Maataloustyö on parhaimmillaan monipuolista arkiliikuntaa. Kohtuuden rajoissa tehtynä maataloustyön koetaan ylläpitävän tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä. Kuvat: Janne Karttunen n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) Erikoistutkija Janne Karttunen, TTS ja erikoistutkija Risto Rautiainen, Luke Maatalousyrittäjien tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä edistävät ja uhkaavat tekijät Vuosittain noin 500 maatalousyrittäjää joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Vakavat ja toistuvat tuki- ja liikuntaelinvammat työuran aikana lisäävät työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Tämä riski on erityisen suuri kuormittavissa työolosuhteissa työskentelevillä maidontuottajilla. Lypsy- ja lihakarjatiloilla tuotannon laajentaminen sekä työympäristön ja -menetelmien kehittäminen karjanhoitotöissä suojaavat tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä. Normaalipainoisuus, mahdollisuus irrottautua työstä lomille ja riittävä unensaanti suojaavat tuki- ja liikuntaelimistön terveyttä tuotantosuunnasta riippumatta. Maatalousyrittäjä on itse terveytensä avaintekijä, mutta tukea kannattaa kuitenkin pyytää esimerkiksi maatalousyrittäjien työterveyshuollosta. Tuki- ja liikuntaelimistön terveyden edistäminen on keskeinen keino maatalousyrittäjien työurien vahvistamisessa ja pidentämisessä. TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖN TERVEYS Tuki- ja liikuntaelimistöllä (tule) tarkoitetaan kehon lihaksia, luita, niveliä, nivelrustoa, nivelsiteitä ja jänteitä sekä kudosta, joka tukee ja pitää muun kudoksen ja elimet paikoillaan. Aiemmissa tilastoselvityksissä on todettu, että tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet ovat yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy suomalaisilla työeläkevakuutetuilla.* Tule-sairaudet, kuten erilaiset nivel- ja selkäsairaudet, ovat suhteellisesti yleisempiä työkyvyttömyyseläkkeiden syitä maatalousyrittäjillä kaikkiin työeläkevakuutettuihin verrattuna (45 % vs. 34 %). Ero on kuitenkin pienempi, jos enimmäkseen ruumiillista työtä tekeviä maatalousyrittäjiä verrataan esimerkiksi teollisuus- ja rakennusalan työntekijöihin. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7)
Tule-sairauksien väestötasolla tunnistettuja riskitekijöitä ovat työssä ja vapaa-ajalla sattuvat tapaturmat, liian voimakas, toistuva tai yksipuolinen liikuntaelinten kuormittuminen, sekä ylipaino ja tupakointi. Turvalliset ja ergonomiset työmenetelmät sekä liikunnallinen ja terveyshakuinen elämäntapa puolestaan ylläpitävät tule-terveyttä. Maatalousyrittäjillä työhön liittyvien tule-sairauksien syntymiseen myötävaikuttavia tekijöitä ovat traktorilla ajaminen, epätasaisella alustalla kävely, kyykistely, kumara-kiertynyt työasento, taipuneet ranteen asennot esimerkiksi tavanomaisessa lypsyssä, työskentely kylmässä ja vedossa esimerkiksi metsätöissä sekä taakkojen nostelu. Tule-sairauksien yleisyys maatalousyrittäjien työkyvyttömyyseläkkeiden syynä voi johtua fyysisesti kuormittavista työolosuhteista. Lisääntyneestä koneellistamisesta ja automaatiosta huolimatta erityisesti karjatalous sisältää edelleen raskasta lihastyötä ja staattisia työasentoja. Työtapaturma- ja ammattitautiriskin sekä alentuneen työkyvyn on todettu kasautuvan osalle päätoimista karjataloutta ja erityisesti lypsykarjataloutta harjoittavista maatalousyrittäjistä. Maatalousyrittäjien keskuudessa tule-sairaudesta johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat naisilla suhteellisesti yleisempiä kuin miehillä. Tämä voi johtua naisten merkittävästä roolista kuormittavissa karjanhoitotöissä. Aiemmin on todettu, että maatalousyrityksissä miehet keskimäärin vastaavat valtaosasta pelto-, rakennus- ja metsätöistä sekä huolto- ja korjaustöistä, mutta karjanhoitotyöt on jaettu suunnilleen puoliksi miesten ja naisten kesken. Edellä mainituissa töissä sattuneet korvatut työtapaturmat jakautuvat vastaavalla tavalla sukupuolittuneesti. Yhteenvetona voidaan todeta, että tuki- ja liikuntaelimiin liittyvät sairaudet ja vammat aiheuttavat eniten työtapaturmia, ammattitauteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä niistä aiheutuvia työkyvyttömyysvuosia ja korvauskustannuksia suomalaisilla maatalousyrittäjillä. Siitä ei kuitenkaan ole tutkimustietoa, viitoittavatko korvatut tule-sairaudet ja -vammat yksittäisen maatalousyrittäjän työuraa lopulta tule-peräiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Entä millaiset työolosuhteet ja elintavat ovat tyypillisiä niillä maatalousyrittäjillä, jotka ovat pitkästä työurasta huolimatta kyenneet säilyttämään työkykynsä? Tässä tiedotteessa raportoitavan tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa maatalousyrittäjien tule-terveyttä edistäviä ja uhkaavia tekijöitä sekä levittää niistä tietoa erityisesti maatalousyrittäjille ja maatalousyrittäjien työterveyshuollolle. TILASTOTARKASTELU Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin tilastotarkastelu, joka koski kahta anonyymiä ryhmää. Tapausryhmän muodostivat ne 1136 maatalousyrittäjää (miehiä 52 % ja naisia 48 %), joille oli myönnetty työkyvyttömyyseläke ensisijaisesti tule sairauden takia vuosien 2010 2014 aikana. Tämän ryhmän jäseniä kutsutaan jatkossa tapauksiksi. Iän, sukupuolen sekä työuran pituuden suhteen tapausten kanssa kaltaistettu ja kooltaan kolminkertainen verrokkiryhmä (3408 henkilöä) muodostettiin maatalousyrittäjistä, jotka eivät olleet hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mistään syystä vuoden 2014 loppuun mennessä. Tämän ryhmän jäseniä kutsutaan jatkossa verrokeiksi. Tilastotarkastelussa selvitettiin tapauksille myönnettyjen tule-peräisten työkyvyttömyyseläkkeiden lääketieteelliset syyt. Lisäksi verrattiin tapauksille ja verrokeille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyttä ja ominaispiirteitä heidän vakuutetun maatalousyrittäjän työuransa aikana (vuoden 2014 loppuun mennessä). Oheisessa tietolaatikossa on lisätietoa tutkimuksesta. Tule-peräiset työkyvyttömyyseläkkeet Tapauksille myönnetyt 1136 työkyvyttömyyseläkettä aiheutuivat valtaosin eri kehonosien nivelsairauksista (44 %) ja selkäsairauksista (40 %). Työkyvyttömyyseläkkeiden ensisijaiset lääketieteelliset syyt olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: polven nivelrikko (19 % eläkkeistä) muut (selän) nikamavälilevyjen sairaudet (12 %) hartianseudun pehmytkudossairaudet (12 %) spondyloosi eli selkärangan rappeumasairaus (8 %) lonkan nivelrikko (8 %) muut (selän) nikamasairaudet (6 %) muut nivelrikot (5 %) selkäsärky (4 %) moninivelrikko (4 %) 39 muuta syytä (22 %). Lähes puolessa (49 %) tule-peräisistä työkyvyttömyyseläkkeistä oli myös toissijainen lääketieteellinen syy. Toissijaisista syistä enemmistö (72 %) oli myös tule-sairauksia. Loput olivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä, vammoja ja useista muista tautiluokista johtuvia syitä. Tutkimusajanjakson (2010 2014) aikana vuosittainen tule-peräisten työkyvyttömyyseläkkeiden eläkesuhde oli keskimäärin 0,31 eläkepäätöstä 100 henkilövuotta kohti. Työkyvyttömyyseläkesuhde oli maatalousyrittäjien määrään suhteutettuna merkittävästi suurempi naisilla kuin miehillä n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 2 -
(0,45/100 vs. 0,24/100). Toisin sanoen naisilla on suurempi riski joutua tule-peräiselle työkyvyttömyyseläkkeelle kuin miehillä. Vastaava tulos on saatu myös aiemmassa tilastotutkimuksessa. Sukupuolet eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi toisistaan työkyvyttömyyseläkkeen myöntöhetken keski-iän ja työuran keskipituuden suhteen. Työkyvyttömyyseläke myönnettiin keskimäärin 55-vuotiaana (minimi 27 ja maksimi 63 vuotta). Työuran pituus oli myöntöhetkellä keskimäärin 26 vuotta (minimi 1 ja maksimi 43 vuotta). Työtapaturmat ja ammattitaudit Tapauksille ja verrokeille oli korvattu yhteensä 9 039 työtapaturmaa ja 644 ammattitautia. Oheiseen taulukkoon 1 on listattu maatalousyrittäjille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyttä kuvaavia seikkoja. Merkille pantavaa on, että tapaukset ja verrokit erosivat toisistaan merkittävästi kaikkien taulukossa mainittujen seikkojen suhteen.* Enemmistölle tapauksista ja hieman yli puolelle verrokeista oli korvattu vähintään yksi työtapaturma. Enimmillään työtapaturmia oli korvattu samalle henkilölle 70 kappaletta. Korvatut ammattitaudit olivat työtapaturmia harvinaisempia molemmissa ryhmissä. Enimmillään ammattitauteja oli korvattu samalle henkilölle kuusi kappaletta. Tapauksista runsaalla viidesosalla (23 %) ja verrokeista alle puolella (46 %) ei ollut yhtään korvattua työtapaturmaa tai ammattitautia. Osalla näistä henkilöistä oli kuitenkin hylättyjä hakemuksia tai hakemuksia, joista tapauksen tutkimuskulut oli korvattu. Nämä kokonaan tai osittain hylätyt hakemukset olivat suhteellisesti selvästi yleisempiä ammattitautien kuin työtapaturmien kohdalla (49 % vs. 15 %). Erityisesti ammattitautien yleisistä korvausperusteista kannattaisi tiedottaa säännöllisin väliajoin ja havainnollisten esimerkkien avulla. Korvattu ammattitauti luokiteltiin tule-sairaudeksi, jos sen ensisijainen lääketieteellinen syy oli tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaus. Tämän kriteerin mukaan ammattitaudeista kolmasosa (33 %) liittyi tuki- ja liikuntaelimiin. Työtapaturmien kohdalla jouduttiin kuitenkin käyttämään harkintaa. Työtapaturmissa tule-vammaksi luokiteltiin tukija liikuntaelimistöön kohdistuneet nivelten sijoiltaanmenot, nivelsiteiden ja lihasten venähdykset ja revähdykset, jänteiden vammat, luunmurtumat, amputoitumiset ja irtirepeämiset sekä vammoina korvatut tuki- ja liikuntaelinten sekä sidekudoksen sairaudet. Sen sijaan tärähdyksiä ja sisäisiä vammoja, haavoja ja muita pinnallisia vammoja tai palovammoja ja paleltumia ei luokiteltu tule-vammoiksi. Edellä kuvattujen kriteerien mukaan kaikista työtapaturmista puolet (50 %) liittyi tuki- ja liikuntaelimiin. Taulukko 1. Korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyys maatalousyrittäjillä. Tapaukset 1 1 136 henkilöä Verrokit 3 408 henkilöä P-arvo 2 Henkilöt, joilla on mainittu työtapaturma tai ammattitauti kpl % kpl % Työtapaturma, kaikki syyt 856 75,4 1 757 51,6 0,00 Ammattitauti, kaikki syyt 203 17,9 317 9,3 0,00 Tule-peräinen työtapaturma 677 59,6 1 222 35,9 0,00 Tule-peräinen ammattitauti 74 6,5 99 2,9 0,00 Tule-peräinen työtapaturma ja ammattitauti 60 5,3 72 2,1 0,00 Vähintään 2 tule-peräistä työtapaturmaa 428 37,7 548 16,1 0,00 Vähintään 2 tule-peräistä ammattitautia 17 1,5 12 0,4 0,00 Ainakin yksi tule-peräinen työtapaturma, lievä 3 303 26,7 696 20,4 0,00 Ainakin yksi vakava tule-peräinen työtapaturma 374 32,9 526 15,4 0,00 1 Tapauksille on myönnetty tuki- ja liikuntaelinperäinen (tule-peräinen) työkyvyttömyyseläke. Verrokit eivät ole koskaan hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mistään syystä. 2 Tilastollisesti erittäin merkitsevät erot (P<0,01) ryhmien välillä on tummennettu. 3 Lievä: korkeintaan 30 työkyvyttömyyspäivää / Vakava: vähintään 31 työkyvyttömyyspäivää. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 3 -
Lypsykarjan hoitotöissä piilee riski vakaviin ja toistuviin työtapaturmiin, jotka lisäävät maatalousyrittäjien riskiä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Eri syistä johtuvat korvatut työtapaturmat ja ammattitaudit olivat merkittävästi yleisempiä tapauksilla kuin verrokeilla. Tilanne oli sama, kun tarkasteltiin nimenomaan tule-vammoihin ja sairauksiin johtaneita työtapaturmia ja ammattitauteja. Erityisesti vakavat ja toistuvat tule-vammat olivat merkittävästi yleisempiä tapauksilla kuin verrokeilla. Tule-sairaudet liittyivät erityisesti nautakarjatalouden töihin. Tarkempaa jaottelua eri töihin ei ole ammattitautien kohdalla saatavissa. Myös tule-vammat liittyivät erityisesti nautakarjatalouden töihin: nautojen siirtoon, lehmien lypsyyn ja rehujen käsittelyyn (varastosta irrottamiseen, siirtoon ja varsinaiseen ruokintaan) lypsy- ja lihakarjan hoitotöissä. Lisäksi koneiden ja laitteiden asennus-, huolto- ja korjaustöihin liittyi runsaasti tule-vammoja. Tyypillisiä tule-vammojen tilastoituja syitä olivat äkilliset työliikkeet tai -asennot (muun muassa lihasvenähdykset nostettaessa, työnnettäessä, vedettäessä tai väännettäessä), nautojen äkilliset liikkeet (polkaisut, potkut, puskut, tönäisyt, riuhtomiset) sekä maaston, lattian tai muun kulkuväylän liukkauteen, epätasaisuuteen tai esteisiin liittyvät liukastumiset, horjahtamiset, kaatumiset tai putoamiset. Tilastoidut syyt eivät kuitenkaan suoraan paljasta tapahtumien taustalla olevaa töiden organisointia, työolosuhteita ja ihmisen toimintaa. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 4 -
KYSELYTUTKIMUS Tutkimuksen toisessa vaiheessa tehtiin anonyymi sähköinen Webropol-kysely niille tapauksille ja verrokeille, joille oli Melassa sähköpostiosoite. Kyselyssä selvitettiin monivalintakysymyksillä ja avoimilla kysymyksillä muun muassa eroja tapausten ja verrokkien elintavoissa ja tilojen tuotannossa. Melasta lähetettyyn kyselyyn saatiin yhteensä 299 käyttökelpoista vastausta. Kyselyn vastausprosenttia (24) voidaan pitää melko tavanomaisena. Kyselyyn vastanneiden joukossa oli suhteellisesti hieman enemmän naisia kuin alkuperäisten tapausten ja verrokkien joukossa. Lisäksi kyselyyn vastanneet tapaukset olivat keski-iältään noin vuotta nuorempia kuin verrokit. Oheiseen taulukkoon 2 on listattu seikkoja, joiden suhteen (yksittäin tarkasteltuna) tapaukset ja verrokit erosivat toisistaan merkittävästi.* Tiedotteessa käydään läpi myös useita muita keskeisiä elintapoihin ja tilan tuotantoon liittyviä seikkoja, mutta tapaukset ja verrokit eivät kuitenkaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta eronneet toisistaan merkittävästi niiden suhteen. Tilan töiden organisointi ja tuotanto Enemmistö kyselyyn vastanneista maatalousyrittäjistä (65 %) oli ennen maatalousyrittäjäksi ryhtymistään toiminut yhdessä tai useammassa muussa ammatissa. Aikaisempien ammattien kirjo oli hyvin laaja, mutta moni niistä liittyi kuitenkin maa- ja metsätalouteen (lomittaja, karjanhoitaja, metsuri, metsäkoneen Taulukko 2. Eräiden työhön ja elintapoihin liittyvien seikkojen esiintyvyys maatalousyrittäjien keskuudessa. Tapaukset 1 105 henkilöä kpl (%) Verrokit 194 henkilöä kpl (%) P-arvo 2 Osallistunut päätoimisesti maatilatalouden töihin työuran aikana (kyllä/ei) 98/4 3 (96/4) 164/22 (88/12) 0,03 Tilan kokonaispeltoalaa kasvatettu merkittävästi, vähintään 50 %, työuran aikana (kyllä/ei) 34/70 (33/67) 87/102 (46/54) 0,03 Peltoviljely on sisältänyt runsaasti ruumiillisesti raskasta työtä (kyllä/ei) 69/34 (67/33) 83/107 (44/56) 0,00 Metsätyö on sisältänyt runsaasti ruumiillisesti raskasta työtä (kyllä/ei) 40/59 (40/60) 55/133 (29/71) 0,07 Tilan uusin traktori on vuosimallia 2004 tai sitä uudempi (kyllä/ei) 4 45/58 (44/56) 104/87 (54/46) 0,09 On pystynyt irrottautumaan työstä lomalle ainakin kohtuullisesti työuran aikana (kyllä/ei) 36/66 (35/65) 96/95 (50/50) 0,02 Normaalipaino, painoindeksi 18,5 24,9 (kyllä/ei) 5 11/87 (11/89) 56/129 (30/70) 0,00 Nykyinen paino kuvaa keskimääräistä painoa työuran aikana (kyllä/ei) 6 41/63 (39/61) 96/96 (50/50) 0,09 Käyttää alkoholia viikoittain (kyllä/ei) 7 11/85 (11/89) 37/149 (20/80) 0,09 Pääsääntöisesti tai ainakin toisinaan riittävästi unta työuran aikana (kyllä/ei) 8 81/24 (77/23) 171/23 (88/12) 0,02 Maatalousalalta on vähintään kurssimuotoista koulutusta (kyllä/ei) 63/42 (60/40) 137/57 (71/29) 0,07 On usein toistuvia tai jatkuvia tule-kipuja (kyllä/ei) 81/23 (78/22) 62/131 (32/68) 0,00 Työtapaturmia, jotka heikentäneet pitkäaikaisesti tai pysyvästi tule-terveyttä (kyllä/ei) 49/52 (49/51) 59/130 (31/69) 0,00 Osallistunut Kelan kuntoutukseen työuran aikana (kyllä/ei) 9 61/32 (66/34) 58/92 (39/61) 0,00 1 Tapauksille on myönnetty tuki- ja liikuntaelinperäinen (tule-peräinen) työkyvyttömyyseläke. Verrokit eivät ole koskaan hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mistään syystä. 2 Tilastollisesti merkitsevät erot (P<0,05) ryhmien välillä on tummennettu. 3 Jos tapausten ja verrokkien yhteenlasketut määrät eivät ole 105 ja 194 kunkin seikan kohdalla, puuttuvat henkilöt valitsivat pääsääntöisesti jätän vastaamatta -vastauksen. 4 Vastaajien uusimman traktorin vuosimallin mediaaniluku oli 2004. 5 Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino kilogrammoina pituuden (metreinä) neliöllä. 6 Kyllä: paino on pysynyt suunnilleen samana tai on nyt alhaisempi, ei: paino on nyt korkeampi 7 Ei: käyttää satunnaisesti tai ei ollenkaan. 8 Ei: pääsääntöisesti ei ole saanut määrällisesti tai laadullisesti riittävästi unta työuran aikana. 9 Kyllä: osallistunut Kelan Tyk-, Aslak- tai Tules-kuntoutukseen työuran aikana. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 5 -
kuljettaja, maatalousneuvoja ja karjantarkkailija). Aikaisemmassa ammatissa oli toimittu minimissään vuosi ja maksimissaan yli 20 vuotta, millä voidaan olettaa olevan vaikutusta työterveyteen. Tapaukset ja verrokit eivät kuitenkaan eronneet toisistaan merkittävästi aikaisemmassa ammatissa toimimisen suhteen. Valtaosa (91 %) oli osallistunut päätoimisesti maatilatalouden töihin maatalousyrittäjän työuransa aikana. Runsas kolmasosa (38 %) oli kuitenkin käynyt maatalousyrittäjän työuran rinnalla pää- tai sivutoimisessa palkkatyössä. Myös näiden rinnakkaisten ammattien kirjo oli hyvin laaja, mutta vain muutamilla ne liittyvät maa- ja metsätalouteen. Sivutoimisena maatalousyrittäjänä toimiminen oli merkittävästi yleisempää verrokkien kuin tapausten keskuudessa (taulukko 2). Lisäksi maatalousyrittäjän työuran rinnalla palkkatyössä käyminen oli suuntaa-antavasti yleisempää verrokkien kuin tapausten keskuudessa (42 % vs. 31 %). Toisin sanoen päätoimisuus maatalousyrittäjänä näyttää lisäävän ymmärrettävästi tule-peräisen työkyvyttömyyseläkkeen riskiä. Tuki- ja liikuntaelimistö voi toisaalta kuormittua myös sivutoimessa työskenneltäessä. Maatalousyrittäjien vuonna 2015 harjoittamista tai oman tuotantotoiminnan lopettaneiden osalta tilalla viimeisimmäksi harjoitetuista päätuotantosuunnista kolme yleisintä olivat lypsykarjatalous (39 %), viljanviljely (27 %) ja muu peltokasviviljely (10 %). Yli puolet maatalousyrittäjistä (61 %) ei ollut vaihtanut tilan päätuotantosuuntaa maatalousyrittäjän työuransa aikana, noin kolmannes (32 %) oli vaihtanut sitä kerran ja loput (7 %) olivat vaihtaneet sitä ainakin kaksi kertaa. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi tilan päätuotantosuunnan tai sen vaihtamisen suhteen. Tule-terveyden horjuessa kannattaa tarkastella mahdollisuuksia vaihtaa vähemmän kuormittavaan päätuotantosuuntaan. Tilan peltoalaan laskettiin mukaan oma sekä vuokra- ja sopimuspeltoala, josta viimeksi mainitun tuet saa peltojen omistaja. Tilojen kokonaispeltoala oli keskimäärin 58 hehtaaria (minimi 2 ja maksimi 427 hehtaaria). Vuokrapeltoa oli enemmistöllä (70 %) ja sopimuspeltoa oli pienellä osalla (7 %) kaikista tiloista. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi tilan keskipeltoalan suhteen. Sen sijaan verrokit olivat kasvattaneet tilan peltoalaa vähintään 50 % maatalousyrittäjän työuransa aikana merkittävästi yleisemmin kuin tapaukset. Noin puolet maatalousyrittäjistä (51 %) ilmoitti, että peltoviljely, kuten nurmen ja viljan viljely sekä sadon käsittely, on heidän työuransa aikana sisältänyt runsaasti ruumiillisesti raskasta työtä mukaan lukien raskaiden taakkojen nostoja, siirtoja ja kantamista. Vastaavasti noin kolmannes (33 %) ilmoitti, että metsätyö mukaan lukien taimikonhoito on heidän työuransa aikana sisältänyt runsaasti ruumiillisesti raskasta työtä. Lopuilla edellä mainitut työt olivat sisältäneet ruumiillisesti raskasta työtä joko jonkin verran tai melko vähän. Runsas määrä ruumiillisesti raskasta työtä sekä peltoviljelyssä että metsätöissä oli merkittävästi harvinaisempaa verrokkien kuin tapausten keskuudessa. Toisin sanoen tilan kasvintuotannon voimakas laajennus ja raskaimpien peltoviljelytöiden koneellistaminen näyttävät suojaavan tule-peräiseltä työkyvyttömyyseläkkeeltä. Sama pätee raskaimpien metsätöiden koneellistamiseen. Maatalousyrittäjiltä kysyttiin, oliko heidän tilansa vastaushetkellä tai oliko se aiemmin ollut monialainen.* Enemmistöllä (68 %) tila ei ollut koskaan ollut monialainen. Viidennes (20 %) oli vastaushetkellä monialainen ja runsas kymmenesosa (12 %) oli ollut aiemmin monialainen. Monialaisuus esimerkiksi urakointipalveluita tarjoamalla voi heikentää tule-terveyttä, jos vuosittaiset traktorityötunnit lisääntyvät. Toisaalta näin lisääntyvät traktorityöt voivat tehdä uuden ja ergonomisemman traktorin hankkimisen taloudellisesti järkeväksi. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan monialaisuuden suhteen. Päivittäisiin maatilatalouden töihin oli osallistunut tyypillisesti (68 %) kaksi MYEL-vakuutettua maatalousyrittäjää. Noin neljänneksellä tiloista (24 %) maatalousyrittäjiä oli yksi ja lopuilla (8 %) heitä oli kolme tai useampia. Töiden jakaminen voi tasata kuormittumista, mutta toisaalta kahden tai useamman yrittäjän tilalla jaettavien työtuntien määrä voi myös kasvaa tilakoon kasvun myötä. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi maatalousyrittäjien määrän suhteen. Enemmistö oli joko vastaushetkellä tai aiemmin maatalousyrittäjän työuransa aikana asiakkaana joko maatalousyrittäjien työterveyshuollossa (MTH) (73 %) tai muussa työterveyshuollossa (4 %). Pieni joukko (4 %) oli lopettanut asiakkuutensa MTH:ssa työuransa aikana ja loput (19 %) eivät ole koskaan olleet työterveyshuollon piirissä. Asiakkuuden lopettamista perusteltiin erityisesti sillä, että palvelut oli koettu kalliiksi ja/tai tarpeettomiksi tai kunta oli lopettanut palveluiden tarjoamisen. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet merkittävästi toisistaan MTH:n asiakkuuden suhteen (75 % vs. 72 %). Muun työterveyshuollon asiakkuus ja asiakkuuden päättäminen MTH:ssa olivat kuitenkin yleisempiä joskin harvinaisia tapahtumia verrokkien keskuudessa. Toisin sanoen MTH:sta saatavat palvelut eivät suojanneet tule-peräiseltä työkyvyttömyyseläkkeeltä, mutta eivät myöskään kasvattaneet sen riskiä. Riski voi kasvaa, jos MTH:n palvelut, kuten terveystarkastukset, lisäävät erilaisten terveysongelmien diagnosointia ja tilastointia. Maatalousyrittäjiltä kysyttiin, kuinka monta omaa maataloustraktoria tilalla oli ollut enimmillään samanaikaisesti käytössä maatilatalouden töissä, ja mikä oli tilan uusimman n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 6 -
traktorin vuosimalli. Traktoreita oli ollut käytössä tyypillisimmin joko kaksi (31 %) tai kolme (37 %), ja pienellä joukolla (5 %) oli ollut käytössään vain yksi traktori. Runsaalla neljäsosalla (27 %) omia traktoreita oli ollut samanaikaisesti käytössä vähintään neljä kappaletta. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet merkittävästi toisistaan traktoreiden lukumäärän suhteen. Tilan uusimman traktorin iän keskiarvoa ei voitu laskea, koska vuosimallia 2000 vanhemmista traktoreista ei kysytty tarkkaa ikää. Vuosimallin mediaani eli ikäjärjestykseen laitetun aineiston keskimmäinen arvo oli 2004. Verrokeilla oli merkittävästi yleisempää, että tilan uusimman traktorin vuosimalli oli 2004 tai sitä nuorempi. Traktoreiden lukumäärä ei paljasta sitä, kuinka paljon ja mihin töihin niitä käytetään. Voidaan olettaa, että tilan uusinta ja todennäköisesti samalla myös ergonomisinta traktoria käytetään vuoden mittaan eniten ja vanhimmat traktorit voivat puolestaan olla melko vähällä käytöllä. Tämä ilmiö voi selittää edellisiä tuloksia. Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin, olivatko he maatalousyrittäjän työuransa aikana altistuneet maa-, metsä- tai puutarhatalouden töitä tehdessään toistuvasti (useita kertoja vuosittain) ja pitkäaikaisesti (useita tunteja kerrallaan) kylmille, alle +10 celsiusasteen, lämpötiloille. Enemmistö vastaajista (69 %) ilmoitti tehneensä kuvatun kaltaista kylmätyötä erityisesti metsätöissä ja rehun käsittelyssä talvisin. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet merkittävästi toisistaan tämän seikan suhteen. Kylmälle ja vedolle altistumisen on kuitenkin todettu olevan yhteydessä tule-sairauksiin. Kotieläintuotanto Valtaosalla maatalousyrittäjistä (86 %) oli joko kyselyhetkellä tai aiemmin ollut kotieläimiä: lypsykarjaa (55 %), lihanautoja emolehmät mukaan lukien (44 %), sikoja (15 %) tai muita kotieläimiä, kuten hevosia, siipikarjaa, lampaita tai vuohia, kasvatushiehoja ( hiehohotelli ) tai turkiseläimiä (35 %). Merkille pantavaa on, että monella oli ollut vähintään kahden eri eläinlajin kotieläimiä yhtä aikaa. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi edellä mainittujen seikkojen suhteen. Tule-terveyden kannalta keskeistä lienee, millaisissa työolosuhteissa kotieläimiä eläinlajista riippumatta on hoidettu. Enemmistöllä (80 %) lypsykarjataloutta harjoittaneista maatalousyrittäjistä käytössä oleva tai viimeisimmäksi käytössä ollut lypsykarjanavetta oli parsinavetta putki- tai kannulypsyllä. Muutamilla (4 %) oli niin sanottu kombinavetta eli joko parsinavetta lypsyasemalla tai pihatto putkilypsyllä. Lopuilla (15 %) oli pihattonavetta joko asema- tai automaattilypsyllä. Pihatot olivat merkittävästi yleisempiä verrokeilla kuin tapauksilla (21 % vs. 5 %). Pihatoissa työolosuhteet ovat yleensä terveellisemmät ja turvallisemmat kuin parsinavetoissa. Erityisesti lypsyn automatisoinnin on koettu edistävän karjanhoitajan työterveyttä ja -turvallisuutta verrattuna tavanomaiseen lypsyyn. Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin lypsylehmien (lypsyssä ja ummessa olevat) määrää enimmillään heidän maatalousyrittäjän työuransa aikana. Lehmämäärän keskiarvo oli 31 (minimi 6 ja maksimi 155), mutta pieni joukko maamme oloissa suuria tiloja kasvatti keskiarvoa. Lehmämäärän mediaani oli 22, mikä kuvaa aineistoa tässä tapauksessa paremmin. Tapaukset ja verrokit eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi toisistaan lehmämäärän suhteen. Lypsykarjataloutta harjoittaneiden joukossa suhteessa suurempi osa verrokeista kuin tapauksista oli kasvattanut lypsylehmiensä määrää vähintään 50 prosenttia työuransa aikana (49 % vs. 37 %). Vastaavanlainen tulos saatiin myös naudanlihantuotantoa harjoittaneilta tiloilta (39 % vs. 23 %). Tapaukset ja verrokit eivät kuitenkaan eronneet merkittävästi toisistaan kummassakaan tapauksessa. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavina. Ne korostanevat jälleen työolosuhteiden laatua, jotka voivat olla paremmat tuotantoa laajentaneilla tiloilla. Vajaalla kolmasosalla (30 %) lypsykarjataloutta harjoittaneista navetta oli lähes tai täysin käsityövaltainen (työtä ei ole mainittavasti kevennetty). Hieman yli puolella (52 %) navetta oli osittain käsityövaltainen, osittain koneellistettu (työtä on hieman kevennetty) ja lopuilla (18 %) navetta oli pitkälle koneellistettu, mahdollisesti osin automatisoitu (työtä on tuntuvasti kevennetty). Vaikka suhteessa suurempi osa verrokkien kuin tapausten navetoista oli pitkälle koneellistettu (22 % vs. 12 %), tapaukset ja verrokit eivät lopulta eronneet merkittävästi toisistaan navettojen koneellistamisasteen suhteen. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet merkittävästi toisistaan myöskään lihanautojen tai sikojen hoitotöiden koneellistamisasteen suhteen. Alle kolmasosa (32 %) lypsykarjanavetoista oli rakennettu tai viimeisimmäksi peruskorjattu 2000- tai 2010-luvulla ja enemmistö navetoista (68 %) oli tätä vanhempia. Vaikka verrokkien navetoista suhteessa suurempi osa (36 % vs. 24 %) oli peräisin 2000- tai 2010-luvulta, eivät tapaukset ja verrokit lopulta eronneet merkittävästi toisistaan navettojen iän suhteen. Myös tätä tulosta voidaan pitää suuntaa-antavana. Se tukee aiempia tuloksia työolosuhteiden merkityksestä: uusissa navetoissa työolosuhteet ovat yleensä paremmat kuin vanhoissa navetoissa. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 7 -
Normaalipaino suojaa myös maatalousyrittäjiä tuki- ja liikuntaelinsairauksilta. Ruumiillinen maataloustyö voi auttaa ylläpitämään hyvää lihaskuntoa. Elintavat Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin, kuinka hyvin he ovat pystyneet irrottautumaan työstä lomalle (lomitetulle vuosilomalle tai muulle lomalle) maatalousyrittäjän työuransa aikana. Noin kymmenesosa (12 %) oli kyennyt irrottautumaan riittävästi, noin kolmasosa (33 %) kohtuullisesti, hieman useampi (39 %) silloin tällöin, noin kymmenesosa (13 %) ei juuri ollenkaan ja loput (3 %) eivät lainkaan. Yleisimpiä syitä sille, miksi työstä ei ollut kyetty irrottautumaan lomalle, olivat ajanpuute, kiire, taloudelliset syyt, lomittajien heikko saatavuus ja pelto- tai muiden töiden tekeminen lomituksen aikana. Verrokit olivat kyenneet irrottautumaan työstä lomalle riittävästi tai ainakin kohtuullisesti merkittävästi yleisemmin kuin tapaukset. Tulos on johdonmukainen, koska lomalla on sekä ruumiillisia että henkisiä terveysvaikutuksia. Myös lyhyet, muutaman päivän mittaiset, lomat edistävät hyvinvointia. Lomalla suositellaan lähdettävän pois kotoa ja tämä on erityisen tärkeää maatalousyrittäjillä, joilla koti on samalla työpaikka. Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin heidän pituuttaan ja painoaan, joiden avulla kyettiin laskemaan heille painoindeksi.* Enemmistö (76 %) oli painoindeksinsä mukaan vähintään lievästi lihavia ja vähemmistö (24 %) oli normaalipainoisia. Verrokeilla normaalipainoisuus oli kuitenkin merkittävästi yleisempää kuin tapauksilla. Lisäksi verrokeilla vähintään merkittävä lihavuus oli merkittävästi harvinaisempaa kuin tapauksilla (23 % vs. 46 %). Maatalousyrittäjät eivät näytä poikkeavan muusta väestöstä, jolla ylipaino on todettu tule-sairauksien riskitekijäksi. Mitä enemmän on ylipainoa, sitä suurempi on riski päätyä tule-peräiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 8 -
Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin lisäksi, kuvasiko heidän nykyinen painonsa heidän keskimääräistä painoaan maatalousyrittäjän työuran aikana. Alle puolella (46 %) paino oli pysynyt suunnilleen samana tai oli vastaushetkellä alhaisempi, ja yli puolella (54 %) paino oli nyt korkeampi kuin työuran aikana keskimäärin. Nykyisen painon vastaavuus työuran aikaiseen oli merkittävästi yleisempää verrokeilla kuin tapauksilla. Tule-terveyttä rasittavaa ylipainoa voi itse kullekin alkaa kertyä ikääntymisen ja aineenvaihdunnan hidastumisen myötä. Varsinkin tapauksilla ylipainoa on voinut kertyä erityisesti työnteon ja arkiliikunnan vähenemisen myötä. Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin, olivatko he saaneet nukuttua määrällisesti ja laadullisesti riittävästi maatalousyrittäjän työuran aikana. Alle puolet (42 %) ilmoitti saaneensa nukuttua pääsääntöisesti riittävästi. Vastaava joukko (42 %) ilmoitti saaneensa nukuttua toisinaan riittävästi ja toisinaan taas ei. Loput (16 %) ilmoittivat, etteivät olleet saaneet nukuttua pääsääntöisesti riittävästi. Nukkuminen pääsääntöisesti tai ainakin toisinaan riittävästi oli merkittävästi yleisempää verrokeilla kuin tapauksilla. Nukkumisen suhteen voidaan vertailla myös ääripäitä: nukkuminen pääsääntöisesti riittävästi (vs. nukkuminen pääsääntöisesti riittämättömästi) oli merkittävästi yleisempää verrokeilla kuin tapauksilla (79 % vs. 64 %). Riittävä uni on todettu keskeiseksi tekijäksi tule-terveydelle. Toisaalta tule-sairaudet ja niihin liittyvät kivut voivat heikentää unen määrää ja laatua. Noin kolmannes (32 %) ilmoitti, että he eivät olleet käyttäneet alkoholia maatalousyrittäjän työuran aikana ja muutamat (3 %) ilmoittivat, että he olivat lopettaneet alkoholin käytön. Lähes puolet (47 %) ilmoitti käyttävänsä alkoholia satunnaisesti, osa (16 %) ilmoitti käyttävänsä alkoholia viikoittain ja muutamat (1 %) ilmoittivat käyttävänsä alkoholia päivittäin. Kertakäytön määrää ei kuitenkaan kysytty. Alkoholin käyttö viikoittain (vs. satunnaisesti tai ei ollenkaan) oli merkittävästi yleisempää verrokkien kuin tapausten joukossa. Alkoholi ei edistä tule-terveyttä. Alkoholin kohtuukäyttö voi kuitenkin liittyä esimerkiksi kuntoliikunnan jälkeiseen tai muuhun rentoutumiseen, vapaa-aikaan ja lepoon, jotka edistävät tule-terveyttä. Valtaosa (81 %) ilmoitti, että he eivät olleet tupakoineet maatalousyrittäjän työuran aikana ja osa (12 %) ilmoitti lopettaneensa tupakoinnin. Pieni joukko (7 %) ilmoitti tupakoivansa päivittäin tai satunnaisesti. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet merkittävästi toisistaan tupakoinnin suhteen. Tupakointi on todettu väestötasolla tule-sairauksien riskitekijäksi, mutta tupakointi on harvinaista maatalousyrittäjien keskuudessa. Yli puolet (56 %) ilmoitti, että heidän ruokavalionsa oli ollut terveellinen eli suomalaisten ravitsemussuositusten mukainen maatalousyrittäjän työuran aikana. Lopuilla ruokavalio oli ollut vain toisinaan terveellinen (41 %) tai sitten se oli ollut epäterveellinen (3 %). Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi ruokavalion suhteen. Terveellisenä pidetyn ruokavalion ja maatalousyrittäjillä hyvin yleisen ylipainon välinen yhteys kaipaa lisäselvittelyä. Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin, kuinka usein he olivat harrastaneet kuntoliikuntaa, kuten kunto- tai sauvakävelyä, hölkkää, uintia, palloilulajeja, kuntosaliharjoittelua tai hiihtoa, maatalousyrittäjän työuran aikana. Alle puolet (45 %) ilmoitti harrastaneensa kuntoliikuntaa kaksi kertaa tai useammin viikossa maatalousyrittäjän työuran aikana. Loput olivat harrastaneet kuntoliikuntaa 1 4 kertaa kuukaudessa (30 %) tai harvemmin (16 %). Pieni joukko (9 %) ilmoitti, ettei ollut harrastanut ollenkaan kuntoliikuntaa. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi kuntoliikunnan harrastamisen suhteen. Tulos on yllättävä, koska väestötasolla liikunnallisen elämäntavan on todettu ylläpitävän tule-terveyttä. On mahdollista, että maatalousyrittäjät saavat päivittäisessä työssään liikuntaa enemmän kuin palkkatyöntekijät monissa muissa ammateissa. Kuntoliikunnan laadulla on todennäköisesti myös merkitystä tule-terveyteen. Noin kahdella maatalousyrittäjällä kolmesta (67 %) oli maatalousalalta vähintään kurssimuotoista koulutusta, mikä oli merkittävästi yleisempää verrokeilla kuin tapauksilla. Valtaosalla (93 %) oli ainakin joltakin alalta vähintään kurssimuotoista koulutusta, mutta tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi tämän seikan suhteen. Maatalousalan koulutus voi lisätä tietoisuutta muun muassa tule-terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Tule-ongelmat ja kuntoutus Lähes puolella maatalousyrittäjistä (48 %) oli usein toistuvia tai jatkuvia kipuja tuki- ja liikuntaelimistössään. Lopuilla näitä kipuja oli joko aika-ajoin (40 %) tai ei ollenkaan (12 %). Tule-kipuja esiintyi erityisesti selässä tai alaselässä, polvissa, niskassa, hartioissa ja olkapäissä. Usein toistuvat tai jatkuvat tule-kivut olivat merkittävästi harvinaisempia verrokeilla kuin tapauksilla. Myös tule-kivuttomuus oli merkittävästi yleisempää verrokeilla (17 % vs. 5 %). Toisin sanoen tule-sairauksien ja -vammojen sekä tule-peräisten työkyvyttömyyseläkkeiden lisäksi myös tule-kivut näyttävät ymmärrettävästi kasautuvan maatalousyrittäjien keskuudessa. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 9 -
Mahdollisuus irrottautua työstä aika-ajoin lomalle ja riittävä unensaanti ovat työkyvyttömyyseläkkeeltä suojaavia tekijöitä. Yli kolmasosalle maatalousyrittäjistä (37 %) oli sattunut työtapaturmia, jotka olivat heikentäneet pitkäaikaisesti tai pysyvästi tule-terveyttä. Tällaiset työtapaturmat olivat merkittävästi harvinaisempia verrokeilla kuin tapauksilla. Tulos on linjassa tiedotteen alun tilastotarkastelun tulosten kanssa: erityisesti vakavat ja toistuvat tuki- ja liikuntaelimiin kohdistuvat työtapaturmat lisäävät riskiä tule-peräiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Pienelle joukolle (14 %) oli sattunut vapaa-ajalla tapaturmia, jotka olivat heikentäneet pitkäaikaisesti tai pysyvästi tule-terveyttä. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan merkittävästi tämän seikan suhteen. Vapaa-ajan tapaturmat on tunnistettu väestötasolla tule-sairauksien riskitekijäksi, joten maatalousyrittäjien kannattaa suhtautua myös vapaa-ajan tapaturmien torjuntaan vakavasti. Maatalousyrittäjistä noin puolet (49 %) oli osallistunut maatalousyrittäjän työuran aikana Kelan järjestämään Tyk-, Aslaktai Tules-kuntoutukseen. Tyk-kuntoutus on työkykyä ylläpitävä ja parantava kuntoutus. Aslak-kuntoutus on ammatillisesti syvennetty lääketieteellinen kuntoutus. Tules-kuntoutus on tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutus. Osallistuminen Kelan kuntoutukseen työuran aikana oli merkittävästi harvinaisempaa verrokeilla kuin tapauksilla. Tulosta tarkasteltaessa on kuitenkin pantava merkille, että poikkeuksellisen moni varsinkin verrokeista jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Tämä johdonmukainen tulos kertoo kuitenkin siitä, että kuntoutuksesta huolimatta voidaan lopulta päätyä tule-peräiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 10 -
Kuormittavat ja ylläpitävät seikat Maatalousyrittäjiltä tiedusteltiin neljällä avoimella kysymyksellä, mitkä työhön ja elintapoihin liittyvät tekijät olivat toisaalta eniten kuormittaneet heidän tuki- ja liikuntaelimistöään ja toisaalta eniten ylläpitäneet sen terveyttä. Tapaukset ja verrokit eivät eronneet toisistaan mainittavasti alla mainittujen mielipiteiden suhteen. Valtaosa (88 %) nimesi yhden tai useamman työhönsä liittyneen ja eniten tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittaneen tekijän. Nimetyt tekijät olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä (sulkeissa tyypillisimmin annetut tarkennukset): lypsy tai lypsytyö (parsi-, kannu- tai asemalypsy) nostot (raskaiden taakkojen nostot ja siirrot eri maatalous- ja metsätöissä) traktorityöt tai traktorilla ajaminen (istuminen, tärinä, kiertyneet asennot) metsätyöt karjanhoito (ruokinta, rehunjako, lannanpoisto) työasennot (huonot asennot, toistotyö). Lähes kaksi vastaajaa kolmesta (64 %) nimesi yhden tai useamman elintapoihinsa liittyneen ja eniten tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittaneen tekijän. Nimetyt tekijät olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: ylipaino liikunnan vähäisyys urheilun harrastaminen (joukkuepelit kuten sähly ja lentopallo, juoksu) liiallinen työn tekeminen vähäinen lepo/uni. Valtaosa (81 %) nimesi yhden tai useamman työhönsä liittyneen ja eniten tule-terveyttä ylläpitäneen tekijän. Nimetyt tekijät olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: monipuolinen/vaihteleva työ (fyysinen/ruumiillinen työ) liikkeessä/aktiivisena pitävä työ (hyötyliikunta) työtä keventävien/työergonomiaa parantavien apuvälineiden käyttö raskaiden töiden koneellistaminen. Valtaosa (80 %) nimesi yhden tai useamman elintapoihinsa liittyneen ja eniten tule-terveyttä ylläpitäneen tekijän. Nimetyt tekijät olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä: liikunta/kuntoilu/kuntoliikunta ruokavalio (terveellinen, monipuolinen) terveelliset elintavat tupakoimattomuus riittävä lepo ja uni maltillinen/vähäinen alkoholinkäyttö. Nämä mielipiteet vastaavat hyvin tiedotteen alussa kuvattuja ja väestötasolla tunnistettuja tule-sairauksien riskitekijöitä ja tule-terveyttä ylläpitäviä tekijöitä. Merkille pantavaa kuitenkin on, että työssä ja vapaa-ajalla sattuvia tapaturmia (vammoja) ei tuotu mielipiteissä ainakaan suoraan esiin. Tapaturmat on väestötasolla todettu tule-sairauksien riskitekijäksi. Kohtuuden rajoissa tehtynä maatalousyrittäjän työn monipuolisuuden (arkiliikunnan) koettiin ylläpitävän tule-terveyttä. Kuntoliikunnan harjoittamista pidettiin hyvin tärkeänä tule-terveydelle, mutta vauhdikkaat joukkuepelit ja juoksuharrastus koettiin kuitenkin kuormittaviksi. Lepo ja uni nostettiin esille kahteen kertaan: vähäiseksi jäädessään niiden koettiin kuormittavan tule-terveyttä ja riittäviä ollessaan niiden koettiin suojelevan tule-terveyttä. Vapaa sana Kyselyn lopuksi maatalousyrittäjillä oli mahdollisuus antaa vapaita kommentteja. Alle kolmannes (28 %) käytti tilaisuutta hyväkseen. Kysely sai sekä positiivista että negatiivista palautetta: Toivottavasti mahdollisimman usea osallistuu tähän kyselyyn. Odotan tutkimustuloksia innolla. Kiitos. ja Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin kysellä olemattomia. Lähtekää TÖIHIN. Maatalousyrittäjien työterveyshuoltoa, tule-ongelmien ennaltaehkäisyä ja kuntoutuspalveluita pidettiin tärkeinä: Tarvitaan säännöllistä työterveyshuoltoa, tilakäyntejä ja omavalvontaa eli työskennellessä pitää käyttäytyä järkevästi ja omaa kehoa säästäen, henkilökohtainen vastuu työn kuormittavuudesta., Työterveydessä saisi käydä läpi tukielimistön terveyttä., Aslak kuntoutus oli hyvä, sai vertaistukea, innosti ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnista., Paljon aiemmin pitäs saada apua tuki ja liikuntaelin vaivoihin ja kivun lievitykseen. Tuntuu että kipua ei ymmärretä. ja Kuntoutuskartoitukset ja tyky-tyyppinen apu tulisi aloittaa aikaisemmin, ennaltaehkäisy jatkaisi työuria parhaiten. Vertaisryhmä helpottaa omien ongelmien ymmärtämistä ja ratkaisuja. Myös seuraavat kommentit kannattaa panna merkille: Nykyään byrokratia ja sen vaatimukset aiheuttavat runsaasti henkistä kuormitusta. Olisi terveellisempää vaikka ulkoilla kuin istua dokumentoimassa., Maatalousyrittäjän, meillä lypsykarjatalous, on hyvä pohja monipuoliselle liikunnalle. Se vaan, että se on välillä raskasta ja työpäivät ovat pitkiä väsymys voi aiheuttaa huonoja liikeratoja ja saa aikaan tapaturmia. Ergonomiaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota maatalousyrittäjien neuvonnassa ja että yrittäjät ihan oikeasti pitäisivät lomaa. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 11 -
Tuotantoaan laajentavilla tiloilla kaikenlaisen istuen tehtävän työn määrä kasvaa, mikä kuormittaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Uusissa traktoreissa kuljettajan työergonomiaan ja -turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tuki- ja liikuntaelinten (tule) sairaudet ja niihin liittyvät vammat aiheuttavat eniten työtapaturmia, ammattitauteja ja työkyvyttömyyseläkkeitä sekä niistä aiheutuvia työkyvyttömyysvuosia ja korvauskustannuksia. Turvallisten ja ergonomisten työmenetelmien sekä liikunnallisen ja terveyshakuisen elämäntavan on puolestaan todettu edistävän tule-terveyttä. Tämä tutkimus osoitti, että erityisesti vakavat ja toistuvat tule-vammat viitoittavat yksittäisen maatalousyrittäjän työuraa lopulta tule-peräiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Riski on erityisen suuri kuormittavissa työolosuhteissa työskentelevillä maidontuottajilla ja heistä erityisesti naisilla. Tälle negatiiviselle urapolulle päätyminen ei kuitenkaan ole ennalta määrättyä. Tässä tutkimuksessa tule-peräiseltä työkyvyttömyyseläkkeeltä suojaavia seikkoja olivat muun muassa kasvintuotannon laajentaminen, peltoviljely- ja metsätöiden alhaiseksi koettu ruumiillinen kuormittavuus, normaalipainoisuus, lomien pitäminen ja riittävä unensaanti. Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että lypsy- ja lihakarjatuotannon laajentaminen sekä työympäristön ja -menetelmien kehittäminen karjanhoitotöissä ovat tule-terveyttä suojaavia seikkoja. Maatalousyrittäjien työterveyshuollon tuki on tärkeää maatalousyrittäjien tule-terveyden edistämisessä. Mahdollisiin tule-vaivoihin tulee puuttua ajoissa vaivojen kroonistumisen estämiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi. Myös tule-vammoista kuntoutumiseen tulee suhtautua vakavasti. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat kuitenkin aiempia tuloksia, joiden mukaan maatalousyrittäjien työterveyshuollon vaikuttavuutta on syytä vahvistaa. Maatalousyrittäjien tule-terveyttä edistävistä ja uhkaavista tekijöistä viestimisen kannattaa olla monikanavaista, toistuvaa ja rakentavaa. Erityisesti maatalousalan opiskelijoiden ja työuraansa aloittelevien maatalousyrittäjien tulee tiedostaa, että he itse ovat tule-terveytensä avaintekijöitä. Kannustavat esimerkit työkykynsä säilyttäneistä maatalousyrittäjistä ovat suositeltavia. Tule-terveyden edistäminen on keskeinen keino maatalousyrittäjien työurien vahvistamisessa ja pidentämisessä. n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 12 -
Tulentekijät-hanke Vuosien 2015 2016 aikana TTS:ssä toteutettiin tutkimus, jossa tunnistettiin maatalousyrittäjien tuki- ja liikuntaelimistön (tule) terveyttä edistäviä ja uhkaavia tekijöitä. Tutkimuksen päärahoittajat olivat Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiö. TTS:n hallinnoima tutkimus toteutettiin yhteistyössä Luonnonvarakeskus Luke:n kanssa. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tarkasteltiin maatalousyrittäjille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyttä ja ominaispiirteitä kahdessa anonyymissä ryhmässä. Tapausryhmän muodostivat ne maatalousyrittäjät (n=1136, miehiä 52 % ja naisia 48 %), joille oli myönnetty täysi- tai osatyökyvyttömyyseläke (työkyvystä menetetty yli 60 %) tai täysi- tai osakuntoutustuki (työkyvystä menetetty yli 40 %) tule-sairauden takia vuosien 2010 2014 aikana. Tässä tutkimustiedotteessa kaikkia edellä mainittuja eläkeluokkia kutsutaan työkyvyttömyyseläkkeiksi. Iän, sukupuolen ja työuran pituuden suhteen kaltaistettu verrokkiryhmä (n=3408) muodostettiin maatalousyrittäjistä, jotka eivät ole hakeneet työkyvyttömyyseläkettä mistään syystä vuoden 2014 loppuun mennessä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tehtiin anonyymi sähköinen Webropol-kysely niille tapauksille ja verrokeille, joille oli Melassa sähköpostiosoite. Kyselyssä selvitettiin eroja tapausten ja verrokkien työolosuhteissa ja elintavoissa. Melasta lähetettyyn kyselyyn saatiin yhteensä 299 käyttökelpoista vastausta (105 tapausta, miehiä 50 % ja 194 verrokkia, miehiä 50 %). Kyselyn vastausprosentti oli 24. Kyselyyn vastaajien keski-ikä oli 58 vuotta vuonna 2016 (tapaukset 58 vuotta ja verrokit 59 vuotta). Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, ovatko kaikki vastaajat eri tiloilta. Tässä tiedotteessa tarkasteltava tutkimus tuotti myös aiempia tutkimustuloksia tukevaa ja täydentävää tietoa maatilatalouden eri töiden sekä monialaisen yritystoiminnan töiden jaosta miesten ja naisten kesken. Päälinjat näistä tuloksista on koottu tämän tutkimustiedotteen liitteeseen. Lähteet ja lisätietoa: Pensola, T., Gould, R. ja Polvinen, A. 2010. Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Masennukseen, muihin mielenterveyden häiriöihin sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perustuvat eläkkeet. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 16: 1 136. Saatavissa internetistä: http://www.stm.fi/c/ document_ library/get_file?folderid=1082856&name=dl- FE-11710.pdf Heliövaara, M., Riihimäki, H. ja Nissinen, M. 2009. Yhteenveto tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Terveyskirjasto. Duodecim. Saatavana internetistä: http://www.terveyskirjasto.fi/ terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00023 Karttunen, J.P. 2014. Clustering of occupational injuries, diseases, and disability in Finnish farmers an opportunity for targeted prevention. Doctoral thesis in agrotechnology. University of Helsinki. Department of Agricultural Sciences. Publications 23: 1 65. Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osa on saatavana Helsingin yliopiston E-thesiksestä: https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/42427 Karttunen, J.P. ja Rautiainen, R.H. 2016. Gender differences in work tasks and injuries in agriculture. Injury Prevention 22 (Suppl. 2): 132 133. Saatavana internetistä: doi:10.1136/injuryprev-2016-042156.362 Karttunen, J., Leppälä, J., ja Rautiainen, R. 2014. Maatalousyrittäjien työkyvyttömyyden syyt ja työurien pidentäminen. MTT Raportti 144: 1 38. Saatavana internetistä: http:// www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti144.pdf Karttunen, J.P., Rautiainen, R.H., ja Leppälä, J. 2015. Characteristics and costs of disability pensions in Finnish agriculture based on 5-year insurance records. Journal of Agromedicine 20(3):282 291. doi: 10.1080/1059924X.2015.1042179. Perkiö-Mäkelä, M., Hirvonen, M., Kinnunen, B., Koponen, M., Louhelainen, K., Mäittälä, J., Sipponen, J. ja Torpström, A. 2016. Työterveys ja maatalous Suomessa 2014. Työterveyslaitos. 194 s. Saatavana internetistä:http://www.julkari.fi/ bitstream/handle/10024/130362/tyoterveysja Maatalous- Suomessa2014.pdf?sequence=1 Karttunen, J. ja Tuure, V.-M. 2013. Työnjako perustuotantoa harjoittavissa ja monialaisissa maatalousyrityksissä. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (648) 6: 1 8. Saatavana internetistä: http://www.tts-nyt.fi/index.php/tiedotesarjat n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 13 -
Lypsykarjatiloilla miehet ja naiset tekevät tyypillisimmin kaikkia karjanhoitotöitä. Siitä ei ole kuitenkaan tietoa, jakautuvatko yksittäiset karjanhoitotyöt tasan miesten ja naisten kesken. Liite 1. Töiden jako miesten ja naisten kesken Tulentekijät-tutkimuksen kyselyyn vastasi yhteensä 150 miestä ja 149 naista. Siitä ei kuitenkaan ole tietoa, olivatko kaikki vastaajat eri tiloilta. Nykyisillä tai entisillä kotieläintiloilla sekä miehet että naiset ilmoittivat tyypillisimmin tekevänsä noin puolet tilan karjanhoitotöistä. Varsin yleistä oli myös se, että mies- tai naisvastaaja ilmoitti tekevänsä karjanhoitotyöt joko suurimmaksi osaksi tai kokonaan itse. Vain pieni joukko ilmoitti vastaavansa vain pienehköstä osasta karjanhoitotöitä tai ei osallistunut ollenkaan karjanhoitotöiden tekemiseen. Tilan tuotantosuunnasta riippumatta miehet ilmoittivat vastaavansa tyypillisesti kokonaan tai suurimmaksi osaksi ja naiset pienehköltä osalta tai eivät ollenkaan tilan koneiden ja laitteiden huolto- ja korjaustöistä, metsätaloustöistä mukaan lukien taimikonhoito, polttopuiden teosta ja/tai maatilahaketuksesta sekä rakennusten korjaus- ja kunnossapidosta. Naiset ottivat edellisiä töitä yleisemmin osaa peltoviljelytöihin sekä tilan piha-alueiden ja tiestön kunnossapitoon, mutta myös näissä töissä miesten ilmoittama osuus oli tyypillisesti naisia suurempi. Miehet ilmoittivat vastaavansa tyypillisimmin kokonaan tai suurimmasta osasta hallinnointi- ja johtamistöitä ja naiset ilmoittivat vastaavansa tyypillisimmin suurimmasta osasta tai noin puolesta näitä töitä. Naiset puolestaan ilmoittivat vastaavansa tyypillisesti suurimmasta osasta tai kokonaan yksityistalouden töistä sekä lasten ja/tai vanhusten hoivatöistä ja miehet ilmoittivat vastaavansa tyypillisimmin pienehköstä osasta tai noin puolesta näitä töitä. Nykyisillä tai entisillä lypsykarjatiloilla sekä miehet että naiset ilmoittivat tyypillisimmin (69 % vastaajista) tehneensä säännöllisesti kaikkia karjanhoitotöitä työuransa aikana. Lopuilla tiloista vastaajat ilmoittivat kuitenkin tehneensä erityisesti tiettyjä karjanhoitotöitä. Naisvastaajat ilmoittivat tyypillisimmin tehneensä kaikkia muita karjanhoitotöitä paitsi rehun irrotus- ja siirtotöitä (yleensä traktorityötä). Miesvastaajat ilmoittivat tehneensä tyypillisimmin kaikkia muita karjanhoitotöitä paitsi lypsytarvikkeiden ja maitohuoneen puhtaanapitoa, karjanhoidon toimistotöitä, tarkastuskäyntejä sekä muita navetan puhtaanapitotöitä kuin lehmien, hiehojen ja vasikoiden lannanpoisto- ja kuivitustöitä. Monialaisilla tiloilla miesten tekemiä monialaisen yritystoiminnan töitä olivat erityisesti muu koneurakointi (esimerkiksi kaivinkonetyöt, lumen linkoaminen ja työt metsäkoneella) ja maatalouskoneurakointi peltoviljelykoneita käyttäen. Muita miesten tekemiä monialaisuuteen liittyviä töitä olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä muut työt ja palvelut (esimerkiksi rakennustyöt ja rakennussuunnittelu, tilitoimistopalvelut, metallikäsityöt ja mehiläistarhaus), matkailu- ja majoituspalvelut, energian tuotanto (polttopuut, hake) sekä elintarvikkeiden jatkojalostus. Naisten tekemiä monialaisen yritystoiminnan töitä olivat erityisesti matkailu- ja majoituspalveluiden tarjonta sekä muut työt ja palvelut (esimerkiksi joulukuusien kasvatus, kauralyhteiden valmistus ja käsitöiden teko). Muita naisten tekemiä monialaisuuteen liittyviä töitä olivat alenevassa yleisyysjärjestyksessä maatalouskoneurakointi, energian tuotanto, elintarvikkeiden jatkojalostus ja muu koneurakointi. ISSN: 2343-4821 n tutkimustiedotteita 7/2016 (7) - 14 -