Nro 1987:25 PIIPSJXRVEN VEDEN LAADUN JA KÄSVILLISUUDEN SEURANTA V Eira Tolonen Anneli Ylitolonen

Nro 987:25 PIIPSJXRVEN VEDEN LAADUN JA KÄSVILLISUUDEN SEURANTA V. 979-86 Eira Tolonen Anneli Ylitolonen

VESI-JÄYMPXRISTt5HALIITUKSENMONISTE$ARJA Nro 987:25 PIIPSJXRVEN VEDEN LÄÄDUN JA KÄSVILLISUUDEN SEURANTA V. 979-86 Eira Tolonen Anneli Ylitolonen Vesi ja ympäristöhallitus Helsinki 987

Tekijät ovat vastuussa julkaisun sisällöstä, eikä siihen voida vedota vesi ja ympäristöhallituksen virallisena kannanottona. Julkaisua saa Oulun vesi ja ympäristöpiiristä. ISBN 95 46 9654 9 ISSN 0783 3288 Painopaikka: Vesi ja ympäristöhallituksen monistamo, Helsinki 987.

3 5ISXLLY5 Sivu JOHDÄNTO 4 2 VESISTÖÄLUEEN KUVAUS 5 3 PIIPSJXRVEN VEDENPINNÄN NOSTO 5 4 AINEISTO JA MENETELMXT 6 5 VEDEN LAATU 6 5. Happi 6 5.2 Happamuusaste 2 5.3 Väri, kemiallinen hapen kulutus ja rautapitoisuus 2 5.4 Ravinteet 7 5.5 a klorofylli 2 5.6 Veden hygieeninen tila 22 5.7 Piipsjärven veden käyttökelpoisuus luokitus 23 6 KASVILLISUUS 23 6. Kartoitustulokset ja kasvillisuuden muutokset 23 6.2 Kasvillisuuden indikaatioarvo 27 7 YHTEENVETO 29 KIRJALLISUUS 3 LIITTEET

4. JOHDÄNTO Pohjois Suomen vesibikeus on päätöksellään nro 68/74/, 2.8.974 myöntänyt vesihallitukselle luvan Piipsjärven sään nöstelyyn. Päätökseen sisältyy velvoite tarkkailla rakentami sen ja säännöstelyn vaikutusta alapuolisen vesistön kala ja rapukantaan maa ja metsätalousministeriön liyväksymän ohjel man mukaisesti. Hankkeen vaikutusalueen kalastuksesta laadittiin maa ja met sätalousministeriön 28.3.977 hyväksymänohjelman mukainen ennakkoselvitys. Kirjeessään 6.2.982 vesihallitus pyysi maa ja metsätalousministeriöltä vapautusta Piipsjärven ala puolisen vesistön kala ja rapukannan tarkkailusta ja esitti, että vaikutusten seurantaa jatketaan veden laadun tarkkailuna. Maa ja metsätalousministeriö hyväksyi vesihallituksen esityk sen kirjeellään 4..983, mutta edellytti kuitenkin, että 28.3.977 hyväksytyn ohjelman mukainen selvitys Piipsjärven rakentamisen jälkeisestä alapuolisen vesistön kala ja rapu kannan tilasta laaditaan. Selvitys on laadittu vuonna 986. Piipsjärven veden laatuä on tarkkailtu vuodesta 979 lähtien, jolloin järven veden pinta nostettiin. Lisäksi on vuosina 980, 982 ja 986 tehty kasvillisuuskartoituksia. Tässä raportissa esitetään yhteenveto tähänastisesta veden laadun tarkkailusta ja kasvillisuuskartoituksista.

5 2. VESISTiiALUEEN KUVAUS Piipsjärvi sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueella noin neljä kilo metriä Oulaisten kaupungin pohjoispuolella. Piipsanjoki saa alkunsa Haapaveden kunnan puolella olevista Ainali, Osmanki ja Korkattijärvistä. Pohjoisesta Piipsanjokeen laskee Vihan ninjoki, jonka valuma alue on 95 km2. Piipsjärven alaosassa valuma alueen koko on 552 km2, ylivirtaama 95 m3/s (HQ), kes kivirtaama 4,5 m3/s (MQ) ja alivirtaama 0,8 m3/s (NQ). Noin 5 km Piipsjärven alapuolella Piipsanjoki yhtyy Pyhäjokeen. Py häjoen valuma-alue on yhtymäkohdassa noin 2 990 km2, kun koko Pyhäjoen valuma alue on 3 75 km2. 3. PIIPSJXRVEN VEDENPINNÄN NOSTO Piipsjärvi, jonka pinta ala oli 360 ha, laskettiin 880 luvul la vesiniityksi, joka vain tulva aikana peittyi vedellä. 960 luvulla kylvöheinikoiden lisäännyttyä alettiin ajaa hanketta järven vesittäiniseksi uudelleen. Veden pintaa nostettiin rakentamalla v. 978 79 luusuaan pato, joka toimii ylisyöksypatona ja tulva aikana pohjapatona. Padon avulla järven kesävesipinta pysyy tasossa 73,30 73,50, jolloin järven pinta ala on 45 ha, tilavuus 6 milj. m3 ja keskisyvyys,45 m. Yli,5 m syvyys on 250 ha:n alueella ja suurin syvyys Piipsanjoen uoman kohdalla on noin 4 m. Vedenpinnan noston jälkeen Piipsjärven virkistyskäyttöä hait tasivat pohjasta nousevat turvelautat, joiden määrä oli enim millään 2 4 vuotta vedenpinnan noston jälkeen. Turpeen nou sun estämiseksi tehtiin painotuksia ja lauttoja hinattiin rantapenkereiksi. Kesällä 986 turpeen nousua ei enää havait tu.

6 4. AINEISTO JA MENETELMXT Veden laadun havaintopaikat ja kasvillisuuslinjat on esitetty kuvassa. Vedenlaatuaineisto koostuu pääasiassa Oulun vesipiirin vesi toimiston v. 976 laatiman tarkkailuohjelman mukaisista tut kimustuloksista vuosilta 979 86. Kasvillisuuden kartoittamista varten valittiin järven poikki kolme linjaa, jotka merkittiin peräkkäisten paalujen avulla. Kartoitus tehtiin veneestä käsin arvioimalla molemmin puolin venettä noin 5 metrin leveydeltä kasvillisuuden lajisto, sen runsaus asteikolla 7 ja peittävyys prosentteina. Kasveis ta otettiin tarpeen mukaan näytteitä tarkempia lajimäärityk siä varten. 5. VEDEN LAATU 5. Happi Piipsjärveen tulevan veden happipitoisuus vaikuttaa selvästi altaan ja siitä lähtevän veden happipitoisuuteen (kuva 2). Välittömästi veden noston jälkeisinä vuosina 979 ja 80 järvestä lähtevä vesi on ollut kuitenkin happipitoisuudeltaan huonompi kuin järveen tuleva vesi. Vuodesta 98 lähtien järveen tulevan ja Piipsjärvestä lähtevän veden happipitoisuudet vastaavat hyvin toisiaan. Alapuolisen Piipsanjoen veden happipitoisuut ta lisää pohjapato, jonka hapettava vaikutus on etenkin alku vuosina ollut huomattava, keskimäärin 2,2 mg/. Piipsjärven eteläosan pohjanläheisessä vesikerroksessa on ol lut hapettomuutta lähes joka talvi (kuva 3). Pisin yhtäjaksoi nen hapeton kausi kesti 2,5 kk talvella 984. Päällysvesikin

7 Linja Linjo 2 km linja 3 0 Veden laadun hovointopoikkö Kosvillisuushnjo Pohjapato Q Piipsjärveen tuleva Piipsanjoki 20 30 Piipsjärven eteläosa Piipsjärvestä lähtevä Piipsanjoki 2 73628 54709 2 73260 54473 2 73204 54484 Kuva Veden laadun havaintopaikat ja kasvillisuusinjat

8 Hoppi mg/i 3 2 II IV VI ym x 979 iv vi viii x: 980 II WV Viii 98 IV VI Viii 982 IV VI Ym XXII II IVVIVIII XXII It IVVI VIlII XIII! IVVI VIIIX XII 983 986 985 7986 Kuva 2 Piipsjärveen tulevan v. 979 86 ja siitä lähtevän veden happipitoisuus Hoppi mg/i 3 2 979 980 98 982 VI VRt X XII II iv VI VIII X Xli II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII 83 984 985 986 Kuva 3. Piips järven happipitoisuus päällysvedessä läheisessä vedessä (2 3m) v. 979 86 ( m) ja pohjan

9 oli hapeton vuosina 979 ja 980 ja lähes hapeton vuonna 985. Piipsjärven kesäaikainen happipitoisuus on huomattavasti pa rantunut, eikä happikatoa ole esiintynyt vuoden 980 jälkeen. Järven happitalouden kehitystä on seurattu jääpeitteisinä kau sina pohjan hapenkulutuksen avulla (Myllymaa ja ylitolonen 984, Vesanto 986). Taulukossa esitetyt järven yläosan jää tymisen ja jäänlähdön ajankohdat on saatu Piipsjärven kalas tuskunnassa toimivan Toivo Turulan muistiinpanoista. Puuttu vat tiedot on korvattu vertailuvesistöis.tä saaduilla arvoilla. Taulukko. Piipsjärven jäätymisen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpeitteen kestoaika talvikausina (Mylly maa ja Ylitolonen 984, Ve.santo 986). Talvikausi Jään tulo pvm Jään lähtö pmv Jääpeitteen kesto d 978-979 980-98 982 983 984 985 979 980 98 982 983 984 985 986 25.0. $52) 95 25.0. 29.4. 88 25.0. 4.5. 200 3.. 6.5. 84 30.. 26.4. 47 0.. 26.4. 67 22.. 5.5. 74 4.. 5.5. 72 ) Arvioitu VH:n asteikkojen 54:, 54:2, 59:6 ja 59:25 avulla 2) Asteikkojen 60:6, 62 ja 63 avulla 3) Haapajärven (Haapajärvi) jäätymispäivämäärä + 2 d Järveen laskevan Piipsanjoen veden liappipitoisuus on välienty ny järvialtaassa keskimäärin 2 mg/l 980 luvulla (taulukko 2). Pato hapettaa Piipsjärven vettä tehokkaasti ja lähtevän joki veden liappipitoisuus on ollut viime vuosina suurempi kuin al taaseen tulevassa jokivedessä.

0 Taulukko 2. Piipsjärveen tulevan veden, järven päällysveden ja padon alapuolisen jokiveden keskimääräinen happipitoisuus sekä järven päällysveden ja ala puolisen jokiveden happipitoisuuden ja tulevan veden happipitoisuuden erotus talvikausine v. 978 86. Keskimääräinen happipitoisuus Talvikausi. Tuleva 2. Järven 3. Lähtevä Erotus 2 Erotus 3 - vesi päällys vesi järvi tuleva lähtevä tuleva vesi mq/ mq/l mq/ mq/l mg/l 978-979 980 98 982 983 984 985 979 980 98 982 983 984 985 986 7,9 l2 5,3-6,7-2,6 9,6 6,8 7,3 2,8 2,3 8,0 6, 6,9,9, 8,4 5,9 8,6 2,5 +0,2 8,7 7,7 8,6,0 0, 9, 5,9 8,3 3,2 0,8 6,9 5,6 8,5,3 +,6 9,2 7,6 0,4,6 +,2 Keskiarvo 8,5 5,8 8,0 2,6 0,5 Taulukossa 3 on esitetty päällysvedessä tapahtuva hapen kulu minen jääpeitteisinä kausina. Piipsjärven padolla on havain noitu järven vedenkorkeusasteikkoa helmikuusta 986 alkaen. Helmi maaliskuun lukemien mukaan arvioituna viipymä olisi tal vikuukausina noin 80 00 päivää.

Taulukko 3. Hapen kuluminen päällysvedessä Piipsjärvellä jääpeitteen aikana (Myllymaa ja Ylitolonen 984, Vesanto 986). Talvikausi Jääpeitteen kesto d Hapen kuluminen. jääpeitteen aikana mg/ Hapen kuluminen mg/l. d 978 979 95 6,7 0,034 979 980 88 2,8 0,05 980 98 200,9 0,00 98 982 84 2,5 0,04 982 983 47,0 0,007 983 984 67 3,2 0,09 984 985 74,3 0,007 985 986 72,6 0,009 Keskiarvo 78 2,6 0,04 Piipsjärven hapenkulutus on laskettu myös sekä päällys että alusveden liappipitoisuuksia käyttäen Perttusen (983) esittä män yhtälön (liite ) avulla. Tulokset on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Piipsjärven hapenkulutuskerroin (SD) talvikausina. Laskenta a jan jakso Ajanjakson Hapen kuluminen (jääpeitteinen -l aika) pituus d jääpeitteen aikana g.m.d mg/l 25.0.979 29.4.980 88 2,8 0, 25.0.980 4.5.98 200,9 0,0 3..98 6.5.982 84 2,5 0, 30..982 26.4.983 47,0 0,0 0..983 26.4.984 67 3,2 0, 22..984 5.5.985 74,3 0, 4..985 5.5.986 72,6 0,09 Keskiarvo 76 2,6 0,0

2 Piipsjärven hapenkulutusarvot eivät ole juuri muuttuneet seit semän vuoden aikana. Hapenkulutusta voidaan pitää lähinnä al taan pohjan laadusta riippuvana suureena, joka yleensä altaan iän myötä vähitellen pienenee (Perttunen 983). Tosin hapen kulutukseen vaikuttavat myös altaan pohjan lämpöolosuhteet. Piipsjärven talvenaikäisessa happipitoisuudessa ei ole tapah tunut olennaisia muutoksia. Tulevan veden liappipitoisuus on ollut talvikausina v. 978 986 keskimäärin 8,5 mg/l ja läh tevän veden 8,0 mg/l. Järven päällysveden happipitoisuus on ollut samaan aikaan keskimäärin 5,8 mg/ (taulukko 2). Kevät talvinen hapenvajaus on kriittinen esimerkiksi siialle, jota on kasvatettu Moisaslammen luonnonravintolammikossa ja ohjat tu syksyisin kesänvanhana Piipsjärveen. 5.2 Happamuusaste Piipsjärven sekä sen ylä- ja alapuolisen Piipsanjoen ph on vaihdellut välillä 5,5 7,2 (kuvat 4 ja 5). Älhaisimmat arvot ovat keväällä lumen sulamisen ja tulvan aikana ja korkeimmat loppukesällä päivisin perustuotannon ollessa suurimmillaan. Kalojen viihtymisen kannalta äkilliset ph muutokset saattavat olla tuhoisia. Piipsjärvessä veden tummuus aiheuttaa sen, et tä yhteyttävän kasviplanktonin kerros on ohut ja sen vaikutus veden happamuusasteeseen jää rajoitetummaksi kuin kirkasveti sissä järvissä. 5.3 Väri, kemiallinen hapen kulutus ja rautapitoisuus Piipsjärven veden väri, kemiallinen hapen kulutus (CODMn) ja rautapitoisuus. ovat korkeita ja niiden vuodenaikaiset vaihte lut ovat olleet suuria etenkin ensimmäisinä vuosina altaan täytön jälkeen. Veden väri aiheutuu luonnosta huuhtoutuvista liukoisista hu musaineista ja runsaasta humukseen sitoutuneesta raudasta.

3 7,5 5,5 IV VI VIII 979 IV VI VIII 980 VI VIII 98 IV VI VIII 982 983 964 985 966 Kuva 4 Piips järveen tulevan ja siitä lähtevän Piipsanjoen veden ph v. 979 86.. 7,5 6,5 5,5 979 980 98 982 983 986 985 966 Kuva 5 Piipsjärven veden ph v. 979 86

4 Väri mg PtII 650 400 200 00 50 0 IV VI VIII X )QI II IV VI VIII 979 980 X XII IV VI VIII X XII II IV Vt VIII X XII II 98 962 IVvVIIIXXII II fvvivmx XII II 983 984 IV VII VIII X XII II 985 IV Vi VII X XII 986 Kuva 6. Piipsjärveen tulevan ja siitä lähtevän veden väri v. 979-86, Väri mg PtI( 300 200 00 000 900 lm x 2-3m 800 700 600 500 400 300 200 00 0 II? Iii II I LÅ: II WVIVIIIXXIIII IVVIVIUXXIIII JVVIVIIIX XII II IVVIVIIIXXII II IVVIVIIIXXII II IV VI VIIIXXII II IVVIVIIX XII II WVIVIIIX XII 979 980 98 962 983 984 985 986 ii ti ii i Kuva 7. Piipsjärven veden väri v. 979 86.

5 CODMn mg/ 2 [VVTVWX WVTVIIIXXU 979 980 98. 982 983 986 985 986 Kuva 8. Piips järveen tulevan ja siitä pen kulutus (CODMfl) v. 979 lähtevän veden kemiallinen lia 86 CODMfl mg/02 40 979 980 98 982 983 984 985 986 Kuva 9. Piipsjärven veden kemiallinen hapen kulutus (CODMfl) v. 979 86.

6 Rauta mgl( 0 IV VI VIII IV VI VIII IV VI VIII IV VI VIII 979 980 98 982 983 -Järveen tuleva vesi.x..järvestä poistuva vesi L I t 984 985 986 Kuva 0. Piipsjärveen tulevan ja siitä v. 979 86. lähtevän veden rautapitoisuus Rauta mg/l 26.3 4 x Ix Ix 20 m x 2-3m 0 Ix 6 Ix 2 0 II WVIVIIIX XII 979 II IV VI VIII XII II IV VI VIII XII II 980 98 IV VI VIII X XII IV VI VIII X )Ut W VI VIII 982 983 984 X XII II IV VI VIII X XII II IV VI VIII XII 985 986 Kuva Piipsjärven veden rautapitoisuus v. 979 86.

7 Kemiallinen hapen kulutus (COOMfl) ilmaisee kemiallisesti hapet tuvan orgaanisen aineen määrää ja humusvedet kuluttavat luon nontilassakin huomattavasti happea kemiallisessa määritykses sa. Näin veden värin voimakkuus, kemiallinen hapen kulutus ja rau tapitoisuus ovat humusvesissä toisiinsa sidoksissa. Kerrostuneisuuden aikana hapen ollessa loppumaisillaan pohja lietteeseen saostunutta rautaa liukenee uudelleen veteen. Täys kiertojen aikana veden taas ilmastuessa ja raudan liapettuessa saostuu rauta ferrihydroksidina ja laskeutuu pohjalle. Piipsjärven eteläosan rauta ja väriarvot ovat hapettomuus kausina kevättalvella 979 ja 84 olleet enimmillään kolmin kertaisia tulevaan tai lähtevään jokiveteen verrattuna (kuvat 6 ). Vuosien kuluessa pitoisuusvaihtelut ovat jonkin ver ran tasaantuneet. Moisaslampeen istutettujen ja syksyisin Piipsjärveen ohjattu jen siianpoikasten menestyminen järvessä on jäänyt epäselväk si. Sijan lisääntyminen Piipsjärvessä on epätodennäköistä, kos ka runsas humus ja siihen liittynyt rauta saostuessaan tukeli duttaa mätimunat. 5,4 Ravinteet Ravinnepitoisuudet ovat Piipsjärvessä sekä sen ylä ja ala puolella suurimmillaan kevättalvella (kuvat 2 5). Piips järven vaikutus alapuolisen vesistön talviaikaisiin ravinne pitoisuuksiin on esitetty taulukoissa 5 ja 6.

8 KOK NMg/I x 2800 2600 2600 2200 2000 800 600 400 200 000 800 600 400 ii IV VI VIII 979 IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XIII II IV VI VIII X XII II IV VI viii X Xii ii IV Vi VIII X 980 98 982 983 984 985 986 Kuva 2. Piipsjärveen pitoisuus v. tulevan ja siitä lähtevän veden kokonaistyppi 979 86. KOK NpgII 3000 2800 2600 2400 2200 2000 800 600 400 200 000 800 600 400 200 0 II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X Xli II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X XII II IV VI VIII X Xii II IV VI VIII X XII Ii IV Vi VIII X XII 979 980 98 982 983 984 985 986 Kuva 3. Piipsjärven veden kokonaistyppipitoisuus v. 979 86.

9 KOK P,ug/I Järveen tuleva vesi,x Järvestä poistuva vesi fl P VI VIII X XII II tv VI VIII IV VI VIII IV VI VIII 979 980 96 962 WVIVIUX II NVIVIIIXXIIII IVVIVUI IVVIVIII 983 986 985 986 Kuva 4. Piipsjärveen tulevan pitoisuus v. 979 86. ja siitä lähtevän veden kokonaisfosfori KOK Pg/I 23.: 550 62: 660 20.2: 950 260 260 240 220 2W 60 60 40 20 00 80 60.0 20 0 Kuva 5. Piipsjärven veden kokonaistosforipitoisuus v. 979 86.

8 82 84 85 79 80 8 82 83 84 86 70 70 - - - 20 Taulukko 5. Piipsjärveen tulevan veden, altaan päällysveden sekä altaasta lähtevän veden keskimääräinen typpipitoisuus ja pitoisuusmuutokset tulevaan veteen verrattuna talvikausina v. 978 86. kok. Talvikausi. Tuleva 2. Järven N q/l pitoisuusmuutos jg/l 3. Lähtevä vesi päällys vesi vesi 2 3 978 979 980 98 982 983 984 985 79 80 83 86 675 50 305 525 370 390 430 30 + 40 80 370 300 290 245 35 200 0 225 55 45 770 585 725 85 80 45 80 45 650 460 520 90 30 900 535 500 365 400 Keskiarvo 80 luvun keskiarvo. 65 85 54 30 Taulukko 6. Piipsjärveen tulevan veden, altaan päällysveden sekä altaasta lähtevän veden keskimääräinen fos foripitoisuus ja pitoisuusmuutokset tulevaan teen verrattuna talvikausina v. 978 86. ve Talvikausi. Tuleva kok. 2. P Järven jjg/l pitoisuusmuutos g/l 3. Lähtevä vesi päällys- vesi vesi 2 3 978 979 980 98 982 983 984 985 85 83 42 55 +59 +72 67 93 96 +26 +29 63 66 78 + 3 +5 84 74 82 0 2 9 6 70 55 6 5 89 66 83 23 55 59 64 + 4 + 9 83 56 74 27 9 Keskiarvo 80 luvun keskiarvo + 2 +2 0,3

2 Piipsjärveen laskevan Piipsanjoen kokonaistyppipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea talvikausina 983 84 ja 985 $6, jolloin etenkin amrnoniumtypen määrä lisääntyi. Vihanninjoki laskee pohjoisesta Piipsanjokeen noin 6 km Piipsjärven ylä puolella ja Viliannin taajaman lisäksi jokea kuormittavat Lain pinsaaren taajama ja Outokumpu Oy:n Vihannin kaivoksen jäte vedet. Vihanninjoen happipitoisuus on heikko ja kokonaistyppi pitoisuus korkea. Lisäksi Vapo Oy:n Ojannevan turvetuotanto alueen (09 ha) vesiä virtaa Kilpuanojaa myöten Piipsanjokeen noin 3 km Piipsjärven yläpuolella. Sekä asumajätevedet että Vihannin kaivos lisäävät veden typpipitoisuutta, korkeat am moniumtyppipitoisuudet viittaavat myös turvetuotantoalueen ve sien vaikuttavan Piipsjärven yläpuolisen Piipsanjoen veden laatuun. Piipsjärvessä veden typpipitoisuus vähenee keskimäärin 0 % (taulukko 5), mutta pitoisuudet ovat vielä korkeita: päällys vedessä talviaikana n. 300 g/l ja samaa suuruusluokkaa myös padon alapuolella järvestä lälitevässä Piipsanjoen ve dessä. Yläpuolisen Piipsanjoen veden korkea fosforipitoisuus hei jastuu myös Piipsjärven pitoisuuksiin (kuvat 4 ja 5). Jär vessä pitoisuuksia on nostanut vielä talven ja aikaisemmin myös kesänaikainen hapenpuute vapauttamalla pohjasedimentin fosforia veteen. Älapuolisen vesistön fosforipitoisuus on siten lisääntynyt kolmena talvikautena vesittämisen jälkeen ja myös kevättal vella 984 liappikadon seurauksena. Fosforipitoisuudet ovat altaan vanhetessa pienentyneet ja tasoittuneet, vaikka ovat vieläkin korkeita, yli 50 ig P/l (taulukko 6). 980 luvulla Piipsjärven allas on vähentänyt fosforin ainevirtaamaa niin, että altaan alapuolisessa Piipsanjoessa on mitattu pienempiä pitoisuuksia kuin yläpuolella. 5.5 a klorofylli Piipsjärven a klorofyllipitoisuudet on esitetty kuvassa 6.

22 80 pg - 60 40 20 VI VIII VI VIII X VII IX VII IX VI VIII X V VII VI VIII VI VIII 7979 980 98 982 983 986 985 986 Kuva 6. Piipsjärven veden a-klorofyllipitoisuus v. 979-86 Useimpina vuosina järvi on ainakin osan kesää ollut klorofyl lipitoisuuden perusteella mitattuna foobson 98) hypertro finen eli ylirehevä, vaikka pientä vähenemistä on tapahtunut ravinnepitoisuuksien tasaantumisen myötä. Piipsjärven korkea klorofyllipitoisuus on osittain seurausta veden tummuudesta, sillä heikossa valaistuksessa planktonle viin kehittyy enemmän klorofylliä kuin voimakkaassa valais tuksessa. Tummuudesta huolimatta klorofyllipitoisuudet osoit tavat järven veden reheväksi. 5.6 Veden hygieeninen tila Vesanto (986) on diplomityössään todennut, että Piipsjärveen laskevan Piipsanjoen bakteerimäärä vaihtelee vuosittain suu resti (liite 2). Järveen tuleva vesi on ollut virkistyskäytön kannalta keskimäärin tyydyttävää (koliformisia 45 C baktee reja alle 00 kpl/00 ml), mutta ajoittain huonoa tai sopima tonta. Piipsjärven eteläosan havaintopaikalla bakteerimäärä on ollut aina niin vähäinen, että vesi on soveltunut hyvin vir kistyskäyttöön. Ranta asutuksesta johtuen järvestä lähtevässä vedessä on ajoittain paljonkin bakteereja, mutta keskimäärin vähemmän kuin järveen tulevassa vedessä.

23 5.7 Piipsjärven veden käyttökelpoisuusluokitus Veden käyttökelpoisuutta voidaan luokitella virkistyskäytön, vedenhankinnan ja kalojen viihtymisen kannalta (Heinonen et al. 985). Virkistyskäytön ja kalaveden laatuluokkia on kuusi erinomaisesta sopimattomaan tai erittäin huonoon ja vedenhan kintaa varten laatuluokkia on viisi erinomaisesta sopimatto maan, kun välttävää raakavettä ei luokitukseen ole sijoitet tu. Virkistyskäytön suhteen Piipsjärvi kuuluu tyydyttävään luokkaan, koska humuksen runsaus vähentää virkistyskäyttöar voa ja kokonaisfosfori sekä klorofyllipitoisuudet osoittavat relievöityneisyyttä. Bakteerimäärät ovat eteläosan havainto paikalla olleet niin pieniä, että vesi on niiden perusteella luokiteltava hyväksi uimavedeksi. Vedenhankinnan kannalta Piipsjärven vesi onmyös raakavetenä keskimäärin tyydyttävää, mutta hapettomuuskausina kuitenkin huonoa mm. suuren rautapitoisuuden takia. Kalojen kannalta veden happipitoisuus ja ph ovat tärkeimpiä. Sameutta ja kiintoainetta ei saisi olla siinä määrin, että poikastuotanto häiriytyy. Xkillisiä 0,5 ph yksikön happamuu den vaihteluja saattaa kesän kuluessa esiintyä, mutta tästä aiheutuneita kalakuolemia ei ole tullut tietoon. Piipsjärven vesi luokitellaan kalavetenä tyydyttävän alarajal le, koska kevättalvisin saattaa vielä esiintyä hapettomuutta. 6. KÄSVILLISUUS 6. Kartoitustulokset ja kasvillisuuden muutokset Piipsjärven kasvillisuutta on kartoitettu kolmena kesänä: vuonna 980, jolloin vesi on järvessä toista kesää, vuonna 982 kasvillisuuden jo vähennyttyä sekä kesällä 986, jolloin pohjoispään kasvillisuusvyöhykkeet olivat selkiytyneet ja ete läosan turvelautat ja pajunoksat hävinneet tai poistettu. Kartoitustuloksia on esitetty taulukossa 5 ja liitteissä 3 7.

2222 2324 Taulukko 5. Piipsjärven kasvillisuuskartoitukset vuosina 980, 982 ja 986. Lajien kohdalle on merkitty subjektiiviset runsausarviot. = hyvin niu kasti, 2 = niukasti, 3 = niukanlaisesti, 4 = kohtalaisesti, 5 rarisaanaisestj, 6 = runsaasti ja 7 Vuonna 986 tavatut lajit on sijoitettu valtalajin mukaan nimettyihin vyöliykkeisiin. = hyvin runsaasti. 986 v. 980 v. 982 L N J Ä V öhykkeet L IN ] A 2 Vyöhykkeet L N J A 3 Vyöhykkee linja inja Sparg. Sparg. Sparq. avo- Sparg. 2 3 2 3 Carex Sparq. Sagitt. Eq. Eq. Saqitt. Carex Carex Sparg. vesi riymph. Carex Carex Sparq. Carex PENSASKERS Salix phylicifolia 2 2 2 3 5 RUOH Cicuta virosa 2 5 Galium palustre Bidens sp. Calla palustris Potentilla palustris Rorippa palustris Filipendula ulmaria Epilobium palustre Rumex longifolia acetosa Cirsium palustre Viola epipsila Lythrum salicaria Menyanthes trifoliata Polygonum lapathifolium Veronica scutellata Lathyrus palustris Scuteilaria galericulata Potentilla norvegica Stellaria palustris Valeriana sambucifolia Caltha palustris 23 22 23 22 2 2 3 3 2 2 4 3 2 2 2 3 2 4 5 3 2 5 3 2 4 2 3 5 5 2 4 2 3 3 2 tl 2 HEINXT, SARAT Carex aguatilis rostrata acuta canescens Calamagrostis purpurea canescens Phalaris arundinacea Deschampsia cespitosa 322 2 23 2 7 2 4 5 5 3 5 2 3 6 5 2 3 3 3 7 3 4 3 3 6 3 3

v. 980 v. 982 L N J A L N J Ä 2 L N J A 3 linja linja Sparg. Sparg. Sparg. avo Sparg. 2 3 2 3 Carex Sparg. Sagitt. Eq. Eq. Sagitt. Carex Carex Spar9. vesi Nymph. Carex Carex Sparq. Carex ILMAVERSOISET. HELOFYYTIT Sparqaniuni emersuw 3 3 3 3 4 7 7 3 5 7 7 7 5 Lysirriachia thyrsiflora 2 2 3 3 2 4 2 3 4 Sagittaria sagittifolia 2 2 4 2 6 3 2 Älisma plantago aquatica 2 3 2 3 Equisetuiri fluviatile 4 3 4 2 2 7 4 Hippuris vulgaris 2 2 KEUIJSLEHTISET L NYMFEIDIT Nynhaea candida 4 2 3 4 Sparganium sp. 3 Potainogeton natans 2 Nuphar lutea 2 4 3 2 POHJALEHTISET. ISOETIDIT Elatine triandra Ranunculus reptans UPOSLEHTISET. Et.ODEIDIT Potairogeton älpinus 2 2 2 2 2 berclitoldii 2 friesii graniinus 2 Callitriche palustris 2 2 IWIOKEIJUJÄT. KERA7OFYLLIDIT Utricularia vulgaris 3 3 intermedia 2 2 Ceratophyllum demersum IRrnKETEÅJJÄT. LEMNIDIT Lemna minor 3 2 3

26 Vesikasvillisuudella ilmenee luonnostaankin vaihtelua kesän kuluessa ja vuodesta toiseen. Vaihtelu johtuu esim, kasvu tapaeroista, virtaamavaihteluista ja ympäristön laadun muu toksista. Ennen veden nostoa Piipsjärven kasvillisuus on ol lut pajukon valtaamaa tulvaniittylajistoa. Vedenpinnan noston ja pajujen leikkuun vapauttamat ravinteet rehevöittivät aluksi kasvillisuuden etenkin matalassa pohjois päässä hyvin runsaaksi niin, että lajeja oli paljon ja peittä vyys yli 70 % (liite 3). Runsaimpina esiintyivät järvikorte (Eguisetum fiuviatile), rantamatara (Galium palustre), ruoko helpi (Phalaris arundinacea), kurjenjalka (Potentilla palustris) ja rantapalpakko (Sparganium emersum). Useat lajit jäivät kui tenkin kukinnottomiksi kuten isovesiherne (Utricularia vuigaris), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) ja myrkkykeiso (Ciuta virosa). Järven syvemmässä eteläosassa kasvillisuuden peittävyys oli vesittämisen jälkeen toisena kesänä 4 % ja runsaimpana esiintyi pohjanlumme (Nymphaea candida). Toisella kartoituskerralla v. 982 kasvillisuuden todettiin vähentyneen: pohjoisimmalla linjalla peittävyys oli enää 22 %, kun isovesiherne näytti hävinneen kokonaan samoin kuin heinävita (Potamogeton gramineus), pikkuvita (P berchtoldiu ja karva lehti (Ceratophyllum demersum). Runsaimpina esiintyneet järvi korte ja rantapalpakko muodostivat melko selvärajaiset vyöhyk keensä. Eteläosassa tavattiin pohjanlumpeen lisäksi rantapalpak kokasvustoja rannalla ja peittävyys oli tutkimuslinjalla nyt 3 %. Pohjoispäästä hävinneet tai vähentyneet lajit olivat joko juu rettomia irtokeijujia kuten isovesiherne tai hentoja varjostuk sesta ja veden tummuudesta kärsineitä lajeja kuten pikkuvesi tähti (Callitriche palustris ja rantamatara (Galium palustre). Kun kasvillisuutta kartoitettiin v. 986 kahdeksantena kesä nä veden noston jälkeen oli kasvillisuus keskittynyt pohjois päähän, jossa linjalla peittävyys oli keskimäärin yli 60 %.

27 Rantakasveja lajeja löytyikin. (Carex sä, aguatilis kiiltopajua palustre) tutkittiin nyt aikaisempaa laajemmin ja uusia Rantakasveista ja C. (Salix rostrata) phylicifolia), ja rusokkia (Bidens sp.) sarat olivat yhä yleisimpiä muodostaen oman vyöhykkeen rantamataraa (Galium esiintyi myös ja vähän ylempänä tulvanarkaa korpikastikkaa (Calamagrostis purpurea). Tuonosen (98) mukaan pajut kestävät pensaista eniten kos teutta. Varsinaisista vesikasveista (Sparganium emersum)., pystykeiholehti (Eguisetum rasta. Uutena runsaimpia olivat rantapalpakko edelliskerrasta runsaasti lisääntynyt (Sagittaria sagittifolia) fluviatile), joka ja oli lisääntynyt lajina tavattiin uistinvita ja kolmihedevesirikko (Elatine (Utricularia vulgaris) löydettiin näytti Linjalla kokonaan kadonneen. villisuutta oli linjalta tuttujen 2 tavattiin vielä kuolleita vain rannoilla, kasvien lisäksi järvikorte myös edellisker (Potamogeton natans) triandra). Isovesihernettä vähän, vaikka se v. 982 missä pajunoksia, muuten kas tavattiin edelliseltä vehka (Calla palustris) ruokohelpi (Phalaris arundinacea). Rantapalpakon ja pysty keiholehden candida). lisäksi rantavedessä kasvoi pohjanlumme (Nyphaea ja Eteläisimmällä noilla linjalla ja runsaimmat turvelautat olivat pohjanäytteitä 3 kasvillisuutta esiintyi lajit olivat hävinneet, samoja kuin mahdollisten vesisammalten nousi kuitenkin vain tummaa mutaa ja vain edellä. ran Kun otettiin kasvillisuuslinjoilta risuja. varalta. Pohjalta 6.2 Kasvillisuuden indikaatioarvo Vesikasvillisuuden muotoutumiseen vaikuttavat mm. altaan koko ja syvyyssuhteet, pohjan fysikaalinen ja kemiallinen luonne ja veden laatu (ph, väri, ravinteet). Erityisen perusteltuja makrofyyttitutkimukset ovat rehevissä ja matalissa joissa kasvillisuus osa. järvissä, on usein vesistön ekosysteemin keskeinen

28 Piipsjärvellä on kesän 986 kartoituksen perusteella paljon ilmaversoisiin ja kelluslehtisiin kuuluvia lajeja. Uposleh tisiä ja varsinkin pohjalehtisiä on vähän. Rannalla on sel vä saravyöhyke. Rantavyöhykkeessä tavattiin yleisinä joita kin luhtaisuuden ilmentäjälajeja: myrkkykeiso (Cicuta virosa), rantamatara (Galium palustre) ja kurjenjalka (Potentilla palustris). Lajistosta suurin osa kuuluu meso eutrofian (kes kimääräisen runsasravinteisuuden) ilmentäjiin tai indifferent teihin (ravinteisuudesta riippumattomiin) lajeihin. Niukka ravinteisuuden ilmentäjälajeja ei juuri esiinny. Ilmaversoiset. helofyytit muodostavat yleensä kelluslehtis ten. nymfeidien kanssa saravyöhykettä seuraavan vyöhykkeen. Piipsjärvellä tavattavat ilmaversoisten valtalajit rantapal pakko (Sparganium emersum) ja pystykeiholehti (Sagittaria sagittifolia) kuuluvat ns. heikkoihin kilpailijoihin. r strategisteihin. Ne liittyvät kehityksen alkuvaiheeseen, jol loin eliöyhteisön tasapaino on häiriintynyt. Kilpailu on ko lonisaation alkuvaiheessa heikkoa ja puhtaat lajikasvustot tyypillisiä. Strategiaan liittyy mm. runsas siementen tuotan to, nopea yksilönkehitys sekä usein pieni koko ja lyhytikäi syys. Strategia johtaa suureen tuottavuuteen. Lisäksi ranta palpakko ja pystykeiholehti kuuluvat runsasravinteisuuden suo sijoihin. Rantapalpakko viihtyy pehmeäpohjaisella alustalla ja sen on havaittu hyötyvän tilanteesta, missä pohjanläheinen vesi on lämmennyt ja veden hiilidioksidipitoisuus kasvanut vilkastuneen hiukkasmaisen aineksen hajotuksen seurauksena. Pohjan pehmenemisestä hyötyvät myös lumpeet, ulpukat ja uis tinvita, joita tavattiin jokin verran ilmaversoisten seassa. Paikoitellen runsaana esiintyvä järvikorte (Eguisetum fluvia tile) on ravinteisuudesta riippumaton. indifferentti laji. Se kuuluu ns. K strategisteihin, joille on tyypillistä hidas elämänkierto, vähäinen siementen tuotanto ja voimakas kasvul linen lisääntyminen. Ilmakuvien (3.$. 82, 9.8. 83 ja 26.7. 85) perusteella järvikorte on lisääntynyt Piipsjärven pohjois osassa. Järvikortekasvustoille sopiva vedenkorkeus ja pehmeä pohja ovat voineet edistää lajin leviämistä.

29 Ainoa Piipsjärvellä tavattu pohjalehtinen oli kolmihedevesi rikko (Elatine triandra). Se puuttuu kaikkein vähäravintei simmista vesistä, mutta toisaalta se karttaa myös likaantu neita vesialueita (Kurimo 975). Pohjalehtisten kasvua Piips järvellä haittaa veden sameus ja runsasravinteisuus sekä peh meä turvepohja. Uposlehtisistä tavattiin jonkin verran purovitaa (Potamogeton alpinus) ja pikkuvesitähteä (Callitriche palustris). Indiffe rentteihin kuuluva purovita on tyypillinen pehmeäpohjaisille järville. Pikkuvesitähteä tavataan yleisesti mm. säännöstel lyissä vesistöissä (mm. Ruohomäki 984). Vesikasvien leviäminen tekoaltaisiin on hidasta. Poikkeuksena on isovesiherne, joka paikoin muodostaa puuromaisia lauttoja. Toisena veden nostoa seuranneena kesänä v. 980 tavattiin iso vesihernettä runsaasti Piipsjärven pohjoisosän linjoilta ja 2. Kesällä 986 isovesihernettä löydettiin vain vähän pohjoi simmalta linjalta. Irtokellujien koko aineenvaihdunta tapahtuu ympäröivän veden välityksellä ja ne hyötyvät veden ravinnelisäyksistä. Piips järveltä kaikkina tutkimuskesinä löydettyä pikkulimaskaa (Lemna minor) voidaan pitää voimakkaasti likaantuneen veden ilmentäjälajina (Kurimo 975). Kesällä 986 sitä löydettiin jonkin verran kaikilta kolmelta tutkitulta linjalta. Tärkeimmät tekijät Piipsjärven kasvillisuuden muotoutumisessa näyttävät olevan veden syvyys, sameus, väri ja ravinnepitoi suus sekä järven pehmeä turvepolija. 7. YHTEENVETO 880 luvulla lasketun Piipsjärven vesipintaa nostettiin vuon na 979 ja veden laatua sekä kasvillisuutta on seurattu nos ton jälkeen. Järven happitilanne on parantunut ensimmäisten

3U vuosien jälkeen, vaikka vielä kevättalvella 984 pohjanlähei sen veden hapettomuutta kesti 2,5 kuukautta. Hapettomuus kaudet ovat tuhoisia etenkin järveen istutetuille siianpoika sille. Piipsjärven veden nosto aiheutti alapuolisen vesistön hapen vähenemistä ja fosforipitoisuuden lisääntymistä alkuvuosina. Järven eteläpäähän rakennettu pohjapato hapettaa altaan vettä tehokkaasti ja vuodesta 982 lähtien altaasta poistuvan veden talvenaikainen happipitoisuus on ollut keskimäärin suurempi kuin altaan yläpuolisen Piipsanjoen. Piipsjärvi pidättää myös jonkin verran ravinteita. Yläpuolisen vesistön kuormittuneisuuden takia järven vesi pysyy kuitenkin ruskeana ja ravinteisena. Pohjapadon ansiosta haittavaikutukset alapuolisen vesistön kalakantaan ja rapuihin rajoittuivat kolmeen ensimmäiseen talvikauteen. Altaan kevättalvinen happitilanne on edelleen huono ja tilannetta voisi parantaa esim, järveen tulevaa vet tä liapettamalla. Alkuvuosien runsas kasvillisuus ja turvelautat ovat vuosien kuluessa vähentyneet niin, että matalaa polijoisosaa lukuun ottamatta vesialueet ovat paljaat.

3 K R J Ä L L $ U U $ Dobson, H.F.H. 98: Trophic conditions and tren.d in Laurentian Great Lakes. Water Quality Bulletin, vol. 6, no. 4, p. 46 5. Heinonen, P., Herve, 5., Myllymaa, U., Nyroos, H., Sa visaari, R. Teräsvirta, H. & Vuoristo, H. 985: Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuu den luokittaminen (Työryhmän ehdotus koekäyt töä varten). Helsinki, vesihallitus. 36 s. Vesihallituksen monistesarja 985:332. ISBN 95 46 8420 6, ISSN 0358 769. Kurimo, U. 975: Vesikasvit kertovat vesien tilasta. Suomen Luonto nro5, s. 268 273. Macan, T.T. 970: Biological Studies of the English Lakes. London. 260 p. Myllymaa, U. & Ylitolonen, Ä. 984: Virkistyskäyttöön kunnostetun Piipsjärven kehitys alkuvuosina. Helsinki, vesihallitus. 38 s. Vesihallituksen monistesarja 984:294. ISBN 95 46 838, ISSN 0358 769. Perttunen, V. 983: Humuspitoisen tekoaltaan tulvan aikaisen happitilanteen kehittyminen. Sovel lutuskohteena Uljuan allas. Oulu, Oulun yli opisto. Sarja Ä, nro 2. 47 s. Vesirakennus tekniikan laitos. Ruohomäki, J. 984: Lyhytaikaissäännöstelyn vaikutus joen kasvillisuuteen. Helsinki, vesihallitus. 7 s. Vesihallituksen monistesarja 984:28. is]3n 95 46 8023 5, ISSN 0358 769. Tuononen, E., Vähäsöyrinki, E. & Österlund, P. 98: Vedenkorkeusvaihteluiden vaikutus rantamaiden viljelyyn ja puustoon. Helsinki. 25 s. Vesi hallitus, tiedotus 206. ISBN 95 46 5073 5, ISSN 0355 0745. Vesanto, P. 986: Piipsjärven lisäkunnostustarpeen ar viointi. Oulu, Oulun yliopisto. Diplomityön käsikirjoitus, rakentamistekniikan osasto.

V202 LIITE Perttusen (983) esittämät yhtälöt happitaseen laskemiseksi sekä hapen kulutuksen että happimäärien välille. Altaan happitasetta voidaan esittää yhtälöllä: AM =I-O+P-R±D jossa AM = altaan happivaraston muutos = tulovesimäärään sisältyvä happimäärä o = menovesimäärään sisältyvä happimäärä P = fotosynteesin tuottama happimäärä R = hapenkulutus D = veden ja ilmakehän välillä siirtyvän hapen määrä Hapenkulutuksen ja happimäärien välille voidaan kir joittaa perusyhtälöstä (37) lähtien yhtälö (65): SDOAOAt =.v0 - + (Q-o - Qo)At jossa kulutus (g.m2.d) Ä.= altaan keskipinta-ala (d.m2s) At aika (d) V = altaan vesitilavuus jakson alussa 3 -. fdm. = altaan keskimääräinen happipitoi suus jakson alussa (mgl) V2 ja Q vastaavat arvot jaksinlopussa = tulevan veden happipitoisuus (mg ) = tulovirtaama jakson aikana (m3 S ) Q ja 0 vastaavat arvot lähtevästä 0 0 vedestä.

I tj t J t%i f- I- M W I- tj W t J O H Ui M t J l- I- W N) l-d C JUiUi CD-JCDD O -J.j. F-UiO -.3UicD............. -. CD-JQ.DCD JOi CD-.JOUi -.QUi -JaUi -Jo GCi........... CDCD......,.. f-.. D - - - - a co co a Ui w I CD -. f- Fekaaliset. W O tj. Ui W M -J..D t%i I Q CD W W F k) Ui Ui l M. t i o.t. i CD CD i a CD CDc r. a streptokok;t (DtJ <Cn Di uit.i t.ii-..o Koliformiset Ui I CD. W t J CDk) ICD III III iii ii. aa bakteerit(35c) f- I I a.r. l-uiw t. u Fekaaliset koliform; - M Ui Ui CD Ui CD. Ui -. O CD W F- W CD CD D - F- H Ui. CD tj I I CD k). o CD w CD a CD CD t CD. CD CD M CD CD CD CD.C. CD t3 O Ui CD W CD CD CD ai CD M ai CD set bakteerit ( 45 C) Cnt3 Dl L]. : Fekaaliset Ui CD CD CD CD CD. CD CD CD J W a CD CD CD CD CD CD O CD CD CD CD CD CD J CD CD streptokokit i Koliformiset CD ii I III iii i II III III III @CDCD bakteerit(35 C) Fekaaliset koliformi I- Ui I F- k) LJ M CD %.) CD. CD CD CD. C M ti t J CD..) CD G Ui Q.D k) CD t.i CD CD CD h) CD CD CD CD set bakteer it (45 C) (D r (0 DJ (0 D Fekaaliset Ui t.j Ui F- I M I ) h) - C3i.. I-. Ci CD Isi O. CD. CD O. CD CD CD.t t.c CD CD CD CD a o t J t i CD CD tj Q Qi CD CD CD CD streptokokit rt0. (DCfl < LJ. Koliformiset JUi CDt.) CD CDtJCDCDt i bakteer;t (35 C) Fekaaliset koliformi. D I ø I- -.J NI l- Li W M O I ). CD CD CD 0 CD. t%i CD tj CD CD CD CD ai CD CD CD IJ CD O O CD k).t CD CD ai CD CD CD CD CD CD CD set bakteeri t f 4 5 C) 0rt Cn Di: 9, z H Cfl %O S: C OD. g ci- (D f- <CD p: cl CD 0 O 0 I JCD t3 %% pi: pi < cl (D (D Qi(D (Dl- (2. Cfl (D. Pi: CD (( : (( - Pi: -. Pi: M Pi: d Pi. Fd < H-. P CD 3 j. CD -l- Pi: L]. 0 pi: P < M. ((< (( (D (D cl ((cr I P: 0 (( CD < P P CD CD CD CD P P < C.J. :: P 0 CD LJ. l-i.pl: P) < (( -3 fj(f).dct 3 P: D

LIITf 3 Piipsjäcven pohjoispöön kosvitiisuuskortto moastoarviointien perusteetia. 30.7.980 26.7.982 KARITASE LITYKSET Equisetum (luviatile tt Sparganiumemecsum Lemna minot 4. Alismo pian togo-aguatica Potomogeton olpinus Carex sp. Phaloris arundinaceo Nymphoeo candida Q Nuphor lutea Callitriche palustris Hippuris «< Utcicularia vutgocis Lysimachia thycsiltoro t Henyanthes trifoliota?t Potentilla palustris peittövyys yli 70 % 50-70% 30-50 20-30 0-20 5-0 5 ll Salixphyticifolio :3 000

LIITE 4 Piipsjärven kosvittisuusvyöhykkeet 2.8.986. Linja. Länsi Cri r r t r r r r r Ita rcinta [i II II ii ii ii ii ii ii ranta Linja 2 ui IN Linja 3. t L = Avovesi = Carex - vyöhyke = Sparg.- vyöhyke Eq. - vyöhyke Sparg -Eq.-vyöhyke Spcrg.- SagH-+. - vyöhyke Sparg.- Nymph.-vyöhyke :2000

LIITI 5 Piipsjärven 2.8.986. lajit Salix phylicifolia Valeriana sambucifolia Cirsium palustre Polygonum lapathifolium Veronica scutellata Plialaris arundinacea Rumex acetosa longifolia Callitriche palustris Elatine triandra Lythrum salicaria Epilobium palustre Rorippa palustris Filipendula ulmaria Calla palustris Potentilla.palustris Bidens sp. Galium palustre Calamagrostis purpurea Carex rost rata aguatilis Lemna minor Cicuta virosa Lysimachia thyrsiflora Potainogeton alpinus Sparqanium emersum Vyöhyke Sparg.- Sparg.- Sparq. Carex Sparg. Sagitt. g. Eg. SaiCt. Carex etäisyys länsirannasta m 0 2 3 20 00 85 86 530 53 680 730 740 74 745 VI Sagittaria sagittifolia Älisma plantago aquatica Eguisetuifi fluviatile Potamogeton natans Nuphar lutea Menyanthes trifoliata Utricularia vuigaris Linjan peittävyys vyöhykkeittäin. 5 0 20 30 60 00 %

LIITE 6 Piipsjärven kasviilisuuskarloitus 2.8.986. lajit Salix pliylicifolia Viola epipsila Stearia palustris Hippuris vuigaris Cirsium palustre Rumex longifolia Callitriclie palustris Epilobiurn palustre Potamogeton alpinus Cicuta virosa Lysimachia thyrsiflora Rorippa palustris Calla palustris Potentilla palustris Bidens sp. Galium palustre CalamagroStis canescens Carex rostrata aquatilis Lemna minor purpurea Phalaris arundinacea Sparganium emersum Sagittaria_sagittifolia Nymphaea candida Potamogeton_natans Älisma plantago aguatica Vyöhyke Sparg Carex Sparg. avovesi Nymph. Carex ecäisyys länsi rannasta. m 0 5 6 0 399 400 424 425 43 Linjan 2 peittävyys vyöhykkeittäin. 5 0 20 3J 60 00 %

LIITE 7 PiipsrVen ksv i ski oitis 2..8. 986. lajit Vyöhyke Carex Sparg. avovesi Carex Salix phylicifolia Potentilla_norvegica Lathyrus_palustris Viola_epipsila Scutellaria galericulata Deschampsia cespitosa Cirsium palustre Polygonum_lapathifolium Veronica_scutelläta Rumex_longifolia Epilobium_palustre Rorippa palustris Filipendula ulmaria Potamogeton apiius Carex acuta canescens rostrata Lytlirum salicarja Menyanthes trifoliata Lemna minor Nymphaea candida Potentilla_palustris Calamagrostis purpurea Calla_palustris Galium_palustre Plialaris_arundinacea Bidens sp. Carex aguatilis Cicuta virosa Lysimachia thyrsiflora Sparganium emersum Sag.ittaria sag.ittifolia Aismapntago aquatica etäisyys länsirannasta m 0 4 5 4 5 699 700 703 Linjan 3 peittvyys vyöhykkeittäin. 5 0 20 30 60 00 %