EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta 15. toukokuuta 2001 VÄLIAIKAINEN 2000/2323(INI) MIETINTÖLUONNOS Kulttuuriyhteistyö Euroopan unionissa (2000/2323(INI)) Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta Esittelijä: Giorgio Ruffolo PR\438727.doc PE 303.756

PE 303.756 2/14 PR\438727.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT...9 PR\438727.doc 3/14 PE 303.756

ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti 18. tammikuuta 2001 pidetyssä istunnossa, että kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö kulttuuriyhteistyöstä Euroopan unionissa. Kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunta oli nimittänyt 5. joulukuuta 2000 pitämässään kokouksessa esittelijäksi Giorgio Ruffolon. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta pitämässään kokouksessa (pitämissään kokouksissa). Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja),... (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... Mietintö jätettiin käsiteltäväksi... Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. / Tarkistusten jättämisen määräaika on... klo... PE 303.756 4/14 PR\438727.doc

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma kulttuuriyhteistyöstä Euroopan unionissa (2000/2323(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 ja 6 artiklan sekä EY:n perustamissopimuksen 3, 5, 151 ja 192 artiklan, ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 163 artiklan, ottaa huomioon kulttuuri-, nuoriso-, koulutus-, tiedonvälitys- ja urheiluvaliokunnan mietinnön (A5-0000/2001), A. ottaa huomioon, että laajasti ajateltuna kulttuuri muodostaa perustan eri kansojen identiteetille, B. ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus taiteen ja kulttuurin alalla sekä kaikkien kansalaisten oikeus nauttia kulttuurista ovat perusoikeuksia, jotka eurooppalaiset demokratiat ovat taistelleet itselleen ajan myötä, C. ottaa huomioon, että Eurooppa on edelleen merkittävä kulttuurivaikuttaja maailmassa, D. ottaa huomioon, että Euroopan unionin kulttuurisuhteissa muihin maihin pyritään edistämään kansojen keskinäistä ymmärtämystä ja rauhaa, E. ottaa huomioon, että Euroopan kulttuurille on ominaista yhtenäisyys kaiken monimuotoisuuden keskellä, etenkin vuosisatojen aikana kehittynyt ja edelleen kehittyvä erilaisten kielten, perinteiden, elämäntyylien, suuntausten, liikkeiden sekä taiteen ja kulttuurin ilmaisumuotojen rinnakkainelo ja vuorovaikutus, F. ottaa huomioon, että unioni on vaikuttanut myönteisesti Euroopan kulttuurin kehitykseen erityisesti Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen esimerkkeinä voidaan mainita Kaleidoskooppi-, Ariane- ja Rafael-ohjelmat, jotka on nyt sisällytetty Kulttuuri 2000 -ohjelmaan, Media Plus -ohjelma sekä muut aloitteet, kuten Connect, Euroopan kulttuuripääkaupunkialoite ja Euroopan kielten teemavuosi 2001, G. ottaa huomioon, että nämä ohjelmat edustavat vain pientä osaa kulttuuriin kohdennetuista yhteisön varoista, sillä suurin osa varoista jaetaan ennen kaikkea rakennerahastojen kautta, H. katsoo, että yhteisön resurssien suunnittelu ja hallinnointi on koordinoitava, I. ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 151 artiklan 4 kohdassa määrätään, että yhteisön on otettava huomioon kulttuuriin liittyvät näkökohdat muiden perustamissopimuksen määräysten mukaisissa toimissaan, PR\438727.doc 5/14 PE 303.756

J. ottaa huomioon, että yhteisön on toimivaltansa rajoissa täydennettävä jäsenvaltioiden toimia yhteistä kulttuuriperintöä korostaen toissijaisuusperiaatteen aktiivisen tulkinnan mukaisesti (perustamissopimuksen 151 artikla), K. ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyö kulttuuriasioissa ei ole yhtä järjestelmällistä kuin joillakin toisilla yhteisön toiminnan aloilla, kuten esimerkiksi koulutuksen alalla Euroopan kouluverkko -hankkeesta saadun kokemuksen ansiosta, L. ottaa huomioon, että eri jäsenvaltioiden kulttuuripolitiikassa on mielenkiintoisia eroja ja vastaavuuksia, kuten eräästä parlamentin erityistutkimuksesta käy ilmi, M. ottaa huomioon, että perustamissopimuksen 192 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentti voi pyytää komissiota tekemään aiheellisia ehdotuksia asioista, joissa se katsoo, että on valmisteltava yhteisön säädös, N. toteaa näyttävän aiheelliselta aloittaa kulttuuriyhteistyö yhteisen ohjelman pohjalta sellaisia uusia välineitä käyttäen, jotka edistävät jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kulttuuripolitiikan asianmukaista yhteisvaikutusta, O. katsoo, että etnisesti yhä monimuotoisemmassa Euroopassa kulttuuripolitiikan tehtävänä on lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja rikastuttaa eri osapuolten elämää, 1. korostaa, että kulttuurilla on perustavanlaatuinen merkitys Euroopan unionin identiteetille; 2. huomauttaa, että kulttuuri myötävaikuttaa merkittävästi taloudelliseen kehitykseen ja työllisyyden paranemiseen; 3. muistuttaa parlamentin toimineen jo vuodesta 1974 yhteisön kulttuuripolitiikan eteen ja sen eteen, että komissio sitoutuu toteuttamaan kulttuuriohjelmia; 4. pitää unionin tulevaisuuden kannalta aiheellisena vahvistaa kulttuuriin liittyviä näkökohtia toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen, kuten perustamissopimuksen 151 artiklassa määrätään; 5. pyytää komissiota esittämään neuvostolle ja parlamentille perustamissopimuksen 151 artiklaan perustuvan suositusehdotuksen seuraavista seikoista: komissio sitoutuu toimittamaan neuvostolle ja parlamentille vuosikertomuksen unionin ja jäsenvaltioiden kulttuuripolitiikasta, komissio sitoutuu laatimaan kolmivuotisen kulttuuriyhteistyösuunnitelman, joka sisältää muun muassa seuraavat erityistavoitteet: a) kulttuurilaitoksia (kirjastot, säätiöt, museot, restaurointikeskukset, teatterit, jne.) yhdistävien telemaattisten verkkojen ja palvelujen luominen b) telemaattisten verkkojen ja palvelujen vahvistaminen, jotta yleisölle voitaisiin välittää tietoa ja valistusta unionin ja sen jäsenvaltioiden kulttuuriperinnöstä ja kulttuuripolitiikasta PE 303.756 6/14 PR\438727.doc

c) hallintoviranomaisten ja kulttuurialan toimijoiden keskinäisen tiedonvälityksen ja yhteistyön parantaminen d) järjestelmällinen tiedonvaihto institutionaalisista ja lainsäädännöllisistä uutuuksista ja parhaista käytännöistä kulttuuripolitiikan suunnittelun ja hallinnoinnin alalla e) kulttuurialan tilastoja käsittelevän Eurostat-työryhmän vahvistaminen ja sen toimintaohjelman laajentaminen f) kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyötä tekevien tahojen aloitteiden tukeminen g) kulttuurin ja koulutuksen keskinäisen yhteyden lujittamiseksi tarkoitettujen aloitteiden tukeminen h) suorat aloitteet kulttuurialan luovan työn työpaikkojen lisäämiseksi; 6. pyytää komissiota esittämään neuvostolle ja parlamentille päätösehdotuksen (perustamissopimuksen 151 artikla) sellaisen komission yhteydessä toimivan kevyen rakenteen perustamisesta, josta mahdollisesti myöhemmin tehtäisiin Euroopan kulttuurivirasto ja jolla olisivat seuraavat tehtävät: yhteisön talousarviosta rahoitettujen kulttuurialan hankkeiden teknisten tutkimusten tekeminen asianomaisten komission osastojen työtaakan keventämiseksi, jotta ne voisivat keskittyä erityisesti suunnittelu- ja valvontatehtäviin, eri maiden kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuriohjelmia koskevan tiedonvaihdon edistäminen, jonka tavoitteena on myös tuoda esiin parhaita käytäntöjä; 7. pyytää perustamaan Euroopan kulttuuriverkkoja edustavan toimijaneuvoston, joka keskustelisi ja tekisi aloitteita luovan taiteen edistämisestä ja tukemisesta; 8. pyytää komissiota kutsumaan koolle toisen kulttuurifoorumin (ensimmäinen Euroopan unionin kulttuurifoorumi järjestettiin tammikuussa 1998), jossa määritettäisiin uudelleen Euroopan kulttuuriyhteistyön arvot, tavoitteet ja muodot tämän päätöslauselman perusteella; 9. kehottaa perustamaan Euroopan kulttuuripalkinnon, jolla annettaisiin tunnustusta Euroopan taiteilijoiden sekä kulttuurialan toimijoiden ja johtajien lahjakkuudelle; ehdottaa, että Euroopan parlamentti myöntäisi tämän palkinnon vuosittain Euroopan kulttuuripäiväksi kutsuttavana päivänä ja että se olisi kunakin vuonna omistettu tietylle taiteen tai kulttuurin alalle; 10. suosittelee seuraavaa WTO:n huippukokousta ajatellen, että unioni tuo uudelleen esiin kantansa kahdesta perusvaatimuksesta: Euroopan kulttuuriteollisuuden kilpailukykyä on vahvistettava yhteisössä tehtävällä tiiviillä yhteistyöllä kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen kaupan alalla on kaikissa oloissa pidettävä kiinni määräävän aseman kieltämistä koskevasta periaatteesta; PR\438727.doc 7/14 PE 303.756

11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle. PE 303.756 8/14 PR\438727.doc

PERUSTELUT Euroopan vahvistaminen yhtenäiseksi kulttuuriseksi alueeksi, joka on kuitenkin monimuotoinen ja jolla on omat erityispiirteensä, on peruslähtökohta Euroopan yhdentymiseen tähtäävässä poliittisessa hankkeessa. Tämä hanke ei perustu ainoastaan jäsenvaltioiden talous- ja rahaliiton tai poliittisen liiton toteutumiseen vaan myös vakaaseen käsitykseen siitä, että Euroopalla on oma erityislaatuinen ja rikas kulttuuri, joka muodostuu toisiaan täydentävistä eroavaisuuksista. Euroopan yhdentymishankkeessa kulttuurilla on kuitenkin ollut toisarvoinen asema verrattuna etenkin talouskysymyksille annettuun painoarvoon. Kulttuuripolitiikka on äskettäin sisällytetty perussopimuksiin, mutta sen asema on yhä marginaalinen ja kulttuuria koskevat päätökset edellyttävät neuvostolta yksimielisyyttä. Unionin kulttuuripolitiikalla, jolla ei suinkaan pyritä yhdenmukaistamiseen vaan pikemminkin monimuotoisuuteen perustuvan identiteetin mallin luomiseen, on kuitenkin suurta merkitystä kollektiivisen eurooppalaisen tietoisuuden kehittymiselle. Tällainen politiikka on kolmitahoista: sen toimii koheesion välineenä, identiteetin luojana ja edesauttaa Euroopan kansalaisten demokraattista osallistumista yhteisen tulevaisuuden luomiseen. Parlamentti on vuodesta 1974 lähtien korostanut yhteisön kulttuuripolitiikan tarpeellisuutta ja se on aina tukenut komissiota kulttuuritoimintaa edistävien toimien käynnistämisessä. Erityisesti näin tapahtui Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen, jolloin käynnistettiin ensimmäiset kulttuuriyhteistyöhön perustuvat ohjelmat, joilla pyritään edistämään taiteellista ja kulttuurillista luomista (Kaleidoskooppi), lisäämään kulttuuriperinnön tunnettuutta (Rafael) ja tukemaan kirjan ja lukemisen alaa (Ariane). Nykyinen "Kulttuuri 2000" -ohjelma on tarkoitettu kannustamaan ja tukemaan avustuksina annettavalla rahoituksella rajat ylittäviä hankkeita kulttuurin alalla, ja ohjelma onkin ensimmäinen johdonmukainen pyrkimys kohti Euroopan unionin kulttuuripolitiikkaa. Eräs unionin kulttuuripolitiikan selvimmistä rajoitteista on taloudellisten resurssien niukkuus. Vuonna 2000 kulttuuri- ja audiovisuaalialalle myönnettiin varoja 0,1 prosenttia yhteisön talousarviosta. Tähän määrään ei lueta huomattavasti tuntuvampaa rahoitusta, jota kulttuuriala on saanut rakennerahastoista tai muista toimista, joilla on kulttuurialaan välillistä tai välitöntä vaikutusta. Valitettavasti yhteisön ja jäsenvaltioiden myöntämän rahoituksen täydentävyydestä ei ole tehty yksityiskohtaista selvitystä, vaikka tällainen selvitys olisi olennaisen tärkeä, jotta voidaan ymmärtää yhteisön politiikan ja eri toimielintasojen yhteisvaikutukset kulttuurin alalla. Toinen rajoittava seikka unionin kulttuuripolitiikassa on toissijaisuusperiaatteen "hallinnollinen tulkinta". Tämän kaavamaisen tulkinnan mukaan yhteisö ja jäsenvaltiot eivät puutu toistensa toimintaan, mikä vaikeuttaa perustamissopimuksessa määrättyä yhteistyötä. Tätä yhteistyötä, joka toisi lisäarvoa toissijaisuuteen, ei ole koskaan pantu täytäntöön. Toissijaisuusperiaatteen rajoittava tulkinta on johtanut siihen, että kulttuurin alalla toteutettujen unionin toimien ja jäsenvaltioiden kulttuuripolitiikan välillä ei nykyisin ole systemaattista yhteistyötä. Kun tämä vakava puute todettiin, päätettiin, että tutkimuksen pääosasto tekee asiasta selvityksen tämän mietinnön valmistelua varten. PR\438727.doc 9/14 PE 303.756

Selvityksestä käy ilmi mielenkiintoisia yhtymäkohtia sekä luonnollisesti eroja toimintalinjojen, politiikkojen ja välineiden välillä. Suurin osa maista määrittelee kulttuuripolitiikan piiriin kuuluviksi toimiksi Eurostattyöryhmän ehdottamassa kulttuurin määritelmässä mainitut toimet. Näitä toimia ovat sellaiset, jotka koskevat entistämistä, luomista ja tuotantoa, levittämistä, koulutusta ja markkinointia seuraavilla aloilla: taideperintö ja historiallinen perintö, kuvataiteet, arkkitehtuuri, arkistot ja kirjastot, julkaisutoiminta ja lehdistö, yleisötapahtumat, elokuva ja audiovisuaaliala. Ainoa poikkeus on tiedotusala (radio, televisio ja lehdistö), jota eräät maat eivät mainitse kansallisessa kulttuuripolitiikassaan, koska niiden tätä alaa koskeva politiikka kuuluu pääministerien tai viestinnästä vastaavien ministeriöiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden kansallisen kulttuuripolitiikan tavoitteissa on myös huomattavaa samankaltaisuutta. Keskeisimmistä tavoitteista ollaan jo yhtä mieltä ja ne on vahvistettu; tällaisia ovat esimerkiksi kulttuuriperinnön entistäminen ja tunnettuuden lisääminen, taiteellisen luomisen tukeminen, kulttuurin saatavuuden ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksien laajentaminen, moniarvoisuuden, ilmaisunvapauden ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojeleminen, koulutus ja kulttuurin kansainvälistäminen. Se missä määrin näitä tavoitteita korostetaan ja pyritään saavuttamaan, vaihtelee maasta toiseen ja on läheisesti sidoksissa kunkin maan historialliseen, poliittiseen ja kulttuuriseen perinteeseen. Kun tarkastellaan kulttuuripolitiikan institutionaalista organisointia ja etenkin valtion toimintaa koskevia malleja, voidaan todeta, että yleisesti on käytössä järjestelmä, jossa kulttuuripolitiikasta vastaavat ministeriöt. Useissa tapauksissa ne toimivat kuitenkin rinnakkain sellaisten elinten kanssa, joiden toiminta perustuu operatiivisen hajauttamisen periaatteeseen ("arm's length"). Tarkasteltaessa toimivallan jakautumista eri hallinnontasojen kesken voidaan kuitenkin havaita huomattavia eroja ja hajanaisuutta. Eroja on lähinnä seuraavissa: a) Hallinnontasojen lukumäärä ja rakenne sekä viitealueiden lukumäärä. Useimmiten hallintorakenne on jaettu kolmeen tasoon (valtio, alue ja kunta), mutta on myös tapauksia, joissa tasoja on neljä tai vain kaksi. b) Kullekin tasolle annetun vastuun määrä. Eräissä maissa vastuun hajauttaminen on hyvin pitkälle vietyä, toisissa taas valtiolla on päävastuu ja joissakin maissa tilanne on jostain tältä väliltä. Yleisesti voidaan todeta, että vallitseva suuntaus on hajauttamiseen, vaikka useimpien maiden lainsäädännössä ei ole selvästi täsmennetty, missä määrin eri hallinnontasoilla on toimivaltaa kulttuuria koskevissa kysymyksissä. Viralliset kulttuuripolitiikkaa koskevan toimivallan järjestelyt eivät kuitenkaan aina vastaa käytäntöä: maan kulttuuripolitiikan tosiasiallisen hajauttamisen aste ei perustu ainoastaan lainsäädäntöön tai institutionaalisiin järjestelyihin vaan myös kunkin hallinnontason asemaan määrärahojen hallinnoinnissa. Valitettavasti kulttuurille EU-maissa myönnettävien valtiontukien johdonmukaisuudesta, toteutumisesta ja jakautumisesta saatavissa tiedoissa on paljon toivomisen varaa. Suurin osa niistä koskee vain kulttuuriministeriöiden myöntämää rahoitusta, eikä niissä oteta huomioon muilta ministeriöiltä tai hallinnontasoilta saatavaa rahoitusta. PE 303.756 10/14 PR\438727.doc

Myönnettävän rahoituksen alakohtaisessa jakautumisessa on huomattavia eroja eri maiden välillä: Etelä-Euroopan maissa rahoitusta kohdistetaan lähinnä kulttuuriperinnön hyväksi, kun taas Pohjois-Euroopassa etusija annetaan kuvataiteille ja yleisötapahtumille sekä kulttuuriteollisuudelle ja kirjastoille. Mitä tulee jakautumiseen eri hallinnontasojen välillä, useimmissa maissa kulttuurimäärärahoista vastaavat lähinnä paikallis- ja aluehallinto. Kaikissa EU-maissa yksityisen sektorin asema kulttuuripolitiikassa on hyvin kaksitahoinen: yksityinen sektori (eli yritykset, voittoa tavoittelemattomat ja yleishyödylliset järjestöt sekä yksityishenkilöt) rahoittaa kulttuurialaa mutta toisaalta myös johtaa kulttuuri-instituutioita ja järjestää kulttuuritapahtumia. Euroopan maissa kulttuuria tukevat myös erilaiset yksityiset tahot, yhdistykset ja yksityiset osuuskunnat, yleensä ilman voitontavoittelua. Kolmannen sektorin jatkuva kehittyminen, mistä kulttuuri- ja vapaaehtoisjärjestöjen määrän lisääntyminen on osoitus, kertoo Euroopan kansalaisten halusta osallistua suuremmassa määrin kulttuurielämään. Kulttuuripolitiikan osalta kaikkien unionin maiden hallitukset ovat omaksuneet periaatteessa neljä toimintatapaa: omistukset ja suora hallinnointi rahoitustyyppiset toimet (erotuksena avustuksista tai pelkästään välillisistä verohuojennuksiin perustuvista toimista) lainsäädäntö oikeuksien myöntäminen (erityisesti tekijänoikeudet). Näitä toimintatapoja noudatetaan perinteisillä toiminta-aloilla, kuten kulttuuriperinnön entistämisessä ja sen tunnettuuden lisäämisessä, taiteellisessa ja kulttuuritoiminnassa sekä kulttuuriteollisuudessa. Tärkeimmät museot ja monumentit ovat suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa, mutta kulttuuriperinnön entistämiseen, suojelemiseen ja tunnettuuden lisäämiseen käytetään pohjoisessa huomattavasti vähemmän budjettivaroja kuin etelässä. Suuria eroja on myös taiteellisen toiminnan tukemisessa yleisötapahtumissa: Etelä- ja manner-euroopassa tuki kohdistetaan lähinnä jo olemassa olevaan taiteelliseen tuotantoon liittyvän toiminnan tukemiseen (ohjelmisto), kun taas pohjoisissa maissa kiinnitetään suurempaa huomiota uuteen taiteelliseen luomiseen ja taiteilijoihin. Myös kysyntää koskevassa tukipolitiikassa on eroja: Pohjois-Euroopan maissa tuetaan toimia, joilla pyritään tavoittamaan uutta yleisöä ja laajentamaan osallistumisen mahdollisuuksia. Kulttuuriteollisuuden suhteen kaikissa maissa harjoitetaan aktiivista politiikkaa joko rahoitustuella tai ja ennen kaikkea lainsäädännöllisin keinoin. Veropolitiikassa unionin jäsenmaiden väliset erot ovat huomattavia. PR\438727.doc 11/14 PE 303.756

Taiteilijoiden verotuksessa eräissä maissa käytössä olevat verohelpotukset on kussakin maassa järjestetty eri tavoin. Taiteilijoiden liikkuessa unionin sisällä verotus hoidetaan kahdenvälisin sopimuksin. Tuotteiden ja palvelujen myynnille asetettavan alv-veron suhteen tilanne vaihtelee suuresti maasta toiseen toiminnan luonteen ja kulttuuriesineiden tyypin mukaan. Euroopan unionissa on laajalti hyväksytty toimia, joilla edistetään kulttuurin suosimista, erityisesti yritysten harjoittamaa sponsorointia. Kulttuuripolitiikan ensisijaiset tavoitteet ovat eri jäsenmaissa hyvin yhdenmukaisia. Tavoitteet koskevat seuraavia seikkoja: kulttuuripolitiikkaa koskevan toimivallan hajauttaminen valtiolta alemmille tasoille kulttuurin kysynnän tukeminen erityisen huomion kiinnittäminen taiteen alan koulutukseen uuden taiteellisen luomisen selkeä tukeminen julkisen ja yksityisen sektorin uusien yhteistyömuotojen käyttöönotto. Näiden kaikille maille yhteisten tavoitteiden lisäksi eräissä maissa on asetettu joitakin erityisiä tavoitteita, kuten monikulttuurisuus (kulttuurin monimuotoisuuden ja vähemmistöjen tukeminen), monikielisyys, kulttuurin asema tietoyhteiskunnassa, tuki Euroopan kulttuuriteollisuudelle ja kulttuuria koskevan poikkeuksen säilyttäminen, kirjoitetun kielen suojeleminen ja tukeminen, huomion kiinnittäminen talouden ja kulttuurin väliseen suhteeseen, kestävän kulttuurimatkailun edistäminen, kulttuurin ottaminen paremmin huomioon alue- ja kaupunkisuunnittelussa, kansalaisten osallistuminen kulttuurin edistämiseen ja sitä koskeviin järjestelyihin. Kaikki maat pitävät kulttuuripolitiikassaan yllä enemmän tai vähemmän läheisiä suhteita Euroopan unioniin, Euroopan neuvostoon ja Unescoon. Tämän lisäksi unionin mailla on historiaan pohjautuvia, maantieteellis-kulttuurisia ja kielellisiä erityissuhteita Euroopan ulkopuolisiin maihin. Euroopan unionin kulttuuripolitiikasta tehdyn analyysin ja tutkimuksen pääosaston tekemän, unionin jäsenvaltioiden kulttuuripolitiikkaa koskevan selvityksen perusteella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: eurooppalaisen kulttuurin erityispiirteenä on käsite "erilaisina yhdessä", huomattavaa yhdenmukaisuutta voidaan havaita seuraavissa näkökohdissa: kulttuuria tuodaan kaikissa maissa reuna-alueilta poliittiseen ja institutionaaliseen keskukseen, kulttuuripolitiikkaa koskeva vastuu ja hallinnointi pyritään hajauttamaan, julkisen ja yksityisen sektorin suhteita määritellään uudelleen jälkimmäisen hyväksi, kolmannen sektorin asema kasvaa kulttuuria koskevissa järjestelyissä, kulttuuritoiminnan ja teknisen kehityksen välistä suhdetta korostetaan, entistämisen ja luomisen välistä suhdetta pyritään syventämään ja ohjaamaan strategisesti ja koulutus- ja PE 303.756 12/14 PR\438727.doc

opetusjärjestelmissä on asetettu kulttuuria koskevia tavoitteita, ensisijaisten tavoitteiden valinnassa ja käytetyissä välineissä on ymmärrettäviä ja huomattavia eroja (eräissä maissa painotetaan kulttuuriperinnön entistämistä, toisissa sen sijaan korostetaan luovan toiminnan edistämistä sekä kulttuurin hyödyntämistä sosiaalisen koheesion välineenä; eroja on myös veropolitiikassa ja institutionaalisissa järjestelyissä), on selvää, että tarvitaan sellaista kulttuuripolitiikan kielen ja olennaisten käsitteiden yhdenmukaistamista Eurostat-työryhmän työn pohjalta, joka mahdollistaisi eurooppalaisen kulttuuritiedotuksen järjestelmän käyttöönoton; tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että kaikki maat sitoutuvat antamaan kattavia ja johdonmukaisia tietoja ja parantamaan omia tilastointijärjestelmiään, Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on kulttuuria koskevien aloitteiden ja niille myönnettävien määrärahojen tarkastelussa otettava huomioon myös ne, jotka eivät ole suoraan peräisin toimivaltaisilta hallinnoilta, tarvitaan pitkän aikavälin yhteistyötä, joka ei koske ainoastaan yksittäisiä hankkeita vaan myös strategisia toimia, jäsenvaltioiden politiikan ja unionin toiminnan välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää seuraavilla kulttuurin aloilla: kulttuuriverkostojen laajentaminen, tehostaminen ja tietokoneistaminen, unionin ulkopuolisten alueiden kanssa tehtävän kulttuurivaihdon alalla sovitun politiikan suunnittelu, eurooppalaisen kulttuurin luomien mielikuvien ja sen aseman vahvistaminen kansainvälisesti (myös uusien viestintävälineiden avulla), yksittäisissä maissa käytössä olevien kehittyneiden mallien ja uusien kulttuuripolitiikan välineiden levittäminen (suunnittelumenetelmät, hallinnolliset välineet, julkisen ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen väliset yhteistyömuodot ja kulttuuripolitiikan ja sosiaali-, koulutus-, tutkimus- ja ympäristöpolitiikan välinen yhteistyö). Tämän analyysin ja edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan pitää aiheellisena pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan päättäväisemmin kulttuuripolitiikan edistämiseksi. Edellä on myös esitetty keinoja ja välineitä, joilla kulttuuriyhteistyötä voidaan konkreettisesti kehittää. On selvää, että tarkoituksena ei ole laatia yhtenäisiä ohjeita kulttuuripolitiikan tavoitteiksi tai vielä vähemmän pyrkiä sanelemaan koko unionia koskevia yhdenmukaistamistoimia. Tällainen lähestymistapa olisi vastoin perustamissopimuksen henkeä ja vierasta eurooppalaisen kulttuurimallin perinteille ja suuntauksille. Tarkoituksena on päinvastoin kannustaa myönteisesti soveltamaan toissijaisuusperiaattetta, mikä loisi suotuisan keskusteluilmaston instituutioiden ja alan toimijoiden välille, parantaisi kulttuuriperinnön suojelua ja hyödyntämistä, varmistaisi taiteellisen ja kulttuurisen ilmaisun vapauden sekä takaisi kulttuurin saatavuuden kansalaisille. Ei ole sattumaa, että nämä ehdotukset tulevat Euroopan parlamentilta; parlamenttihan käynnisti prosessin, jolla kulttuuri saatiin sisällytettyä perustamissopimukseen. Kun poliittiset voimat ja yhteisön toimielimet keskustelivat unionin tulevaisuudesta, parlamentti ei voinut olla ottamatta tehtäväkseen edustaa myös kansalaisten halua vahvistaa kulttuuri-identiteettiä. PR\438727.doc 13/14 PE 303.756

Ehdotetuilla aloitteilla halutaan antaa unionin kulttuuriulottuvuudelle konkreettinen sysäys tehostamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Ehdotukset ovat kohdennettuja ja toissijaisuusperiaatteen mukaisia ja niillä pyritään antamaan unionille tehokkaita ja joustavia välineitä sellaisen toiminnan aikaansaamiseksi, joka tuo esiin eurooppalaisen kulttuurin ja taiteen parhaat voimat. PE 303.756 14/14 PR\438727.doc