1. Etelä-Savossa kaskettiin Kaskiviljely oli tyypillinen itäsuomalainen tapa viljellä maata. Esimerkiksi Etelä-Savo oli vielä 1800- luvulla niin harvaan asuttua aluetta, että paljon maata vaatinut kaskiviljely oli mahdollista. Ihmiset elivät niin kutsutuissa suurperheissä, sillä kaskiviljelyssä tarvittiin paljon työvoimaa. Suurperheessä asui vanhempien ja lasten lisäksi myös esimerkiksi isovanhemmat, muita sukulaisia tai perheenjäseniksi otettuja miehiä tai naisia. He tekivät töitä perheen yhteisen elannon hankkimiseksi. Kaskiviljely oli ikiaikainen viljelymenetelmä. Savon erämaat asutettiin kirveen, tulen, paloaatran ja uutteruuden avulla. Näin se tapahtui: 1. Puut pyällettiin eli kuorittiin ja jätettiin kuivumaan pystyyn muutamaksi vuodeksi. 2. Seuraavaksi puut kaadettiin ja niiden annettiin kuivua ns. rasina vuoden tai pari. 3. Kuivuneet puut poltettiin, jolloin maaperän ravinteet vapautuivat viljelyskasvien käyttöön. 4. Kun poltettu maa-alue, palo, oli siivottu palamatta jääneistä kalikoista, päästiin kylvämään. Sananselityksiä Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka. Kaskettaessa metsä hakataan ja sen jälkeen puut poltetaan, jolloin puuhun sitoutuneet ravinteet päätyvät maaperään hedelmällisen tuhkan muodossa ja tämä mahdollistaa maanviljelyn ilman lannoitteiden erillistä levittämistä. Tiesitkö! Madagaskarilla kaskiviljely on yhä edelleen yleistä. Kaskiviljelyä harjoitetaan vielä myös osissa Meksikoa, Intiaa ja Indokiinaa. I.K.Inha: Kaskenpolttoa Enossa vuonna 1893 Koko suurperhe osallistui kaskeamiseen. Mitä tehtäviä perheen aikuisilla oli? Entä lapsilla tai vanhuksilla? Suurperhe tarkoittaa yleensä perhettä, johon ydinperheen (isä, äiti ja lapset) lisäksi kuuluu ainakin isovanhemmat, toisinaan myös naimattomia tätejä, setiä tai enoja, joskus myös naimisissa olevia setiä tai enoja ja näiden puolisoita sekä serkkuja. Suurperhe on ollut tavanomainen perhemuoto maatalousyhteiskunnassa. Kuvittele, että sinun perheesi olisi suurperhe. Ketä perheeseesi kuuluisi? Mitä vaikeuksia elämisessä olisi? Mitkä asiat olisivat mukavia? 1
Kaskiviljelijän työkalut: - Puuvartinen rautakoukku, viertokanki, jolla vedettiin palavaa puuta pitkin maata - Jalassa tuohivirsut, kädessä tuohinen kylvökopsa - Tuhkaan kylvetyt siemenet sekoitettiin aatralla ja palokuokalla ja kylvös tasoitettiin vielä risukarhilla - Kypsynyt eli tuleentunut vilja leikattiin sirpillä ja sidottiin lyhteiksi, jotka koottiin pellolla kuivumaan kuhilaiksi - Puitavat elot ahdettiin riihen orsille, riihi lämmitettiin, ja varhain aamulla alkoi puinti varstoilla - Jyvät erotettiin akanoista viskaimella ja jauhettiin käsikivillä tai myllyssä OMAVARAISTALOUS. Omavaraistaloudessa lähes kaikki tarvittavat esineet valmistetaan itse. Myös ruoka saadaan omalta tilalta. Aivan kaikkea ei kuitenkaan voitu itse valmistaa tai tehdä. Keksi esimerkkejä entisajan tuotteista, jotka oli ostettava tai teetettävä muilla. Yläkuvissa on astioita ja alakuvassa on aura sekä muita maataloustyökaluja. Kuvan esineet ovat Suur-Savon museossa Mikkelistä. 2
2. Kaskiviljely vaati liikkuvaa elämäntapaa Kaskiviljelyssä suurperhe otti metsästä käyttöön alueita, joita kaskettiin. Tuhka lannoitti maan siten, että seuraavan parin kolmen kesän aikana saatiin runsaita satoja. Tämän jälkeen kaskipelto oli köyhtynyt niin, että oli siirryttävä viljelemään seuraavaa palstaa. Hylättyä kaskipeltoa voitiin käyttää kuitenkin vielä karjan laitumena, jota kutsuttiin ahoksi. Sama palsta voitiin kasketa noin 30 vuoden välein. Kaskipellossa viljeltiin erityisesti kaskinaurista ja -ruista, joka erosi tavallisesta rukiista siten, että siinä oli saattoi olla kymmeniä korsia. Kaskimailla kasvatettiin myös kauraa ja ohraa. Nauris Ruis ERÄTALOUS Kaskiviljelyn ja karjanhoidon rinnalla ihmisten elanto muodostui metsästämisestä, kalastamisesta, marjastamisesta ja sienestämisestä. Savolainen talonpoika oli erätalonpoika, joka liikkui talvella hiihtämällä ja kesällä vesitse ruuhella ja veneellä. Metsien runsasta riistaa pyydettiin ansoilla ja loukuilla. Ampuma-aseena oli käsijousi. Suurriistaa varten kaivettiin pyyntihautoja tai käytettiin keihästä. Erämies halusi eniten turkiksia, sillä niistä sai parhaan hinnan. Niitä käytettiin myös veronmaksuun; sana raha onkin alkujaan tarkoittanut eläimen nahkaa. Kalat pyydettiin mm. verkoilla, merroilla ja rysillä. Suolattu tai kuivattu kapahauki oli suosittu kauppatavara, ja se kelpasi myös veronmaksun välineeksi. Luonnonantimet hyödynnettiin monipuolisesti vuodenaikojen mukaan. Monet pyyntivälineet ja -tavat ovat säilyneet läpi vuosisatojen periaatteessa samanlaisina. Tunnistatko kalastukseen liittyvät välineet kuvista? 3
RUOKAVALIOITA ERI AIKOINA. Vertaile eri aikakausien ruokavalioita. Mitä eroja huomaat? Mistä muutokset voisivat johtua? Mikä ruokavalio on mielestäsi terveellisin? (Lähde: HS 4.9.2012) Rautakauden ruokavalio Karjaeläinten liha ja maito 15 % Siemenet, sienet, marjat 10 % Riistan liha eli nisäkkäät ja linnut 20 % Vilja ja juurekset 30 % Kala 25 % Rautakaudella metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn merkitys vaihteli vuosittain. 1800-luvun lopun ruokavalio Kala Muut Liha 2 % 6 % 7 % Peruna 10 % Maitotuotteet (maito, voi ja juusto) 25 % Viljatuotteet 50 % Viimeisten nälkävuosien 1866-1868 jälkeen ruoan määrä ja monipuolisuus lisääntyivät. Suomalaisten ruokavalio nykyään Öljyt ja rasvat 13 % Alkoholi 6 % Peruna 4 % Hedelmät ja marjat 3 % Vihannekset 2 % Sokeri 11 % Kala 1 % Viljat 24 % Liha 22 % Maito ja juusto 14 % Vuonna 2007 suomalaisilla miehillä oli keskimäärin 6,4 kg ylipainoa ja naisilla 4,6 kg. 4
3. Elämää savupirteissä Samalla perheellä saattoi olla viljeltävänä jopa kymmeniä eri kaskipalstoja, osa viljelyksessä ja osa kasvamassa uutta metsää. Kaskipeltojen välillä saattoi olla matkaa kymmeniä kilometrejä. Koska matkanteko oli työlästä ja hidasta, kaskipellon läheisyyteen rakennettiin asumus. Asumus oli tarkoitettukin väliaikaiseksi, joten ne olivat usein vaatimattomia savupirttejä, joissa oli maalattia. Ihmiset elivät kiertelevää elämää eri kaskipalstojen välillä. Yleensä perheellä oli kuitenkin yksi vakinainen asunto, johon palattiin. Kaskiviljelyn jäljiltä suuria alueita jäi puuttomaksi. Esimerkiksi kun Mikkelin kaupunkia ryhdyttiin rakentamaan 1830- ja 1840-luvuilla, jouduttiin rakennushirsiä tuomaan Kangasniemeltä saakka. Niin tarkasti Mikkeliä ympäröivät metsät oli kaskettu. Yhä edelleen metsissä on nähtävissä kaskiraunioita, kivikasoja, joita koottiin kaskiraiviosta suuremman kylvöalan saamiseksi. Savutupa Leppävirran Humalamäessä. Kuva: U.T.Sirelius 1912, Museovirasto. Savutupa. Kuva: U.T.Sirelius 1915, Museovirasto. Sananselityksiä Savupirtti on asumus, jossa ei ollut savupiippua. Lämmitys tapahtui kiukaalla, jonka päällyskivet oli tiivistetty savella. Savu kertyi rakennuksen sisälle ja se johdettiin ulos räppänän eli luukun kautta. Savupirteissä oli maalattia eikä juurikaan ikkunoita. Seinät olivat mustuneet noesta. Savu aiheutti ihmisille hengitystie- ja silmäsairauksia. Miksi savupirtissä ei voinut olla sisällä silloin kun sitä lämmitettiin? Savupirtit olivat sisältä hyvin hämäriä. Mistä eri syistä pimeys johtui? 5
4. Kellä onni on, se onnen kätkeköön Sadon onnistuminen oli kaikki kaikessa, siksi ihmiset tukeutuivat loitsuihin ja taikoihin sato-onnen varmistamiseksi. Omaa onnea myös varjeltiin. Ajateltiin että toisen perheen onni oli omasta onnesta pois. Taioilla pyrittiin vaikuttamaan myös tähän. Kaskiviljely synnytti oman kulttuurin, jossa tietäjillä ja loitsuilla oli merkittävä asema elämän turvaajana. Haltiat Luonnonhaltiat olivat tietäjien apuolentoja. Esimerkiksi ummessa oleva lehmä voitiin parantaa lähteenhaltijan avulla. Kolmen talon mailta otettiin silkin läpi vettä pulloon. Lähteeseen oli vuoltava hopeaa ja sanottava loitsu: Anna, hyvä lähde, Lähteen haltia ja metsän haltia apua, lehmästäni on kadonnut maito. Sato-onni Ennen kaskeamista saatettiin lukea seuraava loitsu: Nouse, Ukko, tuulomaan, Pohjan akka pieremään, Polta puut pujoksi, Muat poroksi, Kirvesvarret puikkariksi. Kylvämään ruvettaessa: Katso, Ukko, yli Luoja, Minun viljan viskontaani, Anna tästä vijallisten, Sekä vaivaisten varalta! Parat Osa loitsuista oli vahingoittamismagiaa. Savossa tunnettiin para, joka kävi hakemassa maitoa ja voita naapureilta. Paran saattoi laatia omaksi avukseen kolmen hämärän risteyksessä, kahden hämärän välillä. Loitsuna toimi esimerkiksi: Synny sykkä, viäny väkkä, Piä kärästä, värtenästä jalat, Kalsosta maha, silmet tulen kipunasta. Synny para, synny para, Voita, maito kantamann! Synny para synny para, Jospa se para syntyykin! Para oli yhteydessä tekijäänsä, jolle se kantoi naapureilta maitoa tai voita. Mikäli paran tekijää vahingoitettiin, vahingoittui parakin. Riitatilanteissa saatettiin turvautua vahingoittamismagiaan. Naapurilta saatettiin pilata kaivo tai kalastusvedet loitsuilla. Vahingoittamisloitsulta pyrittiin myös suojautumaan: taikakeinoilla tietenkin! Lähde: Savo ja sen kansa (Toim. Riitta Räsänen), Tampere 2008 LOITSUT. Tutustu yllä oleviin savolaisiin loitsuihin. Mitä loitsuilla on haluttu saavuttaa? Kirjoita oma loitsu a) kokeessa menestymistä varten ja b) kaverin urheilusuorituksen pilaamiseksi. 5. Kaskiviljely loppuu Lisääntynyt ja tiivistynyt asutus vähensi kaskipalstojen määrää, joka puolestaan pakotti nopeuttamaan kaskikiertoa jäljelle jääneillä palstoilla. Kaskiviljely muuttui kuluttavaksi ryöstöviljelyksi eikä hyviä satoja enää saatu. Valtion toimesta maanomistus järjestettiin uudelleen 6
ns. isojaossa, jossa tilan muodosti 2-3 maapalstaa eikä enää kymmeniä maapalstoja. Silloin syntyivät nykyiset kylät. Vähitellen, sahojen ja paperitehtaiden yleistyessä, myös metsän arvo alkoi kasvaa. Metsänomistajat alkoivat myydä puuta raaka-aineiksi tehtaille. Ihmisten siirtymistä liikkuvasta kaskiviljelystä paikoillaan olevaan peltoviljelyyn edisti myös viljelylajikkeiden ja maatalouden kehitys. Esimerkiksi vuoroviljelyllä ja paremmalla lannoittamisella saatiin kasvatettua satoja. Niinpä kaskiviljely alkoi väistyä hiljalleen 1850-luvulta lähtien mutta vielä 1900-luvunkin alussa satunnaiseen kaskipeltoon saattoi törmätä. Kuvassa Grahnin tehtaat ja taustalla Saksalan saha. Saksalan saha lopetti toimintansa v. 1968 ja Grahnin tehtaat v. 1986. Vasemmassa yläkulmassa Mikkelin satama ja keskusta. Mikkelissä ja Mikkelin seudulla oli useita sahoja: kuvassa näkyvien lisäksi mm. Otavan saha, Korpikosken saha, Kalvitsan saha ja Löydön saha. Kuva: Suur-Savon museo. Saha- ja paperiteollisuus käyttävät raaka-aineena puuta. Sahoilla tukkipuut muuttuvat monenlaisiksi lankuiksi, laudoiksi ja rimoiksi. Grahnin tehtailla valmistettiin sahatavaran lisäksi vaneria, kalustelevyjä ja olipa tehtaalla talotuotantoakin. Vaneria valmistetaan nykyisin esimerkiksi Pelloksen tehtailla Ristiinassa. Kuva: Suur-Savon museo. Sananselityksiä Ryöstöviljely tarkoittaa maanviljelyä jossa ei oteta huomioon maan tuottokykyä, riistäen maasta kaiken minkä irti saa, ottamatta huomioon sitä mitä maasta voi saada tulevaisuudessa. Kaskiviljely on usein ryöstöviljelyä eli maan kasvukuntoa heikentävää viljelyä Tiesitkö! Ryöstökalastus tarkoittaa kalastusta, jossa kaloja pyydystetään niin paljon, että kalakannat eivät ehdi uusiutua. Pahimmillaan liikakalastus voi johtaa kalakantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon. Isojako oli maanjakotoimitus, jonka tarkoituksena oli yhdistää talojen sarkajaon mukaiset kapeat hajallaan sijaitsevat peltosarat harvemmiksi ja isommiksi lohkoiksi. Vuoroviljely on viljelytapa, jossa viljelyalueella kasvatettavien kasvien sijaintia vaihdetaan eri vuosina. Osa pellosta saattaa olla myös kesantona eli siihen ei kylvetä mitään. Seuraavana vuonna viljelykasvien sijaintia vaihdettaessa voidaan kesantona levänneelle alueelle kylvää jotain viljelykasvia ja jättää jokin toinen alue kesannolle. Tiesitkö! Vuoroviljelyssä voidaan käyttää lannoittavina kasveina mm. apilaa tai hernettä. Vuoroviljelyn etuna maaperä 7