KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 216 OSA II: VESISTÖTARKKAILU AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 1747
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 215 ii KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 216 OSA II: VESISTÖTARKKAILU 6.6.217 Riitta Nurttila MMM, limnologi Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 3 2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE... 5 3. AINEISTO JA MENETELMÄT... 8 4. HYDROLOGISIA TIETOJA... 11 4.1 LÄMPÖTILA JA SADANTA... 11 4.2 VIRTAAMAT... 12 5. VESISTÖJEN KUORMITUS... 16 5.1 KYRÖNJOEN HAJAKUORMITUS... 16 5.2 PUHDISTAMOJÄTEVESIEN AIHEUTTAMA VESISTÖKUORMITUS KYRÖNJOELLA... 16 5.3 KYLÄJOEN KUORMITUS... 18 5.4 VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN KUORMITUS... 19 6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA (YHTEISTARKKAILUAINEISTO)... 2 6.1 KYRÖNJOEN PÄÄUOMA... 2 6.1.1 Vuoden 216 tulokset... 2 6.1.2 Pitkän ajanjakson tulokset... 23 6.2 JALASJOKI... 26 6.3 SEINÄJOKI... 29 7. VEDEN LAATU KYLÄJOESSA... 32 8. PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET... 34 9. MINIMIRAVINNETARKASTELU... 35 1. VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT... 36 11. KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN LUOKITUKSEN OSANA... 37 12. VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN TARKKAILU... 38 12.1 KYRKÖSJÄRVEN VEDEN LAATU... 38 12.2 VOIMALAITOKSEN VESISTÖVAIKUTUKSET... 39 12.2.1 Ainekuormitus... 39 12.2.2 Lämpökuormitus... 4 13. YHTEENVETO... 42 VIITTEET... 43 LIITTEET
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 2 LIITTEET Liite 1. Kyrönjoen yhteistarkkailu 212 216 havaintopaikkaluettelo Liite 2. Yhteistarkkailun vedenlaatuaineisto vuodelta 216 Liite 3. Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen Voimalaitoksen vedenlaatu- ja lämpötilamittausaineisto vuodelta 216 Liite 4. Kyrönjoen vesistöalueen minimiravinnesuhteet vuonna 216 Copyright Ahma ympäristö Oy Oivaltajantie 1 61 SEINÄJOKI p. 4 1381 627
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 3 1. JOHDANTO Kyrönjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu yhteistarkkailun piirissä olevien puhdistamoiden ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty mm., että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta ja toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen) hyväksymällä tavalla. Vesi- ja ympäristöhallitus on valvontakirjeessään nro 17 (19.1.1973) esittänyt, että samalla vesistöalueella sijaitsevien kuormittajien velvoitetarkkailut suoritettaisiin yhteistarkkailuna. Valvontakirjeessä nro 26 (19.4.1991) VYH on lisäksi edellyttänyt, että yhteistarkkailussa seurattavien laitosten kuormitus- ja vesistötarkkailujen tulokset tulee raportoida erillisinä kokonaisuuksina. Kyrönjoen vesistöalueella yhteistarkkailu on aloitettu Vaasan Vesi- ja ympäristöpiirin laatiman ohjelman pohjalta v. 1978. Vuosina 212 216 tarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vuonna 211 laatimaa tarkkailuohjelmaa (Aaltonen 211). Vuoden 213 alusta lähtien yhteistarkkailuohjelmaan on sisällytetty myös Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitoksen vesistötarkkailu, joka kuitenkin toteutetaan omaa ohjelmaa noudattaen. Etelä-Pohjanmaan ELYkeskus on 14.5.213 hyväksynyt Vaskiluodon Voima Oy:n 2.4.213 päivittämän tarkkailuohjelman (päätös dnro EPOELY/194/7./21). Tässä yhteenvedossa tarkastellaan vuoden 216 vesistötarkkailun tuloksia sekä veden laadun kehitystä koko jakson 212-216 aikana. Lisäksi veden laatua on tärkeimpien suureiden osalta tarkasteltu pitkän aikavälin 1982-216 aikana. Kyrönjoen yhteistarkkailun piiriin kuuluvista kuormittajista Ilmajoen kunnan jätevedet käsitellään kunnan omassa puhdistamossa, Jalasjärven jätevedet Jalasjärven Vesi Oy:n puhdistamossa, Kauhajoen jätevedet Kauhajoen vesihuolto Oy:n puhdistamossa ja Kurikan keskustaajaman ja Jurvan alueen jätevedet Kurikan Vesihuolto Oy:n keskuspuhdistamossa. Seinäjoen Vesi Oy:llä on puhdistamot Seinäjoella ja Ylistarossa. Isonkyrön keskustan sekä Tervajoen taajaman ja Merikaarron jätevedet johdetaan Kyrönmaan Jätevesi Oy:n Hyyriän puhdistamoon. Mustasaaren Koivulahden taajaman jätevedet käsitellään Koivulahden puhdistamossa. Kaikkien tarkkailtavien puhdistamoiden jätevedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle. Jurvan puhdistamon jätevedet johdettiin aiemmin Närpiönjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Kyläjokeen, mutta tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt sillä jätevedet on vuodesta 214 lähtien johdettu Kurikan keskuspuhdistamolle. Tarkkailualueen kuormittajien voimassa olevat ympäristölupapäätökset ja lupaehdot on esitetty taulukossa 1.1
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 Taulukko 1.1. Yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet. Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste Kauhajoki LSSAVI/182/4.8/211 1.1.216 BOD 7 -ATU 15 95 1/4 Voimassa 3.11.223 Kok. P,5 95 1/4 NH 4 -N 4, 9 1/1 COD Cr 9 9 1/4 SS 2 9 1/4 Kok. N - 55 (7) 1/1 <12 C (>12 C) Kurikka/Jalasjärvi LSSAVI/183/4.9/211 11.3.214 BOD 7 -ATU 13 95 1/2 Voimassa 28.2.224 Kok. P,4 95 1/2 NH 4 -N 4-1/1 COD Cr 85 85 1/2 SS 2-1/2 Kurikka LSSAVI/257/4.8/21 12.1.21 BOD 7 -ATU 12 95 1/4 Voimassa 1.4.216 Kok. P,4 95 1/4 NH 4 -N 6, 8 1/1 COD Cr 8 9 1/4 Kok. Cr,5-1/4 SS - 95 1/4 Ilmajoki LSSAVI/189/48/21 13.6.213 BOD 7 -ATU 15 95 1/2 Kok. P,5 95 1/2 NH 4 -N 5, 9 1/1 (1.1.218 alk) COD Cr 9 9 1/2 SS 2 9 1/2 Seinäjoki LSY-25-Y-81 3.11.25 BOD 7 -ATU 1 95 1/4 VHO drno 4721/6/511 8.11.27 Kok. P,3 95 1/4 Voimassa 1.11.215 NH 4 -N 4, - 1/4 COD Cr 6 9 1/4 Kok. N - 6 1/1 (>12 C) Ylistaro LSSAVI/358/4.8/21 8.9.211 BOD 7 -ATU 2 95 1/2 Voimassa 31.5.216 Kok. P,5 95 1/2 COD Cr - 85 1/2 NH4N 8, - 1/2 Kok. Cr,3-1/2 Kok. Cr (kg/d),2-1/2 Kyrönmaan LSSAVI/12/4.8/212 11.4.213 BOD 7 -ATU 15 95 1/2 Jätevesi Oy Voimassa 3.4.223 Kok. P,3 95 1/2 NH 4 -N 4, 9 1/1 COD Cr 9 9 1/2 SS 2 9 1/2 Koivulahti LSSAVI/21/4.8/211 9.1.212 BOD 7 -ATU 1 9 1/2 VV / SeVo ESAVI/269/4.8/21 15.6.21 Voimassa 31.12.216 Kok. P COD Cr NH 4,5 9 6, 92 9 1/2 ½ 1/1 4 Lyhennykset: LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto VHO = Vaasan Hallinto-oikeus BOD 7 -ATU = Biologinen hapenkulutus ATU-lisäyksellä LSSAVI = Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikassa. Pääuoman pituus on 127 km ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorinlahteen 15 km Vaasan pohjoispuolella. Koko Kyrönjoen vesistöalueen putouskorkeus Seinäjärvestä Perämereen on 14 m, pääuoman putouskorkeus on 4 m. Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille on tyypillistä loivapiirteinen topografia sekä maaperän hienojakoisuus. Valuma-alueesta 37 % on metsää, 26 % suota, 29 % peltomaata, 1 % vesistöä ja 7 % muuta maata. Pääuoman kaltevuus etenkin Ilmajoen ja Ylistaron koskien välillä on alhainen, mistä syystä kyseinen jokiosuus on tunnetusti erittäin tulvaherkkä. Tulvia voimistaa myös maan tiivistyminen ja kuluminen sekä virtaamia tasaavien järvien vähyys. Vähäisistä järvistä, jotka sijaitsevat vesistöalueen latvaosissa, ovat suurimmat Seinäjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 88 ha), Ikkeläjärvi (Kauhajoki, 35 ha) ja Kurjenjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 243 ha). Lisäksi vesistöalueelle on rakennettu seuraavat tekoaltaat: Kalajärven allas (Peräseinäjoki, 113 ha), Kyrkösjärven allas (Seinäjoki-Ilmajoki, 64 ha), Liikapuron allas (Peräseinäjoki 31 ha) ja Pitkämön allas (Kurikka, 1 ha). Kyrönjoen vesistöalue jaetaan yhdeksään seuraavan jakovaiheen vesistöalueeseen, joiden pinta-alat ja järvisyysprosentit ovat seuraavat (Ekholm 1993): Osavaluma-alue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) Kyrönjoen alaosa 418.65.6 Kyrönjoen keskiosa 537.64.28 Kyrönjoen yläosa 646.32.7 Kainastonjoki 1 8.76.49 Jalasjoki 431.4.72 Seinäjoki 1 11.13 4.7 Lehmäjoki 166.33.8 Hirvijoki 311.2 1.41 Mustajoki 32.8 1.39 Kyrönjoen valuma-alue 4 922.97 1.23 5 Kyrönjoen alaosa käsittää valuma-alueen Ilmajoen Munakasta jokisuulle, Kyrönjoen yläosa valumaalueen Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Ilmajoen Munakkaan. Kyrönjoen valuma-alueen kartta on esitetty kuvassa 2.1. Kyrönjoki on tärkeä raakavesilähde, sillä Vaasan kaupunki ottaa siitä raakavetensä. Raakavesi pumpataan joen alaosalta Båskaksesta Kalliojärveen, jossa saostetaan fosfori. Kalliojärvestä vesi johdetaan edelleen Pilvilampeen, jossa veden viipymä on noin 3 kuukautta. Kyrönjoen pääuomalla ja sen sivu-uomilla on merkitystä virkistyskäyttökohteena jokivarren asutukselle muun vesialueen vähäisyyden vuoksi. Parhaat edellytykset virkistyskäytölle on puhtaimmilla latvavesillä ja pikkujärvillä. Myös tekoaltaita on jossain määrin kunnostettu paremmin virkistyskäyttöön soveltuviksi. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 216-221 (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 215) sekä Suomen ympäristökeskuksen vesikartan mukaan (Ympäristöhallinto 216) Kyrönjoen pääuoman, Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alaosan kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu seuraavasti:
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 6 Arvio ekologisesta tilasta Arvio kemiallisesta tilasta Kyrönjoki alin osa (meri-lehmäjoki) välttävä hyvää huonompi Kyrönjoen alaosa (Lehmäjoki-Malkakoski) tyydyttävä hyvää huonompi Kyrönjoen keskiosa (Malkakoski-Nikkola) välttävä hyvä Kyrönjoen yläosa (Nikkola-Pitkämö) välttävä hyvää huonompi Seinäjoen alaosa välttävä hyvä Seinäjoen yläosa hyvä hyvä Jalasjoki välttävä hyvä Kauhajoen alaosa välttävä hyvää huonompi Kyrkösjärven tekoallas, johon Seinäjoen voimalaitos johtaa lauhdevetensä, on rakennettu vuonna 1981. Allas on rakennettu osana Kyrönjoen tulvasuojeluohjelmaa, mutta se palvelee myös voimataloutta. Altaan pinta-ala on veden ollessa kesäkorkeudessa 64 ha. Altaan säännöstelyn maksimi on 2 metriä. Avovesikaudella vedenkorkeus on melko vakaa: järven keskisyvyys on tällöin 2,5m ja maksimisyvyys noin 7 m.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 7 Kuva 2.1. Kyrönjoen valuma-alue (lähde: ympäristöhallinnon www-sivut)
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Vuosina 212-216 vesinäytteitä on otettu yhteistarkkailuun sisältyvältä 18:lta Kyrönjoen pää- ja sivu-uomien havaintoasemalta (kuva 3.1). Lisäksi vesistötarkkailuun on sisällytetty osana Jurvan puhdistamon jälkitarkkailua Jurvan Kyläjoen kahdenhavaintoaseman tarkkailu (kuva 3.2) sekä Vaskiluodon Voiman Seinäjoen voimalaitoksen (Sevo) Kyrkösjärven tarkkailu, jossa näytteet otettiin kolmelta havaintoasemalta (kuva 3.3). Vuosina 212-215 yhteistarkkailun yhteydessä on raportoitu lisäksi Valtion vesistötöiden vesistötarkkailun vedenlaatutulokset. Jokialueilla vesinäytteet otettiin pääsääntöisesti uoman keskiosasta 1, m:n syvyydestä. Alueilla, joilla kokonaissyvyys on ollut alle 1,5 m näytteet otettiin kuitenkin vesipatsaan puolivälistä. Yhteistarkkailun vedenlaatuseurantaan kuuluu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), ph, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo, COD Mn, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, Esherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit. Lisäksi avovesikauden näytteistä määritetään klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti-/nitraattitypen summa. Vuoden 216 velvoitetarkkailuaineisto Kyrönjoen vesistöalueen sekä Kyläjoen osalta on esitetty liitteessä 2. Seinäjoen voimalaitoksen kolmen havaintopaikan näytteistä analysoitiin seuraavat vedenlaatumuuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), kiintoaine, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, rauta, kloridi, alumiini, sulfaatti, ja natrium. Lisäksi helmi- ja kesäkuun näytteistä määritettiin klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriittija nitraattityppi. Seinäjoen lämpötilamittausasemat sijaitsevat Upan ja Sahalammen silloilla. Vedenlaatuaineisto sekä lämpötilamittausten tulokset on esitetty liitteessä 3. Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen vesistötarkkailuun liittyy lisäksi viiden vuoden välein toteutettava pohjaeläintarkkailu. Tarkkailu tehtiin viimeksi vuonna 213, joten seuraavan kerran pohjaeläintarkkailu tehdään vuonna 218. 8
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 9 Kuva 3.1. Kyrönjoen yhteistarkkailun havaintoasemien sijainti.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 1 Kuva 3.2. Jurvan havaintoasemien sijainti Kuva 3.3. Seinäjoen voimalaitoksen havaintoasemien sijainti (punaiset ympyrät)
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 4. HYDROLOGISIA TIETOJA 4.1 Lämpötila ja sadanta 11 Kokonaisuudessaan vuosi 216 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, vaikka vuosi alkoi yli 2 asteen pakkasilla. Helmikuussa oli pääosin lauhaa, pilvistä ja epävakaista. Kuukausi oli lähes koko maassa harvinaisen leuto. Helmikuu oli myös monin paikoin poikkeuksellisen sateinen ja sateet kasvattivat lumipeitettä alkukuusta. Sateet kasvattivat kuitenkin myös virtaamia, mikä näkyi selvänä piikkinä pitkän ajan keskivirtaamiin nähden. Sään muututtua lauhaksi lumipeite kuitenkin hupeni lähes olemattomiin maan etelä- ja länsiosissa. Tilastojen mukaan maaliskuu oli kahdesta neljään astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Sademäärät jäivät suuressa osassa maata alle puoleen tavanomaisesta. Huhtikuu oli suuressa osassa maata tavanomaista lämpimämpi ja sademäärät kasvoivat jopa kaksinkertaisiin lukemiin tavanomaiseen nähden. Huhtikuun aikana yöpakkaset kaikkosivat Lappia lukuun ottamatta ja kevään tulvahuippu ajoittui huhtikuulle. Lämpimän toukokuun sademäärät jäivät pääosin keskiarvojen alapuolelle. Kesäkuu oli noin asteen verran tavanomaista lämpimämpi maan etelä- ja keskiosissa. Sademäärä oli monin paikoin suurempi ja Pohjanmaan rannikolla yli 1 mm sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria, mikä näkyi luonnollisesti virtaamissa. Länsirannikolla heinäkuu oli tavanomaista lämpimämpi. Heinäkuun sademäärissä oli suurta paikallista vaihtelua. Maan länsiosassa sademäärä oli monin paikoin alle 8 % tavanomaisesta. Elokuu oli poikkeuksellisen sateinen Pohjanmaan maakunnissa ja keskilämpötila oli suuressa osin maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Syyskuu oli kahdeksatta kertaa peräkkäin tavanomaista lämpimämpi. Sadepäiviä oli syyskuussa etelässä ja lännessä harvinaisen tai jopa poikkeuksellisen vähän ja sademäärät jäivätkin pääasiassa keskiarvojen alapuolelle. Syys-lokakuussa virtaamat jäivät alle pitkän aikavälin keskiarvon. Lokakuussa rikottiin useita asemakohtaisia kuivuusennätyksiä ja maan etelä- ja keskiosassa oli puolestaan noin asteen tavanomaista kylmempää. Marraskuu oli lämpötiloiltaan kahtiajakautunut: alkupuoli oli monin paikoin jopa poikkeuksellisen kylmä, kun taas loppupuoli oli selvästi lauhempi. Sademäärä oli pääosin lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Marraskuun lopussa havaittiin vielä pieni virtaamapiikki. Joulukuun kylmän alun jälkeen Suomen suursäätila vaihtui lauhaksi läntiseksi ilmavirtaukseksi kuun puolivälissä. Virtaamat olivat joulukuussa kutakuinkin samalla tasolla pitkän ajan keskiarvon kanssa (Kuva 4.1 ja 4.2, Ilmatieteen laitos 216 ja Suomen Ympäristökeskus 216).
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 12 C 2 15 1 5 Seinäjoki v.216 216 ka v. 1981-21 +21 % -5 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII -1-15 Kuva 4.1. Kuukauden keskilämpötilat ( C) Seinäjoen Pelmaalla vuonna 216, vuoden 216 keskilämpötila sekä pitkän aikavälin keskiarvo 1981 21. (Ilmatieteen laitos 215). mm 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 213 214 215 216 v. 1981-21 216 ka 216 ka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 4.2. Kuukausisadanta (mm) Seinäjoen Pelmaalla vuosina 212 216, vuoden 216 keskisadanta sekä vertailukaudella 1981 21 (Ilmatieteen laitos 215). Vuoden 216 keskisadanta oli 11 % suurempi kuin vertailukaudella 1981 21. 4.2 Virtaamat Kuluneen viiden tarkkailuvuoden aikana kuukausien keskivirtaama on Hanhikoskella ollut suurin poikkeuksellisen runsasvetisenä vuonna 212 (52,3 m 3 /s) ja pienin vuonna 214 (28,3 m 3 /s). Runsassateisena vuonna 215 vuoden keskivirtaama oli 44,1 m 3 /s, vuonna 216 39,4 m 3 /s pitkän aikavälin (vuodet 1991-21) keskivirtaaman ollessa 35,4 m 3 /s.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 Vuonna 216 keskivirtaamat olivat Pitkämön virtahavaintopaikalla hieman pitkän aikavälin arvoa pienemmät, sen sijaan joen keski- ja alajuoksulla Hanhikoskella ja Skatilassa pitkän aikavälin arvoja suuremmat (taulukko 4.1). Taulukko 4.1. Virtaaman kuukausikeskiarvot Kyrönjoen havaintoasemilla vuonna 216 ja keskivirtaamat vertailukaudella 1991 21. Asema Kuukauden keskivirtaama MQ (m 3 /s) ka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII 1991-21 Pitkämö 4.35 11.9 1.5 22.7 14.1 8.4 7.1 14. 4.28 5.3 1. 12.3 1.4 16.9 Kalajärvi 5.3 5.1 5.3 5.1 6.9.8 2.7 2.5..8 2. 2.6 3.3 3.8 Hanhikoski 16.5 45.7 41. 123.1 38.9 28.3 19. 59.2 8.7 1.5 46.6 35.1 39.4 35.4 Skatila 19.1 41.7 46.3 139.5 47.7 33.4 24.1 76.3 14.2 14.6 46.9 35.9 45. 41.3 13 Tarkkailujakson 212-216 aikana suurimmat tulvahuiput koettiin vuosina 212 ja 213, jolloin virtaama Hanhikoskella oli korkeimmillaan 356 m 3 /s (7.1.212) ja 342 m 3 /s (21.4.213). Tyypillistä viime vuosille ovat olleet loppuvuoden poikkeuksellisen suuret vesimäärät, jolloin tulvarajat ovat ylittyneet marras-joulukuun aikana. Kuluneena vuonna 216 virtaamahuippu saavutettiin runsaiden sateiden aikana elokuun puolessa välissä, jolloin virtaama-arvo Hanhikosella oli 269 m 3 /s (kuvat 4.3 ja 4.4). Kuluneen tarkkailuvuoden havaintokerroilla Kyrönjoen virtaama-arvot olivat maaliskuussa, kesäkuussa sekä lokakuussa alhaisemmalla tasolla, sen sijaan elokuussa selvästi korkeammalla tasolla, kuin pitkän aikavälin vastaavat kuukausikeskiarvot: Näytteenottopäivämäärä Virtaama (m 3 /s) Skatilassa kk keskivirtaama (m 3 /s) Skatilassa v.1991-21 kk keskivirtaama (m 3 /s) 14.3.216 25.4 25.6 33.4 1.6.216 12.5 33.4 29.3 15.8.216 1. 76.3 2.7 3.1.216 23. 14.6 38.7 Jurvan Kyläjoen alueella ei ole virtaama-asemaa, joten joesta ei ole saatavissa virtaamamittaustuloksia. Närpiönjoen virtaamatiedoista valuma-alueiden suhteiden perusteella laskettuna Kyläjoen näytteenoton aikaisten virtaama-arvojen voidaan Jurvan puhdistamon entisellä purkupaikalla arvioida olevan seuraavat: 23.3.215.13 m 3 /s 24.8.215 6,14 m 3 /s Kyläjoen virtaama maaliskuun havaintokerralla oli samaa suuruusluokkaa edellisvuosien kanssa, sen sijaan voimakkaat tulvat Suupohjana alueella loppukesästä nostivat jokien virtaamat elokuussa huomattavan korkeiksi.
4 35 3 25 2 15 1 5 HANHIKOSKI v. 212-216 kk keskiarvo v. 1991-21 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 14 25.12.216 6.12.216 17.11.216 29.1.216 1.1.216 21.9.216 2.9.216 14.8.216 26.7.216 7.7.216 18.6.216 3.5.216 11.5.216 22.4.216 3.4.216 15.3.216 25.2.216 6.2.216 18.1.216 3.12.215 11.12.215 22.11.215 3.11.215 15.1.215 26.9.215 7.9.215 19.8.215 31.7.215 12.7.215 23.6.215 4.6.215 16.5.215 27.4.215 8.4.215 2.3.215 1.3.215 1.2.215 22.1.215 3.1.215 18.12.214 29.11.214 1.11.214 22.1.214 3.1.214 14.9.214 26.8.214 7.8.214 19.7.214 3.6.214 11.6.214 23.5.214 4.5.214 15.4.214 27.3.214 8.3.214 17.2.214 29.1.214 1.1.214 22.12.213 3.12.213 14.11.213 26.1.213 7.1.213 18.9.213 3.8.213 11.8.213 23.7.213 4.7.213 15.6.213 27.5.213 8.5.213 19.4.213 31.3.213 12.3.213 21.2.213 2.2.213 14.1.213 27.12.212 8.12.212 19.11.212 31.1.212 12.1.212 23.9.212 4.9.212 16.8.212 28.7.212 9.7.212 2.6.212 1.6.212 13.5.212 24.4.212 5.4.212 17.3.212 27.2.212 8.2.212 2.1.212 1.1.212 Kuva 4.3. Virtaaman vuorokausiarvot Hanhikoskella v.212 216, kuukausikeskiarvot 212-216 sekä keskimääräinen kuukausikeskiarvo vertailukaudella 1991-21. (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta)
1.1.212 1.2.212 1.3.212 1.4.212 1.5.212 1.6.212 1.7.212 1.8.212 1.9.212 1.1.212 1.11.212 1.12.212 1.1.213 1.2.213 1.3.213 1.4.213 1.5.213 1.6.213 1.7.213 1.8.213 1.9.213 1.1.213 1.11.213 1.12.213 1.1.214 1.2.214 1.3.214 1.4.214 1.5.214 1.6.214 1.7.214 1.8.214 1.9.214 1.1.214 1.11.214 1.12.214 1.1.215 1.2.215 1.3.215 1.4.215 1.5.215 1.6.215 1.7.215 1.8.215 1.9.215 1.1.215 1.11.215 1.12.215 1.1.216 1.2.216 1.3.216 1.4.216 1.5.216 1.6.216 1.7.216 1.8.216 1.9.216 1.1.216 1.11.216 1.12.216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 15 45 4 35 3 25 2 15 1 5 SKATILA v. 212-216 kk keskiarvo v. 1991-21 Kuva 4.4. Virtaaman vuorokausiarvot Skatilassa v. 212 216, kuukausikeskiarvot 212 216 sekä keskimääräinen kuukausikeskiarvo vertailukaudella 1991-21. (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta)
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 5. VESISTÖJEN KUORMITUS 5.1 Kyrönjoen hajakuormitus Kyrönjoen vesistöalueella veden laatu on luontaisesti heikko maaperästä aiheutuvasta kuormituksesta johtuen. Valuma-alueen (pääosin ojitetuilta) soilta huuhtoutuu jokiin runsaasti humusta ja ravinteita, mikä aiheuttaa vesistölle korkean peruskuormituksen ja heikentää samalla veden itsepuhdistuskykyä. Alavat savikkomaat, joita Kyrönjoen alueella esiintyy yleisesti, sisältävät usein rikkipitoisia sedimenttejä. Kun nämä sedimentit hapettuvat esim. salaojitusten yhteydessä, syntyy happamia sulfaatteja, joita lumensulamisvedet ja sateet huuhtovat edelleen jokiin. Sulfaattihuuhtoutumien seurauksena heikosti puskuroidun jokiveden ph-arvot laskevat ajoittain 4-5:n välille, jokisuussa jopa alle neljän (Ranta 1985). Kyrönjoen koko valuma-alueesta happamia sulfaattimaita on noin 12 % (yhteensä 593 km 2 ). Happamat sulfaattimaat aiheuttavat ongelmia erityisesti Kyrönjoen suistossa ja pääuomassa Seinäjoen alapuolella. Huuhtoutuvan sulfaatin määrän on arvioitu tulevaisuudessa hitaasti vähenevän vuosikymmenien saatossa (Koivisto ym. 216). Vesistöalueelle kohdistuva mittava ravinne- ja orgaaninen kuormitus on peräisin maa- ja metsätalousalueilta, turvetuotantoalueilta, tekoaltaista sekä taajamien ja haja-asutusalueiden jätevesistä. Ravinnekuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Fosforikuormituksesta maatalouden osuus on mallitarkastelun (VEMALA-malli) arvion mukaan 61 % ja typpikuormituksen osuus 57 %. Muita suuria kuormittajia ovat haja-asutus ja pistekuormittajat. Maatalouden (peltoviljely ja karjatalous) merkitys Kyrönjoen alueella on erittäin suuri. Kyrönjoen pääuoman kokonaisfosforikuormituksesta 6 % muodostuu maataloudesta (Nuotio 28). Maatalouden aiheuttama kuormitus ajoittuu yleensä voimakkaimmin kevääseen ja syksyyn, jolloin vesimäärät joessa ovat suurimmillaan. Myös kiintoainekuormitus ja eroosio ovat merkittäviä ongelmia Kyrönjoen valuma-alueella. Eroosion voimakkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Eroosion määrästä ei ole suoria mittauksia, mutta Kyrönjoen veden kiintoainepitoisuus on tulvien aikana jopa 1 3 mg/l ja kiintoaineen vuosiainevirtaama vaihtelee välillä 1-8 tn/a. Kiintoainehuuhtoumien määriin vaikuttaa pintavalunnan voimakkuuden lisäksi huippuvirtaamien ajankohta (Koivisto ym. 216). 16 5.2 Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus Kyrönjoella Puhdistamojätevesien vesistökuormitusta on tarkemmin selvitetty Kyrönjoen yhteistarkkailuraportin kuormitusosassa (Ahma Ympäristö Oy 217). Yhteistarkkailuun liittyneiden jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus oli v. 216 3,3 tn fosforia, 186 tn typpeä (josta 5 tn ammoniumtyppeä) ja 36 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU:na mitattuna). Koko vesistöalueen suurin pistekuormittaja oli aikaisempien vuosien tavoin Seinäjoen jätevedenpuhdistamo, jonka osuus puhdistamoiden kokonaiskuormituksesta oli kokonaisfosforin osalta 4 %, kokonaistypen osalta 48 %, ammoniumtypen osalta 73 % ja orgaanisen aineen osalta 58 % (taulukko 5.1). Jätevedenpuhdistamoiden fosforin ja orgaanisen aineksen vesistökuormitus on nykyisin selvästi pienempää kuin yhteistarkkailun alkuvuosina 198-luvulla (kuvat 5.1-5.3). Jätevedenpuhdistamoiden toiminta on tehostunut paljon 198-luvulta erityisesti tiukentuneiden lupaehtojen sekä puhdistusprosessien kehityksen myötä. Näin ollen 198- ja 2-lukujen
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 kuormitustulokset ovat täysin eri kokoluokkaa, mikä on syytä muistaa tuloksia tarkasteltaessa. 2- luvulla puhdistamoilta vesistöön johdetussa kuormituksessa on sekä fosforin että BOD 7 -ATU:n osalta havaittavissa laskeva suuntaus. Kokonaistypen ja ammoniumtypen kuormituksissa vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä pysynyt kutakuinkin ennallaan. Kuluneen tarkkailujakson 212-216 aikana puhdistamoilta johdettu vesistökuormitus oli suurimmillaan vuonna 215, jolloin erityisesti fosforin poistumat jäivät alhaisiksi puhdistamoille johdettujen runsaiden vesimäärien vuoksi (kuvat 5.1 5.3). 17 Taulukko 5.1. Kyrönjoen vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus v. 216. Kuormitus (kg/a) v.216 BOD 7atu Kok.P Kok.N NH 4 -N kg/d kg/d kg/d kg/d Kauhajoki 281 12 1245 266 Jalasjärvi 122 135 2993 584 Kurikka 2446 274 2493 6351 Ilmajoki 657 195 33763 1862 Seinäjoki 19163 1314 9155 365 Ylistaro 1387 8 4818 1497 Kyrönm. Jätevesi Oy 1789 135 1398 2592 Koivulahti 1497 161 396 27 Yhteensä 35953 3314 186588 49921 kg/a 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Fosforikuormitus Kuva 5.1. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus (kg/a) sekä pitkän aikavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982 216.
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 18 kg/a Kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus NH4-N kok.n 3 25 2 15 1 5 Kuva 5.2. Jätevedenpuhdistamoiden kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus (kg/a) Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982 216. Ammoniumtyppimääritykset (NH 4 -N) aloitettiin vuonna 1989. kg/a 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Orgaanisen aineksen kuormitus Kuva 5.3. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (kg/a, BOD 7 /BOD 7 -ATU) sekä pitkän aikavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina 1982 216. 5.3 Kyläjoen kuormitus Vuodesta 214 lähtien Jurvan taajaman jätevedet on johdettu siirtoviemärissä Kurikan keskuspuhdistamolle. Jurvan puhdistamolta lähtevät jätevedet on aiemmin johdettu Kyläjokeen, joten tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 5.4 Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus 19 Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitos sijaitsee Kyrkösjärven altaan itärannalla n. 6 km:n etäisyydellä Seinäjoen kaupungin keskustasta. Laitos on tyypiltään väliottolauhdutusvoimala, joka tuottaa sekä sähköä että kaukolämpöä. Pääpolttoaineena käytetään jyrsinturvetta ja vara- /tukipolttoaineena raskasta polttoöljyä sekä hiiltä. Voimalan viivästysaltaasta johdettiin Kyrkösjärveen seuraavat ainemäärät vuonna 216: kg/d (k-arvo) kg/a Sulfaatti 1.6 3869 Kloridi 9.1 3322 Kiintoaine 2.7 986 Kokonaistyppi 1.1 42 Alumiini.16 58 Natrium 9.4 3431 Rauta.93 339 Kokonaisfosfori.24 9 Osa Kyrkösjärveen johdetusta kemikaalimäärästä, 1,6 tn natriumhydroksidia (5 %), 5,4 tn rikkihappoa (98 %), 13,4 tn natriumkloridia ja.8 tn suolahappoa (35 %) sisältyy em. taulukon ainepitoisuuksiin. Näitä kemikaaleja käytettiin prosessiveden valmistuksessa. Kyrkösjärveen johdetut ainemäärät olivat kaikilta osin suurempia kuin v.215. Kyrkösjärveen johdettu lämpökuormitus on vuodesta 27 lähtien kehittynyt seuraavasti: v. 27 139 GWh/a v. 28 798 GWh/a v. 29 844 GWh/a v. 21 934 GWh/a v. 211 767 GWh/a v. 212 454 GWh/a v. 213 43 GWh/a v. 214 411 GWh/a v. 215 11 GWh/a v.216 1348 GWh/a Laitokselta poistuvan veden lämpötilan kuukausikeskiarvot vaihtelivat 3,98-22,9 C:n välillä. Kyrkösjärveen johdetun jäähtyneen veden keskimääräinen lämpötila oli 12,3 o C.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA (YHTEISTARKKAILUAINEISTO) 6.1 Kyrönjoen pääuoma 6.1.1 Vuoden 216 tulokset Kyrönjoen yhteistarkkailussa fysikaalis-kemiallisia havaintoasemia on pääuomassa yhteensä 12 kpl (kuva 2) sekä lisäksi yksi asema Vassorin merenlahdella. Tarkkailun tulokset vuodelta 216 on esitetty liitteessä 2. Kyrönjoki on hapan, ravinteikas ja tumma humusvesistö, jossa veden laatu vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. Pääsääntöisesti vesi on heikkolaatuisinta keväällä kevättulvan jälkeen sekä syksyllä runsaiden sateiden jälkeen. Viime vuosina Kyrönjoenkin alueella on esiintynyt runsaiden sadevesien aiheuttamia tulvia myös kesä- ja talviaikoina, jolloin on voitu havaita vastaavanlaisia veden laadun muutoksia kuin perinteisten kevättulvien aikana. Veden väriarvoa kohottaa etenkin Kyrönjoen yläjuoksun suoperäiseltä valuma-alueelta tulevat humusvedet. Vuonna 216 veden väriarvot Kyrönjoen pääuomassa vaihtelivat välillä 125 39 mgpt/l, ollen alhaisimmillaan maaliskuun havaintokerralla ja korkeimmillaan runsaiden sateiden jälkeen elokuun havaintokerralla. Kyrönjoen happamuus aiheutuu etupäässä valuma-alueen happamista sulfaattimaista, joita esiintyy etenkin joen keski- ja alajuoksulla Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella. Happamuusongelmat ovat yleensä pahimmillaan tulvien sekä runsaiden sateiden aikana, jolloin ph saattaa laskea jopa alle ph 5. Happamat sulamisvedet heikentävät Kyrönjoen veden puskurikykyä ja veden alkaliniteetti on yleensä ollut alhaisimmillaan keväisin lumien sulettua. Yhteistarkkailuaineiston alhaisimmat ph-arvot havaittiin kuluneena vuonna runsaiden sateiden aikana elokuun havaintokerralla, jolloin ph Vähänkyrön kirkkosillan asemalla (K3) oli 5,22 ja Vassorin lahdella (M1) 5,62. Muilla asemilla veden ph vaihteli välillä ph 6,24-7,25. Alhaisimmat alkaliteettiarvot havaittiin Vähänkyröm kirkkosillan asemalla (K3) elo- ja lokakuussa, kummallakin havaintokerralla alkaliniteetti oli,3 mmol/l. On huomattava, että yhteistarkkailun havaintokerrat pyritään ajoittamaan vähäisen virtaaman tai keskivirtaaman ajanjaksoille, jolloin veden ph-arvot tai alkaliteettiarvot eivät yleensä ole alhaisimmillaan. Kyrönjoen happipitoisuus on yleensä ollut hyvä tai tyydyttävä ja alentuneita happipitoisuuksia on havaittu vain satunnaisesti. Aikaisempien vuosien tavoin happipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuun havaintokerralla, jolloin pääuoman happipitoisuus vaihteli 1, - 13, mg/l (kyllästysaste 7-91 %). Kesäkuun havaintokerralla hapen kyllästysprosentti ylitti 1 % usealla havaintoasemalla happipitoisuuden vaihdellessa tällöin 8,5-11, mg/l. Happipitoisuudet olivat jonkin verran alentuneita Kurikan kirkkosillan (K15) ja Koiviston (K14) havaintoasemilla lokakuun tarkkailukerralla pitoisuuksien ollessa tyydyttävällä tasolla 7,2 7,4mg/l. Veden kiintoainepitoisuus oli kuluneena tarkkailuvuonna huomattavan korkealla tasolla elokuun havaintokerralla, jolloin voimakkaat sateet huuhtoivat jokeen runsaasti kiintoainetta. Joen alajuoksulla kiintoainepitoisuus vaihteli tällöin 11-48 mg/l, joen keskijuoksulla12 24 mg/l ja yläjuoksulla 96 97 mg/l. Muilla havaintokerroilla kiintoainepitoisuus vaihteli koko pääuomassa 3,2 9,2 mg/l. Normaalisti kiitoaine vaihtelee joessa melko selvästi ravinnepitoisuuksien vaihtelun mukaan, sillä etenkin hajakuormituksena jokeen tuleva fosfori on kiintoaineeseen sitoutuneena. Fosforipitoisuuksien vaihtelut eri vuosien välillä voivat Kyrönjoessa olla melko suuriakin. Pääsääntöisesti pääuoman fosforipitoisuudet ovat hieman alentuneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä (kuva6.1). Vuoden 216 yhteistarkkailuaineistossa Kyrönjoen kokonaisfosforin 2
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 pitoisuudet vaihtelivat alajuoksulla 47 13 µg/l, keskijuoksulla 62 44 µg/l ja yläjuoksulla 44 24 µg/l. Kiintoaineen tavoin pitoisuudet olivat huomattavan korkealla tasolla koko pääuomassa elokuun havaintokerralla osoittaen runsaiden sateiden tuovan jokeen huomattavan ravinnepitoisia huuhtoumia. Erityisen korkea arvo (44 µg/l) havaittiin tällöin Ilmajoen yläpuolisella Nikkolan havaintoasemalla jolloin myös veden väriarvo, kiintoainepitoisuus ja bakteeripitoisuudet olivat kyseisellä havaintoasemalla poikkeuksellisen korkeat. Veden heikon laadun syytä ei yhteistarkkailuaineiston perusteella voida selvittää. Fosforipitoisuuksien perusteella joki voidaan luokitella alhaisempien virtaamien aikaisilla havaintokerroilla pääosin erittäin reheväksi, ajoittain yläjuoksultaan ylireheväksikin (fosforipitoisuus yli 1 µg/l). Runsaiden sateiden aikana elokuussa fosforipitoisuudet osoittivat veden olevan kauttaaltaan ylirehevällä tasolla. Leville helppokäyttöisen fosfaattifosforin osuus oli pääsääntöisesti alhaisimmillaan joen alajuoksulla, jolloin kokonaisfosforin pitoisuuksista 48 85 % oli fosfaattifosforimuodossa, keskijuoksulla fosfaattifosforin osuus oli 22 1 % kokonaisfosforista ja yläjuoksulla 35 92 %. Fosfaattifosforin osuudet olivat kauttaaltaan huomattavasti suurempia runsaiden sateiden aikana elokuun havaintokerralla muihin havaintokertoihin verrattuna. Ilmajoen yläpuolisella asemalla (K13) fosfori oli tällöin kokonaisuudessaan fosfaattifosforimuodossa. 21 µg/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 Kokonaisfosfori keskiarvo min max M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 6.1. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaisfosforipitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy) Toisin kuin fosforipitoisuudet Kyrönjoen typpipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet hieman yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä (kuva 6.2). Kokonaistypen vaihtelu Kyrönjoen alajuoksulla oli tarkkailuvuoden 216 aikana 12-25 µg/l, keskijuoksulla 97 25 µg/l ja yläjuoksulla 63-22 µg/l. Elokuun runsaat sateet kohottivat joen typpipitoisuutta muihin havaintokertoihin verrattuna etenkin joen keskiosalla, mutta pitoisuuden nousu ei ollut niin selkeä kuin kokonaisfosforin ja kiintoaineen pitoisuuksien nousut. Kokonaisfosforin tavoin Ilmajoen yläpuolisella havaintoasemalla (K13) kokonaistypen pitoisuus oli korkealla tasolla (24 µg/l) kohoten edelleen Ilmajoen alapuoliselle asemalle (K12) siirryttäessä (25 µg/l). Näillä havaintoasemilla nitraattinitriittitypen osuus kokonaistypestä oli tällöin 5 52 %. Koko tarkkailuvuoden aikana nitraattinitriittitypen osuus vaihteli joen alajuoksulla 41 68 %, joen keskijuoksulla 33 58 % ja yläjuoksulla 35 63 %. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli koko joessa avovesiaikana alhainen vaihdellen joen alaosalla <1 4 %, joen keskijuoksulla <1 6 % ja joen yläjuoksulla 1 5 %.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 22 µg/l 3 Kokonaistyppi keskiarvo min max 25 2 15 1 5 M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 6.2. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy) Veden rehevyystason mittarina käytetty klorofylli-a-pitoisuus kohosi aikaisempien vuosien tavoin joen yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, joskin korkein klorofylli-a-pitoisuus havaittiin kesäkuussa Ylistaron alapuolisella Ylipään sillan K5 pisteellä (48 µg/l). Pitoisuuden vaihtelut ovat yleensä olleet ajallisesti hyvin suuria (kuva 6.3). Kyrönjoen pääuomassa pitoisuudet olivat pääosin korkeimmat kesäkuussa (4,6 48 µg/l) ja pienimmät lokakuussa (2,3 6,7 µg/l), mikä johtuu levien kasvulle otollisemmista lämpötila- ja valaistusoloista kesäkuussa sateiseen lokakuuhun verrattuna. Kuluneena tarkkailuvuonna klorofylli-a-pitoisuudet olivat elo-lokakuun havaintokerroilla pääosin lievästi rehevällä (3-7 µg/l) tasolla, mutta kesäkuun havaintokerralla tai rehevällä (7-4 µg/l), Ylipään sillan asemalla jopa ylirehevällä tasolla. µg/l 6 Klorofylli-a keskiarvo min max 5 4 3 2 1 M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 6.3. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien avovesikauden klorofylli-a-pitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy)
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 Veden hygieeninen taso vaihteli aikaisempien vuosien tavoin suuresti tarkkailuvuoden aikana. Indikaattoribakteerien määrä oli elokuun havaintokertaa lukuun ottamatta alhainen joen alajuoksulla sekä keskiosalla Kurikan kaupungin alueella. Pääuoman havaintoasemista Ilmajoen yläja erityisesti alapuolisella asemalla (K13 ja K12) sekä Kauhajoen ylä- ja erityisesti alapuolisella asemalla (K19 ja K18) hygieeninen taso oli maaliskuun havaintokerralla selvästi heikompi kuin muilla havaintoasemilla. E.coli-bakteerien pesäkemäärä ylitti tällöin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettaman toimenpiderajan (1 pmy/1 ml) Ilmajoen alapuolisella asemalla (K12) sekä Kauhajoen alapuolisella asemalla (K18). Elokuun runsaiden sateiden aiheuttamien valumavesien vaikutus näkyi hyvin selvästi pääuoman veden hygieenisessä laadussa. Sekä E.coli-bakteerien että suolistoperäisten enterokokkien määrät olivat kauttaaltaan huomattavasti korkeammat kuin muilla havaintokerroilla ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettaman toimenpideraja (E.coli 1 pmy/1 ml, suolistoperäiset eneterokokit 4 pmy/1ml) ylittyi kaikilla havaintoasemilla joko kummankin bakteerin tai ainakin toisen bakteerin osalta. 6.1.2 Pitkän ajanjakson tulokset Kuluneen tarkkailujakson 212-216 aikana vedenlaatu on Kyrönjoelle tyypilliseen tapaan vaihdellut eri vuodenaikojen sekä erityisesti vedessä virtaavan vesimäärän mukaan. Joen alajuoksulla sijaitsevalla Koivulahden havaintoasemalla (K1) kokonaisfosforin pitoisuudet vaihtelivat yhteistarkkailuaineiston perusteella viiden vuoden jakson aikana 47 1 µg/l korkeimpien arvojen osuessa runsaiden virtaamien ajanjaksoille. Kyseisellä jaksolla kokonaisfosforipitoisuuksissa on yhteistarkkailuaineiston perusteella havaittavissa aavistuksen laskeva suuntaus (kuva 6.4). Veden laatua on pitkään seurattu Skatilan havaintoasemalla (VP 96) sekä Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen että vuoteen 212 saakka myös yhteistarkkailun puitteissa. Havaintoaineiston perusteella veden kokonaisfosforipitoisuus on myös pitkällä aikavälillä vaihdellut voimakkaasti pienimmän arvon esiintyessä syyskuussa 214 (15 µg/l) ja suurimman arvon huhtikuussa 1984 (37 µg/l). Joen fosforipitoisuudessa on vuosien 1982-216 aikana havaittavissa jaksoa 212-216 selkeämmin laskeva suuntaus (kuva 6.7). Kokonaistyppipitoisuus jakson 212-216 aikana vaihteli Koivulahdessa 12-31 µg/l ja fosforipitoisuudesta poiketen typpipitoisuudessa on havaittavissa jakson aikana nouseva suuntaus (kuva 6.5). Kuluneen kolmenkymmenenneljän vuoden ajanjakson aikana Skatilan havaintoaseman typpipitoisuudessa on havaittu yli 5 µg/l ylittäviä arvoja useamman kerran, korkein typpipitoisuus havaittiin marraskuussa 26 (59 µg/l). Alhaisimmillaan typpipitoisuus havaittiin elokuussa 199 (91 µg/l). Jakson 212-216 tavoin pitkän aikavälin 1982-216 kokonaistyppipitoisuuden suuntaus on ollut nouseva. Kiintoaineen osalta pitoisuudet vaihtelivat joessa sekä jakson 212-216 että pitkän aikavälin 1982-216 aikana voimakkaasti virtaavan vesimäärän mukaan. Jakson 212-216 aikana vaihteluväli oli 2,8 19 mg/l ja vuosien 1982-216 aikana,5 251 mg/l. Tarkkailujakson 212-216 kiintoainepitoisuudessa on havaittavissa laskeva suuntaus, sen sijaan pitkän ajanjakson 1982-216 aikana selkeää suuntausta kiintoainepitoisuuksissa ei ole havaittavissa, vaan lyhytaikaiset pitoisuuden nousut ajoittuvat kevättulvien tai runsaiden sateiden yhteyteen (kuvat 6.8. ja 6.9). 23
19.3.212 11.6.212 2.8.212 22.1.212 25.3.213 1.6.213 19.8.213 14.1.213 24.3.214 2.6.214 18.8.214 2.1.214 23.3.215 8.6.215 25.8.215 19.1.215 1.6.216 14.3.216 15.8.216 3.1.216 19.3.212 11.6.212 2.8.212 22.1.212 25.3.213 1.6.213 19.8.213 14.1.213 24.3.214 2.6.214 18.8.214 2.1.214 23.3.215 8.6.215 25.8.215 19.1.215 1.6.216 14.3.216 15.8.216 3.1.216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 24 12 µg/l Kokonaisfosfori 1 8 6 4 2 Kuva 6.4. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kokonaisfosforipitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 212-216 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy). µg/l 35 Kokonaistyppi 3 25 2 15 1 5 Kuva 6.5. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kokonaistyppipitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 212-216 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy).
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1.3.212 1.5.212 1.7.212 1.9.212 1.11.212 1.1.213 1.3.213 1.5.213 1.7.213 1.9.213 1.11.213 1.1.214 1.3.214 1.5.214 1.7.214 1.9.214 1.11.214 1.1.215 1.3.215 1.5.215 1.7.215 1.9.215 1.11.215 1.1.216 1.3.216 1.5.216 1.7.216 1.9.216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 25 mg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Kiintoaine Kuva 6.6. Kyrönjoen pääuoman havaintoaseman Koivulahti VT8 (K1) kiintoainepitoisuus sekä jakson suuntaus vuosina 212-216 (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy). µg/l 4 Kokonaisfosfori 35 3 25 2 15 1 5 Kuva 6.7. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kokonaisfosforipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla)
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 26 µg/l 7 Kokonaistyppi 6 5 4 3 2 1 Kuva 6.8. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kokonaistyppipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla) mg/l 3 Kiintoaine 25 2 15 1 5 Kuva 6.9. Kyrönjoen pääuoman Skatilan havaintoaseman kiintoainepitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla). 6.2 Jalasjoki Jalasjoen vedenlaatuaineistoa on koko yhteistarkkailun ajan kerätty kolmelta havaintoasemalta (J1 Myllykylä, J2 Ahonkylä, J3 Jokipii). Vuoden 216 tarkkailutulosten perusteella Jalasjoen vesi oli tummaa, runsashumuksista, lievästi hapanta ja ravinteikasta. Kesäkuun näytekerralla vesi oli happamimmillaan (ph 6,39 6,47) ja veden alkaliniteetti oli ajankohdista alhaisin (,21,25 mmol/l). Veden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat kuluneen tarkkailuvuoden aikana 58 28 µg/l osoittaen veden olevan pääosin erittäin rehevällä tasolla, runsaiden sateiden aikana elokuussa jopa ylirehevällä tasolla (kuva 6.1). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli etenkin elokuun havaintokerralla suuri, Ahonkylässä käytännössä kaikki ja säännöstelypadon havaintoasemalla lähes kaikki fosfori oli tällöin fosfaattifosforina. Muilla havaintokerroilla fosfaattifosforin osuus vaihteli 18-7%.
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat tarkkailuvuoden aikana Jalasjoen havaintoasemilla välillä 93 33 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeimmillaan elokuun havaintokerralla ja korkein typpipitoisuus havaittiin säännöstelypadon havaintopisteellä (J1) (kuva 6.11). Epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli avovesiaikana 19-6 %, josta ammoniumtypen osuus vain 1-5 %. Jalasjoen happipitoisuus oli kuluneena tarkkailuvuonna pääosin hyvä, alimmillaan happipitoisuus oli elokuun näytekerralla, jolloin hapen kyllästysprosentti vaihteli 69-78 % välillä. Veden rehevyystason mittarina käytetty klorofylli-a-pitoisuus on useimmiten ollut Jalasjoessa jonkin verran alhaisempi kuin keskimäärin Kyrönjoen pääuomassa. Vuonna 216 tulokset olivat samansuuruisia tai paikon jopa korkeampia kuin Kyrönjoen pääuomassa havaitut klorofylli-apitoisuudet. Kuluneena tarkkailuvuonna pitoisuudet vaihtelivat huomattavan paljon, 3,9-57 µg/l osoittaen veden olevan ajoittain alajuoksulla jopa ylirehevällä tasolla (kuva 6.12). Veden hygieeninen taso oli kuluneena tarkkailuvuonna kesäkuun havaintokerralla kauttaaltaan hyvä. Maalis- ja lokakuussa bakteeripitoisuudet olivat paikoitellen kohonneella tasolla, mutta Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettamia toimenpiderajoja ylittäviä pitoisuuksia ei kuitenkaan havaittu. Sen sijaan elokuun tarkkailukerralla veden hygieeninen taso oli runsaiden sateiden aikana erittäin huono, E.coli-bakteerin määrät 32 63 pmy/1ml ja suolistoperäisten enterokokkienkin määrät 7-3 pmy/1 ml. 27 µg/l Kokonaisfosfori keskiarvo min max 3 25 2 15 1 5 J1 J2 J3 Kuva 6.1. Jalasjoen vedenlaatuasemien kokonaisfosforipitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy)
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 28 µg/l Kokonaistyppi keskiarvo min max 35 3 25 2 15 1 5 J1 J2 J3 Kuva 6.11. Jalasjoen vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy) µg/l Klorofylli-a keskiarvo min max 6 5 4 3 2 1 J1 J2 J3 Kuva 6.12. Jalasjoen vedenlaatuasemien avovesikauden klorofylli-a-pitoisuus vuonna 216, asemakohtaiset keskiarvot ja vaihteluvälit (yhteistarkkailuaineisto: Ahma Ympäristö Oy). Ravinnepitoisuuksiensa puolesta Jalasjoki on koko yhteistarkkailun ajan ollut Kyrönjoen vesistöalueen rehevin joki. Fosforipitoisuuksien vaihteluun vaikuttavat voimakkaasti vuodenajat ja veden virtaama pitoisuuksien ollessa yleensä korkeimmillaan virtaamien kasvaessa. Kyrönjoen pääuoman tavoin Jalasjoen fosforipitoisuuksissa on kuitenkin pitkällä aikavälillä 1982-216 havaittavissa selkeästi laskeva suuntaus (kuva 6.13). Korkeimmat fosforipitoisuudet havaittiin joessa pitkän ajanjakson alkuaikana, jolloin pitoisuudet ylittivät jopa 3 µg/l. 21-luvulla fosforipitoisuuksissa ei enää ole havaittu 2 µg/l ylittäviä tuloksia. Toisin kuin Kyrönjoen pääuomassa Jalasjoen kokonaistyppipitoisuuden pitkän aikavälin suuntaus on ollut laskeva (kuva 6.14). Poikkeuksellisen korkea typpipitoisuus (6 µg/l) havaittiin jakson alussa vuonna 1982, mutta yli 3 µg/l pitoisuuksia havaittiin kuitenkin vielä aivan viime vuosinakin.
1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 22 23 24 26 27 28 21 211 213 214 215 216 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 22 23 24 26 27 28 21 211 213 214 215 216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 29 µg/l Kokonaisfosfori 35 3 25 2 15 1 5 Kuva 6.13. Jalasjoen Ahonkylän havaintoaseman kokonaisfosforipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla) µg/l 7 Kokonaistyppi 6 5 4 3 2 1 Kuva 6.14. Jalasjoen Ahonkylän havaintoaseman kokonaistyppipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla) 6.3 Seinäjoki Seinäjoen vedenlaatuaineisto on tarkkailujakson 212-216 aikana kerätty kahdelta havaintoasemalta joen alajuoksulta (Matikaisen ranta S2A Seinäjoen jätevedenpuhdistamon alapuoli ja Suupohjantien silta S3D jätevedenpuhdistamon yläpuoli). Havaintoasemien veden kokonaisfosfori-, kokonaistyppi-, klorofylli-a ja Escherichia coli pitoisuudet on esitetty kuvassa 6.15. Seinäjoen uomassa veden väriarvot ovat tavanomaisesti, kuten myös kuluneen tarkkailuvuonna olleet hieman korkeammat kuin Kyrönjoen pääuomassa. Seinäjoen haara kuuluu yhdessä pääuoman alaosan kanssa Kyrönjoen vesistöalueen happamimpiin alueisiin. Kuluneen tarkkailuvuoden aikana
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 yhteistarkkailuaineiston ph-arvot vaihtelivat välillä 5,87-7,13, ollen alhaisimmillaan maaliskuun näytekerralla. Seinäjoen haarassa happipitoisuus oli tyydyttävällä tai hyvällä tasolla kyllästysasteen vaihdellessa välillä 76-1 %. Alimmillaan happipitoisuus oli elokuun näytekerralla. Seinäjoen ravinnepitoisuudet ovat pääosin olleet pääuomaa alhaisemmat. Elokuun tarkkailuajankohdan voimakkaat sateet eivät nostaneet veden ravinnepitoisuuksia Seinäjoen uomassa pääuoman tavoin, vaan korkeimmat ravinnepitoisuudet havaittiin kummallakin havaintoasemalla lokakuun tarkkailukerralla. Suupohjantien sillan havaintoasemalla (S3D) Seinäjoen puhdistamon yläpuolella veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kuluneena tarkkailuvuonna välillä 34-67 µg/l osoittaen veden olevan edellisvuosien tavoin rehevällä tasolla. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 15-66 %. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna Suupohjantien sillan havaintoasemalla 93-11 µg/l epäorgaanisen typen osuuden ollessa 23-35 %, josta suurin osa oli nitraatti- ja nitriittityppeä. Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden ravinnepitoisuudet kohosivat kaikilla havaintokerroilla yläpuolisen asemaan verrattuna, mutta poikkeuksellisen korkeita huippupitoisuuksia ei kuluneen vuonna kuitenkaan havaittu. Avovesikaudella fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 21-81 % epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä 27-7 %. Yläpuolisen aseman (S3D) tavoin ammoniumtypen määrät olivat alhaiset. Veden hygieeninen taso oli Suupohjan sillan näytepisteellä (S3D) elokuun havaintokertaa lukuun ottamatta hyvä, elokuussa sekä E.coli-bakteerien että suolistoperäisten enterokkien määrät olivat kohonneella tasolla, mutta Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettamia toimenpiderajoja ylittäviä pitoisuuksia ei kuitenkaan havaittu. Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden hygieeninen taso oli sekä elo- että lokakuun havaintokerralla heikko, Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettamat toimenpiderajat ylittyivät E.coli-bakteerien osalta kummallakin havaintokerralla ja suolistoperäisten enterokkien osalta elokuussa. 3
Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 31 µg/l 12 1 8 6 4 2 Fosfori S3D (yp) S2A (ap) µg/l Typpi S3D (yp) S2A (ap) 25 2 15 1 5 14.3.216 1.6.216 15.8.216 3.1.216 14.3.216 1.6.216 15.8.216 3.1.216 µg/l Klorofylli-a S3D (yp) S2A (ap) 25 2 15 1 5 pmy/ 1 ml 3 25 2 15 1 5 Escherichia coli S3D (yp) S2A (ap) 24pmy/1 ml 1.6.216 15.8.216 3.1.216 14.3.216 1.6.216 15.8.216 3.1.216 Kuva 6.15. Seinäjoen vedenlaatuasemien kokonaisfosfori-, kokonaistyppi-, klorofylli-a - ja Escherichia coli pitoisuudet vuonna 216 (S3D= Suupohjantien silta, S2A= Matikaisen ranta). Pitkän ajanjakson 1982-216 aikana Seinäjoen uoman Kiikun padon havaintoasemalla kokonaisfosforipitoisuuksissa on havaittavissa Kyrönjoen pääuoman tavoin laskeva suuntaus, sen sijaa kokonaistyppipitoisuus on pysynyt kutakuinkin vakaana (kuvat 6.16. ja 6.17).
1982 1995 1997 1998 1999 2 21 2++2 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 1982 1995 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 216 Kyrönjoen yhteistarkkailu vuonna 216 32 µg/l 25 Kokonaisfosfori 2 15 1 5 Kuva 6.16. Seinäjoen uoman Kiikun padon havaintoaseman kokonaisfosforipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla) µg/l 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Kokonaistyppi Kuva 6.17. Seinäjoen uoman Kiikun padon havaintoaseman kokonaistyppipitoisuus sekä pitkän ajanjakson suuntaus vuosina 1982-216 (lähde: Ympäristötietojärjestelmä Vesla) 7. VEDEN LAATU KYLÄJOESSA Jurvan kyläjoen veden laatua on seurattu Kyrönjoen yhteistarkkailun puitteissa vuodesta 212 lähtien. Jurvan jätevedenpuhdistamon toiminta joen varrella lopetti toimintansa vuonna 214 siirtoviemärin valmistuttua Kurikan kaupungin keskuspuhdistamolle. Havaintopisteet Kyläjoessa sijaitseva entisen puhdistamon ylä- ja alapuolella ja näytteet on joesta vuosittain kaksi kertaa vuodessa. Kyläjoki on laadultaan hapan, tummavetinen ja ravinteikas. Kuluneena tarkkailuvuonna ph oli runsaista vesimääristä johtuen alhainen (ph 5,24-6,24) ja alkaliniteetti elokuussa lähellä nollaa. Veden kokonaisfosfori oli vaihteli maaliskuun rehevän veden tyypillisistä arvoista (43-45 µg/l) elokuun erittäin rehevän, jopa ylirehevän veden arvoihin (88-12 µg/l).