Pöyry Finland Oy Elektroniikkatie 13 FI-959 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 62595-6 Puh. +358 1 3311 www.poyry.fi Päivä 4.5.218 Viite 11 Sivu 1 (1) Viite Lokan ja Porttipahdan ja niiden alapuolisten jokien tarkkailu v. 217 Ohessa toimitamme vuoden 217 tarkkailuraportin. Oulussa 4.5.218 Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Jakelu Kemijoki Oy / E. Huttula Lapin ELY-keskus / M. Pikkupirtti, kirjaamo Lapin ELY-keskus, kalatalousyksikkö / M. Huolila Suomen ympäristökeskus, kirjaamo Koillis-Lapin ympäristöterveydenhuolto, ympäristönsuojelu Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuolto, ympäristönsuojelu Lokka-Porttipahdan kalastusalue Sodankylän kalastusalue Yli-Kemin kalastusalue Kemijärven kalastusalue Metsähallitus, Lapin luontopalvelut
LOKKA-PORTTIPAHDAN JA JOKIEN TARKKAILU 217 111457 4.5.218 KEMIJOKI OY Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ja niiden alapuolisten jokien tarkkailu vuonna 217
1 Kemijoki Oy Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien tarkkailu vuonna 217 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 1 2.1 Lokan ja Porttipahdan säännöstely... 4 3 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN... 4 4 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 5 4.1 Säätila... 5 4.2 Vedenkorkeus ja virtaamat... 6 5 VESISTÖTARKKAILU... 1 5.1 Lokka ja Porttipahta... 1 5.1.1 Vedenlaatu vuonna 217... 1 5.2 Alapuoliset joet... 15 5.2.1 Veden laatu vuonna 217... 15 5.3 Ekologinen tila... 18 5.4 Ainevirtaamat... 19 6 PIILEVÄTARKKAILU... 2 6.1 Näytteenotto ja tutkimusmenetelmät... 21 6.2 Tulokset... 21 7 YHTEENVETO... 26 8 VIITTEET... 26 Liitteet Liite 1 Kartat näytteenottopisteiden sijainnista Liite 2 Nab Labs Oy:n analyysimenetelmät Liite 3 Tarkkailutulokset v. 217 Liite 4 Piilevänäytteiden laskentatulokset v. 217 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja
2 Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Virpi Ervasti, Ins. AMK (tarkistus ja hyväksyntä) Yhteystiedot Elektroniikkatie 13 959 OULU puh. 1 3311 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi
1 1 JOHDANTO Lokan ja Porttipahdan tekojärvet on rakennettu toimimaan Kemijoen säännöstelyn ylivuotisina säännöstelyaltaina. Tekojärvet on rakennettu 196-luvun lopulla. Lokan tekojärven täyttö aloitettiin keväällä 1967 ja Porttipahdan täyttö syksyllä 197. Tekojärvet yhdistettiin Vuotson kanavalla vuoden 1981 lopulla, minkä jälkeen tekojärvien säännöstely on tapahtunut Porttipahdan padon kautta. Pohjois-Suomen vesioikeus on velvoittanut ympäristöhallituksen säännöstelyluvan haltijana tarkkailemaan Lokan ja Porttipahdan sekä niiden alapuolisten jokien veden laatua sekä tekojärvien kalaston elohopeapitoisuutta (päätökset 81/85/I ja 82/85/I). Nykyisin Kemijoki Oy Lokan ja Porttipahdan säännöstelyluvan haltijana vastaa myös tekojärviä koskevista velvoitteista. Tarkkailua suoritetaan 18.1.212 päivitetyn ja 3.1.212 täydennetyn tarkkailusuunnitelman (Pöyry Finland Oy 212) mukaisesti. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on hyväksynyt suunnitelman 21.12.212 (LAPELY/249/7./21), ja se on voimassa vuoden 218 loppuun. Lupapäätöksen mukaan uusi vuoden 219 alusta voimaan tuleva tarkkailusuunnitelma tulee esittää Lapin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi viimeistään 15.9.218. Veden laadun tarkkailu aloitettiin syyskuussa 1988 ja kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailu vuonna 1989. Aikaisemmin vesistön tilaa on seurattu vesi- ja ympäristöviranomaisten toimesta. Tekojärvien rakentamisen jälkeen kertynyttä aineistoa on käsitelty laajasti mm. Lokan ja Porttipahdan lopputarkastuksen yhteydessä laaditussa avustavan virkamiehen lausunnossa (Kinnunen 1985). Tekojärvien tilaa on myös tarkasteltu Vuotoksen tekoallashanketta varten tehdyissä selvityksissä ja lausunnoissa. Tarkkailun tavoitteena on tuottaa tietoa Lokan ja Porttipahdan tekojärvien vesiympäristön tilasta sekä altaiden alapuolisten jokien veden laadusta. Tarkkailulla seurataan myös säännöstelyn vaikutuksia tekojärvien vesiympäristön tilaan sekä altaiden alapuolisten jokien veden laatuun. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS Lokan ja Porttipahdan tekojärvet sijaitsevat Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Saariselkä toimii vedenjakajana Kemijoen ja Paatsjoen sekä Kemijoen ja Tuulomajoen vesistöjen välillä. Sekä Lokka että Porttipahta keräävät vetensä Saariselän eteläpuolisilta tunturi- ja suoalueilta. Tekojärvien valuma-alueet ovat lähestulkoon erämaata lukuun ottamatta järvien välistä pohjoiseen kulkevaa nelostietä ja Porttipahdan länsipuolella kulkevaa Kittilän Ivalon tietä. Lokan, Vuotson ja Pokan kylät ovat ainoat asutuskeskittymät järvien valuma-alueella. Luirojoki laskee Lokan tekojärveen järven koillisosassa ja jatkaa edelleen Lokan padolta etelään. Vastaavasti Kitinen laskee Porttipahdan luoteisosaan ja jatkaa edelleen etelään Porttipahdan padolta. Kitiseen on rakennettu kaikkiaan seitsemän voimalaitosta, joista ylin sijaitsee Porttipahdan padolla ja alin Kokkosnivassa. Luiro ja Kitinen yhtyvät Pelkosenniemen Kairalan kylän eteläpuolella, ja pian yhtymäkohdan alapuolella Kitinen ja Luiro yhtyvät koillisesta laskevaan Ylä-Kemijokeen (liite 1).
Lokan ja Porttipahdan pinta-alat sekä säännöstelytilavuudet ovat: 2 Lokka Porttipahta pinta-ala ylärajalla (km 2 ) 417 214 pinta-ala alarajalla (km 2 ) 216 34 säännöstelytilavuus (milj. m 3 ) 1444 197 Vesistöjen ekologinen tila ja vesienhoidon suunnittelu Ympäristöhallinnon määrittelyn mukaan Porttipahta ja Lokka ovat pintavesityypiltään suuria humusjärviä (Sh) (Kuva 1). Niiden ekologinen tila on tyydyttävä ja kemiallinen tila hyvä. Molemmat järvet ovat keinotekoisia vesimuodostumia. Ekologinen luokittelu perustuu kummankin järven osalta suppeaan aineistoon (kokonaisravinteet, klorofylli-a, kasviplankton, vesikasvit ja kalat), joka on kerätty vuosina 26 212 (SYKE 217c). Kuva 1 Lokan ja Porttipahdan sekä alapuolisten jokien ekologinen tila (ympäristökarttapalvelu Karpalo 2.4.217). Sininen = erinomainen ekologinen tila, vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila Kitinen ja Keski-Kemijoki (Pelkosenniemi Rovaniemi) ovat pintavesityypiltään erittäin suuria turvemaiden jokia (ESt). Luiro ja Ylä-Kemijoki (Kairijoen suu Pelkosenniemi) ovat suuria turvemaiden jokia (St). Ylä-Kemijoen ekologinen tila on erinomainen ja muiden tarkasteltujen jokien tila on hyvä. Kaikkien tarkasteltujen vesimuodostumien kemiallinen tila on hyvä (SYKE 217c).
Kitiseen, Luiroon ja Kemihaaran alueelle kohdistuvasta kokonaisravinnekuormituksesta 85 94 prosenttia koostui vuosina 26 212 luonnonhuuhtoumasta (Taulukko 1). Pistekuormituksen (yhdyskunnat, teollisuus, kalankasvatus ja turvetuotanto) osuus kuormituksesta oli alle prosentin luokkaan lukuun ottamatta Kitiseen kohdistuvaa kokonaistyppikuormitusta, josta pistekuormituksen osuus oli kolme prosenttia. Ravinteiden ainevirtaamien vuosittainen vaihtelu on alueella suurta, sillä hajakuormituksen ja luonnonhuuhtouman määrä vaihtelee hydrologisten olosuhteiden mukaan. Runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtouminen oli jaksolla 26 212 noin kaksinkertaista vähäsateisiin vuosiin verrattuna, ja kiintoainehuuhtoumissa ero oli vielä tätä suurempi. Ravinteiden huuhtoutuminen on suurinta lumien sulaessa ja sateisina jaksoina (Lapin ELYkeskus 215a). Taulukko 1 Kitisen, Luiron ja Kemihaaran kokonaisfosforin ja -typen kuormitus (t/a) vuosina 26 212 (Lapin ELY-keskus 215a). Kok.P Kok.N Kitinen Luiro Kemihaara Kitinen Luiro Kemihaara Yhdyskunnat,23,1,4 27,7,6 1,4 Haja-asutus 1,16,14,6 7,2,8 3,9 Teollisuus,17 9,8 Kalankasvatus,9,9 Turvetuotanto,7 2,9 Maatalous 3,4,4 3, 24,5 3,2 21 Metsätalous 2,1,9 2,5 24,8 12,4 32,1 Muut,1,1,5,1,3 Laskeuma 1,6 2,2,39 74,3 91,5 17,5 Luonnonhuuhtouma 5,1 26,5 54,4 154,9 723,7 1189,8 Yhteensä 58,9 29,9 61, 1226,6 832,3 1266,9 Kitisen, Luiron, Ylä-Kemijoen ja Keski-Kemijoen vesimuodostumien ekologinen tila on vähintään hyvä, ja vesienhoidon tavoite näissä vesimuodostumissa on vähintään hyvän tilan säilyttäminen. Lokka ja Porttipahta eivät ole vielä hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Tekojärvien tilan parantamismahdollisuuksia selvitettiin säännöstelyn kehittämishankkeessa vesienhoidon ensimmäisellä kaudella 21 215, ja järvien ekologista tilaa olisi mahdollista parantaa etenkin kalaston rakenteeseen vaikuttavilla toimenpiteillä. Kevään alimpien vedenkorkeuksien nostaminen todennäköisesti parantaisi myös etenkin Lokan kevättalven aikaista happitilannetta. Säännöstelyn kehittämistä tullaan jatkamaan vesienhoidon toisella suunnittelukaudella 216 221. Tällöin pyritään käynnistämään kalaston tilaa parantava hanke ja selvitetään, onko järvien säännöstelysuositusten määrittäminen tarpeen ja mahdollista (Lapin ELY-keskus 215b). Lokan tekojärvi on vesienhoidon toimenpidesuunnitelmassa (Lapin ELY-keskus 215b) määritelty järveksi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä rehevyyden tai siihen liittyvien ongelmien takia. Järveen tulevasta fosforikuormituksesta yli 9 prosenttia on peräisin luonnonhuuhtoumasta ja laskeumasta, joten mahdollisuudet kuormituksen vähentämiseen ovat vähäiset. Lokassa fosforinpitoisuuden alentamistarve on 3 % ja klorofylli-apitoisuuden vähennystarve 6 %. Lokan rehevyys on ajan saatossa hieman vähentynyt, mutta kevättalven heikosta happitilanteesta johtuva sisäinen kuormitus ylläpitää rehevyyttä. Tilannetta voitaisiin helpottaa nostamalla kevään alimpia vedenkorkeuksia. Porttipahdassa hyvä ekologinen tila on tarkoitus saavuttaa vuoteen 221 mennessä ja Lokassa vuoteen 227 mennessä. Kummankin järven kalataloudellisiin hoitotoimenpiteisiin on tarkoitus hakea rahoitusta toisella vesienhoitokaudella. Toimenpiteiden vaikutuksen ekologiseen tilaan näkyvät viiveellä, joten hyvää ekologista tilaa ei ole mahdollista saavuttaa aiemmin (SYKE 217e). 3
2.1 Lokan ja Porttipahdan säännöstely Lokka ja Porttipahta toimivat Kemijoen säännöstelyn ylivuotisina säännöstelyaltaina, eli niihin varastoidaan normaalisti enemmän vettä kuin niistä vuoden aikana juoksutetaan. Tekojärvet yhdistettiin toisiinsa Vuotson kanavalla 2.11.1981, minkä jälkeen tekojärvien säännöstely on tapahtunut Porttipahdan padon kautta. Luiroon juoksutetaan Lokan padolta lupaehtojen mukainen vesimäärä. Lupaehtojen mukaan Lokan ja Porttipahdan säännöstelyn veden korkeuden ylä- ja alarajat ovat: Lokka Porttipahta säännöstelyn alaraja N 43 + (m) 24, 234, säännöstelyn yläraja N 43 + (m) 245, 245, 4 Tekojärvien säännöstely on Vuotson kanavan rakentamisen jälkeen tapahtunut huomattavasti lupaehtoja lievempänä. Tekojärviä juoksutetaan vuosittain yleensä huhtikuun lopulle saakka, jolloin Porttipahdan pato suljetaan. Kesäaikana juoksutuksia tehdään ajoittain. Juoksutus aloitetaan normaalisti uudestaan syyskuun aikana mm. tekojärvien vedenkorkeudesta riippuen. Vuonna 217 Porttipahdan juoksutus lopetettiin toukokuun puolivälissä. Pato oli kiinni kesäkuun puoliväliin saakka, jolloin juoksutus aloitettiin uudelleen. (ks. kpl 4.2). 3 TARKKAILUN TOTEUTUMINEN Taulukko 2 Lokan ja Porttipahdan sekä niiden alapuolisten jokien tarkkailu toteutettiin vuonna 217 voimassaolevan tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailusta vastasi konsulttina Pöyry Finland Oy ja näytteenotto sekä analysointi tehtiin Nab Labs Oy:n toimesta. Tekojärvien ja alapuolisten jokien näytteenottopaikat on esitetty taulukossa 2. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien ja alapuolisten jokien näytteenottopaikat ja näytteenotot vuonna 217. Näytepiste Tunnus Koordinaatit Näytteet kpl Tekojärvet Lokka L1 L1 7523531 53979 4 Lokka L24 L24 7542948 51721 3 Lokka L27 L27 7534352 525817 3 Vuotson kanava 1 V1 7554354 55176 3 Porttipahta P1 P1 75393 489512 4 Porttipahta P4 P4 75576 484819 3 Porttipahta P8 P8 7556943 472439 3 Joet Kitinen 113 Ki147 753865 489372 17 Kitinen Sodank. silta 1 Ki75 7477775 482934 5 Kitinen Kairala 1 Ki7 7452635 519919 17 Luirojoki 3 Lu146 752396 531335 5 Luirojoki Tanhua 1362 Lu68 748987 522818 5 Luirojoki Lu3 Lu1 7458122 523438 5 Kemijoki Pietarinniemi Ke7 7446551 52467 5 Pelkosenniemi 136 Ke136 7443928 522558 17
Tarkkailuohjelman mukaan Lokan happitarkkailua tehostetaan, kun vedenkorkeus laskee alle tason N 43 + 242, m, ja tarkkailua jatketaan kerran kuussa, kunnes taso jälleen ylittyy tai jääolosuhteet eivät enää salli mittausten tekemistä. Vuonna 217 vedenkorkeus ei laskenut tason N 43 + 242, m alapuolelle jääpeitteisenä aikana, joten ylimääräistä happitarkkailua ei tehty. Tarkkailutulosten lisäksi velvoitetarkkailun raportissa on aiempina vuosina esitetty Lapin ELY-keskuksen seurantatulokset Lokasta, Porttipahdasta ja/tai Luirosta. Vuonna 217 Lapin ELY-keskus ei teettänyt vesistöissä omaa seurantaa, mutta Porttipahdan pisteeltä P4 tehtiin velvoitetarkkailun näytteenoton yhteydessä 4.7. ja 1.8. ylimääräisiä analyysejä (absorptio, kiintoaine, sameus) ELY-keskuksen toimeksiannosta. Vesistötarkkailupaikat on esitetty kartalla liitteessä 1. Käytetyt analyysimenetelmät ovat liitteenä 2 ja vuoden 217 tulokset liitteinä 3. 5 4 SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 4.1 Säätila Vuoden 217 keskilämpötila oli Sodankylässä +,3 C, mikä on 1,3 C enemmän kuin vertailujaksolla 1981 21 keskimäärin. Sadesumma (442 mm) oli 82 % vertailujakson 1981 21 keskimääräisestä sadesummasta (536 mm). Kuukausittaiset lämpötilat ja sadesummat poikkesivat ajoittain huomattavasti vertailujakson keskiarvosta (Kuva 2). C Lämpötila 2 15 1 5-5 -1-15 -2 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 217 216 1981 21 mm 12 1 8 6 4 2 Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII 217 216 1981 21 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilat ja sadesummat Ilmatieteen laitoksen Sodankylän asemalla vuosina 217 ja 216 sekä vertailujaksolla 1981 21 keskimäärin (Pirinen ym. 212, Ilmatieteen laitos 218). Vuonna 217 kuukauden keskilämpötilat olivat selvästi vertailujakson keskiarvoa korkeampia tammi-maaliskuussa ja heinäkuussa. Muulloin lämpötilat olivat lähellä vertailujakson keskiarvoa. Sademäärät olivat selvästi tavanomaista pienempiä tammimaaliskuussa, touko-kesäkuussa ja syys-lokakuussa. Heinäkuussa ja marraskuussa satoi jonkin verran tavanomaista enemmän. Tammi-maaliskuussa lumenkorkeus oli tavanomaista tasoa, mutta huhti-toukokuussa lunta oli tavanomaista enemmän. Pysyvä lumipeite saatiin loka-marraskuun taitteessa. Marras-joulukuussa lumen määrä oli tavanomaista tasoa (Ilmatieteen laitos 218).
4.2 Vedenkorkeus ja virtaamat Lokan ja Porttipahdan säännöstely tapahtui vuonna 217 lupaehtojen sallimissa rajoissa (Kuva 3). Alimmillaan Lokan vedenkorkeus oli N43 + 241,92 m toukokuun puolessa välissä. Porttipahdan vedenkorkeus oli alhaisimmillaan N43 + 241,63 m niin ikään toukokuun puolessa välissä. Kummankin järven vedenkorkeus oli lähes koko vuoden vuosien 1991 21 keskimääräisen vedenkorkeuden tasolla. 6 m +N43 Lokka 246 244 242 24 238 236 234 232 m +N43 Porttipahta 246 244 242 24 238 236 234 232 217 1991 21 Säännöstelyrajat 217 1991 21 Säännöstelyrajat Kuva 3 Lokan ja Porttipahdan vedenkorkeudet vuonna 217 (SYKE 218a) ja vertailujaksolla 1991 21 keskimäärin (Korhonen & Haavanlammi 212) sekä säännöstelyrajat. Kitisessä mitataan virtaamaa Porttipahdan padolla, Kurittukosken, Vajukosken, Matarakosken, Kelukosken, Kurkiaskan ja Kokkosnivan voimalaitoksilla ja Luirossa Lokan padolla sekä Kammosessa. Ylä-Kemijoesta virtaamatiedot olivat käytettävissä Kemihaaran mittauspaikalta Pelkosenniemellä. Kitisen alaosan virtaamana on käytetty Kokkosnivassa mitattua virtaamaa. Luiron alaosalla virtaama laskettiin siten, että Kammosen ja Lokan padon väliselle alueelle tulleesta virtaaman lisäyksestä laskettiin valuma, jota sovellettiin koko Luiron valuma-alueelle Lokan tekoaltaan alapuolella. Näin saatuun virtaamaan lisättiin Lokan padolla mitattu virtaama. Ylä-Kemijoen virtaama laskettiin Kemihaaran mittauspaikalla mitatusta virtaamasta valuma-alueiden pinta-alan suhteessa. Säännöstelystä johtuen Kitisen ja Luiron virtaaman vuodenaikaisrytmi poikkeaa huomattavasti luonnontilaisesta joesta. Porttipahdasta Kitiseen juoksutettava vesimäärä vaihteli vuonna 217 välillä 138 m 3 /s ja vuoden keskivirtaama oli 67 m 3 /s. Talvella (tammi-maaliskuu ja marras-joulukuu) juoksutettiin noin 58 prosenttia koko vuoden vesimäärästä. Tulva-aikana, jolloin virtaamat luonnontilassa ovat suuria, tekojärvien juoksutus on vähäistä tai padot pidetään kokonaan kiinni (Kuva 4). Vuonna 217 juoksutus lopetettiin toukokuun puolivälissä. Kitisen alaosalla vuotuinen vesimäärä jakaantuu selvästi yläosaa tasaisemmin Kitiseen tulevasta sivuvalumasta johtuen. Lokasta Luiroon juoksutettava vesimäärä vuonna 217 oli 5 m 3 /s ja vuoden keskivirtaama oli Lokan padolla 2,4 m 3 /s.
m 3 /s 16 7 14 12 1 8 6 4 2 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 4 Taulukko 3 Porttipahdan padon vuorokausivirtaamat vuonna 217 (SYKE 218a). Virtaamien keski- ja ääriarvot vuonna 217 ja jaksolla 1991 21 on esitetty taulukossa (Taulukko 3). Vuoden 217 keskivirtaamat olivat Kitisessä keskimäärin 18 prosenttia vertailujakson keskivirtaamia suurempia. Lokan padolla keskivirtaama oli tavanomaista pienempi ja Kammosessa lähes tavanomaista tasoa. Kemihaarassa keskivirtaama oli noin 15 prosenttia tavanomaista suurempi. Virtaaman keski- ja ääriarvot Kitisessä, Luirossa ja Kemihaarassa (Ylä-Kemijoki) vuosina 217 ja 1991 21 (SYKE 218a). m 3 /s m 3 /s m 3 /s 217 1991 21 217 1991 21 217 1991 21 Kitinen Porttipahta, pato 66,8 54,6 138,1 318, Kurittukoski 68,2 55,2 137,2 35, Vajukoski 77, 62,9 145,4 49, Matarakoski 82, 71,5 212,3 514, Kelukoski 91,1 77,8 34,1 626, Kurkiaska 118,4 1,6 19,2 452,5 929, Kokkosniva 119,4 17, 7,1 462,6 93, Luiro Lokka, pato 2,4 3,1 5, 176, Kammonen 19,3 18,8 6,4 6, 181, 351, Ylä-Kemijoki Kemihaara 141,9 122,4 34,5 2,2 551,3 115, Puuttuvat vuodet: Kurittukoski ja Vajukoski 1997 21, Matarakoski 1991 1994, Kelukoski 1991 2, Kurkiaska 1991 1993 ja 1997 21 MQ NQ HQ Tammi-huhtikuussa Kitisen virtaama muodosti suurimman osan koko jokisysteemin virtaamasta (Kuva 5). Loppuvuonna Ylä-Kemijoen virtaama oli 2 45 prosenttia kokonaisvirtaaman määrästä. Luiron virtaama oli suurimmillaan toukokuussa tulva-aikaan 17 prosenttia kokonaisvirtaamasta. Muina kuukausina Luiron virtaama oli 4 15 prosenttia kokonaisvirtaaman määrästä.
8 m 3 /s 6 5 Kemihaara Kitinen Luiro 4 3 2 1 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 5 Virtaaman jakautuminen Kitisen, Luiron ja Ylä-Kemijoen välillä kuukausittain vuonna 217 (SYKE 218a). Laskentaperusteet tekstissä. Kuvassa 6 on esitetty vuorokausivirtaamat Kitisen Kokkosnivan, Luiron Kammosen ja Ylä-Kemijoen Kemihaaran mittauspaikoilta vuonna 217 sekä kuukausikeskiarvot vertailujaksolta 1991 21. Tulvahuippu ajoittui kaikissa joissa touko-kesäkuun vaihteeseen. Porttipahdan juoksutus lopetettiin toukokuun puolivälissä, joten tulvahuippu koostui Kitisessä lähinnä luonnonvalumasta. Kitisen virtaama oli vertailujaksoa suurempi huhtikuussa ja heinä-syyskuussa. Luiron ja Kemihaaran virtaamat olivat pääosin lähellä tavanomaista tasoa lukuun ottamatta marras-joulukuuta, jolloin Ylä-Kemijoen virtaama oli selvästi tavanomaista suurempi.
m 3 /s 5 4 3 Kitinen, Kokkosniva 217 1991 21 näytteenotto 9 2 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. m 3 /s 25 2 15 Luiro, Kammonen 217 1991 21 näytteenotto 1 5 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. m 3 /s 6 5 4 3 Ylä-Kemijoki, Kemihaara 217 1991 21 näytteenotto 2 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 6 Vuorokausivirtaamat Kitisessä, Luirossa ja Ylä-Kemijoessa vuonna 217 sekä keskivirtaama vertailujaksolla 1991 21 (SYKE 218a). Lisäksi kuvaajaan on merkitty vuoden 217 tarkkailuohjelman mukaiset näytteenottojen ajankohdat Kitisen, Luiron ja Ylä-Kemijoen alaosalla.
5 VESISTÖTARKKAILU 1 5.1 Lokka ja Porttipahta 5.1.1 Vedenlaatu vuonna 217 Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden sekä Vuotson kanavan näytteenottopaikkojen vedenlaatunäytteet otettiin tarkkailuohjelman mukaisesti huhtikuussa, heinäkuussa, elokuussa ja lokakuussa. Kevättalven happitilanne Huhtikuussa Lokassa havaittiin lämpötilakerrostuneisuutta, ja happitilanne oli alentunut Lokan padolla sekä järven keskiosan alusvedessä (Kuva 7). Alusvesi oli Lokan padolla käytännössä hapetonta ja järven keskiosassa alusveden happitilanne oli huono (happipitoisuus 4,7 mg/l). Keskiosan happitilanne oli kuitenkin parempi kuin edellisvuonna, jolloin alusveden happipitoisuus oli vain 1,7 mg/l. Lokan padolla alusvedessä oli havaittavissa sisäistä kuormitusta, sillä rauta- ja kokonaisravinnepitoisuudet olivat selvästi koholla (rauta 4 6 µg/l, kok.p 58 µg/l ja kok.n 92 µg/l). Huonosta happitilanteesta johtuen suuri osa alusveden kokonaistypestä esiintyi ammonium-muodossa (59 %). Kuva 7 Lokan veden hapenkyllästeisyys (%) 12.4.217.
Porttipahdan padolla (P1) oli havaittavissa lämpötilakerrostuneisuutta, mutta muilla Porttipahdan näytepisteillä kerrostuneisuutta ei juuri ollut. Porttipahdan padolla 1 13 metrin syvyydellä lämpötila oli suurempi kuin kerroksen ylä- tai alapuolella. Padolla päällys- ja väliveden happipitoisuudet olivat tyydyttävää tasoa, mutta noin 2 metrin syvyydellä hapen määrä väheni selvästi, ja alusvesi oli käytännössä hapetonta (Kuva 8). Järven keskiosassa alusveden happitilanne oli huono aivan pohjan läheisyydessä, mutta muuten happipitoisuudet olivat tyydyttävää tasoa. Paras happitilanne oli järven pohjoisosassa, jossa päällys- ja väliveden happitilanne oli hyvä ja alusvedenkin happitilanne oli tyydyttävä. Porttipahdan padolla alusveden rauta- ja kokonaisfosforipitoisuus olivat hieman koholla (rauta 2 µg/l, kok.p 2 µg/l), mikä viittaa lievään sisäiseen kuormitukseen. Järven keskiosassa rautapitoisuus oli koholla (1 8 µg/l), mutta kokonaisfosforin määrä 15 µg/l oli lähellä muiden vesikerrosten pitoisuuksia (11 12 µg/l). Järven pohjoisosassa alusveden rautapitoisuus oli hieman koholla (95 µg/l), mutta muuten alusveden laatu oli hyvä. 11 Kuva 8 Porttipahdan veden hapenkyllästeisyys (%) 11.4.217.
Kesän happitilanne Kesä-elokuussa 217 Lokassa ei ollut juuri havaittavissa lämpötilakerrostuneisuutta. Päällysveden happitilanne oli vähintään hyvä kaikilla näytteenottokerroilla (Kuva 9). Normaalista poikkeavaa happipitoisuuksien alenemaa ei havaittu keski- tai alusvedessä kesän aikana. Sisäistä kuormitusta ei havaittu. Lokka L1 kyll.% 2 4 6 8 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 syvyys m 12.4.216 4.7.217 1.8.217 1.1.217 12 Lokka L24 kyll.% 2 4 6 8 1 1 2 3 4 5 6 syvyys m 12.4.217 5.7.217 2.8.217 Lokka L27 kyll.% 2 4 6 8 1 1 2 3 4 5 6 7 8 syvyys m 12.4.217 5.7.217 2.8.217 Kuva 9 Lokan veden hapenkyllästeisyys (%) kesä-lokakuussa 217. Porttipahdassa havaittiin kesän aikana ainoastaan lievää lämpötilakerrostuneisuutta. Päällysveden happipitoisuudet olivat hyvää tai erinomaista tasoa lukuun ottamatta järven keskiosan pistettä P4, jossa happipitoisuus oli elokuussa päällysvedessä hieman pienempi (7,8 mg/l) kuin välivedessä (8,4 mg/l) (Kuva 1). Keskiosan pisteellä havaittiin hieman alentunut alusveden happipitoisuus 6,5 mg/l elokuussa, mutta muuten alusveden happipitoisuudet olivat hyvää tai tyydyttävää tasoa. Sisäistä kuormitusta ei havaittu.
13 Porttipahta P4 Porttipahta P1 4 8 12 16 2 24 28 2 4 6 8 1 32 syvyys m 2 4 6 8 1 2 4 6 8 1 12 14 16 18 2 syvyys m 11.4.217 4.7.217 1.8.217 11.4.217 4.7.217 1.8.217 1.1.217 kyll.% Porttipahta P8 Kuva 1 Porttipahdan hapenkyllästeisyys (%) kesä-lokakuussa 217. 2 4 6 8 1 kyll.% 2 4 6 8 1 12 syvyys m 11.4.217 4.7.217 1.8.217 kyll.% Syksyn happitilanne Lokakuussa 217 vesi oli Lokan ja Porttipahdan padoilla tasalämpöistä ja happitilanne oli hyvä kaikissa vesikerroksissa. Sisäistä kuormitusta ei havaittu. Muu vedenlaatu Lokan päällys- ja alusveden keskimääräinen laatu huhti-elokuussa 217 on esitetty taulukossa 4. Lokakuun 217 vedenlaatu pisteillä L1 ja P1 on esitetty liitteessä 3. Kummankin tekojärven ph oli lievästi hapan tai neutraalin tuntumassa, ja ph-arvot olivat pienimmillään huhtikuussa. Puskurikyky happamoitumista vastaan (alkaliniteetti) oli koko vuoden 217 vähintään hyvä kummassakin järvessä. Vesi oli humuspitoista ja ruskehtavaa. Veden rautapitoisuudet olivat pääosin tasoa 5 7 µg/l. Keskimääräistä pienempiä rautapitoisuuksia mitattiin Lokan päällysvedestä huhtikuussa. Kohonneita rautapitoisuuksia mitattiin kummankin tekojärven alusvedestä silloin, kun happitilanne oli huono.
Taulukko 4 14 Päällysveden (1 m) sekä alusveden keskimääräinen laatu Lokassa, Vuotson kanavassa ja Porttipahdassa huhti-elokuussa vuonna 217. Syvyys Happi ph Alkalini- Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2 + Kloro- Fe teetti liuk. NO 3 -N fylli-a m kyll.% mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Lokka huhtikuu 1 62 6,4,14 6 8,8 14 <2 517 7 16 357 5 45 6,3,24 117 8,7 26 13 57 54 18 227 heinäkuu 1 88 6,7,15 67 8,1 22 <2 377 21 45 4,2 64 6 83 6,6,15 72 8,2 21 <2 43 38 5 673 elokuu 1 83 6,8,15 68 8,3 18 <2 34 35 14 6,8 527 7 76 6,7,15 7 8,2 19 <2 35 49 17 563 Vuotson kanava huhtikuu 1 56 6,4,17 7 8,4 12 51 66 heinäkuu 1 88 6,8,23 9 9,5 11 <2 32 1 6 1,5 57 elokuu 1 81 6,8,17 88 11, 15 <2 32 15 8 6, 64 Porttipahta huhtikuu 1 6 6,5,18 7 8,8 12 <2 473 2 18 56 18 23 6,7,63 83 4,9 15 6 317 9 14 1583 Vuotson kanavan vesi on suurimmaksi osaksi peräisin Lokasta, joten kanavan vedenlaatu oli lähellä Lokan vedenlaatua. Lokan ja Porttipahdan päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet olivat huhtikuussa lähes samaa tasoa kuin heinä-elokuussa (kuvat 11 ja 12). Heinä-elokuun pitoisuudet olivat Lokassa 16 27 µg/l eli pääosin keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Porttipahdassa heinä-elokuun pitoisuudet olivat 11 19 µg/l eli vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Lokakuussa kummankin järven kokonaisfosforipitoisuus oli 16 µg/l. Liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet olivat kasvukaudella pääosin alle määritysrajan. Molempien järvien alusvedessä esiintyi kohonneita kokonaisfosforin ja liukoisen fosfaattifosforin pitoisuuksia huhtikuussa, kun happitilanne oli huonontunut. µg/l heinäkuu 1 9 6,8,2 74 8,3 12 <2 36 12 66 1,6 693 19 81 6,7,2 78 8,1 14 <2 367 17 84 86 elokuu 1 81 7,,19 74 8,9 17 <2 28 15 42 5,1 637 19 64 6,7,2 9 9,4 2 4 34 27 81 117 3 25 2 15 1 5 Kok.P 12.4.217 5.7.217 2.8.217 1.1.217 µg/l 7 6 5 4 3 2 1 Kok.N 12.4.217 5.7.217 2.8.217 1.1.217 L1 L24 L27 L1 L24 L27 Kuva 11 Lokan päällysveden (1 m) ravinnepitoisuudet vuonna 217.
15 µg/l Kok.P µg/l Kok.N 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 11.4.217 4.7.217 1.8.217 1.1.217 6 5 4 3 2 1 11.4.217 4.7.217 1.8.217 1.1.217 P1 P4 P8 P1 P4 P8 Kuva 12 Porttipahdan päällysveden (1 m) ravinnepitoisuudet vuonna 217. Kokonaistypen pitoisuudet olivat kummankin järven päällysvedessä hieman koholla huhtikuussa. Kesä-elokuussa Lokan päällysveden kokonaistyppipitoisuudet olivat tasoa 3 4 µg/l eli korkeintaan keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Porttipahdassa päällysveden kokonaistyppipitoisuudet olivat pääosin tasoa 25 35 µg/l, mikä viittasi karuuteen. Epäorgaanisen typen pitoisuudet kohosivat kummassakin tekojärvessä huhtikuussa niillä syvyyksillä, jossa happitilanne oli huonoin. Kasvukaudella Lokan nitriittinitraattityppipitoisuudet olivat tasoa 15 9 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat tasoa 1 8 µg/l. Pienimmät pitoisuudet mitattiin järven pohjoisosan pisteeltä L24. Porttipahdassa nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat tasoa 1 4 µg/l, eikä pitoisuuksissa ollut havaittavissa säännöllisiä alueellisia eroja. Ammoniumtypen määrä oli hieman koholla (13 µg/l) heinäkuussa Porttipahdan padolla. Pienimmät pitoisuudet (4 23 µg/l) mitattiin sekä heinäkuussa että elokuussa järven pohjoisosasta pisteeltä P8. Lokan klorofylli-a-pitoisuudet olivat 2,5 7,5 µg/l eli pääosin keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Porttipahdassa klorofylli-a-pitoisuudet olivat 1, 6, µg/l eli vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. 5.2 Alapuoliset joet 5.2.1 Veden laatu vuonna 217 Luiro Lokan tekoaltaan vesien vaikutus on Luirossa suurimmillaan Lokan padon alapuolella (näytepiste Lu146) ja pienenee asteittain joen alajuoksulle edettäessä. Vuonna 217 Luiron Kammosen virtaama oli karkeasti määriteltynä kahdeksan kertaa suurempi kuin Lokan padolta tehty juoksutus. Erityisesti Luiron alaosalla sijaitsevalla pisteellä Lu1 Lokan vesien vaikutus jokiveden laatuun lienee vähäinen. Luiron vesi oli vuonna 217 keskimäärin lievästi hapanta tai lähes neutraalia, ja pharvot usein kasvoivat alavirtaan päin mentäessä. Vesi oli ruskehtavaa tai ruskeaa ja humuspitoista. Puskurikyky happamoitumista vastaan oli vähintään hyvä koko vuoden. Happipitoisuudet olivat pääosin hyvää tasoa, mutta hapenkyllästeisyysarvoissa havaittuun laskua maaliskuussa (Kuva 13).
kyll.% 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/l 35 3 25 2 15 1 5 1.1. 1.1. 1.2. 1.2. 1.3. 1.3. 1.4. 1.4. 1.5. 1.6. Happi 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. Lu146 Lu68 Lu1 1.5. Kok.P 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.11. Lu146 Lu68 Lu1 1.12. 1.12. mg/l 12 1 8 6 4 2 µg/l 7 6 5 4 3 2 1 COD Mn 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. Kok.N Lu146 Lu68 Lu1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. 1.12. 16 Kuva 13 Luiron vedenlaatu Lokan padon alapuolella (Lu146), joen keskiosalla (Lu68) ja joen alajuoksulla (Lu1) vuonna 217. Kiintoainepitoisuudet olivat yleensä pieniä eikä ylimääräistä sameutta havaittu. Kokonaisfosforin pitoisuudet viittasivat useimmiten keski- tai runsasravinteisuuteen. Edellisvuonna pitoisuudet olivat lähinnä vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Kokonaistypen pitoisuudet viittasivat vuonna 217 Lokan padon alapuolisella pisteellä lähinnä keskiravinteisuuteen ja muilla Luiron pisteillä vähäravinteisuuteen. Vuonna 217 Lokan vedet nostivat Luiron yläosan kokonaistyppipitoisuutta etenkin alkuvuonna, jolloin myös Lokan kokonaistyppipitoisuudet olivat suurimmillaan. Kokonaisfosforin määrä oli Luiron yläosalla myös koholla maalis-elokuussa keski- ja alaosan pitoisuuksiin verrattuna. Lokan vedet myös laskivat Luiron yläosan ph-tasoa. Lokan happitilanne oli huonoimmillaan huhtikuussa, mutta kesällä merkittäviä happiongelmia ei havaittu. Luiron yläosan happipitoisuuksissa ei ollut havaittavissa säännönmukaista eroa joen keski- ja alaosan happipitoisuuksiin verrattuna. Mangaania oli Lokan padon alapuolella useimmiten selvästi enemmän kuin muilla näytepisteillä. Raudan pitoisuuksissa oli havaittavissa runsaasti vaihtelua eri pisteiden välillä. Luiron keski- ja alaosalla orgaanisen aineksen määrä (COD Mn ) oli elokuussa selvästi suurempaa kuin Lokan padon alapuolella, mikä liittyy todennäköisesti Luiron sivuhaarojen kautta tulevien humuspitoisten vesien vaikutukseen. Kitinen Porttipahdan juoksutus on Lokan juoksutukseen verrattuna suurta, ja Kokkosnivan virtaama oli vuonna 217 noin kaksinkertainen Porttipahdan juoksutukseen verrattuna. Kitisen vesi oli vuonna 217 lievästi hapanta tai lähes neutraalia, ruskehtavaa ja humuspitoista (Kuva 14). Puskurikyky happamoitumista vastaan oli Porttipahdan padon alapuolella hyvä tai erinomainen ja muilla jokipisteillä erinomainen tulva-aikaa lukuun ottamatta. Kitisen kiintoainepitoisuudet ja sameusarvot olivat yleensä hyvin pieniä.
kyll.% 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 µg/l 25 2 15 1 5 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. Happi 1.7. Kok.P 1.8. 1.9. 1.1. Ki147 Ki75 Ki7 1.11. 1.12. mg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 µg/l 6 5 4 3 2 1 COD Mn 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. Kok.N Ki147 Ki75 Ki7 1.12. 17 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Ki147 Ki75 Ki7 Kuva 14 Kitisen vedenlaatu Porttipahdan padon alapuolella (Ki147), joen keskiosalla (Ki75) ja joen alajuoksulla (Ki7) vuonna 217. Veden happipitoisuudet olivat hyvää tai erinomaista tasoa lukuun ottamatta toukokesäkuuta, jolloin Porttipahdan padon alapuolisella pisteellä mitattiin selvästi alentuneita happipitoisuuksia. Ravinnepitoisuudet olivat enintään keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Porttipahdan tekojärven vedenlaatu ei systemaattisesti poikennut Kitisen keski- ja alaosan vedenlaadusta. Huhtikuussa tekojärven happitilanne oli alusvedessä huono padon yläpuolella, ja Porttipahdan padon alapuolella happipitoisuudet olivat alentuneita huhtikuusta tulva-ajan päättymiseen saakka. Kokonaistypen ja -fosforin pitoisuudet olivat keskimäärin lähes samaa tasoa kaikilla Kitisen näytteenottopaikoilla. Orgaanisen aineen määrä (COD Mn ) oli Porttipahdan padon alapuolella kesä-elokuussa pienempi kuin Kitisen keski- ja alaosalla. Raudan ja mangaanin pitoisuudet olivat Porttipahdan padon alapuolella usein pienempiä kuin Kitisen keski- ja alaosalla. Jokien välinen vertailu Seuraavassa on tarkasteltu Luiron, Kitisen ja Ylä-Kemijoen alaosan vedenlaatua ja sekä latvajokien yhtymäkohdan alapuolisen Kemijoen vedenlaatua vuonna 217. Kesäkuussa tulva-aikaan Kitisen ja Ylä-Kemijoen ph-taso oli alhaisempi kuin Luiron ja Keski-Kemijoen ph-taso, mutta muina aikoina selviä eroja ei havaittu (Kuva 15). Alkaliniteetin osalta tilanne oli vastaava: puskurikyky oli pienimmillään Kitisessä ja Ylä- Kemijoessa tulva-aikaan. Maaliskuussa ja toukokuussa jokiveden happipitoisuudet olivat Kitisessä ja Keski-Kemijoessa pienempiä kuin Luirossa ja Ylä-Kemijoessa, mutta muulloin pitoisuudet olivat lähes samaa tasoa kaikissa joissa. Kaikki jokivedet olivat humuspitoisia, mutta raudan pitoisuudet olivat useimmiten suurimmillaan Luirossa. Mangaanin määrä oli pienimmillään Ylä-Kemijoessa. Kiintoainepitoisuuksissa ei ollut havaittavissa säännönmukaisia eroja jokien välillä.
7,3 7,2 7,1 7, 6,9 6,8 6,7 6,6 6,5 6,4 6,3 mg/l 16 14 12 1 8 6 4 2 1.1. 1.1. µg/l 3 25 2 15 1 5 1.1. 1.2. 1.2. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. ph 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. Ki7 Lu1 Ke7 Ke136 1.3. 1.4. 1.5. COD Mn 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. 1.12. Ki7 Lu1 Ke7 Ke136 1.3. 1.4. 1.5. Kok.P 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Ki7 Lu1 Ke7 Ke136 kyll.% 1 9 8 7 6 5 4 µg/l 25 2 15 1 5 µg/l 5 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1.1. 1.1. 1.1. 1.2. 1.2. 1.2. 1.3. 1.3. 1.4. 1.4. 1.5. 1.6. Happi 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. 18 Ki7 Lu1 Ke7 Ke136 1.5. 1.6. Fe 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. Ki7 Lu1 Ke7 Ke136 1.3. 1.4. 1.5. Kok.N 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. 1.12. Kuva 15 Kitisen (Ki7), Luiron (Lu1), Ylä-Kemijoen (Ke7) ja Keski-Kemijoen (Ke136) vedenlaatu vuonna 217. Kokonaisfosforin määrä oli useimmiten suurimmillaan Luirossa, ja pitoisuudet viittasivat useimmiten keskiravinteisuuteen. Kitisessä ja Kemijoessa pitoisuudet olivat useimmiten vähäravinteisille vesille tyypillistä tasoa, mutta touko-kesäkuussa tulva-aikaan pitoisuudet olivat koholla. Ylä-Kemijoen kokonaistyppipitoisuudet olivat kaikilla näytteenottokerroilla selvästi pienempiä kuin muissa joissa. Luiron ja Ylä-Kemijoen typpipitoisuudet viittasivat vähäravinteisuuteen ja Kitisen ja Keski-Kemijoen pitoisuudet joko vähä- tai keskiravinteisuuteen vuodenajasta riippuen. 5.3 Ekologinen tila Vesistöjen ekologista tilaa voidaan arvioida tarkastelemalla järvillä kesä-syyskuun päällysveden ( 2 m) keskimääräisiä kokonaisravinne- ja klorofylli-a-pitoisuuksia vertaamalla niitä ympäristöhallinnon eri pintavesityypeille määrittelemiin ekologisen tilan luokkarajoihin (Aroviita ym. 212). Jokipisteillä tarkastellaan vuoden keskimääräisiä ravinnepitoisuuksia sekä vuoden aikana mitattujen ph-arvojen minimiä. Pintavesityypeittäin jaoteltuna hyvän ja tyydyttävän laatuluokan väliset raja-arvot ovat:
phminimi kok.p µg/l kok.n µg/l klorofylli-a µg/l Suuret humusjärvet (Sh) 25 6 11, Suuret tai erittäin suuret turvemaiden joet (ESt ja St) 5,5 4 9 Porttipahdan osalta sekä keskimääräiset kokonaisravinnepitoisuudet että klorofylli-apitoisuudet viittasivat pääosin erinomaiseen ekologiseen tilaan (Taulukko 5). Lokassa kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat hyvään ja kokonaistyppi- ja klorofyllipitoisuudet erinomaiseen tilaan. Jokipisteillä arvot viittasivat pääosin erinomaiseen ekologiseen tilaan. Ainoastaan Lokan padon alapuolella Luirossa (Lu146) kokonaisravinteiden pitoisuudet viittasivat hyvään tilaan. Ympäristöhallinnon virallisen luokittelun mukaan Lokan ja Porttipahdan ekologinen tila on tyydyttävä. Ylä-Kemijoen ekologinen tila on erinomainen ja muiden jokien tila hyvä (SYKE 217c). Taulukko 5 Vesistötarkkailun näytteenottopaikkojen ekologinen tila vuonna 217. vesityyppi Näytepiste Tunnus Pinta- phminimi Kok.P Kok.N Klorofylli-a n µg/l µg/l µg/l Järvet Lokka L1 L1 Sh 17,5 HY 35 E 6, E/HY 2 Lokka L24 L24 Sh 2, HY 36 E 5,7 E 2 Lokka L27 L27 Sh 23, HY 365 E 4,8 E 2 Porttipahta P1 P1 Sh 13, E 35 E 2,8 E 2 Porttipahta P4 P4 Sh 14, E 315 E 3,1 E 2 Porttipahta P8 P8 Sh 16, HY 295 E 4,3 E 2 Joet Vuotson kanava 1 V1 St 6,4 E 12,7 E 383 E 3 Kitinen 113 Ki147 ESt 6,4 E 11,8 E 381 E 17 Kitinen Sodank. silta 1 Ki75 ESt 6,7 E 13,4 E 358 E 5 Kitinen Kairala 1 Ki7 ESt 6,6 E 12,4 E 352 E 17 Luirojoki 3 Lu146 St 6,5 E 21,8 HY 512 HY 5 Luirojoki Tanhua 1362 Lu68 St 6,6 E 15,6 E 312 E 5 Luirojoki Lu3 Lu1 St 6,7 E 18,2 E 286 E 5 Kemijoki Pietarinniemi Ke7 St 6,7 E 12,2 E 156 E 5 Pelkosenniemi 136 Ke136 ESt 6,6 E 12,8 E 324 E 17 Sh = suuri humusjärvi, ESt = erittäin suuri turvemaiden joki St = suuri turvemaiden joki n = näytteenottojen lukumäärä E = erinomainen HY = hyvä T = tyydyttävä 19 5.4 Ainevirtaamat Kitisen ja Kemijoen ainemäärät laskettiin kuukausittain kyseisen kuukauden veden laadun ja keskivirtaaman perusteella. Mikäli näytteitä oli otettu kuukaudessa enemmän kuin yksi, laskettiin ensin näytteenottovuorokauden keskivirtaamalla painotettu keskimääräinen veden laatu, jota käytettiin kyseisen kuukauden ainevirtaaman laskemiseen. Alkuvuonna, jolloin juoksutus Porttipahdasta oli suurta, Kitisen ainevirtaama muodosti valtaosan latvajokien yhtymäkohdan alapuolisen Kemijoen ravinteiden ainevirtaamasta (Kuva 16). Touko-kesäkuussa tulva-aikaan Kitisen osuus oli noin 15 25 %. Pienimmillään Kitisen osuus Kemijoen ainevirtaamasta oli heinäkuussa. Loppuvuonna Kitisen osuus vaihteli 2 prosentista 5 prosenttiin virtaaman määrästä riippuen. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan sekä Kitisessä että Kemijoessa tulva-aikaan keväällä.
kg/d 8 7 6 5 4 3 2 1 1 625 Kok.P kg/d 16 14 12 1 8 6 4 2 36 773 Kok.N 2 Kitinen Kemijoki Kuva 16 Kitisen ja Kemijoen ainevirtaamat vuonna 217. Kitisen ja Kemijoen vuoden keskimääräiset kokonaisfosforin, -typen ja raudan ainevirtaamat on esitetty taulukossa (Taulukko 6). Kitisen osuus kokonaisfosforin ainevirtaamasta oli 27 %, kokonaistypen osuus 34 % ja raudan osuus 3 %. Taulukko 6 Kitisen ja latvajokien yhtymäkohdan alapuolisen Kemijoen ainevirtaamat vuonna 217. Kok.P Kok.N Rauta t/a t/a t/a Kitinen 43 1 23 3 9 Kemijoki 163 3 627 1 177 6 PIILEVÄTARKKAILU Piilevät ovat mikroskooppisia, yksisoluisia leviä, joita esiintyy runsaasti kaikissa vesistöissä. Piilevät ottavat tarvitsemansa ravinteet suoraan ympäröivästä vedestä, ja tästä syystä ne ovat herkkiä vedenlaadussa tapahtuville muutoksille. Tietyn paikan piileväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön olosuhteita, ja piilevät soveltuvat tästä syystä erinomaisesti virtavesien laadun seurantaan (Dixit ym. 1992, Eloranta ym. 27). Piilevätutkimusten tulosten tarkastelussa käytettiin vuoteen 212 saakka Elorannan ym. (27) ohjeistuksen mukaisesti vesistön ekologista tilaa ilmentäviä IPS- ja GDIindeksejä. Sekä IPS- että GDI-indeksit kuvaavat pääosin vesistön rehevyystasoa ja erityisesti orgaanisen ravinnekuormituksen määrää (Eloranta ym. 27). Vuonna 212 ilmestyneen ohjeistuksen (Aroviita ym. 212) myötä ympäristöhallinto siirtyi käyttämään vesistöjen ekologisen tilan tarkastelussa uusia TT 4 - ja PMA-indeksejä, jotka tutkimusten mukaan kuvaavat jokipaikan päällyslevästön tilaa edustavammin kuin aiemmin käytössä ollut IPS-indeksi. TT 4 -indeksin (tyypille ominaiset taksonit) laskennassa näytteenottopaikalla esiintyvää piilevälajistoa verrataan eri jokityypeille määriteltyyn tyyppilajistoon. PMA-indeksin (Percent Model Affinity, prosenttinen mallinkaltaisuus) laskennassa verrataan näytteenottopaikalla esiintyvän piileväyhteisön lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (Aroviita ym. 212). TT 4 - ja PMA-indeksien laskenta ei huomioi lainkaan sukutasolle määritettyjä piileviä, sillä sukutason määritystulokset poistetaan aineistosta ennen indeksien laskentaa. Laskennassa on jouduttu vanhojen aineistojen vertailtavuuden säilyttämiseksi yhdistämään joitakin taksoneita, mikä hieman vähentää laskennan tarkkuutta. TT 4 - ja PMAindeksien laskenta ja ekologisen tilan luokkarajat ovat riippuvaisia näytteenottopaikan
pintavesityypistä, mikä tarkentaa tulosten arviointia, sillä aikaisemmin kaikille pintavesityypeille käytettiin samoja luokkarajoja. TT 4 - ja PMA-indeksien lisäksi piileväanalyysissä käytetään TDI-indeksiä (Trophic Diatom Index, piilevien trofiaindeksi), jonka avulla voidaan tarkastella vesistön rehevyystasoa ja erityisesti vesistöön kohdistuvaa ravinnekuormitusta. TDI-indeksin käyttö edellyttää lisäksi PT-prosenttiarvon (orgaanista likaantumista sietävien piileväsolujen suhteellinen osuus koko solumäärästä) tarkastelua. Indeksitulokset lasketaan automaattisesti Omnidia-ohjelmistossa. Indeksin kehityshistoriasta johtuen sen ennustuskyky on paras tarkasteltaessa alankoseutujen runsasravinteisia vesistöjä. Indeksien ohella piilevätulosten tulkinnassa käytetään Omnidia-ohjelmiston näytteen piilevälajiston perusteella laskemia ekologisia jakaumia (perustana van Damin ym. 1994 ilmoittamat ekologiset luokittelut), joista tärkeimpiä ovat levien jakautuminen eri phluokkiin sekä trofiataso- ja saprobialuokittelut. Trofiatasoluokittelu kuvaa levän suosimaa ravinteisuusluokkaa, kun taas saprobialuokittelu ilmentää levien orgaanisen ravinnekuormituksen sietokykyä (Eloranta ym. 27). 21 6.1 Näytteenotto ja tutkimusmenetelmät 6.2 Tulokset Tarkkailuohjelman mukaisesti Lokan ja Porttipahdan tekojärvien alapuolisten jokien piileväyhteisöjen tilaa tuli tutkia vuonna 216. Nab Labs Oy:n näytteenottaja otti piilevänäytteet elokuussa 216 tarkkailuohjelman mukaisilta näytteenottopaikoilta Kitisestä, Luirosta ja Kemijoesta. Näytteet toimitettiin alihankkijalle esikäsittelyä varten. Esikäsittelyn aikana näytteet kuitenkin tuhoutuivat inhimillisen virheen seurauksena. Viranomaisen kanssa sovitun mukaisesti korvaavat näytteet otettiin samoilta näytepisteiltä uudelleen syyskuussa 217, minkä jälkeen tutkimus tehtiin tarkkailuohjelman mukaisesti. Korvaavat piilevänäytteet otti Ahma Ympäristö Oy:n näytteenottaja samoilta näytepisteiltä kuin edellisessä tutkimuksessa vuonna 213 (Ahma Ympäristö Oy 214) (liite 1). Näytteenotto, näytteiden käsittely ja piilevien laskenta toteutettiin standardien SFS-EN 13946 ja SFS-EN 1447 sekä ympäristöhallinnon voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti. TT- ja PMA-indeksilaskenta tehtiin Aroviidan ja Karjalaisen (212, 213) ohjeistuksen ja aineistojen pohjalta. Eri vuosien tutkimustulosten vertailtavuuden säilyttämiseksi näytteistä laskettiin myös IPS-indeksitulokset. TT- ja PMA-indeksitulosten laskeminen edellyttää näytepistekohtaisen pintavesityypin määrittämistä. Kitisen pintavesityyppi on erittäin suuret turvemaiden joet (ESt) ja Ylä- Kemijoen ja Luiron pintavesityyppi suuret turvemaiden joet (St). Näytepisteiden yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala vaihteli uomatietojärjestelmän (SYKE 218b) tietojen mukaan tutkimuksen näytepisteillä välillä 215 7969 km 2, eli kaikki pisteet kuuluivat suuret turvemaiden joet -pintavesityyppiin sekä sen pohjoiseen osa-alueeseen. Piilevänäytteiden laskentatulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 4. Syyskuussa 217 otettujen piilevänäytteiden lajiston perusteella tutkitut vesistöt olivat ph-tasoltaan lähes neutraaleja (Kuva 17). Suurin osa levistä kuului runsashappisia vesisä suosiviin lajeihin (Kuva 18), mutta Lokan padon alapuolisella pisteellä (Lu146) esiintyi jonkin verran (18 %) leviä, jotka suosivat korkeintaan kohtalaista happipitoisuutta. Lokan juoksutus on pientä ympäri vuoden, ja todennäköisesti veden vaihtuvuus on tällä näytepisteellä pienempää kuin Luiron keski- ja alaosan näytepisteillä.
22 Ki147 Ki7 Lu146 Lu68 Lu1 Ke7 % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % asidobiontti asidofiili neutraali alkalifiili alkalibiontti indifferentti tuntematon Kuva 17 Piilevänäytteiden levien jakautuminen ph-tasoluokkiin syyskuussa 217. Ki147 Ki7 Lu146 Lu68 Lu1 Ke7 % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % korkea (~1%) melko korkea (>75 %) kohtalainen (>5 %) matala (>3 %) hyvin matala (~1 %) tuntematon Kuva 18 Piilevänäytteiden levien jakautuminen luokkiin veden hapenkyllästeisyyden suhteen syyskuussa 217. Orgaanista ravinne- ja kiintoainekuormitusta suosivia (a-mesosaprobisia ja polysaprobisia) leviä esiintyi kaikissa näytteissä vain vähän (Kuva 19). Kaikilla näytepisteillä suuri osa levistä kuului melko pieniä ravinnepitoisuuksia suosiviin lajeihin (oligo- ja oligomesotrofit), mutta myös keskiravinteisia (mesotrofiset) ja runsasravinteisia (eutrofiset) vesiä suosivia leviä havaittiin jonkin verran (Kuva 2). Kaikilla näytepisteillä esiintyi lisäksi lajeja, joiden esiintyminen ei ole riippuvaista vesistön rehevyystasosta (indifferentit). Noin 1 4 prosenttia näytteiden levistä kuului lajeihin, joiden suosima rehevyystaso ei ole tiedossa. Ekologisissa jakaumatuloksissa ei ollut havaittavissa merkittäviä eroja vuosien 213 ja 217 välillä.
23 Ki147 Ki7 Lu146 Lu68 Lu1 Ke7 % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % oligosaprobinen α-mesosaprobinen polysaprobinen ß-mesosaprobinen α-meso-/polysaprobinen tuntematon Kuva 19 Piilevänäytteiden levien jakautuminen luokkiin kuormituksen sietokyvyn (saprobia) suhteen syyskuussa 217. Ki147 Ki7 Lu146 Lu68 Lu1 Ke7 % 2 % 4 % 6 % 8 % 1 % oligotrofinen oligo-mesotrofinen mesotrofinen meso-eutrofinen eutrofinen hypereutrofinen indifferentti tuntematon Kuva 2 Piilevänäytteiden levien jakautuminen trofia- eli rehevyystasoluokkiin syyskuussa 217. TDI-rehevyysindeksitulosten perusteella tutkitut vesistöt olivat melko vähäravinteisia (oligo-mesotrofia), ja Kitisen ja Luiron rehevyys kasvoi hieman alavirtaan päin edettäessä (Kuva 21). TDI-tuloksissa on havaittu jonkin verran vaihtelua vuosina 27 217, mutta yleisesti rehevyystaso on pysytellyt lähellä oligo-mesotrofiaa. PTprosenttiosuudet olivat näytteissä 1,1 1,4, joten vesistöihin ei kohdistu merkittävää orgaanista likaantumista. Sekä rehevyystasoluokittelun että TDI-indeksilaskennan tulokset ovat pääosin yhteneväisiä vuoden 217 havaittujen kokonaisfosforipitoisuuksien kanssa (Kuva 15). Kokonaistyppipitoisuuksissa havaittu ero Ylä-Kemijoen ja muiden jokien välillä ei sen sijaan ole havaittavissa piilevien trofiatasoluokittelussa tai TDI-tuloksissa.
24 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 eutrofinen meso-eutrofinen mesotrofinen oligo-mesotrofinen oligotrofinen 217 213 21 27 Kuva 21 Piilevänäytteiden TDI1-indeksitulokset ja tulosten ilmentämä rehevyystasoluokka vuosina 27-217. Aikaisempina vuosina piilevänäytteiden ilmentämää ekologista tilaa on tarkasteltu IPSindeksitulosten avulla. Vuosina 27 217 otettujen näytteiden tulokset on esitetty kuvassa 22. Tulokset ovat viitanneet kaikissa näytteissä vähintään hyvään ekologiseen tilaan, mutta useimmilla näytepisteillä indeksiluvuissa on esiintynyt jonkin verran luontaista vaihtelua eri näytteenottojen välillä. IPS-indeksi on kehitetty tunnistamaan orgaanisen aineen, ravinteiden (etenkin fosfaatti) ja suolapitoisuuden nousun (kloridit) aiheuttamaa vesistökuormitusta (Prygiel & Coste 1993), joka on useimmiten peräisin jätevesistä. Lokan ja Porttipahdan alapuolisiin jokiin ei juuri kohdistu tämäntyyppistä kuormitusta, joten IPS-tulokset ovat poikkeuksetta ilmentäneet vähintään hyvää vesistön tilaa. 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono 217 213 21 27 Kuva 22 Piilevänäytteiden IPS-indeksitulokset ja tulosten ilmentämä tilaluokka vuosina 27 217.
Taulukko 7 TT- ja PMA-indeksituloksia ei ole aiemmin laskettu Lokan ja Porttipahdan alapuolisten jokien piilevänäytteistä velvoitetarkkailuun liittyen. Vesienhoidon toisella luokittelukierroksella Kitisen, Luiron, Ylä-Kemijoen ja Kemijoen biologisen tilan luokittelussa käytettiin kuitenkin piilevänäytteistä saatua tietoa (SYKE 218c). Kitisen vuoden 21 tulokset viideltä näytepisteeltä viittasivat TT-indeksin osalta erinomaiseen ja PMAindeksin osalta hyvään tilaan. Luokittelun lisätiedon mukaan näytteitä on otettu patoaltaiden rantakivikoista, sillä todellisia koskihabitaatteja ei enää ole. Piileväaineiston edustavuutta on pidetty siksi kyseenalaisena, sillä indeksiluokittelu on kehitetty koskialueiden olosuhteisiin. Luiron neljän näytepaikan TT- ja PMA-tulokset viittasivat hyvään tilaan. Ylä-Kemijoen neljän näytepaikan vuoden 26 212 tulokset viittasivat kummankin indeksin tulosten perusteella erinomaiseen tilaan. Syyskuussa 217 otettujen näytteiden TT-indeksitulokset viittasivat Porttipahdan ja Lokan patojen alapuolella tyydyttävään ja muilla näytepisteillä hyvään tilaan (Taulukko 7). PMA-tulokset viittasivat Luirossa hyvään ja Ylä-Kemijoessa tyydyttävään tilaan. Kitisessä tulokset vaihtelivat tyydyttävästä erinomaiseen. Sekä Kitisen että Lokan patojen alapuolisilla näytepisteillä indeksitulokset olivat hieman huonompia kuin jokien keskitai alaosan tulokset. Ero saattaa johtua näytepisteiden välisistä hydrologismorfologisista tai vedenlaatuun liittyvistä eroista, mutta kyseessä voi olla myös luontainen vaihtelu. Piilevänäytteiden TT- ja PMA-indeksitulokset ja niiden ilmentämä tilaluokka, taksonien lukumäärä ja indeksilaskennan kattavuus syyskuussa 217. E = erinomainen tila, HY = hyvä, T = tyydyttävä, laskennan kattavuus = indeksilaskennassa käytetty solumäärä/näytteestä laskettu kokonaissolumäärä Näytepiste Ki147 Ki7 Lu146 Lu68 Lu1 Ke7 TT, havaittu arvo 11, T 16, HY 11, T 17, HY 15, HY 15, HY PMA, havaittu arvo,444 HY,58 E,359 T,495 HY,427 HY,311 T Taksonien lkm 3 45 27 49 48 49 Laskennan kattavuus 429/451 43/431 447/46 434/458 41/442 413/467 25 Luirossa eri indeksitulosten välillä ei ollut eroa, mutta Kitisessä TT-tulos oli yhden asteen huonompi kuin PMA-tulos kummallakin näytepisteellä (Taulukko 7). Ylä- Kemijoella ero oli päinvastainen Kitiseen verrattuna. Ylä-Kemijoen indeksitulosten perusteella tutkimusalueella esiintyi Pohjois-Suomen suuret tai erittäin suuret turvemaiden joet -pintavesityypille (StESt P) ominaisia piilevälajeja, mutta lajien esiintymissuhteet olivat osin vinoutuneet. Käytännössä näytteissä esiintyi pintavesityypin tyyppilajeja, mutta osa levistä kuului lajeihin, joita ei tavallisesti esiinny lähes luonnontilaisissa Pohjois-Suomen St- tai ESt-tyypin virtavesissä. Kitisen näytepisteillä esiintyi pintavesityypille ominaisia piilevälajeja osin rajoitetusti, mutta kyseisiin lajeihin kuuluvien levien yksilömäärät olivat suuria. Indeksien välillä havaittu ero oli kummassakin joessa suhteellisen pieni eli vain yksi luokka-aste, mutta selvästi kuormitetuissa tai muuttuneissa ympäristöissä ero saattaa olla useita luokka-asteita. Ympäristöhallinto on luokitellut Ylä-Kemijoen vesimuodostuman ekologisen tilan erinomaiseksi. Kitisen ja Luiron ekologinen tila on hyvä, ja kumpikin vesistö on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi. Ylä-Kemijoen biologinen tila on erinomainen, Kitisen ja Luiron biologinen tila tyydyttävä. Syyskuussa 217 otettujen piilevänäytteiden TT- ja PMA-tulokset poikkeavat jonkin verran virallisista luokitteluista. Näytteet otettiin melko hitaasti virtaavilta kivikoilta, sillä varsinaisia koskipaikkoja on näytteenottoalueella hyvin rajoitetusti. Indeksit on kehitetty koskialueilta otetuille näytteille, mikä todennäköisesti heijastuu tuloksiin. Kitisen ja Luiron hydrologis-morfologiset olosuhteet poik-
keavat myös luonnontilaisesta, mikä vaikuttaa myös indeksituloksiin. Yksittäisten näytteiden tulokset ovat myös voimakkaasti riippuvaisia näytteenottohetkellä vesistössä vallinneista olosuhteista. Luotettava biologinen luokittelu edellyttää useita näytteenottoja eri vuosilta. 26 7 YHTEENVETO 8 VIITTEET Vuonna 217 sekä Lokka että Porttipahta kärsivät syvänteiden happikadosta. Huhtikuussa alusveden happi oli vähissä tai kokonaan loppu kummankin järven eteläosassa. Järvien keskiosassa alusveden happitilanne oli huonontunut, mutta happi ei ollut kulunut kokonaan loppuun. Kesällä alusvedessä happitilanne oli tyydyttävä hyvä. Happitilanteen heikkenemiseen liittyi keväällä sisäistä kuormitusta, joka ilmeni alusveden rauta- ja kokonaisravinnepitoisuuksien kohoamisena. Kesällä ei havaittu merkkejä sisäisestä kuormituksesta. Kesällä 217 Lokan kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat lähinnä keskiravinteisuuteen ja Porttipahdan kokonaisfosforipitoisuudet vähä- tai keskiravinteisuuteen. Lokan kokonaistyppipitoisuudet viittasivat enintään keskiravinteisuuteen, ja Porttipahdassa kokonaistypen määrä oli karuille vesille tyypillistä tasoa. Lokan näytteenottopaikkojen tarkkailutiedot viittasivat fysikaalis-kemiallisten muuttujien osalta pääosin hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan ja Porttipahdan tiedot erinomaiseen ekologiseen tilaan. Tekojärvien alapuolisten jokien vesi oli vuonna 217 humuspitoista ja ruskehtavaa tai ruskeaa. Kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat Luirossa keskiravinteisuuteen ja muissa joissa useimmiten vähäravinteisuuteen. Kokonaistyppipitoisuudet olivat Ylä- Kemijoessa ja Luirossa vähäravinteisille vesille tyypillistä tasoa ja Kitisessä ja Keski- Kemijoessa joko vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Vuoden 217 tarkkailutietojen perusteella jokien fysikaalis-kemiallinen tila oli erinomainen. Tarkkailuohjelman mukaisesti piilevätutkimus oli ohjelmassa vuonna 216, mutta näytteenkäsittelyssä tapahtuneen virheen seurauksena tutkimus saatiin tehtyä vasta vuonna 217. Kitisen, Luiron ja Ylä-Kemijoen piilevälajisto koostui pääosin neutraaleja, runsashappisia ja kuormittamattomia vesiä suosivista levistä. Lajisto viittasi kaikissa tutkituissa joissa suhteelliseen alhaiseen rehevyystasoon. Indeksitulokset viittasivat Ylä- Kemijoessa tyydyttävään hyvään ekologiseen tilaan, Luirossa hyvään tilaan ja Kitisessä arvot vaihtelivat tyydyttävästä erinomaiseen. Piilevätutkimusten tulosten perusteella jokivesien tilassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosina 27 217. Ahma Ympäristö Oy 214. Kemijoki Oy. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien veden laadun tarkkailu v. 213. Moniste. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M. 212. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 212 213 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/212. Suomen ympäristökeskus. Aroviita, J. & Karjalainen S. M. 212. Jokien päällyslevästön luokittelun laskentapohja. Versio 1, 3.1.212. Vesikeskus, Suomen ympäristökeskus. <http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7b5f238eba-bd26-4286-9359-34ce 41AD2761%7D/29781>
Aroviita, J. & Karjalainen S. M. 213. Ohje päällyslevästön luokitteluindeksien Excel-laskupohjiin 6.2.213. Vesikeskus, Suomen ympäristökeskus. <http://www. ymparisto.fi/download/noname/%7b6d823e5-f4d3-4fc4-a57-1f3aeb42ea F%7D/29783> Prygiel, J. & Coste, M. 1993. Utilisation des indices diatomiques pour la mesure de la qualité des eaux du bassin Artois-Picardie: bilan et perspectives. Annls. Limnol. 29(3 4):255 267 van Dam, H., Mertens, A. & Sinkeldam, J. 1994. A coded checklist and ecological indicator values of freshwater diatoms from the Netherlands. Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28(1):117 133 Dixit, S. S., Smol, J. P. & Kingston J. C. 1992. Diatoms: powerful indicators of environmental change. Environmental Science & Technology 26:22 33 Eloranta, P., Karjalainen, S. M. & Vuori, K.-M. 27. Piileväyhteisö jokivesien ekolo-gisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus. Ilmatieteen laitos 218. Avoin data <https://ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data> Maaliskuu 218 Kinnunen, K. 1985. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden ja niiden alapuolisten jokien tilan kehittyminen vuoteen 1984 saakka. Lapin vesipiirin vesitoimisto. Korhonen, J. & Haavanlammi, E. (toim.) 212. Hydrologinen vuosikirja 26 21. Suomen ympäristö 8. Suomen ympäristökeskus, Helsinki Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 215a. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 216 221. Raportteja 89/215. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 215b. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpideohjelma pinta- ja pohjavesille vuoteen 221. Raportteja. Pirinen, P., Simola, H., Aalto, J., Kaukoranta, J.-P., Karlsson, P. & Ruuhela, R. 212. Tilastoja Suomen ilmastosta 1981 21. Raportteja 212:1. Ilmatieteen laitos, Helsinki Pöyry Finland Oy 212. Kemijoki Oy. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien sekä niiden alapuolisten jokien vedenlaadun tarkkailusuunnitelman vuosille 213 218. Moniste SYKE (Suomen ympäristökeskus) 217 218. Ympäristöhallinnon avoimet ympäristötietojärjestelmät. <http://www.syke.fi/avointieto> a) Hydrologian ja vesien käytön tietojärjestelmä HYDRO / SYKE 1.2.218, 4.4.218 b) Uomatietojärjestelmä / SYKE 12.4.218. c) Vesienhoidon 2. suunnittelukauden tietojärjestelmä 2.4.217, 16.4.218 Ympäristökarttapalvelu Karpalo 217. <https://wwwp2.ymparisto.fi/karpalo> Luettu 2.4.217 27
Lokka L24 Porttipahta P1 Ki147 Lokka L24 Porttipahta P1 Ki147 Lokka L27 Lokka L27 Lokka L1 Lokka L1 Lu146 Lu68 Lu146 Lu68 Ki75 Lu1 Ki7 Lu1 Ki7 Ke7 Ke7 Ke136 2,5 5 km Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoa 1/218 Veden laadun tarkkailu Kasviplanktontarkkailu Piilevätarkkailu Liite 1.1. Tarkkailupisteet
Lokka L24 Lokka L24 Lokka L27 Lokka L27 Lokka L1 Lokka L1 Lu146 Lu146 2,5 5 km Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoa 1/217 Veden laadun tarkkailu Kasviplanktontarkkailu Piilevätarkkailu Liite 1.2 Lokan tarkkailupisteet
Porttipahta P8 Porttipahta P8 Vuotson kanava V1 Porttipahta P4 Porttipahta P4 Porttipahta P1 Porttipahta P1 Ki147 Ki147 2,5 5 km Sisältää Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoa 1/217 Veden laadun tarkkailu Kasviplanktontarkkailu Piilevätarkkailu Liite 1.3 Porttipahdan ja Vuotson kanavan tarkkailupisteet
Liite 2 MENETELMÄTIEDOT Analyysi Yksikkö Menetelmä Akkreditointi Määritysraja Mittausepävarmuus Alkaliniteetti mmol/l Sis. men. MO-VESI-235, 237 (ph 4,5, 4,2) kyllä,1,1-,1 mmol/l: ±,1 mmol/l; >,1 mmol/l: 1 % CODMn mg/l SFS 336:1981 kyllä,5,5-5 mg/l: ±,3 mg/l; > 5 mg/l: 6 % Hapen kyllästysaste % SFS-EN 25813:1996 ei 1 Happi, liuk. mg/l SFS-EN 25813:1996 kyllä,2,2-2 mg/l ±,2 mg/l; > 2 mg/l: 1 % Kiintoaine (GF/C) mg/l SFS-EN 872:25 kyllä,5,5-4, mg/ l: ±,3mg/l; > 4 mg/l: 15 % Klorofylli-A µg/l SFS 5772:1993 kyllä 1 1-4 μg/l: ±,4 μg/l; > 4 μg/l: 1 % Kokonaistyppi µg/l SFS-EN ISO 1195-1:98 kyllä 5 5-1 μg/l: ± 1 μg/l; > 1 μg/l: 1 % Ammoniumtyppi µg/l ISO 15923-1:213 modif. kyllä 3 3-15 μg/l: ± 2 μg/l; > 15 μg/l: 15 % Nitriitti- ja nitraattitypen summa µg/l ISO 15923-1:213 modif. kyllä 3 3-2 μg/l: ± 2 μg/l; > 2 μg/l: 1 % Nitriitti- ja nitraattitypen summa µg/l SFS-EN ISO 13395:1997 kyllä 3 3-2 µg/l: ±2 µg/l, >2: ±1 % Kokonaisfosfori µg/l ISO 15923-1:213 modif. kyllä 3 3-15 μg/l: ±1,5 μg/l; > 15 μg/l: 1 % ph-arvo, 25 C SFS 321:1979 kyllä ±,2 ph-yksikköä Fosfaattifosfori, liuk. (,45 µm) µg/l ISO 15923-1:213 modif., suodatus,45 µm kyllä 2 2-15 μg/l: ± 1,5 μg/l; > 15 μg/l: 1 % Sameus FTU SFS-EN ISO 727-1:216 kyllä,1-1 FTU: ±,1 FTU; > 1 FTU: 15 % Sähkönjohtavuus, 25 C ms/m SFS-EN 27888:1994 kyllä,1 ± 5% Väriluku mg Pt/l SFS-EN ISO 7887:212 modif. kyllä 5 5-1: ±3 mg Pt/l, >1: ±15 % Väriluku mg Pt/l SFS-EN ISO 7887:212, komparaattori kyllä 5-5: ±5 mg Pt/l; 5-1: ±1 mg Pt/l; >1: 1 % Rauta µg/l SFS-EN ISO 11885:9 modif. kyllä 5 5-2 μg/l: ± 3 μg/l; > 2 μg/l: 15 % Mangaani µg/l SFS-EN ISO 11885:9 modif. kyllä 2 2-15 μg/l: ± 2 μg/l; > 15 μg/l: 15 %
Liite 3 1/5 Lokan ja Porttipahdan sekä alapuolisten jokien vesistötarkkailu 217 Tulokset Nab Labs Oy Näyte- Näytteen- Syvyys t Happi ph Alkalini- Väri COD Mn Sameus Kiinto- Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N NO 2 + Kloro- Mn Fe Näkö- Kok. Jään Lumen piste otto teetti aine liuk. NO 3 -N fylli-a syv. syv. paksuus paksuus pvm m C mg/l kyll.% mmol/l mg Pt/l mg/l FTU mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m m m L1 12.4.217 1,,3 6,1 42 6,3,15 6 9,1 17 < 2 6 7 16 41,8 8,,7,4 L1 12.4.217 3, 1, 4,4 31 L1 12.4.217 4, 2, 3,3 24 6,2,19 8 9, 18 4 63 11 19 1 L1 12.4.217 5, 2,7 1,3 9 L1 12.4.217 7, 3,3 <,2 < 1 6,3,32 21 11, 58 13 92 54 18 46 L1 5.7.217 2 6,3 L1 5.7.217 1, 12,1 8,9 82 6,7,14 67 8,1 16 < 2 37 2 55 62 1,7 8,2 L1 5.7.217 4,1 12,1 9,6 89 6,7,14 69 8, 17 < 2 41 2 55 61 L1 5.7.217 7,2 9,9 8,4 74 6,5,15 7 8,1 21 < 2 45 66 61 67 L1 2.8.217 2 5,7 L1 2.8.217 1, 15,5 8,1 81 6,7,15 6 7,6 19 < 2 33 49 16 49 2, 9,4 L1 2.8.217 4,7 14,7 6,9 68 6,6,15 71 7,9 2 2 37 76 27 6 L1 2.8.217 8,2 14,6 6,7 66 6,6,15 68 7,7 21 3 38 9 26 62 L1 1.1.217 1, 5,4 1,3 81 6,9,15 65 7,7 16 39 43 1,7 9,4 L1 1.1.217 4,7 5,3 1,3 82 6,9,15 64 7,7 16 38 4 L1 1.1.217 8,4 5,2 11,1 87 6,9,15 64 7,9 2 39 38 L24 12.4.217 1,,4 9,9 69 6,5,14 6 8,5 13 49 34,9 4,,7,4 L24 12.4.217 2, 1,3 7,5 53 6,3,15 7 8,8 11 49 5 L24 12.4.217 3, 1,6 8, 57 6,4,15 7 8,3 11 47 48 L24 5.7.217 2 3,8 L24 5.7.217 1, 15,4 8,9 89 6,6,14 68 8,7 23 < 2 37 15 6 62 1,5 4,8 L24 5.7.217 2,4 15,4 8,7 87 6,6,14 7 9, 28 < 2 35 15 6 62 L24 5.7.217 3,8 15,4 8,8 88 6,6,14 8 9,1 21 < 2 36 18 8 61 L24 2.8.217 2 7,5 L24 2.8.217 1, 17,2 8,1 84 6,9,14 82 9,6 17 < 2 35 23 9 54 1,8 5,6 L24 2.8.217 2,8 17,2 8, 83 6,9,14 76 9,5 18 < 2 36 25 9 51 L24 2.8.217 4,6 17,2 8, 83 6,8,14 77 9,3 18 < 2 34 23 8 53