuuden parantamiseksi. Komissio aikoo osallistua CNSsopimuksen päivittämiseen Euratomin puolesta 42. CNS-sopimus olisi päivitettävä IAEA:n uusimpien turvallisuusnormien mukaisesti; normeista olisi tehtävä oikeudellisesti sitovia ja niitä olisi kehitettävä edelleen. EU:n olisi vähintäänkin pyrittävä saattamaan CNS soveltamisalan ja velvoitteiden osalta linjaan voimassa olevan ydinturvallisuusdirektiivin kanssa. Tarkistettu CNS kattaisi näin kaikentyyppiset ydinlaitokset ja niille olisi säännöllisesti tehtävä pakolliset sääntelylliset tarkastukset. CNS:n olisi sisällettävä myös kriteerit sääntelyviranomaisten riippumattomuudesta sekä täytäntöönpanomekanismeja, kuten riitojen välitystoiminta, sovittelu tai välimiesjärjestelyt. 42 Euratomin perustamissopimuksen 101 artikla. FI 13 FI

Lisäksi CNS:n hätävalmiuksia koskevilla määräyksillä on varmistettava nykyistä tuloksellisempi ja koordinoidumpi reagointi hätätilanteissa sekä määriteltävä johdonmukaiset yhteydet muihin kansainvälisiin yleissopimuksiin 43. 4.3. Ydinturvallisuusalan ulkosuhdeyhteistyö Ydinturvallisuuden parantaminen kolmansissa maissa on ollut keskeinen osa komission toimintaa varhaiselta 1990-luvulta saakka. TACIS- ja Phare-ohjelmat mahdollistivat viidentoista vuoden ajan avun antamisen Keski- ja Itä-Euroopan maille ja entiseen Neuvostoliittoon kuuluneille maille. Vuonna 2007 ydinturvallisuusyhteistyötä laajennettiin muihin kolmansiin maihin ydinturvallisuusalan yhteistyövälineellä (INSC). Energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta annetussa tiedonannossa 44 peräänkuulutetaan kansainvälisten sääntelypuitteiden pidemmälle menevää lähentämistä ja pyritään edistämään sitovia kansainvälisiä normeja ydinturvallisuusalalle. Tällä hetkellä voimassa olevassa INSC:ssä tuetaan kolmansia maita, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan stressitesteihin 45. Meneillään olevan stressitestiprosessin edistyminen otetaan huomioon neuvoteltaessa lisäyhteistyöstä kaudella 2012 2013. Komissio on ehdottanut uutta INSC:tä kaudelle 2014 2020. Uudessa ehdotetussa välineessä on hyödynnettävä EU:n testiprosessista saadut kokemukset, ja sen toteutuksessa on otettava huomioon naapurimaissa suoritetuissa stressitesteissä esiin nousseet painopistealat. Uusi INSC on yhdistettävä kattavaan ja johdonmukaiseen ydinturvallisuusalan yhteistyöstrategiaan, jossa otetaan huomioon kansainväliset toimet IAEA:n puitteissa. 5. PÄÄTELMÄT JA JATKOTOIMET Fukushiman jälkimainingeissa EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat suorittamaan Euroopassa sijaitseville ydinvoimalaitoksille kattavan arvioinnin. Prosessi toi ensimmäistä kertaa yhteen ydinvoimalaoperaattorit, kansalliset sääntelyviranomaiset ja EU:n toimielimet ja se nosti esiin EU-tason koordinoinnin ja yhteistyön tuoman lisäarvon varmistettaessa, että EU:n korkeat normit ydinturvallisuudessa ja ydinlaitosten suojaamisessa voidaan ylläpitää ja niitä voidaan tarvittaessa parantaa. Stressitestiprosessin merkitystä lisää edelleen EU:n monien reaktorien ikä ja joidenkin jäsenvaltioiden ja EU:n naapurimaiden kiinnostus uuden ydinvoimakapasiteetin rakentamista kohtaan. Stressitestien tuloksena odotetaan ajantasaista, puolueetonta ja tieteellisesti vankkaa tietoa, joka auttaa parantamaan nykyisten ja suunniteltujen ydinvoimalaitosten sijaintiin, suunnitteluun, toimintaan, ylläpitoon ja sääntelyyn liittyviä turvallisuustekijöitä. Ensihuomioiden perusteella löytyy aloja, joilla nykytilannetta voidaan mahdollisesti parantaa sekä kansallisesti että EU-tasolla. Jäsenvaltiot päättävät arviointien 43 44 45 Yleissopimus ydinonnettomuuden pikaisesta ilmoittamisesta (INFCIRC/335, 18. marraskuuta 1986) ja yleissopimus avunannosta ydinonnettomuuden tai säteilyhätätilan yhteydessä (INFCIRC/336, 18. marraskuuta 1986). KOM(2011) 539 lopullinen, 7. syyskuuta 2011. Vuoden 2011 INSC-toimintaohjelma sisältää Armenian ja Ukrainan hanke-ehdotukset. FI 14 FI

kansallisista jatkotoimista. Komissio pitää tervetulleina joidenkin jäsenvaltioiden jo ottamia askelia tähän suuntaan. Tässä tiedonannossa komissio on hahmotellut alustavia suuntaviivoja EU:n ydinturvallisuuspuitteiden lujittamiseksi ja nykyisten välineiden ja mekanismien koordinoinnin parantamiseksi. Näitä alustavia viitteitä on tutkittava vielä lisää ja ryhdyttävä tarvittaviin toimiin stressitestien lopullisten tulosten perusteella. Euratomin perustamissopimus tarjoaa joustavan ja kattavan oikeusperustan mahdollisesti tarvittavien parannusten tekemiseksi ydinturvallisuuslainsäädäntöön. Jäsenvaltioiden on määrä toimittaa lopulliset riski- ja turvallisuusarviointiraporttinsa komissiolle 31. joulukuuta 2011 mennessä. Vertaisarvioinnit suoritetaan tammikuusta huhtikuuhun 2012. Komissio esittelee Eurooppa-neuvoston kokoukselle 28. 29. kesäkuuta 2012 stressitestejä koskevan loppuraportin, johon sisältyy mahdollisia lainsäädäntöaloitteita, joilla pyritään edelleen vahvistamaan ydinturvallisuuden puitteita Euroopassa. Komissio on sitoutunut varmistamaan avoimuuden ja läpinäkyvyyden stressitestiprosessin aikana. Se jatkaa tiivistä yhteistyötään kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, kanssa ja tulee esittelemään vertaisarviointien tulokset julkisessa tilaisuudessa. Ennen kuin se mahdollisesti antaa stressitestien johdosta lainsäädäntöehdotuksia, komissio järjestää asiasta julkisen kuulemisen, johon pyritään saamaan mukaan kaikki keskeiset sidosryhmät, myös ydinalan tärkeimpiä asiantuntijaryhmiä (ENSREG, Euroopan ydinenergiafoorumi ENEF ja WENRA) laajemmin. EU tulee jakamaan stressitesteistä saamiaan kokemuksia osana kolmansien maiden ja ydinenergia-alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen, erityisesti IAEA:n, kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta ydinturvallisuutta koskevaa kansainvälistä lainsäädäntöä ja sääntelyä voitaisiin edelleen vahvistaa. FI 15 FI