Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2010

Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 21 Eeva-Kaarina Aaltonen Pietarsaari 211 Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry Österbottens vatten och miljö rf PL/PB 87 6861 PIETARSAARI JAKOBSTAD 6 724 4848; 4 92 4848: www.vesiensuojelu.fi/pohjanmaa

Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 21 Sisällysluettelo 1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste 1 1.2 Aineisto ja menetelmät 1 1.3 Ekologisen luokituksen parametrit 3 2 Sääolot ja hydrologia 3 3 Kuormitus 5 3.1 Jätevesikuormitus 5 3.2 Lämpökuorma 8 3.3 Luodon-Öjanjärvi 8 4 Merialueen vedenlaatu 1 4.1 Vedenlaatu talvella 21 1 4.2 Vedenlaatu avovesiajalla 21 11 4.3 Perifytontulokset 16 4.4 Vedenlaadun muutokset 1983-21 16 4.5 Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit 21 5 Kalataloustarkkailu 24 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna 21 25 6.1 Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseuranta 25 6.2 Pohjaeläintarkkailut vuonna 21 26 6.2.1 Laaja pohjaeläinkartoitus 26 6.2.2 Vuosittainen seuranta 26 6.2.3 Ekologinen luokitus pohjaeläinindeksien perusteella 27 6.3 Koekalastukset 28 6.4 Siian poikasnuottaukset 29 6.5 Haitalliset aineet jätevesissä 29 29 6.6 Lämpötilakartoitukset 29 6.7 Satamassa tehdyt selvitykset 3 6.8 Mässkärin luontoasema 3 6.9 Pörkenäsin leirikeskus 3 7 Tiivistelmä 31 Lähdeluettelo Liitteet 1-12 Kansikuva: Eeva-Kaarina Aaltonen (211)

1 Johdanto 1 1.1 Tarkkailun peruste Pietarsaaren edustan merialueelle johdetaan Pietarsaaren seudun asutuksen (Pietarsaaren Vesi) sekä UPM Kymmene Oyj:n massa- ja paperitehtaiden sekä muiden yksiköiden jätevedet. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n (OSTP, ent Jaro) jätevedet johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samaan kohtaan kuin UPM Kymmenen jätevedet. Alholmens Kraft Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvedet johdetaan samalle alueelle. Myös Pietarsaaren Satama osallistuu yhteistarkkailuun. Purkupaikat ilmenevät kuvasta 1. Yhteistarkkailussa mukana olevien toimijoiden tarkkailuvelvoitteet perustuvat seuraaviin Länsi- Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY) ja Vaasan hallintooikeuden (VHO) päätöksiin: Toimija Lupapäätös Pietarsaaren kaupunki/ Pietarsaaren Vesi LSY 45/25/1 (3.11.25) lupamääräyksest 8) ja 9), VHO27/568/2 (8.11.27) UPM Kymmene Oyj LSY 85/23/1 (29.12.23) lupamääräys 4) VHO 282/4/511 (13.5.25) Outokumpu Stainless Tubular Products Oy LSU-22-Y-462 (111) 14.2.23 lupamääräykset 14) - 2) Alholmens Kraft Oy Ab LSY 71/23/3 lupamääräykset C1 ja C3, VHO 1/142/4 Pietarsaaren Satama LSY 43/26/2 (15.12.26) lupamääräykset 2), 22) ja 23) Pietarsaaren edustalla noudatettiin vuonna 21 vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaa jaksolle 28 217 (Aaltonen 28), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään LSU-25- Y-524(121) (16.4.29) ja Pohjanmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään 2583/ 5723/ 22 (18.12.28). Tarkkailuohjelman päivityksessä vuonna 28 tarkistettiin havaintopaikkojen ja näytteenottokertojen lukumääriä sekä analyysivalikoimia. Myös pohjaeläinseurantaan tehtiin muutoksia. Vuosittaista tarkkailua täydennetään määrävuosin tehtävin erillisselvityksin. Tässä yhteenvedossa käsitellään tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 21 vedenlaatu- ja vuosittaisen kalataloustarkkailun tiedot ja referoidaan vuoden aikana alueella tehtyjen muiden selvitysten tuloksia (kohta 7). Yhteenvedon on laatinut Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Näytteenoton ja analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. 1.2 Aineistot ja menetelmät Vuoden 21 tarkkailuaineisto koostuu seuraavista osakokonaisuuksista: 1 talvinäytteenotto 16 meri- ja 2 järvipisteeltä (kuva 1) 3 avovesiajan laajaa näytteenottokierrosta 16 meri- ja 2 järvipisteeltä lokakuun näytteenottokierroksella laajennettu analyysivalikoima (Saari 15.1.21) 6 avovesiajan näytteenottoa 6 meripisteeltä ja 2 Luodonjärven pisteeltä (intensiiviseuranta) 1 perifytonkasvatusjakso (2 viikkoa) 1 havaintoalueella vuosittain kerättävät tiedot merialueen kalastajista, pyydyksistä ja saaliista vuosittain kerättävät tiedot uimavesien laadusta ja leväseurannasta

2 Vedenlaatutarkkailun analyysitulokset ovat tämän yhteenvedon liitteinä 2 (laajat näytteenotot) ja 3 (intensiivitarkkailu). Fosfaattifosforitulosten on jälkikäteen todettu sisältävän mahdollista systemaattista virhettä ylöspäin ja siksi osa tuloksista pitoisuusalueella 2-9 µgpo 4 -P/l on NabLabs Oy:n alustavan selvityksen perusteella merkitty liitetaulukoihin W -merkinnällä (= tulos sisältää ilmoitettua enemmän epävarmuutta). Vedenlaaturekisteriin on lisätty W-merkintä (lipputieto epävarma tulos) tässä vaiheessa kaikkiin kesäkuun 26 ja joulukuun 21 välisenä aikana tehtyihin fosfaattifosforituloksiin pitoisuusalueella 2-9 µg /l. Fosfaattifosforituloksia ei ole niihin sisältyvän epävarmuuden takia käsitelty tässä raportissa eikä käytetty esim. minimiravinnetarkasteluihin. Perifytontulokset ovat liitteenä 4 ja Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) vedenlaatutulokset liitteenä 5. Kalataloustarkkailun tiedot on koonnut Norra svenska fiskeområdet (Wistbacka 211) ja ne ovat liitteenä 6. Yhteenvetotaulukko uimarantojen valvontatuloksista on liitteenä 7 ja valtakunnallisen leväseurannan tulokset Ådön kalasatamasta ovat liitteenä 8. Pohjaeläintulokset ovat liitteenä 9, Mässkärin luontoaseman jätevesitulokset liitteenä 1, OSTP:n kuormitus liitteenä 11 ja luettelo tarkkailussa käytetyistä menetelmistä on liitteenä 12. Kuva 1. Pietarsaaren edustan merialue, purkupaikat ja havaintopaikat. Vedenlaadun kartoituspisteitä ( ja ) on yhteensä 16 kpl, joista 8 on intensiiviseurannassa ( ). Pietarsaaren edustalle on vuonna 24 laadittu Perämeri Life hankkeen yhteydessä rehevöitymismalli (Korpinen ym 24), jonka avulla voidaan arvioida erilaisten kuormitustilanteiden vaikutuksia. Pietarsaaren edustan merialueen tarkkailuaineistoista on tehty laaja yhteenvetoraportti jaksolta 1973-1997

3 (Aaltonen ym. 1998). Vuonna 21 tehtiin laaja pohjaeläinkartoitus (Nyman 211) sekä kalataloustarkkailuun sisältyvät koekalastukset (Keränen 211a) ja siian poikasnuottaukset (Keränen 211b). 1.3 Pintavesien ekologisen luokituksen parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym 29). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 215 mennessä. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Pietarsaaren edustan merialueella vesimuodostumat Pietarsaaren edusta ja Luodon saaristo sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) ja vesimuodostumat Kallan ja Uudenkaarlepyyn ulkoinen merialue tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym 29). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaalis-kemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Talvinäytteistä käytetään pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksia ja kasvukauden näytteistä kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksia ja näkösyvyyttä. Biologisena luokittelutekijänä on Perämeren alueella lisäksi pohjaeläimistö, jota kuvataan ns BBI-ELS-indeksin perusteella. Pietarsaaren edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus, joka esitetään kappaleessa 4.5. Pohjaeläinindeksin perusteella laadittu havaintopaikkakohtainen kartta on vastaavasti kappaleessa 6.2 (Nyman 211). Vesimuodostumittain tehtävä kokonaisarvio ja ekologisen tilan määrittely tehdään seuraavan kerran vuonna 215 vesienhoitoprosessin yhteydessä. 2 Sääolot ja hydrologia Vuoden 21 sademäärät (Kokkola/Korplax) ja keskilämpötilat (Kruunupyy) lähimmiltä säähavaintoasemilta ja vertailujakson tiedot on esitetty kuvissa 2 ja 3 (Ilmatieteen laitos 21). Jääpäivien lukumäärä näkyy taulukossa 1 (Ilmatieteen laitos 211). Luodonjärven juoksutukset Hästgrundetista ja Gertrudsista ilmenevät kuvasta 4. Luodon-Öjanjärven ja meriveden korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa on esitetty liitteessä 1. Sadanta/ Nederbörd mm 1961-199 21 8 7 6 5 4 3 2 1 Lämpötila/ Temperatur O C 1961-199 Kruunupyy 21 Kallan 21 2 15 1 5-5 -1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad -15 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad Kuvat 2 ja 3. Kuukausisadanta Kruunupyyssä 21 ja kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä ja Pietarsaaren Kallanissa 21 sekä jakson 1961-199 keskiarvot Kruunupyyssä (Ilmatieteen laitos 21).

4 Vuoden 21 kokonaissadanta (558 mm) Kokkolan Korplaxissa oli normaalia (521 mm) hieman isompi. Alkuvuoden sadanta poikkesi selvästi pitkän ajan vertailusta siten, että tammikuuta lukuunottamatta toukokuuhun asti satoi selvästi tavallista enemmän. Heinäkuu oli poikkeuksellisen vähäsateinen, elo-lokakuu olivat runsassateisia ja marras- joulukuussa satoi taas vähän. Vain kesäkuu oli keskimääräinen (kuva 2). Vuoden keskilämpötila oli Kruunupyyssä 1, C kylmempi kuin vertailujaksolla. Erityisen kylmiä olivat talvikuukaudet tammi-helmi sekä marras-joulukuu, jolloin lämpötila oli 3-6 C vertailujaksoa kylmempi. Ilman lämpötila oli, kuten yleensäkin huhtikuusta heinäkuuhun Kallanissa viileämpi kuin Kruunupyyssä (kuva 3). Pysyvän jääpeitteen kesto oli talvella 29 21 Pietarsaaren edustalla noin viikon pitempi kuin vertailujaksolla 1961 199, eli merialue oli jääpeitteen alla toista kuukautta pitempään kuin edellistalvena. Jääpeitteen kesto oli siten lähes viisi kuukautta, alkaen joulukuun puolivälissä ja päättyen ennen toukokuun puoliväliä. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Pietarsaaren edustalla talvella 29-21 (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) ja vertailujaksolla 1961-199 (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla 1961-199) (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson 14.2.211). Paikka Talvi 29/ 21 1961 199 A B C D E M Min Max Pietarsaari, satama 17.12. 19.12. 1.5. 12.5. 147 143 12 187 Ådöskatan 17.12. 2.12 1.5. 12.5. 147 143 91 178 Mässkär 18.12. 2.12 1.5. 12.5. 146 137 77 166 Luodon-Öjanjärvestä juoksutettavat makeat ja humuspitoiset vedet purkautuvat Luodon ja Pietarsaaren saaristoon Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukuista (kuva 1). Lisäksi Gertrudsissa ja Strorströmmenissä on kalatiet, jotka ovat pääsääntöisesti auki. Gertrudsin kalatien virtaama on 5 m 3 /s ja Storströmmenin 1 m 3 /s. Kalatiet sulkeutuvat automaattisesti, kun meren ja järven vedenpintojen ero on noin 5-1 cm. Luodonjärven säännöstely irrotettiin meriveden pinnankorkeuden vaihteluista vuonna 1998 ja nykyisen säännöstelyn tavoitteena on pitää järven vedenpinta välillä +1 +2 cm (N 6 ). Luodon-Öjanjärven vedenpinnan korkeus ja juoksutukset vuonna 21 ilmenevät liitteestä 1. Luodon-Öjanjärven virtaamat on laskettu automaattisesti mitattujen vedenkorkeustietojen ja tulvaluukkujen aukioloaikojen perusteella (UPM Kymmene Oyj 21a, kuva 4). Luodonjärvestä mereen juoksutettu keskivirtaama oli vuonna 21 24,1 m 3 /s, eli 16 % vähemmän kuin keskimäärin säännöstelymuutoksen jälkeen (vertailujakso 1999 25 25,4 m 3 /s) ja reilun kolmanneksen enemmän kuin vuonna 29. Juoksutus mereen jakautui siten, että Hästgrundetista juoksutettiin keskimäärin 9,6 m 3 /s (4 %), Gertrudsin tulvaluukuista 8,9 m 3 /s (37 %) ja kalateistä yhteensä 5,6 m 3 /s (23 %). Luodonjärven juoksutukset noudattelivat vuonna 21 pitkälti normaalia jaksotusta, joskin alkuvuonna ja keskikesällä juoksutukset olivat selvästi vähäisempiä kuin vertailujaksolla (1999-25). Syyslokakuussa järvivettä juoksutettiin mereen enemmän ja marras-joulukuussa noin puolet vertailujakson virtaamasta. Kevättulva ajoittui huhtikuulle, nousi sangen korkealle ja laski nopeasti. Hästrgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukut olivat heinä-elokuussa pääosin kiinni. Kalatiet olivat niin ikään suljettuina heinä- elokuussa kuussa (2.7.-22.8.). Merialueelle levisi siten heinä-elokuun aikana sangen vähän järvivesiä.

5 m 3 /s 12 1 Luodonjärven juoksutukset 21 Avtappningingar från Larsmosjön 21 Kalatiet/ Fisklederna 1 Gertruds 1 Hästgrundet 1 1999-25 8 6 4 2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi/ Månad Kuva 4. Luodonjärven juoksutukset kuukausikeskivirtaamina vuonna 21 (UPM Kymmene 21) ja vertailujaksolla 1999-25 (Aaltonen ja Kalliolinna 26). 3 Kuormitus Pietarsaaren edustalle tulee jäte-, jäähdytys- ja järvivesien lisäksi hajakuormitusta suoraan lähivalumaalueelta puroja ja ojia myöten. Jätevesiä tulee UPM Kymmene Oyj:n tehtailta ja Pietarsaaren Veden Alhedan jätevedenpuhdistamolta sekä pienemmässä määrin Pörkenäs lägergårdin ja Mässkärin luotsiaseman puhdistamoilta, joilla on oma kuormitus- ja vesistötarkkailunsa. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n (OSTP) jätevedet johdetaan mereen samassa kanavassa kuin UPM:n jätevedet. Järvivesiä virtaa alueelle Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukuista sekä Gertrudsin ja Storströmmenin kalateistä. Jäähdytysvesiä johdetaan mereen Alholmens Kraftin voimalaitokselta ja UPM Kymmeneltä. Jätevesikuormituksen kehittyminen 1983 21 näkyy kuvasta 5. Luodon-Öjanjärvestä juoksutettujen vesien ja jätevesien aiheuttama kokonaiskuormitus vuonna 21 näkyy taulukosta 2 ja kuormituksen vaihtelu vuosina 199 21 kuvasta 6. Merialueen ravinnekuormituksen vaihtelu kuukausitasolla vuonna 21 näkyy kuvasta 7. 3.1 Jätevesikuormitus UPM Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtaiden kokonaistuotanto oli vuonna 21 783 139 AD tonnia sellua. Tuotetusta sellusta 93 % eli 731 553 t valkaistiin. Lisäksi valmistettiin 195 667 tonnia puuvapaata paperia ja kartonkia ja 29 539 tonnia mäntyöljyä. Sellun ja paperin tuotanto oli noin 3 % edellisvuotista suurempi. Walki Oy:n teollisuuskääreiden tuotanto oli vuonna 21 75 65 tonnia eli vajaa 1 % edellisvuotista suurempi.

6 UPM:n puhdistetut jätevedet johdetaan mereen aktiivilietelaitoksen ja Lapakonlahdessa tapahtuvan jälki-ilmastuksen ja selkeytyksen jälkeen Alholman koillispuolelle (kuva 1). UPM:n (21b) puhdistettujen jätevesien mukana mereen johdettu kiintoaineen, orgaanisen aineen ja kokonaistypen kuormitus oli pienempi kuin edellisvuonna (kuva 5). AOX-kuormitus oli keskimäärin 21 kg/d eli lähes sama kuin vuonna 29. Fosforikuormitus oli kasvaneesta tuotannosta huolimatta koko vuoden keskiarvona ennätyksellisen pieni. Fosforikuormitus oli pienimmillään marraskuussa, vain 8 kg/d ja heinäkuussa suurimmillaan (36 kgp/ d) ja koko vuoden keskiarvo, 17 kg P/d oli selvästi pienempi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo (2 kg P/d). Fosforikuormituksen kuukausitason (6 kgp/d) ja vuositaso (55 kg/d) luparajat alittuivat selvästi. Muiltakin osin UPM:n ympäristöluvan mukaiset kuormitusrajat täyttyivät vuonna 21. UPM:llä tapahtui lokakuun alussa (1.1.21) noin 5 tonnin kaoliinipäästö, josta on raportoitu erikseen (Saari 15.1.21). Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kaupunkien sekä Pedersören ja Luodon kuntien viemäröinnin piirissä olevien asukkaiden (noin 3 as) puhdistetut jätevedet johdetaan mereen Alholman sataman eteläpuolella (kuva 1). Jätevedet käsitellään Pietarsaaressa Alhedan jälkisaostuslaitoksessa, minne johdetaan myös tarkkailussa mukana olevien teollisuuslaitosten saniteettivedet. Vesistöön johdettu kuormitus oli lähes sama kuin vuonna 29. Lupaehdot saavutettiin kolmella vuosineljänneksellä, mutta toisella neljänneksellä kok-p ja BOD 7 rajat ylittyivät huhti-kesäkuussa laiteongelmien ja suurten ylivirtaamien seurauksena (kuva 5). Puhdistustehot olivat koko vuoden keskiarvoina seuraavat: kiintoaine 94 %, BOD 7 95,8 %, COD Cr 91,4 % ja kok-p 96,2 %. Typpireduktio oli vuoden keskiarvona 28 %. (Snellman 211) BOD 7 t/d UPM Kymmene Pietarsaari / Jakobstad 3 25 2 15 1 5 COD t/d UPM Kymmene Pietarsaari / Jakobstad 7 6 5 4 3 2 1 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Fosfori / Fosfor kg/d UPM Kymmene Pietarsaari / Jakobstad 14 12 1 8 6 4 2 Typpi / Kväve kg/d UPM Kymmene OSTP Pietarsaari / Jakobstad 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 5. Jätevesikuormitus vuosina 1983-21. UPM Kymmenen ja OSTP:n typpikuormitukset on eritelty vuodesta 1995 lähtien. (Pietarsaaren Veden lupaehdot 1.1.21 lähtien neljännesvuosikeskiarvoina: BOD 7ATU 1 mg/l, 95 %, COD Cr 75 mg/l, 85 % ja kok-p,3 mg/l, 95 %. UPM Kymmenen lupaehdot kuukausikeskiarvoina BOD 7 4,4 t O 2 /d (vuosikeskiarvona 3,6 t/d), COD Cr 7 t O 2 /d (6 t/d), fosfori 6 kg/d (55 kg/d) ja AOX 6 kg/ d (5 kg/d). Jätevesien aiheuttamasta orgaanisesta kuormituksesta (COD, BOD) 95-99 % ja fosforikuormituksesta 87 % tuli UPM:ltä ja loput kaupungin puhdistamolta. Typpikuormitus jakautui UPM:n (54 %), kaupungin (43 %) ja OSTP:n (3 %) kesken. Jätevesien aiheuttama fosforikuormitus on pienentynyt tasai-

7 sesti 198-luvulta lähtien muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta. Typpikuormituksessa ei ole havaittavissa vastaavaa muutossuuntaa. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n Pietarsaaren tehtailla valmistetaan teräslevyistä ja nauhoista ruostumattomia sekä haponkestäviä putkia ja putkenosia yhteensä noin 25 tonnia vuodessa (kapasiteetti noin 35 t/vuosi). Putket peitataan happoaltaassa, jossa on typpihappoa, fluorivetyhappoa ja rikkihappoa sekä vettä. Peittausprosessissa muodostuvat jätevedet käsitellään kaksivaiheisella NaOH-saostuksella sekä vuonna 27 käyttöön otetussa prosessissa, jossa pääosa typpihaposta on korvattu rikkihapolla. Jätevesiä muodostuu noin 9 1 6 m 3 /kk ja ne johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samassa purkuputkessa kuin UPM Kymmenen jätevedet (Pekka Pynttäri s.posti 21). OSTP:n typpikuormitus oli vuonna 21 7 55 kg/v alittaen luvassa asetetun tavoitearvon (3 kg/v). OSTP:n metallikuormitus on pienentynyt edelleen ja ympäristöluvassa asetetut kuormitus- ja pitoisuusrajat toteutuivat hyvin (taulukko 2). OSTP:n kuormituksen kehitys vuosina 21 21 ja nykyisen luvan mukaiset kuormitusraja-/ tavoitearvot on esitetty liitteessä 11. Taulukko 2. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n pitoisuus- ja kuormitusraja-arvot sekä vuoden 21 toteutuneet pitoisuudet ja kuormitukset. Metalli Pitoisuusraja-arvo (mg/l) Toteutunut pitoisuus 1. vuosinelj 21 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 2. vuosinelj 21 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 3. vuosinelj 21 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 4. vuosinelj 21 (mg/l) Kuormitus raja-arvo (kg/a) Toteutunut kuormitus 21 (kg/a) Kromi,5,44,37,36,37 25 3,26 Nikkeli,5,11,1,4,1 16,7 Lyijy,5,3 25 Kadmium,1,6,22,6,37 2,285 Kupari,2,29,1 ei raja-arvoa,3 Fluoridi ei raja-arvoa 19,75 1,16 8,7 8,47 1 8 18,1 ph ei raja-arvoa 11,2 11,2 11,1 1,88 ei raja-arvoa - kok-n ei raja-arvoa 917 956 814 766 ei raja-arvoa 7554 Pietarsaaren sataman laitureiden ja satamakentän hulevedet johdetaan mereen neljän sade/hulevesikaivon kautta, jotka on varustettu hiekan- ja lietteenerottimilla sekä Laukko I:n linja lisäksi öljynerotuskaivolla. Hulevesikaivojen puhtaanapitoon on kiinnitetty vuodesta 29 lähtien erityistä huomiota ja kiintoaine- ja ravinnekuorman pääsyä kaivoihin on pyritty rajoittamaan peittämällä kaivot suojamatoilla lastaus- ja purkutoiminnan ajaksi. Mereen johdettuja vesiä tarkkailtiin vuonna silmämääräisesti päivittäisten tarkastuskertojen yhteydessä eikä kirjattavia poikkeamia havaittu. Vuonna 27 tehtyjen hulevesianalyysien perusteella on arvioitu, että satama-alueen hulevesistä aiheutuva kokonaiskuormitus on 5 mm vuosisadannalla noin 12 kg N/v, 9 kg P/ v ja 1 4 kg kiintoainetta/vuosi (Kujala 211). Sataman saniteettivedet kerätään umpikaivoon ja kuljetetaan jätevedenpuhdistamolle, kunnes satama-alueelta rakennetaan viemäri jätevedenpuhdistamolle. Lupakäsittelyssä olevaa vesilain mukaista väylän ja satama-altaan ruoppaus- ja läjityssuunnitelmaa täydennettiin vuoden 21 aikana (Kujala 211). Ruoppaustyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 211.

3.2 Lämpökuormitus 8 Alholmens Kraft Oy:n voimalaitos on kiinteää polttoainetta käyttävä väliottolauhdelaitos, joka tuotti vuonna 21 sähköä (1 564 GWh/v), kaukolämpöä (32 GWh/v) ja prosessihöyryä (16 GWh/v) yhteensä 1 972 GWh/v eli 7 98 TJ/ v. Polttoaineiden energiasisältö oli noin 15 69 TJ. Polttoaineina käytettiin turvetta (32 %), hiiltä (19 %), puuta (4 %), yhdyskuntajätettä (REF, 7 %), peltomassaa ja 12 bar höyryä (yht n. 1 %) sekä öljyä (< 1 %) voimalaitoksen käynnistykseen. Turpeen ja puun osuudet polttoaineesta lisääntyivät jonkin verran edellisestä vuodesta ja hiilen osuus vastaavasti pienentyi. Voimalaitoksen (AK 1 ja AK 2) käyntitunteja oli vuonna 21 11 86 tuntia. Lisäystä edelliseen vuoteen oli lähes 3 %. Alholmens Kraftin jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuorma mereen oli vuonna 21 6 465 TJ eli 41 % polttoaineiden kokonaisenergiasisällöstä. Jäähdytysvettä käytettiin vuonna 21 181 milj m 3 eli keskimäärin 5,7 m 3 / s (lupa 7,2 m 3 /s). Mereen johdetun jäähdytysveden lämpötila oli viikkokeskiarvoksi laskettuna lämpimintä heinäkuun puolivälissä + 29,5 C (lupa + 33 C). Jäähdytysveden lämpötilanousu oli keskimäärin noin 1 C ja suurimmillaan tammikuussa + 12,8 C vuorokausikeskiarvoksi laskettuna (lupa + 13 C).(Keränen 211c) Alholmens Kraftin lisäksi mereen tulee lämpökuormaa myös UPM Kymmeneltä, Alhedan jätevedenpuhdistamolta ja Luodonjärvestä (kuva 6). UPM Kymmenen lämpökuorma oli vuonna 21 3 298 TJ. Pietarsaaren jätevedenpuhdistamon lämpökuorma-arvio on 26 TJ ja Luodonjärvestä tuleva luonnonmukainen lämpökuorma vuonna 21 on 459 TJ (Keränen 211c). Lämpökuorma/ Värmebelastning TJ/ a Alholmens Kraft UPM Oyj Alheda, jvp Luodonjärvi 14 12 1 8 6 4 2 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 6. Eri lähteistä mereen johdettu lämpökuorma Pietarsaaren edustalla 22 21. 3.3 Luodon-Öjanjärvi Luodon-Öjanjärvestä mereen kohdistuva ravinnekuormitus vaihtelee järven juoksutuksista riippuen (vrt. kuva 4). Järvestä tuleva kuormitus on saatu laskemalla yhteen Hästgrundetin ja Gertrudin tulvaluukuista sekä kalateistä tulevat ravinnevirtaamat. Vuoden 21 fosforikuormitus oli edellisvuotista pienempi sekä jätevesi- että järvivesikuormituksen vähenemisestä johtuen. Luodonjärvestä tuleva typpikuormitus oli hieman isompi kuin vuonna 29 (kuva 7).

9 Merialueelle tuleva fosforivirtaama 199-21 Fosforflöde till havsområdet 199-21 Merialueelle tuleva typpivirtaama 199-21 Kväveflöde till havsområdet 199-21 kg/d Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön 27 24 21 18 kg/d Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön 5 5 5 4 5 4 3 5 15 3 12 2 5 9 6 3 2 1 5 1 5 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 7. Pietarsaaren edustan merialueen ravinnekuormitus vuosina 199 21. Koko vuoden keskiarvoksi laskettuna järvestä mereen juoksutettu fosforikuormitus oli vuonna 21 aikaisempaa pienempi, 6 kg P/ d eli noin kolminkertainen ja typpikuormitus noin 2,5- kertainen jätevesikuormaan verrattuna eli 1 99 kg N/ d (taulukko 3). Taulukko 3. Pietarsaaren edustan merialueelle tuleva keskimääräinen kuormitus (kg/d) vuonna 21. Muuttuja UPM OSTP Pietarsaari yht/tills. Järvestä Lähialue*) kg/ d (21) Kymmene (Jaro) Jakobstad 21 Från sjön Närområdet BOD 7 1 77 95 1 865 COD Cr 29 44 29 44 tot-p 17, 2,6 19,6 59,6 9 tot-n 396 21 317 734 1 987 16 vesimäärä m 3 /d 17 139 8217 178 356 2,1 1 6 7 *) Lähivaluma-alue + isoimmat purot ja Pörkenäs lägergård (Aaltonen ym 1998). Jätevesikuormituksen osuus merialueen kokonaisravinnekuormituksesta vaihtelee vuodenajoittain ja riippuu Luodonjärvestä tulevan kuormituksen ajoittumisesta. Jätevesikuormituksen osuus oli vuonna 21 noin 25 % sekä fosforin että typen osalta. Jätevesien aiheuttaman fosforikuormituksen osuus oli pienimmillään (8 %) tulva-aikana huhtikuussa ja marraskuussa, jolloin UPM:n kuormitus oli poikkeuksellisen pieni (8 kgp/d). Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli pienimmillään (8 %) isojen virtaamien aikaan huhtikuussa. Jätevesien osuus oli suurimmillaan heinäkuussa, 98 % ja elokuussakin yli 8 % sekä fosforin että typen kokonaiskuormituksesta. Fosforikuormitus / Fosforbelastning 21 kg/d Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön 27 24 21 18 15 12 9 6 3 Typpikuormitus / Kvävebelastning 21 kg/d Jätevesi/ Avloppsvatten Luodonjärvi / Larsmosjön 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi / Månad I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuukausi / Månad Kuva 8. Pietarsaaren edustan merialueelle tulevan ravinnekuormituksen (fosfori ja typpi) vaihtelu kuukausikeskiarvoina vuonna 21.

4 Merialueen vedenlaatu 1 4.1 Vedenlaatu talvella 21 Jään alle muodostuu jäte- ja järvivesien virtausten seurauksena selvä kerrostuneisuus, jossa pintaveden laatu poikkeaa muun vesipatsaan vedenlaadusta. Pintaveden (1 m) ph-arvo, samoin kuin suolaisuus on alentunut, vesi on ruskeaa ja kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineen (TOC) pitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Jäte- ja järvivesien vaikutusalueet menevät osittain päällekkäin eikä niitä aina voida erottaa toisistaan. Kuva 9. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut jäte- ja järvivesien leviämisalueet maaliskuussa 21. Talvinäytteet otettiin 15. 16.3.21. Lähirannikolla ja saaristovyöhykkeellä jäätilanne oli hyvä, mutta uloimmalle havaintopaikalle (P75) ei päästy ahtojäiden vuoksi, joten sieltä ei ole näytteitä. Jäte- ja jokivesien leviäminen jään alla on esitetty kuvassa 9 pintaveden (1 m) värin, happamuuden ja johtokyvyn sekä ravinteiden ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuuksien perusteella. Ekologiseen luokitukseen sisältyvien parametrien (kok-p ja kok-n) tarkastelu talviajalta on luvussa 4.5. Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukut olivat muutamia yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta suljettuina vuodenvaihteesta huhtikuun alkupuolelle asti. Gertrudsin ja Storströmmenin kalateistä virtaama oli tasainen (n 5 ja n 1 m 3 /s). Luodonjärvestä juoksutettiin siten talvella 21 hyvin vähän vettä mereen ennen maaliskuun näytteenottoa.

11 Järvi- ja jätevedet levisivät ohuena kerroksen jään alla ja niiden vaikutukset näkyivät pintavedessä Ådön- Hälsingön sisäpuolisessa saaristossa ja lievempinä Ådön länsirannalla (P 71), Nygrundetissa (P 64) ja Euranin sisäpuolella (P 65) asti. Vaikutusalue ulottui samalle alueelle kuin edellisinäkin talvina, mutta pintaveden pitoisuudet olivat pienemmät vuonna 21 kuin edellisenä vuonna. Jään alla virtasi ruskeahko ja rehevämpi makea vesi ja väli- ja alusvedessä puhtaampi ja suolaisempi merivesi. Kerrostuneisuus oli saaristopisteillä kaikkien muuttujien suhteen selvä, ja vesi oli johtokykyarvojen perusteella viimeistään 5 m syvyydessä lähes merivettä. Luodonjärven vesi ei ollut talvella 21 erityisen hapanta, joten happamuusvaikutukset merialueella jäivät hyvin vähäisiksi. Purkualueen hygieeninen tila oli hyvä, sillä hygieniaindikaattoribakteereita oli kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla vähän (P52 ja 53 < 5 kpl/ 1 ml) ja määrät olivat pieniä myös Vanhansataman perukassa hulevesien vaikutusalueella (P 51). Luodonjärven vähäisistä juoksutuksista johtuen pintaveden väriarvot sekä fosfori- ja typpipitoisuudet olivat pienemmät kuin normaalitalvina, mutta järvivesien vaikutukset olivat havaittavissa samalla alueella kuin edellisinäkin talvina. Pitoisuudet olivat selvästi kohonneet vain tulvaluukkujen/ kalateiden läheisyydessä ja lievästi kohonneet vielä Mässkärin ulkopuolella (P64) ja Luodon saaristossa Orrskärsfjärdenillä (P78) asti. Fäbodan ulkopuolinen havaintopaikka P73 edusti P75 puuttuessa hyvin referenssialuetta, jolla ei havaittu jäte- eikä järvivesien vaikutusta. Jäänalainen happitilanne oli hyvä (kyllästysprosentti 8 1 %) uloimmilla alueilla sekä pintavedessä että pohjanläheisessä kerroksessa. Pintaveden (1m) happitilanne oli havaintopaikoilla P67, P71, P78 ja P79 tyydyttävä (kyllästysaste 6-8 %), mutta näilläkin pisteillä hapen kyllästysprosentti oli syvemmällä hyvä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen näytteenoton tulokset (22.2.21) havaintopaikalta P 64 ovat liitteessä 4. 4.2 Veden laatu avovesiajalla 21 Laajat näytteenottokierrokset Toukokuun näytteenottokierroksella (25.5. 26.5.) pintavesi oli ruskeaa, mutta tavallista myöhäisemmän näytteenoton vuoksi järvivesien tulvajuoksutus oli jo vähentynyt ja värin lisäksi myös ravinnepitoisuudet olivat pienempiä kuin toukokuun näytteenotossa yleensä. Veden suolaisuus oli jonkin verran alentunut, mutta tavallista pienemmällä alueella. Sameahko vesialue ja kohonneet TOCpitoisuudet rajoittuivat Ådön sisäpuoliselle alueelle ja purkualueesta pohjoiseen, Kackurinlahdelle ja Orrskärsfjärdenille. Näillä alueilla pintavesi poikkesi selvästi muun vesipatsaan laadusta, ja Ådön ja Nygrundetin välillä vielä lievästi. Ulommilla alueilla (P73, P75) vesipatsas oli tasalaatuinen ja kauttaaltaan merivettä eikä makeiden vesien vaikutuksia ollut havaittavissa. Luodonjärvestä juoksutettujen vesien ph-arvo oli 5,6-6,1 ja meren puolella tulvaluukkuja lähimpien havaintopaikkojen pintaveden ph-arvot olivat sen myötä hieman alentuneet, 6,4 6,8. Pintaveden lämpötila vaihteli rannikon lähipisteiden 1 13 C:sta uloimpien pisteiden noin 1,5-4 C:een. Lämpötilakerrostuneisuus oli pintaveden paikoin jo lämmettyä selvästi havaittavissa, mutta ulkopisteillä vesipatsas oli tasalämpöinen. Näkösyvyys oli jäte- ja järvivesien vaikutusalueella 1 1,5 m, saariston ulko-osissa (P64, P65, P71 ja P73) 2,5 3,5 m ja suurimmillaan (6,5 m) ulkomeren havaintopaikalla P75. Ammonium- ja varsinkin nitraattityppeä oli kaikilla havaintopaikoilla mitattavia pitoisuuksia, eniten järvi- ja jätevesien vaikutusalueilla. Kevään levätuotanto oli nostanut klorofyllipitoisuudet muutamilla saaristopisteillä (P64, P65 ja P66) yli 5 µg/l:aan, uloimmilla pisteillä (P 71 P78) taso oli 1,5 3 µg/l ja suurimmalla osaa aluetta klorofyllipitoisuudet olivat tasolla 3-5 µg/l. Toukokuun klorofyllipitoisuudet ja näkösyvyydet eivät sisälly ekologisen luokituksen aineistoon.

12 Elokuun (9.8.) laajalla näytteenottokierroksella pintavesi oli edelliskesän tapaan poikkeuksellisen lämmintä, rannikon tuntumassa yli 2 ºC ja uloimmillakin pisteillä noin 17 ºC. Heikko lämpötilakerrostuneisuus havaittiin vain uloimmilla havaintopaikoilla (P64, P75 ja P78), jossa sielläkin alusveden lämpötila oli 1-12 ºC. Sisäsaaristossa ja lähirannikoilla koko vesipatsas oli lähes tasalämpöistä lämpötilojen vaihdellessa noin 14 2 ºC. Järvivettä ei ollut juoksutettu mereen kesäkuun lopun jälkeen ja siten merivesi oli elokuussa ulommilla pisteillä kirkasta ja näkösyvyys lähes 5 m. Jätevesien purku- ja vaikutusalueilla vesi oli kuitenkin sameaa ja ravinnepitoista. Hygieniaindikaattoribakteereita oli kaupungin puhdistamon lähipisteillä (P51 - P54) hyvin vähän. Pintaveden väri sekä ravinteiden, raudan ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuudet olivat jätevesien vaikutusalueella kohonneet koko vesipatsaassa. Klorofyllipitoisuudet olivat lievää rehevyyttä ilmentävällä tasolla (5-9 µg/l) ja ravinnepitoisuudet kohonneet (13-33 µgp/l ja 3-57 µgn/l). Vaikutukset rajoittuivat purkualueelle ja Vanhansatamanlahdelle. Pitoisuudet laimenivat nopeasti pohjoiseen päin (P 67 ja P66). Juoksutusten vähäisyyden vuoksi vesi oli myös Kackurinlahdella (P79) sangen kirkasta ja suhteellisen vähäravinteista, mutta klorofyllipitoisuus ilmensi lievää rehevyyttä. Näkösyvyys oli saaristossa 2-3 m ja lähialueilla 1 2 m. Uloimmilla havaintopaikoilla vesi oli koko vesipatsaassa tasalaatuista ja pitoisuudet alhaisia. Näkösyvyys oli enimmillään 4-5 m ja klorofyllipitoisuus 1 2 µg/l. Kokonaisravinnepitoisuudet olivat niin ikään pieniä (< 1 µgp/l) ja n 2 µgn/l). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen elokuun alussa (3.8.) ottamassa näytteessä (P64, 1 m) fosfaattifosforipitoisuus oli alle 2 µg/l, kokonaisfosforipitoisuus 6 µg/l ja klorofyllipitoisuus 1,5 µg/l. Lokakuussa (4.1.21) vesipatsas oli jäähtynyt ja lähes tasalämpöinen (8 11 C). Kalatiet oli avattu elokuun lopulla ja syyskuun loppupuolelta lähtien myös Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukuista oli virrannut järvivettä mereen. Pintavesi (1 m) oli jäte- ja järvivesien lähivaikutusalueella (P 55, 54, 67 ja 66) koko vesipatsaassa vähäsuolaista, ruskeaa ja edellisviikolla sattuneesta kaoliinipäästöstä johtuen myös sameaa. Samalla alueella TOC-, rauta- ja ravinnepitoisuudet olivat koholla, samoin kuin kaoliinipäästön leviämisen kartoittamiseksi ylimääräisenä mitattu alumiinipitoisuus. Vaikutusalue voitiin rajata em pisteille eikä ulompana ollut havaittavissa poikkeavia pitoisuuksia. UPM on antanut erillisen selvityksen kaoliinipäästöstä ja sen leviämisestä merialueella (Kari Saari 15.1.21). Ulkosaaristossa merivesi oli pinnasta pohjaan tasalaatuista. Fosforipitoisuudet olivat ulkopisteillä 6 1 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat koko alueella 2 4 µg/l, paitsi Hälsingöfjärdenillä (P66) ja Kackurinlahdella (P79) noin 7 µg/l. Näkösyvyys oli lähialueilla 1 3 m ja ulkoalueilla enimmillään 5 m (P64). Uloimmilta havaintopaikoilta (P73 ja 75) ei saatu näytteitä kovan myrskytuulen vuoksi. Intensiivinäytteenotto (P 52, P54, P62, P64 ja P67) Kuvassa 1 on esitetty veden värin ja kokonaisfosforipitoisuuden sekä kuvassa 11 veden kokonaistypen ja a-klorofyllipitoisuuksien vaihtelut toukokuusta lokakuuhun intensiiviseurannan pisteillä. Pitoisuuksien vaihteluihin vaikuttivat avovesiajalla järvi- ja jätevesien leviäminen, meriveden pinnanvaihtelut ja tuuliolosuhteet. UPM:n päästöt (erityisesti fosfori) olivat vuonna 21 edellisvuotta pienemmät ja jätevesien vaikutukset ulottuivat tavallista pienemmälle alueelle, mikä näkyi ulko- ja lähialueiden välisten pitoisuuserojen suurenemisena. Meriveden laatu vaihteli avovesiajalla 21 voimakkaimmin jätevesien lähivaikutusalueella (P54 ja P52), kun taas vaikutukset pohjoisen suuntaan (P67) olivat edellisvuosia vähäisemmät. Luodonjärvestä juoksutettiin vuonna 21 enemmän järvivettä kuin vuonna 29, ja järvivesien vaikutukset näkyivät touko-kesäkuun lisäksi myös lokakuussa kohonneina väriarvoina ja ravinnepitoisuuksina lähimpänä purkualuetta ja siitä pohjoiseen sijaitsevilla havaintopaikoilla (P54 ja P67). UPM:llä ennen lokakuun näytteenottoa sattunut kaoliinipäästö vaikutti osaltaan kohonneisiin pitoisuuksiin havaintopaikoilla P 54 ja P 67.

13 Väri/ Färg (komparaattori) mg Pt/l P52 P54 P62 P64 P67 12 1 8 6 4 2 5.-26.5. 1.6. 7.7. 2.7. 3.8. 9.8. 23.8. 7.9. 4.-5.1. kok - P/ tot - P µg/l P52 P54 P62 P64 P67 35 3 25 2 15 1 5 25.-26.5. 1.6. 7.7. 2.7. 3.8. 9.8. 23.8. 7.9. 4.-5.1. Kuva 1. Pintaveden ( - 2 m) väriarvot (mg Pt/l) ja kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pisteillä P 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 21. Pitoisuusvaihtelut olivat tavanomaiset, mutta alueelliset erot olivat elokuussa poikkeuksellisen pienet erityisesti veden värin ja kokonaistyppipitoisuuden suhteen. Vesi oli elokuussa purkualueita myöten sangen kirkasta ja typpipitoisuudet olivat pienet, kun sen sijaan fosfori- ja klorofyllipitoisuudet olivat lähipisteillä tavallisella loppukesän tasolla. Kaoliinipäästön seurauksena veden väriarvot ja ravinnepi-

14 toisuudet olivat lokakuun näytteenottokerralla kohonneet pisteillä P54 ja P67. Koko avovesikauden klorofyllin maksimipitoisuudet nousivat purkupaikkojen lähipisteillä (P52, 54 ja 67) 1-15 µg/l:aan, mutta pysyttelivät ulkopisteillä tasolla 2-4 µg/l. Fosforipitoisuudet vaihtelivat sisäpisteiden yli 3 µg/l:sta ulkopisteiden alle 1 µg/l:aan ja typet vastaavasti yli 6 µg/l:sta 2 µg/l:aan. kok - N/ tot - N µg/l P52 P54 P62 P64 P67 1 2 1 8 6 4 2 25.-26.5. 1.6. 7.7. 2.7. 3.8. 9.8. 23.8. 7.9. 4.-5.1. a - klorofylli/ a - klorofyll µg/l 16 P52 P54 P62 P64 P67 14 12 1 8 6 4 2 25.-26.5. 1.6. 7.7. 2.7. 3.8. 9.8. 23.8. 7.9. 4.-5.1. Kuva 11. Pintaveden ( 2 m) kokonaistypen ja a-klorofyllin pitoisuudet (µg/l) pisteellä P 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella 21. Rehevöitymisluokitus Avovesikauden 21 rehevöitymisluokitus on esitetty kuvassa 12, johon on edellisvuosien tapaan merkitty kaikilta pisteiltä kolmen havaintokerran klorofyllipitoisuuksien keskiarvot, maksimiarvot ja keskiarvopitoisuuksien perusteella arvioidut rehevyysluokat (luokitus Aaltonen & Kyröläinen):

15 Luokka Erittäin rehevä Hyvin rehevä Rehevä Lievästi rehevä Rehevöitymässä Karu a-klo µg/l > 1 µg/l 3-1 µg/l 1 3 µg/l 5-1 µg/l 2-5 µg/l < 2 µg/l Tarkkailualue jakaantui klorofyllikeskiarvojen perusteella kolmeen rehevyysluokkaan: Lievästi rehevöitynyt alue oli jälleen suppeampi kuin edellisvuosina ja rajoittui UPM:n purkualueelta luoteeseen Kackurinlahdelle ja Hälsingöfjärdenille (P54, 55, 66, 67 ja 79). Vanha satamanlahti, kaupungin purkualue ja Ådön ja Hälsingön väli aina Nygrundetiin ja Euranille asti kuten myös Orrskärin pohjoispuolinen havaintopaikka (P78) sijoittuivat luokkaan rehevöitymässä (P51, 52, 53, 61, 62, 64, 65 ja 71). Uloimmat havaintopaikat (P73 ja 75) olivat luokiteltavissa karuiksi. Ekologisen luokituksen parametrejä (a-klo ja näkösyvyys) käsitellään erikseen luvussa 4.5 Kuva 12. a-klorofyllin maksimi- ja keskiarvopitoisuudet (µg/l) sekä keskiarvojen (n=3) perusteella arvioidut rehevöitymisvyöhykkeet kesällä 21. Ylimpänä maksimipitoisuus, alla keskipitoisuus ja suluissa intensiiviseurannan havainnoista laskettu keskiarvo pisteillä P 52, 54, 62, 64 ja 67 (n = 9). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ottamien näytteiden tulokset havaintopaikalta P64 helmikuussa ja elokuussa ovat liitteessä 5. Havaintopaikka P62 ei ole vuodesta 29 lähtien kuulunut ympäristökeskuksen seurantaohjelmaan.

16 4.3 Perifytonkasvatuksen tulokset 21 Perifytonin kasvatuskoe tehtiin 1 havaintopaikalla 2 viikon inkubointiajalla 26.7. 1.8.21. Kasvatus tehtiin rinnakkaisilla pleksilasilevyillä, joista irrotettiin inkuboinnin jälkeen päällyskasvusto laboratoriossa. Päällyskasvustosta määritettiin klorofylli a (µg/m 2 ) ja kiintoaine (mg/m 2 ). Tuloksia on havainnollistettu kuvassa 13. Havaintopaikat, niiden koordinaatit ja tulokset ilmenevät liitteestä 4. Perifytonselvityksen perusteella leväkasvu oli UPM:n purkukanavan edustalla (UPM) monikymmenkertaista ja Alholmens Kraftin jäähdytysvesien purkualueella (AK) yli satakertaista suhteessa vertailualueisiin. Seuraavina erottuivat Pietarsaaren Sataman ja Pietarsaaren Veden (Kaupunki) jätevesien purkualueiden kohonneet kiintoaine- ja klorofyllimäärät. Myös Ådönniemen itäpuolinen havaintopaikka (Ådö A) erottui muista mereisemmistä paikoista enemmän kuin edellisinä vuosina. Perifytontuloksia voi verrata toisiinsa vain saman kasvatusjakson ajalta, ja eri vuosien välinen vertailu on vain suuntaaantavaa. Perifytonin kasvatuskoe antaa tarpeellista lisätietoa purkualueiden tilasta ja kuvastaa veden klorofyllipitoisuuksia paremmin lämpökuorman todettuja vaikutuksia. a-klo µg/m 2 5 12 Perifyton Klorofylli-a Ka mg/m 2 2 45 Kiintoaine 18 4 16 35 14 3 12 25 1 2 8 15 6 1 4 5 2 AK UPM Sat Kaup Kackur A Kackur B Ådö A Ådö B Mässkär Pörkenäs Kuva 13. Perifytonkasvatuskokeen tulokset kymmeneltä havaintopaikalta Pietarsaaren merialueella kesällä 21. 4.4 Veden laadun muutokset 1983-21 Pintaveden laadun (happi, väri, kok-p, klorofylli) muutokset jaksolla 1983 21 intensiiviseurannan pisteillä 54, 62, 64, 75 on esitetty kuvissa 14 17 erikseen talven ja avovesiajan osalta. Rannikon jäätilanne vaikeuttaa usein uloimmille havaintopaikoille pääsyä, minkä vuoksi pisteen P 75 tulokset on korvattu talvella 1991, 2, 21, 25 ja 27 pisteen P 77 tuloksilla, talvella 1993 havaintopaikan P 76 ja talvina 1995, 1996, 1997 ja 1998 pisteen P 74 tuloksilla, talvella 29 pisteen P 78 ja talvella 21 pisteen P73 tuloksilla.

17 HAPPI (kuva 14) Jäänalaisessa happitilanteessa tapahtui selvä ja pysyvä muutos parempaan talvella 1986, jolloin UPM:n aktiivilietelaitos otettiin käyttöön. Tätä ennen happitilanne oli vaihdellut etenkin pisteillä 62 ja 64 huomattavasti ja kyllästysaste oli Mässkäriin asti alle 5 %. Nykytilanne on vakiintunut koko alueella siten, että pintaveden happitilanne on vähintään tyydyttävä, mutta enimmäkseen hyvä. Talvella 21 hapen kyllästysasteen vaihteluväli oli pintavedessä intensiiviasemilla noin 9 % eli hyvä, paitsi asemalla P 67 7 % eli tyydyttävä. Happi/ Syre 1983-21 Talvi/ Vinter 1 m kyll/mätt % P54 P62 P64 P75 P52 P67 11 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 14. Hapen kyllästysasteen vaihtelut pisteillä P 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvina 1983 21. VÄRI (kuva 15) Talven väriarvot vaihtelevat hyvin voimakkaasti, mikä johtuu jäte- ja järvivesien erilaisesta kulkeutumisesta eri talvien juoksutustilanteissa. Väriarvot olivat 199-luvulla melko vakaat uloimmalla havaintopaikalla (P 75), mutta 2-luvulla P75 on jouduttu korvaamaan monena talvena lähempien havaintopaikkojen tuloksilla ja vaihtelu on siten kasvanut. Luodonjärvestä juoksutetun järviveden vaikutus näkyi talvella 29 tavallista selvemmin kaikilla intensiivitarkkailun paikoilla, kun taas talven 21 vähäisemmät juoksutukset näkyvät pintaveden vaaleampana värinä eli pienempinä väriarvoina. Avovesiaikaan havaitaan veden värin suhteen selvä gradientti purkualueilta ulospäin mentäessä. Vaihtelut ovat suurimmat järvi- ja jätevesien purkupaikkojen välittömässä läheisyydessä (P 54), missä vesi on myös selvästi ruskeampaa (8-9 mg Pt/l) kuin muualla. Uloimmilla pisteillä (P 64 ja 75) väriarvot ovat toukokuuta lukuun ottamatta alhaiset (<2 mg Pt/l) ja vaihtelut vähäisiä. Kesän 21 keskimääräiset väriarvot olivat tavallista pienempiä johtuen elokuun erittäin kirkkaista vesistä.

18 Väri/ Färg 199-21 Talvi/ Vinter 1 m (komparaattori) mg Pt/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 18 15 12 9 6 3 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Väri/ Färg 199-21 Avovesi/ Öppet vatten 1 m (komparaattori) mg Pt/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 18 15 12 9 6 3 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 15. Veden värin vaihtelut pisteillä P 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvina 1983 21. FOSFORI (kuva 16) Talvella kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelevat väriarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Pitoisuuksissa on laskeva suuntaus ja vaihteluväli on pienentynyt 199-luvun puolivälin jälkeen. Pitoisuudet ovat olleet melko tasaisen pienet vain uloimmilla havaintopaikoilla (P 75). Juoksutukset Luodonjärvestä painottuivat talvella 28 ja 29 Hästgrundetiin ja fosforipitoisuudet olivat purkualuetta laajemmalla alueella (P62, P64 ja P71) tavallista korkeammat, mutta talven 21 vähäisempien juoksutusten johdosta pintaveden fosforipitoisuudet olivat jälleen normaalitasolla.

19 Avovesikauden fosforipitoisuuksissa on laskeva suuntaus kaikilla havaintopaikoilla, mutta erityisesti UPM:n purkupaikan lähipisteellä P54. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P 52, 54, 67) fosforitaso erottuu muita korkeampana (2-25 µg P/l). Fosforipitoisuus laskee ulospäin mentäessä alle 1 µg P/l:aan. Havaintopaikkojen P52, 54 ja P62 fosforipitoisuuksissa on 2-luvulla havaittavissa laskeva suuntaus ja uloimpien pisteiden (P62, 64 ja 75) pitoisuudet ovat samaan aikaan lähentyneet toisiaan entisestään. Fosfori/ Fosfor 1983-21 Talvi/ Vinter 1 m µg/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Fosfori/ Fosfor 1983-21 Avovesi/ Öppet vatten - 2 m/ 1 m µg/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 16. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä P 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvella ja avovesiaikaan 1983 21.

2 TYPPI (kuva 17) Talvella kokonaistyppipitoisuudet vaihtelevat väri- ja fosforiarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Isoimmat pitoisuudet ovat purkualueiden tuntumassa ja pienimmät ulkomerellä. Havaintopaikan P52 pitoisuusvaihtelu on vähentynyt huomattavasti 2-luvun talvina. Avovesikauden typpipitoisuuksissa on lievästi laskeva suuntaus kaikilla havaintopaikoilla.. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P 52, 54, 67) typpitaso erottuu ulompia alueita korkeampana (noin 5-65 µg N/l). Typpipitoisuus laskee ulospäin mentäessä noin 3 µg N/l:aan. 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Typpi/ Kväve 1991-21 Talvi/ Vinter 1 m µg/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Typpi/ Kväve 1991-21 Avovesi/ Öppet vatten 1 m µg/l P54 P62 P64 P75 P52 P67 22 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 17. Kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä P52, 54, 62, 64, 67 ja 75 talvella ja avovesiaikaan 2 21.

21 KLOROFYLLI (kuva 18) Rehevöitymistä kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevöityminen lisääntyi 198- luvun puolivälistä lähtien kaikilla intensiiviseurannassa olevilla pisteillä ja samalla alueiden väliset erot pääsääntöisesti kasvoivat. Vuoden 1998 jälkeen erot lähi- ja ulkoalueiden välillä ovat edelleen lisääntyneet ja klorofyllipitoisuudet vaihtelevat erityisesti purkualueen lähimmillä havaintopaikoilla (P 52, 54, 67). Luodon-Öjanjärven juoksutusten suuret vaihteluilla on näillä pistellä suuri merkitys. Havaintopaikkojen P62 ja 64 klorofyllipitoisuuksissa on 2-luvulla havaittavissa laskeva suuntaus. Pisteen P75 klorofyllipitoisuudet vaihtelevat lähellä taustapitoisuuksia. Järvivesien juoksutus tulvaluukuista ja kalateistä lopetettiin vuonna 21 kesä-heinäkuun vaihteessa ja siten heinäkuussa vain jätevedet kuormittivat merialuetta, samoin kuin edellisenä kesänä. Jätevesien vaikutusalue rajoittui lähelle purkupaikkoja. Rannikon lähipisteet (P52, 54 ja 67) erottuvat selvästi ulommista alueista. Klorofyllipitoisuudet olivat kesällä 21 samalla tasolla tai pienemmät kuin edellisinä vuosina, joina myös merialueelle tullut fosforikuorma on ollut selvästi pienempi kuin ennen. µg/l 14 Pietarsaaren merialue/ Jakobstads havsområde a - klorofylli/ klorofyll 1982-21 P64 P54 P62 P75 P52 P67 12 rehevä/ eutrof 1 8 6 4 2 lievästi rehevä/ måttligt eutrof rehevöitymässä/ pä väg att eutrofieras karu/ karg 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 18. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä P 52, 54, 62, 64, 67 ja 75 avovesiaikaan 1982 21 (intensiiviseurannan tulokset, n = 11-16/ vuosi). 4.5 Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit Vuoden 21 vedenlaatuaineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain. Ekologisessa luokituksessa arvioidaan loppukesän (1.7. 7.9.) klorofyllipitoisuuksia kasviplanktontuotannon mittarina. Tukiparametreinä tarkastellaan tammi-maaliskuun kokonaisravinnepitoisuuksia (1-5 m vesikerros) ja heinä-elokuun näkösyvyyttä. Havaintopaikat luokitellaan näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym 29) noudattaen luokkiin erinomainen huono. Pietarsaaren merialueen em parametrit vuodelta 21 on esitetty taulukoissa 4. Jakson 26 21 aineistot on käsitelty vastaavasti ja esitetty taulukossa 5 sekä karttapohjalla kuvassa 19.

22 Myös pohjaeläintarkkailun tulokset on käsitelty ekologisen luokitusohjeistuksen (Vuori ym 29) mukaisesti ja pohjaeläintuloksista lasketut BBI-indeksit on sijoitettu havaintopaikoittain luokkiin erinomainen huono (Nyman 211, kuva 22) Vedenlaatu ekologisen luokituksen parametrien perusteella ja vertailu jaksoon 26-21 Vuosi 21 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Pietarsaaren edustan havaintopaikoilla vuoden 21 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 4. Kaikki sisemmän rannikkoalueen (Ps) havaintopaikat sijoittuvat vuoden 21 vedenlaatuparametrien perusteella luokkaan tyydyttävä ja ulomman rannikkoalueen (Pu) havaintopaikat lukuun ottamatta P 62 luokkaan hyvä. Myös havaintopaikka P 62 on hyvin lähellä luokkaa hyvä, varsinkin, jos talvitulosten fosforipitoisuutta (hyvä) ja kasvukauden klorofylli-mediaania (erinomainen) painotetaan enemmän kuin huonommin luokittuvien kokonaistypen (tyydyttävä) ja näkösyvyyden (tyydyttävä) arvoja. Vedenlaatutekijät ilmensivät 21 tulosten perusteella hieman tavallista parempaa tilannetta, koska järvivesiä juoksutettiin ennen talvinäytteenottoa normaalia vähemmän ja kesällä uloimpien havaintopaikkojen vedet olivat tavallista kirkkaampia ja myös klorofyllipitoisuudet lähellä vertailuarvoja (Vuori ym 29). Taulukko 4. Vuoden 21 vedenlaatutulosten perusteella laadittu havaintopaikkakohtainen luokitus Pietarsaaren edustalla. Tyyppi/ vesimuodostuma Piste kok-p kok-n NS a-klo vedenlaatu, yht Perämeri sisempi, Prs edusta 51 16 75 1, 8,2 tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 52 1 725 1,6 5,8 tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 53 11 715 1,6 7,3 tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 54 15 835 1,3 7,2 tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 55 18 84 1,4 7, tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 61 1 53 1,9 4,2 tyydyttävä Perämeri ulompi, Kallan 62 8 46 3,3 1,8 tyydyttävä/hyvä Perämeri ulompi, Kallan 64 9 495 4,5 1,6 hyvä Perämeri ulompi, Kallan 65 8 42 4, 1,2 hyvä Perämeri sisempi, Prs edusta 66 16 75 1,5 4,4 tyydyttävä Perämeri sisempi, Prs edusta 67 16 82 1,5 6,3 tyydyttävä Perämeri ulompi, Kallan 71 1 535 3, 2,1 tyydyttävä Perämeri ulompi, U-kpyy ulkos 73 6 295 4, 2, hyvä Perämeri ulompi, Kallan 75 ei näytt ei näytt 5, 1,4 hyvä Perämeri sisempi, Luodon saaristo 78 15 65 2,5 2,8 tyydyttävä/hyvä Perämeri sisempi, Prs edusta 79 17 66 1,6 5,9 tyydyttävä Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 29) erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Tyypit Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannikkoalueet Jakso 26-21 Taulukossa 5 ja kuvassa 19 on esitetty Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun havaintopaikkojen sijoittuminen jakson 26 21 vedenlaatuaineiston perusteella ekologisen luokituksen luokkiin erinomainen hyvä. Ulomman rannikkoalueen (Pu) havaintopaikat P64 ja 65 sekä P 73 ja 75 sijoittuvat hyvään luokkaan ja kaikki sisemmän rannikkoalueen (Ps) havaintopaikat pistettä P51 lukuun ottamatta sijoittuvat luokkaan tyydyttävä. P51 sijoittuu luokkaa välttävä talven korkeiden ravinnepitoisuuksien vuoksi. Vuonna 29 tehdyssä rannikkovesien luokittelun kokonaisarvioinnissa (LSU 29) vesimuodostuma Kallan luokiteltiin tyydyttävään, ja Pietarsaaren edusta vain välttävään ilmeisesti ainakin osittain puutteellisten lähtötietojen vuoksi.

23 Taulukko 5. Jakson 26 21 vedenlaatuaineiston perusteella tehty Pietarsaaren merialueen tilaarvio Tyyppi/ vesimuodostuma Piste kok-p kok-n NS a-klo 26-1 yht 21 yht Ps Prs edusta 51 28,5 16 1,3 8,2 välttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 52 17,5 815 2, 6, tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 53 16, 57 2,1 5,8 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 54 21, 95 1,2 7,9 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 55 21, 89 1,3 7, tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 61 14,5 56 1,9 4,2 tyydyttävä tyydyttävä Pu Kallan 62 11,5 365 3,4 2,9 tyydyttävä tyydyttävä/hyvä Pu Kallan 64 13,5 43 4,5 1,8 hyvä hyvä Pu Kallan 65 1, 42 3,8 2,3 hyvä hyvä Ps Prs edusta 66 19,5 775 1,7 4,4 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 67 23,5 93 1,6 6,1 tyydyttävä tyydyttävä Pu Kallan 71 1,5 425 3,3 2,1 tyydyttävä tyydyttävä Pu Ukpyy ulko 73 7,5 335 5, 2,2 hyvä hyvä Pu Kallan 75 7,5 35 5, 1,4 hyvä hyvä Ps L-saaristo 78 24, 67 2,8 3,2 tyydyttävä tyydyttävä Ps Prs edusta 79 21, 785 1,8 6,3 tyydyttävä tyydyttävä Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 29) erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Tyypit Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannikkoalueet Kuva 19. Ekologisen luokituksen vedenlaatuparametrit jakson 26-21 aineiston perusteella.

5 Kalataloustarkkailu 24 Vuosittainen tiedonkeruu Tiedot kalastajien ja pyydysten määristä sekä kalansaaliista saatiin tarkkailuohjelman mukaisesti kalastusalueelta (Norra svenska fiskeområdet), joka on koonnut ne Pietarsaaren ja Luodon kalastuskunnilta. Seuraavassa esitetään yhteenveto Vestersundsbyn, Kyrkobyn, Pörkenäsin, Larsmon ja Eugmon kalastuskunnilta kerätyistä tiedoista merialueen kalastuksesta vuonna 21 (Wistbacka 211, liite 6). Alueella kalastaneiden lukumäärä oli vuonna 21 62 henkeä, joista Pohjanmaan TE-keskuksen tilastojen mukaan 33 oli ammatti- tai sivuammattikalastajia. Ammattikalastajia oli Larsmossa kaksi, Eugmossa yksi ja Vestersundsbyssä yksi vähemmän kuin edellisenä vuonna. Alueella oli vähemmän pyydyksiä kuin edellisinä vuosina, mutta saalista saatiin edellisvuotista enemmän. Pyydyksinä käytettiin eniten 35 45 mm verkkoja. Lisäksi kalastettiin rysillä, siikaloukuilla, hauki- ja madekoukuilla ja -saksilla sekä vapakalastusvälineillä ja katiskoilla. Vuonna 21 oli käytössä koukkuja, saksia, verkkoja, siikaloukkuja ja rysiä vähemmän sekä katiskoja jonkin verran enemmän kuin edellisvuonna. Onkia ei tilastoitu vuonna 21 lainkaan ja atrain oli pyydystaulukossa ensimmäistä kertaa (taulukko 6). Taulukko 6. Pietarsaaren ja Luodon merialueella käytetyt pyydykset 23-21 (Wistbacka 24-11). Pyydykset/ Redskap 23 24 25 26 27 28 29 21 verkko/nät 2 713 2 159 2 131 2 583 2 753 2 262 1 968 1 831 rysä/ryssjor 179 161 118 81 15 125 71 73 siikaluokku/sikfällor 2 22 31 39 35 27 24 25 koukut & sakset 246 288 322 197 313 75 43 54 ajoverkko/flytnät 3 3 5 nuotta/not pitkäsiima/långrävar 3 1 1 1 heittovapa/kastspön 98 44 45 19 135 > 72 67 73 onki/mätspö >1 >1 > 15 ei ilm ei ilm katiska/katsar 58 45 9 79 89 52 63 45 atrain/ljuster 5 Taulukko 7. Pietarsaaren ja Luodon merialueen kalasaaliit (kg/ vuosi) 21 21 (Wistbacka 22 211). Särki ja säynävä sisältyvät vuoteen 25 asti ryhmään muut. Saalis/ Fångst 23 24 25 26 27 28 29 21 siika/sik 16 166 2 823 17 2 18 33 15 198 1 281 9 533 14 543 lohi/lax 6 334 7 867 9 926 7 949 5 841 4 128 5 458 4 981 taimen/öring 938 795 1 113 1 973 2 11 1 37 1 338 1 84 silakka/strömm. 3 719 1 72 26 621 1 776 22 529 74 869 1 582 made/lake 4 769 3 725 4 499 4 712 5 78 3 43 4 724 5 134 ahven/abborre 6 869 5 631 4 69 3 988 3 588 2 991 4 497 4 278 hauki/gädda 7 548 7 786 6 972 6 78 7 11 4 187 6 73 8 168 lahna/braxen 8 228 1 728 7 31 12 243 13 62 8 14 13 298 15 899 kuha/gös 495 414 8 1 334 4 48 913 1 339 2 6 särki/mört 2 23 2 52 1 57 4 174 3 69 säynävä/id 1 967 1 852 1 291 1 878 2 968 muut/övrigt 4 534 4 722 3 994 1 687 5 49 4 192 4 446 1 297 Totalt/ yhteensä 59 6 73 193 82 927 72 763 9 19 42 765 58 257 65 63

25 Yleisin saalislaji vuonna 21 oli edellisvuosien tapaan lahna, jonka kokonaissaalis oli hieman isompi kuin vuonna 29. Seuraavina tulivat siika ja hauki ja sitten made, ahven, lohi ja kuha, joiden kaikkien saaliit olivat isommat kuin vuonna 29. Särkisaalis oli hieman pienentynyt. Saaliin kokonaismäärä oli vuonna 21 noin 62 kg eli vajaat 1 % edellisvuotta enemmän (taulukko 7 ja kuva 2). osuus kok saaliista 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % Saalisosuudet lajeittain/ Arternas andel i fångsten siika/sik lohi/lax taimen/öring silakka/strömm. made/lake ahven/abborre hauki/gädda lahna/braxen kuha/gös muut/övrigt % 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 2. Eri kalalajien osuudet kokonaissaaliista Pietarsaaren ja Luodon merialueella 1996 21 (Wistbacka 1998 211). Ryhmä muut sisältää mm särki- ja säynäväsaaliin. 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna 21 6.1 Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseurannan tulokset Pietarsaaren ja Luodon alueilla on seitsemän meren rannalla sijaitsevaa uimarantaa, joilla veden laatua seurataan säännöllisesti. Kittholmenin uimaranta Vanhassa satamassa sekä Fäbodan Pikkuhiekka ja Café-ranta ovat EU-rantoja, joita valvotaan tarkemmin kuin muita rantoja. Uimavesi täytti kesän 21 valvontakierroksilla yhtä Kittholman rannan näytteenottoa lukuunottamatta voimassa olleet laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 354/28). Näytteenottojen yhteydessä EU-rannoilla ei havaittu sinilevää, öljyä, kelluvia partikkeleita, fenoleita eikä silmin havaittavia muutoksia veden värissä tai näkösyvyydessä. Yhteenveto Pietarsaaren sosiaali- ja terveysviraston terveystarkastajien suorittaman uimavesivalvonnan tuloksista on liitteenä 7. Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa levähavainto-ohjelmassa on havaintopaikka Ådön kalasatamassa. Pietarsaaren ympäristötoimiston henkilökunta tekee havainnot kerran viikossa. Paikalla ei ollut havaittavia leväesiintymiä kesällä 21. Yhteenveto havainnoista on liitteenä 8.

26 6.2 Pohjaeläintarkkailut vuonna 21 (Nyman 211) Pietarsaaren merialueen yhteistarkkailun puitteessa tehtiin vuonna 21 laaja kvalitatiivinen pohjaeläinkartoitus ja sen yhteydessä laajennettu, kvantitatiivinen vuosittainen seuranta, jotka on raportoitu samassa raportissa (Nyman 211), jota seuraavassa referoidaan. Havaintopaikoilta P54 ja 62 otettiin ylimääräiset pohjaeläinnäytteet vielä lokakuussa 21 UPM:n kaoliinipäästöjen mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi (Nyman 21). Näytteenoton, määritykset ja raportoinnin on hoitanut biologi, FM Curt Nyman (Nyman 21 ja 211). Nostokohtaiset primääritulokset ovat raportin liitteenä. Kvantitatiivisen näytteenoton aineisto on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertan pohjaeläinrekisteriin. Vuoden 21 tulosyhteenveto on tämän raportin liitteessä 9. Tulokset jaksolta 1998 21 esitetään kuvassa 19. 6.2.1 Laaja pohjaeläinkartoitus Kvalitatiivisessa pohjaeläinkartoituksessa otettiin näytteitä 294 säännöllisesti jaetuilta pisteiltä. Tuloksia verrattiin vuosina 1987, 1997 ja 23 tehtyihin vastaaviin selvityksiin. Vuodesta 1987 lähtien harvinaistuneita lajeja oli ennen kaikkea valkokatka (Monoporeia affinis). Sen harvinaistuminen on yleinen ilmiö Pohjanlahdella. Itämereen 199-luvulla saapunut Amerikan merisukasmato (Marenzelleria) on lisääntynyt Pietarsaaren edustalla ja sitä tavataan paikoittain runsaastikin. Viime vuosikymmenen aikana likaantumista suosivat Chironomus plumosus-toukat ovat hävinneet, joka voi olla merkkinä vesialueen tilanteen parantumisesta. Näytteenottopaikkojen pohjaeläimistö oli jaettavissa kahteen pääryhmään: saariston pehmeiden pohjien paikkoihin, missä harvasukasmadot ja surviaissääskien toukat olivat valtalajeja sekä ulkosaariston ja avomeren hiesupohjien paikat, joilla valkokatka, itämerensimpukka ja kilkki esiintyivät. Tutkimusalueen pohjaeläimistön vaihtelu selittyy eniten pohjan laadun vaihteluista, joka on riippuvainen veden syvyydestä ja aallokon aikaansaamista veden liikkeistä. Matalilla pohjilla, erityisesti näkinpartaiskasvustoissa, on monipuolisempi pohjaeläimistö kuin pohjilla vailla pohjakasvillisuutta. Jätevesipäästöjen suoraa vaikutusta pohjaeläimistön yleispiirteisiin ei ollut selvästi todettavissa. Sen sijaan matalan veden pohjaeläimistön rakenteessa oli havaittavissa vaihteluja, joka voi olla seurausta jätevesien orgaanisen kuormituksen tai rehevöitymisen aiheuttamasta pohjan liettymisestä. Sellutehtaan ruskeat jätevedet sekä Luodonjärven ruskea ja ajoittain hapan vesi rajoittaa sisäsaariston pohjakasvillisuutta. Erityisesti näkinpartaisniityillä on suuri merkitys pohjaeläimistölle ja myös kalanpoikasille Perämerellä, missä rantojen rakkolevävyöhykkeitä ei ole. Jäte- ja jäähdytysvesipäästöjen lähialueella on alueen syvissä osissa edelleen alueita, joilla ei ole pohjaeläimiä lainkaan tai pohjaeläimistö on hyvin niukka. Kvalitatiivisessa selvityksessä käytettyjen menetelmien tarkastelu osoitti, että sillä tarkkuudella, millä näytteet käsiteltiin, pienikokoiset lajit jäivät usein huomaamatta. Pohjien yleiseen kuvaamiseen tarkkuus oli kuitenkin riittävä. Menetelmää on kuitenkin vaikea standardisoida ja eri henkilöiden työ voi tuottaa osittain erilaisia tuloksia. 6.2.2 Vuosittainen seuranta Kvalitatiivisen pohjaeläinselvityksen rinnalla otettiin kvantitatiivisiä pohjaeläinnäytteitä vuosittaisen pohjaeläinseurannan neljältä näytteenottopaikalta sekä 16 lisäpaikasta. Seuraavassa esitetään tulokset vuosittaisen seurannan neljältä havaintoasemalta Nymanin (211) yhteenvedon perusteella.

27 Menetelmät Vuoden 21 pohjaeläinnäytteet otettiin jo heinäkuussa pisteiden P 54, 62, 65 ja 78 ympäristöstä ja pisteiltä P 54 ja 62 uudestaan lokakuun puolivälissä UPM:n kaoliinipäästön vaikutusten selvittämiseksi (Nyman 21). Kultakin alueelta (noin 2 m x 2 m) otettiin satunnaisesti 5 nostoa (aiemman 1 noston sijaan) Ekman-tyyppisellä noutimella. Kukin nosto seulottiin tarkkailuohjelman mukaisesti kentällä,5 ja 1, mm kaksoisseulalla. Eläimet 1 mm seuloksesta poimittiin luupin avulla laboratoriossa elävinä vuorokauden sisällä näytteenotosta.,5 mm seulos säilöttiin etanolilla ja poimittiin myöhemmin stereomikroskoopin avulla. Punnitus tehtiin lyhyen imupaperikuivatuksen jälkeen. Simpukat punnittiin kuorineen (Nyman 211). Lajisto, yksilötiheydet ja biomassat Pohjaeläinlajisto oli pääpiirteissään samankaltainen kuin edellisinä vuosina. Havaintopaikoilla tunnistettiin 8-13 lajia/ ryhmää. Kaikilta näytealueilta tavattiin harvasukasmatoja (Oligochaeta) ja surviaissääsken toukkia (Tanypodinae), joista Procladius-suvun toukat olivat selvästi yleisin ryhmä. Myös viherlimamatoja (Cyanophthalma obscura; syn Prostoma obscurum) ja amerikansukasmatoja (Marenzelleria sp) oli kaikilla pisteillä. Terveen pohjan indikaattoreina pidettäviä raakkuäyriäisiä (Ostracoda) tavattiin kolmella havaintoalueella (ei P65). Itämerensimpukkaa (Macoma baltica), kilkkiä (Saduria entomon) ja valkokatkaa (Monoporeia affinis) ei tavattu vuosittaisen seurannan pisteillä lainkaan vuonna 21. Öuranin itäpuolella (P65) uutena lajina vuonna 29 tavattu merisukasmato (Manayunkia aestuarina) havaitiin nyt asemalla P62 Ådön pohjoispuolella (Nyman 211). Pohjaeläinten yksilötiheydet vaihtelivat välillä 2 ja 5 5 yks/ m 2. Biomassat vaihtelivat välillä,4 4,2 g/m 2 (kuva 21). Yksilötiheydet olivat kaikilla pisteillä edellisvuotista isommat. Biomassat olivat havaintopaikkaa P65 lukuun ottamatta samalla tasolla kuin edellisenä vuonna (kuva 21). P65:lla biomassa jäi selvästi pienemmäksi, koska alueella ei tavattu isokokoisia lajeja (Saduria, Macoma). Harvasukasmatoja oli yksilömäärältään selvästi enemmän vuonna 28 ja 29 asemilla P 54, 62 ja 78 kuin edellisinä vuosina, mikä saattaa johtua ainakin osittain tavallista aikaisemmasta näytteenottoajankohdasta (Nyman 21). Yksilömäärät/ Individantal 1998-21 Biomassa 1998-21 kpl, st/m 2 54 62 65 78 3 2 7 2 4 2 1 1 8 g/m 2 54 62 65 78 8 7 6 5 1 5 4 1 2 9 6 3 3 2 1 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 Kuva 21. Pohjaeläinten yksilötiheydet (kpl/m 2 ) ja biomassat (g/ m 2 ) asemilla P 54, 62, 65 ja 78 vuosina 1998 21. Lokakuun näytteissä pisteiltä P54 ja P62 ei havaittu kaoliinipäästön vaikutuksia (Nyman 21). 6.2.3 Ekologinen luokitus pohjaeläinindeksien perusteella Vesienhoitosuunnittelussa käytettyjen BBI- ja ELS-indeksien laskenta osoitti, että vesimuodostuma Pietarsaaren edusta pohjaeläimistön perusteella voidaan luokitella luokkaan hyvä ja vesimuodostuma Kallan hyväksi tai jopa erinomaiseksi (kuva 22).

28 Kuva 22. Pohjaeläinnäytteenottopaikkojen luokitus BBI- ja ELS- indeksiarvojen mediaanien perusteella vesimuodostumissa Pietarsaaren edusta, Kallan ja Luodon saaristo Nyman 211. Luokat Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono 6.3 Koekalastukset (Keränen 211a) Pietarsaaren merialueen kalastorakennetta ja kalakannoissa mahdollisesti tapahtuneita muutoksia verrattuna vuoden 25 vastaaviin koekalastuksiin selvitettiin verkkokoekalastuksilla loppukesällä 21. Työn toteutti Pöyry Finland Oy ja tulokset on raportoitu erillisessä yhteenvedossa (Keränen 211a), jota seuraavassa referoidaan. Koekalastukset tehtiin Rannikko-Nordic-verkoilla kolmella vyöhykkeellä: lähirannikolla, saaristossa ja ulkosaaristossa. Verkkovuorokausia kertyi yhteensä 15 vrk ja saaliit olivat suuria. Kokonaissaalis oli noin 25 kg, josta lähirannikon osuus oli 98 kg, saariston 86 kg ja saariston ulkopuolisen alueen 62 kg. Saalislajiston perusteella alueen valtalajeja ovat särki, ahven, kiiski ja lahna. Lisäksi esiintyy kalataloudellisesti merkittävistä lajeista haukea, siikaa, kuhaa, madetta, silakkaa ja taimenta. Särki ja ahven muodostivat kaikilla vyöhykkeillä yhteensä yli 6 % kokonaissaaliista siten, että lähirannikolla valtalaji oli ahven, kun taas sekä saaristossa että sen ulkopuolisella alueella valtalajina oli särki. Siikaa saatiin kohtalaisesti ja suurin osa niistä ulkosaaristosta. Petokaloja, kuhaa ja haukea, esiintyi enimmäkseen lähirannikolla. Koekalastustulosten perusteella kalakannat ovat runsastuneet lähirannikolla ja vähentyneet ulkosaaristossa vuoden 25 jälkeen ja rehevöitymisestä hyötyvät särkikalat ovat lisänneet osuuksiaan erityisesti saaristossa ja sen ulkopuolella. Lähirannikolla ahvenen osuus on lisääntynyt. Siikasaalis on parantunut ulkosaaristossa ja kuhakannat ovat kasvussa lähirannikolla.