Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun järjestämissuunnitelma vuosille 2016 2018 LUONNOS

1 Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon ja ympäristönsuojelun järjestämissuunnitelma vuosille 2016 2018 LUONNOS IISALMI, KIURUVESI, SONKAJÄRVI, VIEREMÄ Yhtymähallitus 27.10.2015 177

1. Johdanto... 4 2. Keskeiset lainsäädännön uudistukset... 5 Terveydenhuoltolaki... 5 Päivystysasetus... 6 Laki terveydenhuoltolain 16 ja 17 :n muuttamisesta on tullut voimaan 01.08.2014... 6 1.4.2015 voimaan tulleet muutokset... 6 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki... 8 Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi... 9 Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki... 10 Sosiaalihuoltolaki... 11 Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen... 13 Nuorten yhteiskuntatakuu... 13 Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöhankkeet 02/2015... 13 Tietohallintolaki... 14 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus... 16 3. KASTE- ohjelma v. 2012-2016 sekä Itä- ja Keski- Suomen toimeenpanoohjelma... 17 4. Järjestämissuunnitelman perustelut... 18 Väestö ja väestörakenteen muutos... 18 Hyvinvointi ja terveys sekä terveyserot... 20 Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus... 22 Kuntien rahoituspohja... 24 Alueen elinvoima ja sote-kustannusten kehitys (2008 2013)... 24 Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys vuosien 2010 2014 tilinpäätöksissä sekä vuoden 2015 ja 2016 talousarviossa... 26 Palvelutarpeen arviointi ja ennusteet... 26 Lastensuojelu ja kodin ulkopuolelle sijoitetut... 27 Sairastavuus ja palvelujen käyttö... 28 Ikääntyvien palvelut... 29 Kuntamaiseman suositukset palvelujen ja kustannusten tehostamiseksi... 30 5. Yhteistyö SOTE kuntayhtymän ja jäsenkuntien välillä... 32 Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen... 32 Pakolaisten kotouttaminen... 33 Yhteistyö sairaanhoitopiirin ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa... 33 6. Tavoitetila vuonna 2017... 34 Yhteisiä palvelurakenteen tavoitteita vuosille 2013-2017... 34 Palvelujen laatu, vaikuttavuus, saatavuus ja kuntakohtaiset erot... 36 Kustannusten hallinta... 37 7. Järjestämissuunnitelman toteuttamisvastuut ja seuranta... 37 8. Palvelutilaukset tuoteryhmittäin... 38 Aikuispsykososiaaliset... 38 Aikuissosiaalityö... 38 Oma erikoissairaanhoito... 38 Ostettu erikoissairaanhoito... 38 Hoito- ja hoivapalvelut... 38 2

Kuntoutus... 39 Perhepalvelut... 39 Suun terveydenhuolto... 39 Työterveyshuolto... 39 Vammaispalvelut... 39 Vastaanotto... 39 Hallinto... 40 Palvelun järjestämistapa, palvelustrategia ja keskeiset tavoitteet... 41 3

4 1. Johdanto Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämissuunnitelman laadinta perustuu Iisalmen ja Kiuruveden kaupunkien sekä Sonkajärven ja Vieremän kuntien allekirjoittamaan seutusopimukseen (2008-2012) ja Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän perussopimukseen. Terveydenhuoltolain (2011 34) mukaan samaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään kuuluvien kuntien on laadittava terveydenhuollon järjestämissuunnitelma, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. SOTE kuntayhtymän Järjestämissuunnitelmalla sovitetaan yhteen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen periaatteet ottaen huomioon sairaanhoitopiirin järjestämissuunnitelman linjaukset. Suunnitelman toteutumista arvioidaan vuosittain yhteistyössä jäsenkuntien kanssa ja siihen tehdään tarvittavat muutokset. Järjestämissuunnitelman valmistelun pohjana em. lisäksi ovat KuntaMaisema Oy:n vuoden 2013 tilinpäätöstietojen pohjalta tehdyt analyysit palvelurakenteesta, väestön palvelujen tarpeesta, palvelujen saatavuudesta, käytöstä, kattavuudesta ja kustannuksista. Iisalmen sairaalan toimintaa koskeva selvitys on tehty keväällä 2013 ja selvitystä käytetään sairaalan toiminnan linjauksissa. Tämä suunnitelma koskee valtuustokautta 2013-2016 sekä vuotta 2017. Suunnitelmassa esitetään SOTE- kuntayhtymän alueen kuntien yhteisiä, kaikkia koskevia keskeisiä rakenteellisia ja toiminnallisia tavoitteita ja toiminnan painopisteitä, jotka voivat koskea myös yksittäisiä kuntia. Järjestämissuunnitelma tulee olemaan jäsenkuntien kanssa käytyjen palvelusopimusneuvottelujen pohjana sekä taloussuunnitelmien perustana SOTE kuntayhtymässä. Järjestämissuunnitelman ja kuntayhtymän strategian linjaukset tulee olla myös yhteneviä. Järjestämissuunnitelma hyväksytään jäsenkuntien ja SOTE kuntayhtymän valtuustoissa. Kuntayhtymän johtoryhmä on valmistellut järjestämissuunnitelman yhteistyössä jäsenkuntien kuntajohtajien ja kuntayhtymän asiantuntijoiden kanssa.

5 2. Keskeiset lainsäädännön uudistukset Terveydenhuoltolaki Terveydenhuoltolaki 1.5.2011. Lain tarkoituksena on vahvistaa perusterveydenhuoltoa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä sekä edistää terveyspalvelujen saatavuutta ja tehokasta tuottamista. Lailla halutaan myös varmistaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiivis yhteistyö ja asiakaskeskeisyys. 1.1.2014 alkaen potilas voi valita hoitopaikkansa kaikista julkisista terveysasemista tai sairaaloista. Vuodesta 2014 alkaen potilaan oikeus valita hoitopaikkansa laajenee niin, että potilailla on mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Terveysasemaa voi vaihtaa kirjallisella ilmoituksella enintään vuoden välein. Vaihdosta on ilmoitettava sekä uudelle että vanhalle terveysasemalle riittävän ajoissa, vähintään kolme viikkoa ennen käyntiä. Kerrallaan voi olla vain yhden terveysaseman asiakkaana. Ensihoitopalvelu liitetään kiinteäksi osaksi terveydenhuollon palvelukokonaisuutta. Järjestämisvastuu on sairaanhoitopiirillä. Sairaanhoitopiiri tekee ensihoidon palvelutasopäätöksen. Siinä määritellään toiminnan järjestämistapa, palvelun tarkempi sisältö, henkilöstön koulutusvaatimukset ja tavoitteet potilaan tavoittamisajasta. Ensihoitopalvelu on tullut järjestää 39 :n mukaisesti viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2013. Hoitotakuuta on laissa täsmennetty siten, että erikoissairaanhoidossa tarvittavat lisätutkimukset ja poliklinikkakäynnit on toteutettava 3 kk:n kuluessa siitä, kun lähete on saapunut. Lasten ja nuorten hoitoon pääsy mielenterveyspalveluihin on toteutettava 3 kk:n enimmäisajassa 23 ikävuoteen saakka. Sairaanhoitopiirin on yhteistyössä kuntien kanssa seurattava asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Sairaanhoitopiirin on tarjottava asiantuntemusta ja tukea kunnille järjestämällä koulutusta, kokoamalla hyvinvointi- ja terveysseurantatietoja sekä levittämällä kuntien käyttöön sairauksien ja ongelmien ehkäisyn näyttöön perustuvia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä. Kuntalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä toteutetuista toimenpiteistä on raportoitava valtuustolle vuosittain, minkä lisäksi valtuustolle on kerran valtuustokaudessa valmisteltava laajempi hyvinvointikertomus. Laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta on tullut voimaan 1.1.2014 Potilasdirektiivin lähtökohtana on, että henkilö saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU-maasta. Potilaalla on oikeus saada hoidosta samansuuruinen korvaus kuin vastaavasta hoidosta olisi kotimaassa maksettu. Potilaalle korvataan kuitenkin vain sellainen hoito, joka on potilaan kotimaassakin korvattavaa. Lähtökohta on, että potilas maksaa hoitokustannukset aina ensin itse hoidonantajalle. Suomessa potilasdirektiivi toimeenpannaan uudella lailla rajat ylittävästä terveydenhuollosta, joka tulee voimaan vuoden 2014 alussa.

6 Päivystysasetus Päivystysasetus on tullut voimaan 1.1.2015. Asetus määrittelee kansalliset laatustandardit kiireelliselle hoidolle ja erikoisalojen päivystyksille. Päivystysasetuksen tuomat yhteiset laatustandardit vaikuttavat terveydenhoidon rakenteisiin. Asetusluonnoksen mukaan kiireellistä hoitoa antavan toimintayksikön käytössä on oltava riittävän koulutuksen ja työkokemuksen omaava sekä alueen olosuhteet tunteva moniammatillinen henkilökunta. Erikoissairaanhoidon toimintayksikössä on oltava kaikkina vuorokauden aikoina saatavissa virkasuhteessa kuntaan tai kuntayhtymään oleva laillistettu lääkäri. Laki terveydenhuoltolain 16 ja 17 :n muuttamisesta on tullut voimaan 01.08.2014 16 Kouluterveydenhuolto Kouluterveydenhuolto on osa oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) mukaisia opiskeluhuollon palveluja. Kunnan perusterveydenhuollosta vastaavan viranomaisen on osallistuttava perusopetuslain (628/1998) 15 :n mukaisen opetussuunnitelman laatimiseen siltä osin kuin se koskee oppilashuoltoa sekä oppilaitoksen ja kodin välistä yhteistyötä. 17 Opiskeluterveydenhuolto Kunnan perusterveydenhuollon on järjestettävä opiskeluterveydenhuollon palvelut alueellaan sijaitsevien lukioiden, ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten sekä korkeakoulujen opiskelijoille heidän kotipaikastaan riippumatta. Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto voidaan kunnan suostumuksella järjestää myös muulla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston hyväksymällä tavalla. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu myös opiskelijan työssäoppimisen ja työharjoittelun aikainen terveydenhuolto. Opiskeluterveydenhuolto on osa oppilas- ja opiskelijahuoltolain sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998) 16 a :n mukaista opiskelijahuoltoa. Kunnan perusterveydenhuollosta vastaavan viranomaisen tulee osallistua lukiolain (629/1998) 11 :n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) 14 :n mukaisen opetussuunnitelman laatimiseen siltä osin, kun se koskee opiskelijahuoltoa sekä oppilaitoksen ja kodin välistä yhteistyötä. 1.4.2015 voimaan tulleet muutokset 8 a Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset palvelut Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa tai kun potilas muutoin tarvitsee sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluja on sovellettava niitä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon säännöksiä, jotka potilaan edun mukaisesti parhaiten turvaavat tuen tarpeita vastaavat palvelut ja lääketieteellisen tarpeen mukaisen hoidon.

7 24 Sairaanhoito Hoidon ja kuntoutuksen toteutukselle on tarvittaessa laadittava hoito- ja palvelusuunnitelma siten kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 4 a :ssä säädetään. Kun potilas on erityistä tukea tarvitseva lapsi tai muu erityistä tukea tarvitseva henkilö, hoito- ja palvelusuunnitelma on pyrittävä tekemään siten, että suunnitelma voidaan ottaa huomioon sosiaalihuoltolain 46 :n mukaista päätöstä tehtäessä. Erityisen tuen tarpeessa olevana henkilönä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään siten kuin ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista annetun lain (980/2012) 3 :ssä säädetään. Erityistä tukea tarvitsevana lapsena pidetään lasta, joka on erityisen tuen tarpeessa edellä mainituista syistä tai jonka kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai joka itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. 32 Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö Jos sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi, päätösten tekeminen tai sosiaalihuollon toteuttaminen edellyttävät terveydenhuollon palveluja, on terveydenhuollosta vastaavan kunnan tai kuntayhtymän palveluksessa olevan terveydenhuollon ammattihenkilön osallistuttava sosiaalihuollon toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen. 69 Lastensuojelulain mukaiset velvoitteet Jos lapsi tai nuori on sijoitettu lastensuojelulain (417/2007) perusteella kotikuntansa ulkopuolelle, on lastensuojelulain 16 b :ssä tarkoitetun sijoituskunnan tai sen sairaanhoitopiirin, johon sijoituskunta kuuluu, järjestettävä lapselle tai nuorelle hänen tarvitsemansa terveydenhuollon palvelut. Palvelut on järjestettävä yhteistyössä lastensuojelulain 16 tai 17 :n mukaan vastuussa olevan kunnan (sijoittajakunta) kanssa. Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, lapselle ja hänen perheelleen on sen estämättä, mitä hoitoon pääsystä 51 53 :ssä säädetään, järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut. Jos sijoituskunta tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on järjestänyt 1 momentissa tarkoitettuja palveluja, on sijoittajakunnan tai sen sairaanhoitopiirin, johon sijoittajakunta kuuluu, suoritettava hoidon järjestäjälle aiheutuneita kustannuksia vastaava korvaus. Korvaus saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Korvauksesta vähennetään hoidosta suoritettu maksu ja muut toimintatulot.

8 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli vanhuspalvelulaki Vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on tullut voimaan 1.7.2013. Laki koskee ikääntynyttä väestöä eli vanhuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevia (63 v täyttäneet). Iäkäs henkilö on ikääntyneeseen väestöön kuuluva henkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä alkaneiden, lisääntyneiden tai pahentuneiden sairauksien tai vammojen vuoksi taikka korkeaan ikään liittyvän rappeutumisen johdosta. Lain tarkoituksena on tukea väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lisäksi lain tarkoituksena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Kunta vastaa siitä, että iäkkäälle henkilölle laaditaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 :ssä tarkoitettu suunnitelma (palvelusuunnitelma). Suunnitelma on laadittava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun iäkkään henkilön palveluntarve on selvitetty, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelmassa on määriteltävä iäkkään henkilön toimintakykyä koskevan arvion perusteella, millainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kokonaisuus tarvitaan hänen hyvinvointinsa, terveytensä, toimintakykynsä ja itsenäisen suoriutumisensa tukemiseksi sekä hänen hyvän hoitonsa turvaamiseksi. Iäkkään henkilön ja tarvittaessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa on neuvoteltava vaihtoehdoista kokonaisuuden muodostamiseksi. Iäkkään henkilön näkemykset vaihtoehdoista on kirjattava suunnitelmaan. 16 Palvelusuunnitelma Palvelusuunnitelma on tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä aina silloin, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutoksia. 17 Vastuutyöntekijä Kunnan on nimettävä iäkkäälle henkilölle vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa. 23 Omavalvonta Toimintayksikön johtajan on huolehdittava, että toimintayksikössä järjestetään omavalvonta palvelujen laadun, turvallisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontaa varten on laadittava omavalvontasuunnitelma, joka on pidettävä julkisesti nähtävänä. Suunnitelman toteutumista on seurattava ja palveluja kehitettävä toimintayksikön palveluja saavilta iäkkäiltä henkilöiltä,

9 heidän omaisiltaan ja läheisiltään sekä toimintayksikön henkilöstöltä säännöllisesti kerättävän palautteen perusteella. 25 Ilmoittaminen iäkkään henkilön palveluntarpeesta Jos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö taikka kunnan sosiaalitoimen, alueen pelastustoimen, hätäkeskuksen tai poliisin palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on salassapitosäännösten estämättä ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, terveydenhuollon ammattihenkilön on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle iäkkään henkilön kotiuttamisesta terveydenhuollon laitoshoidosta. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen kotiuttamista. Muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä ilmoituksen häntä koskevien salassapitosäännösten estämättä 26 Odotusaikojen julkaiseminen Kunnan on julkaistava ainakin puolivuosittain tiedot siitä, missä ajassa iäkäs henkilö voi saada hakemansa sosiaalipalvelut. Tiedot on julkaistava sellaisia menetelmiä käyttäen, että iäkkäillä henkilöillä on tosiasiallinen mahdollisuus tietojen saamiseen. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi Kesällä 2013 STM ja Kuntaliittoon on julkaissut uudistetun laatusuosituksen ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (aikaisempi suositus on vuodelta 2008). Suosituksen tarkoituksena on tukea vanhuspalvelulain toimeenpanoa. Tavoitteena on turvata mahdollisimman terve ja toimintakykyinen ikääntyminen. Toimintakykyinen vanhuus parantaa elämänlaatua, vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja hillitsee hoitokustannusten kasvua. Laatusuosituksessa on hyödynnetty uusin tutkimustieto ja otettu huomioon yhteiskunnan muutokset. Tavoitteena on tukea kuntia väestörakenteen muutoksessa ja vanhuspalvelulain toimeenpanossa. Laatusuositus pitää tärkeänä, että kunnat varautuvat kaikessa toiminnassaan ikärakenteen muutoksiin ja turvaavat laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut iäkkäille. Laatusuositus tukee tässä tehtävässä kuntapäättäjiä. Se on tarkoitettu myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien ja kolmannen sektorin toimijoiden käyttöön. Laatusuositus tarkastelee ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn lisäksi osallisuutta, asumista, palveluja sekä hoiva- ja hoitopalvelujen henkilöstöä ja

10 johtamista. Näistä esitetään suosituksia ja tavoitteita, joiden toteutumista seurataan valtakunnallisesti ja paikallisesti. Laatusuositus korostaa iäkkäiden osallisuuden vahvistamista. Tarvitaan aitoa yhdessä tekemistä niin, että kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa kuuluu iäkkäiden ääni. Palvelujen rakennetta ja toimintatapoja on kunnissa muutettava niin, että kotiin annettavaa tukea lisätään ja monipuolistetaan. Erityisen tärkeää on lisätä erilaisia toimintakykyä edistäviä palveluja esim. kotikuntoutus. Kotona pärjääminen mahdollisimman pitkään on ikäihmisten oma toive. Laatusuositus korostaa myös hyvinvoinnin edistämistä esim. ravitsemuksen, liikunnan ja sosiaalisten suhteiden merkitystä hyvinvoinnin keskeisinä osatekijöinä. Hoiva- ja hoitopalveluissa tarvitaan riittävästi henkilöstöä, joka vastaa asiakkaiden toimintakykyä ja palvelujen tarvetta. Laatusuosituksessa on suositus henkilöstön kohdentamisesta kotihoidossa sekä henkilöstömitoituksista tehostetussa palveluasumisessa, laitoshoidossa ja terveyskeskuksen pitkäaikaishoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa henkilöstön määrän ja tehtävärakenteen kehitystä muun muassa vanhuspalvelulain seurantakyselyjen kautta. Ensimmäinen kysely kunnille ja toimintayksiköille toteutettiin keväällä 2013, ennen vanhuspalvelulain voimaantuloa, ja seuraava kysely toteutetaan syksyllä 2014. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki Laki oppilas- ja opiskelijahuollosta (1287/2013) on tullut voimaan vuoden 2014 elokuun alusta lukien. Uusi laki kattaa oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Uusi laki lisäsi kuntien velvollisuuksia erityisesti lukiolaisten ja ammatillisten oppilaitosten ja niiden opiskelijoiden palvelujen järjestämisessä. Lain voimaan tullessa kunnalla tuli olla tarjolla sen alueella sijaitsevien oppilaitosten opiskelijoille kuraattorin, vastaavan kuraattorin sekä opiskeluhuollon psykologipalvelut. Kunnan tulee järjestää lain mukaiset palvelut kaikille sen alueen oppilaitosten opiskelijoille riippumatta oppilaitoksen ylläpitäjästä. Kouluja opiskeluterveydenhuoltona järjestettävät palvelut järjestetään terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön nojalla nykyiseen tapaan. Kunnan velvollisuudet esi- ja perusopetuksen oppilaiden palvelujen järjestämisessä lisääntyvät myös. Nykyisten kuraattorin ja psykologin palvelujen lisäksi kunnalla on velvollisuus järjestää kunnan omien koulujen käyttöön vastaavan kuraattorin palvelut. Kunnan on järjestettävä oppilaille ja opiskelijoille mahdollisuus päästä henkilökohtaisesti keskustelemaan opiskeluhuollon psykologin tai kuraattorin kanssa viimeistään seitsemäntenä koulun tai oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas tai opiskelija on sitä pyytänyt. Kiireellisissä tapauksissa mahdollisuus keskusteluun on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä. Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan terveydenhoitajan työaika koulu- ja opiske-

11 luterveydenhuollossa on järjestettävä siten, että oppilas ja opiskelija voi tarvittaessa päästä terveydenhoitajan vastaanotolle myös ilman ajanvarausta. Opiskeluterveydenhuoltoon kuuluu sairaanhoito ja tämän vuoksi säännökset hoitoon pääsystä koskevat myös opiskeluterveydenhuoltoa. Terveydenhuoltolain sekä uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus saada arkipäivisin virka-aikana välittömästi yhteys opiskeluterveydenhuoltoon. Hoidon tarpeen arviointi ja hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä terveydenhuoltolain 51 :n mukaisesti opiskeluterveydenhuollossa tai jos se ei ole mahdollista, niin muussa terveyskeskuksen toimipisteessä. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki lisäsi kunnan suunnitelmavelvollisuuksia, sillä sen mukaan lastensuojelulain 12 :n mukaiseen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan tulee kirjata laissa säädetyt oppilas- ja opiskelijahuollon asiat. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain säätämisen yhteydessä lisättiin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettuun lakiin uusi 41 a, joka mahdollistaa sen, että opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen käyttämisestä aiheutuneet henkilöstökustannukset voidaan laskuttaa oppilaan tai opiskelijan kotikunnalta. Uudessa laissa on palvelujen järjestämistä koskevien säännösten lisäksi säännökset oppilasta tai opiskelijaa koskevien asioiden käsittelystä, niiden salassapidosta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Sosiaalihuoltolaki Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014) vahvistettiin 30.12.2014. Kotipalvelua koskeva uudistus tuli voimaan vuoden 2015 alusta ja muu lainsäädäntö pääosin huhtikuussa 2015. Lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevat lastensuojelulain muutokset tulevat voimaan vuoden 2016 alusta. Osa vanhan lain säännöksistä jää toistaiseksi voimaan. Sosiaalihuoltolain uudistuksen tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuoltolain asemaa keskeisenä yleislakina, edistää sosiaalihuollon yhdenvertaista saatavuutta ja saavutettavuutta, siirtää sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen, vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta sekä turvata tuen saantia ihmisen omissa arkiympyröissä. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kotipalvelua annetaan toimintakykyä alentavan syyn, kuten sairauden, synnytyksen, vamman tai uupumuksen vuoksi, tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella. Erityisellä perhetilanteella tarkoitetaan esimerkiksi perheenjäsenen kuolemaa, vanhempien eroa tai tilannetta, jossa toinen vanhemmista on vankilassa. Erityinen perhetilanne voi olla myös perheessä, jossa on kaksoset tai omainen hoidettavana.

12 Kotipalvelua, kuten myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa, on jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille. Sosiaalihuoltolaissa määritellään ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja sosiaalihuoltoa järjestetään. Asiakkailla on oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys. Tavoitteena on mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki sekä asiakkaan tarpeita vastaava pitkäaikainen tuki sitä tarvitseville. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä. Sosiaalihuoltolailla autetaan etenkin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja terveydellisistä syistä. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt, poliisit sekä työ- ja elinkeinohallinnon viranomaiset ovat velvoitettuja ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitseva henkilö oikean viranomaisen puoleen. Elämänkaarimallin mukaisesti palveluja on pyrittävä järjestämään muiden peruspalvelujen yhteydessä ja terveydenhuoltolain mukaista hoitotakuuta on sovellettava myös muissa kuin terveydenhuollon yksiköissä. Lakiin sisältyy myös nuorisopalvelutakuu. Nuori saa moniammatillista tukea yhden palvelupisteen kautta niin kauan, kun hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus. Lailla pyritään varmistamaan palvelujen laatu. Kunnan sosiaalihuollon toimintayksiköiden pitää laatia omavalvontasuunnitelma, joka on julkisesti nähtävillä. Lastensuojelun asiakkuus alkaa vasta, jos lastensuojelun tarve todetaan tai perheelle annetaan lastensuojelun palveluja tai tukitoimia. Palveluja ja tukitoimia, joita voi saada ainoastaan lastensuojelun kautta, ovat lastensuojelulain mukainen taloudellinen tuki, tehostettu perhetyö, perhekuntoutus sekä lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle. Lisäksi lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut, jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista. Kiireellisen sijoituksen ehtoja tiukennetaan. Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti vain, jos huostaanoton edellytykset täyttyvät ja lapsi on välittömässä vaarassa. Ensisijaisesti käytetään avohuollon tukitoimia, kuten kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä sekä avohuollon sijoituksia. Vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa ja työtoimintaa koskevat pykälät pysyvät edelleen voimassa vanhassa sosiaalihuoltolaissa.

13 Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen Vammaislainsäädäntö on uudistumassa osana sosiaalihuollon kokonaisuudistusta. Sosiaali- ja terveysministeriö oli asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli yhdistää nykyinen vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Vammaislainsäädännön uudistaminen on siirtynyt seuraavalle hallituskaudelle (ns VALAS - työryhmän esitys). Vammaispalvelulain ja kehitysvammalain yhdistäminen on ollut pitkän tähtäimen vammaispoliittinen tavoite. Askeleena kohti lakien yhteensovittamista vammaispalvelulaki uudistui syksyllä 2009. Tuolloin vammaispalvelulaki säädettiin ensisijaiseksi suhteessa kehitysvammalakiin. Syksyn 2009 vammaispalvelulaki lisäsi myös merkittävästi muun muassa vammaisen henkilön oikeutta saada henkilökohtaista apua. Nuorten yhteiskuntatakuu Hallitusohjelmaan kirjattu ja vuoden 2013 alusta täysimääräisesti voimaan tuleva nuorten yhteiskuntatakuu, jonka tavoitteena on taata koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka alle 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille. Nuorten yhteiskuntatakuu merkitsee sitoutumista siihen, että kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista ja tunnistetaan heidän tuen ja ohjauksen tarpeensa. Myös alueelliset työelämäpalvelut tulee saada riittävän kattaviksi nuorille. Jatkokoulutukseen ja työhön siirtymistä hidastavia terveys- ja mielenterveysongelmia on paljon. Suuria haasteita, joihin pyritään valtakunnallisesti hakemaan ratkaisuja, ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulutuspaikkojen riittämättömyys, koulutuksen kohtaanto-ongelmat, oppilashuollon, opintoohjauksen ja urasuunnittelutuen riittämättömyys sekä puutteet viranomaisten vastuiden määrittelyssä. Yhteiskuntatakuussa pääpaino on oltava ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Yhteiskuntatakuun täysi toteutus lähtee ajatuksesta, että palvelut näyttäytyvät nuoren kannalta selkeänä ja yhtenäisenä. Nuorten yhteiskuntatakuu edellyttää yhteiskunnalta laaja-alaista eri toimijoiden yhteistyötä ja ratkaisuja siihen, miten kaikille nuorille saadaan työelämässä tarvittavaa osaamista, miten tunnistetaan tuen tarve. Vuoden 2012 HYVIS- suunnitelmassa on yksilöity kehittämistarpeita. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöhankkeet 02/2015 Alkoholilain ja raittiustyölain uudistus Asetus lääkkeen määräämisestä Itsemääräämisoikeuslaki Kotihoidontuen puolittaminen Laki paperittomien terveydenhuollosta Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä

14 Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen Lääkelain muuttaminen (apteekkitoiminta) Lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain muuttaminen Perhehoitolainsäädännön uudistus Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttaminen Sovittelulain muuttaminen Tartuntatautilain kokonaisuudistus Terveydenhuollon ammattihenkilölain muutos (laillistamismenettely ja valvonta) Terveydensuojelulain muuttaminen Viranomaisten ilmoitusoikeus väkivallan uhasta Yksityisestä terveydenhuollosta ja yksityisestä sosiaalihuollosta annettujen lakien uudistaminen Tietohallintolaki Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta, Tietohallintolaki (634/2011) Tietohallintolaki tuli voimaan 1.9.2011. Lain tarkoituksena on tehostaa julkisen hallinnon toimintaa sekä parantaa julkisia palveluja ja niiden saatavuutta. Laki painottuu erityisesti kuntien sekä valtion virastojen ja laitosten, tietojärjestelmien yhteentoimivuuden lisäämiseen. Tietohallinnolla on tärkeä rooli julkisen hallinnon palveluissa. Kyse on kokonaisvaltaisesta rakenteiden ja toimintamallien uudistamisesta sekä sähköisten asiointipalveluiden käyttöönotosta. Tekniikkaa hyödyntämällä julkisen hallinnon järjestämisvastuulla olevat palvelut kyetään tuottamaan entistä enemmän organisaatiorajat ylittävinä prosesseina julkisen hallinnon sisällä ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Tieto- ja viestintätekniikasta saatavien hyötyjen saavuttaminen edellyttää toimivaa paikallisen ja valtakunnallisen tason yhteistyötä, määrätietoista tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittämistä sekä yhteisten palveluiden käytön lisäämistä. Tietohallintolaista tulee julkiselle hallinnolle kolme keskeistä velvoitetta - suunnitella ja kuvata tietohallintonsa julkisen hallinnon tietohallinnon kokonaisarkkitehtuurin mukaisesti - noudattaa tietojärjestelmien yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi julkisen hallinnon kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä sekä toimialakohtaisia kuvauksia ja määrityksiä, joiden sisältö määritellään asetuksissa - ottaa käyttöön sellaisia tarvitsemiaan sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluja, jotka luovat edellytykset yhteentoimivuudelle

15 Kokonaisarkkitehtuurimenetelmällä kuvataan miten organisaation tai kohdealueen toimintaprosessit, tiedot, teknologia ja tietojärjestelmät toimivat kokonaisuutena. Kokonaisarkkitehtuuri on toiminnan kehittämismalli, joka varmistaa eri näkökulmien ja toiminnan tarpeiden yhdenmukaisen huomioimisen kaikessa toiminnan ja IT ratkaisujen kehittämisessä. menetelmällä varmistetaan toiminnan kehittyminen ja toiminnassa tarvittavien välineiden palvelevuus. kokonaisarkkitehtuurimalli on johdon ja tietohallinnon yhteinen kehittämis- ja johtamismenetelmä, jolla määritetään toimintaa tukeva yhtenäisen tieto- ja viestintäteknisen ympäristön tavoitetila ja huolehditaan, että tämä tavoite saavutetaan. Julkisen hallinnon viranomaisen on aloitettava kokonaisarkkitehtuurin kuvauksen laatiminen kuuden kuukauden kuluessa ja saatettava työ loppuun kolmen vuoden kuluessa asiaa koskevan valtioneuvoston asetuksen voimaantulosta (asetusta ei vielä ole annettu).

16 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus Hallitusohjelman mukaan hallitus valmistelee ja toimeenpanee sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen. Uudistuksen tavoitteena on terveyserojen kaventaminen kustannusten hallinta toteutettaa palveluiden horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio vahvistaa palveluiden järjestäjien kantokykyä kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeiden palveluketjujen saumaton kokonaisuus. Hallitusohjelman mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisratkaisu valmistellaan kuntaa suurempien, enintään 19 itsehallintoalueen pohjalta. Hallitusohjelmassa määriteltyihin keskeisiin sote-uudistuksen periaatteisiin kuuluvat myös: Kansanvaltaisuuden toteuttamiseksi itsehallintoalueita johtavat vaaleilla valitut valtuustot. Alueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueellaan. Alueet myös tuottavat alueensa palvelut tai voivat käyttää palveluiden tuottamiseen yksityisiä tai kolmannen sektorin palvelujen tuottajia. Palvelutuotannon tehokkuuden ja laadun arviointia varten laaditaan mittaristo. Sairaaloiden työnjakoa uudistetaan siten, että vaativaa erikoissairaanhoitoa keskitetään STM:n ohjauksessa erityisvastuualueille. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmät yhtenäistetään järjestämisvastuussa olevilla alueilla. Ensivaiheen rahoitusvaihtoehtoina selvitetään rahoituksen vaihtoehdot kuntien ja/tai valtion rahoitusmallien pohjalta ottaen huomioon perustuslain reunaehdot. Toisessa vaiheessa siirrytään yksikanavaiseen rahoitusmalliin työterveyshuollon asema huomioiden. Uudistukseen sisällytetään myös kustannusten tehokkaan hallinnan toteuttamiseksi budjettikehysjärjestelmä. Sote-tehtävien siirto uusille itsehallintoalueille merkitsee sitä, että kunnat ja kuntayhtymät eivät jatkossa järjestä tai tuota sosiaalihuollon eikä terveydenhuollon palveluja. Tämä muuttaa kuntien roolia merkittävästi, silla sotetoimialan osuus kuntien budjeteista on noin puolet. Kunnilla on kuitenkin myös jatkossa iso merkitys asukkaittensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja ylläpitämisessä.

17 3. KASTE- ohjelma v. 2012-2016 sekä Itä- ja Keski- Suomen toimeenpano-ohjelma Kaste-ohjelman tavoitteet ja kuusi osaohjelmaa Ohjelman tavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja Järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut asiakasta kuunnellen. Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen, ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Ohjelman tavoitteisiin vastataan kuudella toisiaan täydentävällä osaohjelmalla. Kuusi osaohjelmaa: 1. Riskiryhmien mahdollisuutta osallisuuteen hyvinvointiin ja terveyteen parannetaan. 2. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja uudistetaan. 3. Ikäihmisten palvelujen rakennetta ja sisältöä uudistetaan. 4. Palvelurakennetta ja peruspalveluja uudistetaan. 5. Tieto ja tietojärjestelmät saatetaan asiakkaiden ja ammattilaisten tueksi. 6. Johtamisella tuetaan palvelurakenteen uudistamista ja työhyvinvointia. Kaste-ohjelmassa määritellään - sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet - kehittämisen ja valvonnan painopisteet ja niiden toteuttamista tukevat uudistus- ja lainsäädäntöhankkeet, ohjeet ja suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa ohjelman strategisesta johtamisesta, säädösvalmistelusta ja ohjelman toteutumisesta eri keinoin. Alueelliset johtoryhmät vastaavat ohjelman alueellisesta toimeenpanosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos (TTL) toteuttavat valtakunnallisia kehittämistoimenpiteitä sekä tukevat säädösvalmistelua ja kuntien kehittämistyötä omalla asiantuntijuudellaan. Kaste-ohjelmaa on valmisteltu kansallisesti.kaste-ohjelma pureutuu sosiaalija terveydenhuollon keskeisten asiantuntijoiden ja kansalaisten esille nostamiin uudistustarpeisiin. Ohjelma toteuttaa hallitusohjelmaa sekä sosiaali- ja terveysministeriön strategiaa. Valtioneuvosto vahvistaa Kaste-ohjelman joka neljäs vuosi.

18 4. Järjestämissuunnitelman perustelut Väestö ja väestörakenteen muutos Pohjois-Savon kuntien väestönmuutosten ennakkotiedot tammi-elokuu 2015 Elävänä syntyneet Kuolleet Syntyneiden enemmyys Kuntien välinen tulomuutto Kuntien välinen lähtömuutto Kuntien välinen nettomuutto Maahanmuutto Maastamuutto Nettomaahanmuutto Kokonaismuutos tammielokuu 2015 Vertailutietona kok. muutos Ennakkotammi- väkiluku elok. 2014 31.8.2015 Iisalmi 149 176-27 669 783-114 46 17 29-112 -22 22 003 Kiuruvesi 47 78-31 154 222-68 14 12 2-97 -46 8 655 Sonkajärvi 14 40-26 121 123-2 3 1 2-26 -93 4 310 Vieremä 19 29-10 112 135-23 3 3 0-33 -52 3 783 Lähde: Tilastokeskus/Pohjois-Savon liitto SOTE:n toiminta-alueen väestöennuste laskee selkeästi ja ennusteiden mukainen arvio vuoteen 2030 mennessä on 5,9 % eli vähennys on n. 2.300 henkeä. - Kiuruvedellä -16,8 % (n. 1.500 henkeä) - Sonkajärvellä -14,6 % (n. 650 henkeä) - Iisalmen väestökehitys on hieman aleneva, -2,5 % - Vieremällä -7,9 % - Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa ennusteen mukaan 57 % vuoteen 2030 mennessä. Kasvu on voimakasta seuraavan 15 vuoden aikana. Aleneva väestökehitys näkyy myös tilastollisesti siten, että asukaskohtaiset kustannukset kasvavat, koska palvelutarve ei samassa suhteessa vähene, vaan useissa palveluissa kasvaa erityisesti ikääntyvän väestön osalta. Huoltosuhde Väestöllinen huoltosuhde = alle 15 -vuotiaita ja 65 vuotta täyttäneitä 100 työikäistä kohden Väestöllinen huoltosuhde heikkenee voimakkaasti alueen kaikissa kunnissa ollen Iisalmessa ja Vieremällä lähimpänä Pohjois-Savon ennustetta.

19 Taloudellinen huoltosuhde ilmoittaa kunta monta työvoiman ulkopuolella olevaa (0-14 -vuotiaat, opiskelijat, koululaiset, varusmiehet, eläkeläiset ja muut työvoimaan kuulumattomat) ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Taloudellinen huoltosuhde v. 2013 vuoden lopussa Iisalmessa 1,54, Kiuruvedellä 1,90 ja Sonkajärvellä 2,01 sekä Vieremällä 1,57. Pohjois-Savon kuntien keskimääräinen huoltosuh-de oli 1,53 ja koko maan 1,37. Alueen työikäisillä on enemmän huollettavia ja samalla suurempi palvelujen rahoitusvastuu kuin maassa keskimäärin. Huoltosuhde muuttuu erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella nopeasti nega-tiiviseksi väestön ikääntymisen ja työikäisten osuuden vähenemisen seurauksena. Työpanosten supistuminen alueella aiheuttaa kovia vaatimuksia tuottavuudelle, julkiselle palvelutuotannolle ja palveluiden aluekoolle. Tilanne on muutoinkin otettava huomioon palveluja suunnattaessa ja kehit-täessä Työttömyysaste Työttömyysaste oli 2014 Iisalmessa 13,8 %, Kiuruvedellä 14 %, Sonkajärvellä 16,4 % ja Vieremällä 11,4 %. Alle 25 -vuotiaita työttömiä oli elokuussa 2015 Iisalmessa 229, Kiuruvedellä 80, Sonkajärvellä 26 ja Vieremällä 16. Pitkäaikaistyöttömiä oli elokuussa 2015 Iisalmessa 441, Kiuruvedellä 146, Sonkajärvellä 96 ja Vieremällä 66.

20 Hyvinvointi ja terveys sekä terveyserot Alkoholijuomien myynti asukasta kohti 100 % alkoholina oli v. 2012 Iisalmessa 10,3, Kiuruvedellä 7,5 Sonkajärvellä 4,3 ja Vieremällä 4,2 litraa. Valtakunnallinen keskiarvo on 7,7 litraa. Iisalmessa alkoholijuomien myynti ylittää tuntuvasti valtakunnallisen keskiarvon. Sonkajärvellä on kaksi ja Vieremällä yksi Alkon jakelupiste. THL:N kuntakohtaiset sairastavuusindeksit 2008-2010 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset mukaan sairastavuusindeksit Pohjois- Savossa ovat koko maata keskimääräistä suuremmat. Sairastavuusindeksissä koko maan keskiarvoa kuvaava lukema on sata, johon kuntia ja kaupunkeja verrataan. Arvon ollessa yli sata tilanne on heikompi kuin koko maassa keskimäärin. Tulee kuitenkin huomioida, että osaan indekseistä vaikuttaa kunnassa tai kaupungissa saatavilla olevat palvelut ja osassa on tilastoihin vaikuttavia taustatekijöitä. Esimerkiksi TULE -indeksiin vaikuttavat niin sanotun eläkeputken käyttö tai julkisen sektorin ammatilliset eläkeikärajat. Kelan sairastavuusindeksi 2012 2013 2014 Iisalmi 117 115,7 117,4 Kiuruvesi 128,2 130,2 132,5 Sonkajärvi 125,4 123,9 123,2 Vieremä 116,2 122,1 121,3 THL, Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2005-2015 Mielenterveysindeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori kuvaa kolmen ulottuvuuden mielenterveyden ongelmia suhteutettuna vastaavan ikäiseen väestöön. Iisalmi 125,3 Kiuruvesi 138,4

21 Sonkajärvi 126,7 Vieremä 137,7 Sepelvaltimotauti-indeksi v. 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee sepelvaltimotautitapahtumien ensi- ja uusintadiagnooseilla (akuutit sydäninfarktit (I21-I22) angina pectoris (I20.0), sekä kuolemansyyt (I20-I25, I46, R96, R98) yleisyyden 35-79 -vuotiailla suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100 Iisalmi 108,5 Kiuruvesi 119 Sonkajärvi 149 Vieremä 101,5 Syöpätauti-indeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee syövän esiintyvyyden 0-79-vuotiaiden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Iisalmi 96,4 Kiuruvesi 104,4 Sonkajärvi 95,6 Vieremä 102,9 Aivoverisuonisairausindeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee aivohalvaustapahtumien kuolemaan tai sairaalahoitoon johtaneiden ensikohtausten yleisyyden 35-79 -vuotiailla suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100) Iisalmi 113,2 Kiuruvesi 98,1 Sonkajärvi 91,1 Vieremä 65,5 TULE indeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä vuoden lopussa olleiden 16-64 -vuotiaiden osuuden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Iisalmi 153,6 Kiuruvesi 197,8 Sonkajärvi 154,3 Vieremä 186,6

22 Tapaturma indeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee vuoden aikana päädiagnoosilla vammat, myrkytykset ja eräät muut ulkoisten syiden seuraukset sairaalahoidossa olleiden 0-79 - vuotiaiden potilaiden osuuden suhteutettuna vastaavanikäiseen väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100). Iisalmi 84,1 Kiuruvesi 113,6 Sonkajärvi 105,2 Vieremä 96,1 Dementia indeksi 2010 ikävakioitu Indikaattori ilmaisee Alzheimer-tautiin myönnettyjen reseptilääkekorvausoikeuksien määrän suhteutettuna väestöön ja edelleen koko maan tasoon (koko maa=100. Iisalmi 153,4 Kiuruvesi 84,6 Sonkajärvi 98,4 Vieremä 121,2 Alueen kunnat ovat sairastavuudeltaan valtakunnallisen keskitasoa sairaampia. Alueen kunnissa on huomattavan korkea TULE- indeksi (tuki- ja liikuntaelinsairaudet) ja vastaavasti huomattavan matala syöpätauti-indeksi Kiuruvettä lukuun ottamatta. Mielenterveysindeksi on korkea ja tapaturma indeksi on Iisalmessa ja Vieremällä alle maan keskiarvon. Kuntien kesken on suuria vaihteluja. Lasten ja nuorten hyvinvointi Lasten ja nuorten hyvinvointia on selvitetty ja kehittämistoimenpiteitä hyvinvoinnin parantamiseksi on esitetty kuntien ja SOTEn valtuustojen v. 2012 hyväksymässä HYVIS suunnitelmassa. Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus Palvelujen laatua, vaikuttavuutta, saatavuutta ja alueellisia eroja kuvataan mm. seuraavilla indikaattoreilla: - Asiakaspalautteessa havaittu tyytyväisyys palveluihin - Potilas- ja sosiaaliasiamiesraportit - Terveydenhuollon hoitoon pääsyn aikarajat - Toimeentulotuen käsittelyajat - Lastensuojeluilmoitusten ja -selvitysten määräajat - Vanhuspalvelujen tarpeen arvioinnin määräajat

23 Vuonna 2014 yhteydenottoja potilasasiamieheen oli yhteensä 342. Alla kuvio SOTE ky:n ajan yhteydenottomääristä. Yhteydenotoista 60,8 % (208) olivat ensikontakteja ja 39,2 % (134) uusintakontakteja. Sosiaaliasiamiehen tehtäviä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä hoitaa Merikratos Oy. Vuoden 2014 raportissa todetaan, että kokonaisuutena Ylä-Savon Soten sosiaalikeskuksissa henkilöresurssit ovat riittävät ja siellä pystytään toimimaan lain mukaisissa määräajoissa. Hoitoon pääsyn suhteen tilanne pysyi vuoden mittaan kohtalaisen vakaana ja terveydenhuoltolain hoitoon pääsyn enimmäisajat toteutuivat yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta. On kuitenkin huomioitava, että laissa asetettu enimmäisaika (3 kk) on varsin pitkä. Vuonna 2014 lääkärinvastaanotolla käyneistä potilaista 86 %:lla oli odotusaika (hoidon tarpeen arvioinnista lukien) ollut 30 päivää tai vähemmän ja näistä n. 70 %:lla 7 päivää tai vähemmän. Toimeentulotuen käsittelyajat ovat suositusten mukaiset. Vanhuspalveluiden ja vammaispalveluiden määräajat toteutuvat, mutta lastensuojelutarpeen selvitykset eivät valmistuneet määrärajassa kaikkien jäsenkuntien osalta vuonna 2014.

24 Kuntien rahoituspohja Alueen elinvoima ja sote-kustannusten kehitys (2008 2013) Alueemme tulopohja eroaa selkeästi valtakunnalliseen tasoon verrattuna. Verotulojen osuus on merkittäväsi alempi. Myös kuntayhtymän alueen sisällä on kunnittain suuria eroja. Kiuruveden ja Sonkajärven tulopohja on valtionosuuspainotteinen ja poikkeaa näinollen sekä valtakunnallisesti että seudullisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten kehitystrendi noudattaa pääosin koko maan ja maakunnan linjaa. Poikkeuksena on Iisalmi, jonka kehityksessä näkyy selkeä poikkeama ja kustannusten kasvun pysähtyminen / alenema v. 2010 ja sen jälkeen kasvu on ollut hieman maltillisempaa kuin muilla kunnilla. Myös kuntayhtymän kokonaiskehitys on ollut hieman maltillisempaa kuin koko maassa ja maakunnassa keskimäärin.

25 Vuosi 2012 oli poikkeus, johtuen lomapalkkavarauksen kirjaamisesta ja voimakkaimmin se näkyi juuri sote-organisaatioissa. Ilman lomapalkkavarauksen lisäkirjausta kustannustason nousu olisi ollut maltillisempi. Aleneva väestökehitys näkyy tilastollisesti siten, että asukaskohtaiset kustannukset kasvavat, koska palvelutarve ei samassa suhteessa vähene, vaan useissa palveluissa kasvaa erityisesti ikääntyvän väestön osalta. SOTE:n toiminta-alueen väestökehityksen ennuste ikäluokittain osoittaa, että v. 2010 on taitekohta 1-6 -vuotiaiden ikäluokan osalta. Tuolloin lasten määrä alenee voimakkaammin kohti vuotta 2030. Samanaikaisesti yli 74-vuotiaiden osuus kasvaa voimakkaasti kasvaen jo vuodesta 2015 alkaen. Väestörakenteen ja väestömäärän muutos on alueen yleisen kehityksen kannalta merkittävä ja lisäksi kehitys vaikuttaa oleellisesti SOTE- palveluiden kysyntään. Työikäinen väestö vähenee ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä lähes neljänneksen eli 23 %. Verotulojen osuus pienenee ja vaikuttaa siten kuntien talouden perusteisiin ja maksukykyyn suhteessa palveluihin. Vanhusten määrän kasvaessa suhteessa työikäiseen väestöön huoltosuhde kasvaa ja samalla palvelujen kysyntä kasvaa. Huoltosuhde heikkenee kuntayhtymän alueella muuta maata ja maakuntaa nopeammin ollen jo 2015-2020 välisenä aikana samassa tasossa, kuin koko maa kymmenen vuotta myöhemmin. Nykyisillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteella ja etuuksilla kuntien eli rahoittajien palvelukykyä ei voida pitää yllä, koska rahoituspohja kapenee selkeästi. Palvelurakenteen muutoksia on toteutettava koko ajan reagoiden toimintaympäristön muutoksiin. Vain ennaltaehkäisevällä ja terveyttä edistävällä toiminnalla ja kuntalaisten omaa vastuuta korostamalla voidaan vaikuttaa palvelujen kysyntään ja kustannuksiin. Palvelutarpeen kasvu on voimakasta vanhusten hoidossa, muissa palveluissa palvelutarve on lähes vakiintunutta. Väestön ikääntyminen ei suoraan johda perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon tarpeen kasvuun Lääkärissäkäyntejä voidaan korvata esim. terveydenhoitajan vastaanotolla ja sähköisillä palveluilla. Kehitykseen vaikuttaa voimakkaasti mm. terveysteknologia ja digitalisaatio Palvelutarpeen kasvu on voimakasta vanhusten hoidossa, muissa palveluissa palvelutarve on lähes vakiintunutta.

26 Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys vuosien 2010 2014 tilinpäätöksissä sekä vuoden 2015 ja 2016 talousarviossa Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys tilinpätösten 2010-2014 sekä talousarvioiden 2015-2016 mukaan (1000 ) TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TA 2015* Muutos TAE 2016** Muutos % % % % % % Iisalmi 63 222 65 318 3,3 % 68 475 4,8 % 70 117 2,4 % 70 468 0,5 % 71 291 1,2 % 71 901 0,9 % Kiuruvesi 29 341 30 011 2,3 % 31 112 3,7 % 32 526 4,5 % 33 164 2,0 % 32 323-2,5 % 32 911 1,8 % Sonkajärvi 15 548 15 699 1,0 % 16 272 3,6 % 16 818 3,4 % 16 438-2,3 % 16 469 0,2 % 16 827 2,2 % Vieremä 11 402 11 889 4,3 % 12 649 6,4 % 13 190 4,3 % 13 116-0,6 % 13 101-0,1 % 13 269 1,3 % Yhteensä 119 513 122 917 2,8 % 128 508 4,5 % 132 651 3,2 % 133 186 0,4 % 133 184 0,0 % 134 908 1,3 % * Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito ja suurin osa järjestöavustuksista eliminoitu ** Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito ja suurin osa järjestöavustuksista eliminoitu. Pitää sisällään myös edellisen kuntayhtymän (YTY) aikana syntyneen alijäämän kattamisen vaikutuksen (yht. 148 teur) Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys oman toiminnan osalta tilinpätösten 2010-2014 sekä talousarvioiden 2015-2016 mukaan (1000 ) TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TA 2015* Muutos TAE 2016** Muutos % % % % % % Iisalmi 49 933 51 290 2,7 % 54 557 6,4 % 53 984-1,1 % 53 587-0,7 % 53 982 0,7 % 54 501 1,0 % Kiuruvesi 22 514 23 339 3,7 % 24 640 5,6 % 24 909 1,1 % 24 858-0,2 % 24 620-1,0 % 25 283 2,7 % Sonkajärvi 12 488 12 476-0,1 % 12 992 4,1 % 13 165 1,3 % 12 669-3,8 % 12 681 0,1 % 13 111 3,4 % Vieremä 8 998 9 222 2,5 % 9 884 7,2 % 10 124 2,4 % 9 995-1,3 % 9 988-0,1 % 10 145 1,6 % Yhteensä 93 933 96 327 2,5 % 102 073 6,0 % 102 182 0,1 % 101 109-1,1 % 101 271 0,2 % 103 040 1,7 % * Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito ja suurin osa järjestöavustuksista eliminoitu ** Työmarkkinatuen kuntaosuus, työllisuuden hoito ja suurin osa järjestöavustuksista eliminoitu. Pitää sisällään myös edellisen kuntayhtymän (YTY) aikana syntyneen alijäämän kattamisen vaikutuksen (yht. 148 teur) Jäsenkuntien maksuosuuden kehitys sairaanhoitopiirin ostojen osalta tilinpätösten 2010-2014 sekä talousarvioiden 2015-2016 mukaan (1000 ) TP 2010 TP 2011 Muutos TP 2012 Muutos TP 2013 Muutos TP 2014* Muutos TA 2015* Muutos Muutos TAE 2016 % % % % % % Iisalmi 13 290 14 028 5,6 % 13 918-0,8 % 16 134 15,9 % 16 881 4,6 % 17 309 2,5 % 17 310 0,0 % Kiuruvesi 6 827 6 672-2,3 % 6 473-3,0 % 7 618 17,7 % 8 306 9,0 % 7 703-7,3 % 7 605-1,3 % Sonkajärvi 3 059 3 223 5,4 % 3 280 1,8 % 3 654 11,4 % 3 769 3,1 % 3 788 0,5 % 3 703-2,2 % Vieremä 2 404 2 667 10,9 % 2 765 3,7 % 3 065 10,8 % 3 121 1,8 % 3 113-0,3 % 3 101-0,4 % Yhteensä 25 580 26 590 3,9 % 26 436-0,6 % 30 471 15,3 % 32 077 5,3 % 31 913-0,5 % 31 719-0,6 % Palvelutarpeen arviointi ja ennusteet Palvelujen kysyntä ja käyttö väestön ikääntymisen ja talouden taantuman seurauksena kasvaa. Kalliita ja vaikuttavia tutkimuksia ja hoitoja otetaan käyttöön oikea-aikaisesti hoitotakuun määrittelemässä ajassa, mikä hillitsee kustannuksia viiveellä. Palvelutarpeen kehitys ennakoidaan pysyvän melko stabiilina perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluissa. Sen sijaan vanhusten palveluissa palvelutarpeen kasvun ennustetaan nousevan voimakkaasti 2020 jälkeen. Peruspalvelujen hintaindeksin kehitys on vaihdellut viime vuosina 2,0 3,4 välillä. Ennusteiden mukaan peruspalvelujen hintaindeksi tasoittuu noin 2,1 2,3 %:in välille. Kuntatalouden kiristyessä kuntayhtymän kustannuskehitys oman toiminnan osalta ei voi ylittää jäsenkuntiensa kustannuskehityksen tasoa. Sairaanhoitopiirin kustannuskehitystä pyritään hillitsemään tuottavuusohjelmalla, mutta kustannusten kasvutekijänä on joka tapauksessa sairaanhoito-