EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta 2004 VÄLIAIKAINEN 7. maaliskuuta 2002 LAUSUNTOLUONNOS työllisyys- ja sosiaalivaliokunnalta talous- ja raha-asioiden valiokunnalle Komission tiedonanto jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista vuodeksi 2002 (KOM(2002)... C5-.../2002 2002/...(COS)) Valmistelija (*): Herman Schmid (*) Hughes-menettely PA\439515.doc PE 305.784
PE 305.784 2/6 PA\439515.doc
ASIAN KÄSITTELY Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta nimitti kokouksessaan 24. tammikuuta 2002 valmistelijaksi Herman Schmidin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan ja... 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: (puheenjohtaja/puheenjohtajana), (varapuheenjohtaja), (varapuheenjohtaja), (valmistelija),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... PA\439515.doc 3/6 PE 305.784
LYHYET PERUSTELUT Valmistelija on hankalassa tilanteessa, sillä hän joutuu laatimaan vuoden 2002 talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevan lausunnon jo ennen kuin komissio on julkaissut asiaa koskevan ehdotuksen. Tästä huolimatta eräät havainnot Euroopan unionin talous- ja työllisyyspolitiikan muuttuneista olosuhteista ovat ilmeisiä. Ensiksi on mainittava, että vuodesta 1998 vuoden 2000 puoliväliin tai vuoteen 2001 jatkunut Euroopan talouskasvu on pysähtynyt. USA, Euroopan unioni ja Japani ovat tällä hetkellä talouden stagnaation tai jopa laman edessä. Taloudellisten tutkimuslaitosten ennusteiden mukaan vuonna 2002 talouden kasvuprosentti euroalueella olisi 1,1 prosenttia (vertailukohtana vuoden 2000 3,4 prosenttia tai vuoden 2001 1,6 prosenttia). Talouden elpymiseen syksyllä 2002 on olemassa pieniä mahdollisuuksia, mutta eräiden ennusteiden mukaan mahdollinen elpyminen olisi heikompaa kuin vuosien 1998 ja 2001 välillä. Lissabonin ilmoitettu tavoite täystyöllisyydestä vuoteen 2010 mennessä saattaa olla toteutumatta, sillä se edellyttäisi Euroopan unionissa keskimäärin 3 prosentin vuosittaista kasvua. Työttömyys on jälleen nousussa useissa jäsenvaltioissa. Toiseksi on muistettava, että "uutta taloutta" koskevat huippukorkeat odotukset eivät toteutuneet USA:ssa ja EU:ssa. Uuden talouden paradigman takana oli ajatus siitä, että jatkuvat tekniset innovaatiot ns. "rajateknologioiden" (tieto-, bio- ja nanotekniikka) alalla, sähköisen kaupankäynnin ja internet-talouden nousu, rahoituksen vapauttaminen, vaurauden leviäminen osakemarkkinoilta sekä sääntelyn purkaminen hyödyke-, työ- ja palvelumarkkinoilta johtaisivat USA:n ja Euroopan taloudet vakaalle kasvu-uralle, jonka avulla talouden perinteiset suhdannevaihtelut voitaisiin unohtaa. EU:n monipuoliset aloitteet e-euroopasta ja rahoitusmarkkinoiden integraatiosta riippumatta siitä, kuinka kunnianhimoisilta ja lupaavilta ne näyttivät ennen vuoden 2001 puoliväliä eivät todennäköisesti kykene tuottamaan riittävästi työpaikkoja Euroopan korkean työttömyysasteen nujertamiseksi ainakaan ratkaisevan tärkeällä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Kolmanneksi on mainittava, että kansainvälinen järjestelypankki BIS on vuodesta 1997 lähtien varoittanut jatkuvasti ylikapasiteetista maailmantalouden eri alueilla. Vuoden 2001 puolivälistä lähtien jatkunut maailmanlaajuinen talouden taantuma näyttää johtuvan enemmänkin "reaalitaloudesta" kuin rahoituksen globalisaation vaikutuksista. Nyt kun USA, Eurooppa ja Japani ovat kaikki taantumassa tai taloudellisessa stagnaatiossa, paluu vientivetoiselle kasvuuralle kansainvälisen kilpailukyvyn kautta ei lyhyellä aikavälillä vaikuta olevan mahdollista yhdellekään niistä. Mitä seurauksia Euroopan unionille aiheutuu tästä globaalin talouden muuttunutta tilaa koskevasta sinänsä yksinkertaistetusta analyysista? Ensinnäkin, talouden laajat suuntaviivat vuodeksi 2002 on laadittava siten, että nämä muutokset talouden tilassa (globaali talouden stagnaatio) otetaan huomioon EU:n politiikassa ja että niissä edistetään jäsenvaltioiden sisäisten markkinoiden potentiaalin havaitsemista sekä laajentumiseen valmistuvan EU:n alueellisia ja paikallisia työllistämisaloitteita. Toiseksi on mainittava, että rahapolitiikan kiristäminen jäsenvaltioiden ja EU:n talousarvioissa aiheuttaisi talouden stagnaation aikana raskaan taakan sisäiselle kysynnälle ja haittaisi talouden PE 305.784 4/6 PA\439515.doc
elpymistä. Toisaalta on muistettava, että julkisten menojen kattaminen velkarahoituksella olisi pitkällä aikavälillä raskasta seuraaville sukupolville. Jäsenvaltioiden kykyä investoida ympäristön kestävän kehityksen mukaiseen infrastruktuuriin, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä yleishyödyllisten palvelujen uudistamiseen olisi parannettava modernisoidun veropolitiikan keinoin. Keskeisinä tekijöinä tässä pitäisi olla jäsenvaltioiden ja EU:n koordinoitu strategia veropetoksia ja veronkiertoa vastaan sekä sellaisen yritysten, etuuksien ja omaisuuden verottamista koskevan politiikan luominen, jossa otettaisiin huomioon taloudellinen tehokkuus ja maksukyky. Lisäksi ympäristöverotuksen suhteen olisi pyrittävä koordinoituihin toimiin, jolloin tuettaisiin strategioita energian ja luonnonvarojen säästämiseksi, ekologisia innovaatioita ja ympäristötehokkaiden palvelujen kehittämistä. Tällöin jäsenvaltioiden olisi mahdollista rahoittaa infrastruktuurin muuttamista ympäristöystävällisempään suuntaan. Makroekonomisten politiikkojen lisäksi olisi keskityttävä enemmän paikallisen ja alueellisen tason resurssien suuntaamiseen kohti kestävää kehitystä. Alueelliset kehityssopimukset, paikalliset työllistämissuunnitelmat ja työllistämishankkeiden paikalliskeskukset ovat osa ruohonjuuritason strategiaa mahdollisen laman torjumiseksi. Yhdessä nämä politiikat ja niiden tuloksena lisääntynyt jäsenvaltioiden kapasiteetti julkisten menojen ja investointien suhteen ovat osaltaan auttamassa vakauttamisessa ja työllisyyden lisäämisessä ja talouden modernisoinnissa kestävän kehityksen suuntaiseksi. JOHTOPÄÄTÖKSET Työllisyys- ja sosiaalivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. myöntää, että USA:n EU:n ja Japanin samanaikainen taloudellinen stagnaatio saattaa huomattavasti haitata EU:n lyhyen ja keskipitkän aikavälin taloudellista suorituskykyä ja työllisyyttä; EU:n tavanomaiset politiikan keinot eivät riitä vastineeksi; tilannetta on ryhdyttävä korjaamaan aktiivisesti pitkän aikavälin elpymistä koskevilla syklinvastaisilla makroekonomisilla strategioilla ja mikrotason lyhyen aikavälin strategioilla, joilla luodaan työpaikkoja nopeasti; 2. otaksuu, että talouden laajoilla suuntaviivoilla ja yleensä talouspolitiikalla tuetaan täystyöllisyyttä koskevaa tavoitetta, johon sisältyy työn laatu, sosiaalinen integrointi ja kestävä kehitys; 3. pitää myönteisenä Barcelonan huippukokouksen yhteydessä kokoontuvaa työmarkkinaosapuolten huippukokousta; kehottaa neuvostoa, komissiota, EKP:ia ja työmarkkinaosapuolia parantamaan makroekonomisen vuoropuhelun laatua tuottavuutta lisäävän palkkapolitiikan ja talouden elpymistä lujittavan rahapolitiikan yhdistelmällä siten, että molemmat tekijät tukevat kehitystä kohti täystyöllisyyttä; 4. pitää myönteisenä komission aloitetta paikallisesta työllisyysstrategiasta, jossa keskitytään kehitystä, työllistämistä ja innovaatioita koskevien resurssien ja tekijöiden liikkeelle saamiseen; katsoo, että paikalliset ja alueelliset työllisyysstrategiat ovat keskeisessä asemassa työllisyyden vakauttamisessa nykyisen taloudellisen stagnaation aikana, ja PA\439515.doc 5/6 PE 305.784
ehdottaa, että niitä voitaisiin käyttää myös liian vähän hyödynnettyjen henkilö- ja materiaaliresurssien liikkeelle saamiseksi ja kotimaisen talouskasvun luomiseksi; 5. kehottaa komissiota tuottamaan järjestelmällisen vertailun jäsenvaltioiden julkisten palvelujen vapauttamisesta työllisyyden, ympäristön, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja palvelujen laadun suhteen; korostaa, että yleishyödyllisillä palveluilla on merkittävä rooli kestävän kehityksen täytäntöönpanossa; 6. katsoo, että työvoiman hallittu liikkuvuus voi osaltaan auttaa Euroopan työmarkkinoiden nykyisten pullonkaulojen selvittämisessä ja että sitä tukemaan olisi saatava aikaan alueellisia politiikkoja, joilla estetään tilanteen paheneminen taloudellisesti heikommilla alueilla, järjestelmällinen maahanmuutto alueiden välillä ja siitä aiheutuvat sosiaaliset konfliktit Euroopassa; vaatii, että työvoiman liikkuvuuden periaatteessa olisi kunnioitettava yksittäisten työnhakijoiden oikeutta valita itse, missä maassa haluaa työskennellä; 7. syyttää komissiota siitä, että se ei ole selvittänyt laajentumisen mahdollisia vaikutuksia myös nykyisten jäsenvaltioiden työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan; toteaa, että ehdokasvaltioita kohtaan on omaksuttava avokätisempi asenne tai muuten Eurooppa on vaarassa jakautua sosiaalisesti ja taloudellisesti. PE 305.784 6/6 PA\439515.doc