Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen pyöreä pöytä 5.12.2005

Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen pyöreä pöytä 5.12.2005 Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen pyöreä pöytä järjestettiin opetusministeriössä 5.12.2005. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi ylijohtaja Arvo Jäppinen. Osallistujat: Rehtori Keijo Virtanen, Turun yliopisto Rehtori Krista Varantola, Tampereen yliopisto Rehtori Gustav Björkstrand, ÅA, yliopistojen rehtorien neuvosto Ylijohtaja Anneli Pauli, Suomen Akatemia Tutkimus- ja tuotekehitysjohtaja Tiina Mattila-Sandholm, Biotieteiden ja ympäristön tutkimus Professori Riitta Keiski, Luonnontieteiden ja tekniikan tutkimus Professori Kalervo Väänänen, Terveyden tutkimus Professori Klaus Muhlhahn, Turun yliopisto, Asian tutkimus ja koulutuskeskuksen johtaja Professori Markku Löytönen, HY, Suomen Japanin instituutin säätiön hallituksen jäsen Dosentti Timo Kivimäki, Nordic Institute for Asian Studies Dosentti Kauko Laitinen, HY, Yliopistojen Aasia-verkosto Professori Liisa Salo-Lee, JY, Yliopistojen Aasia-verkosto Professori Ingmar Björkman, SHH, Yliopistojen Aasia-verkosto Professori Riitta Kosonen, HKKK, Aasian tutkimus CEMAT-keskus Johtaja Tapani Vaahtoranta, Ulkopoliittinen instituutti Johtaja Pekka Sutela, Suomen Pankki Ohjelmajohtaja Vesa-Matti Lahti, Sitra Rehtori Mauri Panhelainen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Teemat: 1. Suomalaisen Aasia-osaamisen kehittämistarpeet; Aasia tutkimuskohteena yhteisrahoitteisen monitieteisen Aasia-tutkimusohjelman tarve ja toteuttamisen edellytykset Aasia-tutkijakoulu "Studies on Contemporary Asia", sen kokemukset ja toiminnan kehittäminen 2. Tutkimusyhteistyö Aasian maiden kanssa kilpailukyvyn turvaaminen korkeatasoisen tutkimuksen alalla kehitystutkimuksen näkökulmat Yliopistoyhteistyö ml. Fudan-verkosto ja NIAS AMK:n tutkimus- ja kehitystyö SA:n tiede- ja rahoituspolitiikan Aasia-tavoitteet EU-Aasia

2 Yhteenveto keskustelusta: Keskustelussa käsiteltiin tutkimuksen ja tutkimankoulutuksen kehittämistarpeita aasialaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa sekä suomalaisen Aasiaasiantuntemuksen ja tutkimustiedon lisäämistarpeita. Suomalais-aasialainen yliopistojen välinen yhteistyö on toistaiseksi hajanaista ja sattumanvaraista. Suomesta on usein hakeuduttu yhteistyöhön samojen aasialaisten osapuolten kanssa; on solmittu lukuisia erilaisia ja -tasoisia yhteistyösopimuksia, jotka ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän aktiivisiksi ja hyödyllisiksi. Selkeämpään yhteistyökumppanien hakuun, keskittymiseen ja profiloitumiseen on tarvetta. Kiinnostus yhteistyöhön on kasvanut sekä Suomessa että Aasiassa ja kysyntää sen lisäämiseksi ja kehittämiseksi on. Suomella on määrätyillä aloilla kansainvälistä huippua olevia tutkimusyksiköitä ja korkean tason osaamista, joista aasialaiset ovat kiinnostuneita. Koska on kuitenkin realismia pitää mielessä, että Suomen kokoisella maalla on rajalliset taloudelliset ja henkiset resurssit on entistä tarkemmin priorisoitava ja löydettävä omat markkinaraot. Näin syntyy molempia posapuolia hyödyttävä yhteistyö ja "win-win"-tilanne. Kokemuksia suomalais-aasialaisesta yhteistyöstä on jo useilla aloilla. Yhteistyön esimerkkialoina ja -teemoina voidaan pitää seuraavia: humanistis-yhteiskuntatieteelliset alat (sosiaalipolitiikka, sosiaaliset kysymykset, väeston ikääntyminen, pohjoismainen hyvinvointivaltio, hyvä hallinto jne), maa- ja metsätieteelliset alat, vesi, ympäristö, energia, lääketiede (muun muassa regeneratiivinen lääketiede, neurotutkimus, kansanterveys, infektiot, rokotteet jne), ICT, nanotiede ja liiketaloustiede. Luettelo ei ole kattava. Aasian maista erityisesti Kiina on viime aikoina ollut ollut suomalaisten kiinnostuksen kohteena, mutta myös Intia, Japani, Etelä-Korea ja Indonesia. Thaimaan yliopistojen kanssa on ollut metsäalan yhteistyötä ja Singaporen kanssa yhteistyötä koskien funktionaalisia elintarvikkeita. Vietnam ja Nepal taas ovat pitkään olleet Suomen kehitysyhteistyön kohdemaita. Tutkimusyhteistyötä on viime vuosina kehitetty aktiivisesti ja lukuisia uusia aloitteita on tehty. Oikeaa aasialaista kumppania ei kuitenkaan ole aina helppoa löytää kaikilta aloilta toimivan yhteistyön aikaansaamiseksi. Hyvästä etukäteissuunnittelusta huolimatta kaikki yhteistyöaloitteet eivät onnistu samalla tavalla ja saman konseptin mukaan;

3 usein olemassa olevat taloudelliset ja henkiset voimavarat osoittautuvat myös riittämättömiksi. Myös tällaisia tapauksia olisi syytä katsoa tarkemmin, analysoida kokemuksia ja välttää tehtyjä virheitä. Tutkimusyhteistyön kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa; on syytä erotella lähiajan ja pidemmän ajan toimenpiteet toisistaan ja asettaa toimenpide-ehdotuksia aikajärjestykseen. Suora yhteistyö ja epäviralliset prosessit saattavat edetä nopeallakin vauhdilla kun taas virallinen yhteistyö voi vaatia oman aikansa. Aasialaisten kanssa henkilökohtaisten suhteiden ja molemminpuolisen luottamuksen rakentaminen vie oman aikansa. Aasian kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön ei tarvitse keskittyä pelkästään huippuyksikköyhteistyöhön; se voi olla tarkoituksenmukaista muillakin tasoilla molemminpuolista kiinnostusta herättävistä teemoista; se voi myös olla kehitystutkimukseen painottuvaa yhteistyötä. Yhteistyön teemoja tulisi määritellä entistäkin tarkemmin, rohkaista yhteistyötä näistä teemoista ja ennen kaikkea löytää tarvittavat varat yhteistyötä varten. Tärkeää on saattaa korkeatasoisia ryhmiä yhteen ja luoda yhteistyölle taloudelliset edellytykset. Tämä tarkoittaa Suomessa yhteistyön lisäämista ja tiivistämistä eri rahoittajatahojen kesken (yliopistot, Suomen Akatemia, Tekes ja yritykset). Suomalaiset yritykset ovat jo pitkään hakeutuneet Aasian markkinoille. On syytä ottaa tarkemmin huomioon elinkeinoelämän intressit ja tarpeet Aasiassa yhteisen suomalais-aasialaisen ylipisto/yritysyhteistyön aikaansaamiseksi. Aasialaiset opiskelijat ja tutkijat Suomessa muodostavat tärkeän sillan Suomen ja Aasian välille; heidän asiantuntemustaan ja kokemuksiaan voitaisiin paremmin hyödyntää. Palatessaan Aasiaan he ovat eräänlaisia "Suomi-lähettiläitä". Myös suomalaisten Aasiassa opiskelleiden opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien paluuta Suomeen olisi syytä helpottaa ja heidän asiantuntemustaan hyödyntää Suomessa. Kuten koulutusyhteistyön kehittämiselle on läsnäolon vahvistaminen Aasiassa ja tukipisteiden löytäminen on myös tutkimusyhteistyön kannalta keskeistä. Yhteistyötä ja verkostoitumista tulisi myös kehittää muiden Aasiaa tutkivien laitosten kanssa sekä Euroopassa että Aasiassa.

4 Uusien pohjoismainen organisaatio NordForsk saattaisi myös tarjota mahdollisuuksia korkeatasoisen pohjoismaisen Aasiatutkimuksen (esimerkiksi Kiinaohjelman) suunnittelussa ja rahoittamisessa. Eräänlaista suomalaista "Aasiatutkimusohjelmaa", joka muodostuisi eri osa-alueista ja yhteistyöstä aasialaisten tutkimusryhmien kanssa voiitaisiin myös harkita. Tällöin tarkoituksena olisi kehittää nykyisestä Venäjätutkimusohjelmasta poikkeava formaatti (ajatus tarkistettava Anneli Paulilta). Suomalaiset tutkimuslaitokset ja muut tahot ovat myös keskittyneet Aasiaa koskeviin selvityksiin. SITRA on valmistanut laajoja Intiaa koskevan selvityksiä "Intia-ilmio ja Suomi" (Sitran raportteja 53) ja Suomi-Intia-osaajavaihtoa (Sitran raportteja 54) sekä Japanin muuttuvaa innovaatioympäristöä (Sitra 1.10.05). Tulossa on myös Kiinan innovaatiojärjestelmää koskeva raportti. Ulkopoliittinen instituutti on keskittynyt Kiinatutkimukseen "Kiinan nousu ja kansainvälispoliittiset vaikutukset". Myös Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on tehnyt selvityksen "Kiina ja kasvun kivut" (ETLA B 213). Suomen Akatemia on kehittänyt aktiivisesti Aasian maiden kanssa toteutettavan tutkimuksen perusedellytyksiä omassa toiminnassaan. Akatemia on määritellyt kansainvälisen rahoittajayhteistyön tavoitteiksi luoda mahdollisuuksia suomalaisille tutkijoille korkeatasoiseen kansainväliseen yhteistyöhön ja suomalaisen korkeatasoisen tutkimuksen näkyvyyden ja houkuttelevuuden lisäämiseen. Akatemia edistää Aasian maiden kanssa tapahtuvaa tutkijaliikkuvuutta ja tutkijakoulutusta, yhteishankkeita ja tutkimusohjelmia, huippuyksikköyhteistyötä ja järjestää yhteisiä seminaareja sekä edistää suomalaisten tutkijoiden osallistumista kansainvälisten organisaatioiden ja yhteistyöverkostojen toimintaan. Akatemia on toteuttanut tavoitteitaan Aasian maiden kanssa solmimalla kahdenvälisiä sopimuksia, joihin sisältyy korkeatasoisen tutkimuksen tukemiseen tarvittavia instrumentteja. Yhdessä kansainvälisten rahoittajakumppanien kanssa on pyritty löytämään molempien maiden tutkijoita kiinnostavien yhteistyön aloja ja on korostettu tutkijalähtöistä yhteistyötä. Akatemian Aasia-yhteistyö on keskittynyt erityisesti Japaniin, Kiinaan ja Intiaan. Japanin kanssa (yhteistyökumppanina Japan Society for the Promotion of Science, JSPS) on aloitettu ns. core-to-core yhteishaku, jossa on tarkoitus rahoittaa yhdessä JSPS:n kanssa suomalais-japanilaista yhteistyötä. Yhteisiä seminaareja eri aloilta on

5 järjestetty. Kiinan kanssa on useita sopimuksia (yhteistyökumppanienan National Natural Science Foundation of China (NSFC), Chinese Academy of Sciences ja Chinese Academy of Social Sciences), huippuyksikköyhteistyöohjelma, NEUROtutkimusohjelma ja kolmikantayhteistyö, johon osallistuvat SA, NSFC ja Deutsche Forschungsgemeinschaft. Esimerkkinä voidaan mainita myös ERA-NET CO-REACH (Cooperation of Research between Europe and China) johon osallistuu Euroopan tiederahoittajia ja -organisaatioita. Akatemia on solminut sopimuksia vuoden 2005 aikana myös intialaisten osapuolten kanssa (Department of Science and Technology ja Department of Biotechnology).Yhteistyösopimuksia on myös Etelä-Korean ja Taiwanin tutkimusrahoittajien kanssa. Tutkimusyhteistyössä on kiinnitetty huomiota tutkijankoulutukseen. Suomessa on toiminut valtakunnallinen monitieteinen Aasia-tutkijakoulu "Graduate School of Contemporary Asian Studies" on toiminut vuodesta 2002 lähtien Turun yliopiston koordinomana. Tutkijakoululla on kuusi opetusministeriön rahoittamaa paikkaa. Sen tavoitteena on luoda uutta tutkimustraditiota nyky-aasian tutkimukseen ja tuottaa Itä- ja Kaakkois-Aasian tuntemusta yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkijakouluverkostoon kuuluvat Turun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun yliopistot. Koululla on laaja kansainvälinen yhteistyöyliopistoverkosto, johon kuuluu yliopistoja Euroopasta ja Aasiasta. Tutkijakoululla on myös yhteyksiä suomalaisiin monikansallisiin yrityksiin, jotka tarvitsevat Aasia-osaamista. Turun yliopisto on myös sisällyttänyt Aasian tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen osaksi omaa strategiaansa. Yliopistolla on kehitysohjelma monitieteisen Nyky-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen perustamiseksi. Yliopisto on perustanut ensimmäisen Aasia-professuurin vuonna 2003. Määräaikaista professuuria hoitaa professori Klaus Muhlhahn. Aasiaa koskevaa tutkimusta voidaan luokitella myös kehitystutkimukseksi. Kehitystutkimusta on valtioneuvoston kehityspoliittisessa ohjelmassa käsitelty laajasti. Ohjelmassa pyritään johdonmukaiseen toimintaan kaikilla nillä alueilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Ensisijaisena tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden vähentäminen. Kehityspoliittinen ohjelma korostaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten hakeutumista vastavuoroiseen yhteistyöhön kehitysmaiden organisaatioiden kanssa. Ope-

6 tusministeriö on viime kevään tulosneuvotteluissa korkeakoulujen kanssa käsitellyt kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanokysymyksiä. Suomen Akatemia hyväksyi marraskuussa 2005 kehitystutkimuksen strategian, joka määrittelee kehitystutkimuksen ja tutkimusrahoituksen tavoitteet sekä SA:n tutkimuspolitiikan ja -rahoituksen osana että suhteessa Suomen kehityspoliittiseen ohjelmaan. Kehitystutkimus on monitieteistä ja tieteidenvälistä ja sen todetaan tarvitsevan edelleen erityiskohtelua SA:n tutkimuspolitiikassa. Tutkijankoulutukseen kiinnitetään huomiota; ehdotetaan muun muassa, että tutkijakoulutettavien paikkamäärää ja kehitysmaista tulevien tutkijakoulutettavien määriä tulisi lisätä ja tutkijakoululaisten kenttätöitä rahoittaa. Suomen eräänä tärkeänä tukipisteenä Aasiassa voidaan myös pitää Suomen Japanin Instituuttia. Instituutti perustettiin vuonna 1998 ja se on toistaiseksi Suomen ainoa tiede- ja kulttuuri-instituutti Aasiassa. Sen tehtävänä on kehittää suomalaista koulutus-, kulttuuri ja tutkimusyhteistyötä edistämällä parhaan suomalaisen tiede- ja taideosaamisen verkostoitumista Japanissa. Instituutti pyrkii löytämään Japnista yhteistyötahoja, joiden kanssa on mahdollista aloittaa pitkäjänteinen yhteistyö. Instituttia ylläpitää säätiö, johon kuuluvat kaikki suomalaiset yliopistot ja korkeakoulut, tiede- ja taidealan vaikuttajainstituutiot sekä joukko suomalaisia Japanissa toimivia yrityksiä. Opetusministeriö myöntää säätiölle harkinnanvaraista valtionavustusta. Suomen Japanin Instituutti on siirtämässä painopistettä tutkimuksen puolella ja toteuttaa vuonna 2006 laajan Feel Finland in Science-kampanjan. Sen tarkoituksena on tuoda japanilaiselle suurelle yleisölle tieteen tekijöille ja poliittisille päättäjille tiedoksi suomalaisen tieteen saavutuksen ja kansainvälinen taso. Ensisijaisesti keskitytään suomalaisten huippuyliopistojen tutkimuksen esittelyyn. Kampanja sisältää suomalaisen tieteen esittelyä Japanissa, japanilaisen tieteen esittelyä Suomessa, molemminpuolisia asiantuntijavierailuja, tutkijatapaamisia ja seminaareja. Suomen Japanin Instituutin tehtäväkenttä on Japani eikä sillä luonnollisestikaan ole resursseja ja mahdollisuuksia kattaa Aasiaa laajemmin. Kysymystä suomalaisten instituuttien toiminta-alueesta ja sen kehittämisestä käsitellään opetusministeriön strategisissa linjauksissa kulttuuri- ja tiedeinstituuttien tukemiselle (opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksia 2005:26). Muistiossa todetaan, että instituuttimuotoiselle

7 toiminnalle on nähty tarvetta uusilla paikkakunnilla, esimerkkeinä mmainitaan Aasian suunta ja kulttuuriviennin kannalta kiinostavina alueina Kiina ja Intia. Uusia avauksia esitetään harkittavaksi Kiinaan ja Intiaan ja ehdotetaan, että tutkittaisiin mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä paikallisesti muiden suomalaistoimijoiden kanssa.