KÄSIVARREN SUURTUNTURIEN MAISEMAT Maisema-alueen aikaisempi nimi ja arvoluokka: Saana, valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys Ehdotettu arvoluokka: Valtakunnallisesti arvokas maisemanähtävyys Kunta: Enontekiö Pinta-ala: 83 978,0 ha Maisemaseutu: Käsivarren ylätunturien seutu (Mietintö 66/1992) Maisemakuva Käsivarren luoteisosan suurtunturit ovat Suomessa ainoa alue, joka kuuluu Skandinavian vuoriston vedenjakajaan eli Skandeihin. Skandit poimuttuivat noin 400 milj. vuotta sitten. Kaikki Suomen yli 1000 metriä korkeat tunturit sijaitsevat Käsivarren erämaa-alueella. Niistä korkein on Halti (1324 m mpy). Kilpisjärven koillisrannalla kohoava Saana (1029 m mpy) on muodoltaan erikoinen ja tunnistettava, lähes ikoninen Käsivarren tunnus. Ainoat puut ovat tunturikoivuja, joiden kasvuraja kulkee 600 metrissä. Puurajan yläpuolisilla alueilla kasvillisuus on yhtenäistä varvikkoa ja pensaikkoa noin 850 metrin korkeuteen asti, minkä jälkeen kasvillisuus muuttuu aukkoiseksi. Suurin osa alueesta onkin puutonta paljakkaa. Käsivarren avaria maisemia hallitsevat vihreänharmaat kivikot, josta Halti erottuu punertavana. Vesistöt ovat erittäin kirkasvetisiä. Kilpisjärven kylä on nykyään pitkä nauhamainen kylä nykyisen valtatien varrella, joka kulkee Kilpisjärven itäisellä rannalla Saanatunturin juuressa. Pääosa asutuksesta on sijoittunut Kilpisjärven eteläpäähän, jonne sijoittuu myös pääosa kylän palvelurakenteesta. Jäämerelle on matkaa 50 km ja kunnan keskukseen, Hettaan 180 km. Luonnon ominaispiirteet Käsivarren kärjen ylätuntureiden kallioperä poikkeaa koko muusta Suomesta. Seutu on geologisesti nuoren Kölin vuoriston reunaa, jonka korkeimpien tuntureiden huiput ovat Suomen nuorimpiin kuuluvaa kallioperää. Maisemallisesti ainutlaatuisen alueen tuntureiden luoteisosat nousevat laakeina, kun taas kaakkoisrinteet ovat pystysuoria kallioseinämiä, pahtoja. Tunturilaaksot ovat pyöreäpohjaisia ja jyrkkärinteisiä U-laaksoja. Tuntureiden korkeimmat huiput ovat yli 1000 metriä meren pinnan yläpuolella. Alueella on kirkasvetisiä pieniä tunturilampia ja suurempia laaksojärviä sekä koskisia puroja ja jokia. Näyttäviä putouksia ovat Pihtsusköngäs (17 m korkea), Kitsijoen putous ja Tsahkaljoen putous.
Jäämeren ja Atlantin valtamerten läheisyys, maastonmuodot ja korkeuserot vaikuttavat ilmastoon. Merellisen vaikutuksen takia lämpötilan vuosivaihtelu on pienempää, joten talvet ovat hieman leudompia ja kesät taas viileämpiä kuin Keski-Lapissa. Ylätunturit ovat ympäristöään sateisempia: vuotuinen sademäärä alueella on keskimäärin 600 700 mm ja muualla 400 550 mm. Käsivarressa on mitattu myös Suomen suurimmat lumimäärät. Tuntureiden lakialueilla, paljakoilla, on paikoin monivuotisia lumilaikkuja. Ylätuntureiden lyhyt kesä saapuu vasta kesä-heinäkuun vaihteessa. Terminen kasvukausi on vain 90 100 päivää, mutta suuri valon määrä kompensoi jossain määrin kauden lyhyyttä. Enontekiön luoteisin osa kuuluu hemiarktiseen ilmastovyöhykkeeseen eli varpukasvien vyöhykkeeseen. Käsivarren ylätuntureiden alue on kasvillisuudeltaan poikkeuksellinen ja rikas. Käsivarren muuta maata nuorempi kallioperä on kalkkipitoista ja se näkyy alueen rehevässä kasvillisuudessa. Siellä kasvaakin noin 40 putkilokasvilajia, joita ei tavata missään muualla Suomessa. Useat alueen harvinaisista kasveista ovat rauhoitettuja. Annjalonjin suojelualue sijaitsee Haltilta 16 km etelään Skadjajávrin pohjoispuolella, ja siellä esiintyy uhanalaisia pahtojen, kalkkikankaiden ja tunturiniittyjen perhoslajeja. Käsivarren alueen suot ovat palsasoita eli aapasoita, joilla on jään kohottamia mättäitä, palsoja. Kilpisjärven kylän ja Norjan rajan väliin jää Mallatuntureiden alue, joka on geologialtaan nuorta Kölin vuoristoon kuuluvaa aluetta subalpiinisine koivumetsineen sekä ala- ja keskialpiinisine paljakkavyöhykkeineen. Korkeimmat laet ovat 927 m mpy. Alueen kallioperässä on kalkkia, mikä näkyy rehevässä kasvillisuudessa ja mm. perhoslajistossa. Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin, se on perustettu vuonna 1938. Maisema-alueeseen sisältyvät suojelualueet: Käsivarren erämaa-alue, Erämaalaki 62/1991, Natura 2000 Mallan luonnonpuisto, Luonnonpuistolaki 83/1938, Natura 2000 Annjalonji, luonnonsuojelualue, Asetus 497/88 Saanan luonnonsuojelualue, erityinen luonnonsuojelualue, Asetus 496/88, Natura 2000 Saanan lehdot, lehtojen suojelualue, Asetus 503/92 Valtijoen harjualue, harjujen suojeluohjelma Pohjavesialue: Kilpisjärvi Rantojensuojeluohjelman mukainen alue: Kilpisjärvi, Käsivarren tunturijärvet Valtakunnalliset moreenimuodostumat: Meekonjärven kumpumoreeni Meekonvaaran ja Saivaaran välisessä laaksossa ja Govdajohkan päätemoreenit Haltin, Ritničohkkan ja Gieddečohkkan rajaamassa laaksossa Reisan kansallispuisto, Norjan puolella sijaitseva Reisan kansallispuisto rajautuu Suurtuntureiden maisema-alueeseen Kulttuuriset ominaispiirteet Suurtunturien alueella on viime vuosina tehty arkeologisia inventointeja, jotka ovat muuttaneet merkittävästi käsitystä tunturiylängön esihistoriasta. Suurin osa tällä hetkellä tunnetuista kohteista sijaitsee Kalottireitin varrella sekä Čáhkáljávrin ja Kilpisjärven ympäristössä. Alue on entistä Tornion lappiin kuuluneen Rounalan lapinkylän aluetta. Valtioiden rajat ovat vaikuttaneet alueella vasta 1860-luvulta lähtien. Porosaamelaiset ovat jutaneet kesäksi Jäämeren rannikolle ja talvella sisämaahan. Vuoden 1852 Norjan ja Venäjän sekä vuoden 1889 Ruotsin ja Venäjän rajasulut lopettivat porosaamelaisten vuotuismuuton valtakuntien välillä. Tästä seurasi poronhoidon kriisi, joka johti laajoihin uudelleenjärjestelyihin. Nykyään alue on Käsivarren paliskuntaa. Tunturialueella on suuri porotaloudellinen merkitys, mm. Saanan rinteet ovat tärkeitä kesälaidunalueita ja Mallatunturit vasojen merkintäaluetta. Talvilaidunalueiden tukikohta sijaitsee Raittijärvellä. Alueella sijaitsee puuttomassa tunturissa kaksi kivikaarretta, Pihtsusjärven kivikaarre Pihtsusjärven kaakkoispuolella ja Bierfejávrin kivikaarre Bierfejávrin kaakkoispuolella. Kaarteiden välittömässä läheisyydessä ei ole muita rakennelmia. Pihtsusjärven kivikaarre on jo hyvin matala. Pääaita on helposti havaittavissa, myös pienemmät aidat erottuvat vielä. Aidan halkaisija on noin 20 30 metriä. Aita on ollut käytössä vielä 1950-luvulla.
Kolmen valtakunnan rajapyykki sijaitsee noin 11 km Kilpisjärven kylältä länteen. Siellä kohtaavat Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat. Rajapyykin sijainti on peruja 1700-luvun rajakiistoista, joiden seurauksena vedettiin vuonna 1766 raja Kilpisjärveltä Utsjoen Kolmisoaiviin. Myöhemmin siitä tuli Suomen pohjoisraja. Rajapyykin symbolinen merkitys perustuu sen merkitykseen konkreettisena merkkinä valtioiden kilpailusta Saamenmaan omistamiseksi. Kolmen valtakunnan rajapyykki Kilpisjärven Koltajärvessä oli tunnettu matkailukohde jo 1800-luvulla. Rajapyykki valettiin myöhemmin betonista vuonna 1926. Käsivarrentien molemmin puolin ja Kilpisjärven ympäristössä on runsaasti toisen maailmansodan aikaisia rakenteita ja jäännöksiä. Näistä mainittakoon saksalaisten vuonna 1943 tekemä yksiaukkoinen kiviholvisilta, Ahdaskurun silta. Siltaa ja sen ympäristöä on kunnostettu nykyliikenteen ja matkailukäytön ehdoilla. Museosiltojen joukossa se on tyyppinsä ainoa edustaja. Tornion ja Jäämeren rannikon välinen kauppareitti ja talvitie ovat kulkeneet kutakuinkin samaa reittiä kuin nykyinen tielinjakin kulkee Kilpisjärven vieressä. Kilpisjärven rannalla on jo kauan ollut kauppareitin kulkijoille tarkoitettu levähdyspaikka, valtion rakennuttama Siilastupa. Alueen suosio matkailukohteena on alkanut vasta sotien jälkeen, kun parantuneet tieyhteydet sekä erämaaretkeilijöiden ja luonnonystävien kuvaukset tekivät seutua tunnetuksi. Matkailuhotelli rakennettiin vuonna 1947 ja se edustaa myöhäisfunktionalistista tyyliä. Maisema-alueeseen sisältyvät arvotetut kohteet: Muinaisjäännökset: Muinaisjäännösrekisteriin on merkitty alueelta 33 muinaisjäännöstä, mutta viimeisimpien inventointien perusteella niitä tiedetään olevan Suurtunturien alueella jo satakunta. RKY 2009: Jatkosodan tapahtuma- ja muistopaikat: Ahdaskurun silta, Kilpisjärven matkailuhotelli (suojeltu asemakaavalla) ja Poroerotuspaikat ja -aidat: Pihtsusjärvi, Bihčosjávri RKY 1993: Ahdaskurun silta Museosilta: Ahdaskurun silta Sma 8101: Pihtsusjärven kivikaarre Ma 5870: Saanan maisemanähtävyysalue Ma 5971: Kolmen valtakunnan rajapyykki Ma 5972: Ahdaskurun silta SR 3083: Kilpisjärven matkailuhotelli Treriksröset, Ruotsin maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (Ruotsin Norrbottenin läänin kulttuuriympäristöohjelma), joka rajautuu maisema-alueeseen lännessä Muistomerkit: Kilpisjärven sissiretken muistolaatta. Sissiretki tehtiin vuonna 1916. Retken muistomerkki sijaitsee Kilpisjärvellä Siilastupaa vastapäätä. Saivaara (830 m mpy) sijaitsee Porojärven laakson eteläpuolella. Saivaaran huipulla on presidentti Urho Kekkosen muistolaatta. Perustelut Suurtunturien alue on luonto- ja geologisilta arvoiltaan ainutlaatuinen alue koko Suomessa. Se sisältää saamelaiskulttuurin, rajankäynnin ja matkailun historiaa sekä sotahistoriaa. Ylirajaisella maisemaalueella konkretisoituu saamelaiskulttuurin pitkä historia, mutta toisaalta myös valtioiden kilpailu Saamenmaan omistamisesta. Rajaus Maisema-alueen rajaus kattaa sisälleen Käsivarren vuoriston sekä Termisvaaran että Kilpisjärven ylätunturit. Lännessä rajaus kiertää Ailakkavaaran länsirinteeltä Saanan etelärinteelle jättäen rajauksen ulkopuolelle Kilpisjärven kylän ja Salmivaaran alueen. Kilpisjärven puolestavälistä alkaen rajaus noudattelee Suomen ja Ruotsin valtioiden rajalinjaa. Kolmen valtakunnan rajapyykin jälkeen rajaus kulkee Suomen ja Norjan rajaa pitkin aina maisema-alueen itäosaan, Muoddoaiville saakka. Paikalliset ovat esittäneet aluetta valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi.
Käsivarren suurtunturien maisemat 0 5 10 15 km Karttakeskus, lupa L4659