H E L S I N G I N K A U P U N G I N T I E T O K E S K U S 28 t i l a s t o j a 44 Työmarkkinat Helsingissä ja Helsingin seudulla vuosina 2-28 Määräaikaisten palkansaajien ikäjakauma Helsingissä 27 + -vuotiaat 4 4-vuotiaat 1 24-vuotiaat 3 44-vuotiaat 2 34-vuotiaat Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus TIEDUSTELUT Markku Lankinen puh (9) 31 3636 Seppo Montén puh (9) 31 36364 Minna Salorinne puh (9) 31 36412 Juha Suokas puh (9) 31 3638 E-mail etunimi.sukunimi@hel.fi ISSN 1796-721X verkossa ISSN 14-7231 (painettuna)
Sisällys Johdanto... 1 1. Työpaikat... 2 Työpaikkakehitys Helsingissä 26 28... 2 Elinkeinorakenne... 3 Helsingin elinkeinotoiminnan erikoistuminen... 4 2. Työllisyys ja työttömyys... 6 Työllisyysaste... 6 Avoimet työpaikat ja työvoiman saatavuus... 7 Työttömien määrät reilussa laskussa... 8 Pitkäaikaistyöttömyys...11 Vieraskielisten työllisyystilanne...12 3. Työmatkaliikenne...13 Työpaikkaomavaraisuuden kehitys...13 Pendelöinnin kehitys vuoden 2 jälkeen...14 Keski-i än muutokset työmatkavi rroissa...16 4. Ep ätyypilli set työ suht eet...17 T yösuht eiden kehitys alueittain...17 Mu uto kset iän ja su kupuol en mu kaan...21 Ep ätyyp illisten t yösuht eiden keh itys alueen, iän j a suku puol en mu kaan...23 Ep ätyyp illiset työsuhteet toimi alan mukaan...2 Ep ätyyp illisissä työ suhteissa toimivat...27 Alle vuoden kestän eet työ suht eet...28 Aineisto n kuvaus ja ki rjoittaj at...29 Liitetaulukko 1. Palkansaajien työsuhteet Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa aikana 1997 27 Liitetaulukko 2. Palkansaajien työsuhteet Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa aikana 1997 27; Liitetaulukko 3. Palkansaajien työsuhteet Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa aikana 1997 27; muutos edellisestä vuodesta, Liitetaulukko 4. Työvoima Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa vuosina 1998 27
Johdanto Tässä julkaisussa seurataan työmarkkinoiden kehitystä Helsingissä ja Helsingin seudulla 2-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ensimmäisen pääosin Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen alueellisiin tietoihin perustuvan työmarkkinakatsauksen Helsingin kaupungin tietokeskus julkaisi vuonna 27 (Tilastoja 27:3). Tuolloin tarkastelun aikajänne käsitti vuodet 199 27. Nyt keskitytään kuluvan vuosikymmenen puoliväliin ja tuorein julkaisuun saatu tilastotieto kuvaa vuoden 28 toisen neljänneksen tilannetta. Ensimmäisessä luvussa Juha Suokas erittelee työpaikkakehityksen suuntaa, joka jatkuu edelleen myönteisenä. Maailman taloustilanteen epävarmuus ei vielä näy Helsingin työpaikkojen määrissä. Helsingin työpaikkojen elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Teollisuuden ja rakennustoiminnan osuus työpaikoista oli 14 prosenttia. Työllisyyskehitys on jatkunut vuosina 27 ja 28 Helsingissä positiivisena, kuten Minna Salorinteen tuottamasta luvusta 2. selviää. Työttömyyden rakenteen tarkastelussa luotettavinta ajantasaista tilastotietoa tarjoaa työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Työttömyys on alentunut Helsingissä kaikissa ikäryhmissä varsin vauhdikkaasti vuodesta 2 lähtien. Nuorten työttömien määrän huikea supistuminen alkoi kuitenkin hiipua syksyllä 28. Työvoimatoimistoihin ilmoitettujen avointen työpaikkojen määrät kasvoivat roimasti vuonna 26 27, mutta kääntyivät laskuun vuoden 27 lopussa. Vuoden 28 syksyllä avointen työpaikkojen määrien väheneminen tasaantui. Markku Lankinen analysoi luvussa 3. työmatkaliikenteen viimeaikaista kehitystä. Kokonaisuudesta voi todeta, että yhä useammilla ovat pidentyneet työmatkat edessään. Toisaalta omassa kaupungissa työssäkäyvien helsinkiläisten määrä on kohonnut vuodesta 2. Seppo Montén valaisee luvussa 4. palkansaajien epätyypillisten työsuhteiden kehitystä. Tarkasteltava ajanjakso kattaa pisimmillään vuodet 1997 27. Tilastoaineistojen luotettavuuden lisäämiseksi tässä artikkelissa käytetään neljännesvuositietojen sijaan pääosin vuositason tarkastelua. Tuoreinta kehityssuuntaa kuvaa epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista vuosina 26 28 ensimmäisen ja toisen vuosineljänneksen mukaan. Epätyypillisten työsuhteiden esiintymistä seurataan kokonaisuuden lisäksi myös iän, sukupuolen ja toimialan mukaan. Kaiken kaikkiaan epätyypillinen työ on lisääntynyt parina viime vuonna Helsingissä muita alueita nopeammin. Määräaikaisen kokoaikatyön yleistyminen on ollut voimakkaasti Helsingille tyypillistä, kun taas määräaikaisen osa-aikatyön kasvu on ollut viime aikoina erityisen vahvaa muualla Helsingin seudulla. Jatkuva osa-aikatyö puolestaan yleistyi muualla Helsingin seudulla ja erityisen voimakkaasti Helsingin seudun ulkopuolella. Helsingissä jatkuvien osa-aikaisten työsuhteiden määrä jopa hieman väheni 2 27. Tosin erityyppisten työsuhteiden määrän muutokset vaihtelevat vuodesta toiseen eri alueilla varsin paljon. Työmarkkinamuutosten käsittely keskittyy tässä julkaisussa in ja Helsingin seutuun, myös vertailua koko maahan tehdään jonkin verran. Useissa yhteyksissä esitetty liukuva vuosikeskiarvo nostaa otosaineiston havaintojen määrä ja antaa täten neljännesvuositietoa luotettavampaa kuvaa todellisuudesta. Julkaisun lopussa on tarkka kuvaus pääasiallisena tietolähteenä käytetystä työvoimatutkimuksesta. 1
1. Työpaikat Työpaikkakehitys Helsingissä 26 28 Helsingissä oli työpaikkoja kaikkiaan 43 6 vuonna 27 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen 1 tietojen mukaan. Pääkaupunkiseudulla työpaikkoja oli 63 ja koko Helsingin seudun luku oli 721 9. Helsingin osuus koko maan työpaikoista oli 16 prosenttia ja pääkaupunkiseudun neljän kaupungin yhteinen osuus oli neljännes. Taulukko 1. Työpaikat koko maassa, Helsingin seudulla, pääkaupunkiseudulla ja Helsingissä 24 27 Koko maa Helsingin Pääkaupunki- seutu seutu 24 2 364 7 68 2 93 4 38 8 2 2 4 8 688 7 6 2 381 2 26 2 443 7 611 3 39 27 2 491 6 721 9 63 43 6 Helsingin kokonaistyöpaikkamäärä kääntyi vuoden 2 loppuun osuneen lievän taantuman jälkeen vahvaan kasvuun vuoden 26 ensimmäiseltä neljännekseltä lähtien. Vahva kasvu jatkui pääkaupungissa muuta Helsingin seutua ja koko maata nopeampana koko vuoden. Vuoden 26 työpaikkamäärä oli 13 8 eli 3,6 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Helsingin seudulla kasvu jäi 2,4 prosenttiin ja koko maassa 1,8 prosenttiin. Kolmasosa vuoden 26 työpaikkalisäyksestä kohdistui in. Muuta Helsingin seutua ja koko maata nopeampi työpaikkamäärän kasvu jatkui Helsingissä aina vuoden 27 ensimmäiselle neljännekselle asti, jolloin kasvu oli Helsingissä 4,2 prosenttia. Toisella ja kolmannella neljänneksellä Helsingin kasvu laantui reiluun prosenttiin nopeutuen kuitenkin vuoden lopuksi 2,3 prosenttiin eli taas hieman nopeammaksi kuin muulla seudulla ja koko maassa. Vuoden 27 kokonaiskasvu oli 2,2 prosenttia eli 8 6 uutta työpaikkaa. Johtuen toisen ja kolmanneksen neljänneksen hitaasta kasvusta jäi Helsingin kasvu prosenttiyksikön kymmenyksen hitaammaksi kuin koko seudulla. Koko maassa kasvu oli kaksi prosenttia. Vuoden 28 ensimmäisellä neljänneksellä työpaikkakasvu laantui vajaaseen prosenttiin jääden huomattavasti hitaammaksi kuin seudulla ja koko maassa keskimäärin. Toisella neljänneksellä Helsingin kasvu nopeutui 3,2 prosenttiin. Koko seudulla kasvu oli 3,4 ja koko maassa kaksi prosenttia. 1 Työvoimatutkimuksen neljännesvuosiaineistosta laskettu vuosikeskiarvo 2
Kuvio 1. Työpaikat Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa 2 28 II-neljännes, liukuva vuosikeskiarvo (Indeksi, 2/I=1) 18 16 14 12 1 98 2 1 2 2 2 3 2 4 26 1 26 2 26 3 26 4 27 1 27 2 27 3 27 4 28 1 28 2 Indeksi, 2/I=1 Koko maa Helsingin seutu Elinkeinorakenne Helsingin työpaikkojen elinkeinorakenne on hyvin palveluvaltainen. Teollisuuden ja rakennustoiminnan osuus työpaikoista oli 14 prosenttia palvelualojen osuuden noustessa 86 prosenttiin. Työpaikoista puolet on yksityisillä palvelualoilla julkisten palvelualojen osuuden ollessa noin kolmasosa. Merkittävin toimiala oli liike-elämän palvelut (mukaan lukien kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut) 81 työpaikalla. Tukku- ja vähittäiskaupan alalla oli työpaikkoja sekä terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa 49 työvoimatutkimuksen kokovuosiaineistosta laskettuna. Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut sekä teollisuus työllistivät kummatkin lähes 37 henkeä. Kuvio 2. Työpaikat päätoimialoittain Helsingissä 27 Kiinteistöpalv.; liike-elämän palvelut Tukku- ja vähittäiskauppa Terveys- ja sosiaalipalvelut Muut yht. kunn. ja henk. koht. palv. Teollisuus Julkinen hallinto Liikenne Koulutus Rahoitustoiminta Rakentaminen Majoitus- ja ravitsemisala Muu ja tuntematon 2 4 6 8 1 3
Vuosina 26 ja 27 eniten työpaikkamääräänsä on kasvattanut elinkeinoelämälle palveluja tuottaneet alat (ml. kiinteistöpalvelut sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta). Työpaikkamäärä kasvoi alalla 9 2 hengellä eli 13 prosentilla kahdessa vuodessa. Lisäys syntyi pääasiassa vuonna 26. Kahden vuoden nopein kasvu kohdistui kuitenkin rahoitusalalle ja rakennustoimintaan. Rahoitusalan kasvu oli 19 prosenttia (3 3 työpaikkaa) ja rakennustoiminnan lisäys oli 17 prosenttia (2 9 työpaikkaa). Molemmilla näillä aloilla pääosa kasvusta syntyi vuonna 27. Julkisten palvelujen (sosiaali- ja terveyspalvelut, koulutus ja julkinen hallinto) työpaikkamäärä kasvoi 4 7:lla eli viidellä prosentilla. Työpaikat vähenivät liikenteen alalla neljällä prosentilla ja kaupassa prosentilla. Kummallakin alalla työpaikat lisääntyivät vielä vuonna 26, mutta vuoden 27 aikainen kehitys vei kahden vuoden saldon negatiiviseksi. Kuvio 3. Työpaikkamäärän muutos edellisestä vuodesta toimialoittain Helsingissä 26 ja 27 Kiinteistöpalv.; liike-elämän palvelut Julkiset palvelut Teollisuus Rahoitustoiminta Rakentaminen Muut yht. kunn. ja henk. koht. palv. Majoitus- ja ravitsemisala 26 27 Tukku- ja vähittäiskauppa Liikenne Muu ja tuntematon -4-2 2 4 6 8 1 Helsingin elinkeinotoiminnan erikoistuminen Helsingin, maamme ainoan metropolialueen ytimen, toimialoittaisessa erikoistumisprofiilissa korostuvat pitkälle erikoistuneet palvelualat, jotka korostuneesti lukeutuvat informaatiosektorin palvelu- ja sisältötuotantoaloihin. Mainospalvelujen, tietojenkäsittelypalveluiden, tutkimustoiminnan, lainopillisten ja taloudellisten konsultointipalveluiden työpaikat ovat vahvasti keskittyneet tänne. Edellä mainittujen alojen työpaikoista 32 49 prosenttia sijaitsee Helsingissä. Posti- ja teleliikenteen työpaikoista yli neljännes ja graafisen teollisuuden työpaikoista yli kolmannes sijaitsee maamme pääkaupungissa. 4
Elinkeinoelämän kehityksen ja tehokkuuden kannalta merkittävät sektorit kuten rahoitustoiminta sekä muut liike-elämälle palveluja tarjoavat alat kuuluvat myös vahvoihin aloihin. Helsingin vahvaa roolia maan logistisena keskuksena ilmentää lisäksi tukkukaupan vahva asema erikoistumisalojen joukossa. Asema maan hallinto- ja päätöksentekokeskuksen näkyy julkisen hallinnon ja järjestötoiminnan keskittymisenä alueelle. toimii myös erittäin vahvana virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan keskittymänä. Kuvio 4. Helsingin elinkeinotoiminnan vahvimmat erikoistumisalat 2 27 Mainospalvelu Rahoitustoiminta Tietojenkäsittelypalvelu Graafinen teollisuus Tutkimus ja kehittäminen Järjestötoiminta Konsultointipalvelut Virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoim. Posti- ja teleliikenne Muut palvelut liike-elämälle Tukkukauppa 1 1 2 2 3 3 Indeksi, koko maa=1 2 Erikoistumisindeksi kuvaa toimialan työpaikkaosuutta alueella (Helsingissä) suhteutettuna saman toimialan työpaikkaosuuteen vertailualueella (koko maassa). Laskettu suhdeluku muunnetaan indeksiksi. Jos indeksin arvo on suurempi kuin 1, alue on erikoistunut kyseiseen toimialaan. Kuvioihin on poimittu ne toimialat, joilla erikoistumisindeksin arvo ylittää 12 eli alat, joiden työpaikkaosuus alueella on vähintään 2 suurempi kuin koko maassa.
2. Työllisyys ja työttömyys Työllisten määrä kasvoi Helsingissä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan vuoden 2 aikana kolme prosenttia ja vuonna 26 kaksi prosenttia edellisvuodesta. Vuonna 27 kasvu jäi alle puoleen prosenttiin, ja työllisiä oli kaikkiaan 297 776 henkilöä. Vuoden 28 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä työllisten määrän kasvu jälleen kiihtyi ja työllisiä oli neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kuvio. Työllisten määrä Helsingissä työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 2 28 IIneljännes, liukuva vuosikeskiarvo (Indeksi, 2/I = 1) 18 16 Indeksi, 2/1=1 14 12 1 98 2 1 2 2 2 3 2 4 26 1 26 2 26 3 26 4 27 1 27 2 27 3 27 4 28 1 28 2 Koko maa Helsingin seutu Työllisyysaste Työllisyysaste, eli 1 64-vuotiaiden työllisten osuus samanikäisestä väestöstä, on Helsingissä hieman matalampi kuin pääkaupunkiseudulla tai Helsingin seudulla. Vuonna 27 Helsingin työllisyysaste oli 74, prosenttia ja pääkaupunkiseudun 7,2 prosenttia. Koko maan työllisyysaste vuonna 27 oli 69,9 prosenttia. Vuodesta 26 työllisyysaste putosi Helsingissä hieman, mutta vuoden 28 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä Helsingin työllisyysaste kohosi vuoden takaisesta yli kaksi prosenttiyksikköä. 6
Kuvio 6. Työllisyysaste () vuosina 199 28* työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 8 7 7 6 6 Koko maa Helsingin seutu Pääkaupunkiseutu 199 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 28* * Vuoden 28 I ja II-neljänneksen keskiarvo Avoimet työpaikat ja työvoiman saatavuus Työvoiman saatavuus tulee monilla sektoreilla yhä suuremmaksi haasteeksi tulevina vuosina suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen myötä. Tällä hetkellä kunnallisella sektorilla on ongelmia terveydenhuolto- ja sosiaalialan työntekijöiden rekrytoinnissa. Yksityisen sektorin työnantajilla on puolestaan ollut vaikeuksia saada riittävästi työvoimaa matalapalkkaisille palvelu- ja kaupan aloille. Usein osa-aikatyönä tarjottu palvelualan työ ei houkuta työnhakijoita. Avointen työpaikkojen määrää seuraamalla voidaan arvioida työllisyyskehityksen suuntaa lähiaikoina. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot kuvaavat kuukausittain avointen työpaikkojen määriä kuukauden lopussa. Työnvälitystilastoon sisältyvät ne avoimet työpaikat, jotka työnantaja ilmoittaa täytettäväksi työvoimatoimiston avulla. Työvoimatoimistoon ilmoitetut avoimet työpaikat eivät kerro koko kuvaa avointen työpaikkojen tilanteesta. Karkeasti arvioituna tämä vastaa noin 6 prosenttia kaikista avoimista työpaikoista. Rekrytointia tapahtuu paljon myös muiden kanavien kautta ja kaikkia avoimia työpaikkoja ei ilmoiteta julkisesti. Vuosina 2 27 työvoimatoimistoon ilmoitettujen avointen työpaikkojen määrä kuukauden lopussa kasvoi Helsingissä erittäin voimakkaasti. Vuoden 27 lopussa kasvu taittui ja kuun lopussa olevien avointen työpaikkojen määrät kääntyivät laskuun. Suuntaus jatkui vuonna 28 ja kesäkuun lopussa Helsingin työvoimatoimistoissa oli avoimia työpaikkojen runsas 4, mikä oli viidenneksen vähemmän kuin vuotta aiemmin. Lokakuussa 28 avointen työpaikkojen määrä oli kolme prosenttia edellisvuotta vähemmän. Kuitenkin työvoimatoimistoissa oli kuukauden kuluessa edelleen välitetty työpaikkoja enemmän kuin vuotta aiemmin. Kun työttömien määrät saamaan aikaan ovat pudonneet varsin voimakkaasti, voidaan olettaa työnvälitystoiminnan tehostuneen työvoimatoimistoissa. Avoimia työpaikkoja on eniten tarjolla terveydenhuollon ja sosiaalialan töissä, palvelualoilla sekä kaupallisessa työssä. 7
Kuvio 7. Työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat kuukauden lopussa Helsingin työvoimatoimistoissa 24 28 (lokakuu) Lukumäärä 32 3 28 26 Työttömät työnhakijat Avoimet työpaikat 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 24 1 3 7 9 11 2 1 3 7 9 11 26 1 3 7 9 11 27 1 3 7 9 11 28 1 3 7 9 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto Työttömien määrät reilussa laskussa Helsingin työttömyysaste oli vuonna 27 työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 6,1 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta laskettu työttömyysaste oli vuoden 27 lopussa 6,3 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoihin lasketaan työvoimatoimistoon rekisteröityneet työttömät työnhakijat. Työvoimatutkimuksen työttömyysluvut kuvaavat aktiivisten työnhakijoiden määrää; työttömältä on edellytetty aktiivista työnhakua viimeisen neljän viikon aikana ja hänen tulee olla käytettävissä työhön kahden viikon sisällä. Pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työttömät ovat tässä tilastossa aliedustettuina. Nuorten kohdalla tilanne on päinvastainen. 8
Kuvio 8. Helsingin työttömyysaste () työ- ja elinkeinoministeriön ja työvoimatutkimuksen tietojen mukaan vuosina 2 28* 14 12 1 Työ- ja elinkeinoministeriö 8 6 4 Työvoimatutkimus 2 2 21 22 23 24 2 26 27 28* Kuvio 9. Työttömyysaste () työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan vuosina 2 28* Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa 14 12 1 8 6 4 2 Helsingin seutu Koko maa 2 21 22 23 24 2 26 27 28* * Vuoden 28 I ja II-neljänneksen keskiarvo 9
Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastot osoittavat työttömien määrän varsin reipasta laskua vuosina 2 27. Vuonna 26 työttömien määrät alenivat kuukausittain keskimäärin yhdeksän prosenttia ja vuonna 27 keskimäärin 18 prosenttia verrattuna edellisvuoteen. Kehitys jatkui positiivisena myös vuoden 28 puolella, tosin maltillisempana kuin vuoden 27 lopussa. Vuoden 28 lokakuussa työttömien määrä väheni edelleen yhdeksän prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Lokakuussa 28 työttömiä helsinkiläisiä oli ollut 16 8. Kuvio 1. Työttömien määrän muutos () vuoden takaisesta Helsingissä ikäryhmittäin 2 28 (lokakuu), liukuva vuosikeskiarvo 1 - muutos -1-1 -2-2 Työttömät yhteensä Alle 2-vuotiaat 2-49-vuotiaat + -vuotiaat -3 2/1 2/4 2/7 2/1 26/1 26/4 26/7 26/1 27/1 27/4 27/7 27/1 28/1 28/4 28/7 28/1 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto Työttömyys on alentunut kaikissa ikäryhmissä varsin voimakkaasti viime vuosina. Suurimmat pudotukset on koettu nuorisotyöttömyydessä. Alle 2-vuotiaiden työttömien määrä on laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana kuukausittain 11 34 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta kuukaudesta. Tätä selittää yleinen varsin positiivinen työllisyyskehitys, sekä erityisesti uusien työpaikkojen syntyminen nuoria hyvin työllistäville palvelualoille. Toinen merkille pantava muutos on nuorille työttömille rakennettu yhteiskuntatakuu, joka velvoittaa työvoimaviranomaiset tarjoamaan työttömälle nuorelle työ-, harjoittelu- tai koulutuspaikan viimeistään kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Nuorten yhteiskuntatakuu tuli voimaan vuoden 2 alussa. Vuoden 28 puolella nuorten työttömien määrä aleni syyskuuhun saakka, mutta lokakuussa 28 alle 2-vuotiaita oli työttömänä hieman edellisvuotta enemmän. Syksyllä 28 nuoria oli työttömän noin 17. Yli -vuotiaiden työttömien määrän aleneminen alkoi vuoden viiveellä kokonaistyöttömyyden laskuun verrattuna. Ikääntyvien työttömien määrä on laskenut huomattavasti maltillisemmin kuin nuorempien. Selkeä käänne tapahtui kesällä 2. Vuoden 27 aikana 1
ikääntyvien työttömien määrä aleni keskimäärin 12 prosenttia vuoden takaisesta. Yli - vuotiaiden työttömien määrä oli Helsingissä vuoden 28 lokakuussa 6 3, mikä oli 11 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Pitkäaikaistyöttömyys Parantuneen työllisyystilanteen vuoksi myös yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden työttömyys kääntyi laskuun vuoden 26 puolivälissä. Vuoden 27 aikana pitkäaikaistyöttömien määrä on alentunut 23 33 prosenttia kuukausittain. Vuoden 28 lokakuussa Helsingin työvoimatoimistoon oli rekisteröitynyt 3 42 yli vuoden työttömänä ollutta henkilöä, mikä oli 28 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli 2 prosenttia, mikä oli viisi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden 27 lokakuussa. Varsinkin nuoremmat ja vähemmän aikaa työttömänä olleet pitkäaikaistyöttömät ovat onnistuneet työllistymään vapaille työmarkkinoille. Osittain muutosta selittää myös työmarkkinatukiuudistus ja pitkäaikaistyöttömille suunnattu yhteiskuntatakuu, joka tuli voimaan vuoden 26 alusta. Pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää, että työvoimatoimisto tarjoaa päivää työmarkkinatukea saaneelle työttömälle työtä tai aktiivitoimenpiteitä. Lisäksi työvoiman palvelukeskustoiminta vakinaistettiin, mikä on auttanut kaikkein vaikeimmin työllistyviä tai työkykynsä menettäneitä mm. kouluttautumisessa, kuntoutumisessa sekä eläkepäätösten saamisessa. Kuvio 11. Pitkäaikaistyöttömien määrän muutos Helsingissä vuosina 24 28 (lokakuu) verrattuna vuoden takaiseen 1 - -1-1 -2-2 -3-3 24/1 24/4 24/7 24/1 2/1 2/4 2/7 2/1 26/1 26/4 26/7 26/1 27/1 27/4 27/7 27/1 28/1 28/4 28/7 28/1 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto 11
Vieraskielisten työllisyystilanne Maahanmuuttajien työllisyystilanne paranee varsin verkkaisesti. Kielitaidon vajavuutta kuvataan usein suurimmaksi ongelmaksi työllistymiselle. Maahan tulleilla meneekin usein vuosia saavuttaa riittävät valmiudet suomalaisille työmarkkinoilla. Kun Helsingin ulkomaalaistaustaisten määrä kasvaa joka vuosi runsaasti, tulee myös työmarkkinoille paljon uusia hakijoita. Tästä syystä ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste ei putoa niin näyttävästi kuin voisi erittäin positiivisen työllisyyskehityksen vaikutuksesta uskoa. Toisaalta koulutustasolla on ulkomaalaistaustaisille pienempi merkitys työllistymiseen kuin kantaväestöllä. Työmarkkinoilla on edelleen paljon ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisten rekrytointia kohtaan. Vieraskielisten työttömyysaste oli Helsingissä vuosia 24 prosentin tuntumassa. Vuoden 26 lopussa se putosi 2,7 prosenttiin, ja on todennäköistä että vuoden 27 aikana työttömyys on alentunut vauhdilla myös ulkomaalaistaustaisilla työnhakijoilla. Helsingin työvoimatoimistoihin rekisteröityneitä työttömiä ulkomaan kansalaisia oli vuoden 27 aikana kuukausittain -1 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Vuoden 28 tammi-kesäkuussa Helsingissä oli kuukausittain keskimäärin 2 7 ulkomaan kansalaista työttömänä työnhakijana, mikä oli kahdeksan prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Taulukko 2. Vieraskielinen helsinkiläinen työvoima vuoden lopussa 21-26 Työvoima Työttömät Työttömyysaste, Vuosi 21 1 98 3 97 24,6 22 16 73 4 7 24,3 23 17 4 418 2,3 24 18 821 4 664 24,8 2 2 147 4 812 23,9 26 22 14 4 89 2,7 Lähde: Tilastokeskus, väestötilastopalvelu, elinkeinorakenne ja työssäkäynti 12
3. Työmatkaliikenne Työpaikkaomavaraisuuden kehitys Työpaikkaomavaraisuus kuvaa kunnassa tai muulla alueella sijaitsevien työpaikkojen lukumäärän suhdetta alueella asuvaan työlliseen työvoimaan nähden. Työpaikkojen lukumäärää mitataan kunnassa työssä käyvän työllisen työvoiman määrällä. Niinpä työpaikkaomavaraisuus ilmaiseekin tarkasti ottaen alueella työssäkäyvien ja alueella asuvan työllisen työvoiman määrän välisen suhteen. Jos työpaikkaomavaraisuus on yli 1 prosenttia, on alueen työpaikkojen lukumäärä suurempi kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Jos taas työpaikkaomavaraisuus on alle 1, on tilanne päinvastainen. Tämä määritelmä koskee tarkalleen ottaen työpaikkaomavaraisuuden laskennallista bruttokäsitettä. On mahdollista määritellä myös nettokäsite, jossa tutkitaan, kuinka monta prosenttia alueen asukkaista on löytänyt työpaikan omalta alueeltaan. Aikasarjojen havainnointi osoittaa, että työpaikkaomavaraisuus bruttokäsitteen mukaan on Helsingissä ollut noususuunnassa lukuun ottamatta vuoden 28 alkua. Nettokäsitteen mukaisesti on kuitenkin tapahtunut hidasta laskua. Tämä on merkki yhä suuremmasta seutuistumisen asteesta. Samat piirteet koskevat myös koko pääkaupunkiseutua. Espoon ja Vantaan laskennalliset työpaikkaomavaraisuudet ovat olleet liki 1 prosenttia ja viime aikoina vahvassa nousussa. Etenkin Vantaalla nettoomavaraisuus on kuitenkin edelleen alenemaan päin. Todellisuudessa on Helsingissä erittäin korkea ja osoittaa, että valtaosa, 9 prosenttia, työskentelee omassa asuinkunnassaan. Espoossa osuus vaihtelee prosentin tuntumassa ja Vantaalla 4 prosentissa. Kuvio 12. Työpaikkaomavaraisuus brutto- ja nettokäsitteillä aikana 2 28 II-neljännes Työpaikkaomavaraisuus Brutto Työpaikkaomavaraisuus Netto 14 1 13 9 12 8 11 1 Espoo Vantaa PKS 7 6 Espoo Vantaa PKS 9 4 8 3 /I 6/1 7/i 8/i /I 6/1 7/I 8/I 13
Pendelöinnin kehitys vuoden 2 jälkeen Sisäänpendelöinti in on jatkanut kasvuaan. in muualta töihin tulevien ryhmässä on ollut kaksijakoisia muutoksia. Kauempaa, eli muualta Suomesta saapuvien määrä on lisääntynyt 18 prosenttia ja Helsingin seudun kehysalueelta 13 prosenttia. Myös Espoosta ja Vantaalta tulevien määrä kasvoi, mutta se on kääntynyt laskuun erityisesti Espoossa. Omassa kaupungissa työssäkäyvien helsinkiläisten määrä on kohonnut vuodesta 2. * Kuvio 13. Pendelöinti in vuosina 2 28 II-neljännes Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta in Pääkaupunkiseudulta in 12 12 11 11 11 1 Muu maa Kehys-alue 11 1 Espoo Vantaa 1 1 9 9 /I 6/I 7/I 8/I /I 6/I 7/I 8/I * Tässä artikkelissa kaikki luvut on laskettu liukuvan vuosikeskiarvon periaatteella Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedoista. 14
Myös Helsingistä ulossuuntautuva työmatkaliikenne on lisääntynyt. Nopein kasvu on tässäkin kohdin muualle maahan, astetta hitaammin Helsingin seudun kehysalueelle ja Espooseen. Suunta Vantaalle päin on myös vahvistunut viime aikoina. Kokonaisuudesta voidaan vain todeta, että yhä useammilla ovat pidentyneet työmatkat edessään. Kuvio 14. Ulospendelöinnin kehitys vuosina 2 28 II-neljännes 12 Helsingistä pääkaupunkiseudun ulkopuolelle 11 Helsingistä pääkaupunkiseudun kuntiin 11 11 11 1 Muu maa Kehys-alue 1 Espoo Vantaa 1 1 9 9 /I 6/I 7/I 8/I /I 6/I 7/I 8/I Loppulaskelma edellisistä virroista muodostuu nettopendelöinnin tulokseksi. Helsingin seudun kehysalue menee nyt muutoksen kärkeen muun maan seuraillessa. Espoon tapauksessa suuri lisäys in tulevien määrässä on selvästi kaventunut, kun taas Vantaan kohdalla muutokset ovat jääneet kokonaisuudessaan vähäisiksi.. Kuvio 1. Nettopendelöinnin kehitys Helsingissä aikana 2 28 II-neljännes Kaupunkiin työhön tulevat ulospendelöivät Pääkaupunkiseudun Nettopendelöinti ulkopuolinen Pääkaupunkiseudun Nettopendelöintisisäinen 12 12 12 12 11 11 11 1 1 Muu maa Kehys-alue 11 1 1 Espoo Vantaa 9 9 9 9 8 8 /I 6/I 7/I 8/I /I 6/I 7/I 8/I 1
Keski-iän muutokset työmatkavirroissa Työvoiman keski-ikä vaihtelee pendelöintivirroissa vaikeasti ennustettavalla tavalla. Keski-iän nousu ja sitten lasku ensin Vantaalle ja sitten Helsingin seudun kehysalueelle Helsingistä ulos taivaltavien joukossa tulee näkyvimmin esille. Tämä suuntaus on voimistunut vuoden 28 alkupuolella. Samaan aikaan Helsingissä asuvan työvoima keski-ikä nousi noin vuodella. in saapuvan työvoiman keskuudessa esiintyy tiettyä nuorentumista työpaikkakasvun kiihtyessä vuosina 26 27. Suuntaus kääntyi sisäänpendelöijillä kohti vanhempia ikäluokkia vuoden 27 loppujaksosta lähtien. Kuvio 16. Pendelöijien keski-ikä aikana 2 28 II-neljännes Helsingissä asuvat työpaikan sijainnin mukaan in saapuva työvoima asuinpaikan mukaan 38 38 37 37 Kehysalue Kehysalue 36 36 Espoo Espoo 3 Vantaa 3 Vantaa 34 34 33 33 /I 6/1 7/i 8/i /I 6/1 7/i 8/i 16
4. Epätyypilliset työsuhteet Tässä tarkastelussa epätyypillisiksi työsuhteiksi määritellään kaikki määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet eli määräaikainen kokoaikatyö, määräaikainen osa-aikatyö ja jatkuva osa-aikatyö. Tyypillisiä työsuhteita ovat jatkuvat kokoaikaiset työsuhteet. Epätyypillisiä työsuhteita kuvataan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosiaineiston valossa, ja kohteena ovat palkansaajien työsuhteet. Tarkasteltava ajanjakso kattaa pisimmillään vuodet 1997 27. Epätyypillisten työsuhteiden esiintymistä seurataan kokonaisuuden lisäksi myös iän, sukupuolen ja toimialan mukaan. Työsuhteiden kehitys alueittain Aikana 2 27 koko maassa palkansaajien työsuhteiden määrä kasvoi noin 8 :lla eli 3,8 prosenttia. Helsingin seudulla työsuhteiden lukumäärän kasvuvauhti oli vain hitusen korkeampi kuin maassa keskimäärin, mutta seudun sisällä oli selviä eroja. Helsingissä kasvua oli vain 2,6 prosenttia kun muualla Helsingin seudulla toteutui viiden prosentin lisäys. Helsingissä työsuhteiden määrän lisäys keskittyi kokoaikaisiin työsuhteisiin, kun muilla alueilla osa-aikatyö oli selvästi nopeammassa kasvuvauhdissa. Määräaikaisen työn eli ns. pätkätöiden yleistyminen on ollut myös selvästi helsinkiläinen ilmiö; Helsingin seudun ulkopuolisessa Suomessa ne jopa hieman vähenivät. Taulukko. Palkansaajien työsuhteiden määrän suhteellinen muutos 2 27, Muutos 2-27, Helsingin seutu Helsingin Koko maa Koko maa pl. seutu pl. Hgin seutu Työsuhteet yhteensä 2.6. 3.9 3.8 3.8 Kokoaikatyö yhteensä 2.9 4. 3.9 3.3 3. Osa-aikatyö yhteensä.7 8.1 4.4 7. 6.3 Jatkuva työ yhteensä 2.. 4. 4.8 4.6 Määräaikainen työ yhteensä 7.4 1.1 4.3 -.8.3 Jatkuva kokoaikatyö yhteensä 2..7 4.3 4.1 4.1 Epätyypillinen työ yhteensä 3.6 2.4 3. 3.2 3.2 Määräaikainen kokoaikatyö 6.8 -.3.7 -. -.2 Jatkuva osa-aikatyö -1. 4.1 1.3 11.6 8.3 Määräaikainen osa-aikatyö 9.2 22. 1. -1.9 2.1 Kaiken kaikkiaan epätyypillinen työ on lisääntynyt parina viime vuonna Helsingissä muita alueita nopeammin. Määräaikaisen kokoaikatyön yleistyminen on ollut voimakkaasti Helsingille tyypillistä, kun taas määräaikaisen osa-aikatyön kasvu on ollut viime aikoina erityisen vahvaa muualla Helsingin seudulla. Jatkuva osa-aikatyö puolestaan yleistyi muualla Helsingin seudulla ja erityisen voimakkaasti Helsingin seudun ulkopuolella. Helsingissä jatkuvien osa-aikaisten työsuhteiden määrä jopa hieman väheni 2 27. Liitetaulukoista 1 3 löytyvät tarkemmat tilastotiedot palkansaajien työsuhteiden kehityksestä ajalta 1997 27. 17
Oheinen kuviosarja (Kuvio 17.) kuvaa epätyypillisten työsuhteiden rakenteellista kehitystä pidemmältä ajalta. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on lievästi noususuuntainen, ja Helsingissä näitä työsuhteita on suhteellisesti jonkin verran enemmän kuin maassa keskimäärin tai naapurikunnissa. Kuvio 17. Epätyypillisten työsuhteiden määrän kehitys eri alueilla 1997 27 Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista Määräaikaisten kokoaikatyösuhteiden osuus kaikista työsuhteista 3 3 Koko maa 2 2 Helsingin seutu 2 2 1 1 1 1 Koko m aa Helsingin seutu 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Jatkuvien osa-aikatyösuhteiden osuus kaikista työsuhteista Määräaikaisten osa-aikatyösuhteiden osuus kaikista työsuhteista 3 2 2 Koko maa Helsingin seutu 3 2 2 Koko m aa Helsingin seutu 1 1 1 1 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Koko maassa joka neljäs palkansaajan työsuhde oli epätyypillinen vuonna 27, ja Helsingissä osuus oli pari prosenttiyksikköä korkeampi, mikä johtui lähinnä jatkuvan osaaikatyön muita alueita suuremmasta osuudesta. Erityyppisten työsuhteiden määrän muutokset vaihtelevat vuodesta toiseen eri alueilla varsin paljon. Aikana 2 27 Helsingissä epätyypilliset työsuhteet lisääntyivät nopeammin kuin jatkuvat kokoaikaiset työsuhteet. Kasvu oli nopeinta määräaikaisissa työsuhteissa, etenkin määräaikaisessa osaaikatyössä. Sen sijaan jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien määrä hieman laski. Muualla Helsingin seudulla puolestaan epätyypillisten työsuhteiden kasvuvauhti oli hitaampaa kuin tyypillisten eli jatkuvien kokoaikaisten työsuhtein kasvu. Etenkin määräaikaisten osaaikatyösuhteiden lisäys oli voimakasta, mutta määräaikaista kokoaikaista työtä tekevien 18
määrä hieman laski. Helsingin seudun ulkopuolella tyypillisten työsuhteiden määrä kasvoi jonkin verran nopeammin kuin epätyypillisten työsuhteiden määrä. Tällä alueella kasvu keskittyi jatkuviin osa-aikaisiin työsuhteisiin kun taas määräaikaisia työsuhteita oli aiempaa vähemmän. Katsotaan vielä aivan viimeaikaista kehitystä epätyypillisten työsuhteiden osuudessa vuosineljänneksien mukaan. Kuviossa 18. on esitetty epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista kahden ensimmäisen neljänneksen osalta vuosilta 26 28. Toisella vuosineljänneksellä epätyypillisiä työsuhteita on enemmän kuin ensimmäisellä vuosineljänneksellä, mitä selittää osaltaan oppilaitoksista valmistuneiden tulo työmarkkinoille ja erilaisten kesätöiden määrän kasvu. Vuonna 26 alkanut epätyypillisten työsuhteiden osuuden aleneminen näyttää kahden ensimmäisen vuosineljänneksen perusteella jatkuvan myös vuonna 28 eri alueilla. Naisilla aleneminen on voimakkaampaa kuin miehillä. Kuvio 18. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista ensimmäisen ja toisen vuosineljänneksen mukaan vuosina 26 28 3 3 Helsingin seutu 1. neljännes 28 28 2. neljännes 26 26 24 24 22 1. neljännes 2. neljännes 22 2 26 27 28 2 26 27 28 3 28 Koko maa 1. neljännes 2. neljännes 26 24 22 Kuten edellä todettiin, epätyypillisten työsuhteiden osuus on Helsingissä ja seudulla pitkän ajan trendin mukaan kasvusuunnassa. Helsingin seutu ei kuitenkaan ole profiloitunut nimenomaan epätyypillisiin työsuhteisiin, vaan ne ovat Helsingin seudun ulkopuolella selvästi yleisempiä kuin seudun sisällä. 2 26 27 28 19
Kuvio 19. Työsuhteiden osuus koko maan työsuhteista eri alueilla työsuhdemuodoittain 1997 27 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Kaikki työsuhteet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 3 Pääkaupunkiseutu 2 2 1 1 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Kaikki työsuhteet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Helsingin seutu 3 3 2 2 1 1 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Kaikki työsuhteet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 2
Kuvioissa 19. musta viiva kertoo kaikkien työsuhteiden osuuden koko maan työsuhteista eri alueilla. Helsingin seudulla epätyypillisten työsuhteiden osuus koko maan epätyypillisistä työsuhteista on pienempi kuin seudun kaikkien työsuhteiden osuus koko maan kaikista työsuhteista. Muualla maassa tilanne on tietenkin päinvastainen, eli epätyypilliset työpaikat ovat yleisempiä Helsingin seudun ulkopuolella kuin seudulla. Vain Helsingissä epätyypillisten työsuhteiden osuus on korkeampi kuin kokonaistyösuhdeosuus. Epätyypillisistä työsuhdemuodoista ainoastaan jatkuvan osa-aikatyön osuus on Helsingin seudulla ja pääkaupunkiseudun kaupungeissa korkeampi kuin keskimääräinen työsuhdeosuus, kaikki muut epätyypillisen työn muodot painottuvat Helsingin seudun ulkopuoliseen Suomeen. Kuvio 2. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista eri alueilla 1 64- vuotiailla palkansaajilla aikana 1997 27 sukupuolen mukaan 3 3 2 2 1 1 Naiset Yhteensä Miehet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Viime vuosien kehitys kertoo alueellisen profiloitumisen vähenemisestä, mikä kuviossa näkyy eri työsuhdemuotojen hajonnan vähenemisenä ja käyrien lähestymisenä alueellista työsuhdeosuutta kuvaavaa mustaa käyrää. Esimerkiksi jatkuvan osa-aikatyön painottuminen Helsingin seudun eri alueilla on vähentynyt ja määräaikaisen osa-aikatyön profilointi kasvanut. Muutokset iän ja sukupuolen mukaan Epätyypilliset työsuhteet ovat selvästi yleisempiä naisilla kuin miehillä. Sukupuolten välinen ero on koko maassa korkeampi (1 prosenttiyksikköä vuonna 27) kuin Helsingissä (12 prosenttiyksikköä) tai Helsingin seudulla (13 prosenttiyksikköä). Helsingissä epätyypillisten työsuhteiden osuus jatkoi naisilla edelleen kasvua vuonna 27, mutta miesten kohdalla osuus laski naisten kasvua enemmän vetäen kokonaisosuuden lievään laskuun. Naisten ja miesten ero epätyypillisten työsuhteiden osuudessa kasvoi vuodesta 26 vuoteen 27 yli kaksi prosenttiyksikköä. Helsingin seudulla ja koko maassa sekä miesten että naisten kohdalla epätyypillisten työsuhteiden osuudet jonkin verran laskivat. 3 3 2 2 1 1 3 3 2 2 1 1 Helsingin seutu Naiset Yhteensä Miehet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Koko maa Naiset Yhteensä Miehet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 21
Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys on sukupuolen lisäksi riippuvainen myös iästä. Nuorimmista palkansaajista pääosa on epätyypillisissä työsuhteissa, mitä selittää luonnollisesti koululaisten ja opiskelijoiden työssäkäynti. Työvoimatutkimusaineistoon kuuluvat kaikki palkansaajat, myös opiskelijat, mikäli he olivat laskentahetkellä työssä. Iän karttuessa epätyypillisen työn osuus laskee. Alhaisimmillaan epätyypillinen työ on 9- vuotiailla Helsingissä ja Helsingin seudulla, koko maassa hieman nuoremmilla. Vanhimmissa ikäryhmissä osuudet taas nousevat. Vuonna 27 epätyypillisten työsuhteiden osuus väheni lähes kaikissa ikäryhmissä edelliseen vuoteen verrattuna; ainoastaan 4 4-vuotiailla ja yli 6-vuotiailla se hieman nousi. Helsingissä ja Helsingin seudulla osuudet ovat jonkin verran koko maata alhaisemmat, ja sukupuolten välinen ero on hieman pienempi lähes kaikissa ikäryhmissä Kuvio 21. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista ikäryhmittäin vuonna 27 eri alueilla sukupuolen mukaan. 1 9 8 7 6 4 3 2 1 27 Naiset Yhteensä Miehet 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 6-74 1 Helsingin seutu 27 1 Koko maa 27 9 8 7 9 8 7 Naiset Yhteensä Miehet 6 4 Naiset Yhteensä Miehet 6 4 3 3 2 2 1 1 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 6-74 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 6-74 22
Epätyypillisten työsuhteiden kehitys alueen, iän ja sukupuolen mukaan Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys eri ikäryhmissä vaihtelee jonkin verran sukupuolen mukaan, mutta ikäprofiilit ovat pysyneet kohtalaisen vakaina yli ajan. Epätyypillisten työsuhteiden osuus 1 19-vuotiailla naisilla on pysytellyt 9 prosentin päällä, kun taas miehillä osuus on ollut jonkin verran alhaisempi. Seitsemällä kymmenestä 2 24-vuotiaasta palkansaajanaisesta työsuhde on epätyypillinen, kun samanikäisillä miehillä osuus on vain alle puolet. Nuorimmilla palkansaajilla epätyypillinen työsuhde on siis tyypillistä. Edelleen, 2 34-vuotiaiden ikäryhmässä epätyypillisten työsuhteiden osuus on naisilla kaksinkertainen miehiin verrattuna. Ainoastaan yli 6-vuotiaiden ryhmässä epätyypillinen työ on miehillä yleisempää kuin naisilla, mutta tässäkin ikäryhmässä naisilla osuus on voimakkaassa nousussa. Tyypillinen työ eli jatkuva kokoaikatyö on siis miehillä selvästi naisia yleisempää, ja miehet myös päätyvät jatkuviin vakinaisiin työsuhteisiin naisia nuorempina. Kuvio 22. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista iän ja sukupuolen mukaan koko maassa aikana 1997 27 1 9 8 7 6 4 3 2 Naiset 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 6-74 1 9 8 7 6 4 3 2 Miehet 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 6-74 1 1 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Katsotaan vielä epätyypillisen työn eri muotoja alueen ja sukupuolen mukaan. Kuviosarja 23. kuvaa epätyypillisessä työsuhteessa olevien jakaumaa erityyppisiin epätyypillisiin työsuhteisiin. Helsingissä naisilla tavallisin epätyypillisen työsuhteen muoto on trendinomaisesti noussut jatkuva osa-aikatyö, jonka osuus kaikista epätyypillisistä työsuhteista vuonna 27 oli 43 prosenttia. Lähes yhtä yleinen oli määräaikainen kokoaikatyö, joka vielä 2-luvun alkupuolelle oli selvästi yleisempi. Miesten kohdalla epätyypillisten työsuhteiden sisäisen rakenteen kehitys on ollut erilainen. Jatkuvan osa-aikatyön osuus nousi ja määräaikaisen kokoaikatyön osuus laski vuoteen 23 asti, jolloin ne olivat samansuuruiset. Tämän jälkeen jatkuvan osaaikatyön osuus kääntyi laskuun ja määräaikaisen kokoaikatyön nousuun ollen vuonna 27 jo yli prosentin. 23
Kuvio 23. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista alueen ja sukupuolen mukaan työsuhdemuodoittain 1997 27 7, naiset 7, miehet 6 Jatkuva osaaikatyö 6 4 3 Määräaikainen kokoaikatyö 4 3 Jatkuva osaaikatyö Määräaikainen kokoaikatyö 2 Määräaikainen osa-aikatyö 2 Määräaikainen osa-aikatyö 1 1 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 7 Helsingin seutu, naiset 7 Helsingin seutu, miehet 6 Jatkuva osaaikatyö 6 Jatkuva osaaikatyö 4 3 Määräaikainen kokoaikatyö 4 3 Määräaikainen kokoaikatyö 2 1 Määräaikainen osa-aikatyö 2 1 Määräaikainen osa-aikatyö 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 7 Koko maa, naiset 7 Koko maa, miehet 6 6 Jatkuva osaaikatyö Jatkuva osaaikatyö 4 3 Määräaikainen kokoaikatyö 4 3 Määräaikainen kokoaikatyö 2 Määräaikainen osa-aikatyö 2 Määräaikainen osa-aikatyö 1 1 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 24
Helsingin seudulla rakenteelliset erot ovat hyvin samantyyppisiä kuin Helsingissä, joskin tasot hieman vaihtelevat. Koko maassa naisten kohdalla määräaikainen kokoaikatyö en edelleen hieman yleisempi epätyypillisen työn muoto kuin jatkuva osa-aikatyö, mutta ero on vuosittain jatkuvasti supistunut. Miesten osalta profiloituminen määräaikaiseen kokoaikatyöhön on selvästi vankempi kuin Helsingin seudulla. Määräaikaisen osa-aikatyön osuus kaikista epätyypillisistä työsuhteista vaihteli vuonna 27 alueesta ja sukupuolesta riippuen 13 17 prosentin välillä. Epätyypilliset työsuhteet toimialan mukaan Katsotaan seuraavaksi, kuinka epätyypillisten työsuhteiden yleisyys on kehittynyt eri toimialoilla. Kuvio 24. valaisee Helsingin seudun kehitystä, ja siinä toimialat on jaettu kahteen kuvioon sen mukaan, onko toimialalla epätyypillisiä työsuhteita keskimääräistä enemmän vai vähemmän. Helsingin seudulla epätyypillisiä työsuhteita oli vuonna 27 noin 24 prosenttia kaikista työsuhteista. Epätyypillisistä työsuhteista 43 prosenttia oli jatkuvia osaaikatyösuhteita, 42 prosenttia määräaikaisia kokoaikatyösuhteita ja 1 prosenttia määräaikaisia osa-aikaisia työsuhteita. Helsingin seudulla epätyypillisiä työsuhteita on erityisen paljon koulutuksessa, muissa yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa palveluissa sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnassa. Vuona 27 näiden toimialojen kaikista työsuhteista 33 38 prosenttia oli epätyypillisiä, kun vastaava osuus seudulla keskimäärin oli 24 prosenttia. Koulutuksen toimialan epätyypillisistä työsuhteista 6 prosenttia on määräaikaisia kokoaikatyöpaikkoja kuten opettajien sijaisuuksia, vajaa neljännes jatkuvia osa-aikatyösuhteita ja viidennes määräaikaisia osa-aikatyöpaikkoja. Muissa yhteiskunnallisissa ja henkilökohtaisissa palveluissa epätyypillisistä työsuhteista reilu kolmannes oli määräaikaisia kokoaikatyösuhteita, lähes 4 prosenttia jatkuvia osa-aikaisia ja neljännes määräaikaisia osa-aikaisia työsuhteita. Majoitus- ja ravitsemistoimialalla puolestaan epätyypillisissä työsuhteissa korostuu jatkuva osa-aikatyö, joita oli kaksi kolmasosaa toimialan kaikista epätyypillisistä työsuhteista. Määräaikaisia osa-aikatöitä on vajaa viidennes ja määräaikaisia kokoaikatöitä 16 prosenttia toimialan kaikista epätyypillisistä työsuhteista. Helsingin seudulla myös terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa sekä kaupan toimialalla on keskimääräistä enemmän epätyypillisiä työsuhteita. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluiden toimialalla epätyypillisissä työsuhteissa korostuvat tavanomaista voimakkaammin määräaikaiset kokoaikatyösuhteet johtuen muun muassa erilaisista sijaisuuksista, ja tavallista vähemmän esiintyy jatkuvaa osa-aikatyötä. Kaupan alalla puolestaan epätyypilliset työsuhteet ovat selvästi tavanomaista yleisemmin jatkuvia osaaikatyösuhteita, ja määräaikaisten kokoaikatyösuhteiden osuus on alle puolet keskimääräisestä. Epätyypillisiä työsuhteita on Helsingin seudulla selvästi keskimääräistä vähemmän rahoitustoiminnassa, rakentamisessa, teollisuudessa ja kuljetuksessa. Rahoitustoiminnassa epätyypillisissä työsuhteissa painottuu voimakkaasti määräaikainen osa-aikatyö. Teollisuudessa epätyypilliset työsuhteet ovat keskimääräistä yleisemmin määräaikaisia kokoaikaisia työsuhteita, ja osa-aikaisia, etenkin määräaikaisia osa-aikatyösuhteita on selvästi tavallista vähemmän. Kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen toimialalla epätyypillisessä työssä painottuu hieman keskimääräistä voimakkaammin jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien osuus, kun taas määräaikaisia kokoaikaisia työsuhteita on selvästi keskimääräistä vähemmän. 2
Kuvio 24. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista toimialoittain Helsingin seudulla aikana 1997 27 Epätyypillisiä työsuhteita paljon 4 4 3 3 2 2 1 1 A-C Alkutuotanto G Tukku- ja vähittäiskauppa, moottoriajon. sekä henk.koht. ja kotital.esineiden korj. H M ajoitus- ja ravitsemistoiminta M Koulutus N Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 O M uut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Yhteensä 3 Epätyypillisiä työsuhteita vähän 2 D-E Teollisuus, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 2 F Rakentaminen 1 I Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne J Rahoitustoiminta 1 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 K Kiinteistö-, vuokrausja tutkimuspalvelut, liikeelämän palvelut L Julkinen hallinto ja maanpuo lustus, pakollinen sosiaalivakuutus Yhteensä Toimialatasoinen muutos 26 27 on varsin mielenkiintoinen. Kaikilla niillä toimialoilla, joilla on tavanomaista enemmän epätyypillisiä työsuhteita, niiden osuus kaikista työsuhteista laski. Samanaikaisesti niillä toimialoilla, joilla on ollut keskimääräistä vähemmän epätyypillistä työtä, sen osuus nousi. Aikana 26 27 tapahtunut muutos siis vähensi toimialojen eroja epätyypillisen työn yleisyydessä. Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys ja viimeaikainen kehitys eri toimialoilla on Helsingissä ja koko maassa hyvin samankaltainen kuin Helsingin seudullakin. 26
Epätyypillisissä työsuhteissa toimivat Edellä on kuvattu palkansaajien epätyypillisten työsuhteiden osuutta kaikista työsuhteista eri väestöryhmissä ja toimialoilla. Katsotaan seuraavaksi, ketkä epätyypillisiä työsuhteita tekevät ja mille toimialoille epätyypilliset työsuhteet sijoittuvat. Edellä todettiin, että palkansaajien kaikista työsuhteista oli vuonna 27 epätyypillisiä 24 27 prosenttia alueesta riippuen. Epätyypillistä työtä tekevistä selvästi suurempi osa on naisia kuin miehiä. Koko maassa naisten osuus on trendinomaisesti kasvanut vuoteen 26, mutta vuonna 27 osuuden kasvu tyrehtyi. Sen sijaan Helsingin seudulla ja sen osa-alueilla naisten osuus epätyypillistä työtä tekevistä nousi erityisen voimakkaasti vuonna 27 ohittaen koko maan keskiarvon. Kuvio 2. Naisten osuus kaikista epätyypillisistä työsuhteista 1997 27 eri alueilla 67 66 6 64 63 62 61 6 9 8 7 6 Koko maa Helsingin seutu Pääkaupunkiseutu 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 Epätyypillisiä työsuhteita tekevät huomattavassa määrin nuoret, joiden osuus kaikista palkansaajista on muutoin alhainen. Esimerkiksi alle 2-vuotiaiden osuus Helsingin palkansaajista oli vuonna 27 noin 13 prosenttia, mutta tuon ikäiset tekivät kaikista epätyypillisistä töistä 34 prosenttia. Epätyypillistä työtä tekevistä kaksi kolmasosaa oli alle 3- vuotiaita, kun jatkuvaa kokoaikatyötä tekevistä vain kolmannes oli saman ikäisiä. Epätyypillistä työtä tekevien ikä vaihtelee myös työsuhdemuodon mukaan. Jatkuvaa osaaikatyötä tekevät ovat jonkin verran vanhempia ja määräaikaista osa-aikatyötä tekevät nuorempia kuin epätyypillistä työtä tekevät keskimäärin. Toimialojen mukaan tarkasteltuna epätyypilliset työsuhteet ovat painottuneet terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluihin, liike-elämän palveluihin ja kauppaan. Vuonna 27 Helsingissä näihin kolmeen toimialaan oli sijoittunut 47 prosenttia kaikista epätyypillisistä työsuhteista. Helsingin seudulla vastaava osuus oli prosenttia ja koko maassa 47 prosenttia. Erityisen vähän epätyypillisiä työsuhteita on sijoittunut alkutuotantoon, rakentamiseen ja rahoitustoimintaan. 27
Kuvio 26. Epätyypillistä työtä tekevien ja jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien ikärakenne vuonna 27 Helsingissä 3 3 2 2 1 1 27 1-19 2-24 2-34 3-44 4-4 -9 6-64 Ikä Epätyypillinen työ Jatkuva kokoaikatyö Alle vuoden kestäneet työsuhteet Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys riippuu selvästi myös työsuhteen kestosta. Esimerkiksi Helsingissä epätyypillisten työsuhteiden osuus lyhyistä, alle vuoden kestäneistä työsuhteista on vaihdellut 6 prosentin tuntumassa kun vastaava osuus kaikista työsuhteista on puolta pienempi. Tyypillistä työtä tekevistä eli jatkuvaa kokoaikatyötä tekevistä vain yhdellä kymmenestä työsuhde on kestänyt alle vuoden kun taas epätyypillistä työtä tekevistä joka toisella työsuhde on kestänyt alle vuoden. Kuvio 27. Epätyypillisten työsuhteiden osuus alle vuoden kestäneistä työsuhteista ja kaikista työsuhteista 1 64-vuotiailla palkansaajilla 1997 27 Helsingissä 7 6 4 3 2 1 Kaikki työsuhteet Alle vuoden työsuhteet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 28
Aineiston kuvaus ja kirjoittajat Esityksen tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta tuotettuun pääkaupunkiseudun kuntia ja Helsingin seutua koskeviin tietoihin, joiden pohjalla on mahdollista seurata alueen työpaikkamäärän ja työvoiman määrän sekä työmarkkinoiden yleisiä viimeaikaisia muutoksia. Aineisto saadaan käyttöön neljännesvuosittain ja koko vuotta koskien. Työvoimatutkimus on otostutkimus, jonka avulla tilastoidaan 1 74-vuotiaan väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Vuosineljänneksessä on haastateltavana koko maassa 3 yli 36 henkilöä, joilta kysytään heidän toimintaansa suhteessa työmarkkinoihin yhden viikon aikana. Haastattelut koskevat vuoden kaikkia viikkoja. Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja määritelmät noudattavat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia ja Euroopan unionin tilastotoimen käytäntöjä. Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tilapäisesti esim. loman tai sairauden vuoksi työstä poissa olleet lasketaan työllisiksi. Määräajaksi lomautetut (alle 3 kk) sekä työstä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla olevat luetaan työllisiksi. Muut yli kuukauden työstä palkatta poissaolleet (esim. asevelvolliset, kotihoidontuella lasta hoitavat tai vuorottelu- tai virkavapaalla olevat) eivät ole työllisiä. Työlliset jaetaan palkansaajiin, yrittäjiin ja perheenjäsenen yrityksessä palkatta avustaviin. Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla, on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana palkansaa- 3 Vuoden 27 ensimmäisellä neljänneksellä ostoskoot alueittain olivat: 4144 henkeä, pääkaupunkiseutu 716 henkeä, Helsingin seutu 921 henkeä ja koko maa 366 henkeä. Koko vuoden otoskoko saadaan kertomalla em. luvut neljällä. jana tai yrittäjänä ja voisi vastaanottaa työtä kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kahden viikon kuluessa, luetaan työttömäksi. Työttömäksi luetaan myös työpaikastaan toistaiseksi lomautettu, joka täyttää em. työnhaku- ja työn vastaanottokriteerit. Työvoimaan kuuluvat kaikki ne 1 74- vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaksi luetaan palkansaaja, jonka työsopimus on solmittu määräajaksi, koeajaksi tai tietyn työn suorittamisen ajaksi. Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka tutkimusviikolla ilmoitti olevansa päätyöpaikassaan osaaikatyössä. Vastaajan oma käsitys osaaikaisuudesta riittää. Palkansaaja, jonka työsuhde on määräja/tai osa-aikainen luokitellaan epätyypillistä työtä tekeväksi. Työvoimatutkimuksessa käytettyjä luokituksia ovat Toimialaluokitus 22 (vuodesta 2 lukien) ja Toimialaluokitus 199 (vuodet 199 24). Työvoimatutkimuksen otos poimitaan ositetulla satunnaisotannalla väestön keskusrekisteriin perustuvasta Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa. Tutkimus on paneelitutkimus, jossa samaa henkilöä haastatellaan viisi kertaa. Haastattelut tehdään kolmen kuukauden välein, paitsi neljäs haastattelu, joka tehdään kuuden kuukauden kuluttua kolmannesta haastattelusta. Ensimmäisen ja viimeisen haastattelun väli on 1 kuukautta. Joka kuukauden otokseen kuuluu noin 12 henkilöä, keskimäärin noin joka 3. henkilö perusjoukosta. Otos koostuu viidestä rotaatioryhmästä, jotka ovat tulleet tutkimukseen mukaan eri kuukausina. Otos vaihtuu asteittain siten, että kolmena peräkkäisenä kuukautena vastaamisvuorossa ovat eri henkilöt. Peräkkäisinä vuosineljänneksinä vastaajista 3/ on samoja. Peräkkäisten vuosien otosten päällekkäisyys on 2/. 29