Nuoret aikuiset, hyvinvointipalvelut ja kuuntelemisen taito Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusverkosto antti.kivijarvi@nuorisotutkimus.fi
Nuoret aikuiset ja hyvinvointipalvelut Nuorisotutkimus: kulttuurisista kysymyksistä siirtymien analysointiin, yläkouluikäisistä nuoriin aikuisiin 1. Nuoruuden pidentyminen 2. Markkinatalouden kriisit 3. Sosiaalipolitiikan muutokset
Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina Hyvinvointipalvelut ja nuoret aikuiset Ohjausta monimutkaistuneissa siirtymissä (Aaltonen & Kivijärvi) TARPEIDEN JA PALVELUJEN KOHTAAMINEN Kokevatko nuoret saavansa tarvitsemiansa sosiaali- ja terveyspalveluja? Tuloksia väestötutkimuksesta. (Karvonen & Kestilä & Kauppinen) Tunnistamisen institutionaaliset kontekstit. Nuoret työttömät aktivointitoimenpiteissä. (Haikkola & Näre & Lähteenmaa) Palvelujärjestelmän ammattilaisten käsitykset oppimisvaikeuksista ja erityisen tuen tarpeista nuorten siirtymävaiheissa koulutuksesta työelämään (Eriksson) Nuorten aikuisten tarpeet ja asiantuntijoiden mahdollisuudet palveluiden suunnittelussa (Häikiö & Kallinen) Venäläistaustaisten lapsiperheiden kertomukset peruspalveluiden käytöstään Suomessa (Heino) ASIAKKUUDEN MARGINAALIT Januskasvoinen portinvartija: ohjaus tukena ja kontrollina julkisissa palveluissa. (Mäkinen & Halonen) Mä oon ollut tässä asiakirja muiden joukossa Koulukodeista aikuistuneiden kokemuksia lastensuojelusta (Pekkarinen) Metelin, kohinan ja hiljaisuuden kohtaaminen hyvinvointipalvelujen haasteena (Aaltonen, Hästbacka & Kivijärvi) Onks käyntii ja onks kyytii? Nuorille merkitykselliset palvelut syrjäseuduilla. (Pöysä & Tuuva-Hongisto) Kuluttaja, kansalainen, asiakas Nuioren asema pavelun näyttämöillä ja taustatilassa. (Kylkilahti)
Teoksen keskeinen viesti? Hyvinvointipalvelut toimivat ja eivät toimi Toimii: nuoret aikuiset, joiden elämänkulku noudattelee konventionaalisia reittejä Toimii heikommin: nuoret aikuiset, joille kasautuu ongelmia
Erilaisten äänten kuuntelu hyvinvointipalvelujen haasteena Konteksti ja tehtävä Kehittämisinto: nuorten osallisuus, kokemusasiantuntijuus ja palvelumuotoilu Keiden nuorten ääni? Ketkä ilmaisevat itseään sopivilla tavoilla? Tehdä näkyväksi usein ohitettuja ääniä
Erilaisten äänten kuuntelu hyvinvointipalvelujen haasteena Kuuntelemisen vaikeus Tiedon muodostus palvelujen perustana Kommunikaatio, häly ja poissulkeminen Nuorten viestit muokataan eriytyneeseen palvelujärjestelmään sopivaksi tiedoksi Palvelujen puhevaltaisuus ja haavoittavuus
Erilaisten äänten kuuntelu hyvinvointipalvelujen haasteena Metaforat esimerkkeinä usein poissuljetuista äänistä Meteli: karkeus ja uhkaavuus Kohina: epäselvyys ja vaikeatulkintaisuus Hiljaisuus: vaikeneminen ja poissaolo
Meteli EI NÄIN VITUN PÄSSIT EI NÄIN. Nuorille pitäisi järjestää työpaikkoja ja mahdollisuuksia päästä oikeaan työelämään kiinni. Mitkään vitun kädestäpitämiset ja "juttutuokiot" ei auta siinä. Itse olen 24v työtön joka opiskeli 7 vuotta saadakseen 2 tutkintoa "suomen nopeiten kasvavalle alalle". Työllistymisen sijaan tutkinnot voi kierrättää vessapaperina. Olen tehnyt yli vuoden elämästäni töitä palkatta eli neljännesvuosisata ikää ja eläkekertymää 0e. Opintolainat on avointa velkaa... VITTU ÄRSYTTÄÄ LUKEA TÄLLÄISTÄ SAATANAN TEKOPYHÄÄ PASKAA AUTTAMISESTA KUN OIKEASTI TE ETTE OLE TEHNEET YHTÄÄN MITÄÄN KENENKÄÄN ETEEN.
Meteli Pelko ja häiritsevyys puolustautuminen ja äänen ohittaminen Suuttumuksen alla oleva kokemus jää artikuloimatta Meteli verhoiltuna huumoriin ja ohimeneviin tokaisuihin Tiedetään sopimattomaksi tavaksi reagoida
Kohina K: Saaks sellasta sanoo siel työkkärissä, et sä oot nyt päättäny, et sä et halua [mennä ammattikouluun]? V: Oon mä sanonu mont kertaa. K: Joo okei no mitä ne sanoo sit siellä? V: Ei ne haluu uskoo.
Kohina Valtava määrä informaatiota typistetään palvelun tarjoajalle mielekkääseen muotoon Ei osu yksiin palvelujärjestelmän sääntöjen tai odotusten kanssa Liittyy nuorten poikkeuksellisiin asemiin ja alentuneeseen toimintakykyyn Ammattilaisten ja nuorten väliset erot lisäävät kohinaa
Hiljaisuus V: Mä en kertonut, mä en uskaltanut kertoa [sosiaalityöntekijälle] henkilökohtaisista asioista. K: Okei, niin joo. Pelkäsitsää sitten, että hän kertoo ne eteenpäin vai? V: Joo, pelkäsin sitä, joo. K: Okei, joo. [ ] [S]osiaalityöntekijöillä on semmonen kun vaitiolovelvollisuus. Et he ei saa kertoo kenellekään. Vähän niinku minulla. Niin kertoks he tästä? V: Joo. K: Vai mut sää et vaan luottanu? V: Ei kun mää en luottanut. K: Kohdistuko se sun epäluottamus siihen yhteen työntekijään vai sosiaalityöntekijöihin ylipäätään? V: Ei kun ihan kaikkeen. K: Niin et teillä ei ollu mitenkään erityisen huonot välit tai? V: Ei ollu. K: Luuleksää et se on yleistä, että nuoret aikuiset ei luota vaikkapa nyt sit sosiaalityöntekijään? V: Vähän yleistä. K: Joo. Mistä se sun mielestä johtuu? V: Vähän niinku silleen nolo silleen, et kertoo silleen jostain asioista.
Hiljaisuus Hiljaisuus vaikenemisena palveluissa Häpeän tunteet ja sopimattomina pidetyt toiveet Vaikeudet tuottaa puhetta tai tekstiä Verkostopalaverit ja vaikeneminen Viranomaiskielen vieraus Hiljaisuus poissaolona palveluista Saavutettavuuden ongelma Pärjäävän oloiset ja sisäänpäin kääntyneet Palveluja kehitetään niihin kiinnittyvien ehdoilla
Lyhyeksi lopuksi Selkeästi artikuloidun, kohteliaan ja konventionaalisen puheen houkuttelevuus Palveluista eniten hyötyvät nuoret ilmaisevat näkemyksiään myös muilla tavoin Kuuntelemisen taito hyvinvointipalvelujen sosiaalisena käytäntönä