Eduskunnalle

1 Lapin yliopisto PL 122 96101 Rovaniemi Eduskunnalle 13.11.2018 ASIA: SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN ASIANTUNTIJAKUTSU HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUS- KUNNALLE LAIKSI LAPSEN HUOLLOSTA JA TAPAAMISOIKEUDESTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 88/2018 vp) Lapin yliopisto kiittää eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Hallituksen esityksen keskeisin tavoite on parantaa lapsen edun toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Tavoitteena on myös saattaa lapsenhuoltolaki ajan tasalle siten, että se vastaa yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja oikeuskäytäntöä. Lisäksi ehdotuksella pyritään vahvistamaan lapsen osallisuutta häntä koskevien asioiden käsittelyssä ja tehostamaan lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvien asioiden oikeuskäsittelyä. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan aikaisintaan samaan aikaan kuin äitiyslaki, joka tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2019. Esitys uudistetuksi lapsenhuoltolaiksi tuo tarpeellisia uudistuksia voimassa olevaan lapsenhuoltolakiin. Lapin yliopiston näkemyksen mukaan esitys vahvistaa yleisellä tasolla lapsen edun toteutumista, lapsen osallisuutta, mielipiteen selvittämistä ja kuulluksi tulemista lapsen huoltoa ja tapaamista koskevissa asioissa, ja ottaa huomioon erilaiset perhetilanteet eron jälkeen ja erojen erilaisuuden. Voimassa olevan lapsenhuoltolain useisiin kohtiin on tehty tarpeellisia ja hyviä täsmennyksiä ja lisäyksiä. Tarkemmin Lapin yliopiston ja Viola - väkivallasta vapaaksi ry:n keskeisistä huomioista ja niiden perusteluista voi lukea oikeusministeriölle annetusta lausuntopyynnöstä työryhmän mietinnöstä Lapsenhuoltolain uudistaminen (OM Mietintöjä ja lausuntoja 47/2017) lausuntopalvelun verkkosivulla. Lakiuudistuksen toimivuus riippuu merkittävästi siitä käytännöstä, joka palvelujen järjestämisessä ja lain soveltamisessa omaksutaan. Esitöiden tulee ottaa riittävästi huomioon perheiden ja lasten tilanteiden erilaisuus, jotta soveltamiskäytäntö muodostuu mielekkääksi. Nostamme tässä lausunnossa esille ne keskeisimmät viestit, joihin toivomme lakivaliokunnan kiinnittävän erityistä huomiota asian jatkovalmistelussa.

2 Lapin yliopiston esittämän lausunnon keskeiset viestit 1) Lain toimeenpanossa on taattava sosiaali-, terveys- ja oikeusviranomaisten riittävä osaaminen toteuttaa lapsen osallisuus, tunnistaa erilaiset erotilanteet sekä arvioida ja tehdä päätöksiä, erityisesti haastavissa lapsen huoltoa ja tapaamista koskevissa asioissa. 2) Haastavien erotilanteiden kohdalla on varmistettava monialaisten erityispalveluiden saatavuus, niiden koordinaatiovastuu sekä professionaalinen, monitieteinen asiantuntijatieto. Avaamme seuraavaksi edellä mainitut keskeiset viestit yksityiskohtaisemmin. 1) Lain toimeenpanossa on taattava sosiaali-, terveys- ja oikeusviranomaisten osaaminen ja monitieteisen asiantuntijatiedon yhteiskäyttö Kuten esityksessä todetaan (s. 18), eivät lainsäädäntömuutokset yksin riitä parantamaan nykytilannetta lapsen edun toteutumisessa heitä koskevissa asioissa. Näin ollen esityksessä tuodaan esille, että on tärkeää turvata sosiaalitoimen ja muiden ammattilaisten riittävät resurssit ja kouluttaa viranomaisia niin, että heillä olisi valmiuksia tunnistaa perheiden tilanteet (s. 22 23). Näemmekin eri alojen viranomaisten kouluttamisen ja monitieteisen asiantuntijatiedon yhteiskäytön keskeisenä tekijänä, joka on taattava lapsenhuoltolain toimeenpanon yhteydessä. Kouluttamistarve liittyy niin peruskoulutukseen kuin ammatilliseen täydennys- ja erikoistumiskoulutukseen, erityisesti haastavien erotilanteiden tunnistamiseen, arviointiin ja päätöksentekoon sekä lapsen osallisuuden vahvistamiseen, mutta myös uuden lain tulkintaan ja soveltamiseen. Korostamme, kuten Lastensuojelun keskusliitto (2018) omassa lausunnossaan (s. 3 4), että ammattilaisten osaamista lasten kuulemisessa tulee vahvistaa, jotta lapsen osallisuus häntä koskevien asioiden käsittelyssä toteutuu käytännössä/todellisuudessa. Näemme, että osaamisen vaade on tärkeä kaikissa lapsen kuulemisen tilanteissa, mutta korostuu erityisesti haastavissa ja konfliktoituneissa erotilanteissa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten sensitiivisiä ja ristiriitaisiakin kokemuksia on mahdollista selvittää ja kuulla (esim. Laitinen & Nikupeteri 2018; Nikupeteri & Laitinen 2017). Lapsen autenttisen tiedon saaminen edellyttää kuitenkin ammattitaitoa ja aikaa, ja se on tärkeää ottaa huomioon ammattilaisten koulutuksessa sekä resursseissa. Kannatamme siten Lastensuojelun keskusliiton ehdotusta siitä, että lapsen kuulemisen suorittavan henkilön koulutuksesta ja perehtyneisyydestä otetaan nimenomainen maininta pykälätekstiin tai perusteluihin. Näemme erittäin tarpeellisena sen, että lainpykälän 9 b Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvotut vaihdot esityksen perusteluissa tapaamisen järjestämisestä nostetaan esille tuen ja valvonnan tarpeen tapauskohtainen arviointi (s. 52). Sen mukaan asiaa arvioitaessa olisi otettava huomioon myös se, että lapsen turvallisuuden ollessa tapaamisissa vakavasti uhattuna edes niiden valvominen ei välttämättä ole riittävä keino turvaamaan lapsen etua. Tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa tapaamisoikeutta ei voida vahvistaa lainkaan ennen kuin uhka on poistunut. Tarkennus lapsen tapaamisoikeuden vahvistamatta jättämisestä on ensiarvoisen tärkeä, kun otetaan huomioon tutkimukset, joiden mukaan väkivalta voi jatkua eri muotoisena eron jälkeen, esimerkiksi vainona, ja se voi äärimmillään edetä henkirikoksiin (Nikupeteri ym. 2017; Piispa ym. 2012). Lisäksi on tärkeä tiedostaa se, että lapset omaksuvat näissä tilanteissa erilaisia toimija-asemia, rakentavat turvallisuuttaan ja pyrkivät selviytymään eri tavoin eron jälkeisen väkivallan tilanteissa (Katz 2015; Nikupeteri ym. 2015; Laitinen ym. 2018). Tämä vaikeuttaa avun ja tuen tarpeiden tunnistamista ja haastaa ammattilaisten osaamista ja tilanteiden tulkintaa.

3 Erityisesti sosiaali-, terveys- ja oikeusviranomaisten tieto haastavista eron jälkeisistä tilanteista, kuten eron jälkeisestä väkivallan ja vainosta, on osoittautunut puutteelliseksi. Kuten oikeusministeriölle antamassamme lausunnossa työryhmän mietinnöstä Lapsenhuoltolain uudistaminen (OM Mietintöjä ja lausuntoja 47/2017) toimme esille, pahimmillaan se, että ammattilaiset eivät tunnista sukupuolistuneen väkivallan dynamiikkaa, eivätkä tiedä lainsäädännön periaatteita ja tulkitsevat siten virheellisesti perheiden tilanteita ja omia mahdollisuuksiaan auttaa, mahdollistaa puutteellisen väkivaltatiedon varassa olevien ammattilaisten tahattoman rakenteellisen väkivallan sekä uhrin ja lasten oikeuksien ja turvallisuuden vaarantamisen erotilanteissa (esim. Niemi ym. 2017; Nikupeteri 2016; Nikupeteri ym. 2017). Eri ammattilaisten välinen vähäinen vuorovaikutus sekä yhteisen ymmärryksen puute lasten arjesta ja tuen tarpeista voivat johtaa tilanteisiin, joissa rakenteelliset ja professionaaliset tekijät tuottavat auttamisen sijaan päinvastaisia tuloksia lasten arkeen (esim. Hester 2011). Tämä korostaa lain täytäntöönpanon yhteydessä ammattilaisten kouluttamisen tärkeyttä erilaisten perhetilanteiden arvioinnissa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa. 2) Interprofessionaalinen asiantuntijuus sekä monialaisten erityispalveluiden saatavuus ja koordinaatiovastuu Kuten esityksessä tuodaan esille (s. 23), meneillään oleva LAPE-hanke sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistushanke ovat keskeisellä sijalla siinä, että lasten ja perheiden palveluissa otetaan huomioon sekä perheiden tilanteiden eskaloitumisen ennaltaehkäisy että sosiaali- ja terveystoimen moniammatillinen osaaminen ja yhteistyö. Ennaltaehkäisy vaatii kuitenkin sosiaali- ja terveystoimen moniammatillista osaamista ja työskentelyä laajempaa, eri ammattilaisten välistä yhteistyötä esimerkiksi koulun- ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa (esim. Kallinen ym. 2018; Selvik 2018). Esityksen perusteluissa on hyvää se, että siinä huomioidaan moniammatillisen työskentelyn ja osaamisen tärkeys, mutta sen ei tulisi rajoittua vain sosiaali-, terveys- ja oikeustoimen ammattilaisten väliseen yhteistyöhön. Siten haluammekin korostaa, että lain toimeenpanon yhteydessä sekä lasten ja perheiden tilanteiden vaikeutumisen ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida moniammatillinen yhteistyö laajana, useita eri ammatillisia toimijoita käsittävänä työnä. Kuten esityksessä todetaan (s. 22 23) vaikeiden tapausten taustalla olevien syiden selvittäminen edellyttää moniammatillista asiantuntemusta. Perheiden ongelmien eskaloitumisen ehkäiseminen edellyttää, että lasten, nuorten ja vanhempien kokemustiedon ja osallisuuden vahvistaminen otetaan keskeiseksi kehittämisen kohteeksi myös esimies- ja johtajatasolla (Nurmi ym. 2018). Vaikka LAPE-hanke (2016 2018) on mahdollistanut erotilanteen palveluiden kehittämisen sekä vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistamisen, jatkuu kehittämistyö kunnissa edelleen. Lain toimeenpanon yhteydessä on tärkeä ottaa huomioon, että eropalveluiden kehittäminen vaatii projektityyppisen kehittämisen sijaan pitkäjänteistä työtä osana perustoimintoja. Siten kunnat tai tulevat maakunnat tarvitsevat rahoitusta suoraan perustyöhön ja siellä tehtävään eropalveluiden kehittämiseen ja oman osaamisen lisäämiseen projektitoiminnan sijasta. LAPE-kehittämistyöhön sidoksissa olevat verkostomaiset, monialaiset osaamis- ja tukikeskukset (OT-keskukset), jotka tarjoavat erityistason vaativia palveluja ja kokoavat yhteen tutkimusta ja koulutusta, ovat jatkossa merkittäviä koordinoijia vaativinta erityisosaamista edellyttävien huolto- ja tapaamisasioiden osalta. Väkivaltaa ja vainoa sisältävät erotilanteet sekä pitkittyneet

4 ja vaikeat huolto- ja tapaamisriidat tarvitsevat monialaista, tutkimusperustaista yhteistyötä. Ammattilaisten tietoperustan vahvistaminen tulee kuitenkin huomioida myös yliopistollisen sosiaalityön ja lääketieteen perus- ja erikoistumiskoulutuksissa. Lapsenhuoltolain uudistuksessa on olennaista varmistaa, että uudistus auttaa turvaamaan myös haavoittuvassa asemassa olevien ja väkivaltaa kohdanneiden lasten aseman. Tämä edellyttää sosiaali-, terveys- ja oikeustoimen viranhaltijoilta erittäin hyvää perehtyneisyyttä sukupuolistuneen väkivallan, eron jälkeisen väkivallan ja lasten kokeman väkivallan muotoihin ja dynamiikkaan. Kun perehtyneisyydessä on nykyisellään merkittäviä puutteita (Niemi ym. 2017; ks. esim. Husso ym. 2012), lakiuudistuksen valmistelussa on syytä arvioida, miten säännöstasolla ja esityksen perusteluissa voidaan tukea mahdollisuuksia väkivallan huomiointiin. Riittävän vahva tietoperusta mahdollistaa moniulotteisen ja eettisesti punnitun harkintavallan käytön ristiriitaisissa ja moraalisesti latautuneissa prosesseissa (Nikupeteri ym. 2017). Suomen Akatemian rahoittaman Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa Tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino (nro. 308470) -hankkeen tutkijaryhmä (www.ulapland.fi/caps). Merja Laitinen YTT, Professori, sosiaalityö Hankkeen vastuullinen johtaja Anna Nikupeteri YTT, Tutkijatohtori, sosiaalityö Mirva Lohiniva-Kerkelä OTT, Apulaisprofessori, oikeustieteet Sanna Koulu OTT, Tutkijatohtori, lapsioikeus Arto Kauppi HTT, Yliopistonlehtori, julkisoikeus Kati Kallinen YTT, Yliopistonlehtori, sosiaalityö

5 Kirjallisuutta Hester, Marianne 2011: The Three Planet Model: Towards an Understanding of Contradictions in Approaches to Women and Children s Safety in Contexts of Domestic Violence. British Journal of Social Work 41(5), 837 853. Husso, Marita, Virkki, Tuija, Notko, Marianne, Holma, Juha, Laitila, Aarno & Mäntysaari, Mikko 2012: Making Sense of Violence Intervention in Professional Health Care. Health and Social Care in the Community 20 (4), 347 355. Kallinen, Kati & Laitinen, Merja & Lantela, Lauri & Leinonen, Jaana & Nikupeteri, Anna & Nurmi, Henna & Turunen, Tuija 2018: Lasten, nuorten ja perheiden osallisuus monitoimijaisen yhteistyön haasteina ja mahdollisuuksina. Miten lastensuojelu uudistuu kohti maakunnan vastuulla olevia palveluita. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Tulossa. Katz, Emma 2015: Domestic Violence, Children's Agency and Mother Child Relationships: Towards a More Advanced Model. Children and Society 29(1), 69 79. Laitinen, Merja & Nikupeteri, Anna 2018: Researching Children's Experiences of Parental Stalking: Narrative Research on Sensitive Topics With Children and Young People. Sage Research Method Cases. DOI: 10.4135/9781526436689 Laitinen, Merja & Nikupeteri, Anna & Hurtig, Johanna 2018: Häiritsevä tieto ja toimijuus Lapset vanhempien eron jälkeisessä vainossa. Teoksessa Valkonen, Jarno (toim.): Häiritsevä yhteiskuntatutkimus. Lapland University Press. Rovaniemi, 23 50. Lastensuojelun keskusliitto 2018: Lastensuojelun Keskusliiton lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. 8.10.2018. https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/lausunto_lakivaliokunta.pdf (Viitattu 11.11.2018) Niemi, Johanna & Kainulainen, Heini & Honkatukia, Päivi (toim.) 2017: Sukupuolistunut väkivalta. Oikeudellinen ja sosiaalinen ongelma. Vastapaino. Tampere. Nikupeteri, Anna 2016: Professionals critical positionings of women as help-seekers: Finnish women s narratives of help-seeking during post-separation stalking. Qualitative Social Work 16 (6), 793 809. Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja 2017: Lasten sensitiivisten kokemusten tutkimisen metodologiset valinnat Esimerkkinä vanhempien eron jälkeisen vainon tutkimusprosessi. Kasvatus & Aika 11 (1), 6 23. http://www.kasvatus-jaaika.fi/site/?lan=1&page_id=824 (Viitattu 11.11.2018) Nikupeteri, Anna & Lappi, Carita & Lohiniva-Kerkelä, Mirva & Kauppi, Arto & Laitinen, Merja 2017: Potentiaalisesti tappava parisuhde? Erotilanteen uhkaavuus ja uhrien suojaamisen edellytykset sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä. Oikeus 46(3), 290 309. Nikupeteri, Anna & Tervonen, Harriet & Laitinen, Merja 2015: Eroded, Lost or Reconstructed? Security in Finnish Children's Experiences of Post-Separation Stalking. Child Abuse Review 24(4), 285 296. Nurmi, Henna & Nikupeteri, Anna & Leinonen, Jaana & Kallinen, Kati & Lantela, Lauri & Laitinen, Merja (2018) Kerättyä, jalostettua, hyödynnettyä? Kokemustieto lapsi- ja perhepalveluiden monitoimijaisessa yhteistyössä. Artikkelin käsikirjoitus. Piispa, Minna & Taskinen, Jukka & Ewalds, Helena: Selvitys perhe- ja lapsen- surmien taustoista vuosilta 2003 2012 2012. Sisäasiainministeriön julkaisut 35/2012. Sisäasiainministeriö. Helsinki. Selvik, Sabine 2018: School Strategies of Children with Multiple Relocations at Refuges for Abused Women. Scandinavian Journal of Educational Research. https://doi.org/10.1080/00313831.2018.1539032