Vammaispalveluiden neuvottelupäivät 2017 Pauli Rautiainen valtiosääntöoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto
PERUS- JA IHMISOIKEUDET KUULUVAT YHTÄLÄISESTI KAIKILLE IHMISILLE
Lähtökohtia Vammaisille kuuluvat kaikki perus- ja ihmisoikeudet yhdenvertaisesti suhteessa ei-vammaisiin eli muun muassa: PL 19.1 :n oikeus välttämättömään / kiireelliseen hoitoon ja huolenpitoon subjektiivisena yksilöllisenä oikeutena PL 19.3 :n oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin alan lainsäädännön (etuuksien ja palveluiden saamisedellytysten) kautta konketisoituvana oikeutena. YK:n vammaissopimus vahvistaa vammaisten subjektiutta oikeudenhaltijoina sekä luo sosiaalisesti määritellyille vammaisille eräitä kollektiivisia (erit. esteettömyys) ja yksilöllisiä (erit. kohtuulliset mukautukset) oikeuksia.
Keskeinen rakenteellinen ihmisoikeusongelma 1: avointen työmarkkinoiden työn ulkopuolelle jäänti Vammaisten työllistymistä ei tueta. Suomessa on keskitytty sosiaalihuollon a painottavaan kompensaatiopolitiikkaan ja siten esim. vammaisten oikeus osallistua työhön on jäänyt vähemmälle huomiolle juhlapuheiden ulkopuolella. Suomessa päästetään nuoria lähtökohtaisesti hyvinkin työkykyisiä vammaisia työllisen työvoiman ulkopuolelle. Kun vammaisilta henkilöiltä ei vaadita samanlaista osallistumista työelämään kuin muilta, heidän työllistymisensä tukemista ei myöskään voida vaatia samalla tavalla. Miksi emme vaadi vammaisilta osallistumista työhön?
Keskeinen rakenteellinen ihmisoikeusongelma 2: objektivoiva ja heikot laiminlyövä palvelukulttuuri Vammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on puutteita vammaispalveluita järjestettäessä: Esimerkiksi vammaispalveluiden hankinnoissa on puutteita, jotka liittyvät usein hankintaosaamisen puutteisiin. Soteuudistus voi korjata kasvattamalla hankintayksiköiden kokoa? Sosiaali- ja terveyspalveluiden saamisessa eräiden vammaisryhmien kohdalla voi esiintyä paikoin vakaviakin puutteita: Puutteita havaittu muun muassa anestesiahammashoidossa sekä vammaisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa.
Keskeinen rakenteellinen ihmisoikeusongelma 3: vammaisten keskinäisen eriarvoisuuden kasvu Vammaisten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa, mutta siitä ei keskustella aktiivisesti: Sosiaalipoliittisia klubihyödykkeitä kuten esimerkiksi liikennevahinkojärjestelmää ei tarkastella kriittisesti vaan klubihyödykkeiden eriarvoistava luonne hiljaisesti hyväksytään. Kun henkilökohtainen apu jne. parantaa yhä useampien vammaisten lähtökohtaisia mahdollisuuksia keskiluokkaiseen keskivertosuomalaisen elämään, alkaa ihmisen hankitun ja perityn sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman vaikutus näkyä.
IHMISOIKEUSKESKUSTELU EI OLE PELKKÄÄ JURIDIIKKAA Esityksen nimi / Tekijä 17.1.2017 7
Kyllä filosofi tietää Sisällöllinen Kamppailujen Tunnemme itse meidän omat taistelumme Juristit näitä tulkitsee Sopimusten Kertomusten Paljon puhetta mutta 17.1.2017 8
Sisällöllinen Kamppailujen Sopimusten Kertomusten 17.1.2017 9
Esityksen nimi / Tekijä 17.1.2017 10
Esityksen nimi / Tekijä 17.1.2017 11
Valittu ei ole yhdentekevä Mitä enemmän vammaisten ihmisoikeudet nähdään poliittisena sitä helpommin niiden toteuttaminen päätyy tarkoituksenmukaisuusharkinnan piiriin (esim. esteettömyys). Politisoiminen voi olla vaarallista tilanteessa, jossa etuuksiin ja palveluihin ollaan tekemässä voimakkaita leikkauksia.
Seuraava askel vammaisten ihmisoikeuksien edistämisessä: vammaisoikeuden systematisointi Vammaisten oikeuksiin ole kiinnitetty systemaattisesti huomiota oikeustieteen piirissä. Vammaisoikeus ei ole vakiintunut omaksi oikeudenalakseen eikä siihen kohdistu lähes lainkaan tutkimuskiinnostusta. Esimerkiksi kunnallisen itsehallinnon ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kohtaamisessa syntyviä jännitteitä on jäsennetty vammaisten henkilöiden sta oikeustieteen piirissä huomattavasti vähemmän kuin lasten tai naisten sta. Oikeudellisen systematisoinnin puuttuminen on johtanut oikeudellisten rakenteiden (esim. lainvalinta- ja oikeusperiaatteiden) vakiintumattomuuteen. Tämä on ongelma valinnanvapauden maailmassa.
Kiitos! uef.fi